Vapaus, April 17, 1962

              Sivu 2 Tiistaina, huhtik. 17 p. — Tuesday, April 17, 1962
VAPAUS
(LtBEBTT) — Independent Lftbor
Orttan: of: Finnish Canadians. Es-tAbUshed
NoT. 6. 1917. Authorteed
a5 second dass mail. by che' Cost^
C f f Ice: Department. Ottava.;!^: thih^^.
iBhed thrice weekly: Tuesdayi.
rhorsdays and Saturdaysby.Tapän^
PubllstHlog Company Ltd.. at 100.102
Elm St. W.. Sudbury. Ont.; Canada
Telephone^: Bus. OttieeOB. 4-4364:
Editorial Office OS. 4-4265. Manager
9. Suksi: Editor W. Eklund. Mailing
aädress: Box »cg. Sudbury. Ontario
Advertising rates upon applicatlou.
Translatlon free of charse. .
V TILAUSHINNAT:
Canpdasaa: 1 vk. 8.0» 8 klt. 4J&
. S kk. 2.50
^YhdysvaltäteM: 1 Tk. 9.00 6 kk. 4.80
Suomessa- 1 vk. 9.60 8, kk. 5Jtt
" Mr. Fleniingjn budjetti
Esittäessään viime tiistaina alahuoneen istunnolle talous­arvionpa
eli budjettinsa huhtikuun 1 päivänä alkaneelle tili-vuod^
le; finanssim^isteri Fleming esitti mahdollisiminan
loistatah kuvan maamme taloustilanteesta. Hänen puheensa
sanoirtana tuntui olevan käsitys: "Koskaan eivät ole Canadan
asifit ölteet niin hyvin kuin liyt; kaikki mitä tarvitaan on se,
että valitsette torypuolueen uudelleen hallitukseen".
Sielittämättä sitä tosiasiaa, että maamme kansallinen
tuotanio_kutakin asukasta kohti laskien on viimeksikuluneen
vuoden aikana laskenut — siis kasvanut samaan suuntaan
vasikäh hännän kanssa — mr. Fleming esitti toivorikkaan
kuvaUken siitä, että tilanne muuttuu, sillä nyt alkaneen vuo­den
aikana kansallinen tuotanto kohoaa peräti 7-prpsentti-sestfi-'
Tosiasia tietenkin on, että kansallinen tuotantomme on
viimfi^-vuösiha kohonnut keskimäärin vain 1.7 prosenttisesti ^
eli hitaammin kuin on tapahtunut väkiluvun lisääntyminen.
Melkoisella varmuudella voidaar^ myös sanoa, että mr, Fle­mingin
nyt esittämä "ennustus" k«nsallistuIojemme nousus-.
ta jää totiBUtumatta, kuten jäi hänen viimevuotinenkin en­nustuksensa
samasta asiasta. Me toivoisimme tietenkin ole­vamme
tässä asiassa väärässä, mutta kaikki merkijt viittaa­vat
siihen, että mr. Flemingin ylistä mä "hyvä aika" voi olla
vain'hetken kestävää ja sitäpaitsi tuotantoelämämme ver­rattain
vaatimattomasta noususta huolimatta meillä on täl­läkin'kertaa
noin 600,000 työtöntä.' _ ^
Kaikesta "toivorikkaudestaan" huolimatta finanssiminis­teri
Fleming myönsi kuitenkin käytännölliseltä kannalta
katsoen, että maan taloustilanne vaatii parannusta. Valitet­tavasti
on kuitenkin todettava, että hänen "lääkkeensä" pa-hent^
yat tautia, eivätkä missään tapauksessa paranna sitä. ,
Nyt esitettyä budjettia on tervehditty torypuolueenkin
lehdissä "liikemiesten budjetiksi''. Sillä tarkoitetaan sitä,
että 'budjetti suosii liikemiespiirejä tarkemmin saiioen
työnantajapiirejä. '
Talouselämän vilkastuttamiseksi se tarve myönnetään
kaikesta "toivorikkaudesta" huolimatta — mr. Flemingin
budjetissa luvataan 50 prosentin verohelpotus ensimmäisestä
$50,000 tuloerästä, joka saadaan myyntejä lisäänriällä vuon­na
1962, ja 25 prosentin alennus sitä suuremmista myynti-lisäyksistä.
Toisin sanoen, mr. Fleming pyrkii "auttamaan maan ta­lousasemaa
auttamalla työnantajapiirejä". Tämä sellaisenaan
voi hetkellisesti elvyttää jossakin määrin talouselämäämme,
mattia missään tapauksessa se ei vastaa nykyajan tarpeita.
Päinvastoin se voi pitkän päälle pahentaa tilannetta. .
tosiasia nimittäin on, että työnantajapiirit voivat panna
taskuihinsa lisääntyneet voittonsa sen sijaan,.että sijoittaisi­vat
äe uusiiri tuotantolaitoksiin työmahdollisuuksien lisäämi-
Seksf, kutien mr. Fleming näyttää olettavan; Toisaalta — ja
tämä on tärkeintä — tuotantoelämämme kompastuskivenä
ei ole tuotantokyvyn vaan kysynnän puute. Monet tuotanto­laitoksemme,
esim. autoteollisuus — käyvät vain osa-ajalla;
ei siksi^^että teollisuus ei pysty tuottamaan autoja, vaan siksi
kun rSi^oja tarvitseva yleisö ei pysty ostamaan niitä. Mitä
hyötyä on siitä jos autoteollisuus käyttää hetkellisesti hy­väkseen
W. Flemingin suomaa verohelpotusta myyntiensä
lisäämiseksi, jos teollisuus joutuu myöhemmin odottamaan
pitempiä aikoja siksi, että kansakunta ei voi autoja ostaa ja
käyttää?
