Vapaus, January 23, 1928

              Sivu 2
Maanantaina, tammik. 23 p;nä—MOIL, JaiL 23
No. 15 — 19^
'A
K'
t
m
Cana«^fl" työväen ammatillisessa
liikkeessä eaattaä helposti Huomata
kaksi pääpiirrettä. Järjestymätto-miea
Idcumäärä on varsin / u u r i ;
ja yhteys järjestyneiden kesken on
kovia hajanaista. Noin 865,000
teollisuustyöläisestä on likimäärin
275,000 «li yksi kolmasosa jäseninä
K i r j . ABVO VAABA
ammatiliisen liikkeen erinäisissä
osastoissa, jotka kuuluvat joko kan­salliseen,
katoliseen tai ms. kansain­väliseen
ammatilliseen liikkeeseen
tai cfvat tykkänään itsenäisiä.' Jär­jestyneistä
ovat ammattitaitoiset työ­läiset
dttttilalla. Yksistään rautatei­den
ennäisten ammattUcuntain työ­läiset
käsittävät 29.07 prosenttia
maan järjestyneiden työläisten maa­lasta.
Sitävastoin ovat suurten pe-xosteollisatdcsien
työläiset — metal-linkaivajat
ja -sulattajat, hiilenkai-vajal
ja teräksenvalmistajat, kalas­tajat
ja turkiksien pyydystäjät,
maanviljelystyöläiset — varsin hei-kostt
tai eivät lainkaan järjestäyty­neitä;
ja näin ollen miltei tykkä­nään
vailla vastustusvälinettä tun-notoomain
työnantajain hyökkäyk-siän
torjumiseksi.
Ontarion metallikaivos-leollisuus
on tyypillinen esimerkki Moore-
Oraper-Simpson masiinan johtaman
Canadan anunattijärjestön välinpi-täinättömyydestä
ja kyvyttömyydes­tä,
mikäli perusteollisuuksien jär­jestymättömät
työläiset ovat kysees­sä.
Tämän masiinan päätehtävät
miiodostaa työnantajain veljeily,
Cenevessä käynnit ja —- hävytön ha-jotustyö
•— '^kommunismin haarau-tumain
tutkiminen". Sillä ei ole oi
lut aikaa eikä halua käydä käsiksi
Ontarion kullan-, nikkeli-kuparin
ja hopeankaivajain eikä sulattotyö-läisten
jäfjestämistyöhön, vaikka
nuo työläiset ovat tykkänään järjes­tymättömiä
ja yaäcka Ontario muo­dostaa
ehkä kaikkein tärkeimmän
osan Canadan kaivosteollisuudesta.
Edesmenneet taistelut
Ontarion metallinkaivajain histo­ria
kuitenkin osottaa, että viimeisen
kahdenkymmenen vuoden aikana
ovat he kerran olleet jo niin hy­västi
järjestyneitä, että he kykeni­vät
uhmaamaan kaivosten omista-jain
valtaa useamman kuin yhden
kerran ja pakottamaan heidät teke-
.miiiin eräitä myönnytyksiä. Onta­rion
kaivosmiesten ensimäinen jbuk-kokamppailu
tapahtui heinäkuun 8
jp:nä 1907, jolloin likimäärin kol­metuhatta
Cobaltin kaivosmiesten
yhdistyksen n:o 146:n jäsentä lo­petti
työnsä palkkoja ja työsuhteita
koskevan riidan takia^v Myöhemmin
saatiin sovinto aikaan useain kaivos­yhtiöiden
kanssa, jolla kaivosmiehet
smvat muutamia myönnytyksiä; ja
lakko täydelleen päättyi seuraavan
syyskuun lopput)uolella.
Jälleen vuoden 1912 kuluessa ta­pahtui
Cobaltin j a Porcupinen pii­reissä
kolme työlakkoa. Niistä en­simäinen
alkoi Cobaltissa huhtikuun
28 j>:nä sen takia, kun muuan kai­vosyhtiö
öii erottanut kaksi työläis­tään,
joiden oletettiin pelottaneen
erästä työtoveriaan. Kaksi päivää
kraläneen työttömyyden jälkeen tok-ko
julistettiin loppuneeksi huhti­kuun
30 p:nä, jolloin s^hen osll-
Gstuneet 189 miestä palasivat töi
hin, lukuunottamatta kahta erotet
tua. Toinen lakJco, joka koski 225
miestä, alkoi myös Cobaltissa loka­kuun
19 p:nä ja johtui siitä, kun
yhtiö kieltäytyi lyhentämästä työ­päivää
kymmentuntisesta yhdeksän
tuntiseksi. Työt kuitenkin alotettiin
jo seuraavan marraskuim 4 pmä
entisillä ehdoilla. Porcupinen pii­rin
kullankaivajain lakko palldcain
alennusta vastaan, mikä tapahtui
marraskuun 15 p:nä, koski noin
kahtakyramentäviittä kaivosomai-suutta
ja tuhattakahtasataa miestä.
