Vapaus, October 7, 1961

              Sivu'2 Lauantaina, lokak. 7 p. — Saturday, Oct. 7, 1961
VAPAUS
(LIBEKTT) — Independent Labor
Organ of Plnnlsh' Canadlans. Es-tabllshed
Nor. 6, 1917. Authorlzed
Bs aeboBä class mail by the .POBt
C ffice Department, Ottawa. Pnb-
4b?<Jw thrice weekly: Tu^daj^
rbutsdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Company Ltd., at 100-102
Elm St. W.. Sudbury. Ont.. Canada.
Teleptaones: Bu8. Office 06. 4-4284;
Editoria! Office OS. 4-4265. Manager
E. Suksi. Edltor W. Eklund. Mailing
address: Box 69, Sudbury, Ontario. Advertising ratea upon e|>pUeattoii.
Traitelatlon free ofchaige.
TILÄD8HIHN4T: -
Canadaitta: 1 t k : siob $ kk. 4 ^
S kk. 2.50
Ylidysvallolssa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
Sumnessa:: 1 vk. 9.50 6 kk.^.25
Ulkoministeri Greenin j^uhieiesta
\ Vaikka ulkoministerimme, Howard Greenin alkuviikolla
YKn yleiskokouksessa pitämää puhetta on mainostettu hänen
yhdeksi "parhaakst puheekseen", ja vaikka siitä puheesta
löytää etsimällä eräitä myönteisiäkin puolia, niin siitä huoli­matta
on syytä todeta, että "se ei feikahnut", eikä liioin saa­nut
odotettua vastakaikua sen ^arenimin-iinjoittumattömieri
kuin sosialististenkaan maiden taholta; ;Se oli perusolemuk­seltaan
"vanhan linjan" puhe, missä kerrattiin uskollisesti
Washingtonista aikaisemmin esitettyjä kannanottoja ja fraa­seja.
Ihmetellessään sitä, miksi "Ganadan ääni YKssa ei ole
enää kuuluva ja selvä" torontoläisen Star-Iehden kirjeenvaih­taja
Mark Gayn sanoo — ja m6illä on taipumusta uskoa häntä
siinä — että ulkoministeri Green on henkilökohtaisesti rehel­linen
ja hyvää tarkoittava mies. Mutta samaa voitaisiin ehkä
sanoa esim. Yhdysvaltain YKn edustajasta, Adlai Stevenso-nista,
vaikka hän joutui esimerkiksi Kuubaan tehdyn hyök­käyksen
yhteydessä suorastaan pilkan kohteeksi siksi kun
hän täytyi vastoin parempia tietojaan ja ilmeisesti myös vas­toin
omaa tahtoaan selittää, että Yhdysvalloilla ei ole osaa
eikä arpaa Kuubaan tehdyssä hyökkäyksessä, vaikka toiset
vastuunalaiset viranomaiset joutuivat miltei samanaikaisesti
Washingtonissa tunnustamaan, että kuubalaiset vastavallan­kumoukselliset
oli järjestetty, harjoitettu, rahoitettu ja.aseis­tettu
Yhdysvalloissa! - ^
KysymVs ei siis ole lainkaan ulkoministeri Greenin hen­kilökohtaisesta
"rehellisjrydestä" ja "hyvästä tahdosta", vaan
siitä, minkälaista ohjelmaa hän joutuu edustamaan —- ja siinä
on hänellä ylivoimainen kuorma kannettavana. Edellämainit­tu
kirjeenvaihtaja, mr: Gayn esitti tämän kysymyksen seu­raavasti:
"Mr. Greenin eilinen puhe oli rehellinen,-^ maltilli­nen
ja paikoin tarmokas. Mutta se oli myös kokonaisuudes­saan
ennakoitu ja täällä on yleisenä käsityksenä, ettei se vai­kuttanut
kenenkään mielipiteisiin."
Toisin sanoen, mr. Green puhui vanhan kaavan mukaan
Washingtonin kannan oikeuttamisen ja tukemisen hyväksi.
Se oli sellainen yhdysvaltalaismielinen puhe, mitä on Cana-dalta
jo totuttu odottamaan. Canadan edustajilta ei asialli­sesti
puhuen odotetakaan enää itsenäistä asennoitumista eikä,
missään tapauksessa poikkeamista Washingtonin linjalta.
Tällainen itsetahdottoman satelliitin asemaj mihin Canada^on
Washingtonin liehittelyn vuoksi joutunut maailman yleisen
mielipiteen silmissä, ei ole totta jtotisesti kunniaksi Ganadalle.
-.r - ••' - •• *. ,. :/, • :••
• -i - • •.'• ., • • .'•' • • • \- •• , ' • • "
Ottakaamme mr. Greenin puheesta eräitä oleellisia koh­tia.
. .~
Berliinin kriisin johdosta on koko ihmiskunta joutunut
ydinasesodan suureen vaaraan,. Jos sota syttyy, silloin tu-fioutuu
satoja miljoonia ihmisiä, miehiä, naisia ja lapsiakin
4 r ' mukaanlukien miljoonia eanadalaisia.
Ulkoministeri Green huomioi tämän vaaratilanteen. Hän
esitti hyväksyttäväksi vaatimuksen .siitäi että Y K n tulisi v a a - .
trä Berliinin on^dhian.' rauhaiiöinaista ratkaisua. ' '
• Mutta peläten ilmeisesti Washingtonin varpaille astu­mista
hän kiersi peruskysymystä kuin kissa kuuma puuroa.
