Vapaus, September 4, 1965

              Sivu 2 Lauantaina^ syysk. 4 p. — Saturday, Sept; 4,1965
iiiiiliii';'
I 'f
.1 '.[V
VAPAUS I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F FINNISH C A N A D I A NS
( L I B E R T Y ) EstäbUshed Nov. 6.1917
EDITOR: W. EKLUND MANAGER: E. SUKSI
TELEPHONE: OFFICE AND EDITORIAL 674.4264
Published thrice weekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by V&paUB
£>ublishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West, Sudbm^. Ontario^ Canad*-
Mailing Address: Box 69.
Advertising rates upon appUcation. translation free of charge.
Authorized as second class mail by the Post Office Department, Ottaws,
and for payment of postage in cash. -
CANADIAN LANGUAGEPRESS
TILAUSHINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4.75 USA.ssa 1^. $10.00, 6 kk. $8.25
3 kk. 2.73 Suomessa: 1 vk. 10JO, 6 kk. 5.75
Pysykäämme siitä erossa
Uusien vaalien järjestämistä suunnitteleva pääministeri
Lester B. Pearson sanoi noin viikko sitten, eli elokuun 27
pnä Banffissa, että Canada liittyy pian Amerikan valtojen
järjestöön (Organization of American States, GAS).
Tämä on käsittääksemme sellainen suunnitelma, mihin
seikkailuun meillä canadalaisiUa ei ole kerta kaikkiaan varaa.
Mutta seuratkaamme vähän pääministeri Pearsonin aja-tusyhdistelmiä
tässä asiassa.
Vastauksena Banffin taidekoulun opiskelijain kysymyk­seen
pääministeri Pearson oli sanonut: "Minä uskon, että me
tulemme ennen pitkään ottamaan vastuunalaisuutemme OA-Sn
jäsenenä.
"Me tutkimme^ myötämielisesti OASiin liittymiseen kos­kevia
asioita." " - .
Pääministeri Pearson antoi mielestämme mestarillisen
näytteen englanninkielen "alikorotuksesta". sanoessaan, että
"jotkut canadalaiset katsovat, että Canada menettäisi osan
kansansuosiosta Latinalaisen Amerikan maissa, jos me kansa­kuntana
määrittelemme kantamme sikäläisistä kiistoista."
Me uskomme, että suuri enemmistö canadalaisista vastustaa
OSA:iin liittymistä nimenomaan siksi, kun he Civät halua
maamme tulevan "VVashingtonin käskyläiseksi Latinalaisen
Amerikan maita ja kansoja vastaan.
Kiertämätön tosiasia on, että OAS, eli Amerikan valtojen
järjestö, minkä jäsenyyteen liittymistä pääministeri Pearson
sanoo nyt "myötämielisesti harkitsevansa" on Yhdysvaltain
hyökkäävän imperialismin välikappale Latinalaisen Ameri­kan
maita ja kansoja vastaan. Liittymällä sen järjestön jäse­neksi
ei voitettaisi .mitään, mutta sen sijaan sidottaisiin
maamme entistä tiukemmin Yhdysvaltain sotavankkureihin.
Ajatelkaamme kahta hyvin tunnettua tapausta. Kun '
Washington lähetti sotavoimansa Dominikaaniseen tasaval­taan
asiallisesti puhuen jo kukistetun taantumushallitukser
uudelleen ylös notsamiseksi, Canadalla ei ollut siinä asiassa
virallisesti osaa eikä arpaa. Tältä pohjalta katsoen Canadan
kädet ovat ihmiskunnan yleisen mielipiteen silmissä puhtaat
Dominikaanisen tasavallan raiskauksen tiimoilta.
Tunnettua myös on, että Yhdysvallat teki kaiken voita­vansa
saadakseen OASn jäsenvaltojen muodollisen siunauk­sen
Dominikaanisen tasavallan sisäisiin asioihin, sekaantumi­selle.
Siinä mielessä kutsuttiin OASn kokous, missä ajettiin
läpi päätös, että OAS lähettää "rauhanvoimiaan';' ja toimitsi­joitaan
suorittamaan kenttätyötä Yhdysvaltain imperialismin
hyväski. Kuten muistetaan^ Canadaa painostettiin myös otta­maan
kantaa Washingtonin puolesta Dominikaanista tasaval­taa
vastaan, mutta kun Canada ei ole OASn jäsen, niin maam­me
käsiä ei ole sidottu edee OASn päätöksellä.
Toinen samanlainen tapaus palautuu mieleen Sikojen
lahdelta Kuubaa vastaan tehdyn hyökkäyksen päiviltä.
Nämä kokemukset puhuvat siis äärettömän voimakkaasti
OASn jäseneksi liittymistä vastaan.
