Vapaus, December 8, 1964

              Sivu 2 Tiistainay jouluk. 8 p. ^ Tuesday, Dee. 8, 1964
V A P A U S (LIBERTY)
.1
INDEPENDENT L A B O R ORGAN
V"- f-INNiöH CANAOIANi»
Established Nov. 6. 1917
Bdltor: W.'Eklund Manager: E, Suksi
Telephone: Office'674-4264 — Edltorlal 674-4266
Publlshed thrlce weekly: Tuesdays. Thursdays and Saturdays by Vapaus.-
Publlshlng Co: Ltd;, 100-102 Elm St. West, Sudbury. Ontario. Canada
Mailing address: Box 69
.'Advertlslng rates upon applicatlon. translations free of charge.
Authprized as second :class mail by the Post Office Department, Ottawa,
and for payment of postage in cash. '
CANAniAN lÄNGUAGE^PRESS
TILAUSHINNAT
Canadassa: 1 vk. $9.00, 6 kk. $4;75 USA:ssa 1 vk. $10.00 6 kk. $5.25'
3 kk. 2.75 Suomessa: 1 vk. 10.50 6 kk. 5.75
Kannatetaan työministeFiä
•Jollakin tavalla tuntuu ainakin ristiriitaisuudelta, ellei peräti "vä­hän
'hurahtaneisuudelta", kun aiomme sanoa taToikeammin k i r j o i t ­taa,
että liittohallituksen työministeri Allan MacEachenin lokakuun
13 päivänä alahuoneen toiseen lukemiseen esittämä ehdotus liittoval­tion
työsuhdelaiksi lupaa miltei "vallankumouksellisia" muutoksia
kansallisiin työsuhdelakeihimme.
Pinnallisen tutustumisen perusteella työministeri MacEachenin
lakiehdotus on melko vaatimaton. Sen mukaan tulisi liittovaltion la-kien
alaisuudessa toimiville työläisille $1.25 alinpalkkataksa; normaa­lioloissa
40-tuntinen työviikko; 8 maksullista juhlapäivää vuodessa ja
kaksiviikkoinen kesäloma vuoden palveluksesta.
Kun huomioidaan, että ammattiyhdistysliikkeessä esitetään nyt
melko yksimielisesti vaatimuksia 35-tuntisen työviikon, $1.50 alin-palRftätaksan
sekä kesä-ym. lomien pidentämiseksi, niin nä^ä työ-ministerimme.
ehdotukset tuntuvat todella vaatimattomilta tänä^ydin-voima-
avaruustutkimus- j a automatisoinnin aikakautena.
JVIutta siitä huolimatta on paljon perää siinä kun työministeri
MacEachen sanoi alahuoneen istunnossa asiasta näin: -'Minä en tunne
mitään toista lakia, en ainakaan tällä mantereella, joka olisi niin
kaikkisisältävä kuin_x)n tämä lakiehdotus."
TYÖNANTAJAIN "TUNNUSTUS"
Ken tahansa epäilee tämän lakiehdotuksen "ajankohtaisuutta",
häjien sietää tutustua siihen, mitä sanovat asiasta Canadan tehtaili-jaihyhdistyksen
ja muiden työnantajapiirien puhemiehet. Ja siinä ei
ol^ mitään "pahaa", vaikka työläiset ottavat opikseen vastapelurinsa-kifr
strategiasta ja taktiikasta.:
Me olemme huomioineet, että monet "kansallisesti" toimivat liik­keet
(suurin osa canadalaisista työntekijöistä on näissä asioissa maa-kuJijinallistehtyösuhdelakien
alaisia siksi, kun perustuslakimme mu­kaan
työasiat kuuluvat maakunnallisen lainlaadinnan piiriin) ovat
esittäneiet myrkyllisiä vastaväitteitä tätä lakiehdotusta vastaan. Esi­merkkinä
mainittakoon seuraavaa:
•-'Kuorma-autoliikkeet tai -yhtiöt vastustavat erikoisesti 40-tuntista
työviikkoa "normaalityöviikkona" sillä perusteella, että heidän alansa
työt on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti — ja
sitä ei voida kuulema toteuttaa normaalisen työviikon puitteissa. Sa­malla
nämä yhtiöt väittävät, että kiireaikana on teetettävä enemmän
ylitöitä mitä uusi lakiehdotus myöntää — ja se myöntää "vain" 8
ylityötuntia viikossa.
' Aavikkomaäkuntien elevaattorien omistajat korostavat myös, että
heidänkin työläistensä täytyy tehdä'viikottain kahdeksaa tuntia enem­män
ylitöitä.
"HUONO ESIMERKKI"
,. Mutta kaikkein pahin on ilmeisesti sittenkin se "huono esimerk­k
i " eli johto, minkä tämä liittovaltion työsuhdelaki antaisi maakunta­hallituksille.
Canadan tehtailijain yhdistyksen puhemiehet ovat mil­tei
itkua vääntäen selittäneet työministeri Mac-Eachenille, että hänen
lakiehdotuksensa hyväksyminen johtaisi ennemmin tai myöhemmin
siihen, että maakunnat seuraavat perässä ja laativat samanlaisia työ-suhdelakeja,
ja se, sanovat tehtailijainyhdistyksen puhemiehet, tulisi
korottamaan palkkamenoja. Mitään ei tietenkään puhuta siitä, että
se tulisi lisäämään myös työmahdollisuuksia työläisille.
