Vapaus, October 4, 1956

              Sivu 2 Torstaina, lolsakuun 4 p. — ThursäAy7ViS^'t9S3t
Editorial OfUee 06, «.«ZS». iSaom
E. SuksL Editor W. eUimiCL J b i l i i»
Bddxm: SOS «9, Mnni^OfXUxlo. VAPAUS
Onvo of J^innlsb Canadian», Ef*
UUäbed Vm. H. mi. AyjXbotixtA
« • «eeond daas inaU by tbe Föst
01X)jpe^I^^ Ottawa. Pub'
liaML tbrice weeUy: Tuesdays/
ntnxsdaj» and Satunlays f>y VaiMiua
PnblfShing Company Ltd^ at lOO-lO?
lilin S L Sudbury, Ont, Canada.
Adr/otiaing ratea uppo
Tranalatton inse of cf
ttioo.
TILAUSHINNAT;. ,
aanadaasa: 1 vk. 940 d,Jck. S.75
yhdyavallolass: I vk. SJOO 6 kk. 420
Suomessa: 1 vk. 84S0 6 kk. 4.75
SYNTVA^-
PÄIVIÄ Ettei totuus unhoittuisi
Alkakaamme alusta'
Ei ole epäilystäkään siifä, etteikö täkäläisten^ paanmies-, '
temme keskuudessa ole syvällinen kaipaus kailckiksältävään
yhteistoimintaan kansallisten kulttuuriperirtt^ic[ei>|o»'i vaa|i-; ^
raiseksi. Wleisesti myös tunnustetaan, huoliniatfei ^iita imihih:'
ryhmään, järjestöön tai seurakuntaan, kukin, kuuluneekin,,
että; ainoastaan yhteisesti toimien me voisinvne parhaiten
edustaa '.'suomalaisuutta'*, kansanomaista sanontaa käyttääk-r
semme, ja antaa oman panoksemme Gartadan nuoren, mutta r
jo^ku^Episiavan kulttuurin hyväksi,
•^Mutta tähän'sitte^^ kyllä, yksimieli-
"s^temme. Siitä alkaa epäusko, epäluulo, toivotta
mikä pahinta, pelkkä ryhmäkiihkoilukin. -Näyttää siltä, että
vaikka me voimme olla täydessä sovussa j a hyvässä yhteis­ymmärryksessä
sellaisissa tilaisuuksissa: kuin esimerkiksi
häissä -^hautajaisista I puhumattakaan — niin kosketuksen
otto eri ryhmiin 1 ukeutuvien yksilöiden ja järjestöjen kesken
n-elämän muilla aloilla muka kokonaan mahdotonta!
Mn, id» Vtiiineu, SauU Ste. Ma­rie,
Ont.. täyttää sunnuntaina, lo­kakuun
7 päivänä 77 vuotta.
Yhdymme sukulaisten,, j a . tutta
vain onnentoivotuksiin/
KIRJE a
Meistä tuntuu kuitenkin siltä, että • näin ei voi; eikä saa
ikuisesti jatkua. Tie ja keinot on löydettävä yhteishyvää
edistävälle yhteistoiminnalle ja yhteistyölle. Kuten Suomed^
tä^^liiljan tullut' maanmiehemme huomautti yksityiskeskus­telussa:
"Yhteistoiminnan jarruttajia löytyy ilmeisesti kai­kista
ryhmistä, mutta se ei lainkaan vähennä yhtfiisioijpin-nan'
»tärkeyttä.*' ; '
•' ;;Nyt3 syys- ja talvisesonkin alkaessa on syytä pohtia'myös
t^,tä yhteistoimintakysymystä. Kuten tiedetään, C^J-h osas­tot,
SCAUL:n voimistelu- ja urheiluseurat, Kansanisl^eiiran
osastot, muut yhdistykset ja kirkkoseurat suunnittelevat i^yys-ja
talvitoimintaansa. Kaikki pyrkivät järjestämään mahdol-lisiijimaa
hyviä ja arvokkaita tilaisuuksia; näytelmien esityk-siä^^
kopsertteja, kilpailuja ja lu-heiluVäen juhlia sekS"'ttftiita
samahsuuntalsia tilaisuuksia. Ja yhteistä kaikille on Vielä
tÖjTfjlpJän: On puutetta sekä työn tekijöistä että känn^i^ulcsesta,
Ottakaamme tässä yhteydessä vaikkapa näytelniieri esi­tys.
Täällä Sudhuryssa on esitetty ja toivottavasti esitetään
edelleen hyviä suomalaisia näytelmiä. Näytelmän valmista­miseen
, käytetään viikkokaupalla näyttelijäin ja johtajain
aiklKt; telhdään paljon työtä'ja huomattavia taloudellisia, uhr<-
rauksia. Mutta entä Jtulokset? ^yvät näytelmät saayat aina
hyvän kannatuksen-Canadan suomalaisilta.;, {Mutta-mf itä on .
loppujen lopuksikin kovin vähän., Meidän^ietääksenune.pn
ainoitaan yksi CSJ:n «Sudburyn osaston'.näytelmä esitetty
Sudburyssa kolme peräkkäistä, kertaa.^ T^vallipsti jäävät,
eri ryhmien näytelmien ^itykset yhteei^jpinoaan esitykseen!
