Vapaus, April 8, 1967

              2 Lauantai, huhtik. 8 p. — Saturday Apr. 8, 1967 Dmitri Gudkov;
ii
VAPAUS INDEPENDENT LABORORGAN
O F FrNNISH CANADIANS
(LIBERT'*» Established Nov. 6, 1917
E . . voR VV. E K L U N D MANAOER: E . S U K S I
T E L E P H O N E : O F F I C E A N D E D I T Ö R I A L 674-4264
Publishcd thrice weekly: Tuesdays, Thiirsdays and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. litmlted, 100-102 Elm St. We6t, Sudbury, Ontario, Canada.
Mailing address: Box 69
Advcrtlslng rates upon applicatlon, translation free of charg«.
Authorlzed as second class mall by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage In cash.
M.. .erof.He CÄN AD IA N| llA N G UAG E ^BR E SS
•• . TILAUSHINNAT: -
Cahadassa: 1 vk: $10,00, 6 kk. $5.25 USA:n: 1 vk. $11.00,6 kk. $5,75
3kk. 3;00' Suomeen: Ivkv 11.50, 6 kk. 6.25
VIELÄKIN VALHEITA TUHOPOLTOSTA
"Teerenpeliä"
Suomen nykyisen presidentin: uudelleen vaHnta ia sii-
. hen liittyvät seikat ovat saaneet, poikkeuksellisen suurta
huomiota osakseen myös Canadan ja Yhdysvaltain suomen­kielisissä
lehdissä ja kute^ odottaa sopii, Suomen äärioikeis­ton
kelloja on kilistelty melko luihkeasti niiden toimesta,
jotka jonkun kikan tai tempun avulla haluavat ilmaista mie­lipiteensä
Urho Kfekkosen uudelleen valintaa vastaan.
Suomesta viikon kuluessa saapuneet viestit viittaavat
siihen, että presidentin toimikauden jatkaminen eduskunnas­sa,
mistä on hallituspuolueiden kairisanedustajäin allekirjoit­tama
eduskunta-aloite, saai poliittisissa piireissä yhä lisään­tyvää
kannatusta. Toisena, yaihtona oh nyt normaalin valit­sijamiesvaalin
toimittaminen.
Urho •Keldcosen ehdokkuuden takana ovat tällä.' kertaa
sosialidemokraatit, känsahpuolue, .TPSL ja liberaalinen- kan­sanpuolue.
SKDL:n osalta tekee lopullisen päätöksen touko­kuussa
pidettäyä liittokokous, mutt.ä tammikuussa koolla
ollut SKPL:n. liittoneuvosto jo valtuutti kainsahedust^^
yhtymään Kekkosen toimikauden jatfcaniiseksi.
. Parin täi kolmen viikon aikana o-n keskustelussa ollut
myös presideritih vaalitavan muuttuminen suoraksi kansan­vaaliksi,,
jota kannattavat innokkaimmin kokoomus jä muUt
presidentti Kekkosen vastustajat. Tämä kokoomuksen va.ihto-'
ehto näyttää nyt kuitenkin olevan pois kuvasta.
Ilmeistä ön, että hallituspuolueet suhtautua
vielä jossakin määrin eri tavalla vaalitavan muuttamiseen.
SKDL ja TPSL pva^ilniaisseet käsityskannan, että vaaU^^^^^
-«TiTEfötos on perusteellisesti selvitettävä, enneri'kuiri näin suu­reen
ratkaisuun mennään. Keskustapuolue: pnasettariiit kan­sanvaalin
hyväksymisen ehdoksi sen, että muutos on pysyvä
ja samalla painottanut, että .asia on tutkittava perusteelli-
• -sesti.: ^v,.
Paljastaen sitä propagandaa, niitä oikeiston toimesta ori;
presidentin; vaalitavan tiimoilta viimeaikoina käyty, SKDL:n
äänenkannattaja. Kansan Uutiset. kirjoitti muutama^^^p^^^^^
sitten johtavassa toimituskirjoituksessaan tästä asiasta näin:
Kokoomuksen propaganda hiin kutsutuii kansanvaalin
puolesta presidentinvaaieissäpn joltistafkin teerenpeliä, jossa
ihmisten kansanvaltaisiin tunteisiin vedoteri ja erikoistilan­netta
hyväksikäyttäen yritetään noin vain saada melkoisen
suuri muutos perustuslakeihimme. Ajatus että kansa välit­tömästi
sanoo sanansa presidentin valitsemisesta saattaa äk­kipäätä
vaikuttaa todella korjaukselta kansanvältaisempaan
suuntaan, mutta eiköhän ihmettelyä herätä jp se, että ehdo­tus
on voimakkaimmin tuotu esille kokoomuksen puolelta
ja asian kiivaimmat ajajat ovat juUri oikeistolaisimpia po­liitikkoja.
