Vapaus, September 21, 1965

              Sivu 2 Tiistaina, syysk..2lp. — Tuesday, Sept. 21,1965
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F FINNISH C A N A D I A NS
(LIBERTY) ~ Established NoVi 6, 1917
EDITOR: W. EKUUNDV MANAOERJ E. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EOITQRIAL <l74-4a84 '
Published tlirlce weelFly: Tuesdays, rpiurediays and Saturdays by Vapftm
Publishing Co. Limited, 100-1Q2 EUn St. .West. Sudbury, Ontario, Oaiuula.
MaUing Address: 6ox ^
Advertlslng rates upqn appUpation, translation free of chargs.
Authorized as second class mailby the Post Office Department, Ottava,
and Oar payment of po^tage in o^sh.
CÄNADIÄNMANGUAGBMRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: l vii. ^.00. 6 tik. $4;75 . USAissa 1 vk. I1O.00, 8 Ick. $8.26
- 3 kk. 8.75^ Suomessa: l y k . l O J J O , 6 kk- 8.78
Fowlerin komiiKiionm raportti
FowIer|n komission toinen .raportti, missä arvostellaan erikoisen
terävästi yksityisesti omistettujen radio-'ja tv-aseroien halpahintaista,
kennoa ja epäkansallista ohjelmaa, on sitä mielenkiintoisempi ja ajan­kohtaisempi
asiakirja, mitä perusteellisemmin tutustutaan sen s i s i l -
töön. E i ole lainkaan ihme, vaikka yksityisesti omistetut radio- ja tv-asemat
ovat nousseet karjuen takajaloilleen tämän komission rapor­tin
eräitä perustavaa laatua olevien ehdotusten johdosta.
Robert Fowlerin johtama kuninkaallinen komissio esitti jo vuonna
1957 hyvin ajankohtaisen ja varteenotettavan raportin tältä fijplta.
Nämä ehdotukset, ja esitykset jäivät kuitenkin valtaosalta täytäntöön­panematta
pian sen raportin julkaisemisen jälkeen valtaan nousseen
Diefenbakerin hallituksen toimesta. Samoin suhtautuivat asiaan l i ­beraalit
kun he saivat valtiovallan uudelleen käsiinsä Vuonna 1963;
• Liberaalipuolueen hallituksen toimesta nimitettiin kuitenkin uusi ku­ninkaallinen
komissio, jonka johtajaksi tuli jälleen mr. Fowler. Näh­täväksi
jää, mitä tapahtuu Fowlerin komission toisen raportin tii­moilta
marraskuun 8 päivänä pidettävien vaalien perusteella muo­dostettavan
hallituksen kohdalta. Toivottavaa kuitenkin on, että tä­män
raportin eräät tärkeimmät kohdat tulisivat täytäntöön pannuiksi.
YKSITYISOMISTAJAT V A L I T T A V A T "
Yksityisesti omistetut radio- ja tv-asemat ovat viimeksikuluneit-ten
päivien aikana syytäneet tulta ja tulikiven käryä FowIerin ra­portin
ehdotuksia vastaan. Erikoisen pahana ne pitävät sitä arvoste­lua,
minkä mainitun komission raportti kohdistaa yksityisesti omis­tettujen
radio-ja tv-asemien "kevyttä ohjelmaa" vastaan.
Nämä yksityisomistajat — joiden tavoitteena on mahdollisimman
suurien osakevoittojen kahmiminen .liiketoimistaan ja sillä siisti —
ovat yrittäneet piiloittautua kuulijakunnan leveän selän taakse~viit-~
tämällä, kuten ovat väittäneet aikoinaan Hol]ywoodin filmituottajat-kin,
että "he antavat sitä, mitä yleisö haluaa" ^^^^— ikäänkuin suuri
yleisö olisi j o ku yksimielinen kokonaisuus niin, ettei siihen kuuluvilla
yksilöillä ja ryhmillä ole muka mitään eroa maku-, vaisto-, katsanto­kanta-,
mielenkiinto- ja pyrkimyskannalta. Kumoamaton tosiasia tie­tenkin
on, että ne eivät pyri "kannutetuilla" ohjelmillaan, ts. Yhdys­valloista
tuotetuilla halvoilla filmeillään "tyydyttämään" ketään muita
kuin omia rikastumishalujaan. :
., Yksityisradioiden Ja tv-asemien toisena perusvastaväittämänä on
se, että Fowlerin komission ehdotukset kieltävät muka "yksilövapau­den"
ja johtaisivat valtiovallan "diktatuuriin". Tämä sellaisenaan
on tietenkin tuulesta temmattua, sillä yksityiKsti omistetut radio-ja
tv-asemat harjoittavat kerrassaan mielivaltaista diktatuuria kaikkia
niitä vastaan, jotka niiden mielestä eivät ol3 puhe- j a esiintymiskel-.