Jatkun oikein huonosti (tai ehkä. joidenkin,;mielestä.hyy\n)
sattuu, niin Sudburyssakjn 4nenee,,ka3^i,',t^i •^olmejViiklMa,
ettei, öle yhtään .näyteljm^ä mi&sääh haalilla,Ja'si«en yhtenä .
sunnuntai-iltana vo.idaan esittää vt kaksi .tai; kolip^]dn
telmäa! ' - «- ^ . . i , "
Tässä vaiheessa olisi vielä,ehkä utopiaa puhua näytelmä-seurojen
yhdistämisestä. Ennakkol^aulot ovatvi^lä liian suu-,
ria,' Mutta eikö olisi syytä, kaikkien osapuolien lyhteiseksi,
eduksi, neuvotella ja sopia siitä, ettei^tulepaikalljlsestir suu­rempia
yhteensattumia esimerkiksi näytelmien esityksen yhr
teydessä? Tai eikö voitaisi ajatella sitä, että tulevan syksyn
tai talven aikana neuvoteltaisiin ja sovittaisiin, että eri jär­jestöjen
näyttelijät tekisivät Vyliloikkauksia" sen keinotekoi­sen
"rautaverhon yli, mikä meitä pitää erillään jä kävisivät
antamassa vierailunäytöksen "toisen ryhmän'* haalilla näy­telmällä,
jonka esitys on jo tapähtVmut "omalla-' haalilla?
Tai ottakaamme musikaalinen toiininta. Tällä-,alalla on
vallitseva hajaannus aiheuttanut siksi suurta hallaa, että
. meillä ei ole tällä kertaa muuta kuin yksi ainoa soittokunta
(Torontossa), vaikka meidän keskuudessamme on_; varmasti
paljon miehiä i j a naisia, jotka haluaisivat, että soittokuntia
olisi jokaisessa suuremmassa suomalaiskeskuksessa.^ ;]^teis-
,ten soittokuntien ja kuorojen perustamiseen ei. luultavasti
päästä vielä 'hetkeen aikaan, niin suotavaa kuin se yJeisedun v
kannalta olisikin. Mutta kuinka mahtavia musikaalisia tilai­suuksia,
konsertteja, ^voitaisiinkaan sanokaamme -Sudburyn
suomalaisten eri toimipaikoilla järjestää, jos tehtäigiijo; sopi­mus
siitä, että autetaan toinen -toistamme Kukin^ryhmä
voisi järjestää oman konserttinsa ja hankkisi siihen:j^onnolli-sesti
ohjelmiston oman harkintansa mukaisesti^ miutta J pyy­täisi
j a saisi vastavuoroisuuden perusteella "omien ? voimien­sa''
lisäksi esityksiä myös (paikallisesti) vierailevilta kuoroil-ta,;
yhtyeiltä ja yksilöiltä. Kukaan ei voi kieltää, etteikö tällai­nen
järjestely lisäisi suuresti konserttiemme taiteellista tasoa
ja sanomattakin on selvää, että näin menetellen rikottaisiin
kaikilla haaleilla kaikki entiset yleisöennätykset.
Samanlaisia esimerkkejä voitaisiin antaa urheilu-, osuus­toiminta-
ja muusta seuratoiminnasta, mutta käytettävissä
oleva tila ei sitä nyt salli.
'"Tällaisessa k^ olisi luon­nollisesti
matkan varrella vaikeuksia ja pulmia. Mutta suu- |^u7iUe*l7jöme"a^^^^^^^^
rin vaikeus on kuitenkin meidän mielestämme alkuvaikeus. • - ..........
Omat ennakkoluulomme kaikissa ryhmissä ja järjestöissä-ovat
meidän yhteisten etujemme tiellä. Ryhmäkiihkoilu, ni-.;
nuttely ja suvaitsemattomuus ovat niitä paheen paiseita^ jotka ^
ovat pitäneet rivejämme hajanaisina — meidän omaksi i va­hingoksemme.
- 'Mutta kehitys on kulkenut käsittääksemme siihen ^pis­teeseen,
että jotakin olisi tehtävä tilanteen parantamiseksi.
Meidän täytyisi luultavasti hyväksyä aikaisempien k ^
miisten perusteella sellainen käsitys, että i"hiljaa hyvää tu-v
lee". Itsestään selvänä voidaan pitää, ettei järjestöllinen yh-tenäisjrys
täkäläisten maanmiestemme keskuudessa ole vielä
mahdollista. Se on toivottavaa ja sen saavuttamisen hyväksi
kannattaa toimia pitkällä tähtäimellä. Mutta älkäämme yrit­täkö
kurkoittaa heti kuuhun asti. Hyljätkäämme kukin omal­ta
kohdaltamme "kaikki tai ei mitään" asenne.
mahdollisuutena on kuitenkin se, että
.erirjärjestöt ja ryhmät sopivat keskenään siitä, että ruvetaan
vastavuoroisuuden ja tasa-^arvoisuuden perusteella auttamaan
toinen toisternme kulttuuritilaisuuksia, sen sijaan, että/niitä
yritettm vahingoittaa. Tämäntapainen yhteistoiminta
muodostuisi ensimmäiseksi askeleeksi laajempaa yhtenäisyyt-.v
• takohti tulevaisuudessa. Ja mikä tärkeintä, se koituisi%aikr
:^en osapuolten ja uuden kotimaamme Canadan 'yhteiseksi
hyväksi.
^DIUUTAMA fi^NA-' r • . " \
KIRKKOASIASTA ' ' :
Me vanhemman polven ihmiset
olemme melkein poikkeuksetta saa­neet
uskonnollisen kasvatuksen.
Useat ovat sitten myöhemmin luke­misen
j a muun opiskelun avulla op­pineet
näkemään asiat tiudessa va­lossa,
tulleet käsittämään miten us­kontoa
usein käytetään väärien tar­koitusperien
edistämiseen.
Usein esim. huomataan, että ihmi­nen,
joka on elänyt; huonosti kans­saihmistensä
keskuudessa, ei yri­täkään
korjata tekojaan eikä tunnus­ta
virheitään lähimmäisilleen, vaan
turvautuu uskontoon j a kirkkoon ja
elää muuten aivan samoin kuin en­nenkin.
Hän pitää k i i n n i siitä, että
synnin saa anteeksi "vaikka ne veri-;
ruskeita olisivat", että uskoen ne
muuttuvat "lumivalkoisiksi."
