1928-01-23-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 Maanantaina, tammik. 23 p;nä—MOIL, JaiL 23 No. 15 — 19^ 'A K' t m Cana«^fl" työväen ammatillisessa liikkeessä eaattaä helposti Huomata kaksi pääpiirrettä. Järjestymätto-miea Idcumäärä on varsin / u u r i ; ja yhteys järjestyneiden kesken on kovia hajanaista. Noin 865,000 teollisuustyöläisestä on likimäärin 275,000 «li yksi kolmasosa jäseninä K i r j . ABVO VAABA ammatiliisen liikkeen erinäisissä osastoissa, jotka kuuluvat joko kansalliseen, katoliseen tai ms. kansainväliseen ammatilliseen liikkeeseen tai cfvat tykkänään itsenäisiä.' Järjestyneistä ovat ammattitaitoiset työläiset dttttilalla. Yksistään rautateiden ennäisten ammattUcuntain työläiset käsittävät 29.07 prosenttia maan järjestyneiden työläisten maalasta. Sitävastoin ovat suurten pe-xosteollisatdcsien työläiset — metal-linkaivajat ja -sulattajat, hiilenkai-vajal ja teräksenvalmistajat, kalastajat ja turkiksien pyydystäjät, maanviljelystyöläiset — varsin hei-kostt tai eivät lainkaan järjestäytyneitä; ja näin ollen miltei tykkänään vailla vastustusvälinettä tun-notoomain työnantajain hyökkäyk-siän torjumiseksi. Ontarion metallikaivos-leollisuus on tyypillinen esimerkki Moore- Oraper-Simpson masiinan johtaman Canadan anunattijärjestön välinpi-täinättömyydestä ja kyvyttömyydestä, mikäli perusteollisuuksien järjestymättömät työläiset ovat kyseessä. Tämän masiinan päätehtävät miiodostaa työnantajain veljeily, Cenevessä käynnit ja —- hävytön ha-jotustyö •— '^kommunismin haarau-tumain tutkiminen". Sillä ei ole oi lut aikaa eikä halua käydä käsiksi Ontarion kullan-, nikkeli-kuparin ja hopeankaivajain eikä sulattotyö-läisten jäfjestämistyöhön, vaikka nuo työläiset ovat tykkänään järjestymättömiä ja yaäcka Ontario muodostaa ehkä kaikkein tärkeimmän osan Canadan kaivosteollisuudesta. Edesmenneet taistelut Ontarion metallinkaivajain historia kuitenkin osottaa, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat he kerran olleet jo niin hyvästi järjestyneitä, että he kykenivät uhmaamaan kaivosten omista-jain valtaa useamman kuin yhden kerran ja pakottamaan heidät teke- .miiiin eräitä myönnytyksiä. Ontarion kaivosmiesten ensimäinen jbuk-kokamppailu tapahtui heinäkuun 8 jp:nä 1907, jolloin likimäärin kolmetuhatta Cobaltin kaivosmiesten yhdistyksen n:o 146:n jäsentä lopetti työnsä palkkoja ja työsuhteita koskevan riidan takia^v Myöhemmin saatiin sovinto aikaan useain kaivosyhtiöiden kanssa, jolla kaivosmiehet smvat muutamia myönnytyksiä; ja lakko täydelleen päättyi seuraavan syyskuun lopput)uolella. Jälleen vuoden 1912 kuluessa tapahtui Cobaltin j a Porcupinen piireissä kolme työlakkoa. Niistä ensimäinen alkoi Cobaltissa huhtikuun 28 j>:nä sen takia, kun muuan kaivosyhtiö öii erottanut kaksi työläistään, joiden oletettiin pelottaneen erästä työtoveriaan. Kaksi päivää kraläneen työttömyyden jälkeen tok-ko julistettiin loppuneeksi huhtikuun 30 p:nä, jolloin s^hen osll- Gstuneet 189 miestä palasivat töi hin, lukuunottamatta kahta erotet tua. Toinen lakJco, joka koski 225 miestä, alkoi myös Cobaltissa lokakuun 19 p:nä ja johtui siitä, kun yhtiö kieltäytyi lyhentämästä työpäivää kymmentuntisesta yhdeksän tuntiseksi. Työt kuitenkin alotettiin jo seuraavan marraskuim 4 pmä entisillä ehdoilla. Porcupinen piirin kullankaivajain lakko palldcain alennusta vastaan, mikä tapahtui marraskuun 15 p:nä, koski noin kahtakyramentäviittä kaivosomai-suutta ja tuhattakahtasataa miestä. Tanunikuun lopulla 1913 oli suuri määrä alkuperäisistä lakkolaisista poistunut lajckoalueelta. Ja lakko itse asiassa loppui kesäkuun 21 p :nä 1913r jolloin laadittiin sopimus, jonka mi^aan kaivosmiesten järjestö antoi miehille oikeuden palata työhön, vaikka laldcoa ei julistettu virallisesti loppuneeksi. Vaikka näiden taisteluiden saavutukset näyttävät miltei lannistuttavilta, niin kuitenkin nauttivat Ontarion metallinkaivajat tänä päivänä niistä hedelmistä, jörica epäsuorasti johtuvat noista lakoista, muun muassa kahdeksantuntisesta työpäivästä. Ovelat kaivantojen omistajat, jotka itse olivat vastahakoisia myöntämään kaivpsmiesten vaatimaa ly-hempää työpäivää, kehottivat apunaan, maakuiman lainlaatijakuntaa, tekemään vaaditun myönnytyksen- Niinpä 1913 Ontarion kaivosasetuk-seen tehtiin korjaus, liittämällä siihen pykälä, mikä säätää: ettei minkään kaivoksen yksikään työläinen saa olla maanalla pitempää aikaa kuin kahdeksan tuntia yhdestäkään peräkkäiseltä kahdestakymmenestäneljästä; kahdeksan tuntia lasketaan siitä alkaen, kun työläinen saapuu työpaikkaansa kaivoksessa, päättyen siihen, jolloin hän poistuu työpaikastaan. Tämä korjaus pantiin käytäntöön Cobaltin ja Porcupinen piireissä 1 p:nä helmikuuta 1914. Lännen kaivosmiesten liitto Mutta 1913 kaivosmiehet olivat miltei sataprosenttisesti järjestyneitä. Taistelevalla Lännen kaivosmiesten liitolla oli silloin kahdeksan osastoa pohjois-Ontariossa, nimittäin: Cobaltissa, Porcupinessa, Silver Centressa, Elk Lakella, Gow-gandassa, Cordova Minesilla, Gar-son Minella ja Su^ui^esar Kaivosmiehet olivat järjestönsä 4aistelu-hengen täyttämiä. • Öeillä oli voimaa ja rohkeutta käydä taisteluun lyhemmän työpäivän ja parempain työsuhteiden puolesta kaivosten omistajia vastaan. Kaivosmiesten voiman heijastus on havaittavissa muun muassa kahdeksantuntisen työpäivän myöntämisestä, millä samalla kertaa yritettiin taltuttaa heidän hyökkääväbyyttään. Paitsi tätä melko ovelaa metodia, kahdeksantuntisen työpäivän myöntämistä, turvautuivat kaivosten omistajat muutamiin varsin väkivaltaisiin metodeihin, murskatakseen kaivosmiesten järjestyneen mahdin. Niinpä 1914 toimitettiin Sudburyn piirissä sijaitsevain kaivosmiesten yhdistysten toimistoissa ryöstö yön pimeydessä, avattiin kassakaapit ja kirjat varastettiin, joiden salaperäisten rikosten varsinaisista toimeenpanijoista ei ole varmaa tietoa vielä tänä päivänä ja tokkopa sitä tullaan milloinkaan saamaan. Kaivosten omistajille koitui noista ryöstöistä kuitenkin ilahuUavia seurauksia. Kaivosmiesten järjestynyt mahti rappeutui nopeasti. Elk Laken ja Garspn Minen yhdistykset kuolivat 1914; Sudburyn ja Cordova Minesin 1916; ja Silver Cent-ren 1917. Kirkland Lakelle sitävastoin perustettiin uusi yhdistys 1914. Mutta tämä, sekä Cobaltin, Gowgandan ja Conistonin yhdistykset — joista viimeksimainittu oli perustettu 1919 — kuoli 1920. Vuonna 1920. perustettiin kuitenkin O. B. tJ:n toimesta kolme