poisia. Valtiovallan ohjauksen alaisena radio- ja tv-asemat joutuvat
sentään huomioimaan yleisen mielipiteen -ja väärinkohtelun alaiseksi
joutuneilla kansalaisilla on tilaisuus vedota asiasta valittujen edusta­jiensa
kautta.
Meillä ei siis ole mitään syytä yhtyä yksityisesti omistettujen ra­dio-
ja tv-asemien itkuun ja hammasten kiristykseen FowIerin raport­tia
vastaan. Päinvastoin on asia.
OHJELMISTO TÄRKEINTÄ
Korostaen meidän mielestämme erikoisen ajankohtaisesti radio-ja
tv-verkostojen ohjelmiston ensisijaisuutta, Fowlerin komission ra­portissa
sanotaan: "Ainoa tärkeä seikka lähetystoiminnassa on ohjel­miston
sisältö;, kaikki muu on vain taloudenhoitoa."
Raportissa korostetaan aivan oikein, että canadalaisaiheiselle ja
canadalaiselle ohjelmistolle tulisi antaa ensi sija radio-ja tv-lähetys-toiminnassa.
Tässä yhteydessä ns. kaupallisten (yksityisesti omistet­tujen)
radio ja tv-asemien ohjelmisto leimataan USAn kehnoimpien
ohjelmistojen sävyttämäksi ohjelmaksi.
Raportissa arvostellaan niin CBC:sta kuin "kaupallistakin" tv-verkostoa
siitä, ettei niiden ohjelmistossa ole riittävästi canadalais-aiheista
ohjelmaa. Mutta erikoisarvostelu kohdistuu tässäkin yhtey­dessä
yksityisesti omistettuja radio- ja tv-asemia vastaan. Raportissa
pidetään suorastaan häpeällisenä seikkana sitä, että Canadan 229 yk­sityisesti
omistettua radioasemaa käytti v. 1962 vain $22.29 päivittiifi
canadalaisohjelmiston hyväksi. Toisaalta raportissa osoitetaan, että
"canadalaiset kirjailijat ja taiteilijat ovat halukkaita antamaan pal­jon
enemmän yhteiskunnalle, missä he elävät" sekä sanotaan, että ra­portin
tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi se, että canadalaiset kir­jailijat
ja taiteilijat voivat tahtonsa mukaan antaa suuremman pa­noksen
maallemme.
Fowlerin komissio ehdottaa perustettavaksi Canadan radio- j a tv-lähetyshallinnon—
Canadian Broadcasting Authority johon tulisi
1 täydellä palkalla toimiva puheenjohtaja ja 14 osa-ajalla työskente­levää
jäsentä. Se poistaisjjiykyisen Board of Broadcasting Governors-
J a.CBC Board-elimet ja sen tehtävänä olisi yhdenmukaistuttaa ohjeK
mat niin, että vissit kansallisia etuja palvelevat standardit ^tulisivat -
täytetyksi.
Me puolestamme liitymme-niihin muihin canadalaispiireihin jot­ka
toivovat, että seuraava liittohallitus, huolimatta siitä, minkälai-"
siksi vaalitulokset marraskuun 8 päivänä muodostuvat, ottaisi vaka­vasti
harkittavakseen Fowlerin komissionin raportissa esitetyt tär­keimmät
ehdotukset
Helsinki. — Lontoossia ilpiestyvä
Daily Telegraph väitti viim« viikon
maanantaina, että "Intian j ^ Pakis­tanin
sota op USA:n tiirviillisuus-palvelun
(CIA:n) Pakistanista lä­hettämän
informaation välitön seu­raus*',
f^ehden New Delhistä saapu­neen
' kirjeenvaihtajan piukaan
C I A : n informaailon sisältönä oli
väite, ettS Pakistanin presidentti
Ajub Khanin asema oli poliittisesti
epävakaa j a että odotettavissa oli
hänen kukisl^nmjsensa vallankeikaj
uksessa.