Tanunikuun lopulla 1913 oli suuri
määrä alkuperäisistä lakkolaisista
poistunut lajckoalueelta. Ja lakko
itse asiassa loppui kesäkuun 21
p :nä 1913r jolloin laadittiin sopi­mus,
jonka mi^aan kaivosmiesten
järjestö antoi miehille oikeuden pa­lata
työhön, vaikka laldcoa ei julis­tettu
virallisesti loppuneeksi.
Vaikka näiden taisteluiden saa­vutukset
näyttävät miltei lannistut­tavilta,
niin kuitenkin nauttivat On­tarion
metallinkaivajat tänä päivä­nä
niistä hedelmistä, jörica epäsuo­rasti
johtuvat noista lakoista, muun
muassa kahdeksantuntisesta työpäi­västä.
Ovelat kaivantojen omistajat, jot­ka
itse olivat vastahakoisia myöntä­mään
kaivpsmiesten vaatimaa ly-hempää
työpäivää, kehottivat apu­naan,
maakuiman lainlaatijakuntaa,
tekemään vaaditun myönnytyksen-
Niinpä 1913 Ontarion kaivosasetuk-seen
tehtiin korjaus, liittämällä sii­hen
pykälä, mikä säätää: ettei min­kään
kaivoksen yksikään työläinen
saa olla maanalla pitempää aikaa
kuin kahdeksan tuntia yhdestäkään
peräkkäiseltä kahdestakymmenestä­neljästä;
kahdeksan tuntia lasketaan
siitä alkaen, kun työläinen saapuu
työpaikkaansa kaivoksessa, päät­tyen
siihen, jolloin hän poistuu
työpaikastaan. Tämä korjaus pan­tiin
käytäntöön Cobaltin ja Porcu­pinen
piireissä 1 p:nä helmikuuta
1914.
Lännen kaivosmiesten liitto
Mutta 1913 kaivosmiehet olivat
miltei sataprosenttisesti järjestynei­tä.
Taistelevalla Lännen kaivos­miesten
liitolla oli silloin kahdek­san
osastoa pohjois-Ontariossa, ni­mittäin:
Cobaltissa, Porcupinessa,
Silver Centressa, Elk Lakella, Gow-gandassa,
Cordova Minesilla, Gar-son
Minella ja Su^ui^esar Kaivos­miehet
olivat järjestönsä 4aistelu-hengen
täyttämiä. • Öeillä oli voi­maa
ja rohkeutta käydä taisteluun
lyhemmän työpäivän ja parempain
työsuhteiden puolesta kaivosten
omistajia vastaan. Kaivosmiesten
voiman heijastus on havaittavissa
muun muassa kahdeksantuntisen työ­päivän
myöntämisestä, millä samal­la
kertaa yritettiin taltuttaa heidän
hyökkääväbyyttään.
Paitsi tätä melko ovelaa metodia,
kahdeksantuntisen työpäivän myön­tämistä,
turvautuivat kaivosten omis­tajat
muutamiin varsin väkivaltai­siin
metodeihin, murskatakseen kai­vosmiesten
järjestyneen mahdin.
Niinpä 1914 toimitettiin Sudburyn
piirissä sijaitsevain kaivosmiesten
yhdistysten toimistoissa ryöstö yön
pimeydessä, avattiin kassakaapit ja
kirjat varastettiin, joiden salape­räisten
rikosten varsinaisista toi­meenpanijoista
ei ole varmaa tietoa
vielä tänä päivänä ja tokkopa sitä
tullaan milloinkaan saamaan.