V Alinpalkkataksan kohdalta suhtautuvat työnantajapiirit tähän la­kiehdotukseen
jotenkin samalla tavalla kuin ulkokultaiset uskovaiset
syhnin tekoon. Ne myöntävät, että $1.25 tuntipalkka on nykyoloissa
pienin mahdolUnen jonka avulla ja turvin voi työläinen hädin tuskin
pitää sielunsa ja ruumiinsa yhdessä. Heti tämän myönnytyksen jäl­keen
tulee kuitenkin "muttittelua" ja "jossittelua" aivan loppumat-toiniin.
•
Winnipegiläinen liikemies Stephen C. French on esimerkiksi va­littanut,
että uuden työsuhdelain mukaan on vaikea saada prosentti-palkkiolle
työskenteleviä kauppiaita ja kauppamatkustajia.
; "Vain aniharvoilla liikemiehillä on esitettävänä vastaväitteitä
$1.25 älinpalkkataksaa vastaan", hän sanoo. "On kuitenkin tietoja
niäaseudun liikemiehistä", hän jatkaa, "jotka voivat hyvinkin mak­saa
$1.25 tuntipalkkaa alhaisempia palkkoja, ja jotka, jos he Joutuvat
söh maksamaan, ovat pakotettuja korottamaan huomattavasti hinto­jaan."
/ Sivumennen sanoen voidaan todeta, että Canadan missään maa­kunnassa
ei ole vielä herran vuonna 1964 sellaista lakia, mikä määräisi
alimmaksi tuntipalkaksi $1.25. Tällaisia lakisäädöksiä on tosin osittain
voimassa Ontariossa ja British Columbiassa. mutta ei niissäkään maa­kunnissa
yleensä. : "
;' Esimerkkinä mainittakoon, että Newfoundlandin alinpalkkataksa
on 70 senttiä tunnilta ja Ontarion $1.00.
Ottaen huomioon sen, että ainoastaan murto-osa Canadan työtä­tekevistä
tulee työsuhdelakien- perusteella liittovaltion lainlaadinnan
alaisuuteen, niin siitä huolimatta on selvää, että työministeri Mac­Eachenin
lakiehdotus koskee ainakin välillisesti tuhansia canadalaisia
e r i p u o l i l l a maata.
Ja vaikka 40-tuntista työviikkoa pidetään maassamme melko ylei­söpä,
jopa "vanhentuneenakin" siinä määrin, että nyt vaadttaaiTylei­sesti
35-tuntista ja sitäkin lyhempää työviikkoa, niin kieltämätön tosi­asia
on kuitenkin se, että tuhannet ja tuhannet canadalaiset joutuvat
vielä nytkin tekemään "normaalisena työaikana" neljääkymmentä tun­tia
pitempiä työviikkoja. •
Selvää on, että työministeri MacEachenin esittämä lakiehdotus,
niin vaatimattomalta ja "vanhentuneelta" kuin se ehkä tuntuukin,
edustaa melkoista edistysaskelta. .
TARVITTAVA LAKIUUDISTUS
- S e on tärkeä ja ajankohtainenkin juuri siksi, kun sellaista työ-suhdelakia
tarvitaan maamme kaikissa maakunnissa, ja Canadan teh­tailijainyhdistyksen
puhemiehet ovat käsittääksemme oikeassa sanoes­saan,
että tällainen kansallinen työsuhdelaki rohkaisee ja levittä»
samanlaista lainlaadintaa kaikkiin maakuntiin.
MacEachenin lakiehdotus ei luonnollisestikaan edusta mitään
"kaikkiparantavaa patenttilääkettä". Päinvastoin on syytä huomioida,
eitä nykyisten olosuhteiden ja hintojen perusteella olisi mentävä lain-laadinnassakin
paljon kauemmaksi: tekniikan ja automatisoinnin ke­hitys
heittää kymmeniä, tphansia työläisiä työttömien armeijaan joka
viiosi, j a toisaalla näemme, että hinnat kohoavat jatkuvasti. Jos siis
Erkki Salomaa: Talvisota ia sen tausta IT
ONKO SUOMALAINEN LUONNE
PAINUNUT "MAAN RAKOHON"?
Onko tämä suomalainen heimo
täällä vieraalla maaperällä todella­kin
tullut niin sokeaksi tai niin
araksi/ ettei pysty näkemään mikä
on mustaa ja mikä valkoista? Tai
jos näkee, onko. niin pelkuri ettei
uskalla sanoa sitä mitä näkee?,
Eikö se^ole paholaisen penikka
tai itse paholaineuv joka on ryömi­nyt
erään sanomalehden toimituspu^
kille ja villissä kunnianhimossaan
luulee istuvansa ylimmäisellä tuo­lilla
Herran huoneessa?
Eikö hän ole jo k y l l i n hyvin pal­jastanut
itseään sokeudessaan? Eikö
hän koko elämänsä ajan ole kylvä­nyt
vihaa ja eripuraisuutta sekä
oman heimonsa että toistenkin kan­sallisuuksien
keskuuteen? Ennen
hän ei nähnyt naapurissaan mitään
huonoa ja ylisti häntä, mutta sen
jälkeen kun hän myi ystävänsä ja
sielunsa Kultaiselle Vasikalle, hän
ei nähnyt naapurissaan enää mitään
hyvää. Mitä hyvänsä hänen naapu­rinsa
tekee se on hänen mielestään
pahasta.
i Onko Suomen suku tullut todel­lakin
niin nenästä vedettäväksi, et­tä
uskoo tällaista olentoa? Vai onko
se tullut niin pelkuriksi, että vas­ten
tahtoaan ruokkii häntä?
