Vapaus, September 17, 1967

              S i v u 2 Tiistai, syysk. 19 \p. — Tuesday, Sept. 19, 1967
Iti
|if<
VAPAUS I N D E P E N D E N T LAIBOR O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N8
( L I B E R T Y )
EOiTQRiW. EKLUND
TELEPHONE:
Established Nov. 6. 1917
OFFICE ANO EDITORIAU 6 7 4 ^ 2 64
Publlshed thrlce weekly.: Tuesdays, Thursdayis and Öatutdays by Vajtetvi
Publishing G a Limitedi 100-102 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing addi;e6s: Box 69
Adl «rtlshig rate» uppn appllcatlon, translatlön' free oi charge.
Authorize^HB second classmall by the Post Office'Oeipartment, Ottawa,
and for paiyment of postage i n Cash.
" « A N A D I Ä N LANGUÄGE-PRESS
TILAUSHINNAT:
0anada8sa: 1 vk: $10.00, 6 kk. $5.25^^^
3kk. 3.00 '''Öuomeen:
Ivlc.$11.00,6kk.t6-7S
1 vk. 11.50; 6 kfc. 6 iS
HeltaSkuuBsa Tukholmassa kok«Qniiiäatit Maailmankonferenssi Viet- j tulivat «näiksi Vietnamiin; siten rik-namin
kysymyksestä on kuuman kesän alkimajSiiiyt väh811^..^]^öttiIoll6,
S* ett b^itenklff kansainväUnen tapjius, jonka vaikutukset ulottuvat pit­källe^
'KtfnfferenssUn osallistui erittäin laaja valtuuskunta Yhdysvalloista.
Vietnamin Demokraattinen Tasavalta jftEteUi-Vietnftmin Kansallinen Va­pautusrintama
lähettivät korkean tison edustuksen. Useat kansainväli­sesti
tuattefotpolttUkot, kuten intialainen Krishna Menon, neuvostoliit­tolainen
E. Feedorov, ruotsalainen iGunnar. Myrdal ja monet muut an­toivat
vjfriäkimfer«nssille. Parlamentin jäseniä oB saapu^^ 50
maastaiibonet huomattavat lehtinäeiiet osallistuivat konferenssin työhön.
E i l i s e n kMoneetevla olivat konferenssissa jnohlen asiantuntijoiden
raportit ja läKsnnnot. Lakimiehet, lääkärit, biologit, sosiologit ym. tie-demiehet
käsittelivät Vietnamin sotaa kansainvälisen oikeuden, maail-mantUanteeB,
vietnamilaisille lähetettävän avun ja rauhanneuvottelujen
mahdollisuuksien kannalta.
SOTARIKOKSET
LakimieEiksoondtea kSsitiieli laajäl-ti-
aiggres&ion määritelmää. Yhteön-vedoisisaan
komitea'totesi, että Yh­dysvaltain
j a sen liittolaisten olfei
suoritettava vietnamilaisille ikorva-lES
ikaiifcista menetyksistä ja aineel­lisista
vamiolsta, Jttita kansainvälis­ten
sääntöjen rltokominen on aiheut-itamit;:.
Vkt5ityis'koihtaii9es*a analyy-siissään
italialainen Lealio Basso
otsoitti amerikkailaisten sotatoimis­sa
neljä vaihetta, jotka kaikki, on
tuomittava (-iikoksina kansainvälis­tä
oikeutta vastaan. Ne ovat:
1) yhtenäinen suunnitelma Viet-naimin
kansan perusoikeuksien
SYNTYMÄ.
PÄIVIÄ ?
Hennan Polvi, R. R. 1, Whitefish,
Ont., täytti sunnuntaina, syyskuun
17 pnä 70 vuotta.
Elina Sytelä, R. R. 1, Whitefish
Ont., täyttää keskiviikkona, syysk.
20 pnä 61 vuotta.
Arnold Mänty, R. R. 1, WhJtefish,
Ont., täyttää keskiviikkona, syysk.'
20 pnä 69 vuotta.
Maria Nevala, Nipigon, Ont, täyt­tää
perjantaina syyskuun 22 pnä
73 vuotta.
Verner Kivipelto, Mokomon. Ont.,
täyttää lauantaina, syyskuun 23 pnä
79 vuotta.
Betty Kopsala, SudburyOat. täyt­tää
torstaina (eikä keskiviikkona,
kuten virheellisesti mainittiin), 79
vuotta. - •
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
KanBanrititama^-hallitus-parka
Näyttää siltäj että Suomen imykyinm j a paljon parjattu
"kansanrintamahallitus" on saanult upo-uuden vihollisen —
valtiokirkon ja sitä tukevan äärioiikeiston aina Canadaa myö-
Alussa oli v a in kevyt höyhen!