Sen sijaan, että olisi vaatinut Ganadan kansan ja valtion
ejujen sekä koko maailman rauhan turvaamisen kannalta
sitä, että nyt on vihdoinkin tehtävä rauha kummankin Sak­san
kanssa ja sen rauhansopimuksen perusteella selvitettävä
myös Länsi-Berliinin ongelma — mikä ajatus on saanut jo
miltei yleismaailmallisen kannatuksen — ulkoministeri Green
turvautui ylimalkaisiin iskulauseisiin ja esitti Washingt6nin
linjan mukaan sellaisen aivan ihahdöttoman ehdotuksen, että
koko Berliini — siis Itä-Berliinikin! — alistettaisiin vissillä
tavalla YK:n valvontaan.
' Ottawasta on useaan kertaan annettu ymmärtää, että
liittohallitus on valmis tukemaan Kiinan kansantasavallan
hyväksymistä YK:n ja että liittohallituksella ei ole asialli­sesti
Kiinan tunnustamistakaan vastaan mitään muuta kuin
se, että niin menetellen voitaisiin saada nuhteita ja torumi-
: sia Washingtonista, mutta nyt kun Washingtonkin on jo jou­tunut
muuttamaan ainakin "taktiikkaansa" Kiinan kysymyk­sessä,
ja kun ihmiskunnan valtavan suuri enemmistö on K i i ­nan
oikeuksien tunnustamisen kannalla, ulkoministeri Green
oli tässäkin asiassa pelkkä "heittopussi", mikäli on lupa käyt­tää
painijain määritelmää miehestä, jota käytetään isoisten
pelinappulana.
Yhtä pyöreä ja mitään sanomaton — mutta sekin "puo^
lueettomuutta' Washingtonin hyväksi — oli ulkoministeri
Greenin puheen se kohta, missä hän käsitteli YK:n korkeim­man
johdon järjestelyä.
* • •
Ainoa myönteinen ja tervehdittävä pääkohta hänen pu­heestaan
kosketteli — vaikka hän senkin asian perusteluissa
Jcatsoi tarpeelliseksi osoittaa olevansa "puolueeton" Penta­gonin
kenraalien hyväksi - r - ydinaseiden kieltoa. Hän sanoi:
"Näiden viimeisten kokeiden Gana^ässa nostattamaa huo­lestuneisuutta
tuntevat uskoakseni kaikki kansat; Me esitäm- -
me mahdollisimman voimakkaan vas{alau^n>siitä kun ny­kyinen
ja tulevat sukupolvet alistetaan^ valtakuntien toimen­piteiden
johdosta, radioaktiivisen sateen vaaralle alttiiksi.
"Minun käsittääkseni tämän Yleiskokouksen ja koko
maailman tulee vaatia, että ydinasekokeita ei saa enää suo­rittaa.
On tullut aika, jolloin ei riitä enää se, että esitetään
huolestuneisuutemme tai väitellään syyllisyydeltä. Meidän
täytyy löytää keinot pakoittaaksemme asianomaiset maat
lopettamaan kokeensa."
Tämä on aivan paikalleen osunut joskin samalla aivan
riittämätön lausunto. Ydinasekokeet on todella lopetettava
kaikkialla maailmassa mahdollisimman pian. Olemme iloisia
siitä, että Canadan edustaja esittää edes nyt virallisesti tä­män
kannan joka olisi pitänyt esittää jo silloin kun Ranska
kaikista varoituksista huolimatta suoritti kokeitaan Saha­rassa.
Mutta ulkoministeri Greenin puheella biisi ollut paljon
enemmän kantavuutta, jos hän olisi jatkanut puhettaan esim.
julistamalla, että Canada ei tule missään tapaulcsessä vas-täanottahian
ydinaseita asevoimilleen eikä ydinaseita tulla
kpskaan .sijoittamaan maamme kämai*alle. Sellaista lausuntoa
olisi; tervehditty myrskyisillä suosionosoituksilla Yleiskoko-
Otto Wille muistelee:
Maanalaiseeo puolu^tyohön
Suomen työväenliikkeen yksi us­kollisin
ja näkyvin hahmo, Otto
W i l l e Kiiusiiien täytti tk. 4 pnä 80
vuotta. Tämän merkkipäivän kun­niaksi
on Suomen kommunistinen
puolue - julkaissut teoksen ''Suuri
vuosisatamme", jossa on hänen
muistelmiaan maanalaisen toimin­tansa
ajalta Suomessa VV. 1919—20
sekä kaksi hänen esitelmäänsä ny
kyiseen maailmantilanteeseen liit'
tyvistä keskeisimmistä ongelmista.
Mui$telmassaan"Matk9. maan
alaiseen puoluetyöhön" kertoo O.