Monet sellaiset, jotka ovat aikoi­naan
mitä rivommalla tavalla pil­kanneet
uskontoa, o v a t v a l m i i t jona­k
in päivänä liittymään johonkin us­konlahkoon,
joita on melkeimpä ra­jattoman
paljon. Jos kysyy ovelta
ovelle kulkevilta lahkolaisilta, mik­si
heitä on lukemattomia eri ryhmiä,
kun kaikki tunnustavat olevan vain
yhden jumalan, n i i n usein he vas
taavat: "Meidän kirkkomme ei yoi
yhtyä jumalattomiin/' Toisen lahko­kunnan
edustaja taas sanoo: "Meillä
On ainoa autuaaksi tekevä usko, yh­tykää
siihen niin autuutenne on
taattu." K u n näillä k a i k i l l e lahkoil-;
la :pitää olla oma kirkko, n i i n kirk­koja
onkin melkein joka kylässä ja
kauppaloissa j a kaupungeissa lukui­sia.
, » ' , . ;
' Kuka 'pitää' iiuo-kirköt yllj»,; Jriika
palkkaa papit? Kukas muiji! k u i n ky-;
läkunta, t.s;^ työtätekevät jihrniset^
sillä harvoin kylissä'jsi kauppaloissa
asuu rikkaita. ,Näin näille ihmisille
kerääntyy aina vain verotaakkaa l i ­sää.".
. ; ; -
Aiheen tähän,'kjirjoitukseen sain
siitä, k q n k u u l i n että.Beäver Lakel­le,,
hö^n^ataan.' kiijkkpa, j u u r i nyt,
kun: kyVän 'läyitseifo' kulkee'inaliVavä
vaitaiiiääntie, jota myöden pääseen
esim'. Copper Cliff in kirkkoon muu­tamassa
kymmenessä;ihinuufisäa ja'
3udburyynkin ^ puolessatunnissa.
Kun melkein joka talossa on auto,
riiin-luuliäi olevan aivan iyhtä hy­vän'
tehdä' sunniintaiäämuna kirk-koihatkan
jompaan kurallaan edellä-mainittuuil
.'kuin om^an ^ kyläänkin
rakennettavaksi aiottuun. Vai onko
syy syvemmällä kirkon tarpeeseen?
oh kerrottu jonkun sanoneen, et
tä sitä tietä saadaan Beaver Lakelta
muut riennot hävitetyksi: N i i n ei
kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä
"muun toiminnan" juuret ovat sy­vällä
j a lujasti siinä :maassa missä
ne ovat kasvaneet. Niitä on mahdo­ton
repiä i r t i . Kirves, kuokka ja
eväspussi selässä ovat sinne ensim­mäiset
suomalaiset uutisraivaajat
tulleet. Teitä ei ollut nimeksikään,
pahaisia polkuja oH kuljettava. Ke­l
i r i k on aikana pääsivät vain kaik­kein
voimakkaimmat miehet siellä
liikkumaan. Jos sattui sairausta­pauksia
j a niitä sattui usein, niin
o l i terveiden haettava lääkärinapua
kymmenien mailien takaa. Lähim­pään
puhelimeenkin oli 6-7 mailia.
Joskus i l l a l l a tai sunnuntaina o l i
mentäyä.Victoriaan asti puhelimeen.
K e l i r i k on aikana, e i sinne Beaver
Lakelle saanut lääkäriä j u u n mi­tenkään.
Mutta ennenkuin oli yh­tään
kunnon tietä Beaver Lakelle,
alkoi siellä sitä "muuta toimintaa".
Jokaisen selvästi ajattelevan ihmi­sen
siis luulisi käsittävän, että sitä
on mahdoton nujertaa.. Eikä sitä ku-
VK:0 entoea j/ääsibteen, Tfygv» Sote» «aootCin, me e n n e « le saa-
Lie, lakatofmiaodan aikana Nor- neHliUisiuau vU^ia^ Tiyg-
Jan nJkoniinlsterinä, « o iilceltäin; ve l i e » nuist4elni^^^ ettei
julkaissut muistelmateoksen toisen MuaU» paineUaiA mxn rakobon.
maailmansodan ajollUu £oime ole
vaiitett9vasti <^elä saaneet kasiimme
tätä epäilemättä mielenkiintoista te­osta.
Mutta Torontossa Ilmestyvä
Vapaa Sana kiirehti julkaisemaan
oikein ^toimituskirioitaksessaanmr.
lainaamme UeUAogiuVav»a Sanasta
oimlmejMd "Sutio^ ipaklnan, missä
näkyy> ettei Koijassa hyväksytty
eikä^ PyvSktyt» vieläkään Soonieo
silloisten hallitsiiain sotaseikkailu-ja,>
kateo Toronton Vapaa <Sana an
Lien' kirjassa julkaistun, uikominls-l taa lukljainsa ymmärtää.' Näin kir-'
teri Uelle lähetetyn Karl Angnst' joitti Trygve Llen uusimmasta kir-
Fagerbolmin yksityiskirjeen mi- Jasta^nimimerkkiSnti -syyskuun 27
kä kirje sivumennen sanoen ei var- ^ pnä: • i ' n ^
Idaankaan ilahduta, Suomen qykyis- j Saksalaisten joukkojen *saa'pumi-n}^
vetämiseksi mukaan suurso­taan
ja kuka tai ketkä anUnvat sak-galaisilie
joukoille luvan maihin­nousuun
Vaasassa jo ennenkuin mi­tään
virallista sopimusta asiasta oli
allekirjoitettukaan? Olivatko ne
samat miehet, jotka tuomittiin sota-syyllisyysoikeuskäynnissä,
vai oliko
mukana myös muita myöhemmin
nahkansa pelastaneita? Joka tä­tä
pääministeriä,: herra Fagerhol
mia. . Huomaamatta ei l i i o in jäänyt
Vapaa Sanan lukijoilta s e kuvaava
tosiasia, että samalla kun heidän
lehtensä jätti julkaisematta ne pu­heet,
mitä pääministeri Fagerholm
p i t i presidentti Voroshilovin Suomi-vierailun
yhteydessä, se julkaisee
nyt eräänlaisena "ikuisena totuu­tena'
Hitlerin voiton odotuksesta
hetkellisesti humaltuneen herra Fa­gerholmin
sodanaikaisen yksityis­kirjeen
—^ j a tekee tämän k a i k e n ' l i ­säksi
uskottaen lukijoilleen, että
Norja ja Norjan silloinen ulkomi­nisteri
Trygve Lie, olisivat muka
iloinneet siitä kun Suomen silloiset
hallitsijat liittoutuivat vapaata
maailmaa vastaan Hitlerin Saksan
kanssa.