Helsingistä syysk. 8 pnä lähetetyssä Suiomi-Seusr^ai. uu-ti&
tiediossa kerrottiin asiasta näin: ,
"Yleisradion j ohtokumta on päättänyt äänimäärin 4—3
eiidottaa hallintoneuvostolle, että myös (pannaanpa heti mer-
- k i l l e tämä "myös" sana) uskonnolliset harftaiuspuiheet j a ju-maOlanipalvelukset
alistettaisiin enmakkosensuuirin alaisuuteen'
. . . Yleisaradion pääjohtaja Eino S. Repo tähdensi, että" kysy­mys
on ainoaistaan siitä, että mikään radion ulkopuolinen
laitos ei saa ilman valvonta käyttää yleisradion kanavia.
Aifekipiispa Martti Simojolki samioi, että mikäli yleisradion
kanta ei hallintoneuvostossa muutu, uskonniollinen ohjelma
poistuu radiosta . . ."
: Ja kuten aivan IMan lisein tapahtuu, "höyhenestä" ke­h
i t t y i piam koko kana.
•Kiinpä esim.' Torontoix Vapaa Sana riensi kertomaan
lukijoilleen seuraavaa: "Kansalaisten (suiomalaisten — V) oi­keustaju
tylsistyi viimeistääm silloin k.uin Simosesta l e h t i in
oikeusministeri/ja uskoa demokratiaan s i l l o in kun tarjottiin
presidentin 'vaaleja', joissa on v a in yksi ehdokas j a nyt on
käyty kidnni usikonnonvapauteen . . . E i tarvitse olla valtio­tieteilijä
tajutakseen, mihin tämä k a i k k i johtaa. P a l a palalta
demiokratiamme murretaan j a me k a i k k i vain seisomme kä­det
ristissä: ei s i l l e kuitenkaan miltään mah-da."
Todettakoon kuitenkin, että tuo paatostava hätähuuto
ei ole mainitun lehden "omaa", vaan jostakin Suomen leh^
destä lainattua. Meillä ei ole tietoa mistä suomalaisesta leh­destä
se on lainattu, mutta sävystä j a sisällöstä päättäen se
on jostalkin äärioikeiston, lehdestä, joka "tien näyttäjänä"
Uuden Suomen tavoin on joutumut aivan hysterian valtaan.
Kirtfeon j a äärioikeiston hyökkäys, kxahdistuu, pantakoon
se merkille koko nykyistä hallitussuuntausta, kansanrinta-mahaUitusta,
ja presidenttivaaliakin, eikä " v a i n " yleisradiloa
Vastaan. Tämä sellaisenaan viittaa siihen, että Suomen ääri­oikeisto
olisi — presidenttivaalit ikun ovat -tulossa — löytä-ayt
jokatapauiksessa jortkun " l u u n kalvaakseen", tellei se olisi
tätä radio jupakkaa sattunut saamaan.
Tässäkin asiassa on kuiterikin kaksi puolta — äärioikeis­ton
j a työväestön puolet. Vastiineena' täällä levitettyyn ääri-oikeiaton
hysteriseen ja valheelliseen (kukaan ei ole "uskon­asioihin"
Suomen radiossa koskenut) vaikerointiin pyydäm­me
kiinnittää huomiota myös Suomen työväenlehtiin.
Päivän Sanomat ihmettelee niitä erivapauksia, mitä on
Suomen k i r k o l l e tähän mennessä myönnetty selittäen, että
mikään muu yhteisö ei vastaavia erikoisoikeuksia Suomessa
nauti. Lehti leimaa " k i r k o n melunpidon yleisradion johto­kunnan
ehdotuksesta n i i n räikeäksi propagandaksi, että ko­vaotteiseksi
sanotussa politiikassakin sellaista tavataan ani»-
harvoin."
S K D L : n äänenkannattaja, Kansan Uutiset kirjoijtti asias­ta
sjrysku un 10 pnä mm. seuraavaa:
Yleisradion johtokunnan päätös asettaa kirkolliset oh-jeknalt
samojen sääntöjen puitteisiin kuin muutkin radio- Ja
tv-ohjelmat^ on nostattanut myrslkyn vesilasissa kirkon ja
sitä pK)liittisena välikappaleenaan käyttävien piiri€;n k e s k u u - . . , . . . •,.,•„.•. ' 'y •
dessa. Kirkkojen j a vmuiden uskonnollisten yhdyskuntien Vaikka suuremman hallitus-edustajat
ja niiden aktiiviset äänitorvety jotka laina ovat en- puolueen päälehti, Sosialide-simmäisinä
vaaltiimassa yleisradion johdon päätä vadille m i i - mokfaartti pn omalta kphdal-l
o in minkin' ohjelman vuoksi . . . ovat nyt julistautunteet taan tässä asiassa seuran-mit
'sanavapauden ylläpitäjiksi'. Kirikplla tulee edelleenkin o l l a jc«taki^^
erioikeus radiossa ja tv:ssä 'lausua totuudeksi näkemänsä ta, vaitiolo-ohjelmaa, se julkai-inielipiteen
mistä asiasta tahansa' vaatii k i r k k o . . .Näitä si kuitenkin A r v o Salbn kirjoi-
'totuudeksi näkemiäänmielipiteitä' ovat kirkko j a muut us- tuksen "Radion jumala" missä
könnolliset yhdyäkunnat saaneet ennakkotarkastuksetta esit- . kirjoittäja ihniettelee; että eikö
tää peräti 2,000 lähetyksessä vuosiittain noin 500 tunnin ajan. radion hartausohjelinat: ole-
Millä muulla instituullilla maassamme on moiset mahdplTi- kaan radioni ohjelmaa!
