Vapaus, August 17, 1965

              Sivti2 Tiistaina, elok. 17 p. —• Tuesday, Aug. 17, 1965
t l l i f :
INDEPENDENT LABOR ORGAN
- p F FINNISH CANADIANS
l Establlshed Nov. 6, 1917
VAPAUS
(LI3ERTY)
E D I T O R : W . E i q , y N O ' . . MANAGER; E . SUKSI
; ; •TEUEPHÖNEr.OFFIC^ A N D E D I T O R I A L 6 7 4 - 4 2 84
:Publldied thrke weeiEly: Tuesdays, Thursdam and S»turdays by Vapaus
PabUshlng Go. Limited. 100-102 £||n Si. W«?ti 6udbury, Optario; Canada.
MaUlng A^dtess: ^ ^ >
" >Ädv«rtl8iDg rates upon äppUcaUon, translation free of charge.
Autborised 85 secon^ pl{«5 i q ^ ) 9 q^e Post Offiqe Department. Ottawa,
ood fior paym^^t i^^
CANADIAN LANGUAGE nRLSS
.mAVSHINNAVt
Canadassa: 1 vk. <9.00. 6 kk. $4-7S 1 USArssa 1 vk. $10 00, 6 kk. $5.25
9 S.7ft Suomessa: 1 vk. 10.50. 6 kk. 5.75
NL:n suuri vehnän o$to
Kuten on uutistiedoissa kerrottu Neuvostoliitto osti taas
187,000,000 busheUa vehnäÄ ja vehnäjauhoja Canadasta. Se
oH löiin elämän Canadan koko talouselämälle ja
: erikoisesti aavikkomaakuntien farmareille, jotka nyt saavat
odotettavissa olevan suuren vehnäsatonsa myydyksi.
Hyöt)^. tästä suuresta vehnäkaupasta lankeaa kuitenkin
paljon laajempien kanBankerrosten kuin yksinomaan vehnä-farmarien
osalle. Se tulee vaikuttamaan suurenmoisella ta­valla
koko Länsi-Canadan talouselämään, sekä ennenkaikkea
niihin yhtiöihin ja työläisim, jotka käsittelevät viljan kulje­tusta
» viljan lastausta tai osallistuvat maatalouskoneiden ja
muiden välineiden yalmistamiseien.
Tämä viljakauppa auttaa osaltaan tuntuvalla tavalla
myös Canadan vaikeata maksutilannetta, mikä johtuu ennen­kaikkea
epäedullisesta kaupankäynnistä Yhdysvaltain kanssa
sikäli, että tuontimme ulkomailta on paljon suurempi vien­tiämme.
Julkaistujen tietojen mukaan Canadan ulkomaakaupan
tappio ^ tuottti vientiä suurempi — oli $408,000,000 kuluvan
vuoden ensimmäisen neljähnettsen aikana ja olisi nousut il­man
tätä viljakauppaa peräti miljardin dollarin paikkeille
koko vuodelle laskettuna.
• : Nyt sen sijaan näyttää siltä, että kauppabilanssimme
vähenee — kiitos tälle vehnäkaupalle — $700^800 miljoo­nan
paikkeilla tänä vuonna, jos kuluvan vuoden aikana
voidaan lähettää Neuvostoliiti^oon toinen puoli nyt myydystä
vehnämäarästät minkä arvo op $225,000,000 paikkeilla. Ja jos
loppuerä viljasta saadaan kuljetetuksi Neuvostoliittoon hei-näikutm'
mennessä ensi vuonna niin silloin tämä kauppa pie­nentää
jo tulevankin vuoden kohdalta $225,000,000 arvosta
odotettavissa olevaa kauppabilanssitappiostamme.
Tämä sellaisenaan tulee vaikuttamaan myönteisesti maam­me
talouselämään, ja osoittaa samalla kuinka oikeassa ovat
olleet ne canädalaispiirit, meidän lehtemme Vapaus mukaan-luettima^
jotka ovat vuosikymmeniä selittäneet että ko. mai­den
yhteiskuntarakenteiden eroavaisuudesta huolimatta Ca­nada'ja
Neuvostoliitto voivat käydä keskenään kumpaakin
osahuolta, ja erikoisesti Canadaa hyödyttävää kauppaa.