Kaivosten omistajille koitui nois­ta
ryöstöistä kuitenkin ilahuUavia
seurauksia. Kaivosmiesten järjesty­nyt
mahti rappeutui nopeasti. Elk
Laken ja Garspn Minen yhdistykset
kuolivat 1914; Sudburyn ja Cor­dova
Minesin 1916; ja Silver Cent-ren
1917. Kirkland Lakelle sitä­vastoin
perustettiin uusi yhdistys
1914. Mutta tämä, sekä Cobaltin,
Gowgandan ja Conistonin yhdistyk­set
— joista viimeksimainittu oli
perustettu 1919 — kuoli 1920.
Vuonna 1920. perustettiin kuitenkin
O. B. tJ:n toimesta kolme uutta yh­distystä
— Timminsiin, Cobaltiin,
tyneen malidin tuhon kanssa on ta­pahtunut
Ontarion mineraaliteolli-suuden
nopea vaurastuminen, mika
varsinkin parin viime vuoden ku­luessa
on ollut melko ihmeellistä.
Tämän takia ovat maan Vanhempain
seutujen liikemiehet järjestäneet
useita-kiertomatkoja metallikaivos-alueelle.
Niistä tärkem on ollut
Metallurgisen kongressin kiertomat­ka,
joka tehtiin viime kesänä. Niin­ikään
on uhkapeluu karvososakkeil-la
saavuttanut ennenkuulumattoman
Govvgandaan — joista kaksi kuoli
jo 1921 ja Gowgandan yhdistys
1922. Vain Kaivos-, mylly- ja su-lattotyöläisten
kansainvälisen liiton
(jolla nimellä Lännen kaivosmies­ten
liitto nykyään tunnetaan) Por­cupinen
yhdistys elää kituutti 1926
saakka. Vuonna 1925 erosi tämä
yhdistys emäjärj estostaan, liittyi
Canadan kaivostyöläisten liittoon ja
kuten sanottu, kuolla nyykähti 1926.
Kaivosmiesten järjestyneen mah­din
tuho on täydellinen. Heidän
keskuudessaan ei ole toiminnassa
edes yhtiöiden suosiinia ammatti-yh^
äistyksiä.
Tässä yhteydessä lie asianmukais­ta
osottaa, miten perin haluton Ame­rikan
työväetiliitto, johon kuihtuva
Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten
kansainvälinen liitto myös kuuluu,
on käymään käsiksi kaivosmiesten
järjestämistyöhön. Vuonna 1925
-lähetti Timminsin yhdistys pyyimön
Kaivos-, mylly- ja sulattotyöläisten
kansainvälisen liiton päämajaan,
että sieltä lähetettäisiin järjestäjä
pohjois-Ontarioon. alottamaan jär-jestämisr>
Titäyksen kaivosmiesten
keskuudessa. Pyynnön mukaan saa­puikin
järjestäjä Timminsiin, missä
hän viipyi k a ^ i viikkoa ja peri
palkkansa Timminsin yhdistykseltä.
Parin viikon kuluttua hän sitten se­litti,
että on turhaa koettaa ryhtyä
järjestämään pohjois-Ontarion kai­vosmiehiä.
Ja tämmöinen julistus
huolimatta siitä seikasta, että rivi-miesten
väsymättömien ponnistuk­sien
tuloksena Timminsin yhdistyk­sessä
oli silloin likimäärin sataviisi­kymmentä
jäsentä ja kassassa rahaa
parisensataa dollaria.
Mineraaliteollismtden vauras­tuminen
Ritirinnan kaivosnuesten_. j&jes-laajuuden.
Viime marraskuulla
maksettiin esim. Toronton eräässä
osakepörssissä paikasta tuo satu­mainen
summa, 65,000 dollaria.
Ontarion mineraalituotannon mui­na
tunnusmerkkeinä ovat: tuottei­den
moninaisuus sekä nikkeli- ja
kopolttimarkkinain hallitseminen.
Hiiltä lukuunottamatta tuotetaan
Ontariossa miltei kaikkia kaupaksi-kelpaavia
ei-metallisia mineraaleja.
Canadan maakunnista Ontario on­kin
etutilalla mineraalituotteiden
paljouteen ja moneniaisuuteen näh­den.
Vuonna 1925 kohosi Ontarion
mineraalituotannon arvo, josta suu­rimman
osan muodosti kulta, nik-
Jjeli-kupari ja hopea, 87,980.436
dollariin tai noin neljäänkymme­neen
prosenttiin koko Canadan mi­neraalituotannosta.
Tuon määrän
tuotti 1,210 aktiivista työnantajaa.