"Hintillä on syyt$ uskoa, että
USA:n siiurlähetUläSUä Chester
BDwlesilla oli etukäteen tipto In­tian
aikomuksesta avata toinen rin-
SYNTYAAÄ- ^
PÄIVIÄ
Mrs. Mimmi Harju, St. Cntharines,
Ont., täytti sunnuntaina, syyskuun
12 päivänä 70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin j a samalla
valitamme tämän syntymäpäiväuuti-sen
myöhästymistä, mikä johtuu ko­konaan
toimituksessa tapahtuneesta
kommelluksesta.
Fred Niemi, Porcupine, Ont..
täytti viime lauantaina',' syyskuun 18
pnä 82 vuotta.
Verner Kivipelto, Mokomon, Ont..
täyttää torstaina, syyskuun 23 päi
vänä 77 vuotta.
Sanna Kannasto, North Branch
Ont., täyttää sunnuntaina, syyskuun
26 päivänä 87 vuotta.
Katri Kik^man, Sointula, B.C.,
täyttää maanantaina syyskuun 27
pnä 86 vuotta.
Jalmari Mantere, Dorion, Ont.,
täyttää maanantaina, syyskuun 27
pnä 79 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin. .
tama", kirjeenvaihtaja kertoo. Häh
kertoo saaneensa vihin USA:n hy­väksynnän
saaneesta Intian hyökkä­yksestä
lauantaina syyskuun. 4 pnä.
Sinä päivänä Bowles tapasi Shas-trjn.
Sen jälkeen olen voinut asettaa
palapelin^ paikoilleen eräitä tosi­asioita
CIA:n yrityksistä, jotka
muistuttavat Bay of, P i g s in operaa­tiota
Kuubassa, kirjeenvahitaja ker­too.
Operaation tarkoituksena , eiväl
niinkään ole USA:n velvoitteet In­tiaa
kohtaan kuin ulkoministeriön
pyrkimys vähentää Ajub .Khanin
vaikutusvaltaa, kirjeenvaihtaja sa­noo.
Kiinan ja Intian välisten raja-kahakoiden
aikana koline vuotta
sitten amerikkalaiset olivat tyyty­mättömiä
Pakistanin välinpitämät­tömään
suhtautumiseen.
Vuoden 1963 aikana Pakistanissa
toimiva suurin amerikkalainen yh­tymä
General Motors sai neuvon
myydä osakekantansa. Ostajana o l i
Khanin pojan johtama yhtiö. Suh­teet
huononivat ja syyskuusta 1963
alkaen CIA ryhtyi tosissaan työs­kentelemään.
Pakistanissa. Ajub
Khan järjesti vaalit varmistaakseen
laillisesti asemansa. Samoihin aikoi­hin
poistettiin maasta kaksi ame­rikkalaista,
joiden väitettiin rahoit­taneen
Khanin vastaehdokasta.
C I A : n toiminta keskittyi Länsi-
Pakistanissa Lahoren seuduille.
Eräs agenteista joutui epäilyksen
alaiseksi ja siirtyi Intiaan. Laho-ressa,
kertoo kirjeenvaihtaja,
CIA-.n tiedottajana toimi kenraali
Aa m, joka aikaisemmin on ollut
Itä-Pakistanin kuvernöörinä, mutta
siirretty Lahoreen Ajubin pelkää-män:
k i l p a i l u a vuoksi. Kirjeenvaih­taja
sanoo CIA:n yrittäneen värvä­tä
myös Khanin ministereitä juo­neensa.
Kirjeenvaihtaja vSittiiä, et­tä
Intialla o l i C I A : n rajporttien no­j
a l la syytä voitonvarmuuteen. En
tiedä, tehtankö ratkaiseva päätös
USA:n suostumuksella, mutta olen
varma-jsiitä, että New Delhin, ame-rikkalaispiirit
olivat siitä selvillä,
kirjeenvaihtaja sanoo.
Sensaatiouutiset julkaissut Daily
Telegraph on konservatiivinen leh­ti,
jonka painosmäärä liikkuu mil­joonan
vaiheilla.
änsimaiden finanssi-suhteet
kireimmillään
Itsekäs avustaja
Viime viikon lopulla kiintyi huomiomme monen canadalaisen
kulmakarvojen kohauttamisen aiheuttaneeseen Washingtönin uutis-tietoon,
missä kerrottiin demokraattipuolueen senaattorin Paul Doug­lasin
vaatineen väellä ja voimalla, että Yhdysvaltain ja Canadan vä­lillä
tehdyn autosopimuksen perusteella pitää välttämättä alentaa
autojen myyntihintoja Canadassa.
