Vapaus, April 30, 1970

              Sivu 2- ^Tiatai, hsMaSk. 30 p.-— Tnhuisdaiy,.Apir. 30,1970 [TASS;n laiiSluiSö
INPEPENDENT LABOR OROAN
VAPAUS OF FINNISH CANADIANS
< LIBERTY) B9t>aS]JMiedN<>7..6,m7
Baaor: w. EHftONö ' - . " ;r " " masstm-.rJSk Bawsi
Thii
&
44{v8i:^(G$ng roiteq^^^u^ free of change.
CANADIAN IANWGEIPRESS
mäUSmNNAt:
CIL'H
: 1 vR; $10.00. 6 k^. $5^ UaArn: 1 vk;; $11.00, 6 kk. ».78
^ 3 kk. mo suomeen: 1 vk.' $«£0, 6 kb ^.25
Pr^^deiitti Kekkosen arvio
presidentti Kekkosen Leninin syntymän lOO-vnotisjuhlaasa
Helsingisisä pitämä puhe ön saanut suurta huomiota osakseen
Suonfessa.
Tämän puheen keskeisenä kohtana oli kysymys Leninin vai­kuttimista
Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa. Presidentti to­tesi,
että niitä on vielä viime aikoinakin arvioitu ja tulkittu yksi­puolisesti
aina vääristelyyn saakka. Tarkoituksellisesti a|vuute=
taan äöian periaatteellisesti ratkaiseva puoli, mikä siaältyjr Le^
ninin kansallisuuspolitiikkaan, siis periaatteeseen, että kaikilla
kansoilla tulee olla oikeus itsenäisen valtion perustamiseen ja
itsenäiseen valtiolliseen elämään.
V "On täysin perusteltua todeta", sanoi presidentti Kekkonen,
"että Leninin- Ijehittämä marxilainen kansallisuusideologia on ol­lut
yh,tenä pertiskivenä Suomen itsenäisyyden historiassa." Kek­konen'jatkoi:
"Siinä seikassa, että Lenin antoi itsenäisyystunnus-tulben
Suomen porvarilliselle habitukselle, mutta toivoi sosialis­tista
Suomea, on nähty ristiriitaisuutta. Tällöin on unohdettu,
että' Lenin oli yhteiskunnallisen vallankumouksen johtaja. Mutta
kun olosuhteet kehittyivät Suomessa toisin kuin Neuvostoliitossa,
hän realistina oli sen valmis ottamaan valtiollisten suhteidemme
pohjaksi."
Tasavallan presidentin puhe on erittäin merkittävä, totesi
SKDL :n äänenkannattaja Kansan Uutiset johtavassa toimituskir-joituksessaan
huhtikuun 24 pnä ja jatkoi:
Hän osoittaa tässä omana vakuuttavana käsityksenään, ettei
vuoden 1918 sota Suomessa voinut olla asein suoritettu irtaantu­minen
ja itsenäistyminen Venäjästä. Kysymyksessä ei siis ollut
mikään vapaussota, vaan kansalaissota, luokkasota. Tämä on luon­nollisesti
aina ollut selvää vasemmistolle j a sen historiankirjoituk-seUe,
mutta tätä historiallista totuutta ei todella vieläkään ole
hahittu porvarillisesti sävytetyissä arvioissa tunnustaa. Halutto­muus
on kyllä helposti selitettävissä, sillä koko vapaussotamyytti-hän
romahtaa silloin, kun sen lähtökohta romahtaa: silloisella por­varillisella
hallituksella ei ollut poliittista tai sotilaallista tarvetta
lähteä asein karkottamaan maassa olevia venäläisiä joukkoja,
jotka olisi kotiutettu heti, kun se teknisesti olisi käynyt mahdolli­seksi.
Sen sijaan Vaasan senaatilla j a Mannerheimilla oli tarve
riisumalla Pohjanmaan venäläiset varuskunnat aseista antaa
omille joukoilleen j a kansalle kuva, että sotaan lähdettiin venär.
Iäisten karkottamiseksi eikä nimenomaan työväestön j a torppa-reiden
lyömiseksi.