Heillä oli käynnissä 5,899 työpaik­kaa
ja niissä työssä 19,346 työläistä,
joille maksettiin vuosi- ja päivä­palkkoina
yhteensä 25,909,951 dol­laria;
pääoman käyttö ollen 258,-
967,755 -dollaria. (Numerot otettu
teoksesta "Canada Year Book,
1926".)
Ylläesitetyt numerot ikäänkuin
osottavat, ettei Ontarion mineraali-teollisuuden
omistus ole erittäin
keskittynyttä. Aivan päinvastoin on
kuitenkin asian' laita. Epäkeskitty-neisyys
on vallalla etupäässä eri­näisten
ei-metallisten mineraalien
tuotannossa. Metallipitoisten #nine-raalien
tuotanto sitävastoin on san­gen
keskittynyttä. Ktiltatuotanto,
jonka arvo 1925 kohosi 30,202,357
dollariin, on itse asiassa HoUinger-,
Mclntyre-, Lake Shore-, Dome-,
Write-Hargreaves- ja Tough-Oakes-yhtiöiden
kontrollin alaisena; näis­tä
on kolme ensiksimainittua cana-dälaisen,.
seuraavat kaksi amerika-laisen
ja viimeksimainittu brittiläi­sen
pääoman kontrollissa. Nikkeli­kuparin
tuotantoa, jonka arvo 1925
nousi 21,523,983 dollariin, kontrol­loivat
ehdottomasti _ International
Nickel- ja Mond Nickel-yhtiöt, edel­linen
ollen amerikalainen ja jälki­mäinen
brittiläinen yhtymä. Hopea-tuotantoa,
minkä arvoksi 1925 las­kettiin
7,271,944 dollaria, kontrol­loivat
Keeley-, Kerr Lake-, Lorrain
Trout Lake-, Mining Corporation-ja
Nipissing-yhtiöt, jotka kaikki
ovat canadalaisen pääoman kontrol­lisia.
Täten neljätoista suurta yh­tiötä
kontrolloi likimäärin kaksi
kolmasosaa Ontarion inineraalituo-tarmosta.
Nämä jättiläismäiset yh­tiöt,
ja niiden kera muutamat pie­nemmät,
ovat koonneet satumaisia
voitto-osingoita. Ontarion kaivbsmi-nisteriön
esittämäin numerojen mu­kaan
olivat nämä yhtymät vuoden
1926 loppuun mennessä korjanneet
liikevoittoma yhteensä 246,047,-
040.41 dollaria.
pölyn vaikutukselle. Ehtoihin kuu­lina
aikamäärä on epäilemättä liian
pitkä, sillä "kaivosmiesten keuhko­taudin"
voi saada paljoa lyhemmäs-säkin
ajassa. Silti on nuokin ehdot
täyttäväin, silicosiksen turmelemain,
siiloin ja tällöin "lopputilin" saa^
neiden kaivosmiesten lukumäärä
melkoisen suuri. Vuoden 1927 ^en-simäisen
puoliskon aikana verotti
Silicosis-lautakunta, joka perustet­tiin
1926, kaivantojen omistajia
200,000 doUarim saakka; tuo sum­ma
ta\'allaan osottaa sitä laajuutta,
minkä silicosis jo omaa.
Vaarallisesta työstään saavat kai­vosmiehet
kerrassaan mitättömän
palkan. Miesten päiväpalkat kai­vannoissa
ja kaivantojen päällä
ylettyvät 3.15 dollarista 4.80 :een..
Tämmöinen palkka on ehdottomasti
riittämätön säädylliseen elämiseen,
johon tarvitaan 2,200 dollarin vuo­situlot,
kuten liittoparlamentin ni­mittämälle
teollisuussuhteiden ko­mitealle
1926 esitetyistä todistuksis­ta
kävi ilmi. Tietenkin muutamat
"bonus"-miehet saattavat silloin-täl-löin
tienata kahdeksan, jopa yh-deksänkin
dollaria päivässä. Mut­ta
ylempänä esitettyjen numerojen
mukaaU teki kaivosmiesten palk­kain
keskiarvio vuonna 1925 vä­hemmän
kuin 1,340 dollaria miestä
kohden. Kun tuota sununaa oikeu­tetusti
alennetaan ylimpäin työn-johtajain
yan. virkailijain korkeain
vuosipalkkain takia, niin jää kai­vosmiesten
todelliseksi keskinker­t
a i s t i vuosipalkaksi paljoa pie­nempi
smnma, ehkä noin 900.dol­laria.