Maamme talouspulmien perustana on se, että köyhiltä
miljoonilta on otettu liian paljon ja annettu pienilukuiselle
rikkaiden ryhmälle — ja mr. Flemingin budjetissa myön­nettävä
verohelpotus "myyntien lisääntymiseksi" tulee pit­kän-
päälle pahentamaan tätä tilannetta.
Pitkällä tähtäimellä katsoen saattaa olla vähän hyötyä
siitä kun eri yhtiöille luvataan $1.50 verohuojennus joka dol­larista,
ininkä ne sijoittavat tieteelliseen tutkimustyölaön.'
Tätä voidaan puolustaa silläj että siten saadaan pitkän päälle
tuotantoa nykyaikaistetuksi ja lisätyksi. Mutta- tämänkään
toimenpiteen ei tarvitse välttäm.ättä merkitä työmahdolli-suuk^
nlisääntymistä; Päinvastoin voi siinäkin käydä, sillä
mit| fehemmän käytetään rahaa tiereelliseen tutkimustyöhön,
sitä; nopeammaksi/tulee tuotannon mekanisointi ja automa­tisointi,
mikä- saatujen kokemusten perusteella vähentää
työnsaantimahdollisuuksia. Kaikki mitä tässä tapahtuu on
se, ^ ' v a l t i o avustaa $1.50 verovähennyksellä yhtiöitä jo­kaista
dollaria kohti, minkä'ne sijoittavat tieteelliseen tutki­mustyöhön.
'Ainoa pieni myönnytys tavalliselle kansalle tässä budje­tissa
on se, että IvuoUettavien lasten kohdalta korotetaan 50,
dollarilla verotuksesta vapautettua tulo-osaa.
^Budjettipuheensa yhteydessä mr. Fleming yritti tehdä
suuren numeron siitä, että hallituksen suuri tiliyajaus ($745,- '
000,000) johtuu siitä kun liittohallitus on avustanut entistä
enefnmän maakuntahallituksi^ ja niiden kautta kuntia.
Tosiasia tietenkin on, «että varsinkin kunnallishallinto-jemme
talousasema on miltei kestämättömässä tilanteessa.
Nykyisenä avaruuslentojen ja lautomatisoinnin aikakaudella
on maassamme vielä hevoskäri^yjen aikainen kijulujärjestel-mä.
täToikeammin koulujen rahoittamisjärjestelmä eikä liit-_
tohällitus ole pannut tikkua.jristiin tämän ongelman ratkai­semiseksi.
.Kaikki vastuuntuntoiset asiantuntijat myöntävät,
että-koululaitostamme on tehostettava, laajennettava ja: pa­rannettava.
Mutta kun tullaan kaupunkien ja kylien koulu­lautakuntien
tasolle, niin silloin on aina ensimmäisenä ky­symyksenä,
että miten voidaan pitää kouluverot alhaalla —
sillä kunnallinen verotaakka ön tullut sietämättömäksi.
Sivumennen sanoen ön mielenkiintoista huomioida, että
mr.; Fleming ja torypuolueen hallituksen muut ministerit
eivät puhu mitään siitä, että yli kolmannes, tarkemmin sa-*
noen 38 senttiä jokaisesta.verodollaristamme menee nyt van­hojen
sotalaskujen ja nyt käynnissäolevan varustelukilpai-lun.
maksuun! 12 senttiä menee verodollarista kansallisten
velhojen maksuun, jotka ovat koituneet pääasiana sotame-noista
ja 26 senttiä^ verodollarista menee nykyiseen vafus-telukilpailuun.
Tästä mielettömästä haaskaatni^estä ei pu­huta
mitään. Se jatkuu edelleen. Siihen kun vielä lisätään
se tosiasia, että yhdysvaltalaiset rahamiehet, jotka kontrol­loivat
toisen puolen teollisuuslaitoksij^tamfne autoteolli-
SYNTYMÄ:
PÄIVIÄ
Antti Ptfkiiiien, Port .Arthur,
Ont.; täyttyä ;'tdrstaina, huhtiknun
19 pnä 72 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin;
l i ydinkokeita,
mn\ liitia
Geiieve. — Intia vetosi torstaina
USAhan jav Englantiin": "jotta nämä
siirtäisivät ilmakehässä suoritetta­vat
yäinasekolceeti saaden tukea esi-yjcseliefen
Äuita Geneven aseista-iiisuAfakonferenssiinv
osaliistcvilta
ouolueettomilta mailta. '
Luetettavalta taholta ilmoitettiin,
attä Vetoomuksen esitti torstaina
aamupäivällä pidetyssä kokoukses­sa
Intian valtuutettu Arthur Lall.
Kiaikkien muiden puolueettomien
valtioiden valtuutettujen ilmoitet­u
i n ' kannattaneen Lallin ehdotusta.
Puolueettomat valtiot; kehottivat
edelleen ydinasevaltoja jatkamaan
neuvottelujaan ydiDasekoekiellosta
pyytäen myös että kokeita ei toi­meenpantaisi
neuvottelujen jatku­essa.
•;
U S A : n jp Englannin valtuutetut
torjuivat kuitenkin Intian vetoo­muksen,
ilmoitettiin edelleen. Sekä
Englannin Godber että USA:n Dean
korostivat, että kokemuksiin nojau­tuen
" e i mikään ydinasekokeita kos­keva
lykkäys voi olla tehokas ilman
riittävää valvontaa."