uutta yhdistystä — Timminsiin, Cobaltiin, tyneen malidin tuhon kanssa on tapahtunut Ontarion mineraaliteolli-suuden nopea vaurastuminen, mika varsinkin parin viime vuoden kuluessa on ollut melko ihmeellistä. Tämän takia ovat maan Vanhempain seutujen liikemiehet järjestäneet useita-kiertomatkoja metallikaivos-alueelle. Niistä tärkem on ollut Metallurgisen kongressin kiertomatka, joka tehtiin viime kesänä. Niinikään on uhkapeluu karvososakkeil-la saavuttanut ennenkuulumattoman Govvgandaan — joista kaksi kuoli jo 1921 ja Gowgandan yhdistys 1922. Vain Kaivos-, mylly- ja su-lattotyöläisten kansainvälisen liiton (jolla nimellä Lännen kaivosmiesten liitto nykyään tunnetaan) Porcupinen yhdistys elää kituutti 1926 saakka. Vuonna 1925 erosi tämä yhdistys emäjärj estostaan, liittyi Canadan kaivostyöläisten liittoon ja kuten sanottu, kuolla nyykähti 1926. Kaivosmiesten järjestyneen mahdin tuho on täydellinen. Heidän keskuudessaan ei ole toiminnassa edes yhtiöiden suosiinia ammatti-yh^ äistyksiä. Tässä yhteydessä lie asianmukaista osottaa, miten perin haluton Amerikan työväetiliitto, johon kuihtuva Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten kansainvälinen liitto myös kuuluu, on käymään käsiksi kaivosmiesten järjestämistyöhön. Vuonna 1925 -lähetti Timminsin yhdistys pyyimön Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten kansainvälisen liiton päämajaan, että sieltä lähetettäisiin järjestäjä pohjois-Ontarioon. alottamaan jär-jestämisr> Titäyksen kaivosmiesten keskuudessa. Pyynnön mukaan saapuikin järjestäjä Timminsiin, missä hän viipyi k a ^ i viikkoa ja peri palkkansa Timminsin yhdistykseltä. Parin viikon kuluttua hän sitten selitti, että on turhaa koettaa ryhtyä järjestämään pohjois-Ontarion kaivosmiehiä. Ja tämmöinen julistus huolimatta siitä seikasta, että rivi-miesten väsymättömien ponnistuksien tuloksena Timminsin yhdistyksessä oli silloin likimäärin sataviisikymmentä jäsentä ja kassassa rahaa parisensataa dollaria. Mineraaliteollismtden vaurastuminen Ritirinnan kaivosnuesten_. j&jes-laajuuden. Viime marraskuulla maksettiin esim. Toronton eräässä osakepörssissä paikasta tuo satumainen summa, 65,000 dollaria. Ontarion mineraalituotannon muina tunnusmerkkeinä ovat: tuotteiden moninaisuus sekä nikkeli- ja kopolttimarkkinain hallitseminen. Hiiltä lukuunottamatta tuotetaan Ontariossa miltei kaikkia kaupaksi-kelpaavia ei-metallisia mineraaleja. Canadan maakunnista Ontario onkin etutilalla mineraalituotteiden paljouteen ja moneniaisuuteen nähden. Vuonna 1925 kohosi Ontarion mineraalituotannon arvo, josta suurimman osan muodosti kulta, nik- Jjeli-kupari ja hopea, 87,980.436 dollariin tai noin neljäänkymmeneen prosenttiin koko Canadan mineraalituotannosta. Tuon määrän tuotti 1,210 aktiivista työnantajaa. Heillä oli käynnissä 5,899 työpaikkaa ja niissä työssä 19,346 työläistä, joille maksettiin vuosi- ja päiväpalkkoina yhteensä 25,909,951 dollaria; pääoman käyttö ollen 258,- 967,755 -dollaria. (Numerot otettu teoksesta "Canada Year Book, 1926".) Ylläesitetyt numerot ikäänkuin osottavat, ettei Ontarion mineraali-teollisuuden omistus ole erittäin keskittynyttä. Aivan päinvastoin on kuitenkin asian' laita. Epäkeskitty-neisyys on vallalla etupäässä erinäisten ei-metallisten mineraalien tuotannossa. Metallipitoisten #nine-raalien tuotanto sitävastoin on sangen keskittynyttä. Ktiltatuotanto, jonka arvo 1925 kohosi 30,202,357 dollariin, on itse asiassa HoUinger-, Mclntyre-, Lake Shore-, Dome-, Write-Hargreaves- ja Tough-Oakes-yhtiöiden kontrollin alaisena; näistä on kolme ensiksimainittua cana-dälaisen,. seuraavat kaksi amerika-laisen ja viimeksimainittu brittiläisen pääoman kontrollissa. Nikkelikuparin tuotantoa, jonka arvo 1925 nousi 21,523,983 dollariin, kontrolloivat ehdottomasti _ International Nickel- ja Mond Nickel-yhtiöt, edellinen ollen amerikalainen ja jälkimäinen brittiläinen yhtymä. Hopea-tuotantoa, minkä arvoksi 1925 laskettiin 7,271,944 dollaria, kontrolloivat Keeley-, Kerr Lake-, Lorrain Trout Lake-, Mining Corporation-ja Nipissing-yhtiöt, jotka kaikki ovat canadalaisen pääoman kontrollisia. Täten neljätoista suurta yhtiötä kontrolloi likimäärin kaksi kolmasosaa Ontarion inineraalituo-tarmosta. Nämä jättiläismäiset yhtiöt, ja niiden kera muutamat pienemmät, ovat koonneet satumaisia voitto-osingoita. Ontarion kaivbsmi-nisteriön esittämäin numerojen mukaan olivat nämä yhtymät vuoden 1926 loppuun mennessä korjanneet liikevoittoma yhteensä 246,047,- 040.41 dollaria. pölyn vaikutukselle. Ehtoihin kuulina aikamäärä on epäilemättä liian pitkä, sillä "kaivosmiesten keuhkotaudin" voi saada paljoa lyhemmäs-säkin ajassa. Silti on nuokin ehdot täyttäväin, silicosiksen turmelemain, siiloin ja tällöin "lopputilin" saa^ neiden kaivosmiesten lukumäärä melkoisen suuri. Vuoden 1927 ^en-simäisen puoliskon aikana verotti Silicosis-lautakunta, joka perustettiin 1926, kaivantojen omistajia 200,000 doUarim saakka; tuo summa ta\'allaan osottaa sitä laajuutta, minkä silicosis jo omaa. Vaarallisesta työstään saavat kaivosmiehet kerrassaan mitättömän palkan. Miesten päiväpalkat kaivannoissa ja kaivantojen päällä ylettyvät 3.15 dollarista 4.80 :een.. Tämmöinen palkka on ehdottomasti riittämätön säädylliseen elämiseen, johon tarvitaan 2,200 dollarin vuositulot, kuten liittoparlamentin nimittämälle teollisuussuhteiden komitealle 1926 esitetyistä todistuksista kävi ilmi. Tietenkin muutamat "bonus"-miehet saattavat silloin-täl-löin tienata kahdeksan, jopa yh-deksänkin dollaria päivässä. Mutta ylempänä esitettyjen numerojen mukaaU teki kaivosmiesten palkkain keskiarvio vuonna 1925 vähemmän kuin 1,340 dollaria miestä kohden. Kun tuota sununaa oikeutetusti alennetaan ylimpäin työn-johtajain yan. virkailijain korkeain vuosipalkkain takia, niin jää kaivosmiesten todelliseksi keskinkert a i s t i vuosipalkaksi paljoa pienempi smnma, ehkä noin 900.dollaria. Pärjätäkseen päivästä toiseen moisilla tuloilla, ovat useat kaivosmiesten perheet turvautuneet sala-viinurin ammattiin ja muihin eneni-män tai vähemmän turmeleviin toi-menpiteihin, joita kaikkivaltiaat kaivosyhtiöt sietävät. - Tämmöisiä ovat muutamat pääpiirteet kertomiJtsessa Ontarion me-tallinkaivajista, jotka muodostavat niinkin tärkeän ryhmän Canadan teollisuustyöläisistä. Metallinkaivajain tilanne on surkea. Siihen on ryhdyttävä etsimään parannuskeinoja. Ne ovat yhtä välttämättömiä kaivosmiehille ja heidän