VIELÄ OTOLUNEN HETKI
Tämän kauppasopimuksen johdosta julkaistut mielipide­ilmaisut
ja arvioinnit viittaavat siihen, että Canadalla on mah
doUisuuksia tulevinakin xniosina myydä vehnää Neuvosto­liittoon,
mikä on useina peräkkäisinä vuosina kärsinyt poik-j^
l^lksellisesta kuivuudesta, ja missä viljan kulutus suurenee
jatkuvasti väestön ostokyvyn ja elintason nousun yhteydessä
mikä tarkoittaa sitä, että viljaa ja viljavainioita on käytet­tävä
yhä lisääntyvässä niäärässä liha- ja maitokarjan kasva­tukseen
ja lisäämiseen.
Toisaalta o» kuitenkin pantava merkille se tosiasia, että
Canada ei ole vehnäkauppojen tiimoilta aina läheskään yhtä
edullisessa aisemassa kuin nyt, jolloin varastoissamme on
paljon viljaa ja varsinkin aavikkomaakuntien farmarit odot­tavat
tältä vuodelta poikkeuksellisen hyvää satoa.
Sen lisäksi tulee kuvaan myös Argentiina ja Australia
jotka voivat tulevina vuosina kilpailla tehokkaammin Cana­dan
kanssa kuin nyt. Lopuksi on huomioitava Yhdysvallat,
joka piestyn koiran lailla nuolee nyt haavojaan "tutkies­saan",
että mitä muutoksia pitäisi tehdä sellaiseen kurjaan
iilkomaankauppaohjelmaan, mikä kieltää kaupankäynnin so­sialististen
maiden kanssa, missä ostovoima ja siis markkina­mahdollisuus
jatkuvasti suurenevat. Hyvin todennäköistä on
että käytännöllisyydestään ylpeilevät yhdysvaltalaiset liike­miespiirit
voivat sanoa Washingtonille, että riittää jo moinen
mielettömyys — ja milloin tahansa näin tapahtuu, silloin on
Canadan vehnällä todella vaarallinen kilpailija myös sosia­listisissa
maissa.
Tällä kertaa Canada on kuitenkin etuasemissa. Me olem­me
kansakuntana myyneet suuria vehnämääriäNeuvostOr
Uitolle, Kiinalle ja muillekin sosialistisille maille. Kaikki
merkit viittaavat myös siihen, että ne ovat valmiina olemaan
edelleen kauppasuhteissa Canadan kanssa. ,
Mutta ratkaisevan tärkeätä on se, että kaupankäyntiä ei
voida harjoittaa pitkää aikaa yhteen suuntaan. Maamme tule­vien
kauppamahdollisuuksien uhkana onkin juuri se, että
me plemhie myyneet monta kertaa enemmän Neuvostoliit­tooni
Tnitä olemme sieltä ostaneet.
, Vaarana on se, että, Neuvostoliitto voi suunnata vehnä­ostoksensa
johohkin sellaiseen' maahan, joka on valmiina me­nemään
askeleen Canadasta eteenpäin ja järjestämään kau-pankäyntinsä,
lukeutuen siihen myös vehnän myynti, mo­lempiin
suuntiin kulkevaksi kauppavaihdoksi.
Tämän vuoksi — Canadan tulevaisuudenmahdollisuuk-sia
silmälläpitäen — me liitymme niihin canadalaisiin jotka
sanovat ja toivovat, että Ottawan pitäisi käyttää nyt muodosr
tunutta edullista tilannetta hyväksemme niin, että kaupan­käynti
sosialististen maiiden, erikoisesti Neuvostoliiton ja
Kiinan kanssa kehittyisi pitkän tähtäimen ohjelman poh­jalla,
vuodesta vuoteen uusiintuvaksi molemminpuoliseksi
myynniksi ja ostoksi.
Vain tällainen järjestely takaa sen, että voimme kansa­kuntana
nauttia vakituisesti jatkuvasti laajenevista ja rikas­tuvista
sosialististen maiden markkmoista, että voimme myy­da
^inne viljaa ja teollisuustuotteita, mitä ne mahdollisesti
tarvitsevat jä ostaa sieltä vastavasti sellaisia tarvikkeita ja
tavaroita joita kansakuntana tarvitsemme ja voimme käyttää.
..Tällaisella laajakantoisella pitkän tähtäimen kaupan-k|
iynnillä sosialististen maiden kanssa olisi erittäin hyvä ja
myÖQt^nei). vaikutus Canadan talouselämään. Se vähentäisi
suuresti nykyistä epäeduljista l^uppabilanssiamme; se an­taisi
pulista ja talouskriiseistä vapautimeiden sosialististen
Rahamies Möise
Kongon nykyisellä päämliMsterll-lä
Moise Tshombella on sUoItokT
sia K o n g o s i j a sen ulkofti^lfll)^
määrä, joka vastaa 28 miljoonaa
dollaria. Tähän sisältyvät koitep-k
i n vasta ne rabat, jotka TRIIQI|1'
^ella bn Sv«itsii Ka^lf^i^sn ja
rooppalaisten omistamissa yrityk­sissä.