Neuvostoliiton apulaisulkominis­teri
Valerian Zorin ja hänen puola­lainen
kollegansa Marian Naszkows-ki
sanoivat sitä vastoin että on mah­dollista
kieltää ilmakehässä, veden
alla tai ulkoisessa avaruudessa suo­ritettavat
kokeet siinä tapauksessa,
että koekieltoa koskeva sopimus al­lekirjoitetaan
välittömästi. He ko­rostivat
samalla tämän olevan mahr
dollista, koska kaikki ovat yhtä
mieltä siitä, että ko. kokeet voidaan
havaita ja rekisteröidä.
Zorin ja Naszkowski lisäsivät
eitä maanalaisia ydinkokeita koske­va
kysymys voidaan poistaa päivä­järjestyksestä
toistaiseksi lisätutki-mista
v a r t ^.
Suöqfj^biisen *'Itä-Kairjala
Helsinki. :'Siitä huolimatta,
että Itä-Kärjal>'n Jiiysymys, yksi
Suomen itsenäisyyden ttikuajan tSr-xeimpiä
ulkopoliittisia ongdmia, se
ei ole aikaisemmin joutunut k r i i t i l ­lisen
historiallisen , tutkimuksen
kohteeksi". Näin lausuu kustanta­ja
— WSOY — valtiot, t r i Mauno
Jääskeläisen ''*Itä-Karjalan kysy
mys"-teokseu takalehdellä.
•'Itä-Karjala"a'' koskevasta propa-gandakirja^
Iisuudesta ei toisaalta
ole puutetta;' AK&henkLnen julkai-ijUtoiminta
on aikoinaan ollut' var
bin laajaa, Tätä taustaa' vasten t r i
Jääskeläisen tutkielma on ainoalaa­tuinen
viileässä, .asiallisuudessaan.
30-luvun ilmapiirissä se tuskin olisi
nähnyf päivänvaloa. Muistett^lneen
Juhani:Konkan alias Urho Torikan
> Itä-Karjalan" valloitusretkiä ku­vanneen
muistelmateoksen "Me
.sankarit" herättämä kohu. ^
T r i Jääskeläisen tutkielma "Suo­men
Itä-Karjalan kysymyksestä"
päättyy ajallisesti 20-luvun alkuvuo­siin
eikä siis käsittele lainkaan 30-
luvun valtavaa heimohenkistä liet­sontaa,
jota A K S : n ohella harjoittir
vat kymmertet ^muut yhdistykset ja
liitot laajan aikakauslehtiarmeijan
ja broshyyrimäärän avustamina.
Poissa ovat myös viimeisten rie-musotiemme
vaiheet jolloin raja
piti aukaistaman aina Uralia myö­ten.
Kirjoittajan metodina on ollut
kaiken 'Itä-Karjalan kysymykseen"
vaikuttaneen kerääminen j a selos­taminen.
Vain suhteellisen harvoin
on tekstiin lainattu asiakirjoja tai
niiden otteita. Tätä menetelmää
harmittelee toisaalta, koska autent­tiset
asiakirjat tietenkin ovat puhu-v^^
mpia kuin niiden kursoorinen se­lostaminen.
Toisaalta on todettava,
että asiakirjojen laajempi lainailu
ulisi paisuttanut suhdattomasti nyt­kin
jo varsin laajaa teosta (355 si­vua).
Myöskään ei ole havaittavis­sa
että kirjoittaja olisi jättänyt yh­teenvedoissaan
oleellista po^s tai
nupulla tavalla pyrkinyt johtamaan
harhaan. ^ .
"Itä-Karjalan kysymys" on viile­än
asiallinen ja jättää yleensä joh­topäätökset
l u k i j an itsensä tehtävik­si.
Tosiasiat ovat kuitenkin niin
paljastavia, että lukutaitoinen on jo
99
ulkuleKdiltS selvillä. Submen viral-
]}3ten , (jr ppäviralUaten). piirien
harjoittaman r p o l i t i i k a n * a k s i r i a i 8.
luonteesta, valloitushankkeista, joi­ta
sievistettiin heimohenkisellä paa­toksella.
Kirjansa johdannossa tri Jääske­läinen
pitää Suomen ekspansioyri-ty^
siä "omalaatuisina" sillä perus­teella,
että a l u e v ^ a u k s i i n pyrkivää
politiikkaa voi^^eensä harjoittaa
vain suurvalta, nfinutkertaista ei
tämä kuitenkiaan ole. Toisen maail­mansodan
alkuvaiheissa sekä Unka;
ri että Puola sekä havittelivat että
.qjivat rajantal^aisia alueita. Tosin
uatsien avustuksella ja vain väliai-
Kaisesti, mutta niinhän . Suomikin
Itä-Karjalan" politiikassaan tuki
milloin Saksaan milloin Englantiin,
milloin interventiokenraaleihin.
Jo tutkielman ensilehdillä t r i Jääs-iceläinen
joutuu toteamaan, että "I-tä-
Karjalan": väestön enemmistö o l i
venäläistä j o viime vuosisadan puo­lella.
(V. 1897 väestösuhteet: ve­näläisiä;
93,272, karjalaisia j a suo­malaisia
87.584). On todennäköis­tä,
että suorpalais-karjalainen väes­tön
osa vuosisadan vaihteessa ja
i920-k-ivulla oli tästäkin vähenty-ayt
CHeimoaatetta" toteuttamaan
perustetun Karjalan Sivistysseuran
arviolaskelmilla tuskin on muu
k u i n propaganda-arvo. Eivätkä ne­kään
sen puoleen kiistä väestösuh-teitä).
Jo tämä tosiasia riittää aset-
'.amaan suomalaisen oikeiston laa-jennuspyrkimykset
oikealle paikal­leen.