Meille, canadalaisille, jotka maksamme useita satoja dpllareita
korkeamman hinnan ajokeistamme, kuin rajan eteläpMOlella asuvat
autoilijat samanlaisista vekottimista, tällainen puhe on tietenkin ma-
. keata_ mannaa.
Puheensa aiheen oli senaattori Douglas saanut siitä, kun Chrysler-yhtiön
canadalaisjaoston president­ti
Ronald W. Todgham sanoi viikko
sitten tiistaina Calgaryssa, että ei
ole mitään puhettakaan siitä, että
autojen hintoja alennettaisiin Cana­dassa
mainitun sopimuksen perus-"
teellä, mikä sivumennen sanoen an­taa
tuilialennusten muodossa täkä­läisille
auotehtailijoille $50,000.000
vuositulot.
Vedoten siihen, että USAn j a Ca­nadan
välillä tehty autosopimus
edellyttää autojen hintojen alenta­mista
Canadassa ja annettuaan asi­asta
pääministeri Pearsonille mitä
kuuluu ja kuka käskee, senaattori
Douglas neuvoi oppositiojohtaja
Diefenbakeria käyttämään tätä jul^
tua yhtenä vaalivalttina ja lyömään
sillä liberaalipuolueen hallitusta
kuin vierasta sikaa konsanaan.
Kannattaen täydellisesti hänen
esittämäänsä ajatusta, että autojen
hintoja pitäisi tuntuvasti alentaa
täällä, me pysähdyimme kuitenkin
ihmettelemään, että mikä sai Yh-dysvaUain
hallituspuolueen senaat­torin
nousemaan näin voimaperäi­sesti
autoja tarvitsevien canadalais-ten
rahakukkaron puolesta.
Selitys tähän on yhtä yksinker­tainen
kuin on senaattori Douglasin
esiintyminen' kummastusta heratta-
• vä.- •
Viitaten siihen, että mainitun au­tosopimuksen
perusteella on tarkoi­tus
lisätä $241,000,000 arvosta auto­tuotantoa
vuoteen 1968 mennessä
y l i sen määrän, mihin se olisi i l ­man
tätä sopimusta noussut, senaat­tori
Douglas huomioi aivan oikein,
että canadalaiset eivät pysty näin
paljoa autokulutusta lisäämään, el­leivät
autojen huippukorkeat" hin­nat
laske. Ja jos canadalaiset eivät
voi varojen puutteessa ostaa näitä
autoja, on ^mahdollista, sanoi se­naattori
Douglas, että ne tulevat
USA:n markkinoille aiheuttaen vai­keuksia
Yhdysvalloissa valmistettu­jen
autojen myynnille.
Kuten huomataan, senaattori
Douglas yrittää auttaa korkeitten
autohintojen alla huokailevia cana-dalaisia
perbi itsekkäistä syistä, e l i
sik8i« että Canadassa valmistettavat
autot eivät tulisi missään tapauk-sepsa
kilpailemaan rajan eteläpuo­lella
valmistettavien autojen kanssa
— vaikka ko. autosopimuksen yh­tenä
tavoitteena on sanottu olevan
se; että vissinlaiset Canadassa val­mistettavat
autot voisivat helpom-tilin
saada ostajia myös Yhdysval­loissa.
Wasl|ington. — Yhdysvaltain val­tiovarainministeri
Henry H. Fowler
esitti tiistaina presidentti John­sonille
selonteon Länsi-Eurooppaan
tekemänsä neuvottelumatkan tulok­sista.
Fowler neuvotteli matkansa
aikana kansainvälistä v ^ u t t a t i l a n -
netta koskevista /Itysymyksistä
Ranskan, Italian, Länsi-Saksan.
Ruotsin, Hollannin ja Englannin
johtomiesten sekä kyseisten maiden
rahalaitosten edustajien kanssa.