Union Mioieressä liSneii
: hallussaan on 2,25 pros. osakekan­nasta,
josta ei kuitata niitä voilto-prosentteja,
jotka yhtymä maksaa
Kongon keskushallitukselle. Myös
Tshomben katangalaiset apumie-het,
kuten AlunoingQ ja Kihwe, saa­vat
franginsa muista lähteistä.
Kun Tshombe aloitti Euroopassa
'Auttakaa pelastamaan Kongo'*
kiertueensa hän majoittui Geneves­sä
Des Bergues-hotelliin ja kävi sar­jan
neuvotteluja ranskalaisten ja
oelgialaisten korkeatasoisten liike­miesten
kanssa. Tällöin Tshombe
osti kolme prosenttia ranskalaisen
kobolttiyhtymän osakekannasta.
[Caupasta oli neuvottelemassa myös
Oliver de Ferron, jonlia omistamat
•a Imefbankilla on valvottavanaan
ns. tärkeitä etuja myös Etelä-Afri­itan
kaivosyrityksissä, de Ferron
sai Tshomben lisäksi sijoittamaan
noin kaksi miljoonaa dollaria The
British South African Companyyn,
viime vuosisadan lopulla perustet­tuun
kuljetusyhtymään, joka kerää
maksut kaikista Etelä-Rhodesissa
louhituista mineraaleista. Yhtymäl­lä
on lisäksi vielä tietyt oikeutensa
nykyisessä Sambiassa ja Mal8wis8a,
jotka ennen itsenäistymistään kuu­luivat
Pohjois-Rhodesian ja Njassa-maan
nimellä brittien Keski-Afrikan
Federatioon.
Länsi-Saksassa, jossa Tshombe
edelleen aneli apua, hän löysi riit­tävästi
aikaa neuvotella saksalais­ten
teoUisuusmiesten kanssa ja sol­mi
henkilökohtaiset kauppasuhteet
Kruppin edustajaan. Tarkkaan ei
tunneta n;itä olosuhteita, jotka val­litsivat
tämän pikaisen, kuusi tun
tin kestäneen salaperäisen neuvon­pidon
ympärillä. Mutta tiedetään
Tshomben sijoittaneen hieman hen­kilökohtaisia
varojaan myös saksa­laiseen
teollisuusaparaattiin. Tshom­be
lähti Länsi-Saksasta saamatta
mitään lupausta taloudellisesta avus­ta
maalleen, mutta hän sai toki sil­ti
jotakin itselleen.
Emme ole vihkiytyneitä ns. tärkei­tä
perheitä koskevaan taloudelliseen
rekisteriin, josta seurapiirit notee
raavat ympäristönsä miljonääreiksi
tai sitä paremmiksi, mutta olisimme
kuitenkin valmiita sijoittamaan
Tshomben listan keskitason yläpuo­lelle.
Kun Tshomben varat las^
ketaan yhteen hänen appensa, kah­den
setänsä ja epälukuisten serkku-määränsä
varojen kanssa, jotka
kaikki kuuluvat hänen heimonsa y-läpäähän,
niin päästään hyvinkin
sadan miljoonan dollarin ylittävää^
omaisuuteen. Se on lähes kolman­nes
siitä, mitä edesmenneen pre­sidentti
Kennedyn perheen omaisuu­den
kerrottiin olleen.
OSAKELUETTELOITA
Jos silmäillään Rhodesian Selec-tion
Trustnimisen yhtymän osak­keenomistajien
luettelot, niin niistä
löytyy myös Moise Tshomben nimi.
Rhodesian Anglo-American -yhty­män
pääoma on y l i 90 miij. dolla-.
ria j a sen johdossa on Henry C^-
penheimer, eteläafrikkalaisten t i ­manttien
suururakoitsija. Jos sil­mäillään
lävitse tämän yhtymän o-sakkeen
omistajia ja sijoittajia esit­televät
luettelot, niin aakkosjärjes­tyksen
oikealta kohdalta. löydetään
myös Tshomben nimi. Sama kos­kee
myös American Metal Climax-yhtymää.
Ja nyt huomatakaa^^ tä­mä:
American Climax on kytkeyty­nyt
yhteen Rhodesian Anglo-Ameri-canin
kanssa ja Rhodesian Selection
Trust puolestaan Union Minieren
kanssa vain pari esimerkkiä maini­taksemme.
