Vapaus, March 11, 1961

              Lauantaina- maalisk. 11 p. — Saturday, March 11, 1961
U^B$^ty .r- ladepeiKlent Labor
ttjMdi of gltfDJdi' Canadlans. Es-'
lUlllied. K<nr. 19I7. AoihoHtod:
DeimräinS; Ottäta; Pub-
)i«&«a .thrice weädy: Tuesda]r^
iSuimiay» aad Saturdays by VaiMUs
PubUBbing^^Ooinpan; L t d ; at 109-102
Bbnfit» w^ Stuttory. Onti: Oailada.
TeIepbones:Bu8. Office O a f^^4264;
Edltorial Office OS. 4.4265. Manager
E. Suksi. Editor W. EUund. Mailing
addr^: Bo^ 69. Sudbury. Ontario;
AdvertiBing ratea uixih ft]i|dicfit(rä^
Tttmalation free of t^atgö. '
TILAXJSHINNÄI':
Catikdassa: ' I vk; 8.00 6 kk. 4.25
3 kk. 2.50
YhdysvaUoissa: 1 vk. 9.00 6 kk. 4.80
euomtesa: . l ««^ 9.90 6 kk. &38<
hcon 80,000,000 dollaria!
' Alkuviikolla tiedoitettiin,suurin otsikoin, että Inoolla oli
jälleöiii "erittäin hyvä vuosi ---että sen puhdas voitrto oli'jou-lukuäA
isi'pn^ 1960 päättyneeltä vuodelta $80,701,000!;
'^;eijis^ävuontia yhtiön, voitot olijat $85,157,000, mutta^
ybitön; •'pienehemiiien" johtqi siitä kun yhtiö myi nyt 51,-
4ioi(MiöVp«unaa n l ^ ^ samalla hinnalla, millä se osti
si4äi:iPK(tysvaltain hallitukselta. _ — —
Kuten tiedetääö;^Incö oli yhdysvaltalaisten rahamiesten
onaäl^te ja' fcoiitrolloima suuryhtiö: Setf litiiiman siiftret-voi-tQt"
lÄfeiievät rajan yli Wan Streetin pankkeihin - - tai^ ne
sijoiietan osittain täkäläisten tuotantdaitoät^n la^jentaAliir
seeniVsiten, että voitto-osingot tulevat entistä sui^remmiksi.
, i; Valtaosa, näistä Incon satumaisen suurista voitoista tulee
S^dtiuryn alueelta — mutta Sudburyn alueen asukkaat ja
kujinat joutuvat vi^odesta toiseen-entistä tukalampaan" ta-
Jouiig^^rnaan. Ottakaamme esimerkiksi nyt suunnitteilta ole­vat-
r r terveyshuollon takia ehdottomasti välttämättömien
Viemärilaittdden rakentaminen^ Ne tulevat kaiken kaikkiaan
iT^dEtSfu^ kahdeksannen osan Incon viimevuotisista
voitijteta!": Vaikka Incp maksaisi kokonaan näiden viemäri-laitteiden
rakentamisen viime vuoden tuloista, yhtiön uppo-iriHlciuH^"
osakkeenornistajille jäisi "Isiitä huolimatta vielä
$7O,b0Ö,O(k) vuosivoitto.
• .V Mutta: Inco kieltäytyy maksamasta senttiäkään näistä
metK>i5ta; Tosiasiassa se on vpinut tähän mennessä välttää
iriilte^^^^^^^ kunnallisverojen maksamisen Sudburyn
kaupUTi|;issa — vaikka teollisuuslaitokset muissa Ontarion
käi^^igeissa joutuvat maksamaan huomattavan osan kun-nallisinenoista.
> 'Luonnollisesti on totta, että In<(o on hankkinut tämän ve-roVa^
utensa "laillisilla" keinoilla. Mutta sellainen* "lailli-
' ai»tt$V;niikä- kohdistuu suuryhtiö toimialueella sen kaikkia
ty^il^ä ja muita tavallisia ihmisiä vastaan on väke^rammän
Ql^^ä«ifukä^ei tule, eikä saa ikuisesti jatkua. ^
pinnan alla kytevä
ja- luliwava; vaatimus Incon kaiyosten ja muid^ laitosten
känSailistuttamiseksi tulee nousemaan myrskyisään huip-pUtmsa
sitä pikemmin, mitä h^käpäisemminlnco kieltäytyy
malc^niästa sille asiallisesti kuuluvaa osuutta kaupungin
veromenoista,^ Sudbuiy^dset ja muut canadalaiset eivät tule .
V ikäansäkats^lemaan sitä,-että kaupungin kassa on aina- tyh-jän|},^
dtil{ bmak<>tien ja pikkuliikkeiden verotaakkaa on jat-kii'
4asti nostattava,^inalla kun ulkomaataisteh rahamiesten
hyifäksi viedään vuosittain rajan yli $80,000,000 ja sitäkin
säuS-emiriat vöifto-osirigot! Tästä saamhie olla aivan var-moja.
