Vapaus, August 5, 1967

              (ti
Sivu 2 Lauantai, elok 5 p. ^ Saturday, Aug. 5, 1967
1
VAPAUS ( L I B E R T Y )
INDEPENDENT LABQR ORGAN
OF FINNISH CANADIANS
Established Nov. 6. 1917
EorrÖR: W. EKLUND MANAGER: E. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EDITORIAL 6 7 4 - 4 2 6 4 ,
Publlshed thrice weekly,: Tuesdays, Thursdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Ö>. Limited, 100-102 E lm St. West. Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69 >
Adltfrtlsinpr ratM upon application, translation free of charge.
Authorized as second class mail by the Post Office Department, Ottawa,
'and for payment of postage lu cash. A
M . n i h i I •' l '\ " CANADIAN LANGUAGE-PRESS CLUB
TILAUSHI^fNAT:
Oanadflssa: 1 vk: $10.00. 6 Ick. $5.25 USA:n:
3 kk. 3.00 Suomeen:
1 vk. $11.00.6 kk. $5.75
1 vk. 11.50. 6kk. 6.25
ASEMA APARTHEIDVALTItSSA
MAANANTAISEN JUHLAPÄIVÄN VUOKSI VAPAUS EI
ILMESTY TIISTAINA; ELOKUUN 8 PÄIVÄNÄ.
Tervetuloa suurjuhlaan!
Asianmukaisen järjestelyn perusteella on päästy siihen,
öttä Vapauden tämänpäiväinen numero tulee Toronton juhla­väen
luettavaksi saimanaikaisesti kun enemmistö "ulkopaik-kabuntalaisista"
vieraista saapuu kaupunkiiin.;.
Nälnmuodciin on lehdellämme näin juhlan alussa tilai­suus
lausua juhlavieraat tervetulleeiksi SCAUL:n ja CSJ:n
yhdenteentoista yhteiseen Liitto- ja laulujuhlaan.
Lehtemme toivottaa juhlien järjestäjille ja juhlavieraille
hyvää juhlatunnelmaa sekä juhlan kaikinpuolista onnistu­mista
ja kaikista vahingoista vapaata kotiin paluuta juhlan
päätyttyä.
Nauttikaamme täysin siemauksin tästä vuotuisesta siuir-juhlastamme!
USAn 'ICuuma kesä"
Yhdysvalloissa on jällen eletty "kuumaa kesää" — koettu
neekeriväestön mellakointia pohjoisvaltioiden slummikortte-leissa,
tarkoituksettomalta näyttävää "mustan vallan" voi­mannäytettä,
jonka jäljiltä on jäänyt joukko ihmisruumiita,
särjettjyä ruutuja, poltettuja taloja* ryöstettyjä 'kauppoja ja
muutakin aineellista tuhoa.
Uutisfiedoissa on kerrottu Newarkin, Minneapolisin, Har-lemin
ja Detroitin rotumellakoista, jotka ovat levinneet tänä
"kuumana kesänä" aavikkomaakuntien ru'ohcvalkean, tavoin.
Yhdysvalloissa on ollut ainakin 20 suurempaa rotumellakkaa
ja mitään varmuutta ei ole siitä, ettei niitä tule lisää.
Vissit taantumusvoimat puhuvat "mustan vallan aiheut­tamasta
vaarasta. Tosiasia tietenkin on, ettei kukaan vastuun­tuntoinen
henkilö voi hyväksyä "mustan vallan" väkivallanr
tekoja. Mutta yhtä varmaa kuitenkin on, että nämä "mustan
vallan" miehet edustavat "vallan" asemesta voimattomuuitta,
pettymystä ja katkeroituneisuutta.siitä, kun neekerien vali­tuksia
ei ole otettu hucmioon eikä yritettykään tehdä mitään
heidän asemansa parantamiseksi. Varmaa nimittäin on, että
jos poistetaan ne syyt — työttömyys, huonot asunto-olot ja
epävarmuus huomisesta --mitkä katkeruutta, pettymystä ja
mistään piittaamattomuutta aiheuttavat köyhemniän väes­tönosan
kteskuudessa, tässä tapau'ksessa erikoisesti neekeri-väestön
keskuudessa, mitkään "mustan vallan" edustajat ja
agitaattorit eivät saa ohjelmalleen minkäänlaista kannatusta.
Tämän mellakoinnin lopettamiseen ei siis koskaan päästä kat­somalla
vain niitä seuraamuksia, mitä todelliset yhteiskun­nalliset
syyt aiheuttavat.
Rotutaistelun painopiste Yhdysvalloissa on jo muutaman
vuoden ajan ollut pohjois- ja Kalifornian kaltaisissa "valis­tuneissa"
valtioissa, joissa aikaisemmin on ylevästi pahek­suttu
"syvän etelän" rotuerottelua, so. neekerien äänioikeu­den
riistämistä, erilliskoulutusta jne. Pohjoisvaltioissa, rotu­sorto
ilmenee neekerien slummiasumien ja työttömyyden
muodossa. Kysymys on seM yhteiskunnan, panoksesta neeke­rien
sosiaalisen aseman parantamiseksi että myös piilevistä
rotuasenteista.
