Vapaus, April 10, 1928

              6xm2 Tiistaina, hahtikann 10 p;iia—Tae&, April 10 No. 71— 1928
il
VAPAUS
VAPAUS (La>«rt7) •
r . nmdqr «ai fnitT-lUUmJSBiNNAT.
V A P A U D E S S A s
» J M imu, $ZM Ulai U r t a * . — Ari«IiitMna<a«aMt«kM« SOt. —, —
SOe. bfta. f l J O « lurtM. — S y t y l i l m t i f t * * * 1140 katm, ftM S k « u « . —
« L M k a t a . S 3 J » l a i U k x u a . — K i i t M i l a . t > k aM 1 1 4 0 > « t a . — K a o U M s I l M M k.
« S k . k«(tf. S f c . t i O a d M k H t o « l — r i w u i M k ( » t b n l d - — ntHiismMut |> M o « « i l » * » » f ct
M k fcvct. | I M U t M k a r t a a . — TatfUOmMmfim Ja n i » i i a « < — t f r i — « a . na^ittaaMa. U h a t a c U *!
a c a U t a M U — TUaakaia. Jaita a i a a s a a taka. a i u B a «kmtmU: paiM a B f < a w a a . JaiOa
a l k
TOAUSRatNAT:
t « k . HJtO, ( k k . $1J*. S k k . ».n )a 1 k k . U M . ^ T k ^ T a n b a t U * M
> I * k . t O J C « k k . C M * . S k k . «SJOO J a I k k . S L M .
t a h i a a a aiatal UaHMaka* y i O l aOa k n t t a a i a M kaOa U U a M M y a i a p i l r Z a a J a H i — l « i k i p U d^
V a y a i r f a l a i a i t e t U k a a ^ B a i M i ^ E ^ n L a t a a S m t t . P a k ^ SaCV.
V a y a a J » k a a t t a r i t U k a a t r »mlUm$. Si Von» Su P a k ^ Pa«laaau> f». S a O a r r . « a t .
a 4 * a f t i ( i v W a a T i e . » c * c a t . i a c k . i P a i a M i tktf^ tm a i a ( U l a i l l i a Tie. T k a Vayaaa
ttt^hm. •ktmOOM^ « a d i a a a a e i v t k a F i a a i A P a a » h i a Caaada.
l a a atta mOMm takaaaa aaa «aMaaiU k b f a
a l a i d B i I . V . KAHIfASTO. l i i k k a a a k a i t a la
tm, kiifaMakaa tUkkaeakoitajaa
Metsätyöläisten järjestön edustaja­kokous
Metsatyolaisten teollisuusliiton,
L. W. I. U. of Gmadan sääntöjen
maaraama vuosikongr^i oikohi. Se
pidettiin, kuten lehdessämme aikai*
semmin ollut kokousraiportti osoitti,
Fort Arthurissa v.k. 31 ja tk. 1 ja
2 päivinä.
Kokouksen johdosta voimme mie­lihyvällä
panna merkille sen tosi­asian,
eitä siellä on yleensä tehty
edustajien samoin kuin union joh­donkin
taholta hedelmällistä työtä
metsatyolaisten järjestämiseksi oman
alansa teollisuusliittoon. Huomatta­vana
kokouksen tekemänä päätök­senä
panemme merkille sen, että
imiottästä alkaen tulee järjestämään
riveihinsä myöskin sekatyöaloilla
työskenteleviä työläisiä. Se tahtoo
sanoa, että unio on järjestelmälli­sessä.
rakennustyössään kulkenut vii-,
me vuosien aikana' aimoaskelin
eteenpäin ja voimansia, tuntien laa­jentaa
työalaansa yhä laajemmille
aloille . käsittäväksi. Metsä- samoin
kuin sekatyöläistenkin asema on ny­kyään
siksi kurja, etta se kaipaa
pikaisia toimenpiteitä saadakseen
heidän hajalla olevat rivinsä yhtei­seen
rintamaan, taisteluun yhä hai-kiilemättömämmäksi
käypää riistoa
vastaan. "Edustajakokous on käsit­tänyt
tämän- asian ja käynyt tietoi­sesti
.hajalla plevien joukkojen jär­jestämiseen
yhteisen taistelulipun
allp.
Toisena huomattavana; piirteenä
kokouksen työskentelyssä panemme
merkille union jäsenistön suhtau­tumisen
edustajiensa kautta poliitti­seen
työväenliikkeeseen. Kokoukses­sa
on selvästi käsitetty se seikka, et­tä
taloudellisen työväenliikkeen
^Sytyy» pysyäkseen selvällä ja tin­kimättömällä
luokkataistelupohjal-la,
omata mitä kiinteimmät suhteet
työläisten poliittisiin puolueisiin, ja
vieläkin enemmän r — vasemmisto-
; puolueisiin. Kokouksen yksimieli­nen
suhtautuminen Canadan Kom­munistipuolueeseen,
sen suorittaman
työn tunnustamiseen, on selvänä to­distuksena,
että metsätyöläisten jär­jestö
on ja tahtoo pysyä yhteistyös­sä
toisten luokkataistelukannalla
olevien järjestöjen kanssa.
