Vapaus, November 16, 1928

              ShrnZ PegjanJbrina, laaCT^^ 16 prnä—Kri, Nov. 16
Westeiii Fod G), ja
jär^^
KAMVOSTVOUaSES KIBJE
Canadan SaomalaUen Järjestön VancooTerin osaston omutama Cbn-ton4uuiU.
Viime tookolmon l:nen paiva toH Iraluneeksi 15 vnotta siita,
Icnn lama talo Tihittiin tarkoitukseensa. Nnoresta lastaan huolimatta ovat
•en seinät jo nähneet monensnuntaista toimintaa. Aina on talo kuitenkin
oUot järjestyneiden tyolaUten kiiytettaTissa, heidän kokoontumis., kehitys-ja
huvittelupaikkansa. Eika aina yksinomaan suomalaisten, vaan ovat
«iella usein toimineet muunkin kieliset työläiset, v. ' • • , .. . , .
Kansalaisten riennoista Vancouverissa
Kaivanto-oloista. Tancouver-saarella,
etenkin Nanaimossa, on useaan ker­taan
kirjoitettu lebtien palstoilla. Sa­maten
on suuHlsia julistulcsia ja ke­hoituksia
esitetty IcaivostyöläisiUe jär­jestymisen
tarpeellisuudesta ja me:*i-tyksestä
olemassaolon taistelussa.
•V^estem Fuel Co. Nanaimossa oij
vanhimpia; komppanioita Nanaimon
ympiärlstöllä. Se on perustettu yli vii­sikymmentä
vuotta takaperin. Saanut
kuten tavallista maat ja mannut hal­litukselta
ilmaiseksi. Ctaiistaen nylcy-ään
arvokasta tukklmetsää 42^00 eek­keriä.
Samaten hiilloikeudet. Omistaen
suorissa numeroissa' lausuen 27,000
eekkeriin. Nämät arvokkaat omai­suudet
on, kuten sanottu, saatu U-maisel^
si ja vieläpä hallitus^ on avusta­nut
niiden avauicsessa. Puhumatta-kaMi
kaikesta muusta kiinteästä ja ir-
Plntapuolinen tarkastelija voi hel­posti
pääsöi sellaiseen käsitykseen,
että suomalaisilla täällä Vancouverissa
el ole lainkaan muita rientoja kuin
mbjaklcesappain ja koiratorppaln run-
Xiaus. liuttA tftmftnlainen johtoi^tös
asiasta on harhaan johtava.^ Toiset
taasen voivat väittää, että edellämaini­tut
edesottamisei eivät ole mitään
rientoja, että ne ovat vaan lelvänhan-
Untakeinoja eli anunatteja. Tämän
Idrjdttaja on kuitenkin säänu^lisias-ta
sellaisen käsl^ksen, että ihmisten
; kaikki edesottamiset — toiminnat —
\, pohjautuvat juurt tuohon leivänhan-
Idntakysymykseen. Kun työläiset eä-merkiksi
eivät saa kylliksi leipää ja
tulevat huomaamaan, että he yksicyi-sittft
eivät voi pakottaa tydnantajaa
, antamaan itselleen leivänlisää, niin he
liittyvät yhteen ja joukkona pakottavat
tyanantajan lisäämään lelpäannostaan.