• Todetessaan Leninin toivonefen j a uskoneen, että "Suomen ja
Venäjän naapurikansat. Suomen itsenäisyyden jälkeen paremmin
kuin ennen; voisivat lähestyä toinen toisiaan", kumoaa Kekkonen
myös sen väitteen, että Lenin Suomen itsenäisyyden tunnustami­sesta
huolimatta olisi myöhemmin ollut Suomen irtaantumista
vastaan. Sen sijaan hänen kansallisuuspolitiikkaansa liittyi pyrki­mys
kansainvälisen työväenluokan laajaan j a läheiseen yhteistyö- v'
hön samoin kuin kansojen lähentymiseen mm. luomalla suuria
taloudellisia yhteisöjä. Tätähän on nyt nimenomaan sosialististen
valtioiden yhteistyö, j a — mihin Kekkonen viittasi — Neuvostolii­ton
määrätietoinen pyrkimys rauhallisen rinnakkainelon vahvista-misefen
j a todella kansainväliseen vuorovaikutukseen.
Suurlähettiläs Kovalevin kiitos -presidentti Kekkosen puheesta
oli todella ansaittu. Toivottavasti myös hänen viisaitten sanojensa
vaikutus suomalaisten keskuudessa on se, minkä ne ansaitsevat.
Trinidad rauhoittuu?
Näyttää siltä, että Trinidadin tilanne on rauhoittumassa:
Mutta kuinka pitkäksi ajaksi ? Ilmeistä on, että kansanjoukkojen
keskuudessa tyytymättömyyttä aiheuttaneet ongelmat ovat edel­leen
ratkaisematta j a siis myös uusien levottomuuksien mahdolli­sina
aiheuttajina.
Viime lauantaina (25 pnä) tuli Port of Spainisfca uutistieto
jonka mukaan 72 -sotilasta, jotka olivat liittyneet Trinidadin va­kavaan
kriisiin johtaneeseen armeijan kapinaan, on nyt antau­tunut.
Uutistiedon mukaan kapinalliset sotilaat on riisuttu aseista
ja vangittu. Kapinan johtajien, luutnanttien Rex Lassallen ja
Hafiq Shaw'n kohtaloa ei tunneta.
Kapinallisten antautumista edelsi armeijan komentajan eversti
Stanley Johnsonin eroaminen. Jotkut Trinidadin tarkkailijat ovat
sanoneet hänen olleen tavallisten rivimiesten pahimpana silmä-tikkuna.-:
•
Eläkkeellä oleva everstiluutnantti, jonka pääministeri Eric
William8 kutsui sovittelijaksi hallituksen ja kapinallisjoukkojen
välille, nimitettiin uudelleen maan puolustusvoimien komentajaksi.
Pääministeri Williamsin kerrotaan kehoittaneen kalkkia vie­raita
aluksia poistumaan Trinidadin ja Tobagon aluevesiltä. Tie­donannossa
ei sanottu näiden alustenlilmiä, mutta Trinidadiin
"kaiken varalta" saapuneiden viiden amerikkalaisen aluksen usko­taan
olleen koko kriisin ajan maan aluevesirajan tuntumassa.
Englantilaiset ohjusfregatit Sirius j a Jupiter olivat vielä lauantai­aamuna
hälytystilassa Karibeanmeren alueella. Yleisenä käsityk»
senä kuitenkin oli, ett^ jos amerikkalaiset j a brittiläiset laivat oli­sivat
sekaantuneet avoimesti kriisin selvittelyyn, se olisi syventä­nyt
edelleen maassa vallitsevaa epäluuloa j a vihamielisyyttä valko­ihoisia
ulkomaalaisia kohtaan.
Kysymys maan talousasiain itsehallinnasta olikin yksi perus­syy
tämän, kriisin kehittymisessä. Karibeanmeren alueen mailla on
siirtomaakauden jäljeltä paljon ratkaisemattomia pulmia, mitkä
ovat suurena painolastina näiden kansojen ekonomiassa. Esimer­kiksi
Trinidad Itsenäistyi jo vupnna 1962, mutta asiallisesti puhuen
n]iaan tärkeimmät talousalat ovat edelleen ulkon^aalaisten (pää­asiassa
entisen emämaan, Britannian monopolien, ja osaksi myös
c^nadalaisen) pääorhan kontrollissa. Voimakkaaksi kansanliik­keeksi
kehittynyt musta valta (Black Power) pyrkii juuri näiden
sUrtomaajäiteideA likvidoimis^ien, ulkomaalaisten ja niiden kptl-
Bftftlste» avustajien talousvalian lopettamisen niin, että tumma­ihoiset
saisivat poliittisesti itsenäistyneen maansa talouselämänkin
koi]itrolUlQsa.