' Yhdysvaltain lehdistön on ollut
palkko myöntää, että länsimaiden
kansainväliset finanssisuhteet ovat
nykyisin kaikkein kireimmillään ko­ko
sodan jälkeisenä kautena. Nykyi­nen
kansainvälinen valuuttajärjesr
telmä, joka perustuu USA:n dolla­r
i in ja Englannin puntaan, ei pys­ty
tyydyttämään alati laajenevan
kaupan vaatimuksia; Yhdysvalloilla
ei ole nykyään käytettävissään tar­vittavaa
määrää dollareita ja kulta­varantoja,
ja itse dollari on Y h ­dysvaltain
kultavarantojen hupene­misen
johdosta käynyt vähemmän
luotettavaksi. -
Englannin puntaa uhkaa puoles­taan
devalvointi:' '
Eräs Fowlerin Länsi-Euroopan
Kirjeitä
V A A L I E N TÄRKEYDESTÄ
Kun puhutaan vaaleista, niin ei­kö
asia ole kaikkein tärkein, meille
j o i l l e on määrätty vaalit, kuinka ja
ketä äänestämme, siis, niin rajoi­tettu
tila kun Vapaudessa on, eikö
voitaisi käyttää tilaa ja energiaa se­kä
aikaa äänten keräämiseen edulli­sen
edustajan valitsemiseen? Eikä
kuten suuret porvarilehdet äänes­täjien
sekoittamiseen. Mistä hyötyy
vain ei demokraatit tai työläisten
vastustajat.
— Äänestäjä, Vancouver.
matkan tärkeimmistä päämääristä
oli pyrkimys tukahduttaa jo itämis­vaiheessaan
kapina dollarin valta-asemaa
vastaan ja löytää samalla jo­k
i n uusi yhdistelmä, joka auttaisi
löytämään kompromissiratkaisun.
USA on ryhtynyt viimeisten kuu­kausien
aikana jyrkkiin toimenpi­teisiin
maksutaseessa esiintyvän va­jauksen
supistamiseksi ja sen tar­koituksena
on saavuttaa tasapaino
Amerikan dollarin maasta virtaami­sen
ja sen uudelleen palaamisen
välillä. Yhdysvaltain maksutaseessa
esiintyvän vajauksen — joka on vii­me
vuosina~pyörinyt keskimäärin 3
miljardin dollarin vaiheilla —, pois­taminen
johtaa siihen, että toisten
länsimaiden käteen jää vähäisempi
määrä dollr.reita ja ne voivat vä­hemmän
tuoda amerikkalaisia tava­roita,
joka taas puolestaan merkit­sisi
iskua USA:n talouselämälle.
Fower pyrki saamaan Länsi-Eu­roopan
maat vakuuttuneiksi erään­laisen
uuden kansainvälisen järjes­tön
ja rahaston perustamisen vält­tämättömyydestä.
Järjestön tehtä­väksi
tulisi dollareita : omistavien
maiden ulkomaankaupan rahoitta­minen.
Fovvler ilmoitti, että tämän suun­taisiin
neuvotteluihin ryhdytään ai­van
lähiaikoina: Ns. kymmenen
maan ryhmä — Belgian, Canadan,
Ranskan. Länsi-Saksan, Italian, J a ­panin,
Hollannin, Ruotsin, Englan­nin
ja Yhdysvaltain apulaisfinanssi-ministerit
j a keskuspankkien johta­jat
— aloittaa uudelleen työnsä.
RyhmaOn useiden vuosien ajan tut­kinut
uusien valuuttasopimusten
solmimismahdollisuuksia.
Tk:n 27 päivänä alkaa Washing-tonissa
kansainvälisen valluuttara-haston
vuosikonferenssi, joka Fow-lerin
sanojen mukaan tarjoaa erin­omaisen
tilaisuuden sopia toimen­piteistä
ja antaa tarvittavat ohjeet
kansainvälisen valuuttarahaston jä­senmaiden
apulaisfinanssiministe-reille.
ffitä mw^ fa^ovat
Marsalkka Rodion Malinovski tuntuu olleen erinomaisen tyytyväi;
nen toiseen lomamatkaansa Suomessa. Ilimel^ö tuo. Lohia t u l i vallan jul­metusti.
Yhtenä ainoana päivänä hyvän joukon puolisataa. Sellainen
saalis vetää jo suun hymyyn. Mutta marsalkan Rajsa-rouva vasta kova
kalamies on. Tai«i-lyödä miehensä laudalta saaliin kokonaisluvussa jä
suurimman kalan painossa.
Marsalkka kiitteli vieraanvaraisuutta suurenmoiseksi. Toivottavasti
se oli tuon kiitoksen arvojmen-KÄikeii nwtka joji mukava, koskapa-^
maila puhuttiin jo kolmannesta lomamatkasta: Sitä ennen on puolustus­ministeri
P e n t i n käytävä lomailemassa meillä, myhäili marsalkka. Sel­visi,
että pitolustu8n(uni«teriinine o l i saanut kutsun.