Myöskin, mitä tulee union sisäi­siin
kysymyksiin, osoittaa kokouk­sien
raporttit että edustajisto on teh­nyt
rehellistä ja tarmokasta työtä
niistä selviytyäkseen. Erikoisesti
kiintyy huomionupö siihen johdon­mukaisuuteen,
jolia asioita yleensä
käsiteltiin. Se osoittaa päivänsel-västi,
-että metsämiesten keskuudes­sa
löytyy joukko, joka voi järjes­tönsä
kohottaa sellaiseksi taistelu-järjestöksi,
jonlsa ottama kanta tu­lee
painavdksi tulevissa palkkaliik-keissä>
jonka asettamat vaatimukset
täytyy vastaisuudessa työvoimain-ostajien
ottaa vakavalta kannalta,
tahtoivatpa tai ei. Emme tarkoita
tätä kiitokseksi tai ylistyspuheeksi
metsätyöläisten • niille edustajille,
jotka kokouksessa olivat asioistaan
päättämässä, mutta tahdomme näillä
riveillä sanoa, että teidän työnne
herättää vastakaikua laajoissa lyö-läidjoukoissa,
toisten työalojen työ-iäisissä.
Teidän työnne ja menes­tymisenne
herättää toivoa niiden alo­jen
työläisissä, jotka ovat jo jär­jestyneet,-
että taistelu kapitalismia
vastaan tulee entistä voimakkaam­maksi.
Ja toiselta puolen se on
ikäänkuin herätyshifutona niille jär­jestymättömille
joukoille, jotka ei­vät
ole vielä tulleet huomaamaan
järjestäytymisen välttämättömyyttä
kurjasta yhteiskunnallisesta asemas­ta
päästäkseen.
"Vapaus" toiybo siis metsätyöliäi-sille,
heidän järjestölleen,' jatkuvaa
menestystä, pyrkiessään yhteisrinta­massa
toisten työläisten kanssa ku-»
kistamaan vallitsevan luokkayhteis­kunnan
ja tilalle luomaun vapaan,
työläisten itsensä valitseman työn-yhteiskunnan.
Käsi kädessä, kylki kyljessä mars­sii
kerran työväenluokka voittoon.
olivat pakoitetut tunnustamaan* että
jos Litvinovin ehdotus hyväksyttäi­siin
ja sovellettaisiin käytäntöön,
tulisivat kaildci aseelliset selkkauk­set
ja sodat mahdottomiksi jo en­simmäisenä
vuotena ja kansat saisi-v
^ alkaa nauttia kansojen välisestä
rauhasta. Mutta siitä huolimatta
ohjelmaa ei hyväksytty- Ensimmäi­senä
sitä vastustamaan nousi Rans­kan
edustaja, sosialidemokraatti
Paul Boncour, ja häntä säestivät
"vapaamieliset" ja fascistiset porva­rit.
Aseistariisumista tarkoittava
ohjelma leimattiin utopiaksi, mah­dottomaksi
toteuttaa. Samalla kaik­ki
porvarit epäsuorasti paljastivat
politiikkansakin; ettei sen todelli­sena
taikoitidcsena olekaan mikaan
aseistariisuminen. Mutta kuitenkin
koetetaan syviä rivejä vieläkin pui­jata.
Konferensseja jatketaan.
vittämään kaiidd sotatarkoituksia
palveleva välineet ja laitokset, jos
muutkin vallat tddsivät samoin,
nousivat kaikkien kapitalististen
maiden edustaja aidotusta vastus­tamaan.
Vain Saksan ja Turkin
edustajat yhtyivät esitykseen visseil­lä
didoilla ja taktillisista syistä.
Porvarilliset politiikot ja vallanpi­täjät
ovat taaskin osoittaneet ole­vansa
sotavarustelujen ja sotien kan­nalla.
Ja tama onldn luoiinollista.
Sillä onhan sota yksi kapitalistisen
riistojärfestelmän kiertämättömistä
seurauksista. Se d ole vain ulko­naisen
saalistuksen välikappale.
vaan myöskin ^ i n o työtätekevien
luokkien orjuuttamiseksi. Tällaise­na
se muuttuu myöskin ribtojärjes-telmän
edellytykseksi.
Kun työtätekevien hallitseman
maan edustaja on tehnyt ehdotidc-
Ja viikon päivät oli Genevessä sen 80ta>aseiden riisumisesta ja hä-taaskin
neuvoteltu muka aseistarii­sumisesta.
Kun työväenvallan edus­taja
~ Litvinoy .uudelleen vaati täy­dellistä
aseistariisumista ja ilmoitti
Neuvostoliiton olevan valmiin hä­vittämisestä,
on se mitä selvin osoi
tus siitä, rtta kansojen välinen rau­hakin
voidaan saavuttaa vain työtä­tekevien
valtaannousun kautta.
T. T.
Snomi elättämään 15 miljooiiaa asukasta
Työväen — sotien
> Nykyaikaista sotaa käydään ko­neilla
ja myrkkykaasuilla. Ne ovat
/sanomattoman tuhoisia ja. kohdistu­vat
*yhtä paljon siviiliväestöä kuin
.sotilaitakin vastaan. Kaiken lisäksi
ne maksavat määrättömän paljon.
Sodat 7a sotavarustelut sälyttävät
suuria velkataakkoja tulevienkin
> : sukupolvien kanncttayaksi. Mutta
kaikesta huolimatta tällaisiin on-f/-:
nettomuuksiin valmistaudutaan kuu­meisella
kiireellä ja suunnitelman-mukaisesti..