Kaikkien näiden ybty^
mien johtokunnissa on henltiliiitä,
jotka istuvat myös muis$a johtokun­nissa.
Siten kaikki talpudeUiset
ratkaisut koskevat näitä kaikkia yh
tymiä. Ja Moise Tshombe Qn siis
aina kuvassa mukana. .
R A N S K A N KAAVA^I^UT
Mutta nyt on . jo aika silmäillä
Kongon kysymystä hieman taakse­päin
ja tarkastella eräitä uutisi^,
jotka aikanaan julkaistiin pieniltä
otsikoilla, vaiklca ne olisivat ansain­neet
enemmänkin palstatilaa. V.
1900-^1961 Ranskan hallituksen
edustajat yrittivät rphkaista Katan-gan
eropuuhia siihen suuntaan, et­tä
:-se muodostaisi Hiton Banskan
Kongon kanssa, jolloin de Gaulle o-
Iisi saanut täältä kobolttia atomi­pommiinsa.
Ranska olisi siten saa­nut
lujat kaupantekoasemat puhut­taessa
USA:n kanssa NATOsta ja
se olisi voinut houkutella yhteis­markkinoiden
jäsenet, ranskalaisin
ydinasein pönkitettyyn Euroopan
j[hteisöön, TIianne e| kuitenkäaa
kehittynyt Ranskan toivomalla ta-yalla,
mutta jos näin olisi käynyt,
niin siitä olisi voinut muotoutua
uusi avain nykypäivän historiaan.
Mikä oli syynä siihen, että tämä
suunnitelma ' e i onnistunut?
Tshombe ja hänen kovanaamaiset
jäsenensä Katangan hallituksessa
yrittivät suostutella Union Miniereä
juovuttamaan itselleen 60 pros. voi
toista ja 17 pros. osakkeista sekä
suostumaan siihen, i että yhtymän
johto katangalaistetaan. Belgia ja
yhtymän johto sanoivat e i . Union
Minierin ja Tshomben miesten neu­vottelujen
aikana Tshombe antoi
kpko ajan ymmärtää, että belgia-la.
—
Mitä sitten teki yhtymä? Se yrit­ti
ensin käydä ristikkäisiä neuvotte­luja
Ranskan kanssa Katangan hal­litusta
vastaan ja kun se ei sujunut
niin kannatus siirrettiinkin äkkiä
keskushallituksen suunnalle — tämä
oli tärkein tekijä dollareiden vaiku­tusvallan
äkillisessä lisääntymises­sä,
joka ensi sijassa toi Y K : n mu
kaan kuvaan.
Samanaikaisesti tapahtui, että E
telä-Afrikka jä sen kaivosyhtymät
yrittivät saada Tshomben. joukkoi­neen
liittymään Keski-Afrikan Fe
deraatioon. Keskeinen henkilö
näissä neuvotteluissa o l i Rhodesian
aikaisempi pääministeri Roy Welen-
Sky. Nä.den neuvottelujen ollessa
käynnissä ovela Tshombe esitti a-luksi,
että hän saisi ostaa de Becrs-yhtymän
osakkeita. Pyyntöön suos
tuttiin ja siten Tshombesta tuli ai­noa
eteläafrikkalaisten yhtymien
osakkeiden värillinen omistaja.
Kaiken tämän jatkuessa Y K pysyt­teli
kuitenkin vielä syrjässä, Miksi?
ItRITTILXlNEN LOBBY
Englannin: parlamentissa toimi
vpimakas "lobby", käytäyäkampan-ja,
jota joht ivat kapteeni Henry
Kirby, lordi Malverton ja jaarli Wm-teton
ja joka tähtäsi siihen, että Ka-tanga
eroaisi kokonaan Kongosta.
Hankkeen takana oli lordi Clitheroe,
joka oli Macmillanin pääministeri
kaudella konservatiivisen puolueen
puheenjohtaja ja kuului myös eräi
den edellä mainittujen yhtymien
johtokuntiin. Tämä lobby-ryhmä
sai pidetyksi Englannin parlamentin
Roy VVelenskyn edustamien ajatus­ten
takana. Yli kolmannes Englan­nin
parlamentin jäsenistä oli tuol-loju
— ja lienee vieläkin—-Union
Mi nieren osakkaita.
Ranskalla ja Englannilla oli siis
samankaltaisis joskin suunnaltaan
täysin vastakkaisia ksavailuj» Katiin
gan varalle j a kumpikin osapuoli o-dotti
viime hetkeen asti näköalojen
selkiintymistä. Mutta kun Neuvos­toliittokin
alkoi näkyä kuvassa, niin
kummallekin tuli kiire saada USA
ja Y K mukaan "torjumaan konunu-nismia"
Afrikassa. Jä kun USA:ta
pistää kommunismiksi kutsutulla te­rävällä
tikulla, niin silloin saatiin
Y K paikalle — mutta liian myö­hään.