Pärjätäkseen päivästä toiseen
moisilla tuloilla, ovat useat kaivos­miesten
perheet turvautuneet sala-viinurin
ammattiin ja muihin eneni-män
tai vähemmän turmeleviin toi-menpiteihin,
joita kaikkivaltiaat
kaivosyhtiöt sietävät.
- Tämmöisiä ovat muutamat pää­piirteet
kertomiJtsessa Ontarion me-tallinkaivajista,
jotka muodostavat
niinkin tärkeän ryhmän Canadan
teollisuustyöläisistä. Metallinkaiva­jain
tilanne on surkea. Siihen on
ryhdyttävä etsimään parannuskeino­ja.
Ne ovat yhtä välttämättömiä
kaivosmiehille ja heidän huolletta­villeen
kuin koko Canadan työväen­liikkeen
edistymiselle. Ontarion me­tallinkaivajain
ja -sulattajam j^r-j'estämistyij
»iön on käytävä käsiksi
täydestä sydämestä. Sen toteutta­minen
saattaa osottautua vaikeaksi,
vaan ei mahdottomaksi tehtäväksi.
Jos uusi, yleiscanadalainen anunatti-järjestö
aikoo täyttää kutsumuksen­sa,
on sen käytävä käsiksi tähän
tehtävään. Kapinalliset kaivosmie­het
ovat valmiina avustamaan jär­jestelmällistä
järjestämistyölä.
NäUiää ^lanti matkustaesv ^
sanoe Simeen *
n kirjansa
K i r j . IVAR LASSY
Silicosis eli "kaivosmiesten keuhko­tautia*
Ne kaivos- ja sulattotyöläiset, joi­den
hiestä ja verestä tuo tavatto­man
suuri summa on puserrettu,
kuuluvat moniin eri kansallisuuk­siin
— anglosaksilaisiin, ukrainalai­siin,
suomalaisiin, Canadan ranska­laisiin,
italialaisiin, skandinaavialai-siin
ja muihin. Heidät bn alistettu
nutä kirotuimpiin työsuhteihin siitä
alkaen, kun heidän järjestönsä tu­hottiin.
"Bonus"- eli palkkiojärjes­telmä
on nyt voimassa jokaisessa
kaivoksessa.
Tuo järjestelmä on synnyttänyt
hirveän taudin, joka tunnetaan ni­mellä
silicosis eli "kaivosmiesten
keuhkotauti". Sen iihrien lukumää­rä
on pelästyttänyt itse Ontarion
lainlaatijakimtaakin, mikä 1926
korjasi Ontarion työväen tapaturma-säädöstä
siten, että silicosis myös
luetaan niihin ammattitauteihin,
joista mainitun säädöksen mukaan
maksetaan korvausta- "Kaivosmies­ten
keuhkotautiin" sairastuville kai­vosmiehille
maksetaan nykyisin 500
dollarin korvaus sillä ehdolla, että
he ovat sitä ennen työskennelleet
viisi vuotta Ontarion kaivoksissa ja
joutuneet niissä alttiiksi piihappo-
Muutama päivä ennen XIII puo­luekokousta,
kävellessäni yli Mos­kovan
Neuvostotorin tov. Kuusisen
seurassa, kysyin häneltä, ketä hän
piti vahvimpana marxilaisena puo­lueemme
keskuudessa. :
"Epäilemättä Stalinia", vastasi
hän. "Stalin on meidän parhaiten
kouluutettuja dialektikkoja. Hän
tutkii ja harkitsee asiaa joka puo­lelta
ennenkuin* siitä puhuu. Mitä
Stalin sanoo on jo edeltäpäin niin
punnittu, ettei se myöhemmin ta­vallisesti
korjausta eikä täydennys­tä
kaipaa. Se on kuin hyvin muo­kattu
lakiteksti. Jo etukäteeti on
hän ottanut huomioon kaikki mah­dolliset
vastaväitteet".
Ensi kerran^- näin ja kuulin Sta­linia
XII puoluekokouksessa. Se
oli kokouksen iltaistunnossa huh-tik.
17 pnä 1923, Kremlin mahta­vassa
juhlasalissa. Jouduin istu­maan
aivan puhuj alavan vieden.
Stalin sai puhevuoron tehdäkseen
selostuksen puolueemme keskusko-miteem
toiminnasta; Selostus oli sil­lä
kertaa enenmiän tilastollinen
kuin poliittinen (poliittisen toimin­takertomuksen
oli aamuistunnossa
esittänyt Sinovjev).