huollettavilleen kuin koko Canadan työväenliikkeen edistymiselle. Ontarion metallinkaivajain ja -sulattajam j^r-j'estämistyij »iön on käytävä käsiksi täydestä sydämestä. Sen toteuttaminen saattaa osottautua vaikeaksi, vaan ei mahdottomaksi tehtäväksi. Jos uusi, yleiscanadalainen anunatti-järjestö aikoo täyttää kutsumuksensa, on sen käytävä käsiksi tähän tehtävään. Kapinalliset kaivosmiehet ovat valmiina avustamaan järjestelmällistä järjestämistyölä. NäUiää ^lanti matkustaesv ^ sanoe Simeen * n kirjansa K i r j . IVAR LASSY Silicosis eli "kaivosmiesten keuhkotautia* Ne kaivos- ja sulattotyöläiset, joiden hiestä ja verestä tuo tavattoman suuri summa on puserrettu, kuuluvat moniin eri kansallisuuksiin — anglosaksilaisiin, ukrainalaisiin, suomalaisiin, Canadan ranskalaisiin, italialaisiin, skandinaavialai-siin ja muihin. Heidät bn alistettu nutä kirotuimpiin työsuhteihin siitä alkaen, kun heidän järjestönsä tuhottiin. "Bonus"- eli palkkiojärjestelmä on nyt voimassa jokaisessa kaivoksessa. Tuo järjestelmä on synnyttänyt hirveän taudin, joka tunnetaan nimellä silicosis eli "kaivosmiesten keuhkotauti". Sen iihrien lukumäärä on pelästyttänyt itse Ontarion lainlaatijakimtaakin, mikä 1926 korjasi Ontarion työväen tapaturma-säädöstä siten, että silicosis myös luetaan niihin ammattitauteihin, joista mainitun säädöksen mukaan maksetaan korvausta- "Kaivosmiesten keuhkotautiin" sairastuville kaivosmiehille maksetaan nykyisin 500 dollarin korvaus sillä ehdolla, että he ovat sitä ennen työskennelleet viisi vuotta Ontarion kaivoksissa ja joutuneet niissä alttiiksi piihappo- Muutama päivä ennen XIII puoluekokousta, kävellessäni yli Moskovan Neuvostotorin tov. Kuusisen seurassa, kysyin häneltä, ketä hän piti vahvimpana marxilaisena puolueemme keskuudessa. : "Epäilemättä Stalinia", vastasi hän. "Stalin on meidän parhaiten kouluutettuja dialektikkoja. Hän tutkii ja harkitsee asiaa joka puolelta ennenkuin* siitä puhuu. Mitä Stalin sanoo on jo edeltäpäin niin punnittu, ettei se myöhemmin tavallisesti korjausta eikä täydennystä kaipaa. Se on kuin hyvin muokattu lakiteksti. Jo etukäteeti on hän ottanut huomioon kaikki mahdolliset vastaväitteet". Ensi kerran^- näin ja kuulin Stalinia XII puoluekokouksessa. Se oli kokouksen iltaistunnossa huh-tik. 17 pnä 1923, Kremlin mahtavassa juhlasalissa. Jouduin istumaan aivan puhuj alavan vieden. Stalin sai puhevuoron tehdäkseen selostuksen puolueemme keskusko-miteem toiminnasta; Selostus oli sillä kertaa enenmiän tilastollinen kuin poliittinen (poliittisen toimintakertomuksen oli aamuistunnossa esittänyt Sinovjev). Stalin puhui salin huonon akustiikan vuoksi liarvaan. Hänen puheessaan ei ollut yhtään mitään pu-hetaidollista loistoa eikä agitatoris-ta paatosta. Hänen venäjänkielensä oli yksinkertaista ja korutonta, samat sanat ja käänteet toistuivat usein. Lausunta oli jonkun verran kovaa. Yhdessä suhteessa ei Stalin puhujalavalla vastannut sitä kuvaa, mikä hänestä tavallisesti on suuren yleisön keskuudessa ja valokuvien mukaan. Näissä hänen kasvonilmeensä aina ovat vakavat ja ankarat. Mitään sellaista en nähnyt puhujalavalla. Päinvastoin. Stalin esitti monet kuivat tilastonsa niin lukuisilla satiirisilla huomautuksilla ja niin suurella huumorilla, että hän siitä vähän välistä sai kokouksen puolesta osakseen myötätuntoisia suosionosoituksia. Hänen suustaan ei koko puheen aikana lähtenyt kriitillinen hymy eikä hänen silmistään hyökkäävä veitikkamaisuus. Tällainen oli Stalin puhujalavalla. Minkälainen hän on virkahuoneessaan, en tiedä. Ankara ja karkea, vakuuttavat monet, viitaten Leninin tunnettuun kuvaukseen hänestä. Saattaa olla. Tarvitaanhan sitä useita sellaisiakin . ominaisuuksia suuren puoluekoneiston johdossa. Mutta siitä on kaukana se omavaltaisuus ja b>Tokraatisuus, josta porvarit ja oppositsionilaiset häntä väärin syyttävät Esim. tässä samassa edustajakokouksessakin puhui juuri tov. Stalin siitä vaarasta, mikä on silloin, jos puoludconeisto k i - vett>isi joukoista eristetyksi "aparaatiksi", ja jos ei vedettäisi uusia voimia aika-ajottain johtaviin elimiin. On ryhdyttävä kasvattamaan nuorempia, joukoista lähteneitä voimia puolueen poliittista johtoa varten, painosti Stalin. Se vaatii meiltä vuosia, lisäsi hän, se on vaikea tehtävä, "helpompaa on vallata valtakuntia Budennyin ratsuväen avulla kuin kasvattaa pari, kolme todella pystyvää poliittista johtajaa puolueettamme varten". Mutta se ori tehtävä, esitti Stalin, ja hänen ehdotuksestaan päätti puoluekokous lisätä puolueen keskuskomitean jäsenten lukumäärän 27:stä 40 teen. Jos Stalin harvoin esiintyy, niin hän vielä harvemmin kirjoittaa. Tietääkseni on meillä nykyään kirjamarkkinoilla olemassa Väin kolme Stalinin kirjaa: "Tiellä Lo-' kakuuhun", "Leninismin kysymyksiä" ja "Oppositsionista" (ilmestynyt vasta muutama päivä sitten)., ijisimäinen on kokoelma hänen sa-nomalehtikirjoituksiaan vuodelta 1917, toiseen sisältyy hänen esitelmiään ja puheitaan vuosina 1924— 25 (niiden joukossa hänen suomeksikin julkaistu esitelmäsarjansa "Leninismin perusteista") ja kolmanteen on koottu hänen kirjoituksiaan ja puheitaan oppositsionista v:lta 1921—27. Kaikille on yhteistä se, että ne ovat kirjoja enemmän ulkonaisessa, teknillisessä mielessä kuin sisäiseltä luonteeltaan. Niitä ei ole kir-jaksij^ itsenäiseksi .teokseksi kirjoitettu. Kaikki ovat kirjoitus-'ja puhekokoelmia, kappale välittömästä taisteluista ja rakennustyöstä. Niiden tyylissä tapaamme sitä samaa yksinkertaiisuutta, selvyyttä ja hiottua täsmällisyyttä, mikä on Stalinin suullisillekin esityksille ominaista. Usein ja mielellään Stalin käyttää luokittelumuotoa "ensim^iseksi", 'toiseksi", "kolmanneksi" j.n.e., joka antaa matemaattisen pätevyyden leiman hänen todistusjaksoilleen, tai yksinkertaisinta kysymys- ja vas-tausmuotoa ("Onko se oikein?" •— On, oikein ori"), joka ei jätä mitään epäilyksen varaan. Se on kuivahkoa, mutta selvää ja täsmällistä kuin lakikieltä. Kuitenkin erehtyy suiuresti se, joka luulee, että Stalinin kirjoitelmat ja puheet olisivat pelkkiä tila-päistuotteita sen vuoksi, että ne ovat kappaleita välitöntä taistelua ja toimintaa, ja että ne olisivat sanan tavallisessa mielessä helppotajuisia sen vuoksi, että niiden kielellinen asu on yksinkertainenpa selvä. Kaukana siitä. Niiden sisältö on usein sy\'ästi teoretista,. erittelee Vaikeita poliittisia ja taktillisia problemeja ja lenlhismin peruskysymyksiä