"Heimousaatteen" onttous
lulee esille myös niissä yhteyksissä,
jotka koskevat Suomesta "ItärKar-j
a i a a n " suvnnattua "herätyskam-panjaa"
ja sen huonoa tehoa karja-
Gagarinia juhlittim:
'EiisimmäiiieQ aurinviilto
Moskova. — SlQskoya vietti
torstaina ensinunäisen kerran a-vaustieteen
— kosmonautlkan —
päivää juhla-asuun pukeutuneena
mitä moninaisin muodoin, tär­keimpänä
niistä suuri juhlakoko­us
ja -konsertti Kremlin suuressa
kokouspalatsissa. Vuosi sitten esi
tetyn avaruusnäytclmän piiäsan-.'
kari Juri Gagarin j a hänen silloi­nen
varamiehensä Herman: Titov
esiintyivät tässä suurjuhfassa, jo­hon
kaikki Neuvostoliiton johta­vat
henkilöt ottivat osaa.
Moskova virittäytyi juhlatunnel­maan
jo aamusta, jolloin lämmin
kevättuuli heilutteli lipuin j a vii­rein
, koristaulunutta kaupunkia jon­ka
julkisia rakennuksia hämärty­vässä
illassa vielä koristivat juhla-valot.
Huhtikuun 12. päivä — ava­ruustieteen
juhlapäivä. Juri Gaga-rinin
lennon ensimmäisenä vucfii
päivänä — oli saava mitä edullisim­mat
puitteet.
P i t k in päiväävietettiin eri kerho­taloissa
teattereissa, radiossa ja te­levisiossa
tilaisuuksia Gagarinin
lonnon vuosipäivän . merkeissä.
Kaikki sanomalehdet ilmestyivät
erikoisnumeroina, mm osa Prav­dan
painosta nelivärivalokuvin. Jo­kainen
Neuvostoliiton avaruuden
valloitusohjelman toteuttamisen
tärkeimmistä henkilöistä alkaen
suunnittelijoista ja päättyen ava­ruuslentäjiin
esiintyivät artikkelin
kirjoittajina.
JUHLAKOKOUS KREMLISSÄ
Päivän päätilaisuus pidettiin i l ­lalla
Kremlin uudessa: kokouspalat­sissa,
jonka L6,S0Ö paikkaa kutsuvie­raat
kansoittivat. .::Heid9n; joukos­saan
istuivat möhct; niistä^ joiden
käsien ja aivojen työn tuloksena
Gagarin-ja Titov lensivät avaruu­dessa,
j a joidert nimiä ei, voida vielä
suuden kokonaan, valtaosan
vuoriteollisuudesta, öljyn "ja
luotlnonkaasun miltei koko­naan
jne. — kahmivat saaliik­seen
vuosittain osapuilleen sen
määirän, mikä ilmenee liitto-halliiuksen
tilikauden tappio­na
viime vuodelta, niin silloin
nähdään kaikessa alastomuu­dessaan
kuinka vähän torypuo­lueen
ministereillä on, todellis­ta
oiketitta kerskua"saavutuk-sistaan^
Tuskin kukaan voisi
sen huonommin maan asioita
hoitaa kuin nykyinen hallitus
oh niitä hoitanut.
niaihita. V Siellä istuivat myöskin
avaruusmiehet joiden urotyöt o-vat
vielä edessäpäin. Diplomaatti­kunta
kansoitti aitiohsa, lehdistön
edustajat samoin. Kaikki nousivat
seisomaan kun avaruusroajuri Ga­garin
ja Titov saapuivat pääministe­r
i : Hrushtshovin seuraamana salin
kunniakorokkeelle. Heitä seurasi­vat
kaikki muut Neuvostoliiton joh­tavat
toverit Brezhnev. Kozlov; Mi-kojan.
Kosygin; O. W. Kuusinen,
Shvernik, Suslov y.m. Entinen puo­lueen
keskuskomitean puhemiehis­tön
jäsen Ignatjev istui niin ikään
kunniakorokkeella, johon myös
joukko tunnettuja tiedemiehiä is­tuutui.
Tilaisuuden avasi Moskovan kau­punginjohtaja
Begov, joka luovutti
puheenvuoron Neuvostoliiton tiede
akatemian presidentille Mstislav
Keldyshillo Keldysh kertasi Neu­vostoliiton
avaruuden valloituksen
merkittävimmät tapahtumat ja
luonnehti Juri Gagarinin suoritta­man
lenncu historiallista merkitys­tä.
Päivän Sankari kuunteli hänel­le
kohdistettuja ylistäviä sanoja
pää lattiaa kohden painettuna rin­nallaan
vilkkaasti suosiotaan osoit­tava
pääministeri Hrushtshov. Kel­dysh
sanoi sputnikeilla olevan myös
merkitystä • yhteyksien pitämisessä
maapallon eri osien välillä. Sputni­kin
avulla voi siirtyä mihin maapal­lon
kohtaan tahansa. Hän kiinnit­ti
myös huomiota esityksiin, joita
pääministeri Hrushtshov teki USAn
presideptillc Kennedylle yhteistoi­minnasta
avaruuden valloittamises-sar
• • •
Tämän jälkeen puhui Moskovan
työläisten edustajana kuuialaakeri-tehtaah
kominunistisen : työryhmän
johtaja Viktor Viktorov, joka ilmai­se
Neuvostoliiton. työläisten kannan
sanoessaan, > että imperialistien on
turha yrittää uhkailla Neuvostoliit­toa
ydinaseilla.