Eikö meistä ,jotka olemme Suo­mesta
tulleet tänne kymmeniä vuo­sia
sitten, tunnu vieläkin siltä kuin
seisoisimme täällä vain yhdellä ja­lalla
j a toinen jalkamme olisi vie­läkin
synnyinmaassamme? Eikö
jon enömmän k i i i n Suomen kansa
omassa maassaan. Suomessa nämä
tiedot pidettiin tarkasti niidert tie
dössa, jotka olivat t(Bhrteet sopimuk­sen
Saksan kanssa. Kansalle, joka
tiiphon sotaan pakoitettiin, uskotel­tiin,
että he puolustavat omia rajö
jaan ja itsenäisyyttään. Tähän u.s-koo
vielä tänäkin päivänä suuri
osa $upme;n 'kansasta; S.e sota ei
ollut kuitenkaan initään itsenäisyy
Heh puolusiämista vaan siinä pyrit;
fiin laajenlämaah alueita ja luovut
Xamaan Suomi natsivallan alus;_
maaksi. Jos siinä olisi ollut itse­näisyys
kysymyksessä, niin Suomi
ei olisi tänä päivänä itsenäinen, sil­lä
se 'hävisi sodan täydellisesti, jo­ien
sen oli alistuttava yoittajansj'
laatimaan rauhaan. Voittaja antoi
ituitenkin Suonien kansalle enempi
toimintavapauksia kuin mitii sillä
oli ennen sotaan menoaan.'
Kun seuraamme historiaa miten
ne sodat ovat syntyneet, niin Suo"
men kansa .ei ole ainoa, joka ei
tiennyt todellista syy.a' soTäan, eikä
siihen kansalta lupiia kysytä.
Kun professori Puntila vieraili
täällä Port Arthurissa viime syksy­nä
niin hän sanoi, että ne kum­matkin
sodat ovat olleet tarpeetto­mia
Suomelle ja sen itsenäisyydeile.
Kun häneltä kysyttiin oliko Suomi
liitossa Saksan kanssa niin hän sa
noi. että " e i " mutta jouduimme
siihen ilman omaa tahtoamme ja
sellaisenaan vihollismaaksi sivistys­kansoja
vastaan:
Profcsson Puntilalla oli hyvin
meistä joskus tunnu siltä kuin meil-j^^'vä ymmärrys Suomen kansan ko
Helsinki; — Saksan ja Neuvostoliiton välinen sopimus kesällä 193^
näkyy nyt vuosikymmenien takaa historiallisesta perspektiivistä entistä
oikeammassa valossa. Ns. länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä ei ensin-mainituista
riippuvista syistä syntynyt sopimusta kollektiivisen turval­lisuuden
pohjalla. Hitleriläisen Saksan perustavoitteena oleva hyökkäys
Neuvostoliittoon oli vääjäämättömästi tulossa. Neuvostoliiton oli voitet­tava
aikaa.. Se on historiallinen totuus ja niin tapahtuikin, Suomen talvi­sotaa
ja sen jälkeistä sodankäyntiä Saksan liittolaisena kuvaavassa histo­riankirjoituksessa
tämä sopimus muodostaa eräänlaisen kulmakiven. Niu­kat
itse sojjimustekstiä koskevat tiedot eivät tosin tarjoa mitään kiinne­kohtaa,
mutta Hitler-Saksan toisen maailmansodan < aikaisen sotapropa­gandan
suurelta osaltaan mielikuvitukseLliset kertomukset Saksan ja
Neuvostoliiton'Suomea koskeneista neuvotteluista, Hitlerin jalomielisyy­destä,
kun 8e< torjui Neuvostoliiton Suomeen kohdistuneet valloitussuun;
nitelmat jne.,< ovat vieläkin käypää valuuttaa. Vakavat historiantutkijat
suhtautuvat enemmän tai vähemmän hymähtäen sille "aineistolle", mitä
kolmannen valtakunnan propagandatoimistot~ tarjosivat maailmalle hit-
-lerisminioilesse valtansa kukkuloilla. Meillä se tästä huolimatta elää vie-lätalvisodan
ja maamme uudelleen sotaan liittämisen-vaiheilla.
Tosiasia on se, että Neuvostoliit- maata Neuvostoliitto oli halukas
tä puuttuisi jotakin? Eivätkö ne,
jotka seilaavat edestakaisin vanhan
ja uuden kotimaansa väliä, voisi
päättää missä he oikein olisivat?
Eikö se ole kaipaus, joka meillä
tällaista teettää? Emmekö me tääl­lä
vieraalla maalla niinkuin Suo­messakin
kaipaa ystävyyttä? Eikö se
ole viha, joka meitä on pyrkinyt
eroittamaan? Ja eikö se ole kai­paus,
rakkaus ja ystävyys, joka mei­tä
voisi yhdistää? Uskontomme käs­kee
meitä "rakastamaan vihoUi-siammekin".
Minä ajattelen, että
tämä tarkoittaa sitä, jotta ihmiset
voivat ja heidän täytyykin olla .eri:
mielisiä, mutta he eivät saisi rii­dellä
siten, että toisiaan loukkaisi­vat.
Eikö ole päivänselvää jokaisel­le,
että jos kaikki ovat yksimielisiä,
kaikissa asioissa, niin silloin kehitys
seisahtuu ja ihmiskunta kuolee en­nen
pitkää. Sellaista olotilaa,
että kaikki olisivat yksimielisiä
ei voi syntyä elävien ihmisten kes­kuudessa,
sillä ainoastaan • ne, jot­ka
ovat kuolleita ovat myös täydel­lisesti
yksimielisiä.
Minä puolestani en halua yllyttää
ketään ihmistä vihaamaan toista ih­mistä.
Mutta valhetta meidän pitäi­si
vihata ja siihen meitä kehottaa
uskontommekin.
