1961-08-24-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 Torstaina, elök. 24 p. — Thursday, August 24, 1961 V A P A U S (UBEBTT) — Independent Labor Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed Nov. 6. 1917. Authorlzed as second class mail by. tbe Post Office Department, Ottawa. Pub-lished thrice weekly: Tuesdays, Thursdays and Saturdaysby Vapaus Publishing Ck>mpany Ltd., at 100-102 Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada. Telephones: Bus. Office OS. 4-4264; Eklltorial Office OS. 4-4265. Manager E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing addre.s,s: Box 69, Sudbury, Ontario. Advertising rates upon appllcatlon. Translatlon free of charge; TILAUSHINNAT: Canada»»: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25 V 3 kk 2 50 «idysvallolssa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80 Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 525 Kansallisjohtaja Jomo Kenialta Viikon,' vaihteessa brittiläislähteistä tulleissa uutistie-doissa, keri;ottiin, että lähes yhdeksän vuotta vankina ja maasta karkoitettuna" ollut kansallisjohtaja Jomo Keniatta on vihdoin viimeinkin vapautettu, ja että hän on nyt vapaa . mies kulkemaan-omassa maassaan Keniassa. Kull muistetaan, että Keniatta tuomittiin alimperin brittiläisten töimiesta muka mau-lnau-terroristijohtajana vankilaan, niin yksistään se seikka, että häntä nyt vapautettaessa sanotaan brittiläispiireissä "kansallisjohtajaksi", on kaunopuheinen todistus siitän että mikäli Keniatta on "syyllisty- ' nyt" johonkin, niin hänen "rikoksenaan" oli taistelu oman •maansa ja kansansa vapauden / ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Tosiasia nimittäin on, että kun brittiläiset viranomaiset päättivät Keniassa nujertaa noususuunnassa olleen kansallisen vapausliikkeen vuonna 1952, niin silloin nostettiin kova kohu oletettua mau-mau-vaaraa vastaan. Juuri tämän tekaistun mau-mau-vaaran nimissä ja varjossa yritettiin oikeuttaa siirtomäavuotien terrori maan kansallista vapausliikettä vastaan. Juuri tämä siirtomaavoutien aloittama terrori ja pakkovalta pakoitti silloin kenialaiset järjestämään sissijoukkoja itsensä ja vapausliikkeensä puolustamiseksi. Ja kun joltakin kansakunnalta kielletään kaikki rauhallisen toiminnan mahdollisuudet asemansa parantamiseksi ja huojentami-seksi, kuten tapahtui Keniassa, niin sillä ei totta totisesti ole muuta mahdollisuutta, kuin vastata tulella tuleen. Juuri tämän kenialaisten vapausliikkeen, joka olosuhteiden pakosta sai väkivaltaisiakin muotoja, brittiläiset siirtomaavoudit leimasivat pahaan maineeseen saatetuksi mau-mau-liikkeeksi. • Historia on nyt kuitenkin oikeuttanut täydellisesti Kenian kansallisen vapausliikkeen ja sen suuren kansallisjoh- Jajan Jomo Keniattan. Melko varmaa on, että hänestä tulee joko ennenmmin tai myöhemmin Kenian pääministeri. Mutta Keniattan vapauttamisen hetkellä on syytä. palauttaa mieleen lyhyesti se, missä olosuhteissa ja millä tavalla tämä kansallisjohtaja vangittiin ja tuomittiin vankilaan lähes 9 vuotta sitten, sillä se osoittaa kerran uudelleen kuinka halpamaisiin lekoihin siirtomaahallitsijat turvautuvat silloin kun on kysymys niiden riistomahdollisuuksien ylläpitämisestä. . Keniatta; ja hänen viisi kumppaniaan vangittiin lokakuussa 1952^ Häntä syytettiin mau-maurliikkeen j ohtaj an ominaisuudessa terroriteoista. Oikeuskuulustelu osoittautui alusta pitäen suureksi skandaaliksi. Myöhemmin on osoittautunut epäilijöillekin, että "syytökset" Keniattaa ja hänen tovereitaan vastaan olivat tekaistuja valheita, joista maksettiin käteishinta "todistajille". Mikään puolueeton asian-tuntij3 .ei voi tunnustaa, että oikeuskuulustelussa esitetyn syytös- ja todistusainehiston perusteella voitaisiin ketään tuomita minkäänlaiseen rangaistukseen. Erittäin kuvaava on tässä yhteydessä ns. Rawson Mac^ harian juttu. Hän oli syyttäjän "tähtitodistaja" tässä oikeus- ^ kuulustelussa. Mutta muutaman vuoden kuluttua hän antoi valaehtoisen lausunnon, että kaikki hänen esittämänsä to-, distajalausunnot olivatkin poliisien hänelle valmistamia satuja. Annettuaan tämän lausuntonsa Macharia pantiin v. 1959 - syytteeseen herjauksesta, mutta oikeuskuulustelussa hän teki vielä lisää paljastuksia Keniattan oikeusjutusta. Tässä uudessa oikeuskuulustelussa todistettiin, että poliisit valmistivat "todistajille" raporttinsa brittiläislehtien valheellisten propagandajuttujen perusteella. Keniattan oikeuskuulustelu pidettiin Kapenguria-nimisessä kylässä; Mutta nyt todettiin, että syyttäjän puolesta esiintyneet todistajat kuljetettiin joka päivä autolla lähiseudulla sijaitsevaan Kighanjon kylään, missä viranomaiset antoivat heille aina uusia ohjeita. Oikeuskuulustelun