" . • •••• • •-. -'r: '.' • •• .•' , • '
«ttä yntyksillä horjuttaa Itam-
,|]|o44i<Mi, puoiup€Upmw^«^ jä
^aaj^l^tajl. impCTiaJistista ^yttkr
käyst^ Iii4qkiinwi niemimaalla
vQi pila miiä vak^vimroftt seu-rauks
»^ rauhan asiaUe ja tufrV
väUiäuYidelle. Ka^itQisrAasin­sa.
I<feuvostoihmiset ovat vihalla ja
suuttumuksella vastaanottaneet
ttedÖQ Kamböd^an sotilasviran­omaisten
suorittamista maassa
asuvien vietnamilaisten verisistä
tuhoämisistav Rankaisutoimenpi­teiden
ja jvainojen' kohteiksi
joutuvat tuhannet .miehet , ja
naiset, vanhukset j a lapset SMai-riengin,
PrasaUtin ja Takeon ym.
alueilla. Satoja ihmisiä on teloi-teittu,
mohet kylät on poltettu.
Qn vaikea olettaa, että ne jot*
ka ovat Karnbodzhan syyttömien
siviiliasukkaiden harkitun tuhoa­misen
aloitteentekijöitä ja yllyt­täjiä,
voisivat ratkaista maan si­säiset
ongelmat lietsomalla kan-salli^
a vihamielisyyttä j a käytr
tämällä tällaisia, fasistisia mene­telmiä.
Tämä ei merkitse mitään
muuta kuin yritystä riitaannut-taa
khmerien ja Vietnamin ys-,
täväkansat j a pakottaa khmerit
esiintymään amerikkalaisten
hyökkääjien apureina aikana,
joUoit^ sankarillinen Vietnamin
kansa käy urheaa taistelua isän­maansa
vapauden ja riippumat­tomuuden
puolesta. Eivätkö kai­ken
tän[iän takana'^seiSokiir-mää-rätyt
imperialistiset piirit, jotka
ovat jo kauan hautoneet toivet-*
ta syöstä Kambodzhan rauhan ja
puolueettomuuden tieltä, lietsoa
maassa palamaan sisällissodan
liekki j a siten valmistaa olosuh­teet
imperialistisen hyökkäyksen
rintaman laajentamiselle Indo-
Kiinassa.
Kuten tunnettua on Yhdysval­lat,:
ha£joittÄe?Miaän pahamainei»»
ta sodan "vietnamisoinnin^suun-taurr^
T Etolä-Vietnamissa, viime
aMtoina laajentanut provokaa^.
tiotty'e'cr>amin demokraattista;
tasfivftltaa ja KamJbodzhaa vas*
taan. Ja tehostanut aseellista se­kaantumista
Laosissa, mikä on jo
johtanut uuteen tilanteen kärjisr
tymiseen Indokiinan- niemimaan;
alueella. Joukkoteloitukset Kam­bodzhassa-
ja yhden - väestönosain
usuttamineii toista vaataan sopii
an^rlkkalalilten sotaklihkoHijoi-i
deA teorisian "tap^a aasialaisia
aa^alaistet) käsin" Yhdysvltain
etujötl nimissä. Pakottaa aasia­laiset
kuolemaan amerikkalaii^ten
asdmeata juuri tätft merkitsee
"viotftfttrilsoinnln" politiikka, jota
anidilkkalaiset edustajat itse kyy
niätöti nimittävät "vainajien ihon
värin muuttamiseksi". On täysin
ymmärrettävää, että kaikki tämä
he|'ättää huolestuneisuutta niissä,
jotka ovat kiinnostuneita vaaral­lisen
selkkauksen lopettamisesta
mitä pikimmin ja Indokiinan on­gelmien
rauhanomaisesta selvit­tämisestä.
Neuvostoliitto on aina suhtau­tunut
kunnioituksella Kam­bodzhan
rauhan j a puolueetto­muuden
politiikkaan, neuvostoih­miset
tuntevat ystävyyttä khme­rien
kansaa kohtaan. Sen vuoksi
herättävät maassa nyt harjoitet­tavat
julmat vainotoimet neuvos­tokansassa
syvää suuttumusta.