Tällä välin U S A taas ajoi y e l j e j -
den aatetta kaikkien kongolaisten
keskuudessa, sillä maan liikemiespii­rit.
Rockefellerit. Dupontit, Oeneral
Motorsit ja muiden sijoittajien epä­lukuinen
määrä yrittivät pitää hal­laiset
voitaisiin korvata de GaulleJz^ pinnassaan koko tilanteen, jotta voi
tot eivät tyrehtyisi miltään suunnal­ta.
Ja niin ovela kuin Tshombe Or
likin, n i i n USn hallitukselta hän sai
siten vain niukalti avustusta.
Tässä on Moise Tshomben tarinan
tausta — sitä myöhemmin seuran­neet
tapahtumathan ^ainakin päälli­sin
puolin tunnetaan. Todettakoon
vain, että kun Tshombe eleli pako­laisena
Espanjassa, niin kansainvä.-
listen. puhelujensa lomassa hän
käytti päivittäin 2,000 dollaria —
lähinnä shampanjaan ja naisiin.
Mutta nyt hänestä yritetään kirjoit­taa
historiaan — ainakin läntiseen
historiaan — lukua, jossa hän esiin­tyy
maansa isänä, joka yritti pe­lastaa
nunnat ja lähetyssaarnaajat.
Ja tietenkin Suuren Rahan.
B i l l CaldweH.
; tl
vi'.-.' - i
Y Ä . — Puolalaisia j a p(Äjoismäa-laisia
Y K : n virkailijoita oamm^
Yhdistyneiden kansakuntien yleisko­kouksen
nykyisen fuibeenjobtajan
mahdollisina seuraajin^ kertovat ta­vallisesti
luotettavat lähteet. Yba
enemmän vastustetaan nylqnsen pu-heenjditajain,
ghanalaisen Alex QÖm.-
son^ckeyn uudestaan valitsemista
tpi^ek^ istuntokpudpksi.
Q i j u u s ^ ^ kpnnattajat sano­vat,
että Y K : n q i h # ja peruslprjakarii-sin
aiheuttaoui viime istunlokaudiCTi
keskeytyminen esti häntä viemästä lä­pi
nmmmalia yleiskokousta. Toiset
-väittivät kuitenkin, että istunnossa
käytiin yleistä keskustelua ja että .se
hoiti muita asioita.
Länsieurooppalaisten ja latinalaisa-menM^
alai^ten ryhmien kokouksissa
kallistuttiin- perjantain» yleensä ^ •
n x g ^ a i s e n pwheenjoi)t9J9n kaimalle-
20. yleiskokous oh määrä avata syys­kuun
21. pÄivänä.
Puolalaisista mainittiin tässä yhtey­dessä
tiettävästi ulkoministeri Adam
Rqiackin ja b^nen Y K : O edustajansa
Hohdan Lewandowskin nimet. Mutta
Rapackin sanotaan olevan huonossa
kunnossa, eikä Lewandows1d puoles­taan
ole osoittanut kiinnostusta tditä-vää
kohtaan.
Arveluita on esitetty myös Norjan
läsnäolevasta edustajasta Sivert Niel­senistä,
jolla on huomattava maine
YK:s5a varsinkin niiden monien r a ­kentavien
aloitteiden johdosta, joita
hän teki ollessaan vihne vuonna Nor­jan
asettamana Länsi-Earoopan edus-
Y K : n LIPUN
ONNISTU -
Moskova. — On tullut j a tavaksi
että joka kerta kun U S A ryhtyy uu­teen-
toimenpiteeseen Vietnamissa
hyökkäystoimintansa tehbstmiseksi,
se heiluttaa samanaikaisesti palmun­oksaa
selittäen olevansa rauhanneu­vottelujen
kannattaja, sanoo Vikenti
Matvejev Izvestijassa kommentoi­dessaan
USA:n diplomatian toimin­taa
YK:ssa Vietnamiin liittyvissä ky­symyksissä.