Eräs Neuvostoliiton johtavista a-tomltulkijoista
ja avaruussäteilyn
tuihtijoista,'^ Neuvostoliiton ydinvoi-mainstltuutin
johtaja Sergei Ver-nov
oli seuraava puhuja j a hän en­nusti
Neuvostoliiton tieteille rajoit­tamattomia
kehltysnäköaloja. ,
G40A]K|NiN P U HE
K u n ilmoitettiin Juri Gagarinin
olevan seuraavan puhujan, nousi y-lelsö
pääministeri Hrushtshovin esi­merkkiä
seuraten seisomaan ja o-soitti
jninuuttikfiupalla suosiotaan.
Gagarin muisteli kaunista kevätaa­mua
vuosi sitten, kun hän yhdessä
Herman Titovinkanäsa avaruuspu­kuihin
pukeutuneina ajoi autolla
' (Jatkuu sivulla 3)
iaisväestöön. Erinimisille ja usein
puolivirallisille Karjala-seuroille lä-lietetyistä
raporteista havaitsee että
Suomesta lähetetyt 'herättäjät"
si.uvuttivat tuskin lainkaan vasta­kaikua.
Niinpä vienankarjalaiset
suhtautuivat suomalaisten: ristiret-kiyrityksiin
"suurimmaksi osaksi
välinpitämättömästi tai suorastaan
vihamielisesti" (s. 99). ,
Sille Polvelle, joka on itse elänyt
2u-luvufl 'heimosotien" vaiheet on
oleva mielenkiintoista tutustua sii^
hen tosiasia-aineistoon, jonka tri
jääskeläinen kirjassaan tarjoaa. A i -
Koinaanhan. kiistettiin innokkaasti
vnallisen Suomen osallistuminen
-ajan ylittäneiden "heimosoturien"
värväämiseen ja tukemiseen. Tri
Jääskeläisen tutkimuksesta ilmenee
että kaikenkaltaisissa Karjalakomi-teoissa
suorastaan oli valtion edus-l^
jia mukana ja että budjeteissa va-lattiin
silloiseen rahanarvoon näh­den
melkoisia miljoonasummia
Karjala-retkiin samalla kuin viralli-
.sesti kiistettiin hallituksen tietoi­suuskin
"vapauttajaretkikunnista".
Tri Jääskeläisen tutkimukset ei-:
vät kuitenkaan pysähdy vain "Itä-
Karjala-politiikan" suomalaisiin te-
.kijämiehiin, vaan kysymystä on tut­kittu
myös tällä ilmansuunnalla pe­lanneiden
suurvaltojen näkökannal­ta.
Mielenkiintoisinta tässä yhtey­dessä
on Saksan osuus. Porvarilli-nen
Suomihan oli varsinaisen poliit­tisen
ja aseellisen tunkeutumisen
-likaessa jo liittoutunut Saksan
kanssa, josta von der Goltzin johta­mat
joukot oli tilattu Suomen työvä­keä
kukistamaan. Virallinen saksa­laissuuntaus,
jota erityisesti Svin­hufvud
ajoi. yritti sitoa Saksan tu­kemaan
Vienan ja Aunuksen "va-
>>auttamista" siten, että maahan o l i '
si otettu saksalainen kuningas. J o
ensivaiheissa ilmeni, ettei Saksa o l ­lut
kiinnostunut näistä alueista
vaan pohjoisemmista Petsamosta ja
Kuollaij); niemimaasta, josta se halu­si
itselleen — Sudn^en välityksellä
Jäämeren satamaan. K u n sotaonnin
l maailmansodan rintamilla kääntyi
saksalaisten tappioon, ' yrittivät
maamme oikeistolaiset rakentaa yh­teyksiä
ifnglantiin, joka kuitenkin
aivan oikein epäili Saksaan suun­tautuvalle
Suomelle annetun tuen
johtavan Spksan asemien parantu­miseen
ja torjui suomalaisten ko-iiinnan.
Mannerheimin osuus "heimoret-kissä"
tulee t r i Jääskeläisen tutkiel­massa
nyt tiettävästi ensi > kertaa
suhteellisen yhtenäisenä esille. Tä­tä
vaihetta peittänyt virallinen vai-,
keneminen on toisaalta ollut niin
liivistä ja. Mannerheim niin "pyhi­tetty",
että tälle osalle olisi toivo­nut
laajempaa käsittelyä. Tri Jääs­keläinen
^osoittaa, että vaikka Man->
nerheim 1918 lausui nuo kuuluisat
sanansa ettei hän pistä miekkaa
tuppeen ennenkuin Viena ja Aunus
ovat vapaat, hän sittenkin ajatteli
venäläisesti ja asetti ensimmäiseksi
iavcitteekseen vallankumouksen ku-
!\istaman tsaarivallan palauttami­sen.
: Erittäin valaisevan lähdeai­neiston
tässä tarjoavat Englannin
Ulkoministeriön ulkopoliittiset asia­kirjakokoelmat.
Niistä ilmenee, et-;
tä Mannerheim pyrkiessään bolshe­vismin
kukistamiseen halusi A u ;
iiuksen ja Vienan asemesta hyökät-iäväksi
Pietariin ja että Koltshakin
asenteesta johtuen yritykseen ei ol­lut
yhdistettävissä edes Suomen it­senäisyyttä.
Hallituspiirimme ra­kentaessa
Viena—Aunus-toiveitaan
sakasalaistin Mannerheim haki sei
känojaa englantilaisista, jotka sii­hen
aikaan tarmokkaimmin tukivat
Venäjän alueella operoivia inter-ventioarmeijoita.