jiäätyttyä syyttäjän hyväksi toimineille todistajille annettiin'Sbkä rahapalkkiota että maata; Macharia sai palkkioksi suuren rahasumman ja sen lisäksi hänet lähetettiin Lontooseen oppimaan siirtomaahallinnon taitoa. Juuri Macharian paljastusten perusteella muutettiin Keniattan pakkotyötuomio karkoitusluomioksi ^ hänen oli oltava "kotiarestissa" ja maan poliittisesta elämästä eristettynä Lodwar-nimisessä erämaakylässä. Mutta kun Kenian kaikki johtavat puolueet ja koko Ke^ nian kansa vaati jatkuvasti ja yhä lisääntyvällä voimalla Keniattan, vapauttamista, Keniatta pääsi pois mainitusta paikasta tämän;vuoden huhtikuussa, jolloin hänet siirrettiin lähemmäksi Nairobia, Marallal-nimiseen kylään. • Siellä hän antoi huhtikuun 11 pnä (1961) ensimmäisen sanomalehtihaastattelun vuoden 1952 jälkeen. Vastauksena koti- ja ulkomaisten lehtimiesten kysymyksiin Keniatta ilmaisi ohjelmakseen seuraavaa: Kenian dijT saatava viivyttelemättä. täy<Jellinen itsenäisyys, sisältyen tähän ^umatto-masti maareformi, jonka perusteella käyttämättä olevat maat jaetaan niaattomille afrikkalaisille. Sanalla sanoen häh vaatii täydellistä tasa-arvoisuutta kaikille Kenian asukkaille maasi;aanv missä alkuasukkaat elävät äärettömän suuressa puutteessa ja köyhyydessä, rikkaiden siirtomaaherrojen pitäessä hallussaan hedelmälliset maat ja muut rikkauden lähteet. •• Arikan kansalliset vapausliikkeet ovat kasvattaneet, kehittäneet ja nostaneet näkyviin useita todella lahjakkaita ja kykeneviä johtajia ja valtiomiehiä. Heidän joukossaan on kunniapaikka Jomo Keniattalla, Kenian kansallissankarilla, josta on tullut "Afrikan vapauden ja omanafvontunnon sym-booli'', kuten eräs porvarillisen maailmankatsomuksen omaava brittiläinen kirjailija hänestä sanoo. Kuten sanottu, Keniattasta tulee todennäkööisesti itsenäisen Kenian ensimmäinen pääministeri; Tämä sittenkin' vaikka englantilaiset pitävät edelleen voimassa lakia, jonka mukaan Keniatta ei saa osallistua maan lakiasäätävien elinten toimintaan! Kansojen vapaustahtoa ei voida enää painaa maan rakoon ja se pätee myös Kenian kohdalta. K I R J . M A X R E I CH B e r l i i n i . — Saksan Telefunken yhtiön rakennuksen seinällä on i l moitus, jossa luvataan maksaa 50 markkaa jokaiselle henkilölle, joTca saa Saksan demokraattisen maan kansalaisen lähtemään omasta maastaan Länsi-Saksaan. Lansisaksalaiselle ammatillisille ihmislihan kauppiaalle 50 markkaa on mitätön, mutta ammattitaitoiselle pääkallonmetsästäjälle 3,000 markkaa on jo jotain. Länsi-Saksa on tehty ihmisvarkaudesta, kiihoi-tuksesta, pakoituksesta ja kiristyksistä liikevoittoa tuottavan kaupan, joka tuottaa, monille rikollisille huomattavia tuloja. Tästä Länsi- Berliinissä harjoitettavasta kaupas-mukaiseen vierailuun B e r l i i n i i n . ., ottakaa yhteys Länsi-Berliinin puhelimella 764864 . . . minulla on valtuus maksaa kulunne. Allekirjoittanut: Graafe." Tämän nimen takana piilee Y h dysvaltain salaisen vakoilutoimiston asiamies John Granfield. • Puerstembergista kotoisin oleva rouva Anna Schumann sai sisällöltään seuraavanlaisen kirjeen: "Liikkeemme tarjoaa teille erikoispalvelua . . . Itä-Saksan kansalaiselle saada uusi TV-känava . . . Vain pieni asentein on välttämätön . . . koska me tiedämme ettette saa sitä kaupastanne me tarjoamme erikoiset työvälineet ja tarjoamme sen teille~ohjeiden kanssa hyv in halvalla hinnalla Itä-Saksan ta tuottaa j a viedä ihmisiä Adenau- markoilla j a niitä .tuotetaan joukko-erin hallitus maksaa hyvin ja sitä ohjaa Yhdysvaltain hyvin harjoitetut vakoilutoiminnan henkilöt. Länsi-Saksan teollisuusmiehet ylläpitävät monenlaatuisia lautakuntia "kaapatakseen" erilaisia amnlat-timiehiä eri aloilta, kuten lääkäreitä, kemistejä jne. Äskettäin vuosi tieto, että Länsi-Saksan hallitus on luvannut antaa verohelpoitusta n i i l l e tehtailijoille, jotka ovat ottaneet työhön Itä-Saksasta paenneen henkilön. Tekstiilitehtaiden omista- :at Kölnin alueelta saavat kutakin sellaista henkilöä kohti 3,000 markkaa ja lisäksi heille annetaan verohelpotusta 3,000 markkaa pakolaisen asunnosta. Monenlaisia keinoja käytetään onkimiseen j a kaappaukseen. Kirjeiden kirjoittaminen on hyvin yleistä. Seuraavassa on joitain esimerkkejä: Werner Schwind, jolla on liiketoimi Steiningwalmsdorfissa sai seuraavanlaisen kirjeen, "Kallis Hferr Schwind: ' Länsi-Saksassa asuva rouva on minun asiakkaani. Hän yrittää saada tietää teidän naapurisanne ennen asuvasta sukulaisistaan • . Teidän hyvä ystävänne tiedoittaa meille ja pyytää teidän apuanne tässä asiassa . . . Voitieko ottaa yhteyden meihin . . . kun saavutte tavan-mittakaavassa . ; . Kun seuraavan kerran vierailette Berliinissä: Länsi- B e r l i i n in puhelinnumero on 