RAKOILUA OASrssa
Tunnettu tosiasia on, että Washington vaatii sekä julki­sesti
painostaen että diplomaattisia teitä hyväksi käyttäen
maatamme liittymään OASin jäsenyyteen nimenomaan siksi,
kun mainitun järjestön riveissä on kasvavaa niskottelua Wash
ingtonin hyökkäävää ulkopolitiikkaa vastaan erikoisesti tällä
mantereella. Washington epäilemättä laskee, että Ottawasta
saataisiin OASin jäsenyyteen liittymisen jälkeen uskollinen
kannattaja ja tukija Washingtoniii edesottamisille, mikäli
kehittyy uusia Kuuban ja Dominikaanisen tasavallan malli­sia
tapahtumia.
Kuten muistetaan, Yhdysvalloilla oli suuri vaikeus saada
kahden kolmasosan enemmistöä OASn siinä kokouksessa,
missä lopulta päätettiin siunata Washingtonin sekaantumi­nen
Dominikaanisen tasavallan sisäisiin asioihin.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa pulma WashingtonJn edessä.
Kuten muistetaan Rio de Janeirossa piti elokuun 4 pnä
alkaman Amerikan valtojen järjestön (OASin) konferenssi,
joka sääntöjen mukaan kokoontuu vähintään kerran viidessä
vuodessa. Tosiasiassa tämä konferenssi oli alunperin määrä
kokoontua jo viime toukokuussa, mutta se lykättiin ensin
elokuuhun ja nyt viime hetkessä syyskuuhun.
Virallisesti 'tämän kokoussiirron sanottiin johtuvan Do­minikaanisen
tasavallan kriisistä. Todellisuudessa S3ryt kon­ferenssin
lykkäämiseen ovat paljon syvenmiällä, ts. itse mai­nitun
järjestön kasvavassa kriisissä. Useat lehtitiedot ovat
viitanneet voimakkaasti siihen, että Jos Rio de Janeiron kon­ferenssi
olisi pidetty ennalta määrättynä ajankohtana, se olisi
voinut viedä-koko OAS-järjestön kriisitilaan.
Tunnettu tosiasia tietenkin^o^että OAS on koko ikänsä
potenut kriisiä, minkä se sai heti syntyessään siitä kun Wash­ington
tahtoi siitä saada imperialistisille tavoitteilleen kuu­liaisen
välikappaleen, erikoisen siirtomaa-asioita hoitavan
järjestön", vaikka muodollinen ohjelma onkin laajemmalla
pohjalla.
Sen kriisi on heijastunut OAS:ään kohdistettuna arvos­teluna,
jota on harjoitettu kahdelta päälinjalta. USArssa on
arvostelu keskittynyt vaatimukseen OAS:n sääntöjen tarkis­tamisesta,
kun sen sijaan joissakin Latinalaisen Amerikan
maissa järjestöä on arvosteltu eräistä tärkeistä pieriaatteista
poikkeamisesta.
Sääntöjen tarkistamisesta puhuttaessa Yhdysvallat vaa­tii
ennenkaikkea sen neuvoston valtuukien laajentamista ja
lisäämistä. Siis entistä keskitetympää johtomenetelmää. USA
vaatii myös 15. ja 16. pykälien poistamista, koska niissä edel­lytetään
puuttumattomuutta toisten maiden sisäisiin asioihhi
sekä OÄSn konferenssien korvaamista ulkoministerien neu-^
yoa-aritavalla neuvottelukokouksella. USA ehdottaa myös
Amerikan valtioiden yhteisten aseellisten jouklcojen muodos­tamista.
Onpa USAn eräät kongressimiehet esittäneet, että
Vaikka toisen maailmansodan
pSättymisen juhlia vietettiin E u ­roopan
pääkaupungeissa jo tou-kokouun
alussa v. 1945, ei Sak­san
antautuminen suinkaan mer­kinnyt
toisen maailmansodan
päättymistä kokonaisuudessaan,
Berliinin—Rooman—-Tokion fa­sistisen
valtaryhmän toinen pää
kaukoidässä jatkoi vielä sitkeästi
taisteluaan. Toinen maailmansota
Japanin kohdalla päättyi syys­kuun
2. päivänä Tokion lahdella,
amerikkalaisella taistelulaivalla
Missourilla solmittuun aselepoon.
~ Näiden tapahtumien 2a-vuotisr
muisto antaa aiheen palauttaa
m i e l i i n Japaninvastalsen taistelun
loppuvaiheita sekä rauhan soi-mimUieen
liittyneitä ongelmia.