suiudet mielipiteittensä levittämiseen radion j a tv:n välity k- Pyhä kolminaisuus puhuu
sellä? sensuurista, hän kirjoittaa, M i l -
Piispat Ja papit vetoavat asiasta. W^
alainen yleisradio ei ple.^Pää johtaja Repo ja johtokunnan radion o h j e l m a periaatteista
«nemmistö perustavat kantansa radion ja- t v :n ohjelmätoi- säädetään demakraattisesti, jos
mintaa koskeviin säännöksiin, joiden toteuttamisessa on i l - niitä toteuttava kloneisto on
mennyt selviö epäjohdanmukaisuuksia. Kysymys on siis vain deniokraattisesti kokoonpantu,
liörmaalin käytön soveltäniilsesta k i r k o l l i s i in jä muihin us- niin kai/ niiden noudattaminen
konnollisiin ohjelmiin. Näiden phjelnriien takana olevat jäx- o n demokraattista toiminta'a.
jestöt, valtidkirkko j a sbn tukipylväät kokoomuksesta ttces- Jos k i r k k o haluaa poikkeusta
kuatapuoluöen Johtoportaaseen jasti yrittävät lyödä tällä asl-\ yhdiellä alueella, n i i n eikö se
a l la poliittista mynttiä uskonnöliisten vakaumuksen pmak- silloin piiultu yhteiskunnan
suneiden kansalaisten ja radiokuuhtelijain keskuudessa. Siitä^ päätöksiin:? Eikö se s i l l o in sen-kdkobmuksen
presidenttiehdokkaan 'huoli' sanavapaudesta, suroiyhteisikunhan toimintaa?
Suomen valtioMrkkp'on julistanut 'kirkkosodart'. S e V i i t a t t u a a h kirkon ulhklauk-kää
ilmeisesti asemiensia heikentymistä, vaikka siihen ei r a - seen lopettaa jumalansanan
dion johtokunnan päätöksen mukaan ole mitään syytä. K u n "eetterinäeedioilta" tykkänään,
k i r k k o nyt 'joko-tahi' ehtoineen yrittää panna yleisradion Arvo Salo sänöo Sosialidemo-johdon
polvilleen tässä sinänsä pienessä asiassa ---ikysymyk--kratinjulkaisenniassa^^^
sessähän ei ole lainikaan hartausoihjelrnilen poistahiinen tai sessaan:
edes vähentäminen, mikä rnielestärame olisi niyös paikallaan '.'Näiri kevytmielistä uhkaus-
— 'Odotetaan radion hallintoneuvoston, päättävää asefttumista ta ei varmaankaan olisi anneit-joihtokunnanesityteen
taakse j a k i r k o n erioikeuksien poista- tij,. ellei olisi uslkottu, että se
iihtlsta radiossa j a tv:ssä. Mikäli kir'kko j a k u ^ tdteut- ilman muuta tehoaa. Kirkko
tavat uhkauksensa luopua radion j a tv:n käytöstä, mitä lie halusi jälleen kerran näyttää
iupa epäillä, löytyy näin vapautuvalle ajalle varmasti täh- valtaansa yhteislkunriallisten
dellisempää j a k a i k k i a radiokuuntelijoita paremmin tyydyt­tävää
ohjelmistoa. Suomen valtiokij:'kko ja muut uskonnol­liset
järjestöt osoiötaisivät suurempaa luottamusta aatteit-terisa
voimallisuuteen seuraanrtalla esim. Rjansikan k i r k o n esi­merkkiä
Se ei näet lähetä lainlkaan, jhartaius'oihjelmia radion
ja tv:n välityksellä, mikä e i silti merkitse, ettei Ranskassa ja niiden jpuoleäta esitetyilstä,
ole vakauimuksellisia uskovaisia siinä missä muuallalkin." , poliittisista itkuvitsiötö.
Teidän ja meidän!
kotiveräjaltä i
TORONTQLAISVIERAITA
Ida j a Kalle Rytkönen, Willowda-lesla,
Ont. saapuivat viikon vaih­teessa
vierailulle Sudburyn. seudul­le
hiljan Totx)ntosta muuttaneiden
Lempi ja Lauri Jokisen luo ' P i k -
ku-Penagelle". He kertoivat jättä­neensä
"kiireet ikotiin", joten voi­vat
piipahtaa muitakin tuttaviaan
tervehtiniässä; Toivotaan näiden
kauniitten syysilmojen jatkumista.