Presidentti. Johnsonin mainostettu 'suuren yhteiskunnan'
suunnitelma, joka tarkoitti yleensä köyhän, väestön elintason
nostamista, on jäänyt Vietnamin sodan jalkoihin — varoja ei
ole puheista huolimatta liiennyt sosiaalisten epäsuhteiden
tasoittamiseen. Neekerit itsekin ovat tämän sodan välittömiä
uhreja: heidän osuutensa Vietnamin joukoissa ylittää huo­mattavasti
USAn mustan väestön kansallisen keskiarvon.
Neekerien slummiasumia ei ole ryhdytty mainittavammin
pui^kamaan missään pohjoisen keskuksissa ja neekerien suuri
osuus työttömyydessä pysyy ennallaan. Heillä ei ole myös-
Irään tukea ammatjtijärjestöistä, jotka pysyttelevät luvatto­man
hiljaa neekerien oikeuksien kohdalla.
Jos f liutaan löytää tai ilmaista yleinen syy nyt Yhdy.s-valloissa
levinneisiin rotumellakoihin, silloin on tunnustet­tava,
että neekereillä ei ole tasa-'arvoisia elinmahdollisuuksia
muiden amerikkalaisten rinnalla. Heidän lapsensa saavat
huonomman koulukasvatuksen kuin muut lapset. Heidän
käytettävissään on huonommat asunnot ja huonommat kou-lurt;
kuin valkoihoisilla amerikbalaisillai Neekeriväestön so­siaalinen
"osattumuusasema" näkyy myös siitä, että monissa
kaupungeissa missä neekeri väestö on enemmistönä, tai missä
neekereiltä on suhteellisen paljon, 'kunnalliset hallintoelilmet
on kuitenkin miehitetty valkoihoisilla.
Helppoa on Yhdysvaltain äärioikeistoon lukeutuvien kon-gressimiesten
ja muiden heidänlaistensa politiikkojen pitää
neekereille luennolta "hyvistä käyttäytymistavoista" ja esit­tää
uhkailua "kovan • järjestysvallan." toteuttamisesta, mikä
sellaisenaan heijastaa näiden piirien poliittista vararikkotilaa
Tosiasia nimittäin on, että esim, presidentti Johnsonin järjes­tämä
"rukouspäivä" rotumellakoiden lopettamiseni olisi saa-mit
paljon paremman kaikupohjan, jos samalla olisi ilmoi­tettu,
että kaikille neekereille järjestetään tasa-arvoiset työ­mahdollisuudet,
että neekerilapset tulevait saamaan samanlai­sen
koulutuksen kuin muutkin lapset, ja että slummikortte-lien
tilalle rakennetaan neekerityövoimaa hyväksikäyttäen
uudet ja nykyaikaiset asunnot.
Muitta valtiovallan toimesta ei ole todellakaan pantu tik­kua
ristiin neekeriväestön oikeutettujen valituksien korjaa­miseksi
— ja mitä vähän on yleisen mielipiteen painostuk­sesta
tehty, sitä on toteutettu "tiport-tain" niin, että on aina
saatu todeta korjauksia tulleen "liian vähän ja liian myö­hään".
Tämä on se tilanne, missä neekerien protestiliike on nyt
jakautumassa laillista tietä eteneviin ja väkivaltaa suosiviin,
koska on osoittautunut, että rauhallinen eteneminen on py­sähtynyt
kongressin ja senaatin kieltäytyessä hyväksymästä
vesitettyjäkään lakiehdotuksia. Kansalaisoikeusliikkeen ol-
Lähes 20 pros. vuosivoittoja noin 400 Et ^-Afrikassa
toimivaJle yhtiölle — yhteistyötä myös s >tiläsaialla
Afrikan valtioiden keliitykses-sä
näyttelee erittäin tärkeätä osaa
länsimainen pääoma. Joissakin
maissi se aiheattaa vaikeuksia ilr
sehäistyneille nnorille valtioille,
toisilla alueilla pääoma lujittaa
valkoista rotuvaltaa, kuten esi^
merkiksi Etelä-Afrikassa ja
Rhodesiassa. Georg Stephen on
Panorama DDR-lehdessä esitellyt
yksityiskohtaisesti niitä yhteyk­siä,
joita länsisaksalaiseila paao^
maila on Etelä-Afrikkaan. Etelä-
Afrikka on perinteelUsesti brit­tiläisen
pääoman valta-aluetta,
mutta myös saksalaiset ovat jo
aikaisemminldn vahvasti taistel­leet
voitosta-siellä. Lisäksi ennen
ensimmäistä maailmansotaa Sak^
salle kuuluneessa Lounais-Afri­kassa
on saksalaisella pääomalla
asemia. Julkaisemme seuraavassa
alkuosan Georg Stephenin vank­koihin
asiatietoihin perustuvasta
kirjoituksesta.