W. Kuusinen,,ku<uika hän keväällä
1919 esittL SKJPn keskuskomiteassa,
että joidenkin keskuskomiTean jä­senten
olisi vakituisesti oltava-Suo­messa
johtamassa puolueen maan­alaista
työtä. Puoluehan oU joutu
nut Siiomen silloisen valkoisen ter­rorin
oloissa jär estäytymään Neu
vtfsto-Venäjällä. Puoluetyö Suomes­sa
o l i pantu alulle tosin jo syksyllä
1918, mutta järjestöjen luominen
edistyi työläästi, oikeistososialide-mokraatit
saattoivat käyttää hyväk­seen
valtiovallan heille suomaa toi­mintavapautta
keräten . työväkeä
heidän johdollaan toimiviin järjes­töihin
ja näin ollen uhkasi vaara^
että kommunistien toiminta Suo­messa
:'äisi" työväen joukkojärjes-töistä
eristetyksi ryhmätoiminnaksi,
kuten' Kuurinen toteaa. Ensimmäi
siksi lähetettiinkin Kuusinen ja Jur
ho Lehtosaari. O. W. Kuusinen "Ci-losofian
maisteri Otto Willebrand-ina"
Ja Lehtosaari 'ylioppilas Bru­no
Saaristona '. Vaarallinen ja seik-kailurikas
matka suoritettiin K a n
naksen j a monen mutkan kautta
Helsinkiin, jonne toverukset eivät
kuitenkaan uskaltaneet ilmitulon
vuoksi saapua yhdessä, olivathan
molemmat tunnettuja helsinkiläisiä.
Nyt ju>lkaisemassamme kappaleessa
kertoo O. W. Kuusinen eloisasti ma-joituspulmistaan
onnistuttuaan pää­semään
yksinään Helsinkiin, jonka
asemalle hän saapui jännittävän ju­nassa
suoritetun henkilöllisyystar
kastuksen jälkeen "vähän niinkuin
puusta pudonneena".
Minne mennä? Mistä löytää ma­japaikka?
Se o l i pieni, mutta k i ­perä
kysymys.
E i ollut ajattelemistakaan näyt­täytyä
entisessä asunossani, missä
perheeni asui. Siinä talossa tun.^i'
vat minut kymmenet ihmiset, jotka
nähtyään minut olisivat heti nosta-neet,
hälyn.
laukkuni käteen j a lähdin kadulle.
Minne nyt mennä?
Jalat veivät kuin itsestään tut­tuun
suuntaan. Siltasaarelle päin.
Ja mitä lähemmäksi pääsin Pitkää-siltaa,
sitä selvemmin tunsin, tun­nossani,
että tämä oli oikea suunta.
Siltasaarihan oli vanhastaan ollut
työväen luokkataistelujen päämaja.
Siellä oli graniitista rakennettu
Helsingin työväentalo, jota ei edes
saksalaisten tykkituli ollut kyennyt
haoittamaan, joskin oli vähän vau'
rioittanut sen uhmailevaa tornia.
Siltasaari o l i siis yhä Vieläkin ikään
kuin julistamassa Suomen työväen­liikkeen
säilymistä hävittämättömä-nä
voimanpesänä. Sinne siis teki
mieli perustaa ensimmäinen tulipe-säke
maanalaisenkin työväenliik­keen
rintamalle.
Mutta paljon oli Siltasaarikin en­tisestään
muuttunut. Entinen "Työ-mies"-
lehden talo, jossa olin ollut
työssä kymmenen vuotta, oli nyt
luisunut oikeistolaisen "Suomen
Sosialidemokraatin" käsiin. Sinne
ei ollut kurkistamistakaan, ellei
tahtonut joutua samaa tietä poliisin
käsiin.
, Sivuutettuani sen talon jouduin
Siltasaaren kärjessä olevan taloryh­män
kohdalle. Tiesin, että niissä ta­loissa
oli aina asunut työväenliik­keen
väkeä j a toimihenkilöitä, jois­ta
kuitenkin monet olivat nyt van­kilassa
tai maanpaossa. Mutta ehkä­pä
sentään sattumalta löytäisin tääl­tä,
jonkun vanhan hyvän tutta-van
. . .
Siinä toivossa poikkesin eräästä
portista kahden talon yhteiselle p i ­hamaalle.
Pihan puolelta pääsi use­ampaan
sisäänkäytävään. Pistäy
dyin lähimpään sisäänkäytävään ja
nousin portaita tarkastaen ;oka ker
roksessa ovilla olevia nimikirjoituk
sia. En tavannut yhtään tuttua ni
meä.
Siirryin sitten tarkastamaan seu
raavan sisäänkäytävän majoitus! i
lannetta. Siellä kolmanessa kerrok­sessa
näin ovella nimen: Sydänmar.
Muistin nyt Pietarissa kuulleeni to
vereilta, että "Työmiehen" kontto
rihenkilökunnan mukana: oli sinne
siirtynyt myös lehden konttorineiti
Fanny Sydänmaa, joka kuului ole­van
huolissaan Helsinkiin jääneen
vanhan äitinsä toimeentulosta. E n ­täpä
jos tässä asuukin hänen äi­tinsä?-
neistoa tarkastamassa, ettei siellä
vain piileskelisi ilmoittamattomia
asukkaita. E i siis ollut viisasta p i ­tää
minun nyt saamaani asuntoa
muuta kuin lyhytaikaisena, tilapäi­senä
olinpaikkana.
Mutta Kiiskisen mummon hoitoon
joutumisesta oli minulle sekin etu,'
että saimme hänen kauttaan nope­asti
yhteyden Helsingissä toimivaan
kommunistisen työn orgaqisaatio-riin.
Mummo tiesi, mihin maahalai-sen
verkoston langat veivät, j a jo
vuorokauden kuluttua ' astui ckgn-nisaattorimme
toveri V i l l e Ojanen-huoneeseeni.
Lähetimme heti sanan Tampe­reelle
kutsuen Brunon Helsinkiin.
Hän saapuikin pian, ja niin oli saa­tu
kokoon kolmen hengen ''johto­kunta".
Ensimmäiset kokoukset p i ­dettiin
Kiiskisen päämajassa.
Työ alkoi vähitellen järjestyä.