.loutokaamiseksi^ (Tämä suunnitel­ma
näkyi jo v."^ 1954 Geneven kon­ferenssin
aikana, jolloin U S A pyr­ki
estämään Geneven sopimus­ten
teihakikaan~^kansainvälLsen val­vonnan
ja irikkoi sopimuiksia jo muu
taiman viikon kuluttua koollekutsu-massaan
-Manillan konferenssissii);
2) Poliittinen ja sotilaallinen in-feirventio
«Vietnamin kahtiajaka-miseksi
ja Etelä-Vietnamin valtion
mielivaltaiseksi perustamiseksi vas­toin
Geneven sopimuksia;
3) / Suoranainen osallistuminen
siotaan Etelä-Vietnamissa;
4) Hyöikkäyteet Pohjois-^Vietna­mia
vastaan.
USA:n RISTIRIITAISET
VÄITTEET
Paljosta propagandasta huolimat­t
a Yhdysvallat ei ole ^pystynyt esit­tämään
yhtään pitävää todistusta
Pohjoi^s-Vielnaimin "solutuksesta"
Etelä-Vietnamiin. Valtiodepartmen-
Iin itiedot tässä niin kuin monessa
muussakin Vietnamin sotaoi koiike-vas^
sa asiassa, ovat tavattoman risti­riitaisia.
Jos otetaan pohjaksi
USA;n hallituksen helmikuussa
1965 julkaisoma Valkoinen kirja,
olisi sen miiikaan v. 1962 pohjoi.ses-ta
tullut 5.400 vietnamilaista, V.
1963 4.200 ja v. 1964 määrä, joka
vaihtelee 4.400:sta 7.400:aan. Mutta
senaattori Mansfieldin raportin mu­kaan
(3. 1; 1966) oli V. 1962 Etciä-
Vietnamissa 10.000 amerikkalaista
sotilasta, .toukokuussa 1965 34.000
ja joulukuussa 1965 170.000 amerik­kalaista
solilasta.
Tällä perusteella komiteassa todet­tiin,
että USA:n aseelliset joukot
koeit 'kansainvälisiä sopimu&sia.
Vaikika pohjoisvietnamilaisia jouk-'.
kOija olisi tuilluilkin etelään, niiden
saapuminen on oikeutettua, kotsäca
Geneven sopimuksen rikkominen te-
'ki ty^ijäksi myös sotatoimien lopet­tamista
koskevan sopimuksen. Sitä
paitsi Vietnam muodostaa kansain-välis-
oikeudelUsesti yhtenäisen val­tion,
.joten polnjoisivietnamilaiset
w a t EteQä-Vi^tnamtssakin omalla
maallaan. Sota ei ole kaliden Viet­namin
valition välistä sotaa eikä
Etelä-Vietnamin sisällisisotaa, vaan
Yhdysvaltain sotaa, jota se 'käy Viet­namia
vaataan amerikkalaisin sota-,
voimin j a palkkasotui^ita käyttäen.
" M U K A V A P I K K U SOTA"
Mielenkiintoista oli kuulla moni­en
amerikkalaisten tiedemiesten ja
politiikkojen selkeästi ja perustel­len
. esittämä tuiomio hallituiksensa
käymälle julistamattomalle sodalle.
"Vietnam on vetämässä Amerikan
'.aippioon riippumaita siitä 'voitam­meko'
vai 'häviämmekö' taisteluken­tällä",
sanoi senaattori McGovern.
Jokainen "menestyksellinen pommi­tuslento"
J a "puhdistusoperaatio"
eristää meitä yhä enemmän muusta
maailmasta ja vääristää ihanteitam­me,
to i esi profes-ori D. F. Fleming.
Mutta asevaTustelumonopoleille: tä­mä
on "mukava;pikku sota, joka
ei aiheuta liian paljon tappamista,
mutta antaa paljon apua Yhdysval­tain
taloiuiselämälie", käyttääkseni
senaattori Fulbrightin sanoja.
Minkälainen "mukava pitokii sota"
se on, sitä kertoivat Vietnaminsa
käyneiden tutkijaiyhmien rapor­t
i t Toisen maailmansodan jälkeen
luomittjin Lidieen tuhoajat sotari­kollisina
kansainvälisessä tuomio­istuimessa.
Vietnamissa tuhoutuu
Lidieen tavoin kyliä joka päivä, sa­noi
ruotsalainen lääkäri tri John
Taknian, joka esitteli raporttiasa
matikaltaan Pohjois-Viet namissa.