764864. Allekirjoittanut Ottenburg." (Tämä on toinen saman Granfiel-din salanimi.) Eibenstockista kotoisin oleva A r no Uhlman sai toisenlaatuisen kirjeen. • '.'Kallis herra Uhlman: ' "Pyydän teidän saapumaan jälleen Itä-Berliiniin. Sieltä on vain lyhyt matka Länsi-Berliiniin . . . jossa olen käytettävänne. On erittäin tärkeä koskien teitä ja perheenne jäseniä ... . Lisäyksilyiskoh-tia saatte soittamalla n:la "764864. Takaan, että. keskustelustamme tulee olemaan suuri vaikutus tulevaisuuteenne." Toisissa kirjeissä luvataan vapaita lääkkeitä j a autojen varaosia. Jos on välttämätöntä suojclusyistä kirje postitetaan Itä-Berliinissä ja se lähetetään väärällä lähettäjän nimellä.: Monta kertaa kirjeissä tarjotaan matkakustannuksia muiden syöt! ien lisäksi. Vain sellaiset henkilöt, jotka kieltäytyvät "avuntarjouksista" voivat joutua puhelimen taikka kirjeiden kautta kiristetyksi tuntemattoman ^'ystävän" taholta ja heille sanotaan, että he joutuvat tiedoksi •kommunistisille v i r k a i l i j o i l l e " el- Karl Liebknachtin syntymästä 90 KARL LIEBKNECHT Elokuun 13 päivänä tuli kuluneeksi 90 vuotta suuren saksalaisen työyäenjohtajan ja rauhantaisteli-jan K a r l Liebknechtin syntymästä. Vaikka Liebknecth oli kuollessaan vuonna 1919 vasta 47-yuotias, eh i hän suorittaa elämäntyön, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa työväenliikkeen piirissä. Karl Liebknecht, joka syntyi vuonna 1871, l i i t t y i jo ylioppilasvuo^ sinaan Saksan sosialidemokraattiseen liikkeeseen edustaen sen vasemmistosuuntausta johdonmukaisesti aina Saksan .kommunistisc.i puolueen perustamiseen asti, jonka luojia Liebknecht itse o l i. Karl Liebknecht valmistui asianajajaksi, jossa ominaisuudessa hän useita kertoja puolusti sosialide-inokraatteja saksalaisen luokkaoi-keudcn edessä. Kuatenkin puhtaasti poliittinen toiminta oli hänen päälyönsä — j o vuonna 1902 B e r l i i nin työläiset valitsivat hänet edustajanaan kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1908 Liebknecht valittiin Preussin maapäiville ja vuonna 1912 Saksan parlamenttiin. Näitä luottamustehtäviä hoitaessaan tuli Karl Liebknecht tunnetuksi ennen kaikkea imperialistisen sodan jo.h-donmu- kaisena j a päättäväisenä vastustajana. Jo vuonna 1904 esiihty-cssään sosialidemokraattisen puolueen edustajakokouksessa Liebknecht luonnehti mililarismia kapitalismin tärkeimmäksi tueksi ja vaati erikoisesti työläisnuorison kokoamista sodanvastaiseen taisto luun. Rauhantaistelu vei Liebknechtin myöhemmin myös vankilaan, sillä vuonna 1907 hänet tuomittiin ensi kerran lentolehtisen julkaisemisesta.— lentolehtisen nimi oli " M i l i t a r i s m i ja antimilitaris-mi". Parlamenttiin Licbknelht joutui kaudella, jolloin kaikki imperialistiset valtiot valmistautuivat sotaan. Näin Liebknechtin päätyöksi myös tällä areenalla muodostui, taistelu sotaa vastaan ja erikoisesti suurten sotamonopolien paljastaminen sodan lietsojina. Vaikka sosdem. puolueen vasemmistosiipeen lukeutuva Liebknecht ei suinkaan hyväksynyt puolueensa johdon kantaa sotakysymyksissä, m. m. sotamäärärahoista äänestettäessä, alistui hän enemmistön päätök-leivät he tee kuten on sanottu taikka häntä "varoitetaan" joutuvan epäilyksen alaiseksi*' j a siitä syystä täytyy matkustaa heti Länsi-Berl i i n i i n , jossa kultainen aika odottaa heitä. Esimerkkinä on Ingenieur Ket-zer, joka kehoituksesta matkusti Länsi-Berliiniin kohtaamaan miestä, joka sanoi olevansa Yhdysvaltain vakoilutoimiston palveluksessa. Hän lupasi hyvän toimen eikä palkalla ollut rajaa. Ketzer kieltäytyi j a palasi takaisin Itä-Berliiniin. Sitä seurasi kiristys. Kun hän puhui, amerikkalaisen vakoilumiehen kanssa hänet valokuvattiin salaisesti. Hänelle Jähetettiin tämä-valokuva ja kiellettiin matkustamasta pois Länsi- Berliinistä. Toinen käytäntöön otettu tapa on tuntemattomien "kotipuhelinsoitto" ja sillä tavalla ajetaan ihmisiä pakolaisiksi Länsi-Berliinin pääkallon-metsästäjien toimesta. Tämän on tunnustanut Länsi-Saksan presidentti Luebke kun hän sanoi: 'Tämä tehdään siitä syystä, että säästetään sellaisia ihmisiä, joita aiotaan Neuvostoliiton alueella vangita keskiyöllä." Tämä on vertahyydyttävä valhe kun tiedetään ettei Länsi-Saksassa juuri ensinkään vangita ihmisiä poliittisista syistä. Epäriormaalinen Berliinin kysymys on'lähellä ratkaisuvaihetta ja Adenaucr j a hänen kannattajansa tekevät kaikkensa kriisin saamiseksi Itä-Berliinissä. Itä-Berliinin lehdet paljastivat heinäkuun puolivälissä, e tä Adenauerilla oli neuvottelu ministeriensä Schriederin ja Lemnierin kanssa. Hän tiedoitti heille, että Saksan Tchdasyhdistyk-scn taholta on luvattui antaa enemmän, varoja jpääkallonmetsästäjillc tarkoituksella jännittää kriisiä. "Euroopan neuvostolta" v n myöskin pyydetty apurahaa. Heinäkuun 19 pnä Itä-Saksan TV esitti todistuksia kuinka Adenauc-rin ministeri Lemmer oli johtavassa toiminnassa saadakseen itäsaksalaisten pakenemaan. Ministeri Lem-nicrille tarjottiin seuraavalla viikolla tilaisuus ohjelmaan; jossa hän oVm voinut kieltää tämän syytöksen.. , Sanomalehtikonferenssissa heinäkuun 21 pnä Lemmer tunnusti, että Itä-Saksan syytös häntä vastaan oli totta. Hän tunnusti Itä-Saksan kansalaisten 'kidnäppäyksiä"; Kun häneltä tiedusteltiin miksi Itä-Saksan ihmiset pakenevat hän tunnusti, että monille oli- puhelimitse varoi- Espanjassa pidätetty 40 riuorisejarjestön toimivaa jäsentä San Sebastian.