Näistäkö nyt sitten olisi kehittynyt kansanvallan
laajentamisen esitaistelijoita ja yairauksellisesti suhtautuvis­ta
vasemrnistolaisista kansan valtaoikeuksien leventämisen^
jarruttajia? Eihän niin voi olla. :
Oikeiston ideana pn aina ollut, että eduskunta vallan
vastapainoksi ori saätäya toinen valtatekijä, jplla on mah­dollisuus
jarruttaa eduskurinan työtä, ja etenkin silloin,: jos
eduskunta muuttuu yasemmistoeneniinistöiseksi. Kokoomuk­sella
on vanha kokemus, että porvarilliset äänestäjä joukot
ovat aktiivisempia presidentin, valinnassa kuin työväestö ja
se uskoo, että poi-yarilliseri ehdokkaan mahdollisuudet läpi­menoon
tulevat edelleenkin .olem:aari suureminat kuin va­semmistoehdokkaan.
Välitön kansanvaali vahvistaisi presi­dentin
asemaa toisena valtatekijäriä eduskunnan rinnalla sii­täkin,
mihin 1919 hallitusmuotoa hyväksyttäessä päädyttiin
säädettäessä valitsij amiesvaalimenettely.
Vasemniisto on aina ollut sita mieltä, että kehitettäessä
valtiosääntöämme kansanvaltaiseen suuntaan on nimen-omaan
eduskunnan asemaat j.ä valtaa vahvistettava. Asiat
ovat vain niin, että nuoremniat ikäpolvet ovat unohtaneet
tai eivät tiedä taistelua^ joka käytiin aikariaan kuningasta
ja "lujaa hallitusvaltaa" havittelevan oikeiston ja eduskun-tavaltaa
puolustavan vasemmiston: välillä, ja nyt yaikaittaa
siltä, kunpn seurannut sosialidemokraattien haparointia,
että vasemmiston piirissä sosiali(demokraatitkin kovin huo­nosti
muistavat vanhan sosialidemokratian periaatteet. Mut­ta
kokoomuksen laskelriiat tähtäävät myös siiheii, että väli­tön
kansanvaali tässä tilanteessa tarjoaisi sille paljon suu­remmat
mahdollisuudet taktikoida ja harjoittaa demagogiaa
kuin jos esimerkiksi eduskianta suoirittaisi vaaiin. Etenkin
laskee oikeisto siihen, että se voisi saad^a hallituspuoluei­den
kannattajissakin epäsopua jä hajaannusta aikaan.
Vaikka karisändeniQkraatit nyt ovat olleet joko poik­keuslakimenettelyn
tai eduskunnan suorittaman vaalin kan-nallaj
eivät he toisaalta kuitenkaan ole lähteneet tyrmää­mään
ilman muuta välittömän karisajivaaitrikaan mahdolli­suutta.
Varsin outoa piisi kuitenkin, jos nyt äkkiä noin vain
tehtäisiin näin merkittävä, päätös ja säädettäisiin pysyvä
muutos presidentin yaalitavastai. Presidentin valinnan suh-
. teen vallitsee lisäksi erikoistilanne sikäli, että hallituspuo­lueet
ovat päätyneet istuvan presidentin uudelleen valitse­misesta
niin laajaan yksimielisyyteen, ettei se ole tavan­omaista,
Tässä tilanteessa .— kuten joskus aikaisemminkin
— olisi poikkeusmenettely täysin paikallaan, riiutta tietysti
mahdollisuuksia voi löytyä muitakin. Sen sijaan perustus­lain,
pysyvä muuttaminen puoleen tai toiseen vaatii jo sen­tään
hieman enemmän aikaa, pohdintaa ja tutkimista. Kuri
jonkin alkoholilain kimpussakin sentään painiskellaan vuo­sikausia
ei ole paikallaan, että eräiden puolueiden taktisten
laskelmien —.keskustapuolueellakin muuten on tässä omat
lelunsa pelissä — annettaisiin hämätä mieliä ja päädyttäi­siin
hengästymisvauhdilla näin suurisuuntaiseen perustu-s-lailliseen
muutokseen.
Länsi-Saksan tv:ssä esitetty fil­mi
"Valtiopäivätalon tuhopoltta­jien,
oikeusjuttu" merkitsee avoin­ta,
yritystä puhdistaa hitleriläisjoh-tajien
maine. Valhe ei kuitenkaan
siedä totuuden tapaamista.
Totuus paljastaa vääristelijät.: —
Asiakirjat ja elävät todistajat.:Yk­si
heistä on Berd Giesevvius, joka
30-luvulla toimi Gestapon korkeas­sa
virassa.
Nurnbergin oikeuspalatsissa 24.
huhtikuuta 1946. Sotatuomioistuin
on kokoontunut sääntömääräiseen
istuntoon. Todistajain aitiossa sei-soo
Hans Berd Giesevvius ja van­noo
valan.
Ensimmäisenä häntä kuulustelee
amerikkalainen syyttäjä Robert
Jackson. Hän kysyy, mitä todistaja
t i e t ä ä valtiopäivätalon sytyttämi­sestä.
Giesewius kertoo:
"Hitler mainitsi yleensä halua­vansa
Jonkin .suurenj_gropaganda-toimenpiteen
suorittamista. Göb­bels
otti suunniteliakseen joitakin
eihdotuksia. Göbbels keksi ensim­mäisenä
ajatuksen valtiopäivätalon
tuhopoltosta, Hän keskusteli asias­ta
Berliinin SA-prikaatinpäällikön
Karl Ernslin kanssa ja kertoi tälle
yksityiskphtaisesti, miten valtiopäi-vätaion
tuhopoltto tiilee suorittaa.