'
1 'Ylfift l^kdcouks»! istunto
• . Yksitoista viikkoa "joululomaa" pitäneen YK:n Yleis-koK6uks'^
ri! Viidestoista istunto kokoontui uuidelleen viime •
tiistaiiia.' Tässä; istunnossa tulee esille eräitä hyvin tärkeitä
kjr^myksiäja. ilrtieisesti .myös propagandamallisia juttuja,
jöidoi pä^k^ktjtäkseha' kiinnittää suuren yleisön huo-
)ni0-pö:s oleellisfetaisei^oista, j'^^^^^ kylmää' sotaa edis­täviin
propagandatemppuihin. Viimeksimainittuim luok-kks^^
lylkeutuvat ns. ''vaiihojen" asiain kaivelu, kuten esim.
ns.';tFn4arin'kysymys, joi^^^^^
tämiölästä, merkitystä.
ilÄtitta' huolimatta lainkaan siitä mitä mahdollisia sivu-hyppyjä
siellä yritetään tehdä suuren yleisön harhauttami­seni,
tosiasia on sittenkin se, että ihmiskimnan suuri enem-mi^'
seuraa suurella mielenkiinnolla: YK:n yleiskokouksen
i^tantoia ja toivoo siltä myönteisiä toimenpiteitä ja päätöksiä
Valonkin Kongon asiassa, aseistariisumiskysymyksessä ja
myös YK:n korkeimman virkailijakunnan uudelleen järjes-täntiä^.
. fYljsiskokoukseh tiistaisessa istunnossa esitettiin Ghanan
presidentti Kwanie Nkrumah'n toimesta useita sellaisia eh­dotuksia,
jotka osoittavj^t, että maailman omaatuntoa kol­kuttaa
kovasti Kongon tapahtumat — että YKai nykyisen
johdöii leipoman hirveän sekasotkun vuoksi Kongon asiain
käsittely olisi annettava pääasiassa afrikkalaisvaltojen ja
-viiranömaisten: tehtäväksi, että kaikkien maiden di'plomaa^
tit lähetettäisiin :toistaiseksi pois Kongosta ja ennenkaikkea
että belgialaiset upseerit ja muut "neuvonantajat" on loppur
jeni tepuksikln ajettava pois Kongosta.
'Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maailman yleinen
mielipide tule punnitsemaan YK:n yleiskokouksen- tätä is-tuntoatuntoa
suurelta määrältä juuri sillä perusteella, mitä
se tekee tai tekeniättä jättää belgialaisten karkoittamiseksi
Kongosta sekä Kongon itsenäisyyden ja kansallisen eheyden
takaamiseksi— mitä varten YK:n joukot Kongon hallituksen
toimesta sinne kutsuttiin: Mitkään verukkeet > eivät siinä
enää auta; Kongon on saatava nauttia kanJsallisesta itsertäi-suudestä
ja koskemattomuudesta, tai muussa tapauksessa
osoittautuu lopullisesti, että YK:n nykyjohto ei pysty mi-
YstSväUämme A w a KiiskiseUä,
joka osallistui; 50 vuotta sitten so^
fialististei) naisten kansainväliseen
.kokoukseen ja oli mukana päättä­mässä
kansainvälisten naistenpäi­vät
viettämisestä, on maaliskuun
l^ymineneQtenä myös oma merkki­päivänsä.
Hän täyttää tänä vuoti­na
82 vuotta.
Aura Kiiskinen o l i 21-vuotias nuo-
H nainen tullessaan työväenliikkee­seen
j a siinä hän on uurastanut her­keämättä
: näihin päiviui asti. Hän
hoitaa edelleen huomattavia luotta­mustehtäviä
Neuvostot-Karjalassa^
joka: o » : hänen nykyinen kotipaik­kansa
jä jonka parlamentin puhe­miehistöön
hän kuuluu. sKun hä-neltäf
k w a n kysyttiin, mikä op pi­tänyt
hänet n i i n virkeänä, liäh vas­tasi:
työ,( toiminta työväenliikkeessä
sö. että elämällä on ollut päämäärä
ia siäältö.
Kun kuuntelee Aura Kiiskisen
hersl^vää huumoria, hänen johdon­mukaista
puhetta, elämänviisautta
ja samalla raikkaita huomiotaan,
unohtaa tyystin häntä painavan ikä­vuosien
kuorman. Aura Kiiskinen
on avarakatseinen kulttuuri-Jhmi-nen^
joka^valppaasti osallistuu yh-:
teiskunhaftiseen elämään. Vielä v.
1958 hän teki pitkän vierailumatkan
Suomeen puhuen tuhansille ihmi­s
i l l e . - Hän seuraa kiinnostuneena
koulua, kirjallisuutta j a teatteria.
Hänen kotonaan Petroskoissa on
karjalaisten taiteilijain maalauksia
mutta myös jäljennös Eero Järne­feltin-
vaikuttavasta "Kaskenpoltta­jasta''
muistaakseni vuosikymme­nien
takaa \ Helsingin-kodista sinne
kulkeutunut. Kirjahyllyssä on Marx­i
n j a Lenin teosteh rinnalla Neu­vosto-
Karjalan nuorten kirj ail ij ain
teoksia, mutta myöskin vanhempaa
j a uusinta Suomen kirjallisuutta.
Minna Canthin; toisen Kuopion tyt­tären
teokset ovat hänelle erityi­sen
läheiset ja Pentti Haanpään
lukeminen tuottaa jatkuvasti nau- sehän
tintoa. Kaikesta näkeOi että kirjat] ja sitä tuli pitää vireänä kuten
Canadalaisten paljon rakastamaa
M\f Patiline Johnsonia muistetaan
ovat ahlterassa käytössä.