Haluan antaa varoitukseni, että
kukaan ei välittäisi olennosta, josta
olen ylempänä puhunut. Eikö Raa­matussa
sanota, että me olemme J u ­malan
lapsia? J a eikö Jeesus sano­nut,
että joka yhdenkin hänen lap­sistaan
pahentaa,.niin parempi olisi
jos myllynkivi . jne.
Juudaksellakin oli omatunto ja
hän tiesi mitä hänen oli rikoksensa
jälkeen tehtävä. Jos tuo olento on
vieläkin huonompi kuin mitä oli
Juudas, niin silloin hänen täytyy
olla itse paholainen, joka on peittä­nyt
kavionsa ja sorkkansa ihmisen
varpailla ja sormilla. — Huutavan
ääni Canadan korve.ssa. ,
• • *
SOTIEN SYISTÄ
Kuinka vähän suomalaiset tiesi­vät
niiden sotien tarkoituksesta,
jotka käytiin Neuvostoliittoa vas­taan?
Näitä syitä on nyt paljastet­tu
Lontoossa julkaistujen asiakir­jojen
muodossa, jotka joutuivat liit­toutuneiden
sotasaaliiksi.
Jos viinieinen sota Neuvostoliit­toa
vastaan olisi voitettu, niin Suo­mesta
olisi tehty iSaksan osavaltio
joka olisi käsittänyt lisäksi Karja
.lan, Inkerin J a Kuollan niemimaan.
v:vsta Ivohtalosta, mutta hänkään ei
tionny* siitä .sotilassopimuksesta
:rikä uli tehty Suomen kansaltii l u -
p;i:i kysymättä H i t l e r i n fasistien
kanssa. Jo toisen kerran olivat Suo­mea
hallinneet henkilöt kaupanneet
m a a t a j n Saksan holhoukseen.
On muuten omituista, ettei tuota
Suomen ^ja H i l l e r i n välistä sopi­musta
ole jo ennemmin paljastettu
kansan tietoon. Ehkä tuossa sopi'
muksessa on ollut j o i d e n k i n mui
d e n sormet pelissä, kuten voi nuo
mioi.::;! Paasikiven niuistelniista ja
samantapaista ilmeni ulkomaalai­sissa
valtiomiespiirei.ssä, jo.sta on
sanomalehdessä k i r j o i t e t t u . — l . S.
to lokakuussa 1939 pyrki kuten jo
edellisenä vuonna järjestämään suh­teensa
Suomeen asialliselle ja vaka­valle
pohjalle. Neuvostoliiton po­liittinen
johto .tiesi ja lähti siitä,
että- Saksan kanssa solmittu hyök-käämättömyyssopimus
merkitsi vain
hengähdystaukoa, joka oli tarkoin
käytettävä hyväksi. Toinen maail­mansota
oli jo alkanut, eikä Sak­san
Neuvostoliittoon kohdistuneista
suunnitelmista vallinnut epätietoi­suutta.
Neuvostoliiton aluevaihto-esitys,
mistä ensimmäisen kerran
neuvoteltiin Moskovassa 12-^14. 10.
1939 käsitti 2761 neliökilometrin
luovuttamisen Neuvostoliitolle ja
sen vastikkeeksi Suomelle annetta­van
5529 neliökilometrin suuruisen
alueen. Sopimusesitys edellytti raja-siirtoa
Kannaksella niin, että ctäi-
.syys rajalta Leningradiin olisi 70
km. Suomenlahden ulkosaaria, pie­nehköä
kaistaletta Petsamon Kalas-taja.
saarennosta luovuttamista ja
Hangon vuokräami.sta Neuvostolii­tolle.
: :
Loka—marraskuussa suomalaiset
neuvottelijat tekivät kaikkiaan kol^
me matkaa Moskovaan. Neuvostolii^
ton edustajat pyrkivät määrätietoi­sesti
tuloksiin ja tekivät uusia vaih­toehtoisia
esityksiä. Kun .suomalai­set
painottivat erityi.sesti kielteistä
kantaansa Hangon vuokraamiseeri,
esittivät Stalin ja MolOtov hallituk-ostamaan
vastaavat alueet. Edelleen
Neuvostoliitto o l i valmis alkuperäis­tä
ehdotusta pienempään rajansiir­toon
Karjalan Kannaksella. Alusta
alkaen, vaikka Suomelle tarjottiin
vaihtona .suurempaa maa-alaa Neu­vostoliiton
Karjalasta, oli neuvosto­hallitus
valmis suorittamaan korva­uksia
vuokrattavien tai vaihdetta­vien
alueiden väestön taloudellisis­ta
menetyksistä. -
Neuvottelijat, joiden johdossa o l i
J. K. Paasikivi ja hänen rinnallaan
Väinö Tanner, pyysivät toistuvasti
ohjeita ja valtuuksia hallituksel­taan
Helsingissä. Maamme hallituk­sen
suhtautuminen neuvotteluihin
Ja niis.sä ilmeneviin Neuvostoliiton
esityksiin ja tavoitteisiin, o l i kuiten­kin
jyrkän kielteinen. Hallituksen
kannanotoissa tuntui punaisena lan^
kana Paasikiven muistelmiinsa liit^
tämä niinisteri Niukkasen lausunto:
. 'Sota on.cdulijsempi kuin Venäjän
vaatimukset". vVoitetaan aikaa."
Poliittinen tilanne ei huonone."
." Saksan ja Venäjän välit ovat vii­lentyneet."