V a l i t t i ih tinktuuraliuos, jonka tun­tee
jokainen pyroteknikko.; Kiih
t ä t ä liuosta kaadettaisiin, .Se syt­tyisi
jonkin ajan •muutamah tun
nin ;tai minuutin — kuluttua. Ky.m-meheh
luotettavaa SA:n jäsentä
valittiih suorittamaan tuhOpölUo;
Tämän jälkeen Görihgille ilmoitet­tiin
tämän suunnitelman yksityis­kohdat,
niin, että hän sinä iltana ei
VANHUUDENELÄKELAISTEN
KOULU- JA flEVERplSTA
Kuten Vapaus lehdessä jokii; aika
sitten keriotliih kuinka Sudburyii
p i i r in kunnariisyhdistys on antanut
kahntituk.sen.sa E.spanölan kauppa-lanvaltuiistön
ehdotukselle, ajossa
suositeltiin, : että sellaiset vanhuu-deneläketta
saavat hehkjlöt vapau-tetiaisiin:
kokoiiaan •.;kouhiveröista, I
joilla ei ole muita tuloja kuin;
vanhuudeneläke.
Espanolani pormestari saiioi sen
olevan epäoikeutettua, että eläk­keellä
olevien täytyy edelleehkin
maksaa kouluveröa, yaikka monet
näistä eläkeläisistä joutuvat elä­mään,
yksinomaan saamansa eläk^
keon varassa. . •
Tunnen iäkkäitä pariskuntia,
joista ainoastaan toinen aviopuoli-
SQ saa 'eläkettä — siis $75 kuiikaii:
dessa koko yhteistulo. Mutta siitä,,
.huolimatta lisätään koulu- ja tie-veroja
joka vuosi.
On olemassa ;koteja joissa .asuu;
vanhuudeneläkkeen turvin elävä
pariskunta, joilla ei ole muuta tu­loa
kuin $7.5 kuukausittainen van-huudeneläkey
Ja taas oh; suurrik-kaiden
koteja joissa rahapula on
tuntematon käsite.
Tässä ön selvä esimerkki vero­tuksen
riurinkuri.suudesta. Vanhuu-deneläkeläisten
kohdalta ei tämä
asia parane, tirinen kuin sitten vas­ta
kuh saadaan tämä verotuskysy-niys
edustajiemme kautta parla­mentin
käsiteltäväksi.
Kuka tekee ehdotuksen?
— "Hölö Heikki'', Long Lake
• \'r- -.•>•'
UUTTA VHIVIA VANHOIHIN
LEILEIHIN
Nykyisin televisiossa näkee ai-^
van kyllästymiseen asti alkoholipi­toisten
juomien' nauttimista ja
olutmajnostusla. Mutta eipä siitä
taideta jäätävän alakynteen Ruot­sissakaan,
ainakin mitä sieltä tul­leiden
ja t ä t ä asiaa koskeviin uuti­siin
on luottamista.
Kerrotaan nim., että muuan ruot­salainen
nuorisopastori saarnasi
eräässä Lundin kirkossa ja päät-^
teeksi sanoi: — Jumalanpalveluk­sen
jälkeen kaikki ovat tervetullei­ta
juomaan kirkko-oluttji . . . Jos
seui-akunta ensin hiukan hämmäs-tyikin
kuullessaan moisen kutsun,
oli se kuitenkin totisinta totta ja
hyviri tuntui maistuvankin.
Uutisen johdo.sta heräsi tieten­kin
keskustelua ja sellaista toimea-pidettä
puolustettiin jo käytännöl-lisyyssyi-
stä. On nimittäin paljon
helpompaa saada aikaan itsepalve-lu-
oluttarjöilu kuin suurelle seura-kunhalle
kahvinkeittäjä.
Saattaa olla hyväkin konsti vä­keä
vetämään tämä oluen tarjoilu
kirkossa. Onhan vanhastaan tun­nettua,
että aina suurina pyhinä,
jouluna ja pääsiäisenä kun kirkot
olivat täynnä, otettiin tilastoa nii­den
ahtaude.sta ja sen mukaan ra­kennettiin
uusia kirkkoja veron­maksajien
kiusaksi, vaikka tavalli­sena
aikana kirkot loistivat tyh­jyyttään.
Mutta kun se oli sellai­nen
tapa, että kirkkoon mentiin
"itseään näyttämääh ja toisia kat­somaan".
Nykyaika astuu ,,kirkonkin hämä­riin
saleihin, — Sivistyksen häntä-äinen.
"sattumalta" pitänytkään suurta
vaalipuhettaan, vaan \ s t \ x i iltamyö­häiseen
pöytänsä ääressä sisäasiain
ministeriössä, Göring lupasi antaa
määrättynä hetkenä polisille oh­jeet
kulkea "tarvittavia" jälkiä pit­kin.