Vuoden 1944 alkupuoliskolla oli
Japanin valta yhä edelleen mahta
vimmillaan kaukoidiissä ja Kaak­kois
Aasiassa. Sen hallussa tai vai­kutusvallassa
olivat pohjoisesta lu­kien
Mantshuria, Korean niemimaa,
leveä kaistale Kiinan rannikkoa, F i
lippiinit, Indonesialle nykyisin kuu­luvat
saaret. Uusi Guinea, Indo-Kii
na, Thaimaa ja Burma. Sitä vastas­sa,
olivat Yhdysvaltain sodan alus.s<<
monia ankaria iskuja saanut lai
vasto sekä brittiläisen imperiumin
Joukkoja. Kuitenkaan ei esimerkiksi
intialaisia joukkoja käytety lähes­kään
täydellisesti Intian rajojen
turvaamiseksi, vaan Englanti oli
siirtänyt niitä mm. P.-Afrikkaan, jos­sa
saksalaishyökkäys katsottiin vaka-sa
saksalishyökkäys katsotti.n vaka­vammaksi
uhaksi kuin. japanilaisten
eteneminen Taka-Intiassa.
T A I S T E L U SAARISTA
Japanin asemien murentaminen
kaukoidässä alkoi taisteluilla Tyy­nenvaltameren
saarista. Marras
kuussa 1943 olivat amerikkalaiset
valloittaneet kauimpana valtamerel­lä
sijaitsevat Gilbertin saaret, kesä
kuussa 1944 aloitettiin taistelu suu
rimerkityksellisempien Mariaanien
omistuksesta. Tämä taistelu jalkui
elokuuhun asti ja päättyi amerik
kalaisten voittoon.
Seuraava vaihe oli taistelu Filip-piineistä,
jotka sijaitsivat jo lähellä
Aasian mannerta ja jonne japani­laisten
ilmoitettiin keskittäneen
noin 250.000 miestä. Maihinnousu
saariryhmän keskellä sijaitsevalle
Leyten saarelle suoritettiin loka
kuun 20 päivänä 1944 ja sen ympä
rlllä käytiin myös suuri meritaiste­lu,
johon osallistuivat Japanin so­talaivaston
päävoimat. Vaikka Yh
dysvallat merellä selvisi hyvin ei
eteneminen saarilla ollut yhtä. no­peata.
Filippiinien pää.saarelle Lu-zonille
päästiin maihinnousu teke
mään vasta tammikuussa 1945 ja
taistelu jatkui aina huht.kuun lop­puun
asti.
VUODEN TAISTELU
BURMASTA
Taistelu Burmasta alkoi myös
vuoden 1944 aikana. Burman alueen
olivat japanilaiset valloittaneet jo
vuonna 1942 ja sieltä käsin he uh­kasivat
brittiläisten siirtomaata In
tiaa. Kun suuri osa intialaisista
kotijoukoista oli siirretty muillie
rintamille, tyytyivät britit pitämään
puoliaan niin hyvin kuin taisivat
Burman ja Intian välisillä raja-alueilla.
Liittoutuneiden yleisen sotilaalli­sen
aseman parantuessa neuvosto­armeijan,
itärintamalla saavutta­mien
suurvoittojen ansiosta sekä
fasistiliittoutuman kolmannen
suurvallan Italian romahdettua
saatto: Englanti ryhtyä Burmassa
operaatioihin vuoden 1944 alussa
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
ensimmäisenä päämääränä ylidis
teiden luominen Intian ja Kansalli­sen
Kiinan välillä, joka taisteli ja­panilaisia
vastaan' eristettynä Tyy­nestä
valtamerestä. Pohjois-Burmas
sa käydyt taistelut yhdystien turvaa­miseksi
päättyivät liittoutuneiden
menestykseen jatkuttuaan koko
vuoden 1944. Näihin taisteluihin
osallistui englantilaisten ohella ame
rikkalaisia, intialaisia ja kiinalaisia
joukkoja. Pohjois Burmassa kärsityt
tappiot pakottivat japanilaiset pe­rääntymään
myös etelästä, Rangoo
uin seudulta ja Burman eteläran­nikko
• vapautettiin japanilaisista
toukokuuhun 1945 mennessä.
.Kuten näkyy, taistelut kaukoidäs­sä
e.vut olleet mitään riemumarssia
liittoutuneille ja vielä toukokuussa
1945, jolloin Euroopassa juhlittiin
fasismista saatua "voittoa Berliinis
sä, piti Japani hallussaan laajoja
alueita kaukoidässä.
IWOJIMA JO OKINAIVA
Japanin lopullista kukistamista
Yhdysvallat yritti myös taloudelli­sella
saarrolla. Ennen kaikkea py
rittiiu katkaisemaan Japanin yh­teydet
Aasian mantereelle, josta
Japani sai mm. kivihiiltä ja elin­tarvikkeita.