BON LUJITTAA ETELÄ-
AFRIKAN TALOUDELLISTA
PERUSTAA
Länsisaksala'isen pääoman tun­keutuminen
Etelä-Afrikkaan, jota
myös Saksan siirtomaaherruuden
aiemmpina,;kaiisina pidettiin Saksan
taloudellisen laajenemisen avainalu­eena
Af riitassa, vahvistettiin viral­lisesti
helmikuussa 1949. kun Jo­hannesburgissa
muodostettiin län-sisaksalais-
eteläafrikikalainen kaup.
pakamari. Johtava asema siinä on
Saksan Pankin (Deutsche Bank)
kuuluvalla finanssiryhmittymällä.
Syyskuussa 1963 Saksan Pankin
j o h t a j a l l e r m a n n Abs lausui mm.
seuraavaa: "Länsi-Saksa on sitä
mieltä^ että Etelä-Afrikka kuuluu
n i i h in maihin, joihin on v a m i n ta
sijoittaa pääomaa..;
Politiikka ei saa vaikuttaa tilan­netta
Etelä-Afrikassa, sillä se on
pääomasijoitusten kannalta luke-mattcmien
mahdollisuuksien maa"
(Southern Africa, 4. 10. 1963).
Vuodesta 1962 lähtien Saksan
liittotasavallan taloudellinen toi­minta
on saanut Etelä-Afrikassa
laajat mittasu'hteet. Etelä-Afrikka
on ensimmäisellä tilalla Länsi-Sak.
san sijoituksissa Afrikkaan.
Syyskuussa» 1962 Etelä-Afrikan
haHit;«s luovutti länsisaksalaisten
valvomalle öljy-yhtiöiden yhteistyö­elimille
oikeuden suorittaa öljyn-poi-
au!ksia 770.000 neliökilometrin
laajuisella alueella.
Länsisaksalainen , luottopankki
(Kredit .Anstalt) myönsi kesäkuussii
1983 107,5 miljoonan D-niarkan
suuruisen luoton Palabora Minirlg-kaivosyhtiölie,
kun Transvaalissa
oli löydetty suui-iakupariesiintymiä.
Lärtjisaksalainen kemiankonserhl
Farbvverke Hoechst rakensi v. 1963
Etelä-Afrikkaan kaik.si uutta tehdas­ta.
LänsLsaksalaisilla imperialisteilla
on suurisuuntaisia suunnitelmia Af­rikassa.
August-Thyssen-Hytfe AGn
pääjohtaja G. Sohi on sanoniit, että
V, 197.5 Ruhrin alueen ma.suunit saa­vat
2.^30 prosenttia tarv.itsema.s-taan
malmista etelä-afrikkalai-sista
tai yleensä afrikkalaisista kaivoksis-tii,
joiden osaJckaita saksalaiset te-räsyhtymäl
ovat. Saksan liittotasa­vallan
kauppavaihto Etelä-Afrikan
tasavalian kanssa ikasvaa jatkuvasti;
Jo v. 19.57 Länsi-Saksan vienti Ete­lä-
Afrikkaan saavutti vuoden 1938
eli Hitlerin aikaisen tiujon. V. 1964
se kasvoi 23.6 prosenttia edelliseen
vuoteen verrattuna, ja viiden vuo­den
kuluessa se Ofn lähes kaksinksr-taistunut.
LänsiSaksa omistaa pysy­vät
paviljongit Johannesburgin
'K
SYNTYMÄ
PÄIVIÄ
Hilda Tuori, Sudbury, Ont., täyt­tää
keskiviikkona, elokuun 9 pnä
P5 vuolla.
Sulo Helminen, Windsor, Ont.,
l.nyttää torMaina, olokuun 10 pnä
77 vuotta.
Oscar Lehto, Windsor, Ont., täyt-lää
torstaina, elokuun 10 pnä 73
vuotta. ^-
Yhdymmo^sukulaisten ja tutta-vaiin
onneiitoivotulcsiin.
lessa ymmällä on "mustan val­lan"
niimissä harjoiteltu kiihoi-tus
saanut lisää kainnatusta.
Tilanne on todella vakava —
mutta valkoisten kontrollissa
olevalla hallitusvallalla on sekä
valta että edesvastuu jokio
päästää tai sitoa. Mikäli väki­valtaisuus
saa lisää kannatusta
neekeriväestön' keskuudessa, se
johtuu ensikädessä siitä, kun
valtiovalta kieltäytyy kuule­masta
laillista tietä suosivan
kansalaisoikeusliikkeen ehdo­tuksiapa
esityksiä.
messuilla ja se on osallistunut Kap-
'kaiuipungin, Durbanin ja Windhoe-k
in t^ilousnäiyttelyihin.