Kun US.-\n vallassa olevat piirit
puttuivat aseellisesti Vietnamin kan­san
asioihin ja sen jälkeen vielä laa­jensivat
tätä sotaa, käyttäytyi Wash-ngton
ikään kuin YK:ta^ sen sään­töjä
ja maailman yleistä mielipidet­tä
e i olisi olemassa. Mutta nyt US-A:
r> hallitsevat piirit yhfäkklä muis­tavat
Y K : n olemassaolon ja käänty­vät
maailmanjärjestön puoleen, jot-maiden
markkinoiden kgihdalta
takeen siitä, että kaupankäynti
voi niiden kanssa jat??U9 ^or-maalisesti
kapitalististen mai­den
kaikista talousheilahduk-sista
välittämättä; se antaisi
ennenkaikkea tarvittavia mark
kinolta niille monille tuotteil­lemme,
joiden myynnissä koh­taamme
vaikeuksia kapitaiisti»
sessa maailmanosassa.
Kaikkien iasa-arvoisten oikeuksien puolustajana
minä uskon virastoni toimipaikkojen sukulaisilla
täyttymiseen heidän rotuunsa, kansallisuuteensa ja
uskomuksiinsa katsomatta.
KÄYTTÖ El
IZVESTIJA
ta se auttaisi USA:ta Vietnamin so­dassa.
USA:n johtohenkilöiden pu­heet,
joissa he vetoavat YK:hon
pyytäen sitä ''etsimään tietä Viet­namin
rauhaan" tuntuvat todella
kyynillisiltä, onhan USA yksin vas­tuussa
Vietnamin selkkauksen jat­kamisesta.
Jos tässä yhteydessä puhutaan
YK:sta. niin kaikkien tiedossa on,
että valtaenemmistö Y K : n jäsenval­tioista
on iUnoittanut USA: n Viet­namin
toiminnan olevan ristiriidas­sa
Y K : n sääntöjen kanssa j a vaati­nut
USA:n hyökkäyksen lopettamis­ta.
Näin ollen USA:n hallituksen
on kuunneltava hyökkäyssodan lo^
pettämistä vaativia ääniä, eikä Y K n
jäsenten käsiteltävä jotakn "USAn
asiakirjoja". Niin kauan kuin U S A
jatkaa taistelutoimia Vietnamissa,
eivät mitkään Washingtonin johta­jien
lausunnot pyrkimyksestä rau­hanneuvotteluihin
ole penninkään
arvoiset.
Yhdysvaltain YK:ssa harjoittaman
diplomatian tarkoituksena on kai­vaa
jälleen maata vuoden 1954 Ge­neven
sopimusten alta, joiden mu­kaan
Indokiinan niemimaan valtioil­le
on taattava ulkopuolisten puut­tumattomuus
niiden sisäisiin asioi­hin
sekä mahdollisuus rakentaa elä­määnsä
itsenäiselle, riippumatto­malle
pohjalle.
Muistamme hyvin, miten USA on
yrittänyt kätkeä hyökkäyspolitiik-kansa
Y K : n lipun suojiin. Tällä t a ­voin
U S A on menetellyt Koreassa,
sitten Kongossa ja eräillä muilla
alueilla. Samaan tapaan Washlng-tönin
poliitikot tahtoisivat menetel­lä
nytkin USAn vajotessa yhä sy­vemmälle
Vietnam-seikkailuunsa jä
kärsiessä tappion toisensa jälkeen.
Näistä USA:n diplomatian yrityk­sistä
ei tule kuitenkaan mitään, sa­noo
Matvejev. Neuvostoliitto tukee
täydellisesti Vietnamin demokraatti­sen
tasavallan hallituksen oikeutet­tua
asennetta sen katsoessa U S A :n
''vetoomuksen" Vietnamin sodan
asiassa olevan hyökkääjien häikäile­mätön,
epäonnistumaan tuomittu
juoni.
tajana turväiUsuusheuvostossä. D^rio-maattilShteet
sanoivat, ettei ^N>elsen
ole henkUökditaisesti kiumostunut pu-heenjiAtajan
paikasta.
Ennen ^^naisoB^Sac^^ yaHtse-miste
monet ennustivat middcä por
beenjohtajaksi Ralph EnckdliM, |o-
Iq»-dii^oin Suomen edustajana,
YK:ssa. Hänesta-on sen j3%eeo
tÄHg lUtbotom suriahetti^ J ^ ^
dbddb iSbl^di^ molman Säam Voi
hntepljn niMfeijffllnaj paneMaw
iKt tai joolöm mmm, YK:n pnrissS
tunnetun dqdomaattittsa ehdokkaak­si.
Mahdollisena pidettiin myös Tans-j
kan ulkoministerin -Per-Häkkenqiin
valitsemista. Hänen _vuoden loppuun
jatkuva puheenjohtajantoimensa Eu-nxq>
an vtq)aakau{^iiton ministeri-^
neuvostossa lienee koitrakin vakava
este tälle, lähteet sanoivat.