Amei^ikkalaiset lentäjät saavat kar­tan,
johon on merkitty alueella
tuhottava kaikki kylät. Kirjeenvaih­taja
Bernard B. Fall oli mukana
Skyraider-pommikoneen matkalla
ja kuvasi havaintojaan seuraavasti
(Ramparts, joulukuu 1965):
"Lentäe^sämme kohteen yli, se
(Jatkuu sivulla 3)
igsiiiLiNii
Suomi toiselcsi suurin NLn Itauppa-kumppani
SOS. leirin #opuotefla
Moskova. — Neuvostoliitossa
Julkaistut tilastot viime vuoden
kauppavaihdosta osoittavat, että
Iso-Britannia,' Suomi ja Japani
olivat sen suurimpia kauppakump­paneita
sosialistisen leirin ulko­puolella.
Neuvostoliiton vienti Isoon-Bri­tanniaan
oli 297 miljoonaa rup­laa.
Tuonnin arvo oli taas 152 mil­joonaa.
Suomen ja Neuvostoliiton koko-naiskauppavaihdon
arvo oli 426
miljoonaa ruplaa: Japanin osuus
ulkomaankaupasta oli taas 416
miljoonaa ruplaa.
Neljänneksi suurin kauppa­kumppani
länsimaiden ryhmä.ssä
oli Canada, viidentenä oli Länsi-
Saksa j a kuudentena Ranska.
Sitoutumattomien maiden joukos­sa
oli Intia vuonna 1966 Neuvosto­liiton
suurin kauppakumppani kaup­pavaihdon
arvon ollessa 346 miljoo­naa
ruplaa, ilmenee tilastoista.
Odotetusti sosialististen maiden
osuus oli suurin Neuvostoliiton ul-komaankaupas.
sa. Suurin kauppa
kumppani oli Itä-Saksa, jonne suun­tautuvan
viennin arvo oli 1,266 mil­joonaa
ruplaa. Tuonti sieltä kohosi
1,114 miljoonaan ruplaan.
Kuuba oli suurin kauppakump­pani
Itä-Euixx)pan talousyhteisön
Komekonin ulkopuolella olevista
sosialistisista maista. Neuvostoliitto
vei Kuubaan tavaroita 431 miljoo­nan
ja toi .sieltä 257 miljoonan rup­lan
arvosta. Kiinaan suuntautuvan
viennin arvo o l i taas 257 miljoonaa
ja tuonnin 129 miljoonaa ruplaa.
Pohjois-Vietnamin kanssa käytä­vä
kauppavaihto supistui kymmenel­lä
niil Joonalla ruplalla vuodesta
.1965. Viime Vuonna Neuvostoliitto
kävi sen kanssa kauppaa 84 mii Joo­nan
ruplan arvosta.
Neuvostoliiton kokonaisviennin
ai-vo Vuonna 1966 o l i 7,95? niiljoo-naa
ruplaa. Kokonaistiiönti oli taas
7,121 miljoonaa ruplaa. •
Helmi» |ti ituitaiiäiuussa v r M l ^ :
1937 Neuvo«t<ifl9it<^ ^Ilommäid8tf'
. sen puolnieeb kiMinAonU^a.k^ii;
koontul käsittelemään pääsihteeri.
Zhdanovin selostusta' koikeim-'
man neuvoston vaalien valmiste- '
luista.
0eMoki'atfah laajentamisen tu­lisi
alkaa' laajemmasta demokra­tiasta,
puolueen sisällä, sanoi
Zhdanov. i,
Kokoaa byväloE^yt/pi^lausel.
man. jcJBsa pDHeka^ttiin ^ että
moutamat plQ»lue^estöt olivat'
rikkoneet puolueen sääntöjä jättä­mällä
ivakitsematta imdet. paolue-komiteat
määrttdkana |ä vain täy-;«
dentäneet niitä, ja milloin .(yaalit
oli suoritettu, ääiieslämällä; usdn
'keskustelutta jotakin ehdokasryh-mää
yksityisten ehdokkaiden ase­mesta.
Päätöslauselmassa kehotettiin
kaikkia järjestöjä lopettamaan
tällainen sääntöjen rikkominen ja
ottamaan käyttöön salainen äänes­tys
kaikissa puolue-elinten vaa­leissa.
Samassa kokouksessa asetettiin
kuitenkin jarru demiduratian laa­jentamiselle.
Stalin piti puheen,
Jossa hän väitti, että mitä pitem-
/mälle sosialismi edistyy, sitä kär-kevämmäksi
käy luokkataistelu.
Voidaan katsoa tämän väitteen p i ­täneen
paikkansa siirtymäkaudella,
j o l l o in maa vielä kamppaili uuden
yhteiskunnan puolesta ja jolloin rat­kaistiin
kuka pääsee voitolle. V i i - ,
meinen kärkevä taistelu oli ollut
kolmekymmentäluvun alussa, jol­loin
kulakit ylittivät estää kollektii-vitilojen
muodostamisen.