Mollefkin saanut
jo
Pariisi. — Ranskan sosialistipuo-lueen
puheenjohtaja Guy MoUet
hyökkäsi torstaina kiivain sanoin
Ranskan hallitusta ja kenraali de
Gaullea vastaan "presidentin u l ­kopoliittisen
erehdyksen" ja A l ­gerian
tilanteen vuoksi.
Puolueen kahsallisvaliokunnassa
MoUet sanoi mm., — Hallitus on
olevinaan voimakkain mitä meillä
on ollut 50 vuoteen, V. mutta itse
asiassa.se on heikoin. Ministeriöt
o
o
o.
o,,
o .
o'
o
o-
O'
o o'
lo
o
lO
JO
z
'nro o fl o fl g g g-8"o'o'B g g tnnnnnnnrg oTca v y g 6"o'0'fl"ff7)'rB n a B o o 5 s o'<P^
KODIN PIIRISTÄ
TOIMITTANUT EEVA
Täsmällisyydestä
o
".o
, a
• o
•o e
-o
t ..o
:o
OI
•e
e 0
e
01
Oletteko .täsmällinen? Jos mää-ittelisimme
täsmällisyyden lyhyes-ilman
oikeita ministereitä koetta- t i , sanoisimme ehkä näin: täsmäl-vat
lurhaap hallita-maata.
Hän. korosti, , ettär~hallituspolitii-kassa
on ehdottomasti saatava muu­tos,
ja että sosialistisen puolueen
on tehtävä kaikkensa tällaisen muu­toksen
aikaansaamiseksi. — Mei­dän
on osoitettava Ranskalle, että
maata voidaan hallita joko de
Gaullen kanssa tai ilman häntä.
Maan kaikkien todellisten demo­kraattien
on pidettävä yhtä j a ol­tava
valmiit vallankaappauksen va­ra'ta
sanoi MoUet.
lisyys on seikka,^ jota me vaadimme
t o i s i l t ^ mutta 'jötä me' itse emme
muista noudattaa, l i . .
Kotona viiidaan tehdä paljon tä­män
asian hyväksi opettamalla ja
vaatimalla täsmällisyyttä kaikessa
jo pienestä pitäen. Me naiset olem­me
valmiit vaatimaan täsmällisyyt­tä
mielityltämme, sulhiaseltamme
tai puolisostamme, mutta miten
usein •' j u u r i me itse unohdamme
sen. Jotkut pitävät myöhästymistä
47 MAAN TYÖVÄEN EDUSTAJAT
KEHOITTAVAT VALPPAUTEEN
nen asunto, mutta Helsingissä c;
kukaan arvannut odottaa min.;w.
Tiesin kyllä Helsingissä olevan puo­lueemme
maanalaisen työn organi­saattorin,
mutta mistä hänci yiytäi-sin
- t ei aavistustakaan. Lähteäkö
Tampereelle? Se tuntui tarkoituk
settomalta, .kun sieltä o l i kummin­kin
jonkin ajan kuluttua tultava
Helsinkiin. Parempi o l i siis kaivau­tua
Helsingin maastoon. Mutta mil­le
kadulle, minkä talon kohdalle?
Kaikki lähimmät puolue- jä työ­toverini
olivat Helsingistä poissa,
kuka.Pietarissa, kuka Suomen van­kiloissa,
kuka teillä tietämättömil­lä.
Muista tuttavistani t u l i mieleeni
vain pari-kolme, mutta heidänkään
osoitettaan en tiennyt. Ainoa, joka
muistui mieleeni, oli eräs maanmit­tari,
joka vallankumousaikana o l i ol­lut
eräässä toisarvoisessa hallinto­toimessamme.
Arvelin hänen luo­taan
voivani ainakin yrittää puheli
mella päästä yhteyteen jonkun.luo­tettavan
tuttavani kanssa.
Tapasinkin tämän pikkuvirkamie­hen
kotosalla, mutta nähtyään m i ­nut
hän säikähti pahanpäiväisesti
a ympärilleen vilkuillen änkytti,
että jos palvelustyttö tulee keit­tiöstä
eteiseen ja näkee minut, niin
'se juoksee heti huutamaan polii­sia"
. . . Minä koetin rauhoittaa äi­jää
selittämällä, ctteihän se palve­lustyttö
lainkaan tunne minua.
Mutta töintuskin sain hänet pysy­mään
sen aikaa tasapainossa, kun­nes
ehdin: puhelinluettelon mukaan
soittaa pariin numeroon, joista en
kumminkaan tavannut ketään tut­tavaani.
Sitten otin taas matka-
Soitin ovikelloa. Oven aukaisi
Tampereella o l i hanki Ituna salai- herttaisen näköinen vanha nainen.
Hän; ei tuntenut minua. enkä minä
h ä n t ä ' . . .
-—; M i inlla cii tuotavana teille
terveisia Pietarista.; ;
— - K e n e l t ä ? Fannyltäkö?
—- N i i n , teildän, tyttäreltänne.
Hän ori terveenä ja voi hyyiii:
Miimmöh silmät loistivat ilosta,
-r^ Kukas te olette? hän kysyi;
P i d i n tarpeettomana salata oikeaa
nimeäni h i i n hyyannäköiseltä mum-moUia.
Sen kuultuaan hän vähän
hämmästyi, mutta ei mitenkään säi­kähtänyt.
Selitin hänelle myös suo­raan
olevani asunnon tarpeessa.