Länsi-Saksan jaMavat konsernit
tukevat ennen kaikkea Etelä-Af ri­kan
Hallituiksen omistamia tuotan-tolaitoksia
sekä buudlajsta yksityis-pääomaa,
joka muodiostaa apartheid-järjestelmän,
taloudellisen perustan.
Siemensillä ja DEMAG:iUa o li
huomattavin osuus varustusten toi­mittamisessa
eteläafrikikalaisen IS-COR-
yhtymän terästehtaille. FOS-CORrin
kemiallisten tehtaiden r a ­kentamisessa
täys oli länsisaksalai­seila.
Riiihrehemie AG:lla suuri
osuus. SASOL:in hiilen, nesteyttä-mistehtaiden
koneista ja laitteista
on 85 prosenttia länsisaksalaisia ja
tuotanto tapahtuu länsisaksalaisilla
lisensseillä.
Niinpä Pravda saattoi 16;3. 1965
todeta täysin ojkeutetusti: "Elleir
vät USA, Englanti ja Länsi-Saksa
toimittaisi aseita ja ammuksia ro-tukiihkoisille
apartheiden vastusta­jien
kukistamiseksi, elleivät ne l i -
säi.si pääomillaan ja kaupankäynnil­lään
. rotukiihkoilijain taloudellisia
voimavaroja, olisi rotusorron kidu­tuskammio
jo ajat sitten sortunut
laajojen kansanjoukkojen painos­tukseen."
Vastavuoroisesti Etelä-Afrikan ta
savallan hallitus edistää mm. kaikin
tavoin länsisaiksala'sia pääomasiJDtr
tuiksia myös ' Etclä-Afrikan talous­elämään.
Se päätti esim. vuonna
1962 luovuttaa takaisin kaiken sak­salaisen
omaisuuden, joka toisen
maailmansodan aikana oli takavari­k
o i t u Etelä- ia Lounais-Afrikassa.
Länsisaksalaiset firmat saivat siten
suunnattomia rahasummia, jotka
käytettiin pääoman sijoituksiin,
tuotantolaitosten os-tamiseen. entis­ten
yhtiöoden laajentamiseen jne.
Kesäkuu-jsa 1966 Johannesburgin
länsisrik.salais - eteläafrikkalaisen
kauppa ja teolli-suuskamarin toimi­tusjohtaja.
Gert E. Fiscer ilmoitti,
että hyvä yhteistyö Verwoerdin hal­lituksen
kan=sa on tuottanut noin
400:l!e Etelä-Afrikassa toimivalle
länsisaksalaiselle yritykselle keskin­kertaista
paljon korkeamman vuosi­voiton,
eli lähes 20 prosentia sijoite-
Iu-ta pääomasta.
TREK AIRWAYSISTA
ATOMIRAKETTEIHIN
BONN ON AINA MUKANA
EteläAfrik;m kanssa tehtyjen sa­laisten
sotilaallisten sopimusten to.
teuttamisen Länsi-Sak-san puolus-lusmini.
steriö usikoi H i t l e r in entisen
NVehrmachtin yleisesikunnan Afri­kan-
tuntijalle, kenraalimajuri F.
W. von Mellenthinille;
" K u n sodan jälkeen National
Partyn (Kansiallinen puolue) van­hat
Hitler-kenraallt pääsivät val­taan
EtelähAf rilcassa, lähetettiin
Mellenthin vuonna 1950 sinne e r i -
koistehtäivis.sä. Hän käytti siellä
Saksan yleisesikunnan vanhaa, pe­rinteellistä
keinoa tiedustelupalve­lun
ja vaikoilujärjestöjen naami­ointiin;
. hän perusti lentoyhtiön.
Iästä Trek Airwaysista tuli Etelä-
Afrikan suurin lentoyhtiö" (Indust-riekurier,
Dysseldorf, 24. 5. 1961.)
" Y h d y s m i e s t ^ n ja kontaktihenki­löiden
reservinä Mellenthinillä o l i
käytettävissään y l i 2,000 Hitlerin
VVehrmachtin ja SS.n upseeria, jot­ka
pelätessään joutuvansa rangais­taviksi
sotarikoksistaan olivat vuo­den
1945 jälkcen-etsineet piilopair
kan Etelä-Af rikasta . . M o n i a heis­tä
otettiin vuosina 1949—1952 up­seereiksi
ja neuvonantajiksi Etelä-
Afrikan armeijaan lai he pääsivät
avainasemiin Etelä-Af rikan valtio­koneistossa
tai talouselämässä".
(Afrika^Post, n:o 2, toukokuu 1958)
"Mellenthin vaati, että Afrikan
'sotilaallisen tyhjiön' täyttämiseksi
perustetaan py-;yvä iskuvoima, jon­ka
iohdossa olisi ylipäällikkö ja eri
kansallisuuksis'ta koostuva esikunta.