Mannerheim sol­mi
tässä tarkoituksessa 19. 6. -19
Judenitshin kanssa sopimuksen
hyökkäyksestä Pietariin eikä hänen
päätään paleltanut vaatia itselleen
operaation johtoa! Yritys sortui sii­lien,
että Englannin hallitus asetti
Mannerheim — Judenitsh-sopimuk-sen
toteuttamisen ehdoksi Koltsha­kin
hyväksynnän. Ko. sopimukses­sa
nimittäin edellytettiin "Itä-Kar-
;uialle" itsemääräämisoikeutta, mi-
<d tuskin olisi johtanut edes sen
erobn Venäjästä. Siihen eivät Kolt-shak
ja Denikin. johtavat interven-liokenraalit,
suostuneet. Kuvaava
on Koltshakin lausunto suuruuden­hullun
Mannerheimin tavoitteista:
Voisi luulla, että Suomi on valloit­tanut
Venäjän! Suomen hallitus o l i
vain osittain tässä puuhassa muka-i.
a, joka enemmänkin oli Manner-ticimin
yksityisyritteliäisyyttä. Näh­tävissä
nimittäin oli että pelaami­nen
interventiokenraalien pussiin
vaaransi yksin,Suomen itsenäisyy-oenkin.
USA AIHEUTTI
D ^ n hylkää m^fims^n^ j^niäca oli
Idätmut yVAn^ Zoma^^ssa
Geneve. Aseist^riisumiskonfe- yhteistä ehdotusta, jolle se ai­renssissa
ei edistytty tiistaina sen kaisemmin ol i antanut tukensa, sa-jälkeen
kun Yhdysvaltain valtuus­kunta
ilmoitti, että se e i enää kan­nata
Yhdysvaltain ja Neuvostolii-
Kuivuiis vaivaa
Kiinassa
> Hongfc(i>ng. Ankara kuivuus on
kohdannut .Sze Tshvvanin riisinvil-ielyismaakuntaa
lounais-Kiinassa,
sanottiin Pekingin radiolähetykses­sä
maanantaina.
Lauantaina Pekingin radio i l ­moitti,
että Kwangsin maakunnassa
vallitsi kovajcuivuus haitaten r i i -
siviljelmiä kymmenien tuhansien
hehtaarien alueella.
Maanantain tiedonannossa arvioi­t
i i n , että noin kuusikymmentä kun­taa
kärsii l i i an vähäisen sademää­rän
aiheuttamasta kuivuudesta.
' T a r t on hUpeärauha" oli se nimi­tys,
jota itsenäisyytemme ensi vuo­sikymmeninä
yleisesti käytettiin
rauhansopimuksesta, joka määritte'
li Suomen ja Neuvostoliiton väli
"en rajan v. 1920. Tällä propagan­distisella
ilmaisulla tarkoitettiin si­tä,
ettei rauhassa saatu liitettyä
Suomeen siihen koskaan kuulumat­tomia
Vienaa ja Aunusta. Histori­allisesti
on mielenkiintoista muis­taa
se vanhan Paasikiven viime so­tien
jälkeen lausuma toteamus, että
suomalaiset menettelivät tyhmästi
Tartossa kieltäytyessään suostumas­ta
alueluovutuksiin Kannaksella
muualla saatavaa korvausta vas­taan:
Monimiljoonaisen Leningrad­in
turvallisuus olisi kokonaan toi-'
nen, jos näihin esityksiin olisi suos­tuttu
eikä käskyä 1939 kenties olisi
USAsta takaisin
Neuvostoliittoon
Moskova. — Liettualaisneltonen
Rejgina Leonavithshjus, jonka pa-
• r i vuotta sitten tapahtuneesta
siirtymisestä USA:han länsileh-distö
piti suurta: ääntä, on pa­lannut
takaisin Neuvostoliittoon,
Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan:
Reginan äiti ja isä siirtyivät so­dan
aikana USA:hap ja pyysivät
tytärtään luokseen. 1960 Regina
s i i r t y i USA:han neuvostohallituk­sen
suostumuksella ja hänen saa­puessaan
amerikkalainen lehdistö
erikoiiiesti USA:n suurin viikkoleh­ti
Newsweek ja Chicago Tribune
ym. nostivat suuren hälyn tytöstä,
jonka hänen vanhempansa taistelu
oli vapauttanut "kommunismin or­juudesta".
Kaksi vuotta Regina kes­ti
"amerikkalaista: elämäntapaa",
mutta sitten kärsivällisyys loppui
ja hän siirtyi takaisin kotimaahan­sa.
noi Neifvostoliiton valtuuskunnan
edustaja istunnon päätyttyä.
Edustaja sanoi, että tämän päi­vän
täysistunnon alussa 17 vallan
konferenssin kaksi pqheenjohtajaa
USAn Arthur Dean ja Neuvostolii­ton
Valerian Zorin esittivät luon­noksen
yleistä ja täydellistä aseis-tariiäiuntaa
ko&kevaa sopimusta var-'
ten. rj;tupnnol[sessa oli mainittu Uk^
kohtaa',^joiden suhteen molemm^
piiolet olivat päässeet yksimielisyy-te^
Q j a ; 5 kohtaa, joista he n l i v at
erni^plbiä.
Neuvostoliiton edustaja sanoi,
että kaikkien suureksi hämmästyk-^
seksi USAn edustaja muutti miel­tään
ja, hylkäsi esityksen jonka hän
aikaisemmin oli hyväksynyt. :
«Edustajan kertoman mukaan Zo-:
r in ehdotti, että molemmat puheen­johtajat/
pitäisivät kokouksen kes­kustellakseen
lähemmin luonnok­sesta,
mutta USAn valtuutettu kiel­täytyi.