Kitkapa olial 80-iuviUla kuvitellut mahdolliseksi, että NeuvöstölUtpn
ja Suomen puolustusministerit kyykkivät saman lammen rannalla ongen-vapa
kädessä. Jos sellaista olisi povattu sotien edellä, olisi moni kiivail­lut:
ei sitten ikinäi luurkeintaan vintofka kourassa toimiaan tähtäillen.;.
Voiko ajatella havannoUisempaa todistusta siitä, miten tavattomasti. °'
meidän maamme ja itäisen-naapurimme suhteet ovat muuttuneet. .'
On use^n sanpittu: Suomen ja Neuvostoliiton raja on rauhap raja. Se ,
ei ole sanahelinä. Noin asla todella on.
Kauhana maailipan toisella laiteella soditaan. Aseet puhuvat. Veri
vuotaa.
Täällä sen sijaan puolustusministerit sojottavat kaikessa ystävyy­dessä
lammen rannalla ongenvapoja.
Eikö se ole osoitus todellisesta rauhan tilasta j a naapurisovulta.
K e s s u ^ k k a , Suomenmaa (Maakansa), Helsinki.
uitiiHiiiiinuiiiiiiiinioiiititiuiDninn
Amiraali N. G. Ktizneitsov:
UoRkova. Suomen talvisotaan
liittyviä päätöksiä tehtiin Stalinin
työbuojieessa, kertoo juuri ilmesty­neiden
' muistelmiensa yhteydessä
neuvostoliittolainen anuraali N. G.
Kuznetsov. Hän antaa kuvan, että
Stalin henkilökohtaisesti teki talvi­sotaan
liittyneet päätökset joskus
kuulematta sotilaallisten neuvonan
lajienkin kantaa.
Kuznetsov pitää Suomen talviso
taa erittäin ankarana oppituntina
neuvostojoukoille. Sen kokemukset
auttoivat maan armeijaa kohenta­maan
taistelukuntoaan saksalaisten
suurhyökkäykseen mennessä.
Talvisota on vain pieni episodi
amiraali Kuznetsovin muistelmissa
ja sen tapahtumia kuvataan vain
yhden sivun verran. Kuznetsov toi­mi
tuona aikana laivaston komenta­jana
ja joutui antamaan laivasto
asioista lausuntoja mm. Stalinille.
Kuznetsov käsittelee Suomen syk­syn
vuoden 1939 tapahtumia Lenin-;
gradin turvallisuuden takaamispyr-kimysten
osana ja kertoo kuinka
tärkeitä Neuvostoliiton: laiyästpUe
oli saada lisää tilaa. Se o l i pääasjas-sa
ollut ahdettuna Krpnstadtin sal­meen^
Eestin, Laettuän j a Latvian
kanssa tehdyillä sopimuksilla tur­vattiin
laivastolle liikkumismahdol
lisuuksia. Suomen kanssa alueneu
vottelut eivät johtaneet tulokseen,
j a tämä o l i sodan syy.
— Vaikka sota venyi pitkäksi ja
oli raskas, elintä, joka olisi yhte­näistänyt
armeijan ja laivaston toi­minnan,
ei ollut. Suuria päätöksiiä
tehtiin entiseen tapaan J . V . Stali­nin
työhupneessa, kertoo Kuznetsov.
Tavallisesti siellä o l i mukana puo
lustusasiain kansankomissaari ja
pääesikunnan päälliköitä.— Lisäksi
kutsuttiin joskus mukaan joku toi­meenpanijoista.
Nähtävästi tällainen järjestelmä
syntyi aikana, jolloin puolustus-r.
siain kansankomissariaatti yhdis­ti
vielä kaikki asevohsiat myös lai­vaston.
Nyt k u n sotalaivaston kan­sankomissariaatti
oli erillään, me­rimiehet
olivat vaikeassa asemassa.
Usein laivastoa koskevat päätökset
hyväksyttiin ilman meitä, Kuznet­sov
sanoo.
S T A L I N J A T U R U N SATAMA
Joskus Suomen sodan kuluessa
Stalinilla heräsi-ajatus lähettää sU:
. kellusveneitä syvällä . saaristossa
sijaitsevaan Turun satamaan. Niin
päätettiinkin kuulematta merivoi- -
mien asiaintuntijoita. Minä jouduin
selittämään, että tällainen operaatio
on-ä^immäisen vaikea, Kuznetsov
kertoo.