Ulkimiinisteriöön ei d e toistaiseksi
tullut minkäänlaista tiedustelua suur­lähettiläs
Ralph E n c k ^ i n asettami­sesta
ehdiddtaaksi Ybdistyneidoi kan­sakuntien
yleiskd(ouksen pidieenjolj^
tajan paikalle,, kertoi UM: n poliitti­sen
osaston päällikkö Pentti Suomela
STT: He.
Erhard lähtee
loistojunalla
vaalikiertueelle
Dortnrand. — Länsi-Saksaa halli­taan
seuraavan kuuden viikon. aika­na
loistojunasta, joka kiertelee maa­ta
ristiin rastiin yhteensä 18,000 k i ­lometrin
matkan. LUttokansleiri E r ­hard
lähtee nimittäin vaalikiertueel­la,
jonka aikana hän pitää 500 pu­hetta
ja nukkuu junassa kaikki yön­sä
kahta lukuun ottamatta äänestys­päivään
saakka. Vaalit pidetään
19. syyskuuta-
Junassa on kynunenen vaunua, j a
se on pisin erikoisjuna, jonka E u ­rooppa
on nähnyt. Monet vaunuis­ta
ovat samoja, joita oli kuningatar
Elizabethin käytössä hänen Saksan-kiertueensa
aikana. Erhard käyttää
myös samaa Mercedes 600:tta, jolla
kuningatarta kyyditettiin pysähty-mispaikoissa.
Tätä ja kahdeksaa
muuta autoa kuljetetaan kahdessa
erikoisvaunussa.
Erhard on koko ajan radiopuheli­mien
ja kaukokirjoittimien avulla
kosketuksissa Bonniin. Junan puhe­linlaitteet
yhdistetään paikalliseen
puhelinverkkoon, aina, kun j u n a py-.
sähtyy jollekin asemalle puolta tun­tia
pidemmäksi ajaksi.
Sitä ja m
NAISET EiyÄT O L E K O S K A AN
TYYTYVÄISIÄ
(B. Wannan'in kirjasta suomennos)
Gibslandissa (Victoriassa) uutis- .
raivaajan' vaimo eräänä päivänä
pakkasi tavaransa j a lähti kirjoitta­en
miehelleen lapun, jossa hän i l ­moitti
olevansa kyllästynyt yksinäi­syyteen
ja metsäelämään yleensä.
Mies jäi valittamaan parkkikämp-pään,
ilman nykyajan mukavuuk-sia.
25 mailia läheisimmältä rauta­tieasemalta:
-*Minä en voi käsittää, mikä häntä
vaivasi", sanoi mies suruissaan, " E i
hän kyllä ketään nähnyt juuri kos­kaan,
en minä häntä tullut kaupun­kiinkaan
milloinkaan vieneeksi —
eihän mies aina voi raahata naisia -
mukanaan — mutta ei hänellä olisi
luullut valittamista olevan. E i hän­tä
päivisin täällä kukaan komennel­lut
j a otin minä hänet kerran viikos­sa
mukaan metsään puita kuorimaan
ihan säännöllisesti. Naiset eivät
ole koskaan tyytyväisiä!"
PÄIVÄN PAKINA
PARRAN PÄRINÄÄ
Partoja on monenlaisi?: Tuu­heita
partoja, tiheitä, harvoja, ko­via,
p^tuncit^, mustia, valkoisia,
puiiaisia Ja k i r j a v i a k j i r p i i r t o j a ; '
Joulupukilla on tavallisesti ko­mea
parta, muttslparta voi o l l a -
myös' ruokk9,amatQni hoitamaton
ja ajamatonkin.
Miehet tai varsinkin ukot voi­vat
naureskella partoihinsa ja
kaataa ryypynkin partaansa- Val­tuustoissa
ja muissa hallituseli­missä
voi olla vallan vain "van­hoja
partoja", mutta nuorukaiset
ovat usein piimäpartoja.
Yleisenä käsityksenä on kuiten­k
i n ollut se, että "parta on mie­hen
kunnia", sillä "ei parta pa­hoille
kasva, turpajuohet jouta­v
i l l e " .
Jo vanhat hölmöläiset pitivät
miebisen miehen merkkiiiä sitä
«tttt '^Pekan parta heilui", ennen
kuin hän päänsä työnsi karhun
pesään.
Tietysti on aina ollut partojen
vihollisiakin aina Suomen ruotu­väen
vääpeleitä myöten, jotka ko­mensivat
meitä nuoria asevelvolli­s
i a Joka-aamuiselle parranajolle,
vaikka monella meistä " e l : ollut
vielä kunnollisesti sitä paikkaa­kaan,
mihin parran pitäisi kasva­man.