Etelän suunnassa saar
to onnistui, mutta vaikeampi oli
Jjipania eristää Pohjoi.s-Kiinasta,
Pohjoia-Koreasta . ja Mantshuriasta;
Kuitenkin päätti Yhdysvallat jat­kaa
maihinnousuja yhä lähempänä
Japania j a jnerkittäviä vaiheita oli
vat mm. taistelut Ivvojiman ja Oki-navan
.saarista. .lwojiman valloitus­ta
piti USA tärkeänä saadakseen vä-lilaskukohdaii
Mariaaneilta käsin
Japanin pääsaarille kohdistetuille il
mahyökkäyksilleen. Hyökkäys lwo-jimaiin
alkoi helmikuun 19. päivä­nä
1945; Tämän 4 kilometrin levyi­sen
ja kahdeksan kilometrin pituj
"jcn saaren valloitus kesti 26 vuoro-i<
autta ja maksoi amerikkalaisille
4,600 kaatunutta ja 15,300 haavoit­tunutta.
Saarta puolustaneista 22,-
000 japanilaisista jäi henkiin vain
200 vangiksi antautunutta.
Okinavvassa Yhdysvallat sai vas
taansa yli 100,000 japanilaista ja
itse se keskit!i sinne kaikkiaan
300.000 miestä käs.ttävän armeijan.
Maihinnousu suoritettiin huhtikuun
1. päivänä 1945. Ensimmäisenä päi­vänä
nousi maihin noin 50,000 ame­rikkalaista
ja japanilaiset voimat
jactt.iu kahtia, mutta sitten taiste­lut
juuttuivat paikoilleen viikko
kau.siksi ja päättyivät vasta kesä­kuun
21 päivänä japanilaisten tap­pioon.
Japanin nienelyk.set Okina
wan taisteluissa arvioidaan noin
110,000:k.si. Vangiksi antautui vain
vajaat 8,000 japanilaista. Amerikka
laisten menetykset olivat en tieto­jen
mukaan 40,000—50,000 kaatu­nutta,
haavoittunutta ja kadonnut-ta.
Japanilaisieiv menetykset todisti
vat aivan fanaattisen kiihkeästä tais­telusta,
josta omalaatuisen kuvan
antoivat myös ns. Kamikaze-lentä-jät.
Nämä ehdottoman varmaan it
•jemurhaan vihkiytyneet lentäjät
suuntasivat täydessä pommilastissa
olevat koneensa suoraan päin vihol­listen
aluksia, jolloin räjähdys ai­heutti
pelottavaa tuhoa. Alkukesän
1945 taistelujen aikana kohosivat
USAn lentokonemenetykset useisiin
tuhansiin.
N L : n YHTYY SOTAAN
Elokuus.sa 1945 kohosi Japania
Veistään käydyssä taistelu.ssa esille
kaksi ratkaisevaa tekijää: Neuvosto­liitto
yhtyi taisteluun Japania vas
taan ja Yhdysvallat käytti atomi'
pommia.
Neuvostoliitto oli vuonna 1941
sopinut selustansa turvaamisekfi
Japanin kanssa hyökkäämättdmyys-sopimuksen.
Se o l i ollut uhanalaiset
na Japanin taholta vuosien 1942—
43 vaihteessa, jolloin Japani oli
suunnitellut hyökkäyksen aloitta
mistä Neuvostoliittoa vastaan siinä
tapauksessa, että Saksa perisi voi­ton
Stalingradista käydyssä jättiläis-taistelussa.
Kun=nä.in ei tapahtunut,
ei-myöskään Japani aloittanut sota­toimia
idässä Neuvostoliittoa vas
taan, vaikka pitikin yllä miljoona-armeijaa
Neuvostoliiton vastaisella
rajalla Mantshuriassa.
Jaltan konferenssissa helmikuus­sa
1945 oU Neuvostoliitto antanut
länsivalloille lupauksen sotatoimiin
yhtymisestä Japania vastaan kolme
kuukautta sen jälkeen kun Saksa on
antautunut. Tällainen väliaika kat­sottiin
välttämättömäksi sotavoi
mien siirtämisestä Euroopasta Aa­sian
rintamalle. Saksa antautui tou­kokuun
9. päivänä ja Neuvostoliiton
yhtymistä sotaan voitiin siis odot-
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
Mitä nMt ianovat
TBI MARTUU; 1.I1TBER KIPfG V I E T N A M I N SODASTA. >
T r i Martin Luther Kingin johtama Southern,Christian Leadership
Conference hyväksyi juuri äskettäin Brimihghamissa A l a . , pitäinässääii
edustajakokouksessa päätöslauselman; jossa sanotaan, että tämän vai»
kutusvältaisenslviilioikeuisjärjestön "kaikkia resursseja tullaan käyttä­mään
verenvuodatuksen ja sodan lopettamiseksi" siinä tapauksessa^ ett9
Vietnamin ^sota eskaloidaan (laajennetaan) j a ' siitä muodostuu vieläkfii
vakavampi ^uhka maailmanrauhalle ja koko ihmiskunnalle. Päätöslausel­ma
valtuuttaa järjestön Johdon ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimen,:
piteisiin t ä m ^ i»äätöksen toteuttamiseksi milloin tahapsa se katsoov tf.