— Me voimme riskin ottamalla
lähettää sukellusveneitä Pohjan­lahdelle,
mutta huomaamaton pääsy
Turkuun johtavalle saaristoväyläl-le
on miltei mahdotonta, selitti hän
Stalinille.
Stalin kutsui huoneeseen meri­voimien
esikuntapäällikön Lev Gal-l
e r in ja kysyi häneltä samaa asiaa.
Aluksi Galler hämmentyi, mutta
lopuksi vahvisti Kuznetsovin kan­nan.
.
S i l l o in päätös sukellusveneiden
lähettämisestä Turkuun kumottJn.
Kuznetsov pitää tätä esimerkkinä
siitä, että Stalin otti jossakin mää­r
in huomioon asiantuntijain käsi­tykset;
Häntäv eivät miellyttäneet '
henkilöt, jotka eivät sanoneet vas­taan,
vaan kehuivat mitä tahansa
hänen ehdotvustaan: . Hänen kans-. '
saan o l i helppo ratkaista kysymyk­siä,
kun hän oli yksin kabinetis-isaan.
• Valitettavasti niin tapahtui
harvoin, Kuznetsov sanoo.
A N K A R A OPETUS
Talvisota paljasti suuria puuttei­ta
meidän joukkorosastojemme ja
laivastomme työssä. Me saimme an­karan
opetuksen. Siitä täytyi tehdä
yhteenvedot, Kuznetsov toteaa.
Yhteenvetoja käsiteltiin hallituk­sen
järjestämässä sotilasjohtajiien
neuvottelussa. Sen jälkeen pidet­tiin
laivaston johtajien erillisneu-vottelut,
jossa käsiteltiin ilmennei­tä
puutteita. Niiden joukossa oli
mm. toteamus, että merivoimat e i.
vät olleet rauhan aikana riittävästi
oppineet yhteistoimintaa maavoi­mien
kanssa. Lentokoneita ja su­kellusveneitä
käytettiin riittämät­tömästi
eikä niillä aseilla.ollut täyt­tä
tehoa. Olinmie siis opetelleet tais­telemaan
helpommissa oloissa kuin
käytännössä oli, Kuznetsov toteaa.
Hän selittää, että seuraavana ke­sänä
järjestettiin suuret harjoituk­set,
joissa puutteet yritettiin pois­taa.
Eräs Isysymys jäi kuitenkin täy­sin
ratkaisemattomaksi — kysymys
korkeimmasta sotilasjohdosta.
PÄIVÄN PAKINA
VIELÄKIN HARRIMANISTÄ
Kuten tiedetään, presidentti
Johnsonin erikoislähettiläs Ave-rell
Harriman on sellainen herra
ja suuruus, joka pitää suomalaisia
yleensä niin suurina pölvästeinä,
että heille voi syöttää vaikka min­kälaista
pajunköyttä hyvinkin
tunnetuista tosiasioista.
Esimerkiksi Amerikan päivillä
Turussa pitämänsä puheen yhtey­dessä
herra Harriman oli yrittä­nyt
kääntää mustan valkoiseksi
väittämällä USAn haluavan, että
"Etelä-Vietnam saa itse määrätä
omasta tulevaisuudestaan. Me us­komme
itsemääräämisoikeuteen ja
vastustamme hyökkäyspolitiik-
|taa", oli Harriman sanonut.
Ollessaan Turussa, tuhansien
mailien päässä tapahtumapaikasta.
Etelä-Vietnamista, herra Harri­man
luuli, että suomalaiset eivät
tiedä tuon taivaallista Vietnamin
a.sioista. Tai jos hän ei luullut
suomalaisia niin tietämättömiksi,
silloin hän osoitti kerrassaan har­vinaislaatuista
ylenkatsetta suoma­laista
Oikeuskäsitystä kohtaan.
Kun Harriman sanoo vastusta­vansa
"hyökkäyspolitlikkaa", niin
suomalaiset luonnollisesti kysyvät,
että mistä johtuu,--että amerikka­laisia
sotajoukkoja ja. ainoastaan
amerikkalaisia sotajoukkoja muu­tamine
liittolaisineen on kuljetet­tu
tuhansien mailien päähän Y h ­dysvaltain
rajoilta Etelä-Viet­namiin.