Sen piti koostua hai'valukuisista
mutta Joka hetki taisteluvalmiista
motoroidusta prikaateista. Ne taas
piti koota täysin koulutetuista am-matV'Sotilaista.
Ja niiden piti olla
_kii«leässä yhteydessä valmiina ole­vaan
ilmakulietuskalustoon. Per-manent
striking power in existen-ce-
joukkojen piti pitää tukikohta­naan
Etelä-Afrikkaa ja olla joka
hetki valmiina lähetettäväksi taiste­luun
mihin tahansa Afrika-s^sa". (Af-rika-
Post. n:o 6, .syyskuu 1960).
Tällaiset aggressiiviset, Afrikan
riippumattomien valtioiden tuj-val-lisuutta
ja kansallista riippumatto-muusliikcttä
vastaan tähdätyt, liik­kuvat
iskujoukot penistettiin Etelä-
Afrikan armeijan yhteyteen M e l -
lenthinin ehdotusten mukaisesti jo
joitakin vuosia sitten. Länsisaksa­laisia
sotilasneuvonantajia, koulut­tajia
jne. toimii salaa paitsi: Etelä-
Afrika-sa mvös sen naapurina ole^
vissa Portugalin siirtomaissa.
Syk.syllä 1963 teki eräs Länsi-
Saksan vaikutusvaltaisimmista ja
toimeliaimmista miehisiä, pankkiiri
Heim.-nn Josef Abs Uieita viikkoja
kestäneen matkan Etelä-Afrikkaan
Hän kävi siellä huomiota herättävän
pitkiä keskusteluja talousministeri
tri N. Diederichsin, tämän sijaisen
Haakin Ja pankkiiri de Kockin
kanssa. Abs ei käynyt ke.skustelu-jaan
ainoastaan Länsi-Saksan mer­kittävimmän
pankkiirin ominaisuu­dessa
vaan samalla myös Degussan
Länsi-Saksan johtavan atomikon-
$Mlä lyrof^pa ja Ap$ia kolitaayal
JOHNSONIA PYYDETÄÄN
JÄTTÄMÄÄN EHDOKKUUS
50: n komitea suosittelee Kennedyä ja Fidbrightia
12—2 50 komiitea suosttelec Kennedy
VVtashington. —- Viisikymmentä
johtavaa demokraattia pyysi presi­dentti
Johnsonille maanantaina
osoittamassaan kirjeessä häntä ole­maan
asettumatta ehdokkaaksi ensi­vuonna
nidettävissä presidentinvaa­leissa.
Kirjeessä sanottiin olevan ilmeis­tä
että republikaanit .saavat maan-vvörymän
kaltaisen vaalivoiton
vuonna 1968. " J o aikaisessa va'hee.'s-sa
tehty päätös ehdokkuudesta luo­pumisesta
saattaisi varmistaa voi­ton
jollekin toiselle demokraattien
ehdokkaalle, mikäli toimella onnis­tuttaisiin
palauttamaan yhtenäisyys
puolueeseen", sanottiin kirjeessä.
Kirje Ijaettiin lehdistölle ns. Ken-nedyn-
Fuibrightin puolesta työskente­levän
komitean lehdi-stötilaisuudessa.
Komitea kannattaa New Yorkin se­naattorin
Robert Kennedyn asetta­mista
presidenttiehdokkaaksi ja Ar-kansanin
.senaattorin William Ful-brightin
nimeämistä varapresidentti­ehdokkaaksi
ensi vuoden vaaleissa.
Kumpikin heistä on arvostellut presi­dentti
Johnsonin ulkopolitiikkaa eri­tyisesti
Vietnamin kohdalla.
Kuitenkin Kennedy on usein suhtau­tunut
torjuvasti komitean yrityksiin.
Komitean edustaja kertoi, että kir­je
oli kirjoitettu komitean aloittees­ta.
Sen allekirjoiltajat kuuluivat kui­tenkin
riippumattomaan . ns. Viiden­kymmenen
komiteaan. Edustaja ker­toi
"Viidenkymmenen komitean" vas-tu-
slavan Johnsonin ehdokkuutta, mut­ta
ei kuitenkaan aivan ehdottomasti
kannattavan Kennedyn ja Fulbrightin
asettamista demokraattien ehdokkaik­si.
., •
John.sonille lähetetyssä kirjeessä sa­nottiin
mielipiteen hajaantumi.sen
ulkopolitiikan kohdalla aiheuttavan
sen, etteivät miljoonat demokraatit"
voi kannattaa demokraattisia ehdok­kaita
.en.si vuo<len vaaleissa paikallis-o.
savaltio- tai liittovaltiofasolla.
Tuolla iii«teSi8(;llä aukealla
kohtaavat Eurooppa ja ^.asla.