lanteen sitä vaatiyianr.
Päiitöslaits0liD)ässa korostetaan, että SCLCn päätehtävänä on"hank­kia
täyilelUsetJoUtajaoikeudet täinän madn neekerikänsalaisiUe"; j a täh­dennetään,'
että " f C L C n ponnistelu joukkomielenosoitusten ja muiden
toimintojen^ avuUd" on rajoituttava "l^ysymyksiin rodullisesta veljey*
destä^'; j o l l a tair^itetitilB sanoa, että SCLC tuomitsee sellaisen väkival­lan
nitirhapöltttoi«ra^%^^ kuin tapahtui Los Angelesissa. ;
S C i . ( ^ edostafjakokönksen päättäjäisistunnossa BhrmingbaminCiVic
Auditöoritimiiia^trt^Kiifg^ kehoitti piresidentti Johnsonia ilmaisenuian val­miutensa
hetivotteluihin Etelä-Vietnamin kansallisen vapautusrintaman
kanssa :ja myöskin harkitsemaan Pohjois-Vietnamin pommittamisen py­säyttämistä.
T r i : K i n g samalla ilmoitti aikeestaan lähestyä kirjeitse kaik­kia
Vietnamin sotaan osallistuvien maiden päämiehiä ja kehoittaa heitä
ryhtymään toiipidnpiteisiin rauhan palauttamiseksi. ^
T r i King sanoi olleensa jo pitkän ajan erinäisten rauhan ryhmiäh
kovan paincistiikisen alaisena. "Minä pidättäydyin, kunnes asiat kehlttyir
vät siihen pisteesieen,' että tunsin olevani pakoitettu puhumaan. Elämdie
aikaa. Joka on potentiaalisesti niin tuhoisa j a vaarallinen,.että koko.ih­miskunnan
eloonjääminen on nyt uhattu', t r i K i n g sanoi.
SCLCn johdon sanotaan nyt harkitsevan rauhaneksperttien ryhmän'
palkkaamista tutkimaan millä tavoin ei-väkivalta-periaatetta voitaisiin
soveltaa vallitsevaan kansainväliseen tunteeseen.
Että maamme valtavan siviilioikeusliikkeen asennoitumisella John:
sonin hallituksen Vietnam-politiikkaa vastaan saattaa olla hyvin kauas­kantoisia
seurauksia, sen luulisi jokaisen näkevän ilman muuta. .
— Työmies-Eteenpäin.
Kuoleman konserpit toimivat jaileeii
Belgialaisessa viikkolehdessä Dra-po
Ruch Magazin julkaistiin artik­keli,
jossa kerrotaan erään länsi-saksalaisen
myrkkyjä tuottavan yh­tymän
toiminnasta. Uutistoimisto
Novosti on välittänyt lehdellemme
lyhennelmän tästä artikkelista.
Väriaineita tuottava länsisaksalai-nen
yhtymä Bayer AG perusti v.
1951 amerikkalaisen tyläryhtymän
'Zimmerco Gorporation" Kansas
Cityyn (Missourin valtio). Tämä
eräs kaikkein nykyaikaisemmista
tuotantolaitoksista^ tuottaa kasvis-ja
hyönteismyrkkyjä käjrttäen pe­rusaineena
fosforihappoyhdisteitä,
joiden kemiallinen kokoomus on sa­mankaltainen
kuin "hermohalvaus-kaasun"
nimellä .tunnetun tukah­duttavan
kaasjjn. Täällä suoritetaan
myös tutkimuksia kemiallisten asei­den
valmistamisen ja tuotannon
aloilla. Nykyisin laitos valmistaa ke­miallisen
sodankäynnin aseita
US.-Xn armeijalle. Zimmerco Corpo­ration
käyttää hyväkseen länsisak-salaisen
emäyhtiönsä Bayer A G r i ­kasta
kokemusta.