Tosiasia on tietenkin vallan toi­senlainen.
Vaikka herra Fagerholm
yrittää yksityiskirjeessään "oikeut­taa"
liittoutumisen H i t l e r in Saksan
kanssa sillä, että Neuvostoliitto mu­ka
'^harjoitti painostusta" Suomea
vastaan talvisodan - päättymisen jäl­keen,
niin tosiasia on, että j o noin
vuotta ennen Suomen uuteen sotaan
yhtymistä lyötiin lukkoon Suomen
kohtalo ns. Barbarossa suunnitel­man
laatimisen yhteydessä. Kuka
tai ketkä olivat Suomen puolesta tä­tä
Suomen kansaa vastaan kohdistu­nutta
rikollista suunnitelmaa teke­mässä,-
siitä ei ole valitettavasti
vielä täyttä selvyyttä. Mutta ku­vaavaa
näiden hämärämiesten e-desottamisille
on se, että saksalai­set
miehitysjoukot tulivat Vaasaan
j o päivää ennen kuin ns. kauttakul-kusopimus
virallisesti allekirjoite^
.tpin Suomen puolesta!
nen maahamme melkein heti Tans^
kan jaj Norjan valtauksen -jälkeen
j a Suomen liittyminen sotaan Natsi-
Saksan'^rinnalle' kesällä '1941 ovat
asioita, j o i ta Suomen kansalle e i vie-läkään/
15 vuoden kuluttua näisä ta­pahtumista
ole tyydyttävästi selvi­tetty^/
. Professori A r v i Korhonen on Suo­men
historian käsikirjaan kirjoitta­massaan
tätä ajanjaksoa koskevassa
luvussa- koettanut muutamalla r i ­villä
«Inonnehtia silloista tilannetta.
Hän toteaa, että jo syksyllä 1940 laa­dittuun
ns. Barbarossa-suunnitel­maan
sisältyi myös Suomea koske
va kohta, jossa niin. hyökkäysaika
kuin strategiset tavoitteetkin oli
suurin piirtein kiinni- lyöty. Saksa­laisten
joukkojen maahantulo tapah­tui
Korhosen "mukaan sotilasjohto
j en ' välisellä sopimuksella kuiten­k
i n niin, että ensimlnäiset saksalai
set joukot saapuivat Vaasaan päivää
ennen r' sopimuksen solmiamista: •
Jo A r v i Korhosenkin perusteelle
on helppo torjua ne'Suomen silloi­sen
hallituksen /väitteet -r- j o i ta sa
moja väitteitä edelleenkin jauhe
taan mm. sotasyyllisiä puolustetta­essa
— että Suomi olisi kesällä 1941
joutunut' sotaan Neuvostoliiton
hyökkäyksen seurauksena ja että
kysymyksessä olisi ollut puolustus-sota,
vieläpä täysin erillinen sekä
Saksan sodanjohdosta että Hitlerin
strategisista päämääristä. Tosiasias­sahan
Suomen, osanotto Saksan I
dänhyökkäykseen oli lyöty lukkoon
melkein vuotta aikaisemmin laadi­tussa
: , Barbarossa-suunnitelmassa.
Hämärää on vain se kuka tai ketkä
antoivat Hitlerille valtuudet- Suo-pauksessa
nämä ihmiset syyllistyir
vät mitä häikäilemättömiropään r i ­kokseen
omaa isänmaatansa j a k an
saansa-"vastaan. -
i ' Koko hyökkäyssodan ajan annet­t
i i n ainakin rintamajoukoille loh­duttavia
tietoja siitä / k u i n k a muka
koko länsimaailman' myötätuntoa o n
meidän npuolellamme ja kuinka
esinu Englannin. sodanjulistus o l i
vain näennäistä-laatua; jolle, e i kan­nattanut
panna suurtakaan merki­tystä..
...
Tosiasia, joka vasta myöhemmin
on paljastunut, o l i kuitenkin se, et­tä
lännessä ja ennenkaikkea natsien
miehittämissä pohjoismaissa, Nor­jassa
j a Tanskassa, koettiin mitä sy­v
in järkytys Suomen liittoutuessa
niitten pahimman vihollisen j a tu­hoojan,'
H i t l e r i n , . kanssa. Äsken
Norjassa ilmestyneissä Trygve L i en
muistelmissa valotetaan tätä aikaa
tavalla, j o k a antaa suomalaisille va­kavaa
aihetta itsetutkisteluun ja
larhakuvitelmiensa riisumiseen.
— Suomi valitsi väärän tien,:
toteaa Trygve Lie, j a jokainen
Suomen voittO' tässä sodassa pit-:
k i t t i Norjan kansan kärsimyksiä.
J a edelleen:
— Vaikka suomalaiset olivat­k
i n joutuneet kokemaan venäläis­tä
^painostusta, e i . heillä meidän
käsityksemme mukaan ollut mo­raalista
perustaa ; lähteä yhteis­työhön
Hitlerin, Norjan kukista-,
j an kanssa, tyrannin, joka unel­moi
natsilaisesta maailman her­ruudesta^
Suomalaiset näyttivät
ryhtyneen toteuttamaan opportu-,
nistista kostopolitiikkaa, joka oli
koituva kohtalokkaaksi ei vain
heille itselleen, vaan koko Pohjo­l
a l l e . Sodassa natsilaista Saksaa
vastaan ei ollut olemassa komp­romissia.