AurSr» Kiiskisen kirjallisesta har­rastuksesta
j a lahjakkuudesta pu­huu
ennen muuta hänen : omaelä­mäkertansa
"Vuosikymmenien ta­kaa":^
joka on samalla hänen suku­puolensa
työväenliikkeen ihmisten
elämäkertaa. Suomen työväenliik-kefen
taistelu, sen kohottavat voitot
ja kovat kokemukset tulevat, siinä
esiin tavalla, joka koskettaa; jor
kaista ihmistä.. K i r j a n voima piilee
siinä, että teoksessa avautuu ; työ­väenliikkeen
merkitys asemastaan
tietoiseksi pyikivälle ja,.yhteiskun­nallisia
oikeuksiaan tavoittelevalle
työkansalle .sen- oman- kasyunLga
taistelun kautta. • ., v: ^
-Tpmä teos, jota Suomeenkin on,
levinnyt useita tuhansia, on myös,
esitystavaltaan välitön ja valloit­tava.
Samanlaisia ovat myös kaikki
Aura Kiiskisen kirjeet, joissa hän
kertoo muistojaan ja ilmaisee käsi­tyksiään
ajan- kysymyksistä. Mm.
Tampereella v. 1905: pidetyistä työ­läisnaisten
edustajakokouksesta hän
on kertonut kirjeessään seuraavaan
tapaan.
"Kokous vietettiin erikoisen nuo­rekkaan
nousevan vallankumous-hengen
läpitunkemana. Äänioikeus-vaatimus
oli niitä kysyriiyksiä, jot­ka
olivat päällijnmäisinä ja muita
kuohuttavimpina. Kun en- ennen
Tampereen kokousta ollut liittotoi-mikunnan
jäsen oli kokouksessa
vain 'rivimiehenä'. Muistan kum­minkin
että käytin 'hyvin äkäisen'
puheenvuoron — nähtävästi viipu­rilaisena
patrioottina :— liittotoimi-kuntaan
kohdistetun arvostelun
johdosta ymmärtämättä itsekritiik­kiä,
kun pidin arvostelua kohtuutto­mana.
Samoin esiinnyin kokoukses­sa
raittiuskysymyksen alustajana,
jota raittiusasiaa pidettiin silloin
tärkeänä yleensäkin, mutta erittäin­k
i n työläisnuorison moraalisen kun­non
kannalta katsottuna. Sitä paitsi
kuului puolueohjelmaankin
Kiij. MAUniCE RUSH
Ottavvasta on tiedoitettu, että
postidepartmentti painattaa erikoi­sen
postimerkio, maaliskuun 10 pjijä
Emily Pauline Johnsonin 100-vuo^
tissyntymäpäivän muistoksi, jota
iteicvebditään Canadan tunnustukse­na
rakastetulle Mohawak-heimoon
kuuluneelle • runoilijattarelle.
: Hän syntyi Brantfordissa, olevalla
intia^nireservatioalueella Mohawk-helmon
päällikölle ja englantilais-sytityiscUe
äidille. Jo pienenä lap­sena
hän oppi tietämään totuuden
siitä; kuinka hänen kansaltaan oli
ryöstetty omaisuudet ja oikeudet.
Erään kerran toi surua, hänen ko-uskonnonvastaista
kamppailuakin.
Sivumennen sanoen ei olisi pahit­teeksi..
molempien edeltämäinittu-jen
kysjmiysten edelleenkin esillä-pitäminen.
. ,
Edeljeen.muistan, että kaikki ko­kouksessa
olleet asiat olivat 'sydä­menasioita'
ja että olimme pakah­tua
kärsimättbmyyd,est9i;kun yhteis-^
kunnallisten [(epakphtaSn, .-poistumi­nen
: tapahtui' 'Miln: sietämättömän
hitaasti."
I Näitä .kiihkeitä murrosvuosiasku-j
vaa, myös, kafea'iti4dättime, 'V^^
Linnan romadiii^aan'f-1Jäällä Pflh-japtähden
all^'), jojflca! A u r a ; JCiis-kisen
ystävät lähettivät' jhänelliE» tvii?
me vuoden lopulla kuullakseen~sii-tä;
hänen , aikalaisensa ' ajatuksia.
Katkelma Aura Kiiskisen viime jou
lukuulla kirjoittamasta pirteästä
kirjeestä kertoo, miten k i r j a on vas­taanotettu.
•
" L u i n kirjan niin kiinnostuneena,
etten muistanut l i i o i n muuta maail­maa.
Se on mielestäni vallan erlno^
mainen erittäinkin, kun ottaa huo^
mjoon kulra sen on kirjoittanut.
Muuttelin/^ vähän kirjan sankarien
nimiä' j a niin jouduin -läheisten
muistojen hauskaan p i i r i i n . . .
V : n 1905^ vallankumous maaseur
duilla oli hyvin tutunomainen, vain
sillä eroltuksella, että Antrea (jos­sa
Aura Kiiskinen silloin työsken­teli)
oli enemmän tyoläisasutus,
työläiset koko joukon tietoisempia
ja porvaristo enemmän häkeltynyt
Mutta muuten hyvin paljon yhteis­tä
sikäli, että alussa oli paljon ha­puilua,
jolloin - tosin saimme, kyllä
apua kaupungista. l^Iuutoin kirja
on mielestäni -rehellisen oikeuden­mukainen
.ilman sarvia j a sorkkia.