—r Espanjan ulkoministeriö ilmoittaa pidätyksiä tapahtuneen sen sabotaashin johdoS' ta, jonka baskien nuorisojärjestön jäsenet tekivät heinäkuun 18 pnä Bilbaon j a San Sebastianin välistä rautatietä vastaan. Vahvistamattomien tietojen mukaan pidätettyjä on 40. Heistä oli seitsemän viety Madridiin asetettavaksi oikeuden tuomittaviksi. Attentaatti oli kohdistettu junaa vastaan, joka kuljetti Francon armeij a n entisiä sotilaita. Ulkoministeriön tiedonannossa sanottiin tihutyön tekijöiden toimineen k'c>mmunistien ohjeiden mu-^ kaisesti. Järistystä Japanissa T o k i o .— Kahdeksan ihmistä menetti henkensä ja 34 sai vammoja Japanissa tapahtuneen maanjäristyksen yhteydessä. Lisäksi on kolme henkilöä kateissa. Järistyksen keskus oli Gjfun maakunnassa Ja^ panin keskiosasas. seen äänestäen niiden puolesta so- ^e-tu mahdollisista vangitsemisist^, dan puhje'tua kesällä 1914. Kui-tai että he ovat silmälläpidon alai-tcnkin jo vuoden loppuun mennes- sia taikka he ovat muuten vaarassa sä hän dli ymmärtänyt, ettei yhtc-[^^i'^'^''' nimettömättömät henkilöt näisyyttä voida ostaa millä hihnalla ^ puhelimitse tiedoi taneet hei-hyväksyä ja esiintyi vastaavassa i^»" työtovereilleen taikka naapu-äänestyksessä puolueen oikeistojoh-j^eilleen, että heille on parempi don kantaa vastaan joulukuussa IP'**^^^- : 1914. Näin hän nousi kapinaan ko-1 Ministeri Merkatz meni niinkin ko toista Internationalea vastaan,! pitkälle samassa sanomalehtikonfc-joka oli itse asiassa romahtanut sos- rcnssissa tunmistamallä laajan jär-dem. puolueiden asetuttua kaikiss-a jestön. muodostamisesta auttamaan maissa sotapuolueiden tukijoiksi. Itä-Saksan kansalaisten pakenemis- Taistelussa sotaa vastaan muodostui ns. Spartacus-ryhmä, johon I Liebknechtin ohella kuuluivat mnv. Rosa Luxemburg. Klara Zetkini V i l helm Pieck y.m. Myös Zimmervvald-in kokoukselle, jonka pitivät toise.s-ta internationalesta eronneet ryhmät, antoi Liebknecht kannatuksensa. Toimintansa vuoksi Liebknecht erotettiin sosdem.puolueen parlamenttiryhmästä vuonna 1916. Saman vuoden vappuna hän oli jär-jeslämässä suurta B e r l i i n in työläis^ ten mielenosoitusta, jonka aikan.i hän kehotti työläisiä kukistamaan sotaa käyvän hallituksen. Tämän rohkean vallanloimouksciliscn esiintymisensä johdosta Liebknecht vangittiin j a sotaoikeus tuomitsi hänet 4 vuodeksi pakkotyöhön. SaksJih keisarillisen hallituksen oli kuitenkin pakko vapauttaa hänet kansan vaatimuksesta marraskuussa 1918 ju .samalla hän astui johtamaan vasemmistolaista työväenliikettä kehottaen sitä viemään marra.skuun porvä-rillLsta vallankumous*a yhä pitcni-mälle. Näissä taisteluissa syntyi myös mMfava Saksan kommunistinen puolue, jonka ensimmäiset suuroi johtajat olivat juuri Karl Liciv-knechl ja Rosa Luxemburg. Lic")- knecht j a • Luxcmbu-rg olivat samall a myös ne henkilöt, joita maan taantumus — sosdem.puolueen oi-keislojohto mukaan luettuna ^ e n i ten vihasivat. Menipä so.sdem.puo-lueen pä^i-äänenkannattaja "Vor-wärts" niin pitkälle, että kehotti tammikuussa 1919 avoimesti murhaamaan Saksan työväen johtajat. Kun samaan aikaan maan työväki provosoitiin kapinaan, jota m. ni. kommunistinen puolue aluiksi vastusti, syntyi tilanne, j o l l o in upsceri-ryhmä saattoi pidättää Liebknechtin ja Luxemburgin. Heidät molemmat murhattiin heti pidStyspäivänä, tammikuun l.*). 1919. : Vaikka Karl Liebknechtin j a Rosa Luxemburgin kuolema^ merkitsi ankaraa iskua vasta alkukehityksessään olevalle Saksan kommunistiselle puolueelle, ei puolue hajaantunut, vaan jo 1920-luvun lopulla muodosti merkittävän voiman Saksiin yhteiskuntaelämässä. ta ja heinäkuun 13 pnä Adenauer pyysi Länsi-Saksan eri alivaltioiden pääministereitä olemaan valmiina uudelle "pakolaisliikkeelle". Kun tiedusteltiin olisiko hän valmis hyväksymään Itä-Saksan T Vn kutsun Lemmer kieltäytyi siitä.