Neuvostoihmiset tuomitsevat
päättävästi nämä rikokset, lei­maavat
häpeänmerkillä niiden jär
jästäjät j a yllyttävät j a vaativat
viipymättä lopettamaan Kambod­zhan
siviiliväestön joukkovainoa-miset.
Liittohallituksen uusi tiedoitus-laitos,
Information CanadarSai
äskettäin omalaatuista mainos­tusta
kun • sen ensimmäistä
johtajaa, Jean-Louis Gagnonia,
syytettiin aikaisemmista "yh­teyksistä
kommunistisiin teki­jöihin".
Syy^öki^etjoi^tivat tur­vallisuustutkimuksen
järjestä-misvaatimuksiin,
mutta Gag-non
sanoo, "ettei ole olemassa
mitään paljastettavaa". -
KOLUMBIASSA NYT
UUSI VOIMATEKIJÄ
Kolumbiassa osattiin odottaa
levottomuuksia äskettäin presi­dentin-
ja yleisvaalien jälkeen,
poliisivoimat olivat jo hyvissä
ajoin saaneet lomakiellon. Vii­meistään
vaalitaistelun alkaessa
nimittäin nähtiin, etteivät vaalit
menisikään kahden keskenään lii­ton
solmineen ja maata hallin­neen
suurpuolueen liberaalien ja
konservatiivien piirustusten mu­kaan;
Kuvaan oli tullut mukaan
oppositiopuolue kristillisdemo­kraatit
j a 1969 laillistettu kom­munistinen
puolue.
Mutta ennen kaikkea pelättiin
hallitsevan "kansalliarintaman"
piirissä entisen diktaattorin Ro-jas
Pinillan johtamaa ANAPO-liikettä
(Alianza Nacional Popu-lar),
joka vielä edellisissä vaa­leissa
1966 laskettiin kansalllsrin-taman
konservatiivisen puolueen
osaksi. Neljä vuotta sitten Pinilla
sai runsaat 400,000 ääntä, .nyt
lähes puolitoista miljoonaa. P i ­nilla,
joka on kotiarestissa, väit­tää
todellisuudessa voittaneensa
vaalit, kun taas hallituksen mu­kaan
rintaman ehdokas Pastrana
Borrero olisi valittu täpärästi.
Maassa näyttää nyt siis syn­tyneen
uusi rintama jako j a suh­teellisen
rauhallinen kausi on i l ­meisesti
lopussa. Siihen - viittaa
mm. Pinillan uhkaus sissiliik­keestä.
Rauha on todella ollut vain
suhteellinen! Ennen kuin liberaa­lit
j a konservatiivit, jotka edus­tavat
molemmat maan ylä^ ja
keskiluokkaa, tekivät 1957 sopi­muksen
vallanjaosta, vallitsi Ko-
PÄIVIÄ
John K. Mäki, South Porcu-pine,
Ont., täyttää maanantaina,
toukokuun 4 pnä 76 vuotta.
Vilma Niskanen, Bruce Mines,
Ont., täyttää keskiviikkona, tou­kokuun
ö pnä 72 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutta-vain
onnentoivotuksiin.
lumbiassa 10-vuotinen väkivallan
kausr "Violencia". Se sai alkunsa
suositun liberaali johtajan mur­hasta
j a johti noin 200,000 ihmi­sen
surmaamiseen. Vallanjakoso­pimus
lopetti!näennäisesti väki­vallan.
Vasemmiston ja talonpoi­kien
vastarinta. ilmeni mm. sissi­liikkeinä
ja vaaliboikottina. A r ­meija
ja CIA käyttivät sissien
tuhoamiskampanjassa 1964 mm.
napalmia sekä kemiallisia j a bak­teriologisia
aseita.
Huomiota herättävää vaaleissa
on ennen kakkea se, että entinen
verinen diktaattori Rojas Pinilla
on saanut äänivyöryn vähäosai­silta,
kaupunkien j a maaseudun
köyhimmältä väestöltä. Mutta hä­nen
vaalitunnuksensa olivat myös
vallankumoukselliset, Pinilla l u ­pasi
maareformia, parempaa elin­tasoa,
ilmaista koulutusta ja sai­raanhoitoa,
eräiden alojen kan­sallistamista
jne. —
Sinänsä tällainen "kumouksel­lisuus"
ei ole enää mitään uutta
latinalaisen Amerikan kenraali-diktaattoreiden
keskuudessa. P i ­nillan
ja hänen liikkeensä ohjel­masta
on vaikea kyllä todeta, on­ko
se kokonaan demagogiaa, vai
piileekö siinä jotain pyrkimyksiä
jotka voitaisiin rinnastaa Perun
tai Bolivian sotilashallitusten toi­mintaan.