Näissä puitteissa istunto päättyi
ilman että mitään päätöstä saatiin
aikaan sen enempää-menettelyta­pojen
kuin varsinaisten kysymys­ten
suhteen.
koskaan tullut.
Jossittelu on tietenkin turhaa. To­siasia
kuitenkin on, että I maail­mansodan
kokemukset eivät opetta­neet
suomalaisille poliitikoille m i
tään. "Heimchenkeä" pumpattiin
kautta 20- ja 30-lukujen j a sitten
lähdettiin lopulta uudelleen Karja­lan
korpiin.
• Itä-Karjala" on kautta histori­amme
ollut Suomen oikeiston kom­pastuskivi.
Kustannukset on siitä
saanut maksaa Suomen kansa ensin
"heimosotien" rahoitt^ana ja sit­ten
toisen maailmansodan aikoina
iiimismateriaalin menetyksinä j a a-lueen
supistumisena. Eivätkä pe­lastettavat
"heimoveljetkään" oli
säästyneet: vuosien kiihotuspolitii-kan
tuloksena saatiin juuri Tarton
rauhan aikoihin väenväkisin synty-,
iiiään "toivottu, kansannousu, joka
mitättömyydessään oli tuomittu
epäonnistumaan j a aiheuttamaan O:^
sallistujilleen .traagillisia seurauk-sia.
Jumala varjelkoon meitä ystä­vistämme!
T r i Jääskeläisen laaja tutkimus
on erittäin arvokas lähdeaineisto
kaikille tämän synkän kauden tutki­joille.
Toivottavaa olisi että hän
tai joku'toinen ottaisi tehtäväkseen
seuraavan vaiheen. 30-luvun '-hei-mokypsyttelyn"
ja riemusotiemme
valtaushistorian kuvaamisen. Ainek­sia
pitäisi löytymän. :
Hilkka Ahmala.
Neekeri USAsta
lähtisi NL:oon
New York. — Neekerityöläinen
William Clark New Jerseystä i l ­moitti-
lehdistön edustajille, että
hän; j a hänen vaimonsa Kerry ai­kovat
luopua USA:n kansalaisoi­keudesta
ja matkustaa Neuvosto­liittoon.
Clarkin tytär Hoida on vii­me
vuodesta lähtien opiskellut
Neuvostoliitossa.
Clark on lähettänyt presidentti
Kennedylle kirjeen, jossa hän i l ­moittaa
päätöksestään ja pyytää
presidenttiä vaikuttamaan New
Jerseyn, valtiovaltaan, joka kiel­täytyi
antamasta Clarkille välttä­mättömiä
asiapapereita ulkomaan­passin
saamiseksi.
: Clark ilmoitti jättävänsä USA:n
'kasvavan neekereiden diskrimi-'
noinnin' vuoksi. Hän sanoin että
ien tehtaan omistaja, jolla hän on '
työssä sekä hänen asuntonsa isän­tä
ja^ F B I eivät ole antaneet hä­nelle
rauhaa'sen vuoksi että Hoida
opiskelee Neuvostoliitossa'. ;
W i l l i am Clark sanoi oleyansa
täysin vakuuttunut siitä, että hän.
j a hänen perheensä tulevat onnelli­seksi
Neuvostoliitossa'. •'
SITÄi
TÄTÄ
; SUUNTAVAISTO
"The Devenport Post-lehti selittää;
että pomon vitsille nam-avalla mie^
hellä ei tarvitse välttämättä olla
iiuumorintajua mutta suuntavaisto
hänellä on.
N L : n TAITEILIJOITA
EDINBURGHIIN
'Edinburgh. — Neuvostoliittolai-;
set säveltäjät j a taiteilijat tulevat
esimtymään ylimmäisinä musiikin ;
alalla Edinburghin festivaalilla tu­levana
kesänä. ' ; En usko, että mis­sään
ulkopuolella Moskovan olisi
koskaan aikaisemniin nähty niin
suurta joukkoa taiteilijoita"^ sanoi
vuotuisen festivaalin taidejohtaja
Harewoodin jaarli.
PÄIVÄN PAKINA
Iloisin mielin veroja maksamaan
Ennenvanhaan -r- silloin kun
sosdem. johtajatkin myönsivät, että
porvari riistää ja ryöstää, tavattiin
työläispiireissä laulaa, että "verot
kansan verta juo".
Nykyoloiäsa.;. se ei käy laatuun,
sillä elämmehän" hyvinvointiyh­teiskunnassa",
missä ei ole enää
muuta kuin joka 14:sta' työläinen
työttömänä, missä herra Mahoneyn
selityksen mukaan "lakot ovat tul­leet
,vanhanaikaisiksi" ja missä
meidän kaikkien pitäisi oikeastaan
iloita siitä, että voimme kansalais
velvollisuutemme täyttää kehdosta
hautaan asti — ainakin veronmak­sajina.
—
- N i i n , tuloverokaavakkeet on: taas
täytettävänä huhtikuun viimeiseen
päivään mennessä ja tuloilmoitus-ten
yhteydessä o.n lähetettävä myös
maksamatta jäänyt erä veroista.
Aikaisemmin "nautittiin" tulove-rokaavakkeita
täyttäessä huhtikuun
viimeisen viikon iltoina eräitä mää­riä
asperiinia, j a tiedetäänpä sel­laisiakin
tapauksia, että viinamie-hiltä
meni siinä hommassa muuta­ma
pottu ilolientä.
Nykyään, kun sekä lääkkeissä,
että viinaksissa ei ole enää paljon
muuta kuin perunajauhoja, vettä
j a veroa: eivät auta enää vanhat­kaan
lääkkeet. E i siis muuta kuin
urheasti vain tuloilmoituskaavak-keisiin
käsiksi. Jahka n * on saatu
täyteyksi, loppu käy miltei itses­tään,
sillä tulokaavakkeen täyttä­misen
jälkeen on kysymys vain
toisarvoisista pikkuseikofsta ve­rorahojen
lähettämisestä.