siksi monipuolisesti ja systemaattisesti, että Stalinin kirjoista on tullut kap- 5 Säännöllinen laivakulku kuuluisissa palatsimaisissa valtamerilaivoissa, Montrealista (kesällä) ja Halifaxista (talvella), myöskin Bostonista ja Nev7 Yorkista. Suoranainen yhteys länsi brittiläis-satamista, läpi Eng-lannin, Suomen höyrylaivoihin. Ensi luokassa Pohjanmeren yli, jos matkustatte Cabin luokassa Atlannilla. Tiiottakaa omaisenne ja tuttavanne Canadaan Etumaksupilettejä ilman vaikeuksia matkustajille^ Lisätietoja saa sekä kaikesta huolehtii kuka tahansa meidän laiva-agenteista tai 20 Hospital St., Montreal, Que. Canadian Service pale leninismin "lakia", joka ei ainoastaan ole tarkkaan luettava, vaan myös on tarkkaan tutkittava. Hänen kaikkein uusimpaan kirjaansa "Oppositsionista" (paksu 75Ö-sivuinen teos) on koottu liki kolmekymmentä puhetta ja sanoma-lehtikirjoitusta, nifstä osa aikaisemmin julkaisemattomia (hänen puheensa puolueemme keskuskomitean ja keskuskontrollikomitean \iimei-sissä täysistunnossa). Lähtökohtana on eräs jo tammikuussa 1921 julkaistu taistelukirjoitus trotskilaista oppositsionia vastaan ammatti-liittokysymyksessä, ja viimeisenä on kirjassa Stalinin lokak. 23 pnä K K : n ja K K K : n täysistunnossa pitämä puhe "Trotskilainen, opposit-sioni ennen ja nyt",-jossa tehdään yhteenveto seitsemän vuoden taistelusta trotskismia vastaan. Proletariaatin diktatuuria Tihkaa tällä kertaa kaksi vaaraa, sanoo Stalin, uuden sodan uhka ja puolueemme jonkun osan mahdollinen poisluisuriiinen leninismin tieltä (s. 680). Oppositsioni on hävitettävä voidakseriime koota voimiamme puolustukseen kun sota tulee (s. 680). Puolue taistelee oppositsionia vastaan kolmesta pääkysymyksestä: 1) leninismin ja sen taktiikan puolesta trotskismia vastaan, 2) kysymyksestä siitä, voiko sosialismi yhdessä maassa voittaa imperialismin kaudella ja 3) puolueen eheydestä ja puoluekurista (siv. 691—694). Trotskismin perusvirhe on siinä, ettei.se usko proletariaatin osaavan ja jaksavan ylläpitää liittoa talon-poikaiston kanssa. "Miksei Trotskin orinislunut päästä puolueessa valtaan? Miten sitä selittää? Ei suinkaan tov. Trotski ole tyhmempi tai ^ vähemmän viisas kuin Buharin tai Stalin? Ei suinkaaif tov. Trotskilla puutu tahdonvoimaa, halua olla johdossa? Ei suinkaan hän ole huonompi puhuja kuin meidän puolueemme nykyiset johtajat? EikÖ tov. Trotski pikenunin ole puhujana yläpuolella monia puolueemme nykyisistä johtajista? Miten siinä tapauksessa selittää, että tov. Trotski, huolimatta puhuj alahjoistaan, huolimatta halustaan päästä ohjaamaan, huolimatta kaikista kyvyistään osoittautui poisheitetyksi sen suuren puolueen johdosta, jonka nimi on N K P (b) ? . . . Selitys on siinä, että oppositsioni tahtoi asettaa trotskismin leninismin tilalle, täydentää leninismiä trotskismilla, muka parantaa leninismiä trotskLmil-la" (siv. 711—712). Stalin omistaa erikoisen paljon huomiota Kominternin kysymyksiin tekemällä m.m. tarkan yhteenvedon oppositsionin virheistä Kiinan kysymyksessä (s. 663), jossa "sillä ei ole ollut minkäänlaista yhtenäistä poliittista linjaa, vaan heilunut sinne tänne" (s. 708) sen" pääkysymyksissä, jotka <Jvat: kysymys kommunistien osanotosta Gomindanim, kysymys neuvostoista ja kysymys Kiinan vallankumouksen luokka-luonteesta (s. 708). Edelleen Stalin huoriiauttaa siitä, kuinka englanti! lais-venäläisen yhteyskomitean asi-| assa oli tärkeimpänä ei sen hajoa-f minen, vaari syy jonka vuoksi se hai josi ja miten tärkeä e^nglantilaisteDi menshevikien paijastamiseksi oli s«il että he karkasivat yhtdsrintamasuj sodan uhatessa neuvostovaltaa (J 710). Stalin palauttaa mieleen Sakj san työväen vallankumoustaisteliuj Y. 1923 ja sen virheen, minkä sill loin telcivät Trotski, Radek ja Si-I riovjev uskottamalla että tehdasbl miteat voisivat korvata työläisneu-l vostot, joiden perustamista vaativaJl Buharin j a Stalin (s. 685). Kuut lemme siitäkin, että Sinovjev Pilf sudskin vallankaappaidcsen aikänal suositteli sovinnollista politiikkaa! tuon tascistipäällikön suhteen (s.| 640). Oppositsioni on aina erehtyi nyt . suhtautiimfsessa kommunistis-l teri puolueiden oikeisto- ja vasem| mistoryhmiin, "joista ensimäinen halua luopua menneisyydestä ja toij nen ei halua ottaa nykyisyyttä la-| kuun" (siv. 641). Meidän Jjuolueessamme on myosf olemassa sekä vasemmistosuunUi (TrotskirSinovjev), että oikeisto-j suunta (Smirnov-Sapronov), jotaj kumpaakin vastaan on taisteltaw| (s. 678). Trotskilaisuus on "ultrtl vasemmistolaista seikkailupolitiiki kaa siinä kaiken summa" (&[ 636). Sitä vastaan on taisteltavj tinkimättömästi: "Sanovat että hari joitamme oppositsionin painostusta.! Kyllä, sitä me kyllä teemme. Pooj lueemme asevarastossa ei painostus-l ta koskaan ole katsottu sopimatlo-l maksi aseeksi" (s. 699). 1 Kirja "Oppositsionista" ,on elävij todistus siitä, miten Stalinilla joj alusta alkaen on ollut hyvin eheil ja johdonmukainen poliittinen hA ta puolueemme ja Konuntemin takJ tiilisissä kysymyksissä. Stalin oJ siinä aina kulkenut Leninin mubl na, on syvemmin kuin ehkä kukaasj muu Leniniä tutkinut ja puolueeni me johtavilla paikoilla aina osoitt*! nut sitä: poliittista selvänäköisyytt*! sitä aatteellista rehellisyyttä ja tiil kimättömyyttä, sitä johdonmukail suutta ja lujuutta, samalla myös tä manöveerauskykyä, jota ilm proletaarinen vallanlcumoukseiffl ei olbi voittanut ja jota ilman 6^ voitto ei tulevaisuudessakaan taattu. •
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, January 23, 1928 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1928-01-23 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus280123 |
Description
Title | 1928-01-23-02 |
OCR text |
Sivu 2
Maanantaina, tammik. 23 p;nä—MOIL, JaiL 23
No. 15 — 19^
'A
K'
t
m
Cana«^fl" työväen ammatillisessa
liikkeessä eaattaä helposti Huomata
kaksi pääpiirrettä. Järjestymätto-miea
Idcumäärä on varsin / u u r i ;
ja yhteys järjestyneiden kesken on
kovia hajanaista. Noin 865,000
teollisuustyöläisestä on likimäärin
275,000 «li yksi kolmasosa jäseninä
K i r j . ABVO VAABA
ammatiliisen liikkeen erinäisissä
osastoissa, jotka kuuluvat joko kansalliseen,
katoliseen tai ms. kansainväliseen
ammatilliseen liikkeeseen
tai cfvat tykkänään itsenäisiä.' Järjestyneistä
ovat ammattitaitoiset työläiset
dttttilalla. Yksistään rautateiden
ennäisten ammattUcuntain työläiset
käsittävät 29.07 prosenttia
maan järjestyneiden työläisten maalasta.