Sillä saattoi olla vain
SITA
TÄT
VESmMS SE
Kuoro on käynyt lanlufervelu
sellä kunnalliskodissa'. Sen lähi
tyä kysyy hoitajatar eräältä vani
velta, mitä M n kuoron vieraili
ja laulusta piti.
— Ka, siinähän tuo manj mv
vaivoje lisäksi, kuului vastaus.
Toimitulfsen j u u r i ; saamasta yks!^
tyiskirjeestä ilmenee, että Eino
Laakso, Geraldtonista, on päättänyt
vastaanottaa Canadan Suomalaisen
Järjestön kansallisen sihteerin toi­nen,
kuten muistetaan, Torontossa
jokin aika sitten pidetty CSJ: :n laa­jennettu.
TPK valitsi Eino Laakson
Järjestön; väliaikaiseksi sihteeriksi
tulevaan edustajakokoukseen asti,
.-nikä pidetään ehkä ensi vuoden
loppupuolella. Mr. Laakso ottaa
nyt tämän .toimen huoUettavakseen
niin p i a n k u i n hän saa vapautuksen'
Geraldtonin osuusliikkeestä, minkä
oalveluksessa hän on.
EBI P E UA
— On ^iinäij pelj se kone k
väär. Aatteleppas sitä.^^kiimi
talvsovassa kahen miehe kouri
pioUa lyötiin siihen t u t t i in kuii
j a kaekld se kehvel vua kerkes n
lä!
JXBKEX
Ylpeä isä puhui poikansa Intc
genttisyydestä: ' ,
— Tiedätkö, sanoi hän: vain
leen, minusta tuntuu, että poika
saanut aivonsa minulta..
— Varmastikin hän on; tokad^
roo, sillä minulla on edelleen om:
UUSIA VIRTAUKSIA
RAk&NHUStAlteEN
N-LIITON
PliRISSÄ
kaan järkevä ihminen ^uneksikaan.
Olen kirjoittanut tämän vaatimat­toman
kirjoitukseni tunnon pakoi-tuksesta,
k u n kuulen että näille p ik
maa kuorman: päälle.. Ja eiväthän
entisetkään kirkkokunnat ole vaka­varaisella
pohjalla. Kirkkoon men­köön,
minun puolestani .kuka näkee
sen iarpeeiliseksi, se on jokaisen
yksjtyisasia, . mutta älköön uskon­toon
sek9itettako mitään likaisia ja
halpoja, pyyteitä. Kenelläkään kun­non
kansalaisella ei ole varaa sellai­seen.
^ Erehdyksien vältätmiseksi' on sa-nottaVa,
että tämä e i ole beaverlake-laisen
kirjoittama, vaaii edempänä
asioita seuranneen. —• Seuraaja:
Mitä muut sanovat
JÄRKEVÄ ARVIOINTI
. . ; Selvää on, ettei Britannia pää­se
YK:ssa minnekään Suezin kana-vayhtiön
kansallistamisen tuomitse­misella,
tai yrittämällä kansainväli-
§en kontrollin palauttamista sen a-
Jatuksen • alkuperäisessä muodossa.
Maailman yleisten mielipiteen enem­mistö
on hyväksynyt ensinmainitun
(kanavayhtiön kansaUistuttamisen
; Aluksi lienee aiheellista viitata n i i ­hin
tehtäviin, joita nyt. on ilmaantu­nut
' neuvostoliittolaisten arlckitehttöh
ratxaistavlicsi; Asuntotuotannon' väljJ:
tavista rmittasuhtelsta:' huolimatta 'Oa'
vielä nytkin : suurta • asuntotarvetta;
Tämä on aivan .IjionnolUnen ilmiö;
•kun ottaa huomioon,^että 20 yiiodessal
I^euvostoliiton kaupunkien asukaslu-.
kU on lisääntynyt yli 50 miljoonalla
ihmisellä — mikä on yhtä paljon kuin
koko Britannian 'Väkiluku. Lisäksi on
muistettava, että; y l i : 25 r miljoonaa oUj
vailla asuntoa toisen maailmansodan -
'hävitysten jälkeen. .
p u u t t b i t a l ' ' ' " ^ i ' » ' ^ •'. >
• Uutta' 'IttiupunSisuurihitleluls^a on
nyt se, etteiväf arkkitehdit enää'pyri
vyhtÖjiksbi^ln' ra^dnriusrtveoiln;' va;än
Imuodostaval;suiirlä «snlnlalokomp-'
leksfeja,*jdlssä asuädtaille^voidaan-järr
j b t ä ä kaikenlaista viihtyisyyttä.
' .Hyvän esimerkin uudesta rakeimus-tyylistä
antavat Moskovan luonais-laidan
uudet isot' asuntoalueet säsä
Magnitogorskin, Angarskin,' Zaporoz-hjsn
jä•^lhonIen" iriulden kaupunkien
uudet k^iQiunginosat.
' 'Ä^^Mvatsulritelölfen'^k
suhtoudutoan toisin. 'Tähän asti on
Siksi arldtitehdeiltä odotetaan ensi Moskovassa pyritty rakenitamaari 8—
sijassa asuntojen tyyppjluonnoksia.
Asunnontarvetta ei voida tyydyttääj
Jos edelleen pidetään kiinni' talojen
yksilöllisestä tyylistä, j a sen vuoksi on
kiinnitettävä entistä suurempaa huo­miota
sarjatuotantona valmistettaviin
tehdasrakenteisiin asuintaloihin.
ENEMMÄN HUOMIOTA
VIIHTYISYYTEEN
Arkkitehtien työn tärkeimpänä tä^
voltteena on entistä suuremman viihr,
tylsyyden luominen uusiin asuintaloi­hin.