Stalin puhui salin huonon akus­tiikan
vuoksi liarvaan. Hänen pu­heessaan
ei ollut yhtään mitään pu-hetaidollista
loistoa eikä agitatoris-ta
paatosta. Hänen venäjänkielen­sä
oli yksinkertaista ja korutonta,
samat sanat ja käänteet toistuivat
usein. Lausunta oli jonkun verran
kovaa.
Yhdessä suhteessa ei Stalin pu­hujalavalla
vastannut sitä kuvaa,
mikä hänestä tavallisesti on suuren
yleisön keskuudessa ja valokuvien
mukaan. Näissä hänen kasvon­ilmeensä
aina ovat vakavat ja an­karat.
Mitään sellaista en nähnyt
puhujalavalla. Päinvastoin. Stalin
esitti monet kuivat tilastonsa niin
lukuisilla satiirisilla huomautuksil­la
ja niin suurella huumorilla, et­tä
hän siitä vähän välistä sai ko­kouksen
puolesta osakseen myötä­tuntoisia
suosionosoituksia. Hänen
suustaan ei koko puheen aikana läh­tenyt
kriitillinen hymy eikä hänen
silmistään hyökkäävä veitikkamai­suus.
Tällainen oli Stalin puhujalaval­la.
Minkälainen hän on virkahuo­neessaan,
en tiedä. Ankara ja kar­kea,
vakuuttavat monet, viitaten Le­ninin
tunnettuun kuvaukseen hänes­tä.
Saattaa olla. Tarvitaanhan sitä
useita sellaisiakin . ominaisuuksia
suuren puoluekoneiston johdossa.
Mutta siitä on kaukana se omaval­taisuus
ja b>Tokraatisuus, josta por­varit
ja oppositsionilaiset häntä
väärin syyttävät Esim. tässä sa­massa
edustajakokouksessakin puhui
juuri tov. Stalin siitä vaarasta, mi­kä
on silloin, jos puoludconeisto k i -
vett>isi joukoista eristetyksi "apa­raatiksi",
ja jos ei vedettäisi uusia
voimia aika-ajottain johtaviin eli­miin.
On ryhdyttävä kasvattamaan
nuorempia, joukoista lähteneitä voi­mia
puolueen poliittista johtoa var­ten,
painosti Stalin. Se vaatii meil­tä
vuosia, lisäsi hän, se on vaikea
tehtävä, "helpompaa on vallata val­takuntia
Budennyin ratsuväen avul­la
kuin kasvattaa pari, kolme to­della
pystyvää poliittista johtajaa
puolueettamme varten". Mutta se
ori tehtävä, esitti Stalin, ja hänen
ehdotuksestaan päätti puoluekokous
lisätä puolueen keskuskomitean jä­senten
lukumäärän 27:stä 40 teen.
Jos Stalin harvoin esiintyy, niin
hän vielä harvemmin kirjoittaa.
Tietääkseni on meillä nykyään
kirjamarkkinoilla olemassa Väin
kolme Stalinin kirjaa: "Tiellä Lo-'
kakuuhun", "Leninismin kysymyk­siä"
ja "Oppositsionista" (ilmesty­nyt
vasta muutama päivä sitten).,
ijisimäinen on kokoelma hänen sa-nomalehtikirjoituksiaan
vuodelta
1917, toiseen sisältyy hänen esitel­miään
ja puheitaan vuosina 1924—
25 (niiden joukossa hänen suomek­sikin
julkaistu esitelmäsarjansa "Le­ninismin
perusteista") ja kolman­teen
on koottu hänen kirjoituksiaan
ja puheitaan oppositsionista v:lta
1921—27.
Kaikille on yhteistä se, että ne
ovat kirjoja enemmän ulkonaisessa,
teknillisessä mielessä kuin sisäisel­tä
luonteeltaan. Niitä ei ole kir-jaksij^
itsenäiseksi .teokseksi kirjoi­tettu.
Kaikki ovat kirjoitus-'ja pu­hekokoelmia,
kappale välittömästä
taisteluista ja rakennustyöstä. Nii­den
tyylissä tapaamme sitä samaa
yksinkertaiisuutta, selvyyttä ja hiot­tua
täsmällisyyttä, mikä on Stalinin
suullisillekin esityksille ominaista.