Sodat.ovat muodostuneet keinoik­si,
joiden avulla eri yaltojen val-lassaolevat
luokat, suurkapitalistit»
pyrkivät anastamaan itselleen joko
V markkina-, raaka-aine- tai pääomien
sijoitusalueita, alueita, joiden luon­toa
ja väestöä voisivat nylkeä. Kun
. kaikki tällaiset alueet kuitenkin ovat
jo vallatut, on niitä siis saatavissa
vain . anastamalla joltakin toiselta.
Ja kun kukaan ei sovinnolla luovu
tulolähteistääUf käytetään väkival­taa,
sotajoukkoja. Vallatuista eduis-
: . ta hyötyvät vain harvalukuiset riis­täjät:
Kansojen syvät rivit, niin
; kaupunkien kuin maaseudunkin työ
tätekeyät, saavat maksaa kaikki so­f
t i e n aineelliset kuluL He myöskin
yksin saavat suorittaa varsinaiset
taistelut Vain heistä tehdään so­dissa
rampoja ja raatoja, heidän
omaisistaan turvattomia leskiä ja
.•orpoja. Syystä onkin sotia ,sanottu
helvetiksi varsinaiselle kansalle. Ne
/tunnetaan sellaisina.
Katkera kokemus ja sahomattb-mat
kärsimykset ovat tehneet varsi­naisesta
kansasta sotien leppyraättö-miä
vihollisia. Tämän tietävät val­lassa
olevatkin ja siksi kapitalistit
tnkeijoineen teeskentelevät muka
myöskin olevansa sotia vastaan ja
rauhan kannalla. Siksi hallitukset
järjestelevät aseistusten rajoittamis-ja
aseistariisumiskonferensseja. Voi­daanhan
silloin kansojen syville r i ­veille
osoittaa, että katsokaa, me­hän
pyrimme ehkäisemään sotia
aseistusten rajoittamisen ja hävit­tämisen
kautta. Mutta aina, mii
loin tällaisia konferensseja pide­täänkin,
lykätään ratkaisut epä­määräiseen
tulevaisuuteen. Tutki­taan
ja tarkastellaan. Aina joku
kapitalistiryhmä asettuu vastusta»^
maan kaikkia mahdollisia suunni­telmia.
Ja silloin sanotaan: olbim'
me riisuneet aseemme, mutta kun
se tai se maa vastusti, niin suun­nitelmasta
ei tullut tällä kerralla mi­tään,
koska sen toteuttamisen edel-
Ijrtyksenä on kaikkien hyväksymi­nen.
Tällaisessa ilveilyssä ovat eri
valtojen porvarilliset politiikot mä­rehtineet
koko maailmansodan jäl­keisenkin
ajan.
Kansainliitollakin on erikoinen
aseistariisumiskonferenssia valmis­televa
komissioni.^ Sillä oli istunto
m.m. viime marraskuun 30 pnä.
Siinä esitti Neuvostoliiton valtuu­tettu
LitVinov ohjelman, jonka mu­kaan
kaikkien maiden olisi ollut
hävitettävä maa-, meri- j a ilmasota-välineensä
ja -laitoksensa sekä kaik­ki
niiden välittömät edellytykset.
Monet porvarillisetkin sanomalehdet
Maantieteen professori J . E. Bos-berg:
on esitelmöinyt Suomen Maan­tieteellisen
Seuran vuosikokouksessa
aiheesta: "Ajatuksia siitä, kuinka
monta asukasta Suomi voJsi elät­tää?"
Ja- hän tulee siihen lopputulok­seen,
että Suomi pystyisi elättämään
kaikldaan noin 16 miljoonaa ihmis­tä.--,
•
Hän rakentaa toiveensa ja las­kelmansa
pääasiassa maanviljelyk­sen
laajentamiselle ja tehostamisel­le
ja sanoo maan kykenevän elättä­mään
10 miljoonaa maanviljelijää
Ja enenmiänkin. Edelleen asete­taan
ja perin oikeutetusti kylläkin,
tässä sahtecissa . toiveita maan met­sätalouden
ja puutavarateoUisuu-den
kehittämiselle. Professori toi­voo
teollisuuden ja käsiteollisuuden
kykenevän elät^^mään nykyistä
puolta snuremzfian joukon.
Nämä profeteeraukset osottayat
niitä suTuruudenhulluja ja kerras­saan
mahdottomia ajatuksia, joita
vissit "suursuomalaiset" piirit tyr­kyttävät
suurelle kansalle ja joi­hin
he mahdollisesti itsekin usko­vat.
Jokaiselle järkevälle jä vä­hänkin
asioita tutkivalle henkilölle
pitäisi olla selvänä, että maanvil­jelyksen
harjottaminen on Suomes­sa
turhaa inhimillisen työn haas­kausta,
sillä siten: saadut tuotteet
eivät koskaan pysty kilpailemaan
edullisemmissa maanviljelysmaissa
tuotettujen elintarpeiden rinnalla, ei
hinnassa, eikä laadussa. Eräs tun­nettu
maatalousasientuntija onkin
sanonut, että Suomessa [ tulisi luo­pua
tykkänään maanviljelyksestä ja
antautua yksinomaan -karjatalouden
harjottamiseen. Niin onkin maas­sa
jo osittain tapahtunut, ja kehi­tys
tulee todennäköisesti tulevaisuu­dessakin
kulkemaan samaa^ suun­taan,
sillä taloudellinen pakko ajaa
siihen, siitä huolimatta, että val­tion
verotuksen kautta keräämiä
varoja käytetään huomattavassa
määrässä väärän maatalouspolitiikan
ajamiseen ja tukemiseen.. Suomes­sa
pystytään monista eri syistä
käsrttämään perin vähässä määrässä
nykyaikaisia määnviljelyskoneita;
maa ei ole tarpeeksB hedelmällistä
ja vaatii verrattomasti enemmän
työtä muokkanksessa kuin monissa
muissa maissa; ja lopuksi ovat i l ­mastollisetkin
seikat epäsuotuisem­mat
kuia^ lukuisissa varsinaisissa
maanviljelysmaissa. Kaikki nämä
seikat ovat syynä siihen, että maassa
ei ole tähän mennessäkään kyetty
kasvattamaan tarpeeksi viljaa sen
nykyiselle melko pienelle väestölle.