K i e l i vain saisi olla vähän siivom-paa.
Toisin paikoin tuntui kuin air
van keinotekoisesti yritettäisiin
'kansantajustuttaa' tarpeettomasti".
Tämän päivän A u r a Kiiskinen ei
kuitenkaan ole vaipunut menneit­ten
muisteluun vaan eläfi voimak­kaasti
nykyäjassai nykyajan nuOr
ren polven myötää Elämänilo, j a . t o i -
vekkuus kuvastuvat kaikista k i r j e i s ­tään,
_ne välkkyvät -vaikeuksien ja
henkilökohtaisten •. murheidenkin, lä­pi.
"Minä voin: hyvin,, n i i n hyvin,
että vain harvat ikäiseni. Ainoa su-
SITÄ1IIIIIII
JA
lllllilillllllTÄTii
KAATOLUPA
Kalle,-;jonka. puhuttiin toisenkin
kerran käyneen hirvijahdissa vaivaa­matta
silti viranomaisia kaatolupien
pyynnöillään, ilmestyi eräässä järjes­tyksen
puuskassaan nimismiehen pu­heille.
•
• ^ fTarttis saara* hirvilupa, kun on
.toi.mettä^kysaika . .
- — Jaha,, että. hirvilupa muhoiii.'ni-mlsmies'
- i ^ a n i ^ - harvinsfeelir aslal''
lelv^iMon^a^ niitä hhrviä Kallella
jo. tonä k ^ u l l ^ on? .J6s niin ^kilinä
pan^_i£lin:]fii|4fen kalkki samaan, ;Up-i
piiun, .'ettlt"kallenkin kohdalta laki
täyttyisir
Kalle mulkoili nimismiehen naures­kelua,
painoi karvareuhkan mieleno-soitukselisesti
päähänsä ja. . .
^—Laske itte elukkas. Em mää o
sun riistanvartijas.
ru- oh, että aika lentää n i i n mahdo-
-tonta vauhtia", hän kirjoitti muu-,
tama vuosi sitten..
.Känisjärven rannalla, rakkaassa
Pässinrannassa vietetty kesä palaut­taa
aina voimia talven varaksi. V i i ­me
yuoden lopulla Aura kirjoitti:
" O l i n Pässinrannassa 4 kuukautta
Ja -puuhasin kukkien y.m. kanssa
kaiket päivät. Kesän pitkään hyvä
ilma j a lapionvarsi tekivät ihmeitä.
Kyllä se oli ihana kesä — kukkia
kukkia, ihan kuin paratiisissa. Vet-fii
olisi saanut' välillä olla enem-
:nuin, mutta olipa Aänineit likellä."
Omat ilot liittyivät yhteisiin iloi­hin.
Kirjeen jatkossa Aura Kiiski­nen
-sanoo uskovansa, että myös
meillä Suomessa on ollut iloa ja
nautintoa Neuvostoliiton saavutuk­sista
joista hän erikoisesti mainit­see-
toveri Hrushtshovin "henkeä­salpaavan
jännittävän" Amerikan
matkan ja samaan aikaan kierto­matkalleen
lähteneen uuden pla­neetan.
Kuvaus päättyy juhlaviin
sanoihin: "Tuntuu suurenmoiselta
olla tällaisen maan kansalaisena!"
Suomen työväenliike ja erityises­t
i sen naisliike ovat ylpeitä Aura
Kiiskisestä, joka on varttunut aat­teen
ihmiseksi niiden riveissä.
I n k e r i . Lehtinen.
o
o,
o
o
o.
KODIN PlimTÄ
T O I M I T T A N U T E E V A
Musiikki parantaa
0 <,
e
•O
e
e
e
e
.o
o
'O
o
e
o
. e
.o
Q
M u s i i k i l l a on ihmeellinen voima
ihmiseen j a sitä on ymmärretty
käyttää" jo- kauan suurten: tapahtu­mien
taustana.: Sodissa on . ollut
ainakin rumpali antamassa tahtia
väsyneellekin ' jalap^ousuUe ja so­tilasjoukot
. ovat aina laulaneejt
ja^arssilauluja. , Kirkoissa on lau­lulla
j a soitolla suuri^osuus, nie-neepä
joku sinne vallan kuullak­seen
musiikkia. Kuorot j a orkeste-^
rit ovat aina vetäneet puoleensa
vapaa-aikansa viettäjiä, puhumatta­kaan
ammattimuusikoista. Musii­k
i l l a on suuri ero, surullisena olles­saan
ihminen pukee tunteensa hai­keaan
säveleeseen, mutia iloisena
hän on i r t i maasta. On saatu pal­jon
hyviä tuloksia esim. hermosai-raaloissa.
hillityllä, hiljaisella mur
silkillä j a usein rajukin potilas on
rauhoittunut. . ~
On sanottu että lehmät lypsävät
paremmin ja pysyvät rauhallisina
lypsyalkana kuullessaan musiikkia.
Etenkin Straussin valssit sanotaan
olevan niiden.mieleen.