Jos Yhdysvaltain hallitus vas­tustaa
"hyökkäyspolitiikkaa", niin
silloin luulisi, eUä jenkkisotilaat
tuotaisiin kotiin Vietnamista ja
annettaisiin vietnamilaisten todel­la
itse päättää -omista asioistaan.
Ja tässä sitä tultiinkin tämän­päiväisen
tekstimme ydinkohtaan.
Herra Harriman sanoi Turussa"
. pitämänsä puheen ' yhteydessä
Washingtonin haluavan, että Ete­lä-
Vietnam "saa määrätä omasta
tulevaisuudestaan".
Mutta miksi herran nimessä
jenkkipoliitikot ovat kuitenkin
menetelleet vallan päinvastaisella
tavalla? .
Vähänkin kansainvälisiä asioita
seuraavat henkilöt tietävät:
1. että v. 1954 tehdyssä Geneven
sopimuksessa on kohta, missä
sanotaan,_että Vietnamin yhdis­täminen
tapahtuu viimeistään
V. 1956 suoritettavien kansal­listen
vaalien perusteella; ja
2. että Yhdysvallat on järjestel­mällisesti
estänyt Geneven sopi­muksen
tämän "äänestyspykä-;
Iän" toteuttamisen.
Minkälaista "itsemääräämisoike­uden"
kannattamista Etelä-Vietna­min
kohdalta on se kun vieraan
maan hallitus, tässä tapauksessa
nimenomaan Yhdysvaltain halli­tus,
on estänyt vietnamilaisilta oi­keuden
j a niahdoUisunden ratkais­ta
omat ongelmansa kansainväli­sesti
hyväksytyn äänestysmenetel-män
perustepUa?
Ja kuinka suurHa lialveksumista
'suomalaista älykkyyttä ja tietoi­suutta
kohtaan herra Ilarriman
osoittikaan esittäessään Tumissa
pitämänsä puheen yhteydessä, et­tä
kaikista näistä tosiasioista huo­limatta
Washington muka kannat­taa
Etelä-Vietnamin "itsemäärää­misoikeutta"!
Ja miksi Washington vastusti
Geneven sopimuksen mukaisten
vaalien järjestämistä kymmenen
vuotta sitten Vietnamissa?
Siitä samasta syystä kuin se
vastustaa tällaisen yleisäänestyk-sen
järjestämistä nytkin.
Toisin sanoen, Washin|[ton epäi­l
i vuonna 1956, että Vietnamin
väestö ei huomioi äänestäessään
USAn nkaaseja, vaan äänestää ku­ten
itse tahtoo. Yhdysvaltain toi­mesta
on alusta pitäen "pelätty"
että vietnamilaiset äänestävät
*'väärih", eli vastoin , Washing-tonin
tahtoa.
Ja tämä "väärinäänestämisen"
pelko kummittelee vieläHin Wash-ingtonissa.
Hallitus- eli demokraattipuolu­een
senaattori Richard Russell
Georgiasta sanoi muutama viikko
sitten aivan suoraan, että jos
Vietnamissa "suoritettaisiin nyt
vapaat vaalit, Etelä-Vietnamin
asukkaat äänestäisivät Ho Tshi
Minhiä", Pohjois-Vietnamin presi­denttiä.
Huomioiden sen tosiasian,
että koko Etelä-Vietnamin väestö
vastustaa Yhdysvaltoja ja Yhdys­valtain
ohjelmaa, senaattori Rus­sell
sanoi, että U S A n tulisi lähteä
pois Etelä-Vietnamista, ellei Sai­goniin^
voida muodostaa kansan
luottamusta ja kannatusta nauttia
vaa hallitusta, mikä sellaisenaan
on luonnollisesti mahdotonta.
Mutta herra Harriman pitää
suomalaisia sellaisina moukkina
ja, tyhpiyreinä, että heille voidaan :
valehdella jopa siitäkin, että
Washington muka kannattaa itse­määräämisoikeutta
Etelä-Vietna­min
väestölle?
Jos herra Harriman ei tässä va­lehtele
vastoin parempia tietojaan,
n i in silloin on kysyttävä, että mis­tä
lähtien on: Washingtonin kan­ta
muuttunut sikäli, että vietnami­laiset
saavat Geneven sopimuksen
nmkaan ilman ulkopuolista pai­nottua
päättää äänestyksen muo­dossa
ja puitteissa omista kansal­lisista
ongelmistaan? •
Me vain kysymme.
' -- Känsäkoura.