Kaksi kuusta, j(Mita toinen on
Euroopassa ja toinen aivan sen
näköpiirissä Aasian puolella. Koh>
mettuneet tilhit kohisivat ihmis­äänten
pelottamina pihlajasta, te­kevät
kaarneen aukean yllä ja
laskeutuvat toiseen pihlajaan Aa­sian
puolelle. Aukealla olevat ih­miset
ovat kylmissään, lämmitte­levät
juoksemalla Euroopasta Aa­siaan
ja takaisin. Tiellä kulkeva
linja-auto pysähtyy, matkustajat
katselevat kivipylvästä, jossa on
kirjoitus "Eurooppa—Aasia", piir­tävät
kepillä uran tiehen ja hyp­päävät
nauraen Aasiaan.
Kaksi suurta ntöanosaa — Eu­rooppa
ja Aasia — kohtaavat Ura­l
i n vuorlei harjanteella jä Icatso-vat
*oii.:a?.n Uralin jo.en ylitse. Jois­sakin
paiko-ssa raja kulkee kahden
naapurikylin välillä — vieraissa
käydään toisessa niaanosassa. Mag-nitogon-
kisEö vietät päivän Uralin
oikealla rannalla, mutta illaksi
f.jat raitiovaunulla hotelliin — Aa­siaan.
Kajalla ei ole merkitystä jo-kapäiväisieesä
elämässä. . Jotakin
inerkittävää on kuitenkin hetkes­sä
jolloin ensimmäisen kerran yli­tät
tuon viivan. Tuhansia kilomet-lejä
on takana päin. Ja edessäpäin
i;ak,ka3<ysa sinertävät metsät —
uusia tuhaiisia kilometrejä samaa
valtiota; TrJiä hetkellä tunnet sei­väs.*.!
sen mittasuhteet Eurooppa ja
Aasia.
Onko raja kulkenut aina juuri
tuota harja;inotta' pitkin? Kirjoja
.-elailemalla saal tietää, että.viiden­nellä
vuosisadalla ennen ajanlas-
Kummc alkua historioitsija Hero-dotoj
määritteli rajan kulkevan
Konstantinopolin salmen (Bospo­r
i n ) , Muslanmeren, Asovanmeren
ja Donin kautta; Pohjoisempana ole-
\aa m::ata eivät kreikkalaiset tun­teneet.
Seitsemännellä vuosisadalla
1 ajaksi katsottiin Don, Volga, Pet-shora
ja Xamajoot. Ranskalainen
Guillon ulotti kartassaan vuodelta
J760 Euroopan Ob-joelle saakka.
Maantieteilijä tunsi kuitenkin itäi­set
aluc.ntiiiin'huonosti, että jätti
sernin hallintoneuvoston puheen­johtajana.
Kesikustelut koskivat toimenpitei­tä,
jotka ovat käyneet välttämättö­miksi
.sen Jälkeen kun ydinaseissa
tarvittavan uraanin tuotantomene­telmän
kokeilu Piet Jaban koelai-tcksella
Johannesburgin lähellä oli
saatu menestyksellä päätökseen.
E^delleen neuvoteltiin myrkkykaa­sujen
tabunin, somanin, saiinin ja
muiden valmitsuksesta Sasolburgin
lähistöllä sijaitsevissa tuotantolai­toksissa
Etelä-Afrikassa: Samoin
keskusteltiin kaikenlaisten raket-l
i e n erityisesti atomipommien Ja
uudenaikaisten myrkkykaasujen kul
jetutoeen sopivien pitkän matkan
kan.l.)rakettien kehittämisestä ja ko­keilusta.
Myös rakettien tuotannon valmis­teluun
osallistuu ammattimiehiä
Absin valvonnassa olevista yhtiöis­tä.
Kyseessä ovat Bölsow-yhtiö.
Entvvicklong KG Mynehenistä ja
käytännössä niihin samaistettava
Luftrustungs-AG Hampurista; Vii­meksi
mainitun oli kansainvälisten
vastalauseiden pakottamana lope­tettava
rakettikokeilunsa Pohjanme­ren
matalikolla, mutta yhtymän
asiantunti jj-.in muututtua Etelä-
Afrikkaan niitä jatketaan nyttem­min
rakettien kokeiluasemalla Pre­torian
lähistöllä". (Neues Deutsch­land,
Berliini, 29. 10. 63).
Daressalamissa ilmestyvä sano­malehti
Ngurumo kertoi 24. 7. 1965
otsikolla "Sotatukikohtia rakenne­taan"
länsisaksalaisen ampumara-
Jan rakentamisesta. Etelä-Afrik­kaan
uusia asetyyppiä varten sdtä
sotilaslentokentän rakentamisesta.