Sitävastoin ovat suurten pe-xosteollisatdcsien
työläiset — metal-linkaivajat
ja -sulattajat, hiilenkai-vajal
ja teräksenvalmistajat, kalastajat
ja turkiksien pyydystäjät,
maanviljelystyöläiset — varsin hei-kostt
tai eivät lainkaan järjestäytyneitä;
ja näin ollen miltei tykkänään
vailla vastustusvälinettä tun-notoomain
työnantajain hyökkäyk-siän
torjumiseksi.
Ontarion metallikaivos-leollisuus
on tyypillinen esimerkki Moore-
Oraper-Simpson masiinan johtaman
Canadan anunattijärjestön välinpi-täinättömyydestä
ja kyvyttömyydestä,
mikäli perusteollisuuksien järjestymättömät
työläiset ovat kyseessä.
Tämän masiinan päätehtävät
miiodostaa työnantajain veljeily,
Cenevessä käynnit ja —- hävytön ha-jotustyö
•— '^kommunismin haarau-tumain
tutkiminen". Sillä ei ole oi
lut aikaa eikä halua käydä käsiksi
Ontarion kullan-, nikkeli-kuparin
ja hopeankaivajain eikä sulattotyö-läisten
jäfjestämistyöhön, vaikka
nuo työläiset ovat tykkänään järjestymättömiä
ja yaäcka Ontario muodostaa
ehkä kaikkein tärkeimmän
osan Canadan kaivosteollisuudesta.
Edesmenneet taistelut
Ontarion metallinkaivajain historia
kuitenkin osottaa, että viimeisen
kahdenkymmenen vuoden aikana
ovat he kerran olleet jo niin hyvästi
järjestyneitä, että he kykenivät
uhmaamaan kaivosten omista-jain
valtaa useamman kuin yhden
kerran ja pakottamaan heidät teke-
.miiiin eräitä myönnytyksiä. Ontarion
kaivosmiesten ensimäinen jbuk-kokamppailu
tapahtui heinäkuun 8
jp:nä 1907, jolloin likimäärin kolmetuhatta
Cobaltin kaivosmiesten
yhdistyksen n:o 146:n jäsentä lopetti
työnsä palkkoja ja työsuhteita
koskevan riidan takia^v Myöhemmin
saatiin sovinto aikaan useain kaivosyhtiöiden
kanssa, jolla kaivosmiehet
smvat muutamia myönnytyksiä; ja
lakko täydelleen päättyi seuraavan
syyskuun lopput)uolella.
Jälleen vuoden 1912 kuluessa tapahtui
Cobaltin j a Porcupinen piireissä
kolme työlakkoa. Niistä ensimäinen
alkoi Cobaltissa huhtikuun
28 j>:nä sen takia, kun muuan kaivosyhtiö
öii erottanut kaksi työläistään,
joiden oletettiin pelottaneen
erästä työtoveriaan. Kaksi päivää
kraläneen työttömyyden jälkeen tok-ko
julistettiin loppuneeksi huhtikuun
30 p:nä, jolloin s^hen osll-
Gstuneet 189 miestä palasivat töi
hin, lukuunottamatta kahta erotet
tua. Toinen lakJco, joka koski 225
miestä, alkoi myös Cobaltissa lokakuun
19 p:nä ja johtui siitä, kun
yhtiö kieltäytyi lyhentämästä työpäivää
kymmentuntisesta yhdeksän
tuntiseksi. Työt kuitenkin alotettiin
jo seuraavan marraskuim 4 pmä
entisillä ehdoilla. Porcupinen piirin
kullankaivajain lakko palldcain
alennusta vastaan, mikä tapahtui
marraskuun 15 p:nä, koski noin
kahtakyramentäviittä kaivosomai-suutta
ja tuhattakahtasataa miestä.
Tanunikuun lopulla 1913 oli suuri
määrä alkuperäisistä lakkolaisista
poistunut lajckoalueelta. Ja lakko
itse asiassa loppui kesäkuun 21
p :nä 1913r jolloin laadittiin sopimus,
jonka mi^aan kaivosmiesten
järjestö antoi miehille oikeuden palata
työhön, vaikka laldcoa ei julistettu
virallisesti loppuneeksi.
Vaikka näiden taisteluiden saavutukset
näyttävät miltei lannistuttavilta,
niin kuitenkin nauttivat Ontarion
metallinkaivajat tänä päivänä
niistä hedelmistä, jörica epäsuorasti
johtuvat noista lakoista, muun
muassa kahdeksantuntisesta työpäivästä.
Ovelat kaivantojen omistajat, jotka
itse olivat vastahakoisia myöntämään
kaivpsmiesten vaatimaa ly-hempää
työpäivää, kehottivat apunaan,
maakuiman lainlaatijakuntaa,
tekemään vaaditun myönnytyksen-
Niinpä 1913 Ontarion kaivosasetuk-seen
tehtiin korjaus, liittämällä siihen
pykälä, mikä säätää: ettei minkään
kaivoksen yksikään työläinen
saa olla maanalla pitempää aikaa
kuin kahdeksan tuntia yhdestäkään
peräkkäiseltä kahdestakymmenestäneljästä;
kahdeksan tuntia lasketaan
siitä alkaen, kun työläinen saapuu
työpaikkaansa kaivoksessa, päättyen
siihen, jolloin hän poistuu
työpaikastaan. Tämä korjaus pantiin
käytäntöön Cobaltin ja Porcupinen
piireissä 1 p:nä helmikuuta
1914.
Lännen kaivosmiesten liitto
Mutta 1913 kaivosmiehet olivat
miltei sataprosenttisesti järjestyneitä.
Taistelevalla Lännen kaivosmiesten
liitolla oli silloin kahdeksan
osastoa pohjois-Ontariossa, nimittäin:
Cobaltissa, Porcupinessa,
Silver Centressa, Elk Lakella, Gow-gandassa,
Cordova Minesilla, Gar-son
Minella ja Su^ui^esar Kaivosmiehet
olivat järjestönsä 4aistelu-hengen
täyttämiä. • Öeillä oli voimaa
ja rohkeutta käydä taisteluun
lyhemmän työpäivän ja parempain
työsuhteiden puolesta kaivosten
omistajia vastaan. Kaivosmiesten
voiman heijastus on havaittavissa
muun muassa kahdeksantuntisen työpäivän
myöntämisestä, millä samalla
kertaa yritettiin taltuttaa heidän
hyökkääväbyyttään.