Mfljotona laikossa
, Tokio. — Noin miljoona Japa­nin
IjSOO ammattijärjestön työ­läistä
oli viime torstaina lakossa.
Päivä, oli kolmas yhtenäisten am-mattiyhdistystoimien
päivä täi^ä
keväinä. Päivien järjestäjänä
toimii komitea, johon kuuluvat
ammattiyhdistysten yleisneuvos­to
sekä riippumattomien ammat­tiyhdistysten
yhteysneuvosto. La
kot vaihtelivat pituudeltaan yh­destä
tunnista 48 tuntiin.
Lakoissa vaaditaan palkkojen
korottamista ja työolojen paran-tamista.
Lakkolaiset vastustavat
myös Japanin ja Yhdysvaltain
sotilasliittoa ja vaativat sotilas­tukikohtien
purkamista sekä Oki-nauran
pikaista palauttamista J a ­panille.
>' ILÖSANOiirÄ J A ' S A M A L L A PII^CKI
— Ofiiaki^iitä^dm tärkä»-, tehtävä on levittää tieteellisen
soaitilisniin ilosanomaa.
Näiden lehtien on ;o/tav« piikkinä kapitalistisessa systee-.
tnissä.
— Päätoimittaia Jouko, Ravio Tampereelta OR vahvasti s?-
no}m9 <^<H»-:''
Hänen fobtamansa-opiskeliialehti Aviisi levittää tietenkin so­sialismin
ilosanomaa ja on piikkinä . ...
— Kansan Uutiset, Helsinki. .
A M E R I K K A "HYÖTYYKIN" V I E T N A M I N SODASTA!
\Ehkä te, kuten minäkin, nosttitte fculmakarvoja lukiessanne
presidentti Richard^^Nixonin lausunnon, että "rauhoittaminen edis­tyy"
Vietnamina. Asia ei ilmeisestikään p . .
- Olettaen^ että aäierikkataiset meniväi' Vietnamiin rauhaa pa­lauttamaan,
heidän ' yrityksensä ovaf sidlä surkeasti epäonnistu-ne*
t. Mutta muus$amielkasä heiUä oh ,$bkä menestystä^inun
mielestä niitä (menestyksiä) on ollut kolmella tavalla Z~. .(3)
heillä on jotakin sellaista, mitä venäläiset eivät-ole saaneet 25 leen'
vuoteen jaHfiinalaiset lähes 20 :een vuoteen — todellinen sota to­dellista
vihollista vastaan.
Tämä kolmas kohta on tärkeä. Kuten juoksijain täytyy jat­kaa
harjoituksia, samoin suuren sotilas}/allan — jos mielii olla
suuri sotilasvalta — täytyy käydä todellista sotaa vastustajan
kanssa, joka on kyllin voimakas tosjtaistelujen muodostumiseksi.
Yhteenveto, enemän kuin mikään muu maa maailmassa (ehkä
Israelia lukuunottamatta) Amerikka tietää, miten soditaan: ame­rikkalaiset
tietävät sen todellisten taistelujen perusteella; ja koska
länsimaat, Canada mukaanluettuna, elävät Yhdysvaltain sotilaal­lisen
suojelun alaisuudessa, tämä näyttää edulliselta olosuhteelta.
Tästä, kuten kaikista muistakin sodista tulee jotakin hyötyä;
jotakin menestystä on saatu epäonnistumisista . .: Amerikkalai­set
voivat saada — toivottavasti tulevat saamaan voimaa jä ope­tusta
Vietnamin epäonnistumisista . . .
— Richard J , Needham, Globe and Mail.Toronto.
huhtik. 24 p. 1970
iiiirii.