Nykyisin on jo melko täydellisesti
päästy siitä keinotekoisesta monu-;
mentaallsuudesta, jolla ei ole mitään
tekemistä rakennuksen tarkoituksen
kanssa, mutta joka oli hiljattain täy­sin
yleisenä suuntauksena. ,
Kaupunkisuunnitteluissa arkkiteh­dit
pitivät aikaisemmin päätavoittee­na
komeuden ja edustavan ulkoasun
antamista kaupunkien valtakaduille,
mutta usein imohdettiin, etteivät suo­raan
vilkasliikenteiselle valtaväylälle
antavat ikkunat ole asukkaille mie­luisia,
vaan asuintalojen läheisyydes­sä
on oltava istutuksia ja viihtyisiä
tiloja aikuisten lepoa sekä lasten
leikkikenttiä ja urheilua, varten.
Kievin uusi Kreshtshatikln valtaka­tu
ja Minskln Stalin-valtakatu, jotka
on rakennettu raunioiden paikalle,
muodostavat kauniita ja täysin nyky­aikaisia
valtaväyliä. Niistä on muo­dostunut
asukkaiden suosimia lepo­ja
kävelypaikkojai Mutta jos tark--
kaUee krUtillläestl arkkitehtien työtä;
niissä havaitsee oleellisia epäkohtia ja
14 kerroksisia taloja, mutta tästä läh­tien
on suiu-ten kaupunkien asuinra­kennusten
perustyyppinä 4 - ^ kerrokr
slset talot, jotaca ovat asukkaille pal­jon
käytännöllisempiä.
Samaa on sanottava myös huoneis­tojen
suunnittelusta. Kävin tutustu­massa
kolme *vuotta sitten rakennet*
tuun 13-kerrokslseen asuintaloon
Moskovassa. Asukkaat täysin aiheel­lisesti
moittivat arkkitehtejä siltä, et­tei
rUttävää huonilota ole kiinnitetty
käytännöllisyyteen. Erään asunnon
makuuhuoneet on sijoitettu niin,'ettei
niihin tule lainkaan aurinkoa, mutta
keittiössä sitä on Ulankin; runsaasti.
Olohuoneen Ovi,' keittiön kaasuhella
ja astioiden pesuallas' on sijoitettu
epäkäytännöllisesti.
Uusien suuntaviivojen mukaan
tyyppltaloihin rakennetaan pääasias­sa,
pieniä 2—Shuoneen asuntoja, joissa^
asuntojen: (hyötypinta-ala v keittiötä,
kylpyhUoiielta':ym3.' lukuunottamatta-öri'
25^50 n'eli6metflä.'''''Pleninithät-kln-
yksltylsselkat harkitaan tarkoin,
jotta asukkaiden elämä ^saataisiin
mahdollisimman^ tyydyttäväksi.
. Ensi keväänä valmistuu Moskovassa
Tsheremus'hkin piirissä ensimmäinen
juuri^tällalsia erityyppisiä huoneistoja
käsittävä asuntoalue. Huoneistot on
suunniteltu ja sisustettu uusien vaati­musten
mukaisesti:' 'Näiden talojen
asukkailta arkkitehdit voivat kuulla,
miten uudet suunnitelmat ovat käy­tännössä
onnistuneet ja niiden perus­teella
valita edullisimmat asuntotyy­pit.
UUTTA TEKNUKKAA
Tärkeän puolen nysyajan; raken­nustaiteen
kehityksessä : muodostavat
uusi rakennustekniikka, uudet raken­nusaineet,
mm. rautabetonivalmisteet;
uudet • kontsruäctlot ja töiden järjesr
tely.
Arkkitehdit ovat lähteneet henkilö­kohtaisesti
rakennusalnetehtalslin ja
rakennustyömaille syventyäkseen pe­rin,
.pohjin taloudellisiin seikkoihhi ja
rakennustöiden järjestelykysymyksiin.
Sellaiset arkkitehdit kuuluvat jo men-eisyyteen,
jotka antoivat insinööreille
vain rakennustaiteellisen mielikuvan^
sa, joka rakennusmestarien piti käy-yksi
tavoite: H i t l e r in ja hänen jär-;
jestelmänsä tuhoaminen.
J a Suomen hallituksen vakuutte­l
u i h i n erillissodasta ja syytöksiin
Neuvostoliittoa ;vastaan sanoi toir
mittajä Torgny Segerstedt, jota
Trygve L i e lainaa: »
"Millä tavalla jokin kansa suh­tautuu
kansojen vapauden puoles­ta
taiseteleviin demokratioihin,
siitä voidaan päätellä myös sen
suhtautuminen siihen, mikä on
länsieurooppalaisen kulttuurin e-linhermQ.!^^!
Se joka pettää demok­ratian;*!
pettää kaikki — aivan
katsomatta siihen, mitä verukkei­ta
ja selityksiä hän katsoo hyväk­si
esittää"
Ja kun suomalaiset hallitusherrat,
mm. nykyinen pääministeri Fager­holm,
. olivat väittäneet Suomen
puolustavan koko Pohjolan- vapaut­ta
taistelemalla "bolshevismia' vas­taan"-
f Vienan: Karjalan korpisoilla,;
k i r j o i t t i norjalainen Arne Ording:
'^Emrne epäilie kansamme nyt
olvallav^lnVÖiuka 'todellisuudessa
puolustaa Pohjolan'vapautta. Ja
'ettei se "Ole houkuteltavissa"usko-,'
maan petollisia iskulauseita 'tais-'
telusta bolshevismia vastaan' . . .
» >• ' , • • .
Norjassa niinkuin muuallakin
maailmassa nähtiin Suomi vapaaeh­toisena
" H i t l ^ i n liittolaisena kansan^
valtaa ja- koko maailman vapautta
vastaan-, .Tämä näkemys on var
masti objektiivisempi j a totuuden­mukaisempi
kuin suomalaisten hal-litusherrojen
subjektiiviset ja su-ruUisenkoomilliset
vakuuttelut "e-riUissodasta",
jota, käytiin "Suomen
j a koka Pohjolan vapauden puoles­t
a ".