Ja nyt tähän musiikin käyttöön
on ilmaantunut uusi kipua lieveur
tävä hyöty. Hammaslääkärit ovat
nim. V ottaneet käyttöönsä nauhoi­tettua
musiikkia poratessaan poti-landensa
hampaita. Potilaalla on
itsellään tilaisuus valita minkälais­ta
musiikkia hän haluaa kuunnel­l
a ja siinäkin tulee esille ihmisten
erilainen maku musiikin suhteen.
Yksinpä lauluaarioita suurista oop­peroista
on pyydetty ja nuoriso
"rokkaa" mielellään hammaslääkä^
rin tuolissakin. Sanotaan tämän
paljon auttavan ^ipua lievittämään
kun potilas rentoutuu valitsemaan­sa
muusiikkia kuullessaan.
M u s i i k i l l a on viihdyttävä ja pa­rantava
vaikutus sekä kuulijaan et­tä
esittäjään, kuinka muuten : olisi;
selitettävissä se suuri into j a har-rasti|
S, j o t a musiikin ystävät jaksa­vat
vuosikymmeniä-kuulumalla
kuoroihin ja orkestereihin, usein
pitkän päivätyön=jälkeen. t< »."t VW"»!:
Musiikisfa^ puheenollen, olettekö
j o päättäneet tuUa tänä, kesänä
Sudburyssa; {Vietett^viiii Saurjuhr :^
i i i n ? S i ^ e n oh aikaa enää runsaasti
neljä kuukautta. ^ ~
kertomalaulaja„yleyimmän( kansan,
mitä maailma on koskaan nähnyt,
r u n o i l i j a . " , . , ,,,
Jos Pauline I Johnspn ,olisi; elossa_.
vielä hän jalkaisi\huut,oaan,sitä,iul-maa
epEoikeutta vastaan,, jota; Cana­dan
intiaaneja vastaan harjoittaa
hallitus, joka samalla kun. se .teko--
pyhänä julkaisee Pauline Johnsonin
muistolle postimerkii;i siitä; liiiit^
Canadan intiaanit ovat antaneet Ca-:
nadalle, harjoittaa se mitä juilcein-ta
heidän maittensa sekä oikeuksi­ensa
ryöstöpolitiikkaa - ja • samalla
Canadan alkuasukkaidenvjoukkohä-vittämispolitiikkaa.
ikun Pauline Johnson oli 33-vuo-tias
häneen vaikutti voimakkaasti
tiinsa se k u n hänen isänsä, joka oli Louis Rielin johtama luoteisalueen
osoittantunut,, että YK:n kor­keimmat
virkamiehet oyat mil­tei
poikkeuksetta ns, länsimai­sista
piireistä, jota vastoin puo­lueettomalla
-ja sosialistisella
maäilmäiiosälla —- ihmisktm-jiati
kahdella kolmanneksella
. [~ ei ole mitään sananvaltaa
hinkään tai on kokonaan pikkukansojen itsenäteyyden vi-' - tämän tärkeän järjestön kor-hollisten
p^tolella.
iilmeis^vonV että asdstariisumiskysymyksen'^ k
-kaipaamyös kohentelua. jpli tavallaan jraniarrettävää; etlä
Yh<^ysvaltain, hallitus tahtoi saada lisäaikaa aseistariisumis-ohjkman
laatimista varten. Mutta asia erikseen oU Wasli-ingionista
ainiettu ^lausunto, että Yhdysvaltain ns; tavallisia
aseiroimiä '^tullaan vahventamaan, samalla kun ydlhaseiila
variistetut voimat pidetään ennallaan. Toishisanoen; kysy­mys
ei ole enää paikallaan tallaamisesta' sillä aikaa-kim
Wä^ington tarkistaa aseistariisumisohjelmaansa, sillä ta-vitfiisilla
aseilla varustettujen asevoimien lisäänunen tulee
edeil^eh kärjistämään varustelukilpailua.
-.i.TlSssä'tilanteessa auttaisi ilmeisesti asianomaisia valtio-mi^
luä.se, jos YK:n Yleiskokous lausuisi -päättävän kantan­sa;
jfleisen jä täydellisen aseistariisumisen puolesta, mitä i'h-rnyt
odottaa ja vaati^. Sellaisella paatoksella'aseis-spimtiksen
puolesta: olisi epäilemättä .myönteinen
yaifm(^s; niihin piireihin, jotka vielä kuuntelieVat mieluim-
• I ICoh^goh öperafion epäonnistuminen paljasti YKm kor-kej^|
f«(i^ ''yleisesikunnan" kokoonpanon virheel-lis$
grden ja puutteellisuuden kaikessa alastomuudessaan. On
reservaation Johtaja, piestiin, mel­kein
kuoliaaksi kun hän yritti es­tää
rikkaiden miesten yritykset
päästä reservaatioalueen metsän
kontrolliin.
Koko elämänsä ajan hän vastusti
äänekkäästi- väärinkäytöstä, joka
oli kohdistettu hänen kansaansa
vastaan. Hänen kaikkein voimak­kaimmat
runonsa, kuten "Karjan-varas",
olivat protesteja niitä epä­inhimillisiä
olosuhteita vastaan, jo­hon
Canadan intiaanit ovat joutu­neet.