Mutta Stalin esitti teoriansa voi­mistuvan
luokkataistelun väistämät­tömyydestä
vuonna 1937, jolloin so­sialismi
oli jo tosiasia, riistäjäluok-kia
ei ollut ja neuvostoyhteiskunta
oli poliittisesti yhtenäinen. ;
Noissa olosuhteissa teoria oli vää­rä
ja myös ristiriidassa keskuskomi­tean
päätöksen kanssa yhteiskun­nallisen
ja poliittisen elämän demo­kratisoimisesta.
Tosiasiassa mainit­tua
teoriaa käytettiin puolustuksena
demokratian rajoittamiselle ja räi-keille
lain rikkomisille.
Teoriaan liitettiin myöhemmin
muita kohtia, jotka olivat yhtä yh­teensopimattomia
sosialistisen de­mokratian
kanssa, ja tästä kehittyi
myöhemmin henkilöpalvonnan n i ­mellä
tunnettu ilmiö.
Stalin oli suurten vastakohtien
mies. Kiistattomasti hän puoluejoh­tajana
oli saavuttanut suuren arvon­annon
ja tullut tunnetuksi suora-luonteisena
ja tarmokkaana organi­saattorina.
Siksi hänet vuonna 1922
kansalaissodan päätyttyä j a maan
siirtyessä rauhalliseen kehityskau­teen^
valittiin puolueen pääsihteerik­si.
•
Lenin ei ollut valintaan tvytvväi-nen.
Nähtyään, miten Stalin työs­kenteli
uudessa asemassaan; hän
kirjoitti keskuskomitealle vuoden
1922 lopussa:
"Tultuaan pääsihteeriksi Stalin on
keskittänyt käsiinsä rajattoman val­lan,
enkä ole varma, että hän tulisi
aina olemaan varovainen sen käy­tössä
. . . Hän on l i i an karkea."
Hän suositteli Stalinin koi-vaamis-ta
jollakulla toisella, joka olisi " s u ­vaitsevampi,
ottaisi paremmin huo­mioon
toisten mielipiteen, olisi koh­teliaampi
ja huomaayaisempi tove­reitaan
kohtaan, vähemmän oikukas
jne".
Tätä kirjettä käsiteltiin puolueen
13. edustajakokouksessa muutamia
kuukausia Leninin kuoleman jäl­keen
keväällä 1924;
Kireät kiistat trotskilaisten kanssa
jotka olivat yrittäneet syrjäyttää
päiäiil^- aikana m
"kuskoftulean yÖmen^/^^i Juuri
pää^9a!eeit^Näid6n/v|&ttlpyM
täessä Stalin o l i lujaW'^r««tfeJlut
Leninin sosialismini rakentamista
koskevaa ohjelmaa. Hänen fceoreet^
tiset artikkelinsa puolueen lehdessä
Pravdassa olivat sa2ffif{||||jp{^'&Uo-sion.
Tästä syystä edustajakokouk­sen
valtuutetut, punirtittuaain<f/kaik-kia
scjikkoja ja toivoen; että Stt^n
ottaisi kritiikistä ooplar,(>äti9^y^
Stalinin: pääsihteerinät cPJSRPiseä
p u o l e s b ^ : l a i s e s s a äänestyksessä
he Valitsivat hänet keskuskomiteaan
selvällä ääntenenemmistöllä.
, Kolmekymmenluvulla V,Stalin sai
väMiitellpn / sädekehän ,j^nopärilleen.
Häntä pidettiin suurena ja loista­vana,
k a i k k i saavutukset ma^n kas­vava
rilckaus ja voima — miljoo­nien
työn tulokset — lueittiin yh­den
miehen ansiosksi.,'.,.; ; ,.
Stalin otti tämän ylistyksen vas­taan
hänelle luonnostaan; kuulu,-
vana ja jopa kannusti sitä.
Hän tuli vakuuttuneeksi erehty­mättömyydestään
ja yhä suvaitse-ma'tomammaksi
kaikkea vastustusta
kohetaan. Tuo, mitä Lenin oli pelän­nyt,
toteutui., Stalin alkoi väärin­käyttää
valtaansa. .
Aikaisemmin oli kollektiivisen
johdon peiriaate osoittanut arvonsa
pulmatilanteissa. Nyt Stalin, yhä
useammin teki omin päin päätökset.
Jotka, olisivat vaatineet perinpoh­jaista
käsittelyä koko johdon piiris­sä.
Koeteltua ja hyväksi koettua
puolueen ja turvallisuuselinten yh­teistoiminnan
periaatetta rikottiin.
Tui-vallisuuselimet olivat tehneet
paljon vallankumouksen saavutus­ten
suojelemiseksi j a niihin luotet­tiin
suuresti. Asiat muuttuivat kui­tenkin,
kun puolueen harjoittama
valvoriia korjattiin Stalinin henkilö­kohtaisella
valvonnalla. Hänen pää­töksensä
olivat usein vastoin nor­maalia
oikeudenkäyttöä.