Bayer AG:lla on mitä suurin ko­kemus
kemiallisen sodankäynnin
aseiden valmistuksessa. Ennen tois­ta
maailmansotaa ja sen aikana, j o l ­loin
Bayer AG kuului IG Färben-industrin
jättiläistrustiin, sen labo­ratorioissa
luotiin myrkky, josta tu­l
i sellaisten taistelukaasujen kuin
•'vihreä risti", "sininen r i s t i " , "kel­tainen
risti"' ja Syklon B perusai­ne.
Näillä kaasuilla tuhottiin mil­joonia
ihmisiä Hitlerin kuoleman­leireillä.
Bayer AG^yhtymän kemiallisia
aseita tuottavan osaston johtajana
oli V. 1937 alkaen tohtori Gerhard
Schrader, jota fasismin kaudella
kutsuttiin hermohalvauskaasujen
isäksi. V. 1947 Schrader nimitettiin
uudelleen tähän tehtävään. Hänen
a.ssistentikseen tuli Wehrmachtin
farmakologisen palvelun entinen
päällikkö tohtori .Wolfgang Wirth.
Vuonna 1945 USAn armeija, tar­kemmin
sanottuna US Army Che­mical
Co^p^ hankki Pentagonin toi­meksiannosta
käsiinsä Bayer A Gh
patentit j a aineistot. Toukokuusta
1945 vuodan 1946 loppuun Schrader
Ja Wirth olivat U S A n Länsi-Sak­saan
(Kranzberg Taunu8'in kaupun­kiin)
perustamassa "internoitujen
tiedemiesten lehrissa". TääUä nämä
fasistiset spesialistit pyrkien pelas­tamaan
nahkansa hinnalla millä hy­vänsä,
kirjoittivat selostuksia teo­reettisista
ja käytännöllisistä saavu­tuksistaan
kemiallisten aseiden alal­la
luovuttaen ne amerikkalaisille.
Tämän amerikkalaisten ja länsi-saksalaisten
asiantuntijain kiinteän
yhteistyön ansiosta; U S A voi aloit­taa
uusien hermohalvauskaasujen
valmistuksen. Tulos tunnetaan ny­kyisin
V-kaasun nimellä. U S A käyt­tää
sitä jo Vietnamissa. Näin natsi-asiantuntijat
voivat käytännössä
tarkistaa "teoreettisia tutkimuk­siaan".'.
Schraderin ja Wirthin ohella on
Bayer A G palkannut työhönsä mo­nia
muitakin kemistejä, jotka pal-leviat
Hitlerin tuhoamiskoneistossa.
Heidän joukossaan ovat tohtori E.
Gross (toksikologisen osaston joh­taja
Wuppertal-Elberfeldin kaupun­gissa),
professori Ambros (Wehr-machtin
päämajaan yhteyttä yllä­pitäneen
Z-erikoiskomitean Johta­ja),
tohtori (Gerhard Gecht (Crossin
työtoveri Wuppertal-Elberfeldin
toksikologian laboratoriossa), toh­tori
Lorenz ym.
Aikoinaan monet natsilaiset asi­antuntijat.
Jotka työskentelivät IG
Farbenindustrin laboratorioissa,
vietiin USA:han. Tämän johdosta
esimerkiksi ranskalainen Libera-tion-
lehti kirjoitti 22. 11. 1960:
"Saksalaiset erikoisasiantuntijat, en­tiset
Hitlerin Wehrmachtin kemis­tit
mukaanhiettuina, ovat yhdessä
amerikkalaisten tiedemiesten kans­sa
luoneet uuden salaisen aseen,
jonka myrkytystehoUe ei löydy ver­taa
menneisyydessä. Saksalaiset ke­mistit
on New Portissa päästetty
kaikkein salaisimpiinkin amerikka­laisiin
laboratorioihin ja saaneet t U '
tustuä Pentagonin kaikkein salai*
simpiin kemiallisten aseiden tuotan­toa
ja käyttöä koskeviin asiakirjoi­h
i n " .
Näiden "asiantuntijoiden" joh­dolla
on suoritettu ja suoritetaan
kemiallisen aseen tutkimuksia ja
kokeita, vaikka kaikki tämä naa-mioidaankin
"kasvinsuojeluaineiden
ja hyönteismyrkkyjen' vahnistuksen
ja kokeilun viattoman kilven taak*
se. Bayer AG:n laboratorioissa Wup-pertal-
Elberieldissä ja Leferkusen-issa
fasistiset kemistit työskentele­vät
fosforiyhdisteitä saatavien
myrkkyjen luomisen j a kokeellisen
tarkituksen parissa.
Työtä suoritetaan hyvin salaisesr
ti. Jokaisen spesialistin kanssa al­lekirjoitetaan
erikoissopunus. Hän
on, velvollinen pitämään ehdotto­masti
salassa sekä oman toimintäii-sa
että tutkimustensa tulokset Hä­nellä
ei ole oikeutta puhua niistä
edes lähimmille työtovereil-leenkaan.