Castro:
Ranslka jättänyt
NATO-laslkut
Ottawa. — Tällä viikolla tiedoi-tettiin,
että Ranäka ei ole antanut
vastausta OanatJan noin viisi kuu­kautta
sitten esittämään pyntöön.
että maiden välillä avattaisiin uu­det
neuvottelut Otitawan esittämäs­tä
"sotakorvausvaaibimuksesta", jon
ka sanotaan olevan yli $10 miljoo­naa.
• .• •,•
Canada vaatii l^seisitä summaa
korvaukseksi siitä, kun Ranska
määräsi vuonna 1967 Canadan pois.
•tam aan sojt avoimansa kahdesta
Ranskan maaperällä olleesta NA-TO-
tuÄiik»hdasta.
«tenkkies ikeisti vapautuneet
hallitukset saavat Kuaban tuen
NeuvoMntto vaatii
sotariMlisen
hioviittaimisita
Moskova. — Neuvostoliitto
pyytää Englannin viranomaisia
pidättämään ja luovuttamaan
Neuvostoliitolle Juri Tshapodzhe-nimisen
sotarikollisen joka toisen
maailmansodan vuosina syyllistyi
saksalaisten miehittämällä Neu­vostoliiton
alueella mm. juutalais­ten
joukkomurhiinv
Neuvostoliiton' ulkoministeriön
Englannin Moskovan-suurlähetys
tölle jättämässä nootissa sano­taan,
että gruusialaissyntyinen
Tahapodzhe on sodan päättymi­sestä
asti asunut Englannissa
George Chapellin nimellä. Nootis­sa
sanotaan edelleen, että hän
toimi toisen maailmansodan vuo­sina
ns; Kaukaasialaisen komp­panian
komentajana.
Havanna.—- Kuuban päämi­nisteri
Fidel Castro lupasi vii­me
viikolla jatkaa latinalaisen
Amerikan "imperialismin vas­taisten"
vallankumoukseilisten
tukemista ja ylläpitää samalla
suhteita Neuvostoliittoon.
Lupaus sisältyi suureen poliit­tiseen
puheeseen, jonka hän piti
Leninin j satavuotispäivän kun­niaksi.
Se o l i myös ensimmäinen
julkinen viittaus Castron tämän­suuntaiseen
näkemykseen vuoden
1968 jälkeen.
— Me lausumme ja vakuutam­me,
että kaikki imperialisminvas-taiseen
taisteluun vihkiytyneet
voivat nojata meidän tukeemme,
julisti Castro. Kuuba on valmis
uudistamaan suhteensa latinalai­sen
Amerikan m a i h i n sillä ehdol­la,
että ne lopettavat saarivaltion
taloudellisen saarron ja yrittävät
kohottaa itsensä alikehittynei­syyden
tilasta, hän jatkoi.
— Hallitus, joka saavuttaa ta­loudellisen
j a sosiaalisen vapau­den
jenkkien imperialistisesta
ikeestä, saa osakseen Kuuban
tuen riippumatta siitä miten se
on tullut valtaan, hän lisäsi. —
Nykyisin sellaisia maita on vähän
mutta Kuuba seuraa mitä suurim­malla
kiinnostuksella Perun ta­pahtumia,
Castro tuomitsi samal­la
"raivokkaan kansainvälisen
lehdistökampanjan", joka on
suunnattu Perun vasemmistoystä-vällistä
sotilashallitusta vaataan.
Neuvostoliitto on toimittanut
Kuuballe sotilaallista apua yh­teensä
1.5 miljardin peson ($1.5
miljardia) arvosta siitä lähtien
kun Castro tuli valtaan v. 1959,
ilmeni puheesta. Castro sanoi säi­lyttävänsä
aina poliittiset ja soti­laalliset
siteensä Neuvostoliittoon
Kaksi ja puoli tuntia kestä­neessä
puheessaan pääministeri
viittasi myös aikaisemmin esittä­määnsä
syytökseen, jonka mu­kaan
presidentti Nixon valmiste­lee
Castron vastaista maihinnou­sua
Kuubaan. Hän ilmoitti, että
Kuuban armeijan sotilaat hurma­sivat
tai ottivat vangiksi yhdek­sän
niistä vastavallankumouksel­lisista,.
jotka nousivat maihin
Orienten maakunnassa, ja että
vain neljä miestä pääsi pakoon.'