Hän lupasi auttaa ja lisäsi salamyh­käisesti
ääntään-hiljentäen:
— Tässä on - naapuritalossa eräs
loimekas niummu . . . Han hoitaa
semmoisen asian paremmin kuin
kukaan. Oclottakaa tässä vähän ai­kaa,
minä pistäydyn katsomassa.
Hänen pitäisi pila tähän aikaan päi­västä
kotosalla.
-—Onko hiän oikein . . . luotetta­via
punaisia? V :
. •—• N o kuinkas muuten! Sen luo­tettavampaa
ihmistä ei ole koko
Siltasaarella. Hänellähän on myös­kin
tytär siellä Venäjällä. ,
Sen sanottuaan Sydänmaan mum­mo
riensi naapuriin. Vätiäri ajan
päästä hän palasikin mukanaan toi­nen
mummo. Tämä oli minulle van-h
o ä tuttuja, Helsingin työväenjär­jestöjen
monivuotisia jäseniä: Kiis­kisen
mummo, toveri Aura Kiiski­sen
äiti. Iloinen täpaaminitn päät­tyi
siihen, että Kiiskisen mummo
vei minut omaan asuntoonsa, missä
sain huoneen käytettäväkseni.
Näin ratkesi majoituskysymyk-seni
. toistaiseksi odottamattoman
helposti, Luottamukseni Siltasaaren
apuun j a kannatukseen oli osöittaur
ttinut täysin perustelluksi. Tosui
useat vallänkumouksellisteh työläis,
ten a.sunnot olivat täällä Siltasaa­rella;
jääneet pelkästään vanhojen
vaimojen käsiin, mutta nämä Siltä-säciren
mummot"— heitä-pii aina­kin
kymmenkunta — vaalivat uskol­lisesti
' t y ö v ä e n vallankumousliik­keen
perinteitä ja muodostivat kes­kenään
jonkinlaisen myötätuntois­ten
ryhmän, loka oli aina valmis
tekeriiään pieniä palveluksia meille:
maanalaisen kommunistisen työn
tekijöille. Ja vaikka nämiäviatto
mat mummot aikaa voittaen tulivat
tuntemaan liiankin nionia maan­alaisia
ja heidän känsääan yhteyttä
pitäviä julkisten järjestöjen toimit­sijoita,
iei ole;tiiedössa yhtään ta­pausta,
että Siltasaaren mummojen
kautta olisi vuotanut jotakin saläs-sapidettävää
poliisin tietoon. —-
Mutta luonnollisesti Siltasaaren
punaisten asunnot olivat silloin po­liisin
erikoisen siimälläpidonalai
sina. Kadulla kierteli vakinaisesti
ohranan mies näiden talöen ym­päri.
Jo kahteen toviin o l i ohrana
käynyt Kiiskisen mummonkin huo-
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
Kalle yikluiid., Vancouver, B . C ,
täyttää keskiviiklona; lokakuun 11
päivänä 65 vuotta.
Edla M. Nikkilä, Cobalt, Ont.,
täyttää- tänään (perjantaina) 77
vuotta. ^
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
uksen istunnossa. Se olisi saa­nut
lämpimän kannatuksen
miljoonaisten kansanjoukkojen
keskuudessa kaikkialla maail­massa
ja myös täällä Canadas-sa..
Mutta ulkoministerimme' ei
esittänyt tällaista lupausta.
Miksi? Vastaus on ilmeinen ja
se selittää myös sen, miksi u l -
komir>isterimme "suurpuhe"
kutistui lopulta pieneksi kuin
"lasareetin suuruus".
B e r l i i n i . — (KU) — Vaippaa-teen,
yhtenäisyyteen ja toimin­taan
rauhan pelastamiseksi keho­tetaan
kaikkien maiden työtäte­keviä
vetoomuksensa, jonka Ber­liinissä
ko.olla ollut ja viime sun­nuntaina
päättynyt kansainväli­nen
ammattiyhdistyskonferenssi
hyväksyi tuloksena kolmipäi­väisestä
neuvonpidosta. Konfe­renssin
i p valtuutettua ja ha­vainnoitsijaa,
jotka edustivat 47
eri maan ammatillisia järjestöjä
ja yli 114 miljoonaa järje:tynyt-tä
työläistä ,toteavat vetoomuk­sessaan,
että vakavin sodanvaara
Euroopassa johtuu nykyisin Län­si-
Saksasta ja että Länsi-Berliinin
epänormaali tilanne voi m i l l o in
tahansa antaa aiheen mitä vaa­rallisimpiin
provokaatioihin. Täs­tä
syy:tä on Saksan rauhansopi­muksen
pikainen solmiminen
elintärkeä kysymys rauhan säily­misen
kannalta.
Konferenssissa hyväksyttiin myös
piityisesti Länsi-Saksan työläisille
ia ammatillisille järjestöille osoi­tettu
vetoomus. ^.
Län^.i-Saksan politiikkaa johtavat
nykyisin samat voimat, jotka jo
Hitlerin aikoina muodostivat perus­tan
•. natsijärjestelmän pystyttämi­selle,
sanotaan vetoomuksessa; joka
on .osoitettu) kaikkien maiden työ­läisille.
Siinä todetaan edelleen
näiden tiettyjen piirien päämäärä­nä
olevan Sr.*san Demokraattisen
Tasavallan liittäminen ;Länsi-Sak-saan
atomisodan Fyttymisen uhalla­kin.