Alun alkaen tämä rikos pan­taisiin
kommunistien syyksi. Tässä
mielessä oli myös annettu ohjeet
niille kymmenelle SA-jäsenelle,
joiden tuli suorittaa tämä rikos,
—• Yksi tähän kymmenen SA-miehen
ryhmään kuulunut jäsen,
jonka piti kaadella liuosta, oli vaii-ha
rikollinen Gehl. Puolen vuoden
kuluttua hänet erotettiin SA:n r i:
veistä, ia kujj hän ei saanut tuhoi-poltosta
hänelle luvattua palkkiota,
hän päätti paljastaa tapauksen val­tio-
oikeudelle, joka istui silloin
Leipzigissä. Hän keskusteli asiasta
erään tutkintotuomarin kan.ssa. Ta­pauksesta
- laadiUiin pöytäkirja,
mutta saatuaan tietää asiasta Ges­tapo
sieppasi Gelilin valtio-oikeu­delle
osoittamaan kirjeen ja tuho.si
sen. Gehl riiurhattiih Görjngin tie­ten
Gestapon päällikön Diehlsin
käskystä. Kun hän(yijuuuaii»&a-4öy
lyi pääsimme totuuden jäljille",
kertoi Gie.sewius.
Jackson: "Mitä tapahtui niille
kymmehelle SA;n jäsenelle, jotka
suorittivat valtiopäivätalon tuho-pblton?
Oriko heistä; joku elossa
•vielä?'';
Giesevvius: ;';Sikäli kun tiedämme
yksikään hei.stä ei öle jäänyt eloon.
Useimmat heistä murhattiin."
Tämä on tötiius valtiopäivätalon
tuhopoltosta.
, Vähän tätä ennen sarna syyttäjä
Jackson oJi kuulustellut Göringiä
ja kysynyt tältä: .
— Muislatteko lounaan Hitlerin
syntymäpäivänä vuonna 1942? Se
j ä r j e s t e t t i in Fuhrerin päämajassa
Itä-Preussissa upseerikerholla. Oli­ko
kysee.ssä upseereiden lounas?
; Göring: — En.
Jack.son: — Ettekö muista .sitä?
Pyydän, että teille esitetään ken­raali
Fi-anz Halderin CHitlerin
.Saksan; maavoimien. esikunnan
päällikkö — 1). G.) kirjallinen tOr
distus^ Kiinnittäkää huomionne hä­nen
lausuntoonsa, joka auttaa teitä
verestämään muistianne. Luen;,
•Yhteisellä lounaalla Hitlerin syn­tymäpäivänä:
vuonna 1942 kaikki
puhuivat valtiopäiväialosfä ja ; sen
taiteellisesta arvosta.. Kuulin omin
korvin kuinka Göring sekaantui
kesku.steluun ja hiiusi: 'Ainoa ih­minen.
Joka todella tuntee Valtio^
päiyätalon, olen minä, koska poltin
sen.' Tämän sanottuaan hän laputti
reittänsä!" .
Niinpä Nurnbergin kan.sainväli-nen
sotatuomioistuin rnainitsi tuo­miossaan:
28. helmikuuta 1933 sy
tytettiin Berliinin valtiopäivätalo.
Hitler ja hänen hallituksensa käyt­tivät
tätä tuhopolttoa hyväkseen
julkaistakseen a.sefuksen. joka ku­mosi
perustuslain takaamat vapau-
(ici: ':•;:.';':•., ' ' ^ / . . y;
Nämä ovat tosiasioita, nämä ovat
todisteita,; tämä on totuus!
Uusnatsien yritykset mustata pe;
lottomäii; vallankumouksellisen.
Bulgarian kansan uskoiHsen .edus­tajan
Geörgi Dimitrovin kunniaa
herätlävät suuttumu.sta ja vihaa,,
sillä jopa fa.sistisen tuomioLsluimen
oli pakko julistaa Dimitroy ja hä­nen
toverinsa syyttömik.si huoli­matta
Göringin' sitkeistä yrityk­sistä:
. •
Ei ole tarpeellista selittää, mikä
on länsisak.salai.sen . tv-vääristelyn
tarkoitu.s. Se on jo paljastanut it­sensä
kiireestä kantapäähän jul­k
e i l l a tavoillaan ja häpeämättö^
millä valheillaan, jotka se on lai«
nannut tyyliä myöten Göbbelsin
propagandasta. Tässä on uusnat­sien,
uusin tempaus eikä suinkaan
sattumanvarainen. Tämä on Saksan
liittotasavallan revanshipolitiikkaa
harjoittavien ja uusnatsismia
maassaan kannustavan valtionjoh­don
tämänpäi^^än linja. Se ei voi
johtaa mihinkään hyvään, sen osoit
tavat historian opetukseti joita
koskaan ei pitäisi unohtaa.