- Viime viikolla Pariisissa ilmestyvä Combat ja Lontoossa ilmestyvä Financial Times korostavat, että Länsi-Berliniissä kiihoitetaan "pakenemaan". Lontoossa ilmestyvä Daily Express kirjeenvaihtajansa tietoihin nojaten sanoo, että tuskin kukaan saapuu poliittisis'a syistä, vaan pakenevat saadakseen "mansikoita ja vispattua kermaa" ja päästäkseen lähelle " v i l l i n lännen" elokuvia. Daily Express korostaa, että i h misten tuleminen Itä-Saksasta Länsi- Saksaan ei johdu; korkeammasta elintasosta, paremmasta yhteiskunnallisesta palvelusta ja vapaista koulusta sekä työturvallisuudesta. Länsi-Saksasta sai kirjeen Itä- B e r l i i n i n yliopiston luennoitsija Jörgen Keiderling, jolle luvattiin hyvä työpaikka jos hän pakenea, Gramzown pormestari Heinz Tie", j o l l e tiedoitettiin, että hänen perhettään uhkaa vaara j a tuomari Gerhard Dillhöffer, jota viekoiteltiin matkustamaan Länsi-Berliiniin, mutta ei tarttunut syöttiin ja, sensijaan vastasi presidentti Kennedylle. Hän kirjoitti seuraavasti: •'Mr. Presidentti. Olen Berliinin Friedrichshainin piirin tuomari ja kiitos siitä kannatuksesta jonka olen saanut valtiomme nuoriKa työläisiltä ja maanviljelijöiltä. Työläis^ pei^lieen jäsenenä en voinut opisk e l l a lakia VV. 1946—49 välillä ja saada valtion päätöstodistusta.' "Tunnen tyydytystä Harjoittamassa ammatissani samoinkuin vaimoni j a lapseni ja- me elämme tyytyväisinä tasavallassamme. Minä pidän työtäni humaanisena velvollisuutenani koska sosialistisen valtion alaisena en o l e v a i n oikeutettu tuomitsemaan rikollisia ja lainrikkojia vaan myöskin toimimaan opettajana henkilöille, jotka yhteiskunnassa ovat menneet harhateille. "Kapitalistisissa olosuhteissa ei kukaan voi antaa minulle sellaista tilaisuutta, kaikkein vähimmän Länsi- Saksassa jossa, kuten kaikki tietävät, vanhat natsit toimivat tuomareina vanhaan tapaansa. 'Mfinua ei viekotella taikka pa-koi eta lähtemään Länsi-Berliiniin Graffen allekirjoittamilla kirjeillä. Neues Deutschlandin kesäkuun 3 pnä julkaistun tiedon mukaan Graaffe on amerikkalaisen vakoilutoimiston virkailija ja orjakauppias John Granfield, joka esiintyy sellaisten tekonimien takana kuin ' G r a f , 'Opitz' j a 'Offenbach' ja lähettää tuhansia kirjeitä ja yrittää saada kansalaisistamme kotimaansa pettureiksi. ' Tässä on vastaus siihen kirjeeseen jonka Länsi-Berliinissä oleva amerikkalainen salaisen palvelun taholta lähetettiin minulle heinäkuun 20 pnä." Suomen ylijäämäkaupat yhdysvaltain kanssa 1 Helsinki (KU) — Kuten aikaisempinakin vuosina Suomi ostaa myös kuluvana vuonna Amerikan Yhdysval.ain ylijäämävarastoista maataloustuotteita Suomen markoissa tapahtuvaa maksua vastaan. Tällä kertaa ostamme ylijäämätuot-teitä 560 miljoonan markan arvosta ja markat pannaan USAn tilille Suomen Pankkiin. Kysymyksessä on itse asiassa luo't(r, minkä suuruinen summa lisätään Suomen Pankissa jo aikaisemmin olevalle USAn markkatilille. Näillä ylijäämäluotoilla on sangen huono maine. Periaatteessa asian pitäisi olla niin, että U S A ostaisi Suomen Pankkiin kertyneillä markoilla suomalaisia tuotteita, jotta velka tulisi makse'uksi markoilla; Käytännön kokemus näistä ylijäär mätavaroiden luotoista on kuitenkin toinen. Vuoden 1958 helmikuussa Suomen Pankin entinen"pääjohtaja ja silloisen virkamieshallituksen pääministeri von Fieandt ilmoitti kasvot vakavina, et ä U S A on myöntänyt Suomelle 14 miljoonan dollarin e l i noin 4,5 miljardin markan arvoisen - dollariluoton. Todellisuudessa Suomi ei kuitenkaan saanut uutta luottoa USA:lta dollarin dollariakaan, vaan Suomen Pankissa oleva markkamääräinen ja koroton velka muutettiin kovaksi ja korolliseksi doUarivelaksi. Markkamääräinen velka oli paisunut n i in suureksi, että amerikkalaiset pankkipiirit katsoivat . edullisimmaksi muuttaa markkamääräinen velka doUarivelaksi. Se oli loisto bisnestä. N i in epäedullinen kuin tämä luotto olikin, notkistui Suomen hallitus siihen nöyrästi ja vielä kaiken lisäksi eduskuntaa karkeasti harhauttaen. Markkamääräiset velat USA:lle syntyivät seuraavasti. USA ryhtyi kylmän sodan puhjettua vahvistamaan erilaisia strategisia varasto-jaan, joihin kuului mm. maataloustuotteita. Miljardien dollarien tukipalkkioiden, turvin USA:ssa kehittyi valtava maataloustuotteiden ylituotanto. Näiden ylijäämätuotteiden varastointi aiheutti suuria vaikeuksia ja lisäksi niitä uhkasi pilaantuminen. Tuotteille ei löytynyt menekkia sen paremmin USA:ssa kuin u l komaillakaan maailmanmarkkinahintoihin; Pelastaakseen miljoonat amerikkalaiset farmarit konkurssista, ryhtyi USAn hallitus ostamaan -ylijää-mämaataloustuotteita. Näin kertyneet valtavat varas'ot ovatkin muodostaneet usean vuodeh ajan erään kaikkein vaikeimman ongelman US-A : n taloudellisten pulmakysymysten joukossa. Niinpä U S A on tyrkyttänyt näitä usein pilaantumisen uhkaamia tuotteita eri puolille maailmaa. Mis ään hyväntekeväisyydestä ci ole kuitenkaan ollut kysymys, sillä ylijäämätuotteista on vaadittu käypä maailmanmarkkinahinta. Myös Suomi ryhtyi ostamaan vuodesta 1954 alkaen mataloustuotteita USAn ylijäämävarastois a markkamääräisiä luottoja vastaan.. Suomi on ostanut näitä ylijäämätuotteita tähän mennessä kymmenien miljoonien dollarien arvos a markkamääräisiä suorituksia vastaan. Alun perin, oli tarkoituksena, et.