Kaikkein vakuuttavamman todiatuk-den
suojelnstnllien takia kilpaile­maan.
Maan porvarilliselle taloudelle oli­si
järkevämpää rajottaa teollisuus
loonnollisiin rajoihinsa. Ja maata
londen suhteen olisi tyydyttävä vain
karjanhoitoon. Mutta sekään ei
kyenne yhdessä teötlisunden kanssa
elättämään kunnollisesti 15 miljoo­naa
i>»Tniirfaj ftHTä tanSV^n päiväni,
tuetaan tähä mantereelta erittäin
huomattavassa määrässä Suomen
maatalouden pystyssä ja hengissä
pysymistä. Kuten' tiedetään on
Suomen maatalouden 'huomattavana
tukijana pikkutilalliset, joiden vel­kojen
ja verojen maksamiseksi Ca-nadasta
ja Yhdysvalloista lähete­tään
vuosittain huikeat summat Suo­men
markoissa. Suomen porvarit
ovat kapinan kukistamisen 10-vuo-tisjuhllen
jc^idosta olleet "kansalli­sessa
nousuhumalassa" ja tuUeet' sil­loin
puhuneeksi pehmekä <suuresta
tulevaisuudesta.
Haxmes Sula.
T Y ^ X E N URHEILU
KUpailukutsu
Ainoastaan täten kutsumme kaik­kia
C. S. T- U.Ti seuroja jäsentensä
kautta osaaottamaan liiton sisämes-taruuskilpailuihm
vauhdittomissa
hypyissä, kahdessa sarjassa (miesten
sekä alle 18 v. poikain), jotka asian­omaisella
luvalla järjestää Kirkland
Laken Jymy 21 p. huhtikuuta 1928.
H U . Lm sääntöjä noudatetaan.
Kilpailut aletaan täsmälleen kello
sen luulisi olevan sen, että tähän ^ . vieraspaikkakuntalaisille va-maanosaan
saapuneista 8uomaIaisis-}p^*^^^^
ta raatajista on aina ollut valtava ^ ^ ^ j ^ ^ vahnima vastavierailuun.
enemmistö maaseudun väestöä, jon­ka
on täytynyt lähteä karkuun vie­raalle
maalle, kun maanviljelys ei
Suomessa kannata ja elätä raata-jiaan.
Nykyinenkin maanviljelys k i ­tuu,
vaikka sillä on suojamuurinaan
korkeat suojelustullit. Jos Suomes­sa
ei harjotettaisi suojelustuUipoli-tiikkaa,
niin joutuisi viljan kasvatta­minen
heti perikatoon ja kaikki vil­japellot
joutuisivat heinälle ja re­hulle
karjatalouden hyväksi.
Mitä edelleen tulee lisääntyneisiin
teollisuuden kehittämisen mahdolli­suuksiin,
niini ön heti aluksi todetta­va,
että nyt jo on Suomessa luettu
kaiken käsiteollisuuden kuoleman­tuomio,
kutien monissa indusfarialises-ti
kehittyneimmissä maissakin oh ta­pahtunut.
Ajatus käsiteollisuuden
kehittymisestä ja edistämisestä on
suorastaan:'. taantumuksellinen ja
mahdoton, sillä nykyaika>nen koneel­linen
joukkotuotanto on Suomessa­kin
viimeisten 20 vuoden ajalla
pakottanut sadat suutarit, räätälit,
sepät y.m. Icäsityoammatteja harjot-taneet
mestarit luopumaan itsenäi­sestä
ammatin harjottamisesta, ja
saattanut heidät tehtaissa ja konei­den
ääressä raataviksi palkkatyöläi­seksi.
. Varsinaisen tehdasteolli^u-den
alalla ei ole mahdollisuuksia ke­hittymiseen
ja laajentumiseen muus­sa
kuin puutavara- ja puunjalostus­teollisuudessa,
minkä alan raaka-aineista
löytyy maassa huomattavat
määrät, ja joista tunnutaan pitävän
melko hyvää huolta. Mitään muita
teollisuuden raaka-aineita ei maas­sa
ole saatavissa huomattavammas­sa
määrässä,. muuten kuin ulko­mailta
tuottamalla. Ja jos Suo­messa
ryhdytään entistään huomat­tavammalla
tavalla valmistamaan
teollisuustuotteita maahan tuotetuis­ta
raaka-aineista, niin niiden val­misteiden
kaupalla ei kyetä kilpai­lemaan
kansainvälisillä markkinoilla
ulkomaiden kanssa, muuten kuin
nälkiinnyttämällä ja orjuuttamalla
maan työväestöä entistään kurjem­malle
asteelle. Suomen nykyinen­kin
teollisuus rajottuu — puuta ja
paperia lukuunottamatta suurin
piirtein kotimaisiin marklfinoihin,
joilla ulkomaat eivät pysty korkei-merkitsemme
urheilutervehdyksin:
Kirkland Laken Jymy.
puolesta
A. V. Kirinen, sihteeri.
Osanottoilmoitukset voidaan teh­dä
osotteella: A. W. Kivinen, Box
414, Kirkland Lake, Ont.