Ja ovatpa jotkut työläisistä jo tulleet
" huomaamaan, että leipää ei voida ve­nyttää
riittävän leveäksi nUn kauan
kuin leivänvalnMstusvälineet ovat joi­denkin
harvojen yksityisomaisuutena,
f Ja silcsi he ovatkin päättäneet ottaa
; nuo valmMusvälto
sopivan hetken tulle?. Siis Ijaikkl on
pelkk^ lelpäpoliitiikkaa.' Ja tämä
; leii&pöutiikka ei. rajot ylcsinomaan
ipaallisiin pyrkimyksiin; vakn voidaan
£6 ulottaa as. henkisten iienWjen eli
' \ «iskonnon alallddn. Uskovaiset' eivät
Ikylläkaäa näennäisesti perusta paljoa
jokapäiväisestä > leivästään, mutta se
onkin helposti ymmjirretiAvissä kun
tiedetään, että he omaavat käsityksen,
Jonka mukaan ihmisen todellinen elä<-
alkaa vasta, kuoleman jälkeen. He
Blls ponzilstelevat tämän kuoleinanJU-fceisen
eläm&n turvaamiseksi^ kokoovat
haudantakaista leipää. Eikä tarkotuk-sent
olekaan nyt pohtia yksityistä laa-
, tua olevia leivänhankitäkeinoja
' vaftn pakist4 sellaisista leivänhankin-takeinolsta,
jotka yleisesi tunnetaan
yht^iSpyrtaitöjen nimellä.
lUaassa maan tavalla tai maasta pois.
i
Tätä määritelmää ovat suomalaiset
^ täällä Vdmcouverissakin noudattaneet,
Sillä heidän yhteispyrintönsä ovat aina
^olleet senmukaisiaminkälaiset virta-itkset
kulloinkUi ovat olleet vallit^vina
; maan varsinaisessa työväenliikkeessä.
Jonkinlaista vuorovaikutusta on aina
taimesta omaisuudesta. Joka nyt sijait-ste
Kannossa ja ympärillä. Käyn­nissä
ollen nykjrään neljä er! kbli-<
lEaivantoa kaikkine r,iih\r\ Iniuluvine
koneistoineen, jotka ovat viimeisteltyä
muotia, htiomioon ottaen työn te-tulvat
suomalaisetkin työläiset pääasi­hoisuuden.
Sitten on komppanialla
allisesti näitä vastaaviin kahteen ryh­mään.
Käiltä ajoilta lienee mainitse­misen
arvoinen,, se silloin vallinnut
haalien rakennuskuume, Jonica paik­kakunnalla
pitemmän aikaa olleet to­verit
vleld muistavat. Ponnisteltiin
kahden haalin rakentamiseksi yhtö-ailcaa.
Näistä haaleista kuitenkin toi-ne%
taanaJdan aosialistipkiolueeseen
kuuluvien ainesten .rakentama, joutui
jo aikaiseen yksityisen henldlön^ hal­tuun.
Toinen sitävastoin on ollut koko
ajan ja on edeUeenkta työläisten mää- työläiset mlt| on komppanian palkka
rättävlssä ja käytettävissä, kuuluen ustalla. Sisältyen maanpääUystyöiaii-vielä
se etuisuus, että ei ole pitkiä
matkoja maitse kuletettavana kolia,
saadaiEseen maailmanmarkktnolile. Sil­lä
kaivannot sijaitsevat aivan meren
rannassa. Vieläpä kaivetaankin suu­rin
osa kolia meren alta. I^iadultaah
koll on kovaa kolia, voi kilpailla
markkinoilla minkä maan kolin kanssa
tahansa. . ?
Sitten työläiset, eli .toolinkaivajati;
-Komppanialla oli työssä viime ytum-na
800 miestä maanalla. Ja suorissa
numeroissa: sanoen 400 miestä maan­päällä.
Siihen kuuluen, sitten kaikki
Pitäl^seen työlälsel» enmiellsinä, sii­lien
on herroina monta tepsivää kei­noa.
En.simäinen vaikuttavin, ja eh­kä
enimmän käytetty on palkkausjär­jestelmä-
Esim--inieluä työskentelee
samassa työpailcassa, tehden saman
työn^arän, laadultaan työ ollen yhtä­läistä.
Mutta sitten kun miehet saa­vat
maksukotelonsa, niin siinä on
meUEeinjöka miehelle eri tavalla mak­settu.
Yksi mies on saanut seitsemän
dollaria, töinen kuusi dollaria, kol­mas
viisi dollaria jJi-e. tullen alas
kolmeen dollariin kahdeksaankymme­neen
senttiin.