"Suomen asema on y i i -
mepäivinä, vahvistunut." Tämänta­paisia
silloisen hallituksen jä.sehten
kannanottoja on. jäänyt aikakirjoi­hin.
asei
neuvostohallitus esitti, . Suomella
nootin ja vaati rajalle keskitettyjen
joukkojen vetämistä 20—25 km:n
päähän rajalinjasta. Suomen halli­tus
ei tähän suostunut. Eräs viimei­sistä
historiankirjoittajista, tosin
kevyempää sarjaa edustava Jukka
L. Mäkelä kertoo suomalaisten tie-rustelutoimintaa
selostavassa teok­sessaan
yksityiskohtaisesti, mitä mu­ka
sillä hetkellä tapahtui Neuvosto­liiton
puolella aina neuvostoliitto­laisten
sotilaiden ja heidän esimies­tensä
yksityiskohtaisia keskustelu ja
myöten; Hän "tietää" jopa neuvos­toliittolaiset
sotilashenkilöt nimeltä
mainiten, miten nämä laukaukset
ammuttiin Neuvostoliiton puolelta.
Tällainen jo aikaisemmin historianr
kirjoituksessa esitettyjen väitteiden
mielikuvituksellinen täsmentämi­nen
tekee ne entistä epäilyttävimr
miksi.
Mainilan laukaukset eivät muo­dosta
asian ydintä vaan se, että kah­den
naapurimaan väjit olivat kär­jistyneet
pisteeseen, missä ei voitu
välttää sotaista yhteenottoa. Neu­vostoliiton
valtiojohto ei enää näh­nyt
muuta mahdollisuutta kuin
maansa rajoille keskitetyn Suomen
armeijan työntämisen taaksepäin ja
siihen liittyen ratkaisevan iskun an-amisen
maan poliittiselle johdolle,
joka oli tilanteen siihen vaiheeseen
kärjistänyt. Suomen hallituksen
edellisten viikkojen l i n j a oli nojau­tunut
siihen varmaan ja suorastaan
lapsenomaiseen uskoon, että heti so­dan
alkaessa Neuvostoliiton moni­naiset
viholliset kiiruhtavat kilvan
leikkiin mukaan. Tätä ei unohdettu
tuoda julki neuvotteluvaiheessa­kaan.
Siinä mielessä Suomen halli­tusta
myös toistuvasti rohkaistiin
pysymään iujana". Tämä kansain­välinen
tausta voitaneen todeta
erääksi syyksi siihen, minkä vuoksi
Neuvo.stoliiton oli käytettävä asevoi­mia.
,;• • .
Taatusti vanhoillinen historioitsi­ja
Arvi Korhonen sanoo totuuden
lausuessaan Suomen historian käsi-iir-iff
Ilse neuvottelujen k u l k u , n i i h in
o s a l l i s t u i toistuvasti ja kärsivälli­sesti
Neuvostoliiton s i l l o i n e n kor-kirjassa,
miten Saksan ja Neuvosto-
..... ... Ikem valtio- j a ulkopolitiikan johto,
sensa nimissä: vaihtoehtona :sen la-1 - i . - • , - n . u — i li'-
! osoitti, ettei kyseessä ollut hyokpa-khueir.
ispyayidkeasnsä ovlueovkierna amsaisatrai en Ljaa paphohk--'
jasta.. Jos Suomi ei voinut vuokrata
Y K n YLEISKOKOUKSEN
GHANALAINEN PUHEMIES
Neuvostoliiton taholta tämä paljas
lettiin jo sodan alussa ja täällä
Amerikassakin saimme tietää pai-mielitään,
että tavallinen kansa pää­sisi
nauttimaan tekniikan ja auto­matisoinnin
hedelmistä, silloin on
lyhennettävä työviikko vähintään
35-tuntiseksi ja määriteltävä alim­maksi
palkkataksaksi vähintään
$1.50 tunnilta, samalla kun lomia
pidennetään ja eläkeikärajaa alen­netaan.
Kaikki nämä ovat välttä­mättömiä
uudistuksia, joista. riip­puu
työtätekevien toimeentulomah­dollisuuksien
lisäksi myös kansalli­sen
talouselämämme terveys ja
elinvoimaisuus.
Mutta kaikista näistä seikoista
huolimatta työministeri IVfacEachen-in'
lakiehdotus on askel oikeaan
suuntaan — ja me liitymme niihin
canadalaisiin, jotka odottavat malt­tamattomina
sen voimaanastumista
sekä "levenemistä" maakunnasta
toiseen.
New York. — Yleiskokouksen 19.
istuntokauden puheenjohtajaksi va­littiin
40-vuotias ghanalainenAlex
Quaison-Sackey.
Uusi puheenjohtaja sai o.sakseen
paljon suosiota. Hän mainitsi valin­nan
merkitsevän tunnustusta Afri­kalle
ja erikoisesti Ghanalle, joka
uskoo horjumatta YK:hon ja joka
on yrittänyt-luoda yhtenäisen Afri­kan
rauhan hyväksi:
Quaison-Sackey on y l i viiden vuo­den
ajan ollut maansa ja Afrikan
mantereen johtavia edustajia. Hän
on Y K : n tähänastisista puheenjoh­tajista
nuorin ja toinen afrikkalai­nen
tässä tehtävässä. Vuonna 1962
valittiin puheenjohtajaksi tunisia­lainen
Möngi Slim.
Quaison-Sackey opiskeli vuosina
1949—52 Oxfordin yliopi.stossa po­litiikkaa,
-taloustiedettä ja filoso
fiaa ja myöhemmin lakitiedettä
Lontoo.ssa. Hän esiintyy erittäin hy­vin
pukeutuneena ja usein hän;
esiintyy maansa värikkäissä kansal­lispuvuissa.
Hänen suuri harra.stuk-sensa
on jazz.