Usein ja mielellään Stalin käyttää
luokittelumuotoa "ensim^iseksi",
'toiseksi", "kolmanneksi" j.n.e., jo­ka
antaa matemaattisen pätevyyden
leiman hänen todistusjaksoilleen, tai
yksinkertaisinta kysymys- ja vas-tausmuotoa
("Onko se oikein?" •—
On, oikein ori"), joka ei jätä mi­tään
epäilyksen varaan. Se on kui­vahkoa,
mutta selvää ja täsmällistä
kuin lakikieltä.
Kuitenkin erehtyy suiuresti se, jo­ka
luulee, että Stalinin kirjoitel­mat
ja puheet olisivat pelkkiä tila-päistuotteita
sen vuoksi, että ne ovat
kappaleita välitöntä taistelua ja toi­mintaa,
ja että ne olisivat sanan ta­vallisessa
mielessä helppotajuisia
sen vuoksi, että niiden kielellinen
asu on yksinkertainenpa selvä. Kau­kana
siitä. Niiden sisältö on usein
sy\'ästi teoretista,. erittelee Vaikeita
poliittisia ja taktillisia problemeja
ja lenlhismin peruskysymyksiä siksi
monipuolisesti ja systemaattisesti,
että Stalinin kirjoista on tullut kap-
5
Säännöllinen laivakulku kuuluisissa
palatsimaisissa valtamerilaivoissa, Mon­trealista
(kesällä) ja Halifaxista (tal­vella),
myöskin Bostonista ja Nev7 Yor­kista.
Suoranainen yhteys länsi brittiläis-satamista,
läpi Eng-lannin, Suomen höy­rylaivoihin.
Ensi luokassa Pohjanmeren yli, jos
matkustatte Cabin luokassa Atlannilla.
Tiiottakaa omaisenne ja
tuttavanne Canadaan
Etumaksupilettejä ilman vaikeuk­sia
matkustajille^ Lisätietoja saa
sekä kaikesta huolehtii kuka tahan­sa
meidän laiva-agenteista tai
20 Hospital St., Montreal, Que.
Canadian Service
pale leninismin "lakia", joka ei ai­noastaan
ole tarkkaan luettava, vaan
myös on tarkkaan tutkittava.
Hänen kaikkein uusimpaan kir­jaansa
"Oppositsionista" (paksu
75Ö-sivuinen teos) on koottu liki
kolmekymmentä puhetta ja sanoma-lehtikirjoitusta,
nifstä osa aikaisem­min
julkaisemattomia (hänen pu­heensa
puolueemme keskuskomitean
ja keskuskontrollikomitean \iimei-sissä
täysistunnossa). Lähtökohta­na
on eräs jo tammikuussa 1921
julkaistu taistelukirjoitus trotskilais­ta
oppositsionia vastaan ammatti-liittokysymyksessä,
ja viimeisenä on
kirjassa Stalinin lokak. 23 pnä
K K : n ja K K K : n täysistunnossa pi­tämä
puhe "Trotskilainen, opposit-sioni
ennen ja nyt",-jossa tehdään
yhteenveto seitsemän vuoden tais­telusta
trotskismia vastaan.
Proletariaatin diktatuuria Tihkaa
tällä kertaa kaksi vaaraa, sanoo
Stalin, uuden sodan uhka ja puo­lueemme
jonkun osan mahdollinen
poisluisuriiinen leninismin tieltä (s.
680). Oppositsioni on hävitettävä
voidakseriime koota voimiamme puo­lustukseen
kun sota tulee (s. 680).
Puolue taistelee oppositsionia vas­taan
kolmesta pääkysymyksestä: 1)
leninismin ja sen taktiikan puoles­ta
trotskismia vastaan, 2) kysymyk­sestä
siitä, voiko sosialismi yhdessä
maassa voittaa imperialismin kau­della
ja 3) puolueen eheydestä ja
puoluekurista (siv. 691—694).