Maihinnousu tapahtui lähellä
Rio Jurauria. Sotilaat surmasi­vat
neljä ryhmän jäsentä j a o t t i ­vat
viisi vangiksi. Castro sanoi,
että mm. ryhmän kaksi korkeinta
johtajaa "tehtiin toimintakyvyt­tömiksi",
täsmentämättä surmat­tiinko
heidät vai otettiinko "van­giksi.
Kuuban sotilasviranomaisten
mukaan ryhmä koostui Castroa
vastustavista kuubalaispakolai-sista,
jotka saapuivat Kuubaan
valmistaakseen elokuvan j a esit­tääkseen
sitä sitten Yhdysvallois­sa
propagandamielessä.
Pothjoismainen
Lenin-ldrja
Tukholma. — "Lenin ja Poh­joismaiden
työväenliike" on n i ­menä
Tukholmassa ilmestyneellä
kirjalla, joka kertoo lokakuun val­lankumouksen
johtajan vaikutuk­sesta
Ruotsin, Suomen^ Norjan ja
Tanskan työväenliikkeen kehityk
seen. K i r j a on julkaistu Pohjois­maiden
Neuvostoliiton ystävyys­seurojen
aloitteesta, j a sen k i r ­joittajina
on tunnettuja kommu­nististen
ja työväenpuolueiden,
toimihenkilöitä — Gustav Johans­son
(Ruotsi), Atos Wirtanen
(Suomi), Trond Hegna j a Kore
Seines (Norja) sekä Alfred Jen­sen
(Tanska).
PÄIVÄN PAKINA
AIKANSA KUTAKIN
Vallinneen kriisin aikana pidä­tettiin
suiiri määrä "tyytymättö­miä",
mukaanlukien mustan val­lan
liikkeen johtaja QedesGran-gerin.
Tällaisilla toihienpiteillä,
mihin yhdistyi imperialismia
myötäilevän Eric Williamsin hal­lituksen
heikosti salattu uhkailu.
amerikkalaisten sotalaivojen hy-yäksikäytöatä,
johti ilmeisesU po­liittisen
tilanteen .rauhoittami­seen.
Mutta kuinka kauan voi­daan
kahlita kansanjoukkojen
vapaustahto, jos iei "poisteta niitä
syltä, mitkä joukkomittaista tyy­tymättömyyttä
aiheuttavat?
Aikansa kutakin, sanoi pässi
kun päätä katkaistiin.
Niin myös Israelin sotaiset
hallitsijat näyttävät saavan esi­makua
siitä, mitä tuleman p i ­tää.
Pienen Israelin on mahdoton­ta
olla pitkää aikaa suurempien
taustavoimien nyrkkinä, joka
voi tehdä lähi-idässä mitä tah-
•• tOO.
On sanottu, eikä suinkaan
suotta, että Israel voi voittaa
montakin sotaa kuten se on hy­vien
avustajiensa tukemana voit
tanutkin, mutta se voi hävitä
vain yhden sodan. Ja tämä hä­viöön
päättyvä sota on edessä
yhtä varmasti kuin yö seuraa
päivää, ellei Tel Aviv luovu so­taisesta
asenteestaan ja ohjelr
mastaan.
Vihjeitä Israelin ylivoiman
heikkenemisestä on jo paljon.
Ensinnäkin on huomattu, et­tä
Israel on menettänyt paljon
ystäviään, jotka eivät voi hy-
^väksyä kenraali Möshe Dayanin
j a kumppanien sotaista ohjel-maa.
Toiseksi on länsimaisiin sano­malehtiin
ruvennut ilmestymään
kirjoituksia, missä uumoillaan
Israelin ilmavoimien ylivoiman
heikkenemistä ja ajanoloon ko­konaan
luopumista.
Tämä viimeksimainittu seik­ka
on epäilemättä muutama mi­nuutti
sitten (keskiviikkona)
saapuneen radiouutisen takana
siitä, kun Israelin johtajat väit­tävät
neuvostoliittolaisia lentä­jiä
lähetetyn lähi-itään arabien
avuksi.
Ilman muuta on selvää, että
Neuvostoliitto on • avustanut
arabimaita, kuten muitakin im­perialististen
maiden hyökkäyk­sen
uhreja, myös puolustuslai­toksen
tarpeilla — tykeillä, len­tokoneilla
ja erinäisillä muilla
"kättä pidemmäksi" sanotuilla
vekottimilla. Niin menetellen
Neuvostoliitto puolustaa helkom
pia ja samalla rauhan asiaa.