Paitsi tätä melko ovelaa metodia,
kahdeksantuntisen työpäivän myöntämistä,
turvautuivat kaivosten omistajat
muutamiin varsin väkivaltaisiin
metodeihin, murskatakseen kaivosmiesten
järjestyneen mahdin.
Niinpä 1914 toimitettiin Sudburyn
piirissä sijaitsevain kaivosmiesten
yhdistysten toimistoissa ryöstö yön
pimeydessä, avattiin kassakaapit ja
kirjat varastettiin, joiden salaperäisten
rikosten varsinaisista toimeenpanijoista
ei ole varmaa tietoa
vielä tänä päivänä ja tokkopa sitä
tullaan milloinkaan saamaan.
Kaivosten omistajille koitui noista
ryöstöistä kuitenkin ilahuUavia
seurauksia. Kaivosmiesten järjestynyt
mahti rappeutui nopeasti. Elk
Laken ja Garspn Minen yhdistykset
kuolivat 1914; Sudburyn ja Cordova
Minesin 1916; ja Silver Cent-ren
1917. Kirkland Lakelle sitävastoin
perustettiin uusi yhdistys
1914. Mutta tämä, sekä Cobaltin,
Gowgandan ja Conistonin yhdistykset
— joista viimeksimainittu oli
perustettu 1919 — kuoli 1920.
Vuonna 1920. perustettiin kuitenkin
O. B. tJ:n toimesta kolme uutta yhdistystä
— Timminsiin, Cobaltiin,
tyneen malidin tuhon kanssa on tapahtunut
Ontarion mineraaliteolli-suuden
nopea vaurastuminen, mika
varsinkin parin viime vuoden kuluessa
on ollut melko ihmeellistä.
Tämän takia ovat maan Vanhempain
seutujen liikemiehet järjestäneet
useita-kiertomatkoja metallikaivos-alueelle.
Niistä tärkem on ollut
Metallurgisen kongressin kiertomatka,
joka tehtiin viime kesänä. Niinikään
on uhkapeluu karvososakkeil-la
saavuttanut ennenkuulumattoman
Govvgandaan — joista kaksi kuoli
jo 1921 ja Gowgandan yhdistys
1922. Vain Kaivos-, mylly- ja su-lattotyöläisten
kansainvälisen liiton
(jolla nimellä Lännen kaivosmiesten
liitto nykyään tunnetaan) Porcupinen
yhdistys elää kituutti 1926
saakka. Vuonna 1925 erosi tämä
yhdistys emäjärj estostaan, liittyi
Canadan kaivostyöläisten liittoon ja
kuten sanottu, kuolla nyykähti 1926.
Kaivosmiesten järjestyneen mahdin
tuho on täydellinen. Heidän
keskuudessaan ei ole toiminnassa
edes yhtiöiden suosiinia ammatti-yh^
äistyksiä.
Tässä yhteydessä lie asianmukaista
osottaa, miten perin haluton Amerikan
työväetiliitto, johon kuihtuva
Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten
kansainvälinen liitto myös kuuluu,
on käymään käsiksi kaivosmiesten
järjestämistyöhön. Vuonna 1925
-lähetti Timminsin yhdistys pyyimön
Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten
kansainvälisen liiton päämajaan,
että sieltä lähetettäisiin järjestäjä
pohjois-Ontarioon. alottamaan jär-jestämisr>
Titäyksen kaivosmiesten
keskuudessa. Pyynnön mukaan saapuikin
järjestäjä Timminsiin, missä
hän viipyi k a ^ i viikkoa ja peri
palkkansa Timminsin yhdistykseltä.
Parin viikon kuluttua hän sitten selitti,
että on turhaa koettaa ryhtyä
järjestämään pohjois-Ontarion kaivosmiehiä.
Ja tämmöinen julistus
huolimatta siitä seikasta, että rivi-miesten
väsymättömien ponnistuksien
tuloksena Timminsin yhdistyksessä
oli silloin likimäärin sataviisikymmentä
jäsentä ja kassassa rahaa
parisensataa dollaria.
Mineraaliteollismtden vaurastuminen
Ritirinnan kaivosnuesten_. j&jes-laajuuden.
Viime marraskuulla
maksettiin esim. Toronton eräässä
osakepörssissä paikasta tuo satumainen
summa, 65,000 dollaria.
Ontarion mineraalituotannon muina
tunnusmerkkeinä ovat: tuotteiden
moninaisuus sekä nikkeli- ja
kopolttimarkkinain hallitseminen.
Hiiltä lukuunottamatta tuotetaan
Ontariossa miltei kaikkia kaupaksi-kelpaavia
ei-metallisia mineraaleja.
Canadan maakunnista Ontario onkin
etutilalla mineraalituotteiden
paljouteen ja moneniaisuuteen nähden.
Vuonna 1925 kohosi Ontarion
mineraalituotannon arvo, josta suurimman
osan muodosti kulta, nik-
Jjeli-kupari ja hopea, 87,980.436
dollariin tai noin neljäänkymmeneen
prosenttiin koko Canadan mineraalituotannosta.
Tuon määrän
tuotti 1,210 aktiivista työnantajaa.
Heillä oli käynnissä 5,899 työpaikkaa
ja niissä työssä 19,346 työläistä,
joille maksettiin vuosi- ja päiväpalkkoina
yhteensä 25,909,951 dollaria;
pääoman käyttö ollen 258,-
967,755 -dollaria. (Numerot otettu
teoksesta "Canada Year Book,
1926".)
Ylläesitetyt numerot ikäänkuin
osottavat, ettei Ontarion mineraali-teollisuuden
omistus ole erittäin
keskittynyttä. Aivan päinvastoin on
kuitenkin asian' laita. Epäkeskitty-neisyys
on vallalla etupäässä erinäisten
ei-metallisten mineraalien
tuotannossa. Metallipitoisten #nine-raalien
tuotanto sitävastoin on sangen
keskittynyttä. Ktiltatuotanto,
jonka arvo 1925 kohosi 30,202,357
dollariin, on itse asiassa HoUinger-,
Mclntyre-, Lake Shore-, Dome-,
Write-Hargreaves- ja Tough-Oakes-yhtiöiden
kontrollin alaisena; näistä
on kolme ensiksimainittua cana-dälaisen,.
seuraavat kaksi amerika-laisen
ja viimeksimainittu brittiläisen
pääoman kontrollissa. Nikkelikuparin
tuotantoa, jonka arvo 1925
nousi 21,523,983 dollariin, kontrolloivat
ehdottomasti _ International
Nickel- ja Mond Nickel-yhtiöt, edellinen
ollen amerikalainen ja jälkimäinen
brittiläinen yhtymä. Hopea-tuotantoa,
minkä arvoksi 1925 laskettiin
7,271,944 dollaria, kontrolloivat
Keeley-, Kerr Lake-, Lorrain
Trout Lake-, Mining Corporation-ja
Nipissing-yhtiöt, jotka kaikki
ovat canadalaisen pääoman kontrollisia.
Täten neljätoista suurta yhtiötä
kontrolloi likimäärin kaksi
kolmasosaa Ontarion inineraalituo-tarmosta.