MiellyMääkseen hämtä hänen tur­vallisuuspalvelun
johtoon asetta- ;
mansa poliittiset seikkailijat Jezhov
ja siUemmin Berija) väärensivät
asiakirjoja ja syyttivät puolueen ja
hallitukren johtajia sekä anneijan
upseereita vakoilusta ja petturuu­desta.
,
Tuohon aikaan puolue ja kansa
eivät tierineet mitään Stalinin har-jcdttamasta
vallan väärinkä(ytöstä.
Kaikki uskoivat hänen työskentele­vän
sosialismin hyväksi j a luottivat
häneen varauksetta. Yleisesti uskot­tiin
vainon kohdistuvan todellisiin
vihollisiin.
Ensimmäisinä joutuivat känsimään
ne henkilöt, joilla joskus oli ollut
ideologisia erimielisyyksiä ja jotka
nyt leimattiin ulkomaiden agenteik­si.
Myöhemmin sama syyte kohdis­tettiin
muihinkin kommunisteihin
Monia rehellisiä, uhrautuvia ihmi­siä
paneteltiin ja vangittiin. Monet
heistä tuhottiin.
Yrittäessämme ymm£) tää näiftä
tapahtumia emme saa unohtaa, että
kansainvälisesti Neuvostoliitto oli
yhtä vaarallisessa ja hälyttävässä t i ­lanteessa
kuin se oli ollut kaksi
vuosikymmentä aikaisemmin, kan­salaissodan
ja ulkomaisen interven­tion
aikana. Sitä ympäröivät viha­mieliset
voimat. Natsi-Saksa kuulutti
avoimesti aikovansa tuhota sosia­listisen
valtion j a voimisti sotilas-mahtiaan.
Länsimaiden hallitsevat luokat y l ­lyttivät
natseja hyökkäämään itään,
ja toisaalta oli totta, että imperia­listien
tiedusteluelimillä oli Neuvos­toliitossa
runsaasti asiamiehiä,, jot­ka
yrittivät aiheu ttaä mahdollisim- ;
man paljon vaikeuksia^ Julistama-ton,
näkymätön, mutta hillitön sota
(Jatkuu sivulla 3)
päättäjien yli, sana tehosi,
isännäire ääni ikuului . . .".
Vapaus puolestaan pyytää
vain ihmetellä ja hölmistyä
näistä erioikieusvaatimuksista
PÄIVÄN PAKINA
"MUSTAN YALL^^^
Sanomalehlilietojen mukaan yh­dysvaltalaisten
"Sludent Non-Vio-lent
Co-oidinaling" komitean
entinen puheenjohtaja' Stokely
Carmichael oli Havannassa sano­nut,
että "pyssyissä on ainoa tie."
ja että ncekeriväestöpn kulkemas­sa
"kaupunki-sissisotaa kohti Y h ­dysvalloissa".
Carmichaelin kerro­taan
edelleen .sanoneen: "Meillä ei
ole muuta vaihtoehtoa kuin käyt­tää
hyökkääviä voiniaikeinoja voi­daksemme
omistaa maata, taloja ja
kauppoja yhdyskunnissamme ja
konjtrolloidakseinme yhdyskuntrem
me ohjelmat. . ."
Tunnettu yhdysvaltalainen unio­nisti
mainehikkaan^itamatyöläis-ten
union johtaja, Harry Bridges
viittaa "The Despatcherissa" yllä­mainittuihin
lausuntoihin ja esittää
niisiä allekirjoittaneen mielestä hy
heuttaa . ' ' y r.
Me olemme menneet läpi lakko­jen,
kärsineet monenlaisista väki­valtaisuuksista
meitä vastaan, ja
selviytyneet voittoisina siksi k un
meidän asiamme penjstana oli r i ­vijäsenten
yhtenäisyys ja ymmär­rys
sekä taistelun jatkamisen val-meus.
Meidän käsityksemme on pitkän
aikaa ollut, että musta valta ja
union valta saa alkunsa samoista
historiallisista juuristai — työtä­tekevien,
köyhien ja sorrettujen
kyvystä yhdistää voimainsa talou-dellisen
ja poliittisen voiman hy­väksi,
päästäkseen parempaan kon­t
r o l l i in elämäänsä koskevista sei­koista.
. Musta valta ei siis voi meidän
inielestämme, olla negatiivinen
(kielteinen) aate, jonka tai-koituk-vin
varteenotettavia huomautuksia, sena on vain oppositiossa olo val-joista
poimimme mm. seuraavaa: lassaolevaan nähden. Sem täytyy
— Önehdottornasti tarpeellista olla positiivisen (myönteisen) kat-esittää
protesti tätä ajatusta vas­taan,
että sen, mitä sanotaan "mus-taksi
- vallaksi" • täytyy .-käyttää
hyökkäävää aseeilista väkivaltaa"
niin että Yhdysvaltain neekerit
voivat edisitnä asiaansa.