Mutta sitä päivää emme olisi
koskaan uskonut nousevaksi, jol­loin
jonkun armeijan upseeri me­nettää
sekä virkansa että upsee-rivirkansakih
parran takia, olkoon­pa
vain että se onkin pujopar­ta.
Näin on kuitenkin kaikesta
päättäen tapahtunuVkoska Naha-nimiseltä
paikkakunnalta. Okina-.
wassa. Yhdysvaltain miehittämäl-tä
vanhalta japanilaissaarelta,
tuli viime maanantaina uutistie- '
to noin nimeensä:
" Y h d y s v a l t a i n sotaoikeus tuo*-
mitsi kapteeni Sandford Wolfson-in
lauantaina syytettynä: upsee­rille
sopimattomasta käytöksestä,
pukinparran kasvattamisesta, oi-,;
lessaan komennuksella Etelä-
Vietnamissa. Hänet tuomittiin ase­voimista
erotetuksi.
"Tämä 33-vuotias WolfsoH, Har­vardissa
koulunsa käynyt lääkin-täupseeri,
sai tuomion myös siitä,
että hän o l i esiintynyt "epäjärjes-tyksellisellä
tavalla" kasvattamalla
pukinparran."
Me emme tiedä, onko Yhdys­valtain
asevoimien nahkapoiklen
ja muiden tavallisten heppujen
kohdalta voimassa yhtä ankarat
lait parrankasvatuksen tiimoilta.
Mutta mikä tietää, vaikka joku
heistä saisivat päähänpiston ko­keilla,
miten kauan heitä asevoi­missa
pidetään pukinparran kas­vattamisen
jälkeen?
Eipä silti,^ jfflä turpajouhet ja
muut karvat^^olisivat yksinomaan
valloissa tuomittuja. ,
V i l l i n g in saarelta, Helsingin lä­hettyviltä
saadun uutistiedon mu­kaan
o l i siellä pitkätukkaisille
nuorukaisille sanottu, että heitä
ei lasketa TipiUe. Mainitulla saa­rella,
o l i kyseisen uutistiedon mu­kaan
ollut partiolaisia maksua
vastaan valmistumassa ripille pää­syä.
"...Leirillä olleet 18 nuorta
olivat saada shokin, kun pastori
Bo-Görän öhblom. nuorten l e i -
rinohjaajana saarella toiminut
pappi oli sanonut, teitä ei tulla
laskemaan ripille . . . Tulkaa
takaisin vuoden kuluttua", ker-fotaan
uutistiedossa.
Ajat ovat ilmeisesti siis nmut-tuneet
myös suloisessa Suomen
maassa.
Ennen vanhaan, eli siihen ai­daan,
jolloin preussilaisuus oli y l i
jcaiken Suomen armeijassa, lei­kattiin
meiltä alokkaUta tukka
päänahkaa myöten merkiksi siitä
etteivät alokkaat Ole msiQn mato­senkaan
arvoisia, mutta snurem-milla
kihoilla sai olla sekä tilk­kaa
että partaa, aina pukinpar­taa
myöten.
Nyt pidetään kuulemma pitkä-tukkaisuutta
ainakin poikalasten
kohdalta jonkinlaisena poltin-merkkinä
jopa siinä määrin, et­teivät
edes ripille pääse, vaikka
siitä tulee heille sekä taloudelli­sia
menoja että mahdollisia nuh­teita
kotiväeltä. _
Mutta yliveto on kuitenkin ja
kaiketi se, että mieheltä otetaan
pois upseerin homma vain sen
vuoksi että hän l i k a i s e n sodan
näyttämöllä. Vietnamissa, kasvat­taa
oman profiilinsa peittämisek­si
pukinparran?
Mahdollisesti Yhdysvaltain so­taoikeudet
viskaalit eivät ole kos­kaan
lukeneet Runebergin Vän­r
i k k i Stoolin tarinoista siitä kus­kista,
joka "häpeällisen" perään-tyimsen
päivinä ei pessyt kertaa­kaan
kasvojaan, puhumattakaan
partansa ajosta, mutta sotaonnen
käännyttyä paremmiksi, oli aa­muvarhaisesta
lähtien pestynä ja
putsattuna kuin r i i k i n kukko. Tah-tpo
sanoa, parempi o l i s i : kaiketi
lopettaa koko likainen sota ja
antaa Vietnamissa olleille jenk-kiupseereille
ja sotamiehille nör^
maalinen vapautus asevoimici\
palveluksesta. — Känsäkoura.