ä USA ostaisi Spomesta saman arvosta tavaraa markoilla. Näin tapahtui vain osittain; Kun USA ei suorittanut luvattuja vastaostoja Suomesta riittävästi, kertyi Suomen Pankkiin tämän johdosta markkoja edellämainitun summan arvosta. Vuonna 1958 pehmeä ja koroton markkamääräinen velka muutettiin lopulta kovaksi jo korolliseksi doUarivelaksi. , Tämän tapahtuman jälkeen yU-jäämäosloja On suoritettu jatkuvast i joka vuosi eri suuruisin summin. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, kuinka suuret nämä U S A n markkamääräiset saatavat Suomen Pankissa ovat. Nyt ne ovat tiettävästi " l i i kesalaisuuksia" ja salaisuutena ne pysyvät ilmeisesti ainakin siksi kunnes taas markkamääräiset velat muutetaan dollanvelaksi. Koko ylijäämätuotteiden kauppa On ehdoiltaan perin hämärää ja Suomelle epäedullista bisnestä. Luotot on välittänyt ja välittää edeUeenkin USAn halliluksen holhoama Export-Import Bank, joka on tunnettu "kovista otteistaan". On vielä mainittava, että ylijäämäluotoilla ostetut tuotteet on kuljetettava 100-prosenttisesti amerikka-laisaluksilla. Tämä On oUut pankin toimintaohje, mistä useat länsimaatkin ovat esittäneet US A l l e vastalauseita. Ylijäämätuotteiden osto on sikälikin epäedullista että Suomi saisi niitä suurelta osaUa suoraa vientiä vastaan useista muista maista, joiden on^ vaikea tasapainoittaa kauppatasettaan Suomen kanssa. Ja onko yleensä tarpeeUista, että Suomi tukee jotakin U S A n strategisten tavaroiden varastointipoli-politiikkaa?—- Kras. Kaksi "avaruusteoriaa" kaatui Indianapolis. — Saksalaissyntyinen rakettiasiantuntija Ntri WiUy Ley riisti viikko sitten maanantaina pohjan amerikkalaisten teorialta, että Neuvostoliiton tieteellinen edistys johtuu siitä, että "heidän saksalaisensa ovat parempia kuin meidän saksalaisemme". T r i Ley sanoi tieteellisessä kongressissa Indianapolisissa pitämäs^ sään puheessa, että tsaarinajan Venäjällä ja myöhemmin Neuvos-toliiiossa on tieteellinen potenti-aaU oUut aina suurempi kuin Y h dysvalloissa. Vuoden 1800 jälkeen on esiintynyt ainakin 200 kansainvälisesti tunnettua venäläistä tiedemiestä, joista suuri yleisö ei ole kuullut mitään. Jordell Bankin observatorion päällikkö sir Bernard Lovell sanoi, että on vaarallista epäillä Neuvostoliiton saavutuksia avaruuden valloituksessa, "koska se on alitajuinen yritys väheksyä uhkaavaa vaaraa.'^ — Ne, jotka ovat k y l l i n typeriä epäilläkseen Neuvostoliiton saavutuksia avaruudessa, muistuttavat niUä, jotka v. 1938 luulivat, että H i t l e r in .panssarivaunut oli valmistettu pahvista, sanoi; s i r Bernard. SITÄl J A TÄTÄ OIKEA HUOMAUTUS . Tyttö: — Miksi sinä olet niin hiljainen? Poika: Niin, en oikein tiedä... Luulen olevani rakastunut. Tyttö: _ _ Silloinhan juuri pitäisL kin puhua. SIINÄPÄ SE — Olkaa vain ihan rauhallinen. Minä olen sairastanut samaa tautia ja olen täysin parantunut. . — Aivan, mutta tohtorilla olikin eri lääkäxi. PÄIVÄN PAKINA Kapakkapolifiikkaa parliaasta päästä Viikon vaihteessa saapui Pembro. nen kapakassaan, York Tavernissa. kestä, Walcsista pieni, mutta sanial- ci myydä olut.a saksalaisille soti-l a hyvin kuvaavaa A P : n uutistieto, minkä eräs torontolainen päivälehti otsikoi seuraavasti: _ '?WalcsiIaincn kielläytyy myy-mä. stä kapakassa olutta saksalaisUlo sotilaiUe." Kuten tiedetään. H i t l e r in SaksaI la oli vakaa aikomus hyökätä ja vallata Britannia heti Neuvostoliiton "tuhoamisen" jälkeen; Siinä tuii kyllä natsikenraaleillc pieni laskuvirhe, mutia brittiläiset eivät ole unhoittaneet, eivätkä unhoita koskaan, että he olivat vähällä joutua Saksan militarismin rauta-anturan alle. Mutta kylmän sodan politiikassa ovat ' brittiläiset saaneet itselleen kummia vuodekumppaneita. Länsi^ Saksan nousevan militarismin hyväksi on kommunismivastaisuuden varjossa järjestetty saksalaisille sotajoukoille harjoituspaikkoja Britanniaan! Niinpä mainitussa uutis-tiedossa kerrotaan, että 400 saksalaista sotUasta saapuu pian Castle- Martin ampumaradalle, vain kuuden mailin päähän Pembrokesta, tankkijoukkojen harjoituksiin. Eräs sikäläinen kapakoitsija, Jes-tyn GriffithsnimeUään, on kuitenk in etukäteen UraoUtanut että halaille. "Minä en tule suostuttelemaan ketää.n (saksalaissotilaita) an-niskeluhuoneeseen tulevia", sanoi mr. Griffitbs. "Heille sanotaan ^suoraan, että poistukaa. Minulla c i ole mitään Saksan kansaa vasv