Mutta Suomen omalta osalta
pyykki on -vielä pesemättä. -On sel­vittämättä,
ketkä todella olivat Bar­barossa-
suunnitelman j a saksalais­ten
maihinnousun takana. Eiköhän
myös ' sosialidemokraattiemme sil­loisilla
ja nykyisillä johajilla olisi
syytä hieman miettiä — varsinkin
ihmetellessään kommunismin levin­neisyyttä
maassamme — olisivatko
he laiminlyöneet jotakin niin vuo­sina
1941—44 kuin 45—56?
tännöSsä toteuttaa. Tällaisten piirus-taja-
arkkitehtien tUalle ovat astu­neet
teknillisesti pätevät rakentaja-arkklteärdlt.'
• ^
Arkkitehtien toisessa yleisliltto]
sessa edustajakokouksessa heräteti
kysymys rakennustöiden teknlllise
uudistamisesta, te h dasvalmistelsl
osien laajemmasta käytöstä ja siir
mlsestä uudenaikaisempiin konstri
tloihin. Viime yleisliittolaisissa »1
pailulssa Aoll näytteillä useita mieB
kiintoisia ja teknillisesti arvokkc
ehdotuksia.
UUSI RAKENNUSTYYLI
Kolmantena uutena puolena ny]
aikaisen rakennustaiteen kehltykse
on vihdoin uuden rakennustyö
löytäminen.
Jokainen ymmärtää jo; ettei kli
sillistä tyyliä voida soveltaa • kritiij
tömästi eikä sitä tietä löydetä nyfcj
tä makua tyydyttävää rakennust
detta. Monet rakennukset. Joissa ä
kltehdit ovat soBanjälkeishiä vuosi
soveltaneet ' antiikkisen Kreikan ^
renessanssiajan rakennustaiteelli
muotoja kuvitellen, että nUden edi
tama kauneus on ikuisesti käyttök
poista on tuomittu anakrönlstispi
tyyliltään yli aikansa eläneinä. >
Esimerkiksi eräät tehdasvalmist
set suuret asuintalot Leningradissa
toiseen kerrokseen asti koristeltu ]
fareilla'. Tällahien rakennustyyli,
vastaa rakennuksen tarkoitusta enei
pää kuin taloudelUsuuttakaan. ei
niitä voida missään mielessä san
tyyliltään onnistuneiksi. ,
Neuy,ostollittolaiset arkkitehdit yi
märtäyät, että ; uuden arkkitehtooi
sen tyylin on käytettävä kaikkia n
kyaikaisen rakennustekniikan saav
V.Ukslä,'uusia räkennusaliieitä' ja uui
linjoja. ' '
Tekniikka seUaisenaäniel tietenkäi
luo vielä tyyliä. ArMiite^toonlni
muoto ön kaunis vasta /sinoin,. ki
uuden tekniikan 'suomia inahdöi:
suuksla on käytetty , tarkoitustaan'
yhteiskunnan kauneuskäsltteltä
taayan rakennuksen luomiseen.
El voida kuitenkaan luoda uut
tyyliä tutkimatta huolellisesti vanhi
perintöä. El ole tuijotettava eri alki
kausien rakennustaiteen IrralUsl
muotoihin, vaan tarkkailtava' päi(pl
riaattelta, joiden ansiosta entisaja
suuret arkkitehdit loivat ihanat ri
konnuksensa.
NeuvostoUitossa järjestettävät arl
kitehtlkilpaUut asuintalojen, kouli
jen, elokuvateattereiden j a pärant*
lolden tyyppisuunnitelmistä oSoitti
vat„ miten hmostuneestl ärkkitehli
suhtautuvat uuden rakennustaidety:
Iin luomiseen.
Voidaan olla varmoja siltä, etl
asuntotuotannon joukkoluonne ja in
det teknilliset mahdoUlsuudet, jotk
ovat jo vaikuttaneet voimakkaasti ii
kennustalteseen, tulevat kaunisti
maan kaupunkien yleiskuvaa ja teki
mään asukkaiden elämän enfisi
viihtyisämmäksi.
L. Hodzhajev SIB.
PÄIVÄN RÄKINÄ
"Viimeistä vitiifyslätö?"
— Vapaus) j a hylkää samalla voi­makeinojen
käytön Egyptiä vastaan:
Jatkamalla painostusta näiden kuol­leiden
vaatimusten puolesta Britan­nia
j a Ranska eivät voi muuta kuin
vahingoittaa edelleen omaa arvoval­taansa
j a omia etujaan . . .
Jokatapauksessa Turvallisuusneu­voston
kokous antaa Britannialle ja
Ranskalle tilaisuuden korjata osan
niistä vaurioista mitä on viimeaikoi­na
tehty niiden kansainvälisiin suh­teisiin
j a hankkia laajaa kannatusta
Suezin ongelman rakentavalle rat­kaisulle.
Onnistumisen ehtona on
h i l l i t t y ohjelma; kova puhe ei sel­västikään
ole tähän mennessä tuot­tanut
niiUe mitään j a ajatus sotaan
menosta Nasserin toimenpiteiden
muuttamiseksi, on nyt onneksi pois
kysymyksestä. — T;oronto Dailjr
Star-Iehden . toimituskirjoituksesta
lokak. 2 pnä 1956.
On sanottu, j a siinä on paljon
aihettakin^ että "suutari pysyköön
lesUssään."
Siksi e i allekirjoittaneella olisi
enää mitään syytä puhua sen parem^
min tansseista kninmuistakaan nuo­ren
kaartin harrastuksista. On jo
vierinyt vuosia siitä j o l l o in tapasiin-me
joukolla käydä säännÖUisesti
"lattianMlityksessä.'*
: ^ u t t a puhuvathan muutkin sellai­sista
asioista; joistä'heillä e i e l e hen­kilökohtaisesti
kovinkaan suurta ko­kemusta.
Mieleen ;tu^
pappimies, joka Suomen sotaväessä
ollessanune uhkasi lopettaa : urhei­l
u l l i s en kanssakäymisen kanssamme
;vairi 'sutä. syystä kun rohkenimme
'epäillä 'hänen' asiantuntemustaan
taivaan riemuista j a helvetin tuskis­ta.