Selvää on sekin, että omien
kansojen ponnistelun ja sosia­lististen
maiden, erikoisesti
Neuvostoliiton avustuksella, ara­bimaat
tulevat jonakin päivänä
siksi voimakkaiksi, että ne voi­vat
mitätöidä Tel Avivin hyök­käyssuunnitelmat
ja -operaa-
;tiot.-- / /
Monimiljoonaiset arabikansat
eivät siinä tarvitse sen paremi
min Neuvostoliiton kuin mui­denkaan
maiden sotilaita. Sota
on ankara koulu mikä opettaa
nopeasti itsepuolustuksen tai­don
ja juuri tätä "opetusta" on
Israelin taholta arabimaille an:
.nettu. Jos j a kun arabimaat,
voivat panna kieroon, kuten
korttimiehet sanoisivat^ Israelin
ilma- ja muille hyökkäyksille,
silloin löytävät Israelin johto­piirit
"syyllisen" heille epäedul­liseen
kehitykseen katsomalla
p e i l i i n— j a katsomalla tarkasti.
Sen sijaan, että olisi suostu­nut
Y K : n turvallisuusneuvos­ton
päätöslauselman perusteella
kuusipäiväisen sodan seuraus­ten
poliittiseen selvittelyyn —
miehittämiensä alueitten palaut­tamiseen
siinä mielessä, että
muutkin kiistakysymykset t u l ir
sivat"Tatkaistuksi, Israelin toi­mesta
on ylläpidetty jatkuvia
sotaoperaatioita. ^ i
Erikoisen -voimakkaasti on
Israelin toimesta käytetty ilma­voimia
arabimaita vastaan.
Ilmeisenä tarkoituksena on
ollut korostaa Israelin ilmavoi-^'
mien "voittamattomuutta" ja
sitä, että Israet on lähl-idässä
"ilmojen herra". Toisaalta ilma­hyökkäysten
avulla on yritetty
heikentää arabimaiden keske-näistä
yhtenäisyyttä j a arabien
luottamusta^ omiin johtajiinsa.
Nimenomaan tässä mielessä
ryhtyivät Israelin ilmavoimat
viime tammikuussa systemaat­tisesti
pomnilttamaan arabimai­ta
ja erikoisesti Niilin laaksos­sa
olevia sotilaallisia j a muita»
kin kohteita.
Pommitusten yhteydessä on
mainittu selldisista paikoista
kuin Kairo, kairon esikaupun­git,
Helwan, E l Maadi, D^liaur,
Inshas ja monet muut
Israelin johtomiesten lähettä­missä
"voittouutisissa" on kers­kuen
puhuttu siitä, miten hei­dän
lentokoneensa saivat vasta­rintaa
kohtaamatta j a ilman me­netyksiä
' suorittaa hyökkäykr
siään.
Yhtenä huippukohtana tästä
julmasta pommtiusohjelmasta
oli^,helmikuun: 12 pnä järjestet­ty
-Abu Za-bain terästehtaan
pommitus vain noin 10 mailin
päässä Kairosta. Tässä pommi­tuksessa
kuoli 88 työläistä (77
heti g'a 11 muutaman päivän
kuluttua) ja loukkaantui vaka­vammin
100 muuta • arabityö-työläistä.
_
Israelin lentokoneet ovat
pommittaneet kouluja ja muita
siviilikohteita.
Kaiken tämän johdosta olisi
suorastaan ihmeellistä jos a K a -
bimaat eivät olisi hankkineet i t ­selleen,
lisää ilniapuolustusväli-neitä'
ja lentokoneita. Ihine olisi
myös jos he eivät olisi ennen
muuta kiinnittäneet huomiota
lentäjien kouluttamiseen. •
Israelin joukkomittaisen pom­mituksen
alkamisen jälkeen o li
vain ajan kysymys, milloin toi­selta
puolelta vastataan kirjeet
kirjeillä j a kuvat kuvilla. ,
Ilmeistä on, että Israelin hal­litsijat
eivät tykkää tästä kehi-tyksestll.
M u t t i ketäpä he syyt­tävät
muita - kuin itseään jä
omaa, voittohumaiasta johtuvaa
typeryyttään? — Känsäkoura.
m