Mainitut piirit pyrkivät. teke­mään
SDT:n poliittiset, taloudelli­set
j a sosiaaliset saavutukset tyh­jiksi
ja laajentamaan NATOin val­tapiiriä,
anastamaan suuria alueita
Tshekkoslovakialta, Puolalta, Neu­vostoliitolta,
Ranskalta ja muilta
mailta ja: aloittamaan hyökkäysso­dan
Neuvostoliittoa ja muita sosia­listisia
maita vastaan.
Rauhansopimuksen puuttumisen
ansiosta on Länsi-Saksasta tullut
eräs sotilaallisesti voimakkaimmis­ta
valtioista Euroopassa. Sotakiih-kossaan
Bonnin hallitus väittää a i ­van
julkisesti, että sillä on nyt oi­keus
saada käyttöönsä atomiaseita.
Pelkkä Saksan rauhansopimuksen
allekirjoittamisen : perspektiivikin
leimataan :ännityksen lisäämiseksi,
todetaan vetoomuksessa edelleen.
Maailman ns. vapaiden ammattiliit­tojen
johtavat ryhmät ovat asettu­neet
yltiöpäisten ainesten puolelle
rauhanvoimia vastaan harjoitetussa
parjanksessa, mutta ne vaikenevat
häpeällisesti Länsi-Saksan armeijan
atomiaieistuksesta.
VETOOMUS LÄNSI-S
A K S A N TYÖLÄISILLE
Meidän on pakko todeta — ja
me teemme sen katkeruuden val­lassa—
että kaksitoistavuotisesta .
H i t l e r i n valtakaudesta ja kuusi
vuotta kestäneestä sodasta huoli­matta
on riistäjien ja militaris­tien
valhepropagandan avulla on­nistunut
tietyssä määrin sumen­taa
m'oneIta teistä luokkakäsite,
sanotaan Länsi-Saksan työläisille
;'a ammatillisille järjestöille osoi­tetussa
vetoomuksessa.
Teidät valjastetaan monopoliyh­tiöiden
sotavankkureiden eteen sen
valheellisen ja vaarallisen tuinnuk-
,sen avulla; että Saksa o l i ' i yhdi.s-tettävä
niinsanotuilla vapailla vaa­leilla
ennen Saksan rauhansopimuk­sen
solmimista, sanotaan vetoomuk-seisa
edelleen ja todetaan koke­musten:
kuitenkin osoittavan, eträ
monopoliyhtiöt nostivat : Hitlerin;
valtaan juuri,tällaisilla ns. vapailla
vaaleilla.
Vaikeaan taisteluun militaristien
vehkeilyjä vastaan on Länsi-Saksan
työläisten annettava oma panok­sensa,
toteavat kansainvälisen am-mattiyhdistyskonferenssin
i osanotta-iat
ja tervehtivät kaikkia niitä Län­si-
Saksan työläisiä, jotka luokkavas-tuun
a tuntien käyvät johdonmu­kaista,
taistelua hallituiksensa sor­rosta
huolimatta.;.
Länsi-Saksan työläisiä kehote­taan
vaatimaan rauhansopimusta,
oka kieltäisi Länsi-Saksan milita­ristien
ja revanshinvaatijoiden va­rustelun,
takaisi toisen maailman­sodan
jälkeen määrätyt rajat, v a l -
mi-.taisi molempien Saksan valtioi­den
sotilaallista puolueettomuutta
siten, että ne eroaisivat NATOsta
ia Varsovan, liitosta ja kieltäytyisi­vät
.joukkotuhoaseiden valmistami­sesta
tai käyttämisestä, ja jolta
Länsi-Berliini muutettaisiin demili­tarisoiduksi
vapaakaupungiksi, jon­ka
vapaus ja kulkuyhteydet tata-taisiin
Saksan Demokraattisen Ta­savallan
kanssa solmittavalla sopi-muiksella.
Ellette päättävästi astu välttä­mättömän
taistelun tielle, lausuvat
konferenssin valtuutetut Länsi-Sak­san'
työläisille, niin te edistätte
suoranaisesti uuden provokaation
valmLstclua, jonka seurauksena oli­si
atomisota. Maailman työtäteke­vät,
joita täällä edustamme, ovat
teidän puolellanne ja taistelevat
omissa maissaan rauhan päämää­rien
puolesta, vakuuttavat konfe­renssin
edustajat Län:;i-Saksan työ­läisille.
Konferenssiin osallistuneet Suo­men
ammatillisten järjestöjen
edustajat lähtivät tänä iltana koti­matkalle.
Bingotilaisuus
Steelton haalilla
Sault Ste. Marie. — Steelton-haa-lilla
on keskiviikkona, lokakuun 11
pnä kello 8 illalla oikein reilu bin­gotilaisuus.
Arvokkaita palkintoja,
hyvää kahvia ja hauskaa seuraa.
Tulkaa oikein suurella joukolla.
Muista asioista lähemmin tiistaina.
P i i r s i S—neq.
Montrealin suoma­laisten
huomioon
Suomen Tasavallan Presiden-
' tin tri Urho Kekkosen Canadan
valtiovierailun matkaohjelman
järjestelyissä tapahtuneen muu­toksen
takia peruutetaan Mont-realiSsä**
W«stmount haaiille jär­jestetty
vastaanotto tiistaina lo-kak.
10 päivä kello 6.