Lounais-Afrikan kansan järjestön
pääsihteeri Kunangua kertoi syys­kuussa
1965 lehdistön edustajille,
että Saksan liittotasavallalla on
Etelä-Afrikan tasavallan alueella
'Isumebin kaupungin läheisyydessä
käytössään sotilaallinen raketti-asema.
mainitsematta Uralin vuoret, koska
hän ' yksinkertaisesti /ei ticjmyt,
n>issä ne sijaitsevat. ^Saksalainen
Humboldt ehdotti, että Eui«oppaa
ja Aaariaa pidettäisiiin yhtenä man­tereena
-—Euraasiana,
Ensimmäiseksi piirsi rajaa ktil-kemaan
Ura'lin vuoristossa Pieitari
I:n ajan venäläinen maantiieteilijä
Vasili Tatiihtshev/Hän tunsi erin­omaisesti
oman maansa. Hän ha­vaitsi,
että joet virtaavat Uraliltia
kahteen suuntaan — toLsset Petho-raan
ja Kamaan ja toiset Obiin.
"Kalat ovat länsiosan joissa puna-l
i h a i - o i a— lohia ja harjuksia. Itä-,
ösan joissa elävät kalat, vaikka
ova.tkiJi ulkönäMän läntisen kaltai^
eda — taimfin, nelma, merisiika —
ovat kiiit^Änkin valkealihaisia ja
maultaan erilaisia"; Merkillepanta­vaa
on, ».ttä kasvillisuus myös
muuttuu huomattavasti vuoriston
takana. "Niimä j a niiden kaltaiset
Miikat antavat aiheen pitää näitä
vuoria Euroopan ja Aasian raja­na".
Tftishtshev mainitsee ensim-rnäiseuH
J;irjallisesti nimityksen
Ural-vucre<. Ennen häntä niitä ni­mitettiin
ki-eikaksi Hyberborciksi.
Ta'ti'Jht.*hev nimitti niitä paikallis­ien
asukkaiden kielen; mukaan. Ta­taarin
kielessä Ural merkitsee vyö­tä
livivyö: .•• • .
, Tällä tav&lla raja on määräyty­nyt
j a vakiintunut. Nykyään tapaa
rajalla eri paikoissa rajaviittapyl-väitä;
Ne on asetettu eri aikoina.
Tois-sssa piiikassa ne ovat valura-kennelrriia,
pienten kirkkojen kal­taisia,
loisissa taas.pyramideja, jot­ka
.cn taottu Demidovin raudasta..
On myös lyhdyillä varustettuja pyl­väitä,
.'?tk'i varoittavat kulkijaa:,
saavut Aasiaan. Aivan uusi on pyl­väs,
Jolra on varustettu maapallolla
ja sputnikilla. Aivan viime aikoihin
saakka ei tarkkaan tiedetty raja-pylväiden
lukumäärää. Nykyään
riitä Irskctaan olevan seitsemän.
Mutta ei voida sanoa, että kaikki
ovat m-.<kana laskussa, rajahan ulot­tuu
napapiiristä Kaspianmerelle
saakka. Ja pylväitä ilmaantuu yhä
uusiin paikkoihin.
Uutta oikeuden-l(
äynfiä Tshombelle
Pariisi. — Kongossa pidettävää
oikeudenkäyntiä, jossa ludnapat-tu
Moise Tshombe joutuisi muista
Afrikan maista olevien huomatta-vien
lakimiesten eteen, ehdotti
viikko sitten lauantaina viikko­lehti
Jeune Afrique.
Bcchir Ben Yahmedn pääkirjoi­tuksessa
sanottiin, että Moise
Tshomben luovuttaminen Algeri­asta
ja teloittaminen heti, kun
hän ol'si saapunut Kongoon, olisi
huono ratkaisu entisen pääminis­terin
kohtalon ratkaisemiseksi.
Syylottyään Tshombea vaaralli­seksi
mieheksi, joka "ansaitsi
kuoleman", Ben Yahmed sanoi,
että hiinen välitön teloittamisen­sa
"kuohuttaisi maailmaa". Kon­goa
paheksuttaisiin sellaisesta
teosta.
— Sopivi.l ratkaisu näyttäisi ole-
\ an Tshomben luovuttaminen Alge­riasta
Kongoon siton, että hänen
turvallisuutensa taattaisiin,' Yahmed
l'säsi.
— Tshombea ei pitäisi teloittaa
ilman minkäänlaista oikeudenkäy-l;
ä. Kongon presidentti, kenraali
Joseph Mobutu, voisi asettaa hänet
.syytteeseen kaikista rikkomuksis­taan
erityiseen kongolaiseen tribu­naalin.
Siinä olisi apulaistuomarei-
?ia johtRvia afrikkalaisia lakimiehiä
jotka olisivat oman maansa nimittä­miä
ja Kongon hyväksymiä.
— Srllainen tribunaali voisi j u ­listaa
vähemmän vastustusta herät­tävän
tuomion. Samalla kunnioitet­taisiin
jhmi.soikeuksia ja suotaisiin
takeet puclustautumiselle, jatkoi
Yahmed kirjoituksessaan.