Myöhempinä vuosinaan, kun
"kunnioitettu" yhteiskuntaluokka
y r i t t i unohtaa hänen intiaanisynty-mäperäänsä
hän muistutti heitä
seuraavilla sanoilla:
"Olen intiaani j a elämäni on py­hitetty
kansani muistolle. Uhohta-kaa,
että olhi Pauline Johnson;
mutta muistakaa aina/ että olin Te-kahionwake,
Mohawak, jonka vaati­maton
pyrkimys ^ l i olla kansansa
keimmalla portailla. Tulokset
ovat nyt Kongossa_kokd maail-van
nähtävänä! Mutta-niin pa­ha
kuin Kongon tilanne.onkinj
vielä peloittavampaasörii;ajatel­la
mitä tulee- vastaisuudessa
tapahtumaan jossakin -muussa
maassa, jos YK:n "yleisesikun­ta"
jää ihmiskunnan yhtä kol­mannesta
edustavan maail-manosan
yksityisomaisuudek­si.
Me ptiolestamme toivomme,
että' Canadan valtuuskunta ot­taisi
YKrssa myönteisen kan­nan
kaikissa näissä suurkysy-myksissä,
että niidejn käsittely
edistyisi; ihmiskunnan enem­mistön
ja samalla myös Gana-daii
kansan ienemmistön toivei­den
ja parhaitten etujen mu­kaisella
tavalla.
kapina. Runossaan "Intiaanivai-mon
i t k u " hän kehoittaa intiaaneja
"iskemään.vapauden ja elämän puof
lesta".
Suurena taiteilijana ja humanisti
na Pauline Johnson piti velvolli
suutenaan puhua epäoikeutta vas
taan missä hyvänsä hän havaitsi si
tä. Tämän johdosta hän tuomitsi
sen epäoikeuden, jota harjoitettiin
Ranskassa Drefusin jutussa. Käyt
taen parhainta asetta mitä hänellä
oli, runoilijalahjojaan, Pauline
Johnson tuomitsi ranskalaiset \i-ranomaiset
runossaan "Antakaa
meille Barabbas". .
Pauline Johnson oli syvästi pat­rioottinen
ja rakasti Canadaa.. Kun
hän makasi Vancouverissa sairaa­lassa
kuolemaisillaan syöpään sa
noi hän eräälle ystävälleen:
"Toivoisin, että ainakin yksi ru­noistani
voisi sytyttää ihmisten rin­nassa^
tulen j a saattaisi heidän in-,
nostumaan' kansakuntansa kunni­aan."
On surulla tunnustettava, että ny­kyään
n i in monilta meidän aikakau­temme
"johtavilta" henkilöiltä
puuttuu se' polttava patriotismi, jo
ta Pauline Johanson tunsi. He ovat
kiinnostuneet enemmän dollariin,
jonka he saavat myydessään maan­sa
Yhdysvalloille j a ulkomaalaisille
monopoleille, kuin) "kansakuntansa
kunniaan". — —"
Huolimatta siitä,, että monet"^ätT
kansa taantumukselliset aatteet vai-r
kuttivat-^häneen j a hän runoili ylis-
,telien monia, taantumuksellisia lai­toksia
. ja tapauksia, hänen patrioot­tiset
tuoreet Virtauksensa j a kan­saansa
vastaan harjoitettujen epäoi-keuksien
tuomionsa heijastavaLlois-tavina
hänen teoksissaan.
vVain harvoja taiteilijoita kansa
rakasti niin syvästi kuin Pauline
J|ohnsonia. Sitä kuvaa ^e kun hän
kuoli niin käytännöllisesti sanoen
koko Vancouverin valtasi^pru. L i ­put
liehuivat puolitangossa, kau­pungin
valtuusto sulki konttorinsa
ja tuhansia osallistui hänen hauta­jaissaattueeseensa.
. Edistysmieliset canadalaiset -kun­nioittavat
E m i l y Pauline Johnsonia
satavuotispäivänä än koska canada­laiset
pitävät hänen työtään perin­teellisesti
demokraattisia, joka , on^
anneltu nykyiselle ja" tuleville Cä-|
nadan sukupolville. -
Ontarion maakuntahallituksen sihteeri ja kansalaiSuusasiain ministeri Hon. John Ya­remko
oli maalisk. 2 pnä hallituksen edustajana Maltonin lentokentällä vastaanotta­massa
Euroopan eri leireiltä saapunutta 57-henkistä pakolaisryhmää. Hän lausui heidät
päämiriisterr Frostin .puolesta' tervetulleiksi. Näistä uusista tulokkaista sairastaa aina­kin
1 jokaisesta perheestä.tuberkuloosia ja heitä tullaaft hoitamaan Canadan keuhko­tautiparantoloissa.
Kaiken, kaikkiaan on Ganadaan tuotetuista tuberkuloosipotilaspako-laisista
tuotu Ontarion parantoloihin 341. -— Kuvassa nähdään tästä 57 hengen ryhmästä
jugoslavialainen Doricic-perhe. Takarivissä vasemmalta oikealle Hon. John Yaremko,
mrs; D. Donovan, mrs. P.D'Angelo, nirs. Hamilton, mrs. (^Ward Markle. Etvirivissä Do­ricic-
perhe ja mrs. T. Ashby. *
Kaikkea sattuu
L u i n jostakin että kumijalkineet
saa kiiltäviksi pyhkimällä-; ne mai­dolla
Kaadoin maitoa rasuun ja
sivelin sillä isännän päällyskengät.