KEISARINNA KATARINA II
Teatteri Annie Mörk esittää tääl­lä
torstaina huhtikuun 12 p. klo 8
ip. yllämainitun historiallisen näy­telmän.
Osajako kokonaisuudessaan
on: Keisarinna Katariina II Annie
Mörk, Annie Jaschikova Anni Har­ju,
Kansleri Gust Fridlund, Rans­kan
lähettiläs Onni Gabriel, Alexei
Cserny Hugo Nordlund, Dymow A l ­bert
Saloranta ja Marie Aili Halko-
Nordlund.
PELIKAANI
Teatteri Annie Mörkin toinen vie-lailunäytäntö
Torontossa on perjan­taina
huhtikuun 13 p. Jclo 8 ip.
Tässä inielenkiintoisessa kappaleessa
on osajako kokonaisuudessaan: An­nie
Mörk Äitinä, Albert Saloranta
Poikana, Aili Halko-Nordlund Tyt­tärenä,
. Onni <5abriel Vävynä ja
Anni Harju Margretina.
POISMUXirtANEITA
Viime kuun loppupuolella muutti
Shaunavoon, Sask., tov. Oskar» ja
Piina HiU sekä Vili Mäck, osastom­me
innokkaita toimihenkilöitä.
KESÄNTULO
se näytti lupaavalta tässä joku väk-ko
taaksekäsin, mutta nykyismon
taasen käsissämme synkältä näyttä­vä
takatalvi Huono puoli farma-reiUe,
joiden ainoa toivo ja elämän
mahdollisuus on siinä maassa, jon­ka
tuloksia on uhkaamassa monen­laiset
luonnon oikut Joka on osal­taan
vaikuttava tekijä myös farmi-työläisten
elämänmahdollisunksille.
Taide taiteen ynoksi
Joskus on joku älyniekka sommi­tellut
viisauden: "Taide taiteen
vuoicii". .„
Ja ihmeellisellä sitkeydfellä on
tämä viisaus säilynyt koko porvaril­lisen
kulttuurin ajan — ja näyttää
käyvän nykyään, tämän kulttuurin
natistessa liitteissään, entistäkin
yleisemmäksi kummitukseksi. Se ei
ole pelkkä idioomi, s.o. lausetapa
jolla tarkotettaisiin toista kuin sa­nat
osottavat Se on muuttunut ku
kistumisuhkansa edessä seisovan van
han maailman hätähuudoksi nyky­päivien
elämän hyrskyjä vastaan,
jotka uutta maailmaa kohisten kuu­luttavat.
Tämän viisauden vatkaa-jat
esiintyvät itseoikeutettuina "tai­teen
temppelin pyhyyden. puolustajir
Pois, pois tyrskyilevä elämä "
opiksi esim- lausetta: "syöminen
syömisen vuoksi", tai: "nukkumi­nen
nukkumisen vuoksi" tai jotakin
muuta saman tapaista? Saattaahan
joku Molieren "Saiturin" henkilö
niinVin tehdä. Mutta me tiedämme.
na
Miksi ei koeteta esittää tosiasioita
Trochu, Alta.
s. J. OSASTON KOKOUKSESSA
7 pnä huhtik. päätettiin ottaa
osaa Workerin huhtik. ryntäykseen
pienellä avustuksella,
MENNEITÄ HUVEJA
Maalisk. loppupuolella oli osas­ton,
ja naisjaoston toimesta järjes­tetty
iltamat, joista tulot suoritet­tiin
ensikesänä toimeenpantavain
nuorisokurssien hyväksi. Näitten
nuorisokurssien hyväksi tultanee jär­jestämään
lähia5-koina muitakin ra­hallisia
kekkereitä.
Vapauden johtokunnan toivomns
Canadan Suomal. Järjestön toi-meenp.
komitea kokouksessaan 11
p. maalisk. velvotti allekirjottaneen
huolehtimaani että vuoden 1918 jär­jestön
edustajakokoukselle esitetys­tä
ja hyväksytystä toimintakerto­muksesta
julaistaan ne kohdat, mit­kä
koskevat Työkansan historiikkia
ja sen jälkeistä aikaa oman lehden
saamiseksi, sekä Vapauden perusta­misvaiheet,
koska Vapauden johto­kunnasta
järjestön yksityisiin hen­kilöihin
asti on Vapauden laajenta­mista
ja muuttoa koskevissa kirjo-tuksissa
suoranaisesti pyritty väären­tämään,
vääristelemään ja harhaan
johtamaan jäsenistöä yllämainituista
tapahtumista.
Tällä ei ole tarkotus synnyttää mi­tään
"polemiikki"-Jdrjotuksia, vaan
yksankertaisesti ^ijttää jäsenistöl­lemme
historiikkia, mitenln asiat
ovat tapahtuneet, joka nyt voidaan
tehdä, ilman että se katsotaan "agi-teeraukseksi".