Hän ei saa ilman lupaa
julkaista missään muodossa tietoja
tieteellisistä keksinnöistä Joita hän
on tehnyt tai joihin hän on tutus­tunut.
Tohtori Schraderin johdolla työs­kentelee
noin 20 entistä natsispesia-listia.
Eräs heistä, professori (Jecht,
valvoo myrkyllisten yhdisteiden
tuotantoa. Hän on vdvollinen luo­vuttamaan
kaiken aineiston toisel­le
natsille; tohtori Walter Salzher-gille,
"farmakologian Ja kasvinsuo­jelun
alalla suoritettavien tutki­mustöiden
johtajalle". Asiakirjoja
ei saa säilyttää missään muualla.
Tohtori Salzberg on vastuussa
Bäyer AG:n valvontaneuvostoUe,
presidentille ja elimelle. Joka Joh­taa
yhtymän laboratorioissa keksit­tyjen
kemiallisten yhdisteiden ko­keilua
sotilaallisiin tarkoituksiin.
Hänellä on mitä kiinteimmät yhtey­det
Saksan Liittotasavallan Ja
USAn tiedusteluelimiin. Salzberg
on välittömästi Bayer A G : n valvon-
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
Valentine Rintamäki, Sudbury,
Ont., täyttää tiistaina, syyskuun 7
päivänä 71 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta:
vain onnentoivotuksiin.
PÄIVÄN PAKINA
SUOMALAISTA KESKUSTELUTYYLIÄ
OAS:ista pitäisi tehdä sotilas­poliittinen
liitto NATOn ja SE-ATOn
malliin. Juuri tämä
sääntömuutosten esiintulovaa-timus
on aiheuttanut Rio de
Janeiron konferenssin lykkää­misen.
Ja mitä voimakkaam­maksi
on kehittynyt OASn jä­senmaiden
"niskottelu" VVash­ingtonin
lirijaa vastaan, sitä
voimakkaammaksi on USA:ssa
noussut vaatimus, et;tä Canadan
tulisi liittyä Washingtonin us­kollisena
tukijana OASin jäse­nyyteen.
'
Näiden: ja muiden saman­suuntaisten
toisasiain vaiku­tuksesta
meidän lehtemme liit­tyy
niihin hyvää tarkoittaviin
canadalaispiireihin jotka vas­tustavat
peruuttamattomasti jä
ttekimäUä OAS;n jäsenyyteen
liittymistä.
Suomen lehtiä selaillessa "pis­tää
silmään" se ilmeinen tosiasia,
että sikäläisiä oikei^topiirejä her­mostuttaa
se laajalle levinnyt
yleinen keskustelu mitä käydään
kaikissa työväenryhmissä työtäte-.
kevien yhtenäisyydestä, työviikon
lyhentämisestä, tulevien eduskun­tavaalien
mahdollisuuksista,' eri
työväenpuolueiden tulevaisuuden­näkymistä
jne.
Vastikään saapuneissa lehdissä
puhutaan erikoisesti SKP:n tule­vaa
edustajakokousta ja työviikon
lyhentämistä koskevista asioista.
Ensinmainitusta asiasta tekee
Kansan Uutiset-lehden pakinoitsi­j
a Juorkunan Jussi mm. seuraa­vanlaisen
havainnon:
"Miksi Kansan Uutisten keskus­telu
tekee oikeiston niui^-levotto-maksi?
"20 vuotta sitten kommunisti
oli haukkumasana, se joka oli
kommunisti, oli monien mielestä
rikollinen; SKP:n julkisen toimin­nan
kaksi vuosikymmentä ovat
muuttaneet sanan merkityksen
yleisessä kielenkäytössä: kommu­nisti
on nyt yhden yhteiskunnas­samme
vaikuttavan suuren puo­lueen
jäsen tai kannattaja.. Ulko­puolinen
ei kauhistu tavatessaan
kommunistin , . .
"Tällainen muutos^ vie aikansa.
Vasta nyt kommunisteilla alkaa;
pila mahdollisuus edetä hukkaa­matta
puolta energiaansa ennak­koluulojen
piikkilankaesteiden
katkomiseen. Nyt he vähitellen
voivat aloittaa selittämällä mitä
ovat, tarvitsematta ensin luennoi­da,
mitä eivät ole . . ."
Ajan henkeä ja elämää kuvaa­va
mielipideilmaisu, eikö. olekin?
Työviikon lyhentämisjutustelua
selostamme kokonaan suulla suu­remmalla,
eli Suomen lehtien
eräillä lau.^^unnoilla.