Uusi puheenjohtaja kuuluu Y K : n
suosituimpiin valtuutettuihin. Hän
on edustanut Ghanaa vuodesta 1959
yleiskokouksessa ja oli vuosina
1962 ja 1963 myös turvallisuusneu­vostossa.
: Yloiskoitous valitsi tiistaina m.vös
suostutteluvaliokuntaan jä.seniksi ^
seuraavat maat: Australia, Kam-y
k s e n valniisteJu Suomeen. Neuvot­t
e l u k u m p p a n i pyrki vakavasti rajo­jensa
varmistamiseen, oli valmis
-j niissä merkei.s.sä a l u e v a i h t o i h i n ja
t a l o u d e l l i s i i n k p r v a i i k s i i n . Meidän
aikamme — 1960-luvun suomalaiset
— ymmärtävät Neuvostoliittoa, jo­ka
haiusi siirtää 1930-luvun supmar
laiset •rajakasteeh' toimittajat ja
sotaharjoitusten pitäjät ainakin 70
k i l o m e t r i n päähän, s i l l o i s t e n tyk­k
i e n kantomatkan ulkopuolelle. 3,5
m i l j o o n a n asukkaan Leningradista.
P a r i i s i . ' ^ Ranskan kansalliskokp-us
hyväksyi viiihe viikon torstaiaa»-
muna hallitukseh sotilaallista ohjel­maa
koskevan lakiestiyksen, jonka
nojalla Ranska saa strategiset y d i n^
pelotusjoukot ^ vuoteen 1970 men-,
nessä. ...
Kansalliskokouksen jäsenistä ^W
äänesti esityksen puolesta, 178 s i ­tä
vastaan, ja 16 pidättyi äänestä­mästä.
L a i n mukaan Ranska käyttää 1.^
1. 1965—31. 12. 1970 välisenä aika-'
,na yhteensä 54,898 miij. frangia -ari'
meijansa uudenaikaistamiseen. Ar­meija
varustetaan strategisilla y d i n - :
aseilla, joita voidaan käyttää maatu-kikohdissa
tai' sukellusveneissä. '
Lakiesitys joutuu nyt senaatin kä-"
siteltäväksi.
Pääministeri Georges Pompidou-perusteli
hallituksen kantaa sillä,
ettei Yhdysvaltain ydinkapasiteetti
enää muodosta tarpeellista pelastuä-voimaa
mahdollista Länsi-Euroöp-paan
suunnattua hyökkäystä väs-'
taan.
Mahdollinen hyökkääjä voi nyt ra­joittaa
iskunsa Länsi-Eurooppaäfi",''
vallata sen. tavanomaisilla tai ydin-»'
aseilla ja nähdä Yhdysvaltain kavah-,
tavan itsemurhapäätöstä joka olisi
seuraus ydinasehyökkäyksestä. Jos
Ranskalla on omat ydinjoukot, täina /
ei tule kysymykseen, vakuutti Pom­pidou.
Pompidou ei jättänyt mainitse- ;^
matta Atlantin : liittoa, jota hän
myös sanoi ' l i i t o k s i Amerikan kans-,
.sa". Hän sanoi, että liitto antaa täl­lä
hetkellä varmuutta lopullisesta
voitosta, mutta ei varmuutta siitä,
ettfei Eurooppaa vastaan hyötäkä.
Ranskan ydinaseistuksen vaati- .
masta 36 miljardin markan sum­masta
tulee joka vuoden osalle noin.
6 rrtiljardia eli suunnilleen sama
määrä, mitä Suomenkoko vuotui­nen
valtionbudjetti. Tätriä antaa
havainnollisen l^uvan siitä, millaisia
jättiiäissummia aseistus vaatii.
Suomen valtuuskunta matkusti
hodshav Costa Rica, USA, Gua-j pois Moskovasta 13. 11. ja neuvot-temala,
Islanti. Madagaskar. Yhdis- j telut katkesivat siihen. J. K. Pää­tynyt
arabitasavalta ja Neuvostoliit- sikiyi lausui tästä teosta seuraa-to.
Valiokunta käsittelee'mm kys.v- vaa: "Miettiessäni näitä kysymyk-mystä
Kiinan edustuksesta YKissa. siä, myös myöhempien vuosien ta-j
pahtumien valossa, on minussa se
ajatus yhä vahvistunut^ että me­nettelytapamme
syksyllä 1939,
päästäessämme neuvottelut kat­keamaan,
oli tärkeimpiä j a paina­vimpia
Suomen ulkopoliittisteii
virheiden sarjassa viime vuosieh.
aikana. Oli tehty virheitä jo en-'
nenkin, myös V . 1938 jä aikaisem­min
V: 1939. ja nlitäVon sittem­min
tehty toinen toisensa jälkeen
aina tähän, v:ecn 1944, asti. Mut­ta
syksy 1939 on myöhempien ta­pausten
lähtökohta."
Alumiinisilta
Ensimmäinen maantiesilta alumii
nista. on otettu koekäyttöön Frey
burgin lähellä Hallen piirikunnassa
DDRssa. Tästä täysin uudenlaatui­sesta
rakennelmasta puuttuvat ta­valliset
suoja- ja peitemaalaukset
sekä kaikki niitti- ja ruuviliitokset.
Nelivuotisen tutkimu.styön käytän
nöllisenä tuloksena syntyneen ra
kennolman kaikki osat on hit.sattu
toisiinsa.