Tunnustimme s i l l o in avoimesti, et­tä
opiskelunsa perusteella hän on
näistä asioista paljon .tietoisempi
k u i n me tavalliset kuolevaiset, mut­t
a esitimme varauksen siitä, ettei
ystävämme ollut henkilökohtaisesti
nähnyt sen paremmin taivasta k u in
sitä toistakaan paikkaa.
V a i k k a j u t t u meinaa'mennä vääril­l
e u r i l l e , n i i n tässä vaiheessa on syy­tä
selostaa, että tuo kinastelumme,
ei kuitenkaan johtanut välien kat­keamiseen
pappiystävämme kanssa.
Hän o l i saanut pahanlaisen urheilu-kärpäsen
pureman j a niiltä tiimoil­ta:
ymmärsimme melko hyvin toi­siamme.
Kun vielä sovimme, että
kummallakin on/ oikeus pitää omat
mielipiteensä omantunnon asioissa^
n i i n ystävyytemme j a yhteisrientom-me
jatkuivat keskeyttämättä.
Mutta tarkoitus: olikin puhua
nuorten tansseista.
Lukiessamme eräitä sanomalehti-juttuja,
meistä, on tuntunut toisi­naan,
että nuori väki aiheuttaa tans­seillaan
vanhemille jatkuvaa huolta
j a pelkoa.
; Muistamme vallan hyvin, miten
meidän vihreässä nuoruudessamme
leimattiin "maailmanlopun merkik­s
i " j a "viimeiseksi v i l l i t y k s e k s i " j o i -
takhi niitä tansseja, joiden parissa
me s i l l o in elimmeenemmän tai vä­hemmän
tuulentupia, rakentaen.
Nyt näyttää nuorisoa riivaavan
uusi "viimeinen -villitys" "rock'n'
r o U " tanssi.
Ja; kuten ennen "meidän päivi­nämme",
mitä enemmän vanhat ja
vakavat manaavat tätä " u u t t a v i l l i ­tystä:
sitä nopeammin se leviää.
Uutistiedoissa kerrotaan, että
"rock 'n' r o l l " tanssi on levinnyt
kulovalkean tavoin, ei vain Englan­nissa,
Taan pohjoismaissakin; mu­kaanlukien
Suomessa, niin hitaita
kuin -esimerkiksi me suomalaiset
olemmekin- syttymään uusille yrityk­sille.
Yhdysvaltalainen rock 'n- r o l l
tanssrelökuva "Rock Around the
Clock" on saanut osakseen sekä k i i ­tosta
että moitteita, mutta pääasias­sa
moitteita siinä määrin, että sen
esitys'6n; paikoin kiellettykin; Pää­syynä
mainitun elokuvan kieltoon
jä rock 'n- r o l l tanssin yleiseen
moittimiseen tuntuu olevan siinä,
että tämä tanssi aiheuttaa nuorison
keskuudessa hysteeristä mielentilaa,
jolloin- nuorukaiset j a neitoset -suo­rittavat
edesvastuuttomia tekoja.
Ja uutistiedot antavat paljon pont­ta
näille väitöksille. Rock 'n' r o ll
tanssitilaisuuksissa on ollut kahakoi­ta,
tappeluita j a muita häiriöitä.
Lontoossa^ Englannissa aiheutti
yllämainittu elokuva nuorisönhuli-nointia.
,
Tää!lä Canädassa (Hamiltonissa)
kiinnitettiin 'suurta huomiota siihen,
että kuorma-autollinen "rock ' n ' r o l l
tanssi joita' pakoitti v i l l i n ajonsa pe­rusteella^
useita autoilijoita raaan-tieojaan.^"'
Mutta tästä "villityksestä" huoli­matta
on myös niitä, j o t k a sanovat,
että itse tässä uudessa tanssissa e i
ole mitään sen pahempaa kuin aikai­semmissakaan
tansseissa. Vika on
vain siip|u.5plittävät he, että vissit
nuorisohulikaanit ovat rbck ' n ' r o l l
tansseissa j a "tahdissa" käyttänee
tilaisuutta hyväkseen epähäiriÖ
aiheuttamiseksi. Erottakaa nuoriso
joukosta pois nuo hulinoitsijat; n i i
s i l l o in e i ole mitään huolta kok
tanssista, selittävät rock 'n' roHi
puolustajat.
Omalta kohdaltamme tunnustan
me, että meillä ei ole mitään äik<
musta enää rock ' n ' r o l l musiiki
(tai paremminkin rytmin) tahdiss
reumatismin vaivaamia polviamiri
heitellä.
Mutta muistaen oman ikäluokkan
me nuoret, ja meidän tanssejamm
vastaan heitetyt syytökset j a n
kauhtuneet katseeti j o i l l a eräät u£
kovaiset mummot meitä seurasival
allekirjoittanut ei aivan mielellääi
l i i t y niihin, j o t k a summassa tuomil
sevat rock *n' r o l l tanssin. Vaikki
rock 'h* r o l l tanssimusiikki e i olisi
kaan musiikkia, vaan ainoastaai
rytmiäi kuten on selitetty, j a vaik
ka jotkut edesvastuuttomat nuöre
hulinoitsevatkin rock ' n ' r o l l tans
siaisissa, kuten viastaavanalaiset voi
mat ovat aina tehneet, n i i n ilmeises
t i tässä "uudessa villityksessä" or
jotakin parempaakin, koska se niii
voimaperäisesti leviää
Meissä syntisissä kuolevaisis«
tahtoo blla se v i k a , kuten edellä
mainitussa päppiystävässämmekin
että me' näemme asiat joko ehdotto
masti hyvänä tai pahana, valkoise
na toi ^nustana, j a ' suhtauduramis
monesti äiheettomastikinepäilleö
sellaiseen, mitä emme ole itse syystä
tai toisesta omaksuneet'— Känsä­koura
^