Sirtomaasorron
alaisena on vielä
51 aluetta
Pääsihteeri U T h a n t piti avau.s-esitelmän
siirtomaakomitean tä­m
ä n ' y u o d e n ensimmäisessä istun­nossa
9, päivänä helmikuuta. Hän
viittasi mm. edellisen vuosiraport­tinsa
johdantoon, jossa hän oli to­dennut
YK: h epäilemättä tehneen
aljon rohkaistakseen; j ä joissakin
tapauksissa avustaakseen ; Isiirto-maavallari
alaisia kansoja vapau-tumi.
sessa.mutta että samalla on
epäonnistuttu useiden vakavien
siirtoniaaongelmien ratkaisemises­sa.
Syynä tähän voidaan ennen
kaikkea pitää sitä, että joiltakin
hallintoviranomaisilta puuttuu
myötämielisyyttä ongelman selvit-täniiseen
ja että jotkin valtiot
ovat haluttömi?! soveltamaan asiaa
koskevia YK:h päätöslau-selmia.
U Thant mainitsi myös Adeniin
lähetettävän, erikpiskorhission val^
mistelujen olevan käynnissä.
Suomi on tänä vuonna siirto-nnaakomission
jäsen Tanskalle äi^
kaisemmin kuuluneella paikalla.
Koniitean puheenjohtajaksi välit-t
i tn John Malecela Tjinisania.sta,
joka sanoi 'Olevansa pettynyt siitä,
e t t ä "muu maailma istuu toimet­tomana"
valkoisen, vähemmistön
ana.staessa vallan Rhodesiassa. Por­tugali
lisää afrikkalaiseen väestöön
kohdistarniaan julmuuksia ja Ete­lä-
Afrikassa välkoLset jatkavat
j ä r k ä h t ä m ä t t ä väestön sortoa, sa­noi
Malecela.
Tällä , hetkellä komitean luette­loissa
on vielä 51 aluetta, jotka
kuuluvat siirtömaajärjeijtelmän lak
kauttämi.sjulistuksen piiriin. Vuon­na
1963 näitä aluejta oli 64, joi­den
li.säksi luetteloon l i s ä t t i in hie­man
myöhemmin Ranskan Somali­maa
ja Oman.
Vuonna 1966 itsenäi.sty 4 aluet­ta:
Bo sNvang. Barbados, Guayaha
(Brit.) ja Lesothö . (Basutomaa).
Muut luettelosta poistetut alueet:
Kookossaaret, liittyi itsehallinto­alueena
Uuteen Seelantiin 1965,
Gambia its; 1965, Kenia its. 1963,
Malta its. 1964, Pohjois^Rhodesia
its. Zambianimisenä 1964, Njassa-maa
. its: .Malavvi-nirnisehä 1964,
Pohjois-Borneo ja Sarawak, liittyi­vät
Malesian liittovaltioon 1963.
Sansibar its. 1963;: ja liittyi 1964
Tangariikaän muodostaen Tansa­nian
yhdistyneen tasayallari ja
Singapore its. 1965. ,
MINNE MATKA, UUSI ADOLFI
Englantilainen kustantaja, kirjai­lija-
jä libeiaali.sen Sosialismin esi-ta|.
stelija Victor Gollancz on kuol­lut
Lontoon kodissaan 73 vuoden
iässä. Gollancz käytti perustamaan­sa
kustannusyhtiötä sosialismin
edistämiseksi; Hänen sosialisminsa
oli erittäin inhimilli.stä ja vapaa­mielistä.
:
Analysioidess^an Salaan liittotasaval
lan uusnatsismin kasvuun vaikuttavia
syitä erHs länsi-eurooppalainen lehti
päätteli, että jokin "hirvittävä luon­nonlaki",
jonka mukaan aina 20 voo-den
väliajoin "Saksa ravista^ har­teiltaan
kömpelön porvarillisen sää­dyllisyyden
ja- ryhtyy tekoihin, jotka
kauhistuttavat muuta maailmaa".
Tuskin voi puhua tällaisesta lainalai­suudesta
väreinkään koko Saksan ol­lessa
kyseessä. Saksan toisessa osas­sa,
DDR: n- alueella kirjoittajan mai­nitsemista
tendensseistä ei ole jälkeä­kään.
Edesjennakkoluuloisitnmat tark­kailijat
eivät pysty havaitsemaan Sak­san
demokraattisessa tasavallassa
minkäänlaisia uusnatsismin merkkejä
kysymys'ei ole siis saksalaisten koh­talokkaasta,
.taipumuKsesta_ äärim­mäiseen
kiihkoon, vaan jostain muus­ta.
Millaisia ovat ne olot, joissa nat-_
sismin ruskea-,myrkkj^kasvi on voinut
jälleen ruveta kukkimaan?
Vertailemalla voidaan saada ensin
tämän kysymyksen ydin. Pääsyynä
fasistisen menneisyyden kitkemiseen
DDR: stä on toiminut Potsdamin so
pimusten johdonmukainen toteuttami-ne;
i. Pääsyynä fasismin siementen sai
lymiseen Saksan liittotasavallassa toi­mii
niiden velvoitteiden jättäminen il
man huomiota, joista liittoutuneet si­toutuivat
pitämään huolen; kaksikym­mentä
vuotta sitten. /
Palautttakaamme mieliin ne kolme,
D: tä, joiden piti muodostua Saksan
sodanjälkeisen uudistuksen perustak-
' • / • ; •' ':' • : • • : ' . ;•
DiekairtdlL^inti. • Päätökseni mukaan
tuli hajoittaa ne monc^lit ja kon­sernit,
jotka; rahoittivat Hitlerin välr
täaritulon. Miten on käynyt? —; Samat
nimet esiintyvät jälleen Länsi Saksan
rikkaimpien mahtimiesten nimilistas-^
sa. "Saksan monopoliyhtymän totaa­lista
valtaa" koskeva sanonta ori rhuo
dostunut siivekkääksi tässä maassa.