Trotskismin perusvirhe on siinä,
ettei.se usko proletariaatin osaavan
ja jaksavan ylläpitää liittoa talon-poikaiston
kanssa. "Miksei Trots­kin
orinislunut päästä puolueessa
valtaan? Miten sitä selittää? Ei
suinkaan tov. Trotski ole tyhmempi
tai ^ vähemmän viisas kuin Buharin
tai Stalin? Ei suinkaaif tov. Trots­killa
puutu tahdonvoimaa, halua
olla johdossa? Ei suinkaan hän ole
huonompi puhuja kuin meidän puo­lueemme
nykyiset johtajat? EikÖ
tov. Trotski pikenunin ole puhuja­na
yläpuolella monia puolueemme
nykyisistä johtajista? Miten siinä
tapauksessa selittää, että tov. Trots­ki,
huolimatta puhuj alahjoistaan,
huolimatta halustaan päästä ohjaa­maan,
huolimatta kaikista kyvyis­tään
osoittautui poisheitetyksi sen
suuren puolueen johdosta, jonka ni­mi
on N K P (b) ? . . . Selitys on sii­nä,
että oppositsioni tahtoi asettaa
trotskismin leninismin tilalle, täy­dentää
leninismiä trotskismilla, mu­ka
parantaa leninismiä trotskLmil-la"
(siv. 711—712).
Stalin omistaa erikoisen paljon
huomiota Kominternin kysymyksiin
tekemällä m.m. tarkan yhteenvedon
oppositsionin virheistä Kiinan ky­symyksessä
(s. 663), jossa "sillä ei
ole ollut minkäänlaista yhtenäistä
poliittista linjaa, vaan heilunut sin­ne
tänne" (s. 708) sen" pääkysy­myksissä,
jotka <Jvat: kysymys kom­munistien
osanotosta Gomindanim,
kysymys neuvostoista ja kysymys
Kiinan vallankumouksen luokka-luonteesta
(s. 708). Edelleen Stalin
huoriiauttaa siitä, kuinka englanti!
lais-venäläisen yhteyskomitean asi-|
assa oli tärkeimpänä ei sen hajoa-f
minen, vaari syy jonka vuoksi se hai
josi ja miten tärkeä e^nglantilaisteDi
menshevikien paijastamiseksi oli s«il
että he karkasivat yhtdsrintamasuj
sodan uhatessa neuvostovaltaa (J
710). Stalin palauttaa mieleen Sakj
san työväen vallankumoustaisteliuj
Y. 1923 ja sen virheen, minkä sill
loin telcivät Trotski, Radek ja Si-I
riovjev uskottamalla että tehdasbl
miteat voisivat korvata työläisneu-l
vostot, joiden perustamista vaativaJl
Buharin j a Stalin (s. 685). Kuut
lemme siitäkin, että Sinovjev Pilf
sudskin vallankaappaidcsen aikänal
suositteli sovinnollista politiikkaa!
tuon tascistipäällikön suhteen (s.|
640). Oppositsioni on aina erehtyi
nyt . suhtautiimfsessa kommunistis-l
teri puolueiden oikeisto- ja vasem|
mistoryhmiin, "joista ensimäinen
halua luopua menneisyydestä ja toij
nen ei halua ottaa nykyisyyttä la-|
kuun" (siv. 641).
Meidän Jjuolueessamme on myosf
olemassa sekä vasemmistosuunUi
(TrotskirSinovjev), että oikeisto-j
suunta (Smirnov-Sapronov), jotaj
kumpaakin vastaan on taisteltaw|
(s. 678). Trotskilaisuus on "ultrtl
vasemmistolaista seikkailupolitiiki
kaa siinä kaiken summa" (&[
636). Sitä vastaan on taisteltavj
tinkimättömästi: "Sanovat että hari
joitamme oppositsionin painostusta.!
Kyllä, sitä me kyllä teemme. Pooj
lueemme asevarastossa ei painostus-l
ta koskaan ole katsottu sopimatlo-l
maksi aseeksi" (s. 699). 1
Kirja "Oppositsionista" ,on elävij
todistus siitä, miten Stalinilla joj
alusta alkaen on ollut hyvin eheil
ja johdonmukainen poliittinen hA
ta puolueemme ja Konuntemin takJ
tiilisissä kysymyksissä. Stalin oJ
siinä aina kulkenut Leninin mubl
na, on syvemmin kuin ehkä kukaasj
muu Leniniä tutkinut ja puolueeni
me johtavilla paikoilla aina osoitt*!
nut sitä: poliittista selvänäköisyytt*!
sitä aatteellista rehellisyyttä ja tiil
kimättömyyttä, sitä johdonmukail
suutta ja lujuutta, samalla myös
tä manöveerauskykyä, jota ilm
proletaarinen vallanlcumoukseiffl
ei olbi voittanut ja jota ilman 6^
voitto ei tulevaisuudessakaan
taattu. •