Siteeraten käsiään taputtaen
tunnetun sosialidemokraattisen
sosiaalipoliitikon Pekka Kuusen
kielteistä lausuntoa työajan lyhen-tämiskysymyksessä,
MAAKANSA
kirjoitti tästä ajankohtaisesta asi­asta:
"Kaikkinaiset huomautukset,
jotka ovat kohdistuneet työviikon
lyhentämiseen 40 tunniksi, on lei­mattu
vasemmiston ja ammatti­liittojen
taholta asiattomiksi.
"Mutta eikös vain sosialidemo­kraattien
'toivon tähti* Pekka
Kuusi ole joutunut myöntämään,
että työviikon lyhentämiseen ei
ole oikea ajankohta käsillä. 'Mie-festäni
on avoimesti todettava, et­tä
me tuskin voimme viedä työ­ajan
lyhentämistä lävitse ilman et­tä,
se laskisi tuotannon todennä­köistä
vuotuista kasvua*, sanoo
Kuusi ja jatkaa: 'Näyttää olevan
kysymys pitkäaikaisesta poliitti­sesta
iskostumasta, jota pyritään .
myös viemään läpi f poliittisista
syistä . . .' Toisin sanoen työajan
lyhentämiseen ei ole vielä riittä­västi
edellytyksiä. Sen toteuttami­nen
hidastaa tuotannon ja elinta­son
nousua."
Näin sosialidemokraattisen puo­lueen
"toivon tähti" Ja maalais­liiton
poroporvarillinen A^aakansa.
Myös kokoomuksen A A M U L E H ­TI
suitsuttaa ylistystä Pekka Kuu­selle
ja lausuu hyvillään: =^
"On miellyttävää panna merkil­le
se suorapuheisuus, millä tri
Kuusi esittää j a perustelee kan­tansa;
muuttumattomuuden siitä
huolimatta, että hän on äskettäin
liittynyt sosialidemokraattiseen
puolueeseen, ilmeisesti pitäen täh­täimessään
poliitikon uraa. Työ-^
ajan lyhentämisen haitalliset vai­kutukset
kustannustasoon ja tuo­tannon
kasvuun ovat kyllä olleet
itsestään selviä asioita työnanta­jille
. . .'*
HÄMEEN YHTEISTYÖ esittää
Kuusen lausunnon johdosta työ­läisten
yleisesti niin Suomessa
kuin täällä Ganadassakin hyväksy­män
ajatuksen lausuen:
"Periaatteessa tuo Kuusen mie­leen
iskostunut ajatus on täysin
sama, kuin se, jota työantajat
meillä esittävät . . .
"Vaan Jos asennoituu maail­maan
siUä tavalla, että ryhtyy ko­vasti
pelkäämään uutta Ja uudis­tuksia,
niin kyllä pelolle aina ai­hetta
löytjy. Jos Helosta tekee is­kostuman
itselleen, keksii myös
ajan mittaan hyvinkin tehokkaan-tuntuisia
väitteitä, JoUla puolus­tella
Jskost ustaan.
" J a näin on näköjään käynyt
Pekka Kuuselle, jota puoli vuotta
sitten vielä pidettiin melko laa­jalti
suuren luokan reformaatto­rina.*'
S U O M E N SOSIALIDEMO­K
R A A T T I K I N arvosteli Kuusen
lausuntoa "Simpan" suulla tähän
tyyliin:
»"Myönnän että siirtymävaihees­sa
voi tapahtua pientä tuotannon
kasvun häiriintymistä, mutta ajan
myötä luultavasti kasvuvauhti
vain yltyy. Niinhän kaikkialla on
käynyt tähän asti. Tekniikan ke­hittymisen
nykyvaihe ennustaa
näin käyvän vastaisuudessa­k
i n . . ."
Sivumennen sanoen ehdottai­simme,
että Suomen työläiset pa­nisivat
hatun kiertämään ja lähet­täisivät
mainitun "toivon tähden"
eli Pekka Kuusen vaikkapa tänne
Canadaan tutkimaan, kuinka vää­rässä
Suomen työnantajat Ja t r i
Kuusi heidän mukanaan ovat väit­täessään
tuotannon kasvun hidas­tuvan
siitä, jos työviikkoa lyhen­netään.
Toisaalta on hauska seurata
täältä rapakonkin takaa sitä yhä
laajenevaa julkista keskustelua,
mitä Suomen työväenliikkeen kai­kissa
piireissä nyt käydään het­ken
tärkeimmistä ongelmista. Sii­tä
olisi opittavaa meilläkin täällä
Canadassa, eikä vain kansalaistem­me
keskuudessa. — Känsäkoura.