— Emme koskaan vaimoni kanssa
riitele palkkarahoista. Niin pienestä
ei kannata riidellä. :
PÄIVÄN PAKINA
SUUm UUTISIA
Ennen vanhaan, siihen "hyvään
aikaan" oli ihmisillä sellainen kä­sitys,
että kesäkuumien aikana on
ainakin poliittisessa elämässä hil­jaiselon
aikaa.
Parlamentaarikot ja muut vis­kaalit
ovat kesäisin muutaman
kuukauden ajan ansaitulla lomailla
j a niinmuodoin myös pois j u l k i ­suuden
valokeilasta. Onpa väitet­ty,
että tavallisia kadun miehiä Ja
naisia kiinnostaa kesäkuiukausien,
aikana sellaiset "turhamaisuudet"
k u i n vieraissa käynti, matkailu,
'retkeily ja yleen.sä ulkoilu, sisäl­tyen
siihen marja- ja kalastusmat­kat,
piknikit ja kesämökeillä .sau­nomassa
käynti sokä pailjon muuta.
Tänä aikana on kuitenkin tul­lut
tähkinkin elämäntahtiin mel­koinen
muutos.
K&säholleaslä huolimatta on ol­lut
jatkuvasti jymyuutisia. —- sota­uutisia
keski-ldästä ja Vietnamis­ta;
tietoja kansalaisvapauksien hy­väksi
liikehtimistä j a sen rinnalla
USA:ssa kehittyneestä "Mustan
vallan" toiminnasta, mikä jättää
jälkeensä tuhoa ja hävitystä; tieto­ja
valtion päämiesten vierailuista,
iluikeutuen niihin kenraali de Gaul­len
tuomittava sekaantuminen Ca­nadan
isisäisiim asioihin, joista hän
kaikesta huolimatta esitti joitakin
kotoisia totuuksia Ja varteenotetta­via
seikkoja.
Puheen aiheena ov.tt olleet saiu-ret
maanjäristykset ja muut onnet­tomuudet,
minihameet, nuorten
miesten ipörröiset parrat ja ennen­kaikkea
se kaikkiparanlava "pille­ri"
mitä pidetään visseissä piireis-
•sä viimeisonä keinona ihmiskun­nan
;iälkäkuolemain estämiseksi.
Ja nyt sitten tullee Toronton
suurjuhlan yhteydessä kamsalaisil-lemme
tllaismus 'kertoa pitkien
matkojen lakia harvoin näkemil-leen
ystävilleen , ja tuttavilleen
"suuria uutisia" omasta, omaisten­sa
ja kotikyliensä asioista.
Jostakin käsittämättömästä syys­tä
allekirjoittanut lukeutuu niihin,
jotika toivovat että näiden .„§uur-juhliemme
yhteydessä olisi enem­män
aikaa sellaiseen vapaaseen
seuranpitoon, missä saataisiin tu­rista
nokasta 'nokkaan maailman
toljauksista.
Mutta totta tietenkin on, että
tiiviistä juihlaohjelmasta huolimat­ta
meillä kaikilla on sentään jos­sakin
'määrin aikaa käyttää, myös
näiden kotoisten "suurten asiain"
pohdintaan.
Pääasia on tietenkin se, että yh-
. destoista yhteinen Urheily- ja mu­siikkijuhla
onnistuu mahdollisim­man
hyvin. Ja kuten sanottu, me
kaikin voimme osaltamme auttaa
sitä.
Antamalla kannatuksemme tä­män
juhlan eri tilaisuuksille
sanomme käytännöllisesti puhuen
"suurkiitas" näiden tilai.suuksien
järjestäjille sokä eri ohjelmanu-meroitten
suorittajille.
Palkitessa voimistelijain, urhei­lijain,
laulajain ja soittajain hyviä
esityksiä suosionosoituksillamme,
me innostamme j a _rohikaisenune
heitä "pyrkimään yhä parempiin
tuloksiin.
Sanan varsinaisessa mielessä on
totta, että tällaisessa kansaa var­ten
jäljestetyssä kansanjuhlassa ei
ole mitään eroa ohjetlman esittä­j
i en ja juhlayleisön välillä, sillä
ne kaikki puhaltavat yhteen hii­leen
j a auttavat omalla tavalla t i ­laisuuksien
onnistumista.
Kun lehtemme tämänpäiväinen
numero tulee todennäköisesti To­ronton
suurjuhlan "erikoiskyydin"
avulla, niin meillä on tilaisuius vie-lä
tervehtiä kaikkia juJilavieraita
ja toivottaa niiin juhlien järjestä-,
j i l l e kuin suurelle juhlayleisölle­k
i n kaikkea sitä hyvää mitä täl­lainen
aiTojuhla voi tarjota.
Ja jos ei mitään viime hetken
esteitä tule, niin siellä Juhlapai­kalla
tavataan ja turistaan niuka-via
niin .paljon kuin tihTnne sal­l
i i . — Känsäkoura.
•