Kylläpä tulivatkin aivan kuin uu­det.
Kenkien omistaja A o i t t i kiel­tää
sanomalla ettei ruokaa saa tuh­lata
sellaiseen paikkaan j a että.li­kaantuvat
ne kengät kumminkin
heti ulos astuessa.
M u t t a , i l l a l l a vasta kummia kuu­l
u i . Lumivalkoinen erikoisen puh- v
\das ja iso kissa nautti auringon ,
lämmöstä keskellä ajotietä eikäv)l-lut
tietääkseenkään autontorveh
varoituksesta, eikä kaasuttamises­ta
johtuneesta äänestä, jota ne ta­vallisesti
pelästyvät. Tämä vaan
laiskäasti käänsi päätään autoon
päin eikä . liikahtanut, mitä lie sik..-
miään s i r i s t e l l y t Auton oli pysäh-
•dyttävä sillä ei ollut tilaa ajaa s i ­vusta
ohL Kulki parimiestä siit^
j a päättivät auttaa autoilijaa aja­malla
kissa pois tieltä. Mutta se oli
helponunin sanottu kuin tehty. Kis­sa
nousi koko komeuteensa takaj%
loilleen j a etujaloillaan takoi vas­tustajiaan
kuin paraskin nyrkkeili^
j ä , niin että yhden miehen käsine
lensi toiselle puolelle tietä, eikä
hän uskaltanut enää astua kehään,
sanoi pelkäävänsä että kissassa on
yesikau^u.' ) A u t o i l i j a , meni kissan
luo, taputteli sitä j u t e l l en ettei kes^
kitie ole turvallinen* lepopaikka ja
kissa, kehräsi hi^eh)|Sylii(s|[än kun-^-
hari kantoV sen köbaalia olevan' ta- '
.lon eteen. ( jM[ul1^,9i|nenkuin hän
öhti juosta" takaisina' autolleen niin
kissa oli siellä jo häntä odottamas­sa
ja tarttui kynsillään, n i i n ' lujasti
'hotisunlankeisiin ah'ankuin ei olisj
halunnut kosltaaii'^ nii^tS hellittää
j a 'nuoli ja' haisteli kenlciäni, o li
rie vähällä^syödäkviii, sitä maitoa
n i i h i n tuhrit'',:-kuulih: i l l a l l a . ; K o l ­me
eri' kertaa' hJ?n kantoi kissan
pois j a aina se oli takaisin auton
edessä ennen häntä. Viimeisellä
kerralla taas. jättäessään kissan ta^
lon eteen; häUr matki koiran hau^r
kumista j a sen kuuli joku lähitaio|t
nuori koira tullen katsomaan mi­tä
on tekeillä Kun ne siinä s i l ­mästä
silmään toisiaan tuijottivat,
kissa ja koira, niin hän pääsi au­toon
ja ajoi pois. "Aläkä ienää s i ­vele
kenkiäni maidolla"^ hän va­roitti.
Tämä tapahtui vasta pari
päivää sen maitovoitelun jälkeen,
n i i n että tuskin se o l i syynä. Mistä
se silloin johtui kun hän otti robi-nin
käteensä, tai silitteli oravaa ja
kuoputti jäniksen korvallista? Eläi­met
vaistoavat hänessä ystävänsä.
-—' Noin 35 prosenttia Etelä-Af-i-
ikan Bantu heimon asukkaasta voi
kirjoittaa j a lukea, joka merkitsee
noin 20 prosentm lisäystä sitten
1946
— Puoli millimetriä paksu kap-ronkuitu
kannattaa 16 kg. painon.
PÄIVÄN PAKINA
aa ~
Heil Hammarskjöld
K r n Ghar.in presidentti Kwame
Nlc:u:n-)h niti Y K : n yleiskokouksien
' •^--r>;si.':ti::incs5a puheensa_ viime
f istrinn, ni:n.-Ottavas;a ja ,Wash-i
r i t ^ f ^ ^ n tervehdettiin sitä "pidät­tyvänä
! ja "oleellisesti rakentava­na"
puheena.
Nkrumah arvosteli puheessaan •
terävästi VKn aikaansaannoksia
Kongossa — "pääosa hänerfarvos-telqstaan
kohdistui länsimaita . l e k a
Y K - n länsimaisia virkailijoita vas­taan
. . .", kuten tunnettu j a kyyy^
k i s canadalainen kirjeenytefhtaja
Philip Deane uutisartikkelissaan
kertoi.
Tämä korostaa kahta pä.äseikkaa:
1. >Iaailmdn- yleinen: mielipide tuo­mitsee
Y K : n . aikaai\saannokset'Konh
gossa jo niin suurejlä ylivoimal£a,
ettei niitä voida puolustaa enää
edes Washingtonissa rja Ottavvassa;
2. Edesvastuu Y K :n epäonnistumi­sesta
on "pääasiassa länsivaltojen
ja \'K:n länsimaisten virkailijain
harteilla", kuten m r . D e a a e totesi.,
Mutta Haikosta tästä huolimatta
meidäp tulisi huutaa kuorossa ' ' H e il
Hammarskjöld"! sillä kaikki sellai­set
esitykset, joiden mukaan m r .