Vuönnän 1938 Saksassa oli väin koi-me
osakeyhtiötä, joiden pääoma ylit­ti
300 miljoonan saksanmarkan tason.
Vuonna 1965 niitä oli Saksan liittotasa­vallassa
jo 30, siinä mukana yhdek­sän
sellaista, joiden pääoma ylitti
700 miljoonan markan tason ja kaksi
sellaista, joiclen pääoma oli yli mil-jardi
markkaa.
Demilitarisointi. Päätöksen 'mukaan
oli tehtävä iaihiaäksiloppU saksalain
sestä militarismista, joka kaksi ker­taa
tällä vuosisadalla oii aloittanut
maailmansodan. Strauss lausui sodan
jälkeen:
"Näivettyköön sen käsi, joka vielä
tarttuu kivääriini""
Miten kävi?
— Bundeswehr on tällä hetkellä suu­rin
länsieurooppalainen armeija, sii­hen
kuuluu puoli miljoonaa miestä.
Varustautumiseen on jo käytetty kaksi
kertaa niin paljon varoja kuin Hitler
käytti . toisen maailmansodan valmis­teluun.,'-/
; Denatsifiointi, Päätöksen mukaan
oli kitkettävä juurineen natsismi ja
varmistettava, ettei se pääse elpy­mään
misgään muodossa.
Miten oiv käynyt? •
— Länsi Saksassa toimii avoimesti
yli 100 pronatsilaista järjestöä. ;:
• DDR: ssa julkaistu Ruskea kirja niai
nitsee 1800 sellaiseri ihmisen, niriiet,
jotka aikoinaan olivat;Saksan natsi­puolueen
.aktiivisia jäseniä, ja jotka
e(}elleeh ovat johtavissa aseniissa
Saksan liittotasavallassa. Heidän joii
kossaan on 15 ministeriä, sata Bun-desvvehriri
kenraalia ja amiraalia sekä
245 Saksan liittotasavallan ulkominis;
teriön johtavaa virkamiestä. .
Kuva ei olisi täydellinen, ellemme
muistaisi, millaista osaa näytteli kaik­kina
näinä vuosina hallitseva kristil­lisdemokraattinen
puolue. Käyttäen
hyväkseen länsivaltojen laiminlyönnit
-se suoritti poliittisia toimenpiteitä
Potsdamin sopimusten tyhjäksi tekemi
seksi. Juuri .tämä länsisaksalaisen
pääoman puolue asettui demdcraatti-sia
voimia vastaan järjestetyn risti­retken
johtoon, kielsi kommuiifetisen
puolueen ja kohotti revanshihenkiset
vaatimukset- valtion viralliseksi ohjel­maksi.
Tällaisessa poliittisessa ilmastossa
uusnatsilaiset yhdistykset, järjestöt ja
vihdoin puolue voivat kasvaa kuin sier
nit sateella, "Saksalainen yhteisö", f
"Hyvien saksalaisten puolue", "saksa- '
lainen vapauspuolue".. . . mitä kaik­kia
kilpiä uusnatsit ovatkaan käyttä­neet
naamioidakseen toimintansa!
Jo vuonna 1964 tapahtui yritys uus­natsien
voimien yhdistämiseksi. Elo­kuussa
uusnatsit kokoontuivat Biele-feldiin
ja päättivät perustaa "kym­menen
komitean", joka otti tehtäväk­seen
uuden puolueen organisoinnin:
Samana vuonna 28. marraskuuta tämä
puolue perustettiijti virallisesti. Ta­pauksen
johdosta ranskalainen Figa­ro
lehti kirjoitti: "Sen nimessä kan-sallissanan
yhteydessä esiintyvä de-mokraattinen-
sänä ei selvästikään
johdu vakaumuksesta, paremminkin
siitä, että sen. avulla aiotaan vakuut-;
taa, ettei tämä piiolue olisi taantu-mukselliniBn
eikä vallankumoukselli­nen,
vaan. kunnioittaa vallitsevaa jär­jestystä
ja että lain käsi ei näin Ollen
saa kajota siihen. Tämä näyttely ei
kuitenkaati hämää ketään."