taan. Ryhmä saksalaisia opiskelijoita, ioka vieraili täällä, antoi lausunnon, että heillä oli erittäin nautititorlkas ilta täällä. Mutta ajatufii siitä, että saksalaiset saap- ;.paat t^Uaavat maamme tätä ihanaa'aliietta pöyristyttää minua. Meillä.on taipumusta olettamukseen, että tämä kapakoitsija ei ole ainoa vvalesilainen, joka ajattelee näip. Totta on että mainitussa uutistie-dossa yritetään antaa seUainen kuva, jotta mr.Griffiths on yksinäinen poikkeus 38:sta kapakoitsijasta, sillä toiset kapakoitsijat ovat pitäneet mölyt mahassaan, ja tulevat luultavasti suhtautumaan "liikemiesperi-äatteiden" mukaisella tavalla tähän nöyristyttävään tapahtumaan. Mahdollisesti joillekin kapakoits i j o i l l e onkin rahantulo omantunnon rauhaa ^ U i i m p i seikka. Mutta mikään yksinäinen poikkeus! apaus ei mr. Griffiths kuitenr kaan ole. Heti sen jälkeen kun t u l i tiedoksi, että Britanniasta luovutetaan harjoitusalueita Länsi-Saksan : asevoimille, Britannian rauhankomitea antoi j u l k i s e n lausunnoUi missä sanotaan: "Nyt on aika käyttää kansan de-mokraa'tista valtaa rauhan hyväksi. Estäkäämme saksalaisten sotilasjoukkojen tulo. Ei mitään liittoa Adenauerin ohjelman kanssa! . . Väestön keskuudesta bn esitelty lukuisia protesteja tätä "entisten" nalsikenraalienJtomennuksessa ole^ vien sotilasjoukkojen "hyysäämistä" vastaan. Erikoisen tuomittavana pidetään sitä, kun näille saksa-laissotilaiUe_ on Walesissa luvattu samat oikeudet ja etuisuudet, mitä yhdysvaltalaiset j a canadalaiset asevoimat nauttivat Britanniassa. Kaivosmiesten johtaja, Dai Francis sanoi: "Etelä-Walesin kaivosmiehet eivät hyväksy tätä päätöstä (saksalaisjoukkojen tuontia 'sinne) vastustamatta sitä kaikih mahdoUi-sin keinoin. Jos haUitus kuitenkin toteuttaa tämän ohjelmansa, se tulee kohtaamaan yhä lisääntyvää vastarintaa." Näin kaivostyöläisten johtaja, joka puhuu suurten työläisjoukkojen puolesta. MeiUe sanottanee, että tämä on poikkeuksellinen tapaus, sUlä kaivosmiehet yleensä ovat radikaalisia miehiä niin Walesissa kuin.kaikkialla muuallakin. Se kunnia kuuluu todella kaivos-miehille! He eivät ole missään maassa suostuneet piiskurien saappaita nuolemaan. Mutta walesilaiset kaivosmiehet, eivät ole tässä asiassa yksin sen paremmin kuin kapakoitsija Griffiths-kään c i ole yksin. Työväenpuolueen 12 parlamentti-jäseniä esitti jyrkän vastalauseen, siitä kun hallitus aikoo tuottaa Länsi- Saksan sotajoukkoja harjoittelemaan Britannian maan kamaralle. N i i n voimakas On kansanjoukkojen vastarinta, että labouristien oikeis-tojohtokaan ei uskaltanut äänestää Bonnin joukkojen puolesta! Työväenpuolueen parlamenttiryhmä pidättyi äänestämästä puoleen tai toiseen. Tunnettu työväenpuolueen Ican-sanedustaja, Sydney Silverman i l maisi - varmaan miljoonien tavallisten brittiläisten mielipiteen sanoessaan juimalanpilkkaamiseksi j a toisessa maailmansodassa kaatuneen 14,000,000 brittiläisen häpäisemiseksi sUä, jos saksalaisia sotajoukkoja tuodaan harjoittelemaan Britannian maan kamaralle. ' Mr. Griffiths voi olla "ainoa" kapakoitsija Pembrokessa. Walesissa, joka kieltäytyy tarjoilemasta olutta entisten" natsikenraalien Komennuksessa oleviUe saksalais-sotilaUle. Mutta hän edustaa sittenkin kapak-kapolitiikan parhaasta päästä — j a miljoonat brittiläiset ovat varmaan mielissään ja iloissaan siitä, että Pembrokessa on ainakin yksi isän^ maallinen kapakoitsija. — Känsäkoura.
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, August 24, 1961 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1961-08-24 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus610824 |
Description
Title | 1961-08-24-02 |
OCR text |
Sivu 2 Torstaina, elök. 24 p. — Thursday, August 24, 1961
V A P A U S
(UBEBTT) — Independent Labor
Organ of Finnish Canadians. Es-tabllshed
Nov. 6. 1917. Authorlzed
as second class mail by. tbe Post
Office Department, Ottawa. Pub-lished
thrice weekly: Tuesdays,
Thursdays and Saturdaysby Vapaus
Publishing Ck>mpany Ltd., at 100-102
Elm St. W., Sudbury, Ont., Canada.
Telephones: Bus. Office OS. 4-4264;
Eklltorial Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Editor W. Eklund. Mailing
addre.s,s: Box 69, Sudbury, Ontario.
Advertising rates upon appllcatlon.
Translatlon free of charge;
TILAUSHINNAT:
Canada»»: 1 vk. 8.00 6 kk. 4.25
V 3 kk 2 50
«idysvallolssa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa: 1 vk. 9.50 6 kk. 525
Kansallisjohtaja Jomo Kenialta
Viikon,' vaihteessa brittiläislähteistä tulleissa uutistie-doissa,
keri;ottiin, että lähes yhdeksän vuotta vankina ja
maasta karkoitettuna" ollut kansallisjohtaja Jomo Keniatta on
vihdoin viimeinkin vapautettu, ja että hän on nyt vapaa
. mies kulkemaan-omassa maassaan Keniassa.