Hammarskjöld on Kongon toimin­nallaan
oso^tttautunut toimeensa ky
kenemättömäksi, ovat muka itses­tään
pahasta* Hammarskjöldin ar­vostelu-
uhkaa muka YK:ta ja
yleensä - jaäräpäiden demokratiaa.;
--Mutta-nieidän sietää pysähtyä
kaisomäan, minkälaista " d e m o k r a ­tiaa"
. ' -Hammarskjöldin komento-edustaa:
. ^
Yleinen käsitys demokratiasta on
se, että sen puitteissa tulee eduste­tuksi
ja kuulluksi"enemmistön
mielipide".
Y K : n omien, tilastotietojen mu­kaan
nykyajan maailma on jakaan­tunut,
pääpiirtein kolmeen osaan:
Sosialistisessa maailmanosassa on
runsas kolmannes maailman ihmis­kunnasta
ns. puolueettomista mais­sa,
on runsas kolmannes- ihmiskun­nasta
ja kapitalistisessa • maailman-osassa
on vajaa kolmannes ihmis­kunnasta.
• /
pemokraattisen käsityskannan
mukaan pitäisi siis Y K : n johdon
koostua osapuilleen samalla tavalla,
jos ''n^imittäin halutaan ..saada
"enemmistö' edustetuksi.
Muttamikä on totuus?.
Pääsihteeri Hammarskjöld on
tunnetusti kapitalistisen maailman-osan
edustaja. Häntä ei voida ja­kaa
kolmeen osaan.
Hfnen alaisuudessaan,'lähimpinä
neuvonantajuiaan, on 28 apulaista.
Niiden avustajina on 34 - johtajaa.
Ja sen lisäksi on lakiasiainosastossa
miltei yhtä vaikutusvaltaisessa ase­massa
30 henkilöä. Y K : n 'yleis­esikunnan"
kokoonpano on siis seu­raava:
1 ynnä 28, ynnä 34, ynnä 30^
— eli yhteensä 93 korkea-arvoista
virkailijaa.
- Luku määränsä perusteella tämä
näyttää melko "demokraattiselta'.'.
Mutlja', onko näist^' korkeaTa|"Voi-sista
virkailijoista 31 edustajaa so­sialistisesta
maailmanosasta, _^31
puolueettomasta 'maailmanosasta ^ j a
31 kapitalistisesta maailmanosasta?
Hyvin ^arvattu: Piiput ei ole sin­ne
päinkään,' että viinaa tulisi. Y-
:K:n 93:sta*korkeasta virkapaikasta,
mukaanlukien pääsihteerin toimi,
on 68 täytetty kapitalistisen maail-manosan
«^^edustajilla. Puolueetto­milla
maiUa on näillä korkeimmilla
virkapaikoilla 23 edustajaa. Neu­vostoliitolla
ja muilla sosialistisilla
mailla on; kaiken kaikkiaan vain
K A K S r virkapaikkaa.
Mutta jatkakaamme. Y K : n tie­donantojen
mukaan on vuodesta
1955 lähtien •YK:n toimesta lähe­tetty
kaikkiaatn 2,000 erinäistä neUr
vonantajaa, pääasiassa ns. alikehit­tyneisiin
mailiijn. '
• VaikkajiJuwskunnan..sfturl enomr }!•;.;
mistö muodostuu ns. värillisistä i h ­misistä,
niin valtava enemmistö
näistä Y K : n neuvonantajista oli
valkoihoisia. Koko sosialistisen
maailmanosan maista löytyi v a i n 40
neuvonantajaa. Kaikki afrikkalais-'
maat yhteenlaskien eivät voineet
muka varata yhtään ainoata henki- v
löä Y K : n kaksituhantiseen neuvon­antajaryhmään!
-
Ja entäs Kongo. Ottakaamme ti^
lanne sellaisena kuin se oli viime
syksynä, eli ennen kuin Neuvosto­liitto
j a monet muutmaat sanoutui­vat
joko irti~koko hommasta tai
kutsuivat joukkonsa pois YKln~pal-veluksesta:
Y K lähetti silloin Kon­goon
1,169 virkailijaa, joista 809 o li
sotilas- : t a i , poliisivirkailijoita ja*;)'
360 siviilejä.'
Ja minkälaista "demokratian mit­tapuuta"
mr.Hanunarskjöld käytti ^
siinä?
Kongoon-lähetetystä 1,169 virkai- ^
lijas^a oli vain 82 värillistä.ihmistä ;
Afrikasta tai Aasiasta ~ ja sosia­listisen
maailmanosan kansoista,
jotka muodostavat runsaan kolman­neksen
koko ihmiskunnasta, ei löy- '
tynyt yhtäbn ainoata henkilöä tä- ,.
hän joukkoon! , *
Mutta jos tällaiseen olotilaan vaa- «
ditaan korjauksia, n i i n se muka uh- '
kaa ''demokraattista järjestystä" j a «
peräti koko Y K : n olemassaoloa! . ^
Sellaista on jääräpäiden demokra­tia!
Siksi pitäisi: meidän k a i k k i e n ^
ummistaa silmämme tosiasioille ja
huutaa Heil Hammarskjöld!
< ; ..Känsfikoura,