Ulospäin säädyllinen nimi ei voi
peittää sitä tosiseikkaa, että puolu­een
johdon' 18 jäsenestä 12 oh entistä
natsia, joista monet liittyivät natsipuö;
lueeseeh jp ennen sen valtaantuloa, jä
että heti puolueen perustamisen jäl­keen
puoluejohto teki matkan Lahds-bergiin
laskemaan «seppeleet hirtetty­jen
sotaril{olli.sten haudoille osoittaen
täten jälleen avoimesti, kenen puo­lella
sen sympatiat ovat. ;
; Kuten kansallissosialistit pyrkivät
aikoinaan lisäämään puolueensa jä­senmäärää
pikkuporvariston, köj^ty-neen
talonpoikaiston, käsityöläisten,
virkailijoiden ja suurkaupunkien luo­kastaan
irtautuneiden ainesten kes­kuudesta,
niin kansallisdemokraatti­nenkin
puolue etsii tukea tämän pik-kupoiVaristpn
keskuudesta. Allens-bachiSsä
toirnivan instituutin suoritta­man
kyselyn mukaan 14,000: sta vas­tanneesta
kansallisdemokraattisen puö
lueen jäsenistä suurin osa (55 prois:)
asuu pienissä ja keskisuurBsa kau­pungeissa.
Itsenäiset yksityisyrittäjät
pienituloiset ja keskitason virkailijat
muodostavat 46 prosenttia puolueen
jäsenmäärästä. Puolueessa on paljon
pakolaisia — 28 prosenttia. ;
Lietsoessaan revanshihenkeä kan­sallisdemokraattinen
puolue nojautuu
ensisijaisesti häihin pakolaisiin.
; ; Analysoidessaan uusnatsien puolu­een
ohjelmaa jä sen kokoonpanoa
kiintyy huonrjio ennen kaikkea sen po­liittisiin
vaatimuksiin (revanshisota,
ydinaseet, ahtikommunismi).
Vielä jokin aika sitten monissa
maissa pohdittiin huolestuneena kysy- •
myksiä: "Minne matka; uusi Adolf?",
mikä oii osoitettu kansallisdemokraat-i
tisen puolueen eräälle johtajalle, Hit­lerin
Wehrma;chtin "entiselle upseerille
Adolf von Thaddenille.
Nyt on jo selyää, minnne tämä
Adolf toinen suunnistaa. Neuvostohal­lituksen
julkilausumassa suoritettiin
Länsi-Saksassa tapahtuvien prosessien
syvä . analyysi. Sen kehotus kaikkien
demokraattisten voimien kokoamiseen ;
taistelemaan uusnatsismia vastaan
kaikuu eriUäin ajankohtaisena.
— Nikolai Patuhov.
— Esittäkää meille toki pari laulua ;
kauniilla äänellänne!
— Mutta eihän toki näin myöhään.
Mitä naapurinne sanoisivat.
— Oiemmehan riidoissa heidän kans
saan. • • •
PÄIVÄN PAKINA
Kirjoittaen siitä jännitystilan-teestä,
mikä vallitsee Yhdysval­tain
presidentti .Johnsonin ja
"työskentelevien sanomalehtimies
ten" välillä, kautta maailman tun­nettu
amerikkalainen sanomalehti
mies Walter Lippmanh sanoo tiis­taina
julkaisuissa New Yorkin
kirjeessään, että tämä jännitty­neisyys
johlun kahdesta eri sei­kasta:
Yhtenä syynä, sanoo m r L i p P '
mann, on presidentti Johnsonin
patologinen (sairaaloinen) sala­myhkäisyys.
Toisena tekijänä on
hänen usköiisa oikeuteen:" taita­vasti
käsitellä (manipulate) uuti­sia
omien noliittisten etujensa
hyväksi . . .
^ T ä . s s ä yhteydessä meitä kiin
nostaa jälkimmäinen seikka; pre-sidentti'"
Johnspnin ja hänen hal­lituksensa
"oikeus käyttää uuti­sia"
miten tahtoo, kunhan se vain
auttaa herrojen^ sodanlietspjain
mustaa j<i tuomittavaa asiaa.
; Tätä taustaa vasten katsottu
• na on mielenkiintoista todeta, mi­ten
"käytettiin Washingtoniri hy­väksi"
varapresidentti Hubert
Humphreyn äskettäisestä Euroo­pan
matkasta värkättyjä "uutisia"
Pöydällämme pn asiasta useita
leikkeleitä, mutta [ i h m säästämi­seksi
käytämme osia vain kah­desta.
New York Timesin Lontoon uu­tisessa
(huhtik, 4 p.) annettiin
ymmärtää, että mr. Humphrey o l i;
, Englannissa käydessään antanut
vain isällisiä neuvoja siitä; mitä
"hyviin käytöstapoihin" sopii,
Mainitussa uutisjorinassa; sano­taan
mm:
". . Varapresidenttiä lähellä
OleVat lähteet kertovat hänen suo
rasukaisesti saiioheen Euroopan
johtajille tämän kaksiviikkoisen
matkan aikana,.eitä he yoivat aut
taa Vietnamin rauhaa jos he kph-distavat
o.san moraalisesta arvos­telustaan
yhtä hyvin Pohjpjs
. Vietnamia- kuin Yhdysvaltojakin
vastaan." \
Eiköi olekin söpösti sanottu!
Rauhan ja hyvän tahdon asiaa
voidaan kuulema parhaiten auttaa
siten, ettei moitita ykäin hyök-
' k ä ä j ä ä , ;vaan annetaan samasta
nuhdesaarnasta osapuilleen sa­malla
mitalla sekä hyökkäyicseri
suorittajalle (Yhdysvalloille) et
ta hyökkäyksen uhrille (Pohjois-
Vietnamille)!