Toimintakertomusta vuodesta 1914
1918 asti ei ole milloinkaan jul­kaistu,
ei edes osia. Sudburyssä
pidetty edustajakokous heinäk. alus­sa
v. 1918 päätti, että edustajako-koutieen
pöytäkirja joka laadittiin
keskustelupöytäkirjan muotoon, pai­netaan
kirjaksi. Ennenkuin se eh­dittiin
painattaa, lakkautti hallitus
hallinnollisella määräisellä (Order
in-Council) sekä lisäsäädöksellä, kos­keva
"vihollis"-maiden kielenkäyt­töä,
järjestömme mennen niin pitkäl­le,
että jonka huostasta löydettiin
suomalaista puoluekirjallisuutta, van­hoja
sanomalehtiä, y.m. joka ei ollut
tieteellistä, kaunokirjallista tai us­konnollista
laatua, voitiin sakottaa
$5,000 asti, sekä vankeutta 6 vuo­teen
asti, tai molemmat, mifen po-liisituoniari
näM hjrväksi antaa. Näi­tä
"Order-in-Council"-säädökMä riit­ti
aina vuoteen 1920 asti, toisten
lakaten jonkun kuukauden voi-massaoltuaan,
kuten esim. suomen­kielen
käsrttömääräykset joiden pe­rusteella
saatiin järjestön uudelleen
alottamisoikeudet -jouluk. lopulla
1918 ja Vapauden ilmestymis- ja
kirjallisuuden myyntiluvut huhtik.
m9.
Tämä tilanne aiheutti sen,' että
pöytäkirjaa ei julkaistu ja on se
vieläkin käsikirjotuksena järjestön
arkistossa, v. 1922 päätöksen perus­teella.
Koska tämä yoi olla mah­dollisesti
ainoa kerta kun tätä men­nyttä
historiikkia pöyhitään, niin
henkilöt jotka luulevat tarvitsärran-sa_
joskus vastaisuudessa näitä tie­toja,
voisivat ottaa tämän taiteen­sa,
että ei tarvitseisi sanoa: "Miksi
ei koeteta esittää tosiasioita, se olisi
paljon kauniimpaa".V
Pöytäkirjassa on useita asiakir­joja
ja kirjeitä, jotka täydentäisivät
toimintakertomus, mutta koska nii­den
lainaaminen veisi liian paljon
tilaa lehdestä, täytyy ne jättää pois.
Toimintakertomuksen samoin kuin
pöytäkirjan ovat tarkastaneet edus­tajakokouksen
valitsemat tarkasta­jat
M. Kivari ja I. Seppälä, josta
nämä on lainattu. Olin Järjestön
sihteerinä v. 1913—huhtik.,, 1920.
Kuten jo mainitsin alkaa lainaus
toimintakertomuksen "Työkansa"-
luvusta.
Toronto, 19-p^ maalisk. 1928.
J . W. Ahlqvist
"TYÖKANSA"
Älä työnny tänne taiteen pyhään
piiriin! Olisiko taiteella mitään su-kulaisuhteita
tuollaisen elämän kans­sa?
Ei ole! Taidehan on — itse it­sensä
tarkotus.
Jotenkin tällä tayalla he ajatte­levat,
nähdessään jonkun jumalatto-man
Piscatorin vetävän, taistelevan
proIetaarJn työmekon Thalian hartioil
le. Se ön pyhyyden pilkkaa! Taide
i ole sukua sellaisen «lämän kanssa.
Ei se voi olla — eikä saa olla! Ja
kun oikein tarkoin ajattelemme ei
laide ole sukua yleensä minkään
elaman kiaUssa. Oh, niin — kyllä­hän
taidekin kuvaa elämää, se ku­vaa
taisteluja, ihmissielun syviä
camppailuja, mutta ne ovat — tai
teen elämää. Olisiko nykypäivien
proletariaatin maailmantaistelun -
>roletariaatin maailnantaistelun —
lisältö oikeutettu tulemaan taiteen
cäden koskettamaksi, pyhittämäksi?
Ei, ei! Sulkekaa siltä portit! —^ Ja
niin luulottelevat nämä sulkevansa
: tse elämältä taiteen temppelin "por-
';it. Mutta todellisuudessa sulkevat­kin
ne kääpiötten pakolinnan por­tit
— sulkevat itsensä ympärillään
kuohuvalta elämältä. — Viheliäisin-tä
asiassa on s^, että nämä "taiteen-tuntijat"
pjn-kivät estintjrmään työ­väestön
taideharrastuksien ohjaa­jina,
asiantuntijoina ja avustajina
pelkästään siitä syystä, että ne ovat
oppineet jonkunlaisen ammattityylin
sisällyksettömiä fraaseja sommitel-lessaan.
Mutta onko tämä ansio' ai­noa,
joka oikeuttaa mokomaa äm­män
työtä harjottamaan taidenälkäi-sen
työväestön keskuudessa?
"Taide taiteen vuoksi" — taide
on itse ' itsensä tarkotus!
Eikö ole aika jo; tehdä lopgji täs.
tä typerästä vanhasta sadusta? Ei­kö
ole aika vetää se alas Jalustaltaan
meidän väkemme mielistä, koska
näemme, että se ei ole vain pelkkä
satukaan, vaan kaikkea inhimillistä
edistystä ja elämän laajempaa ja
syvempää tajuamista ehkäisevä taan­tumuksellinen
käsite, typeryys, jon­ka
vertaista ei enää millään muulla
inhimillisen toiminnan alalla suvai­ta?