Aikaisemmin kehoitettiin kaikkia
Montrealin suomalaisia saapumaan
joukolla tähän tilaisuuteen, mutta
koska presidentti e i jääkään yöksi
Montrealiin, on tämä tilaisuus siis.
pakko peruuttaa. Presidentti jatkaa
seurueensa kanssa matkaansa kohti
Ottawaa Montrealista noin tunnin
tauon jälkeen, Häntä j a hänen
seuruettaan kuljettava SAS:n eri­koiskone
saapuu Dorvalin lentoken­tälle
klo 3, joten kaikki ne, joilla
on tilaisuus saapua tervehtimään
Presidenttiä tähän aikaan lentoken­tällä,
ovat tervetulleita. Lentoken­tällä
on varattu erityinen odotus­sali
tätä tarkoitusta varten.
muotina j a nuoret ajattelevat sen
olevan "hienoa" myöhästyä koh­tauspaikalta,
silloinhan toinen nä­kee
ettei sitä niin vaan olla yhden
varassa. Kuinka sitten käy kun nä-mä
samat nuoret saavat odotella
aviomiestään syömään ja pitää
ruoka lämpimänä? E i taida olla-.
kaan yhtä hauskaa. Lyhytkin odo­tusaika
tuntuu pitkältä.
Epätäsmällisyys on selkärangat-tomuutta
ja välinpitämättömyyttä.
Sitä voidaan pitää myöskin epä­kohteliaisuutena
sitä henkilöä koh'
taan, jonka kanssa tapaamisesta
on sovittu. Tietysti voittavattomat
esteet ovat erikseen ja niitähän
voi sattua kenelle tahansa, vaikka
niuuten olisi kuinka täsmällinen.
Eihän meidän tarvitse oUa kellpn
orjia, vaikka eläisimmekin minuut­ti-
ja tuntisoittimen mukaan. ^
Mutta olettekö panneet merkille,
että suurimmatkaan myhästyj?t
eivät yleensä myöhästy junista ja
muista kulkuneuvoista j o i l l a hei­dän
on tarkoitus matkustaa— s i i - -
tä yksinkertaisesta syystä; etteivät'
halua aiheuttaa itselleen hanka- _
luuksia tietäessään kulkuneuvojen'
olevan sidottuja aikatauluihin ja
jotka eivät jää\dottamaan joitakin
myöhästyneitä. \^ .\. ,
Jos me aina muistaisimme, että
epätäsmällisyyskin \ o i paljastaa
luonteen ystävillemme yhtä her-kasti
kuin kasvomme, olisnnme jo
ottaneet ensinnmäisen ^s^eleen
kohti täsmällisyyttä.
Ganada 16. tilalla
yhteiskunnallisessa
turvallisuudessa
Kansainvälisen työtoimiston mu­kaan
Canada on 16. tilalla: yhteis­kunnallisen
turvallisuuden alalla ja
yhdy.svallat 25. tilalla. Ne maat, jot­ka
tässä suhteessa ovat' kaikkein ta-kapajuisempia,
ovat suurimmalta
osaltaan Afrikassa, Aasiassa ja Lati­nalaisessa
Amerikassa.
Moskova huomioi
Kennedyn puheen
myönteiset kohdat
, Moskova, — Moskovan radio on se­lostanut
useita Yhdysvaltain presi-,
dentin Kennedyn Y K n yleiskpkouk- '
selle esittämän puheen yksityiskoh­tia.
Lähetyksessä pantiin merklllev
monia puheen sisältämiä myönteisiä
kohtia mm. se, että presidentti aset-;
tui täydellisen Ja yleisen aseistaril^
sunnan kannalle. Selostuksessa tois­tettiin
Kennedyn sanat: "Sota-aseet
on tuhottava ennenkuin, ne tuhoavat
meidät."
Presidentin puheista huolimatta r—
todettiin 'Moskovan radion selostuk­sessa
— amerikkalaisten. aseistariir •
Buntaolijelmassa ei edellytetä aseis­tuksen
ja asevoimien supistamista, el
atomiaseiden enempää kuin; muiden­kaan
joukkotuhoaseiden kieltäöiistä
enempää kuin vieraalla* maaperällä
olevien sotatukikohtien poistamista­kaan.
Presidentin puheesta ilmenee
niinikään, että amerikkalaisten
"aseistariisunta" suunnitelman pe^
rustavoitteena on pelkästään atoml-raaka-
aineiden tuotannon lopettami­nen
sekä avaruuteen lähetettävien
laitteiden valvonta. Edelleen Kenne­dy
toisti vaatimuksen- käydä keskus­teluja
atomiaseräjähdysten lopetta­misesta,
kunhan tuo keskustelu vain
on irrallaan täydellisestä ja yleisestä
aseistariisunnasta käytävistä neuvot­teluista.
Tiesittekö että...
— Elegia, antiikin kirjallisuu­den
runoelma, laadittu ns. runo­mittaan.
PÄIVÄN PAKINA
Hengen jättiläinen jylisee
Jos suurilla puheilla voillaan saa­da
ihmeitä aikaan, n i i n silloin täy­tyy
tunnustaa, että pääministeri
Jolilv Dicfenbaker on sellainen hen­gen
jättiläinen mitä on vaikea löy­tää
mistään muualta.