Verokaavakkeita täyttäessä ja
veronmaksuja suoritettaessa auttaa
se, jos muistamme, että meistä on
nopeasti tulossa maailman eniten
verotettu kansakunta.
Oli ennen aika. jolloin esimerkik­si
Euroopasta tänne tulleet siirto-laiset
ihmettelivät sitä holtitto­muutta
kun pienipalkkaisten työ­läisten
maksettavaksi ei annettu
'lainkaan tuloveroa. Se o l i jotakin
ennen tuntematonta eurooppalaisil­le,
jotka olivat tottuneeet siihen
että verokarhut vievät sielunkin
työmiehellä.
Kuinka nyt ovatkaan asiat muut­tuneet.
Esimerkiksi Neuvostoliitos­sa
puhutaan Sellaisesta hirvittävis­tä
asioistai että verot alenevat vuo­desta
vuoteen, ja että kaikki yksi-tyisverojen
perimiset lakkautetaan
vuoteen 1970 mennessä. Voisiko
mikään olla sen keljumpaa?
Meillä onneksi verot; nousevat
jatkuvasti kaikilla hallitusportail-la.
N Hallituksen, menot ja tulot ovat
silÄf suuria, ettei niistä voi puhua
muut kuih "kirjanoppineet" ja
professorit. Katselkaamme, siis vain
iitä, miltä näyttää kansallinen
verodollarimme— inistä yhteiskun
tapiireista se tulee, j a mihin se me­nee..
.
Ottakaamme ensiksi tulodollari:
Yhtiöveron muodossa saamme liit­tohallitukselle
kustakin tulo- e li
verodollarista 20 senttiä. Mutta
suuren kansan leveästä selästä kis­kotaan
verotuloja seuraavasti: tulo­veroa
31 prosenttia, viina- j a tu'
pakkaveroa 11 senttiä, myyntiveroa
14 senttiä, muita veroja 4 senttiä j a
tulliveroja 9 senttiä, yhteensä siis
69 senttiä, e l i 3% kertaa enemmän
i v u i n kaikista yhtiöistä yhteenlas
kien. Edellämainittujen lisäksi
saadaan vielä i l ns. ei-verotetta-vaa
tuloa. Siinä se tulodollari on­kin!
Ja miten meidän finanssimi-nislerimme,
mr. Fleming käyttää
eli jakaa verodollarimme, vanhojen
sotamenojen eli kansallisvelkojen
m'äksuun' 12 senttiä ja uuden sodan
valmisteluun, eli puolustuslaitok­selle.
26 senttiä siis yhteensä 38
.senttiä — joka summa menee mil­tei
kokonaan rikkaille obligaatioi­den
ja sotatarvetehtaideh ojnista-j
i l l e.
Hyvin ovat muuten<pullat uunis­sa,
eivät pjEda eivätkä paistu. Kuten
ylempänä näkyy, yhtiöt maksavat
verodollarista vain 20 senttiä —
mutta varakkaimille'' yhteiskunnan
jäsenille ^ j a myös ulkomaalaisille
pääomasijoittajille — joudutaan ve­rodollarista
maksamaan miltei 40
senttiä. '
Mutta sitten käytetään l/bppuerä
verodollaristamme: Kokonaista 3
senttiä maatalouden' hyväksi, 3
senttiä postilaitoksen . hyväksi, 3
senttiä yleisten • töiden departmen-
- tin^' hyväksi muille hallitusdepart-menteille
20 senttiä, huolto- ja ter-j
veystarkoitukseen " (eläkkeet jne.) "
23 senttiä (siis vähemmän kuin '
puolustusmenoihin), verojen peri­miseen
1 sentti, kuljetukseen 5 •
senttiä j a maakuntahallitukselle 4 ;
senttiä.
Mahdollisesti löytyy, jos tikulla
etsitään, joitakin sellaisia nurisijoi­ta,
jotka olettavat, että veroja p i ­täisi
kerätä enemmän sieltä, minne
rikkaudet kasaantuvat, j a että ve­romenoista
tulisi käyttää suurin
osa kansakunnan hyvinvoinnin hy- J
vaksi.* Onneksi niitä nurisijoita on
vähän J a niiltä on kielletty "raha­pulan
vuoksi" mielipiteittensä teho­kas
tunnetuksi _tekeminen.
Me .muut saamme ilomielin täyt­tää':
n y t ' tuloverokaavakkeemme,
maksaa tuloveromme ja muistella
sitä autuuden tilaa, että-keskinker­tainen
omakotiomistaja (välillises­t
i myös vuokralainen) maksaa pa­r
i sataa dollaria vuodessia kunnal­lisveroa
talojrtaan, lisäksi tulli- ja
myyntiveroa miltei kaikesta tava­roista,
tuttipullosta savukkeisiin ja
riynis^rkkuun saakka. Mutta vaik­ka,
hubmioisimme kaikki verot, jul­kiset
'ja salatut, niin tuskimpa vie-'
läkään menee; veroihin muuta kuin
vaivainen neljännes tuloista — eli
pari kymppiä teollisuustyöläisten
keskinkertaisesta, eli noin $80.00
viikkoansiosta. Jatkettakoon ny- '
kyistä ,'varustelukilpailua entistä •
voimaperfilsenunin ainakin niin
kauan; että voimme luovuttaa rei­lusti
toisen puolen tuloistamme ve­rokarhulle.
— Känsäkoura.