International Longshoremans
and Warehousemen's. unioni tukee
mustaihoisten ihmisten j a kaikkien
vähemmiistöryhmien, mukaanlu­kien
valkoihoisten köyhien tai.ste-lua
kuikkia niitä paheita vastaan,
joista nykyinen taloudellinen ja
sosiaalinen •jarjes-telmämme ai-.
santokannan, kuten työväenliike­k
in on . . .
Minun mielestäni Cai-michaelin
lausunnot antavat väärän kuvan
yhdysvaltalaisten ncekeriyhdys-kuntien
taistelusta ja ne voivat
auttaa niitä, jotka haluavat tuhota
neekeriyhdyskunnat. Neekerien
erottaminen valkoisista ja muista
vähemmistöryhmiin kuuluvista työ
Iäisistä, on asiallisesti vetoomus
rotusodan puolesta-
Mieidän täytyy tunnustaa, että
kaikkiin- rotuihin kuuluvait työläi-.
set ovat olleet — ja neekerit ovat
edelleen —epätasaisen järjestel­män
uhreja, hiivittävien olosuhtei­den,
ghettojen ja slummien sekä
sellaisten sosiaalisten paheiden
kuin työttömyyden, alemmuusase-man,
huonomman koulutuksen, po-liisiraakuuksien
ja ennakkoluulo­jen
uhreja.
Näiden paheiden poistaminen vaa­tii
perustavaa laatua olevia muu­toksia
Yhdysvalloissa ja siitä tule­vat
vakuuttuneeksi yhä laajehi-mat
joukot maassamme.
Mutta tämä on kokonaan toista '
kuin Carmichaelin vetoomus pys­syjen
käytöstä kaupunkiyhdyskun­nissa,
mikä eKole väin vaarallista,
vaan myös itsemurhaa edistävää ja
pitkä poikkeama siitä mustasta
vallasta minkä minä ymmärrän.
Sellainen vetoomus ei vain ruoki
olevia ennakkoluuloja, vaan peloit-taa
monet rehelliset liberaalit pois
taistelusta, mikä on jo kehittymäs­sä.
Minä voin yhtyä Carmiehaeliin.
että sota Vietnamissa on "imperia­listista
sotaa". Kaiken lisäksi se
on häViöilistä sotaa j a yhä useam­mat
amerikkalaiset alkavat sen jo
nähdä. Mutta kun CaiTnichacl sa­noo
tarvittavan "50 uutta Vietna­mia",
niin se rohkaisee sellaista
sotilaallista poliisivaltiota kotona
•minkä rinnalla Hitlerin natsiko-mento
oli vain pieni tceillatsu.
Niin pian kuin aseellisesta väki-valtaisuudDsta
tulee päivän ilmiö,
uskokaa minua, ne joilla todelli­suudessa
on poliisivalta/— kaik­ki
asevoimat j a rikkaudet komen-
. nettavana — tulevat hävittämään
kaikki neekerit ja muut vMemmis-töryhriiät
jotka taistelevat parem­man
Amerikan puolesta . . ." ;
• - Lopuksi mr. Bridges esittää his­toriallisia
esimerkkejä siitä, miten
hänen johtamansa satamatyöläis­ten
unio on aina tukenut, neeke­rien
taistelua kansalaioikeuksien
puolesta ja puolustanut sekä vä-hemmistöi-
yhmiä että itseään väki- •
valtävoimia vastaan ja osoittaa,
että "me: taistelimme ja voitimme,
union voimalla ja solidaarisuudel­l
a ' . : , /
" J a täniä on sc tie millä musta
valta lopulta tulee voittamaan, sei­somalla
olka Olassa toisten amerik­kalaisten
rinnalla. . .
"Perusolemukseltaan mlilfä val­ta
tarkoittaa työväenluokan valtaa.
Ja juuri osana Yhdysvaltain työ­väenluokasta
musta :yjtH!a''muovaa
ne taloudelliset jä perustavaa laa­tua
olevat sosiaaliset muutokset,
joitä, kaikki työtät^evät tulevat
löpuUafiäluäiTiaäri."yv
Kuten sanottu, mr/B'riäg6sln k ir
joitus antaa tästä asiasta paljon
ajattelemisen aihetta. Allekirjoit­taneen
mielestä hänen käsityksen­sä
"mustasta yallasta", niin valko­ihoinen
kuin hän onkin, on sata
kei-tiia reiilisempi ja edesvastuulli-sempi
kuin ovat joidenkin tumma­ihoisten
palopuheet "kaupunki-paikkojen
sissisodan" järjestämi­sestä
"pyssyjen ohjelmaan" turvau­tumisesta.-—
Känsäkoura.'