Nämä jättiläismäiset yhtiöt,
ja niiden kera muutamat pienemmät,
ovat koonneet satumaisia
voitto-osingoita. Ontarion kaivbsmi-nisteriön
esittämäin numerojen mukaan
olivat nämä yhtymät vuoden
1926 loppuun mennessä korjanneet
liikevoittoma yhteensä 246,047,-
040.41 dollaria.
pölyn vaikutukselle. Ehtoihin kuulina
aikamäärä on epäilemättä liian
pitkä, sillä "kaivosmiesten keuhkotaudin"
voi saada paljoa lyhemmäs-säkin
ajassa. Silti on nuokin ehdot
täyttäväin, silicosiksen turmelemain,
siiloin ja tällöin "lopputilin" saa^
neiden kaivosmiesten lukumäärä
melkoisen suuri. Vuoden 1927 ^en-simäisen
puoliskon aikana verotti
Silicosis-lautakunta, joka perustettiin
1926, kaivantojen omistajia
200,000 doUarim saakka; tuo summa
ta\'allaan osottaa sitä laajuutta,
minkä silicosis jo omaa.
Vaarallisesta työstään saavat kaivosmiehet
kerrassaan mitättömän
palkan. Miesten päiväpalkat kaivannoissa
ja kaivantojen päällä
ylettyvät 3.15 dollarista 4.80 :een..
Tämmöinen palkka on ehdottomasti
riittämätön säädylliseen elämiseen,
johon tarvitaan 2,200 dollarin vuositulot,
kuten liittoparlamentin nimittämälle
teollisuussuhteiden komitealle
1926 esitetyistä todistuksista
kävi ilmi. Tietenkin muutamat
"bonus"-miehet saattavat silloin-täl-löin
tienata kahdeksan, jopa yh-deksänkin
dollaria päivässä. Mutta
ylempänä esitettyjen numerojen
mukaaU teki kaivosmiesten palkkain
keskiarvio vuonna 1925 vähemmän
kuin 1,340 dollaria miestä
kohden. Kun tuota sununaa oikeutetusti
alennetaan ylimpäin työn-johtajain
yan. virkailijain korkeain
vuosipalkkain takia, niin jää kaivosmiesten
todelliseksi keskinkert
a i s t i vuosipalkaksi paljoa pienempi
smnma, ehkä noin 900.dollaria.
Pärjätäkseen päivästä toiseen
moisilla tuloilla, ovat useat kaivosmiesten
perheet turvautuneet sala-viinurin
ammattiin ja muihin eneni-män
tai vähemmän turmeleviin toi-menpiteihin,
joita kaikkivaltiaat
kaivosyhtiöt sietävät.
- Tämmöisiä ovat muutamat pääpiirteet
kertomiJtsessa Ontarion me-tallinkaivajista,
jotka muodostavat
niinkin tärkeän ryhmän Canadan
teollisuustyöläisistä. Metallinkaivajain
tilanne on surkea. Siihen on
ryhdyttävä etsimään parannuskeinoja.
Ne ovat yhtä välttämättömiä
kaivosmiehille ja heidän huollettavilleen
kuin koko Canadan työväenliikkeen
edistymiselle. Ontarion metallinkaivajain
ja -sulattajam j^r-j'estämistyij
»iön on käytävä käsiksi
täydestä sydämestä. Sen toteuttaminen
saattaa osottautua vaikeaksi,
vaan ei mahdottomaksi tehtäväksi.
Jos uusi, yleiscanadalainen anunatti-järjestö
aikoo täyttää kutsumuksensa,
on sen käytävä käsiksi tähän
tehtävään. Kapinalliset kaivosmiehet
ovat valmiina avustamaan järjestelmällistä
järjestämistyölä.
NäUiää ^lanti matkustaesv ^
sanoe Simeen *
n kirjansa
K i r j . IVAR LASSY
Silicosis eli "kaivosmiesten keuhkotautia*
Ne kaivos- ja sulattotyöläiset, joiden
hiestä ja verestä tuo tavattoman
suuri summa on puserrettu,
kuuluvat moniin eri kansallisuuksiin
— anglosaksilaisiin, ukrainalaisiin,
suomalaisiin, Canadan ranskalaisiin,
italialaisiin, skandinaavialai-siin
ja muihin. Heidät bn alistettu
nutä kirotuimpiin työsuhteihin siitä
alkaen, kun heidän järjestönsä tuhottiin.
"Bonus"- eli palkkiojärjestelmä
on nyt voimassa jokaisessa
kaivoksessa.
Tuo järjestelmä on synnyttänyt
hirveän taudin, joka tunnetaan nimellä
silicosis eli "kaivosmiesten
keuhkotauti". Sen iihrien lukumäärä
on pelästyttänyt itse Ontarion
lainlaatijakimtaakin, mikä 1926
korjasi Ontarion työväen tapaturma-säädöstä
siten, että silicosis myös
luetaan niihin ammattitauteihin,
joista mainitun säädöksen mukaan
maksetaan korvausta- "Kaivosmiesten
keuhkotautiin" sairastuville kaivosmiehille
maksetaan nykyisin 500
dollarin korvaus sillä ehdolla, että
he ovat sitä ennen työskennelleet
viisi vuotta Ontarion kaivoksissa ja
joutuneet niissä alttiiksi piihappo-
Muutama päivä ennen XIII puoluekokousta,
kävellessäni yli Moskovan
Neuvostotorin tov. Kuusisen
seurassa, kysyin häneltä, ketä hän
piti vahvimpana marxilaisena puolueemme
keskuudessa. :
"Epäilemättä Stalinia", vastasi
hän. "Stalin on meidän parhaiten
kouluutettuja dialektikkoja. Hän
tutkii ja harkitsee asiaa joka puolelta
ennenkuin* siitä puhuu. Mitä
Stalin sanoo on jo edeltäpäin niin
punnittu, ettei se myöhemmin tavallisesti
korjausta eikä täydennystä
kaipaa. Se on kuin hyvin muokattu
lakiteksti. Jo etukäteeti on
hän ottanut huomioon kaikki mahdolliset
vastaväitteet".
Ensi kerran^- näin ja kuulin Stalinia
XII puoluekokouksessa. Se
oli kokouksen iltaistunnossa huh-tik.
17 pnä 1923, Kremlin mahtavassa
juhlasalissa. Jouduin istumaan
aivan puhuj alavan vieden.
Stalin sai puhevuoron tehdäkseen
selostuksen puolueemme keskusko-miteem
toiminnasta; Selostus oli sillä
kertaa enenmiän tilastollinen
kuin poliittinen (poliittisen toimintakertomuksen
oli aamuistunnossa
esittänyt Sinovjev).
Stalin puhui salin huonon akustiikan
vuoksi liarvaan. Hänen puheessaan
ei ollut yhtään mitään pu-hetaidollista
loistoa eikä agitatoris-ta
paatosta. Hänen venäjänkielensä
oli yksinkertaista ja korutonta,
samat sanat ja käänteet toistuivat
usein. Lausunta oli jonkun verran
kovaa.
Yhdessä suhteessa ei Stalin puhujalavalla
vastannut sitä kuvaa,
mikä hänestä tavallisesti on suuren
yleisön keskuudessa ja valokuvien
mukaan. Näissä hänen kasvonilmeensä
aina ovat vakavat ja ankarat.
Mitään sellaista en nähnyt
puhujalavalla. Päinvastoin. Stalin
esitti monet kuivat tilastonsa niin
lukuisilla satiirisilla huomautuksilla
ja niin suurella huumorilla, että
hän siitä vähän välistä sai kokouksen
puolesta osakseen myötätuntoisia
suosionosoituksia. Hänen
suustaan ei koko puheen aikana lähtenyt
kriitillinen hymy eikä hänen
silmistään hyökkäävä veitikkamaisuus.
Tällainen oli Stalin puhujalavalla.
Minkälainen hän on virkahuoneessaan,
en tiedä. Ankara ja karkea,
vakuuttavat monet, viitaten Leninin
tunnettuun kuvaukseen hänestä.
Saattaa olla. Tarvitaanhan sitä
useita sellaisiakin . ominaisuuksia
suuren puoluekoneiston johdossa.