Laskelmia johtaneen, Karl-Marx-
Stadtin teknillisen korkeakoulun
professorin, eri Alexis Neumannin
mielipiteen mulcaan kevyen raken
nelmap merkit.vs .on sen suuressa
taloudellisuudessa, joka ön tulokse­na
suurtehoisen hitsausmeneteimän
käyttämisestä, ; kevyen : rakennel­man
suotuisasta työehdoista ja uu­denlaatuisesta
suunnittelutavasta..
Jo neuvottelukutsun saapuessa
Suomessa p i i .suoritettu arhieijan
liikekannallepano. Tilanne rajan­pinnassa,
mihin suuria sotavoimia
oli keskitetty, oli enemmän kuin tu­lenarka.
Mainilan laukauksia 26; 11.
on historiahkirjöituksessa tuotu ko­rostetusti
esiin ratl^aisevana sodan
syttymisen syynä; Niiden johdosta
liiton sopimus oli yllätyksellisesti
eristänyt Suomen ja se joutui i l ­man
liittolaisia taisteluun. Niin to­della
tapahtuikin. Itsestään selyänä
pidetty liittolainen Sijiksa o l i sillä
hetkellä pakotettu pidättyvyyteen.
Muiden' kapitalististen valtioiden
suunnitelmiin oli hyvin sopinut
Suonien rohkaiseminen Neuvostolii­ton
vastaisessa asennoitumisessa ja
enemmän tai vähemmän epämääräi­set
. lupaukset taloudellisesta ja
Jiseellisesta tueista. Kun sota sitten
alkoi, tuli kyllä rohkaisuja. Suurval­tojen
neuvostovihamieliset piirit ja
niiden linjoilla olevat .hallitukset
tappeluttivat haltikkaasti Suomea,
inutta olivat pidätt.vviä leikkiin se-kaantiimisessa,
Myötätuntoa virtasi
ja sodan ylle luotiin suuriessa maa­ilmassa
romäntiilcan hohde.
Suomen puolustusvoimien jph-tpoh
oli jo ennen sodan alkamista
asetettu . Mannerheim: Hänen n i ­meensä
liittyen todisteltiin ja ko­rostettiin
kaikkialla maailmassa, mi­ten
nyt käydään jälleen suorastaan
pyhää sotaa bolshevismia vastaan
koko sivistyneen yhteiskunnan puo­lesta.
Mannerheimin ensimmäinen
päiväkäsky, missä hän julisti alka­neen
sodan vuoden 1918 valköistep
sodankäynnin jatkoksi j a loistavak­si
loppunäytökseksi, ilmensi tätä
henkeäi Se kuvasti silloisten vallan­pitäjien
perimmäistä ajattelutapaa.:
Suomen kansa oli jaoiteltavissa pu­naisiin
ja valkoisiin. Viimeksiniat..
nittuihin luettiin siirtyneiksi kaikki
ne. jotka pakolla tai;vapaaehtoisesti ,
saatiin mukaan sotaan Neuvostpljii,t:'
toä vastäaia. Eräs maäinme 20 kapi-talistiperhe^
n tunnetuimmista edus-tajista
vuorineuvos Petter. Fors- ,
Ström Lohjan kalkkitehtaan isäntä •
toi tämän'ajatuksen julki suorayii-,,
väiseen tapaansa kiitellessään pa­ketteja
sotilaille lähettänyttä Jim- •
mattiosastoa:'Toimikaa nyt jatku­vasti
yhtä reilusti j a hajoittakaa se .
ammattiosastonne ja liittykää ^ i J : , ',
sijaan joukolla supjeluskuntaan,''' - • -
:(Jatkuu)-^ '•'••'••^
— Japanin pinta^alasta on 20 prp:.:
senttiä Hokkaido saarella; inutta sil­ti
sielläasuu ainoastaan 5,4 prosent-tia
inaan asukkaista.
iiiitiiiiiiiiimtiiniinitHntniiiiiiin ntaniimnmnnnnnnnnnnnnni
Mitä muut ssmovat
iminiij"
KIRJAVAA JOUKKOA / / y^] .
Valkoihoisia palkkasotureita, palkattuja murhaiiiiehiä, C I A : n perin- ,
teiden mukaan hai-jpitettuja yhdysvaltalaisia urkkijoita; uuskolönialis-min
ulkomaalegioona Kongossa, tämäii kirjavan joukon mukana pn ehkä
kouialliheh hyväätarkoittavia kirkkojen lähetystyön tekijöitä, joiden _
kohtaiö on valitettavasti kyllä yhdistetty tähän inhoittavaan joukkoon;
Nämä ovat niitä "tuhansia panttivankeja" jotka nyt antavat tekosyyn ..
aseelliselle hyökkäykselle Kongoon.
Voitahee kysyä mitä tekevät sellaiset "panttivangit" Kongossa ja[
kuka järjesti ja rahoitti heidän siellä olonsa . : . — Pacific Tribune;
PÄIVÄN PAKINA
PARATIISIN 'yLÄHYLI^M TILOISTA
Mormonikirkon 91-vuotiaan pre- ja suuruuksia niissä"tuonpuoIei-sidentin
David O. McKayn kerro- sissa" asioissa, niin totta kai sil­taan
"Valloissa" selittäneen, että ^ t e n voidaan odottaa uudistuksia
turhaan vuottavat ne, jotka toivo- neekerikysymyksessäkin!
vat, että tämä kirkko muuttaisi lä- Tosiasia onkin; että kyllä mor-hitulevaisuudes.
sa kantaansa nee- _monit -^emme puutu heidänkään
keriväestöön nähden.