Kull muistetaan, että Keniatta tuomittiin alimperin brittiläisten
töimiesta muka mau-lnau-terroristijohtajana vankilaan,
niin yksistään se seikka, että häntä nyt vapautettaessa
sanotaan brittiläispiireissä "kansallisjohtajaksi", on kaunopuheinen
todistus siitän että mikäli Keniatta on "syyllisty-
' nyt" johonkin, niin hänen "rikoksenaan" oli taistelu oman
•maansa ja kansansa vapauden / ja itsemääräämisoikeuden
puolesta.
Tosiasia nimittäin on, että kun brittiläiset viranomaiset
päättivät Keniassa nujertaa noususuunnassa olleen kansallisen
vapausliikkeen vuonna 1952, niin silloin nostettiin kova
kohu oletettua mau-mau-vaaraa vastaan. Juuri tämän tekaistun
mau-mau-vaaran nimissä ja varjossa yritettiin oikeuttaa
siirtomäavuotien terrori maan kansallista vapausliikettä vastaan.
Juuri tämä siirtomaavoutien aloittama terrori ja pakkovalta
pakoitti silloin kenialaiset järjestämään sissijoukkoja
itsensä ja vapausliikkeensä puolustamiseksi. Ja kun joltakin
kansakunnalta kielletään kaikki rauhallisen toiminnan
mahdollisuudet asemansa parantamiseksi ja huojentami-seksi,
kuten tapahtui Keniassa, niin sillä ei totta totisesti ole
muuta mahdollisuutta, kuin vastata tulella tuleen. Juuri tämän
kenialaisten vapausliikkeen, joka olosuhteiden pakosta
sai väkivaltaisiakin muotoja, brittiläiset siirtomaavoudit leimasivat
pahaan maineeseen saatetuksi mau-mau-liikkeeksi.
• Historia on nyt kuitenkin oikeuttanut täydellisesti Kenian
kansallisen vapausliikkeen ja sen suuren kansallisjoh-
Jajan Jomo Keniattan. Melko varmaa on, että hänestä tulee
joko ennenmmin tai myöhemmin Kenian pääministeri.
Mutta Keniattan vapauttamisen hetkellä on syytä. palauttaa
mieleen lyhyesti se, missä olosuhteissa ja millä tavalla
tämä kansallisjohtaja vangittiin ja tuomittiin vankilaan
lähes 9 vuotta sitten, sillä se osoittaa kerran uudelleen kuinka
halpamaisiin lekoihin siirtomaahallitsijat turvautuvat silloin
kun on kysymys niiden riistomahdollisuuksien ylläpitämisestä.
. Keniatta; ja hänen viisi kumppaniaan vangittiin lokakuussa
1952^ Häntä syytettiin mau-maurliikkeen j ohtaj an
ominaisuudessa terroriteoista. Oikeuskuulustelu osoittautui
alusta pitäen suureksi skandaaliksi. Myöhemmin on osoittautunut
epäilijöillekin, että "syytökset" Keniattaa ja hänen
tovereitaan vastaan olivat tekaistuja valheita, joista maksettiin
käteishinta "todistajille". Mikään puolueeton asian-tuntij3
.ei voi tunnustaa, että oikeuskuulustelussa esitetyn
syytös- ja todistusainehiston perusteella voitaisiin ketään tuomita
minkäänlaiseen rangaistukseen.
Erittäin kuvaava on tässä yhteydessä ns. Rawson Mac^
harian juttu. Hän oli syyttäjän "tähtitodistaja" tässä oikeus-
^ kuulustelussa. Mutta muutaman vuoden kuluttua hän antoi
valaehtoisen lausunnon, että kaikki hänen esittämänsä to-,
distajalausunnot olivatkin poliisien hänelle valmistamia satuja.
Annettuaan tämän lausuntonsa Macharia pantiin v. 1959
- syytteeseen herjauksesta, mutta oikeuskuulustelussa hän teki
vielä lisää paljastuksia Keniattan oikeusjutusta. Tässä uudessa
oikeuskuulustelussa todistettiin, että poliisit valmistivat
"todistajille" raporttinsa brittiläislehtien valheellisten
propagandajuttujen perusteella. Keniattan oikeuskuulustelu
pidettiin Kapenguria-nimisessä kylässä; Mutta nyt todettiin,
että syyttäjän puolesta esiintyneet todistajat kuljetettiin
joka päivä autolla lähiseudulla sijaitsevaan Kighanjon kylään,
missä viranomaiset antoivat heille aina uusia ohjeita.
Oikeuskuulustelun jiäätyttyä syyttäjän hyväksi toimineille
todistajille annettiin'Sbkä rahapalkkiota että maata; Macharia
sai palkkioksi suuren rahasumman ja sen lisäksi hänet
lähetettiin Lontooseen oppimaan siirtomaahallinnon taitoa.
Juuri Macharian paljastusten perusteella muutettiin Keniattan
pakkotyötuomio karkoitusluomioksi ^ hänen oli oltava
"kotiarestissa" ja maan poliittisesta elämästä eristettynä
Lodwar-nimisessä erämaakylässä.
Mutta kun Kenian kaikki johtavat puolueet ja koko Ke^
nian kansa vaati jatkuvasti ja yhä lisääntyvällä voimalla Keniattan,
vapauttamista, Keniatta pääsi pois mainitusta paikasta
tämän;vuoden huhtikuussa, jolloin hänet siirrettiin lähemmäksi
Nairobia, Marallal-nimiseen kylään.
• Siellä hän antoi huhtikuun 11 pnä (1961) ensimmäisen
sanomalehtihaastattelun vuoden 1952 jälkeen. Vastauksena
koti- ja ulkomaisten lehtimiesten kysymyksiin Keniatta ilmaisi
ohjelmakseen seuraavaa: Kenian dijT saatava viivyttelemättä.
täy |
Tags
Comments
Post a Comment for 1961-08-24-02