Vai olemmeko kuulleet kohta­laisella
älyllä varustettujen ihmis-ten
ylentävän yleiseksi, ^"ohtavatsi
"Viimeisessä järjestön edustaja­kokouksessa
(v. 1914) oli Työkan­san
taloudellinen asema vakavan
harkinnan alaisena. Sen ainainen
rahapula joka johtui tulojen pienuu­desta
verrattuna menoihin ja siten
oli jo aiheuttanut v. 1914 yhtiöko­kouksen
tilipäätöksen mukaan tap­piota
$26,396.90. Tämä aiheutti
vakavan harkinnan liikkeen eteen­päin
viemisestä. Ennen edustaja­kokousta
pidetty yhtiökokous antoi
kuitenkin rohkaisevaa toivetta, silla
erinäisten supistusten kautta oli
tappio pienentynyt niin, että v. 1913
^imeiset 6 kk. osotti tappiota tili-päätöksen
mukaan vain $1,016.40.
Edustajakokouksessa oli esitetty
kaksi varsinaista i)äämuotoa liikkeen
avustamiseksi: ensimäin en, että mak­setaan
joku vissi snnmia jäsentä
kohden kuukaudessa avustusta, ja
toinen, että järjestö ottaa maksaak­seen
Työkansan, velat, lukuunotta­matta
koneiden ja talon kuoletus-maksuja.
Edustajakok. päätökseksi
tuli, että:
'Koska; Työkansan' taloudellinen
asema tällä hetkellä on vakava suu­ren
velkataakan takia j a koska Ca­nadan
suomalaisten luku ei vielä
pitkään aikaan takaa Työkansalle
niin suurt^ tilaäjamäärää, että liike
voisi säännöllisillä tuloilla velkansa
maksaa, sentähden Canadan S. S.
Järjestön edustajakokous päättää
kantaa S. S. osastoilta viisi senttiä
jokaisesta myydystä veromerkistä
Työkansan tukemiseksi. Osastot saa­vat
näiden rahojen edestä Työkan­san
osakkeita. Toimeenpaneva ko­mitea
tilittää tulot Työkansalle nel­jännesvuosittain.
Tämä verotus on
voimassa siihen asti kunnes järjestö
siitä toisin päättää.
Edelleen S. S. Järjestön edustaja­kokous
asettaa yhden viikon, alkaen
heinäkuun ensimäisestä päivästä, jol­la
viikolla Velvottaa osastot toimeen­panemaan
huvitilaisuuksia y.m., joi-la
kerätään varoja Työkansalle.'
Toinen muoto, että maksetaan 3
vuoden ajalla Työkansan velat ja­kamalla
se suhteellisesti jäsenluvun
perusteella kunkin osaston kohdalle,
jota liikkeen velkaa ilmotettiin ole­van
$22,245.36, tuli hylätyksi 17
äänellä 6 vastaan.
Kysymys sai tällaisen ratkaisun
kun velanmaksuaika oli ehdotettu
vain 3 vuot,, sekä kun liikkeen joh­tokuntakaan
ei oikein tarkalleen
tiedä velkojen laatua ja suuruutta
— ta ikuten he itse ihnottivat: 'Joh­tokunta
ei voinut antaa tarkkoja
summia kun pelkäsivät sen aiheut­tavan
vaarallisen velkojen ulosötta-mistulvan.'
Edustajakokouksen päätöksen
mukaisesti saatiin 5c verotuksella
11,225.70. Minkäverran kokouksen
päätöksen mukaisella *Työkansan
^koUa' saatiin varoja, emme tiedä,
sillä lähetettiin ne suoraan liikkeelle
eikä sa käy ihni liikkeen toiminta-'
«ttä kailoTlit näillä asioilla, tiloilla
ja toiminnoilla on määrätty yhtey­tensä
elämämme kanssa, että ile e i ­vät
elämässämme ole "itse itsensä,
tarkotuksia", vaan palvelevat jota­kin
muuta tarketusta. Emmehän voi
sanoa esim. niinlrään, että "siveys
siveyden vuoksi". Sekään ei ole —
tieteellisesti käsitettynä — "itse i t ­sensä
tariEoitus". V Sekin on sosiali-sen
tarpeen synnyttämä. ' .
r
iKun me> tässä puhumme tarkotok-sesta,
emme puhu siitä t«tMKisess&
(kreikk. telos, tarkotus, päämäärä)
mielessä, joka tarkotuksella edellyt­tää
jonkun "maailmanälyn" enna­kolta
asattamaa suunnitelmaa. Te-leologinCT
käsitys, joka johtaa suo­raan
teologiaan, jumaluusoppiin," ku­ten
Bnbarin sanoo, lähestyy ilmiötä
kysymällä: "mitä varten?" Ja.ky­symyksen
.luonnosta jo johtua vas­taus:
sen^tai tämän ennalduMammi.
t^man asettamaa päämäärää varten.
Mutta emme me puhu tarkotuksesta
tässä'mielessä. Me kysymme: "mik­si?"
"mistä syystä?" Tällä tavalla
kysymyksen luonto jo johtaa etsi»
mään ilmiön j a sen muutoksen syy­tä.