Vaikka emme olekaan mikään
profeetta ja ennustaja, niin roh-kenemmepa
kuitenkin epäillä, että
vielä tulee niinkin kova a i k a — ja
todennäköisesti vielä meidän elin­kautenamme
että 'koiraskin
munii". Tarkoitamme tällä tietysti
sitä, että mormonitkin joutuvat te­kemään
"kipeästi sattuvan uudel­leenarvion"
suhtautumisestaan
neekereihin yleensä ja' erikoisesti
juuri yhdysvaltalaisiin neekerei­hin.
•
Perustelujako?
Ei ole vielä kulunut 75 vuotta
siitä (1890) jolloin mormoneilta
kiellettiin moniavioisuus — ja
kun kerran tällaista voi tapahtua
miehille, jotka ovat laitoksensa
mukaan kaikki jonkinlaisia hcrro-uskonsa
a s i o i h i n— kaipaavat hie­man
aatteittensa ja käytännön toi-mintansakin
pölyttämistä näissä
maallisissa asioissa. ^
Vai mitä arvellaan esimerkiksi
New York Timesin Oaklandista,
Kaliforniasta, marraskuun 20 pnä
lähettämästä uutistiedosta, niissä
selitetään meille edelläsanotun l i ­säksi,
että "The Church of Jesus
Christ of Later-Day Saint" (Myö­hempien
Aikojen Pyhien Jeesuk­sen
Kristuksen Kirkko) eli -ijtior-monikirkon
pahamaineisen rotu­syrjinnän
perustana on mm: s e u ­raavanlaisia
"uskonkappaleita":
"Mormonien kanta neekereihin
perustuu profeetta Joseph Smith­in
(mormonien kirkon perusta­jan).
uskoon ja •selitykseen Raama­tusta.
Näiden uskomusten mukaan
neekerit kärsivät Kainin rangais­tusta
siitä-kun hän Raamatun ker­toman
mukaan tappoi veljensä
Abelin ja sen vuoksi heidän (nee­kerien)
värinsä ja ruumiilliset
ominaisuutensa ovat' neekerien r sestä, lynkkaamisesta ja murhaa-
'poltinmerkkinä'. . misesta soimaavaa omaatuntoaan
"Jumaluusopin (teologian) kan- sillä, että mitähän noista neeke-leva
olinpaikkansa Paratiisissa
riippuu siitä, minkälaisen paratli-sipaikan
on voittanut heidän avio­miehensä
— tai jps pn kysyrhys
vanhastapiiasta — hänen isänsä."
Kuten näkyy, helppoa ei ole
mormoneillakaan. :
\_ Mutta mukava on sentään hei­dän
lohduttaa neekerien syrjimi-nalta
Prii-selitetty että neekeri on
toisen luokan mormoni, jos hän
liittyy tämän kirkon uskoon. Jo­seph
Smithin perustama ja Brig-ham
Youngin muokkaama kirkko
on maallikkpuskovaisten ryhmä,
jonka kaikilla miesjäsenillä on
jonkinlainen pappeuden aste.
"Mutta neekeristä ei voi tulla
pappia. Mormonien jumaluusoppi
reistä, kurjista " K a i n i n jälkeläi-sistä"^
joiden "ppltinmerkkinä" on
sekä tumma ihonväri että muut
tyypilliset oniinaisuudet.
Eikä ole mitään epäjohonmukai-siiutta
siinäkään, etä mormonien
kirkossa ei ole naisilla mitään it-:
senäistä mahdollisuutta, päästä ai­nakaan
Paratiisin kolmannelle or­relle
eli tasanteelle asti — sillä
(teologia) katsoo, että paratiisissa s se onni riippuu kokonaan heidän
on kolme erillistä tasoa, ja että
päJisy ylimmälle tasolle'on riip­puvainen
elämässä tehdyistä hy­vistä
töistä j a siinä on ensimmäi­senä
kelpoisuusvaatimuksena pap-
,peus.
"Pappeus kielletään myös nai­silta,
mutta heidän aseman tai tu-miestensä
tai isiensä"ansioista".:
Sanotaan, että "kukin uskollaan
autuaaksi tulee" ja sen onukaan
tulevat mormonitkin autuaaksi
omallaan. •
Mutta kovin vähän löytyy siinä
tapauk.scssa niitä Paratiisin "kol­mannelle
tasanteelle" kelpuutettu­ja.
Ensinnäkin pn muistettava, et-tä
värilliset ihniiset, jotka eivät 'j
kuulemnia kerta kaikkiaan koi- ^
manelle orrelle pääse, muodosta- r-vat
valtavan ' ^ u r e n enemmistön
ihmiskunnasta. Toiseksi palautuu j
mieleen^ • että -mormpneita on lop- '
pujen lopuksi niin vähän että' he •
muodostavat '^valkoihoistenkin ih- i
mismeressä"" korkeintaan ihuj^ta-man
tipan. Ja kun vielä on ky- «
seenalaista mormonien ayiosiifipa- j
noitienkin asema Paratiisin korr
keimmallä jäsanteella, niin silloin l
voidaan olettaa, että mitään eri- ;
koista tungosta ei siellä kolman-nella
oirrelia taida olla. !
Yksi seikka tässä kuitenkin ih- »
metyttääl raaallikköakih. Muista- ^
vatkohan mormonit Raamatun an- ^
tamaa tuomiota färisealaisista jot- I
ka kiittävät Jjuntalaa siitä "että he *
eivät ole yhtä pahoja kuin toisiet" «
— nimittäin s i l l o in kun he jylis- ^
tavat, että värilliset ihmiset yleen-: <-
sä eivät kelpaa Paratiisin kolman- >
nelle tasanteelle, ja että naisetkin j
pääsevät sinne vain miestensä tai i
isiensä ansips^ tai armosta mikäli *
pääsevät lainkaan? Känsäkoura, t