Mutta siitä on kaukana se omavaltaisuus
ja b>Tokraatisuus, josta porvarit
ja oppositsionilaiset häntä
väärin syyttävät Esim. tässä samassa
edustajakokouksessakin puhui
juuri tov. Stalin siitä vaarasta, mikä
on silloin, jos puoludconeisto k i -
vett>isi joukoista eristetyksi "aparaatiksi",
ja jos ei vedettäisi uusia
voimia aika-ajottain johtaviin elimiin.
On ryhdyttävä kasvattamaan
nuorempia, joukoista lähteneitä voimia
puolueen poliittista johtoa varten,
painosti Stalin. Se vaatii meiltä
vuosia, lisäsi hän, se on vaikea
tehtävä, "helpompaa on vallata valtakuntia
Budennyin ratsuväen avulla
kuin kasvattaa pari, kolme todella
pystyvää poliittista johtajaa
puolueettamme varten". Mutta se
ori tehtävä, esitti Stalin, ja hänen
ehdotuksestaan päätti puoluekokous
lisätä puolueen keskuskomitean jäsenten
lukumäärän 27:stä 40 teen.
Jos Stalin harvoin esiintyy, niin
hän vielä harvemmin kirjoittaa.
Tietääkseni on meillä nykyään
kirjamarkkinoilla olemassa Väin
kolme Stalinin kirjaa: "Tiellä Lo-'
kakuuhun", "Leninismin kysymyksiä"
ja "Oppositsionista" (ilmestynyt
vasta muutama päivä sitten).,
ijisimäinen on kokoelma hänen sa-nomalehtikirjoituksiaan
vuodelta
1917, toiseen sisältyy hänen esitelmiään
ja puheitaan vuosina 1924—
25 (niiden joukossa hänen suomeksikin
julkaistu esitelmäsarjansa "Leninismin
perusteista") ja kolmanteen
on koottu hänen kirjoituksiaan
ja puheitaan oppositsionista v:lta
1921—27.
Kaikille on yhteistä se, että ne
ovat kirjoja enemmän ulkonaisessa,
teknillisessä mielessä kuin sisäiseltä
luonteeltaan. Niitä ei ole kir-jaksij^
itsenäiseksi .teokseksi kirjoitettu.
Kaikki ovat kirjoitus-'ja puhekokoelmia,
kappale välittömästä
taisteluista ja rakennustyöstä. Niiden
tyylissä tapaamme sitä samaa
yksinkertaiisuutta, selvyyttä ja hiottua
täsmällisyyttä, mikä on Stalinin
suullisillekin esityksille ominaista.
Usein ja mielellään Stalin käyttää
luokittelumuotoa "ensim^iseksi",
'toiseksi", "kolmanneksi" j.n.e., joka
antaa matemaattisen pätevyyden
leiman hänen todistusjaksoilleen, tai
yksinkertaisinta kysymys- ja vas-tausmuotoa
("Onko se oikein?" •—
On, oikein ori"), joka ei jätä mitään
epäilyksen varaan. Se on kuivahkoa,
mutta selvää ja täsmällistä
kuin lakikieltä.
Kuitenkin erehtyy suiuresti se, joka
luulee, että Stalinin kirjoitelmat
ja puheet olisivat pelkkiä tila-päistuotteita
sen vuoksi, että ne ovat
kappaleita välitöntä taistelua ja toimintaa,
ja että ne olisivat sanan tavallisessa
mielessä helppotajuisia
sen vuoksi, että niiden kielellinen
asu on yksinkertainenpa selvä. Kaukana
siitä. Niiden sisältö on usein
sy\'ästi teoretista,. erittelee Vaikeita
poliittisia ja taktillisia problemeja
ja lenlhismin peruskysymyksiä siksi
monipuolisesti ja systemaattisesti,
että Stalinin kirjoista on tullut kap-
5
Säännöllinen laivakulku kuuluisissa
palatsimaisissa valtamerilaivoissa, Montrealista
(kesällä) ja Halifaxista (talvella),
myöskin Bostonista ja Nev7 Yorkista.
Suoranainen yhteys länsi brittiläis-satamista,
läpi Eng-lannin, Suomen höyrylaivoihin.
Ensi luokassa Pohjanmeren yli, jos
matkustatte Cabin luokassa Atlannilla.
Tiiottakaa omaisenne ja
tuttavanne Canadaan
Etumaksupilettejä ilman vaikeuksia
matkustajille^ Lisätietoja saa
sekä kaikesta huolehtii kuka tahansa
meidän laiva-agenteista tai
20 Hospital St., Montreal, Que.
Canadian Service
pale leninismin "lakia", joka ei ainoastaan
ole tarkkaan luettava, vaan
myös on tarkkaan tutkittava.
Hänen kaikkein uusimpaan kirjaansa
"Oppositsionista" (paksu
75Ö-sivuinen teos) on koottu liki
kolmekymmentä puhetta ja sanoma-lehtikirjoitusta,
nifstä osa aikaisemmin
julkaisemattomia (hänen puheensa
puolueemme keskuskomitean
ja keskuskontrollikomitean \iimei-sissä
täysistunnossa). Lähtökohtana
on eräs jo tammikuussa 1921
julkaistu taistelukirjoitus trotskilaista
oppositsionia vastaan ammatti-liittokysymyksessä,
ja viimeisenä on
kirjassa Stalinin lokak. 23 pnä
K K : n ja K K K : n täysistunnossa pitämä
puhe "Trotskilainen, opposit-sioni
ennen ja nyt",-jossa tehdään
yhteenveto seitsemän vuoden taistelusta
trotskismia vastaan.
Proletariaatin diktatuuria Tihkaa
tällä kertaa kaksi vaaraa, sanoo
Stalin, uuden sodan uhka ja puolueemme
jonkun osan mahdollinen
poisluisuriiinen leninismin tieltä (s.
680). Oppositsioni on hävitettävä
voidakseriime koota voimiamme puolustukseen
kun sota tulee (s. 680).
Puolue taistelee oppositsionia vastaan
kolmesta pääkysymyksestä: 1)
leninismin ja sen taktiikan puolesta
trotskismia vastaan, 2) kysymyksestä
siitä, voiko sosialismi yhdessä
maassa voittaa imperialismin kaudella
ja 3) puolueen eheydestä ja
puoluekurista (siv. 691—694).
Trotskismin perusvirhe on siinä,
ettei.se usko proletariaatin osaavan
ja jaksavan ylläpitää liittoa talon-poikaiston
kanssa. "Miksei Trotskin
orinislunut päästä puolueessa
valtaan? Miten sitä selittää? Ei
suinkaan tov. Trotski ole tyhmempi
tai ^ vähemmän viisas kuin Buharin
tai Stalin? Ei suinkaaif tov. Trotskilla
puutu tahdonvoimaa, halua
olla johdossa? Ei suinkaan hän ole
huonompi puhuja kuin meidän puolueemme
nykyiset johtajat? EikÖ
tov. Trotski pikenunin ole puhujana
yläpuolella monia puolueemme
nykyisistä johtajista? Miten siinä
tapauksessa selittää, että tov. Trotski,
huolimatta puhuj alahjoistaan,
huolimatta halustaan päästä ohjaamaan,
huolimatta kaikista kyvyistään
osoittautui poisheitetyksi sen
suuren puolueen johdosta, jonka nimi
on N K P (b) ? . . . Selitys on siinä,
että oppositsioni tahtoi asettaa
trotskismin leninismin tilalle, täydentää
leninismiä trotskismilla, muka
parantaa leninismiä trotskLmil-la"
(siv. 711—712).
Stalin omistaa erikoisen paljon
huomiota Kominternin kysymyksiin
tekemällä m.m. tarkan yhteenvedon
oppositsionin virheistä Kiinan kysymyksessä
(s. 663), jossa "sillä ei
ole ollut minkäänlaista yhtenäistä
poliittista linjaa, vaan heilunut sinne
tänne" (s. 708) sen" pääkysymyksissä,
jotka |
Tags
Comments
Post a Comment for 1928-01-23-02