Sitten tulee inestarinäytös siitä
miten "uutisia käytetään" huonon
asian hämäämiseksi. Mainitiissa
jorinassa sanotaan noin nimeensä:
. . Näistä lähteistä kerrotaan
ettei mr Humphrey ole matkal­laan
löytänyt Haagista, Bonnista,
Roomasta tai Lontoosta yhtään
hallitusjohtajaa, joka olisi perus­olemukselta
eri mieltä. USAn
V i e l n a m-,tavoittciden suhteen
mutta jotkut ovat ilmaisseet yk-t
l ,
sityisesti (kahdenkeskisesti) hup-lestuheisuuterisa
Pohjois-Vietna^
min pommituksesta, tai ovat esit­täneet
arvostelua USÄh (sotaan)
sekaantumisen- muista puolista."
Ei siis "yhtään johtajaa" joka
olisi "pei-uskysymyksessä" eri
mieltä. Mutta ärvo.stelua on kui^
tenkin esitetty Pohjois-Vietnamin
pommituicsesta, minkä lopettami­sesta
Washington on j y r k ä s t i kiel­täytynyt.:
Se on tarkoituksellista siansak-
"Saa.,-^
~T'otuus tietenkin dn, että Wash-ingtonin
peykaloh alla olevien
Ilaagin, Bonnin ja Lontoon hallit
tusjohtajilta vaaditaan todella
melkoista rohkeutta jo siinä, jos
he uskaltavat edes yksityiskeskus­telussa
moitteita esittää Yhdys­valtain
sotapolitiikasta.
Mutta toista on kansanjoukko­jen
kohdalta. Esimerkiksi Firen-zesta
2. 4. saapuneet Reuterin uu-tistiedpssa
kerrottiin mr Humph-reyn
saaneen melko "lämpimän
vastaanoton" italialaisilta.
Mainitun uutistiedon mukaan
Roomassa ja Firenzessä varapre-.^
sidenttiä kohti heitettiin keltaista
maalia ja. kananmunia.
Poliisit pidättivät parisenkym­mentä
ihmistä Firenzessä. Roo­massa
poliisi pidätti satakunta
mielenosoittajaa, jotka heittivät
savupommeja ja tukkivat kadut.
Mielenosoittajat huusivat, "Painu
kotiin" ja "Pohjois-Vietnam voit-
•'vtaa".v'.'.:;-
Useita ilmapalloja, joissa luki
"Rauha Vietnamiin" oli asetettu
; Firenzessä lähelle kaupunginta­loa,
jossa Humphrey o l i ; läsnä
vastaanotolla. Yhdysvaltojen vas­taisia
niielenosöituksia sattui
myös Milanossa , , . Paavin ar­veltiin
esittäneen Humphreylle
kysymyksiä keinoista jouduttaa
ratkaisuun pääsemistä Vietnamin
kiistassa; Emme tietenkään voi
väittää lukeneemme kaikkia mr
Humphieyn Euroopan matkan
uutistietoja. Mutta ainoa, mitä
olemme näistä italialaisista "ter­vehdyksistä"
lukeneet, oli ohimen
nen esitetty "syytös", että vara­presidenttiä
kohti__oli h_eitetty
maalia, mutta setiiv oli mennyt
jonkun'italialaisen herran l i i v i l l e :
Tämä on tietenkin vain pieni
ja kalpea esimerkki siitä, miten
uutisia "käytetään" Washingtonin
' h y v ä k s i . Muttä^ kun tällaista ta­pahtuu
suhteellisen pienissä eli
toisarvoisissa kysymyksissä, niin
mitä .sitten tapahtutikaan suurem
missä asioissa?
Toisin sanoen, uutispimennyk­sen
välttämiseksi ja murtamiseksi
tarvitaan itsenäisiä työväenlehtiä,
kuten Vapautta, ehkä kipeämmin
kuin koskaan ennen. Siksi piisi
suotavaa, että viikon kuluttua al­kavassa
Vapauden levitysryntäyk-sessä
saataisiin mahdollisimman,
paljon uusia tjlauksid ja luonnol-liststi
kaikkia päättymässä olevat
tilaukset uusituksi.
—^ Känsäkoura.
Vii
5 ^
• i .
i i
..! : i
V ••i
Vi A
rl
i l
•I :. li
' ;;;:;':' :' ' -'' •'[:''•; :,i;Vl'S''V:;;, '.|:i:;;:'*p'''.:; ' '':/!:•]. 'r,',• .'.f, i':': ' V;, :';;||'':*S:;; :V'v:;''!V;'i';: ;;i;||'i;';'V:i||!':r;/;|;;if|V ''t ' ; Vi;:r ::;'1VV';'p''''i':ä!"::''; vVr|''ft'!'. rl: . j'pf:?;''V';Y';::V !;'|:;;/;' •l|:;;;:''p:::?!"v'.:v:; / i t ' ! ' ] ' : ! ; , : , i:; ;p VSJy