Painettiiaan tässä^päivänä muui
tamana Neuvostoliiton pääministe­ri
Nikita Hrushtshevin maan rako-hon,
eli "pahaksi mieheksi" kuten
hän selitti, sen vuoksi kun hän
(Hrushtshev) "ei usko tuonpiuoli-seen',
pääministeri Diefenbaker
nosti yhdellä tempaisulla /'hyvien
miesten" huipulle sellaiset lumi­valkoiset
pulmuset, rauhan enkelit
ja demokraatit,' kuin Länsi-Saksan
sotainen kansleri Adenauer, • juma­laa
pelkäävä entinen natsikenraa-li
Hausniger, Portugalian diktaat­tori
Salazar, Formosan liivintasku-diktaattori
ChiangKai-shek, ^Espan­jan
kristitty fasistidiktaattori Fran-
,co ja monet muut, joiden pitäisi
olla pääministerimme kaavailun
mukaan niitä "hyviä miehiä", joita
meidän pitäisi puolustaa "pahaa"
Hrushtshevia vastaan, joka ei edes
usHo, kuten sanottu "tuonpuoli­seen"?
Korkeasti oppineena miehenä hän
osaa tietenkin selittää tilastotieto­ja
ja ennenkaikkea työttömyysti­lannetta
paremmin kuin se vanha
vihtahousu lukee Pyhää kirj_aa ta=
kaperin.
Puhuessaan Dunvillen korkea­koulussa
konservatiivipuolueen jär­jestämässä
tilaisuudessa tilstai-äl-tana;
pääministeri Diefenbaker sa­noi
ensin, että Canada marssii jäl­leen
ja että perikadon profeettain
on täytynyt mennä peräti takaistui­melle.
\
Puhumatta mitään väkiluvun jat­kuvasta
lisääntymisestä j a sen vai­kutuksesta
talouselämään, päämi­nisteri
ihastui ikihyvästi huomates­saan,
että Canadassa on nyt enem­män
työläisiä kuin milloinkaan en­nen
peräti yli 6,000,000 työläistä.
Tämä pitää tietenkin paikkansa,
sillä on ollut aika, j o l l o in .Cana­dassa
ei ollut edes 6,000 000 asu­kasta!
Mutta onko 6,000,000 työ­paikkaa
nyt riittävä, se on eräs
"pikkuseikka", mihin sellainen
suurmies kuin "itse" pääministeri
ei vaivaidu tutustumaan, :
Häntä ei liioin liikuta sellaiset­kaan
olemattomat seikat, että työ­paikkoja
on viimeaijkoina lisäänty­nyt
palvelualalle, mikä tarkoittaa
sitä. että varsinaiseen tuottavaan
työhön — mutta mitäpä me sellai­sista
pikkuseikoista.
Farisealaisten sanottiin ennen
kiittäneen Jumalaa siitä kun he
eivät ole yhtä syntisiä kuin muut.
Pääministeri Diefenbaker ^anoi
nyt Dunvillen koululla opetuslap­silleen
pitämässään puheessa: Elo­kuun
tilastot osoittavat, että Yhdys-,
valtain työvoimamäärästä: oli 6.2
prosenttia; työttömän|ir-Ganadassa
oli vain 4.3 prosenttia työttömänä.
Tämä ei olp epänormaalisen kor­kea
työttömien määrä, sillä talous­miehet
pitävät normaalina 3 j — 4
prosentin työttömyyttä . . .
Kuten huomataan, pääministe­rimme
ei ole lainkaan huolissaan
nykyisestä työttömyystilanteesta,
sillä hänen horisontistaan katsot­tuna
3 t a i 4 prosentin työttömyys-määrä
— noin 250,000 hengen py­syvä
työttömien armeija — on CJ^,-
nadassa normaalista elämää!
Niinpä hänellä olikin aihetta
huudahtaa: "Jos mikään on selvää,
niin se on se, että canadalaisia
on tällä kaudella suosinut paljon
paremmat työmahdolFisuudet kuin
yhdysvaltalaisia".
Merkillepantavaa kuitenkin lie­nee
se, ettei pääministerimme, jbl-"
la on tavallisesti niin paljon sanot­tavaa
Neuvostoliitosta, ei yrittä­nytkään
verrata Canadan lähes
"normaalista" työttömyystilannetta
Neuvostoliiton pysyvään täystyölli­syyteen?.
Hän tyytyi vain totea­maan,
ettei Canadan tilanne ole
sentään vallan yhtä huono kuin
on Yhdysvaltain työttömyystilan­ne.
Toinen merkittävä seikka o l i se,
että kaikesta hyvyysvakuuttelusta
huolimatta pääministeri joutui kui­tenkin
myöntämään, että erikoisia
avustustyömaita on suunniteltu en­si
talveksikin sillä odotettavissa on
pahempaa joukkotyöttömyyttä/
vaikka "Canada marssiikin jälleen"
ja on paremmassa" tilassa kuin I I ­SA".
Pääministeri ei tietenkään har
lunnut harmaannuttaa lennokasta,
puhettaan sellaisilla jokapäiväi­syyksillä
kuin esimerkiksi viittaa­malla
siihen, jotta, työttömyysva-kuutusrahasto
vähenee huomatta^
vasti, että tuhansilta j a tuhansilta
työläisiltä on loppunut "merkkien
puutteen" vuoksi työttömyysvakuu­tuksenkin
turva, ja lisääntyy u h ­kaavassa
määrässä juuri siksi k un
tuhansilla työttömillä e i ole muilta
keinoa "tämänpuoleisen" elämänsä'
säilyttämiseksi.
Mutta kun hehgen jättiläinen j y ­lisee
ja pitää loistavia puheita " e i -
koskaan-ennen-niin-hyvin-kuin-nyt"
aiheesta, niin mitä rohkenemme
ja voimme sanoa me pienet, maan
matoiset, joiden on vaikea nousta
henkisesti niin korkealle, ettei
työttömyydestä näy enää muuta
kuin "normaalitilastoja"?
— Känsäkoura. ,