Tässä syy-yhteydessa'on ilmiöl­lä
siteensä muun maailman kanssa.
Sitä me nimitämme syyn ja seurauk­sen
laiksi, kausaliteetiksi (lat. cansa,
s}ry). Tässä mielessä puhutaan luon­nossa
ja yhteiskunnassa olevista Inon> '
non laeista, jotka ovat objektiivises­ti
olemassa (s,o. huolimatta siitä
olemmeko niiden Olemassaolosta air
na tietoisia tai emme) ja tälle poh­jalle
perustuu käsityksemme sen
tai tämän asian — myöskin - taiteen
— tarkotuksesta.
Ja tältä perustalta katsoen on -juu­ri
tuQ vanha fraasi: taide taiteen-vuoksi"
— taide on itse itsensä tar­kotus
— mieletön. Ei vaadi suu­riakaan
järjen ponnistuksia tätä kä­sittääkseen.
Katsotaanpa:
Ensinnäkin voimme me "tarkotuk­sella"
ymmärtää vain jotakin sellais­ta,
mikä voi ilmetä ainoastaan sub­jektin
suhteissa ulkopuoliseen maail­maan.
Meillä on esimerkiksi työväen-näyttämö.
Jos sanoisimme, että se
on "itse itsensä vuoksi", juttelisim­me
typeryyksiä. Niinpä sanommekin
sen sijaan, että se oh syntynyt työ­väestön
näyttämötaideharrastuksien
tarpeesta ja palvelee niitä. TällSia
olemme lausuneet järjellistä, käsitet­tävää.
Näissäpä suhteissa mikä tällä
subjektilla (näyttämöllä) on, ilme­nee
sen tarkoitus. Kuvitelkaammepa,
että joltakin ilmiöltä puuttuvat täl­laiset
suhteet. Silloin ei sillä myös­kään
voisi olla mitääp tarketusta.
Tosiasiallisesti se olisi^ sellainen, jo­ka
ei olisi minkään seuraus; eikä '
minkään syy, joka ei kuuluisi mil­lään
siteillä mihinkään — se olisi;
yksinkertaisesti käsittämätön.
Mutta — keksii joku —- voihan
jollakin subjektilla olla suhteita
myöskin sisään päin. Ja silloinhan
sen tarkoitus voi ilmetä siinä. Näp­pärä
huomautus kylläkin, vahinko
vain, että se koskee kokonaan tois­ta
asiaa. Sillä nämä sisälle päin
suuntautuvat suhteet eivät flmaise
sen subjektin tarkoitusta, ne ilmiai-sevat
vain sen eri osasten tarketus­ta.
Niinpä emme voi puKua luon­non,
maailmankaikkeuden tarkotuk­sesta,
vaan sen osasten tarkotuk­sesta.
Ihminen on sosialiiien Olio.
Hänen työllään on sosialinen merki­tys.,
- \ • r . . •
Taitelija ön tunneiiiminen. Elä­mä
on hänelle elämyksiä pikemmin­kin
kuin tutkimusta varten, sano­taan.
Niinpä jos hän on kapinoit­sija,
ottaa hän senkin eläiriyksien
sannalta ja sangen harvoin siirtjry
siitä kapinallisuuden tietoihin! Kos­ka
hän yleensä ei pjri tekemään i n -
ventariota selvien käsityksien kans­sa,
saattaa hän — vaikka kiihkeästi
etsiikin uusia muotoja, käpinoidea-saan
vanhaa vastaan kuljettaa
kertomuksesta T. 1914.
tällä tavalla kerätyt varat kai käy­tettiin
os^esitoumuksien maksuihin,
'oita oli aikaisemmin osastoille jaettu.
Vuoden 1914 loppupuolella toi­meen
pantiin $1.00 keräys, joita va­roja
lähetettiin toimöenp. komitean
kautta $416.10.
Vuoden 1914 alussa työsuhteet
vielä näyttivät lupaavilta, joten yh­tiö-
ja edustajakokouksessa oltiin
toivorikkaita. Sitten syttyi yhä jat-kuva
maailmansota heihäk. j a elok.
vaiheessa. Ennen sodan syttymistä
vallitsi kuukausia yleismaailmallinen
pula, joka luonnollisesti johtui eri
suurvaltojen salaisesta varustautu­misesta,
hankkimaan rahoja valtion
luottolaitoksiin. Tämän pulan oi­reet
tuntuivat jo Canadassa huomat­tavan
raskaana kesällä 1914. Tä­mä
pula aiheutti, että Työkansan
asema alkoi huonontua. Ilmotukset
lehdessä vähensivät, ja ruvettiin sa­nomaan-
liikkeelle lainattuja rahoja
ylos. Silloin liikkeenhoitaja M. Röi-
Pi^laan ja hän, asemaa
väliaikaisesti pelastaakseen siihen
asti että ehditään saada rahoja taas
^maan, käytti useita tuhansia dol­lareita
liikkeen rahanvälitykseDä
Suomeen lähetettäviä rahoja. Kun
Ihmisten lähettämät rahat eivät a l ­kaneet
mennä perille, alettiin liiket­tä
kiristämään, jolloin johtokunnain
le »Ivisi miten liikkeen asiat todella
ovat. Johtokunta, pelastaakseen liik-'
keen joutumasta viranomaisten t u t -'
fattavak^, hankki rahat parin vn- "
tästä pulasta sei- -
viytyakseen kutsui johtokunta yli^
N.