Nyt ne miehet, joille on maksettu
seitsemän, kuusi ja viisi dollaria, ovat
tyytyväisiä, eivät puhu mitään olojen
nurinkurisuudesta, vieläpä kotikeskus-telussa
arvostavat itseään oikein mies­ten
miehiksL
Mutta ne miehet. Joille on maksettu
tuo alin paikka, he Idroavat ja, siu­naavat,
että minkä laskun tuolia sum­malla
nyt ensin maksaa ja minkä jät­tää
maksamatta. Heissä alkaa myös
ensiksi ilmetä yksimielisyyden hyve.
Mutta kuten edellä on sanottu, niin
se on ainoastaan osa miehistä, jotka
vaistomaisesti tajuavat miltä suun­nalta
heillä olisi apu tulossa ja millä
Lännen Kaiku — Vancouverin osaston «ekaknoro. Jama kuoro on
viela verrattain nuori, musikaalisessa ymmärryksessä, mutta suta huoli,
matta ovat\he jo valmistaneet yleisölle monta nautmtorikasta hetkeä oh-jelmailtamien
y-m. tUaisuuksien yhteydessä, ja kokonaisia iltojakin. Kut-täkoön
heillä tarmoa j a innostusta. '
Mmstelmia menneisyydestä
keinoilla päästä pulasta, johon her­rat
ovat heidät ajannefet. Mutta pääs-täklseen/
pulasta, siihen on saatava
kaikki '^työl^set tuntemaan puristuk-nykyään
Canadan Suomalaisen
jestön täkäläiselle' osastolle. MyOhäi-sempiä
tekijöitä täkäläisten suomalais­ten
työläisten yhteispyrinnöissä ovat
oUeet OSM. ja I.W.W. Kaikki nämä
ed virtaukset aikanaan ^saavuttivat,
mil(ä enemmän mikä vähemmän; Ja­lansijaa
täkäläisen suomalaisen työ-pidetty
yllä "toiskielisten" kanssa, jos­kin
varsinainen yhteistoiminta^ useim­miten
on ollut heikkoa. Ja niin'ovat
suomalaisetkin työläiset' y-aina olleet
jakaantuneina eri ryhmiin näiden^val-
Utsevienvirtat^sten mukaan, ainakin
viimeteet parikymmentä vuotta.
Varhaisempana Aikana, jolloin Ca-iiadAn
SoäUOidemokraattlnen puolue
ja Canadan Sosialistipuolue olivat vie­lä
elinvoimaisia ja vallitsevia, jakaan-läisaineksen
keskuudessa. Nyt näistä
edeUämainituista järjestöistä ei kui­tenkaan
ole enään jälellä muuta kuin
muisto, paitsi I.W;W. joka edelleenkin
koettaa pitää yllä kituvaa elämäänsä
Jonkinlaisten 'frenlcaiden" aviilla. y
KommnnlsUpUolaeeseen
ovat täälläkm järjestyneet kaikki par­haat
ainekset näistä edesmenneistä
järjestöistä. seUaiset ainekset, jotka
ovat voineet seurata aikansa taloudel­lista
kehitystä'- ja yhteiskunnallisten
mullistusten aikaan saamia muutok­sia,
sekä paikallisesti että yleensä ko­ko
maailmaa käsittävässä mittakaa­vassa.
K.puolueen Ja suom jär. paikal­lisen
osaston ohella he toimivat lu­kuisissa
taloudellisissa yjn. järjestöissä
Ja kaikesta heidän toiminnastaan
mahdollisesti ilmenevästä -puutteelli­suudesta
huolimatta he' pvat Joukkoa,
Joka on oikealla linjalla, ei' abioastaan
periaaiteeliisestl vaan myöskin käytän­nölliseen.
toimhntaän nähden. He ovat
siliä sitä Joukkoa, joka on tullut huo­maamaan,
että ennenkuin työläisten
leiiS saadaan venytettyä rUtt£^^Ier
veäksi, täytyy työläisten ottaa f leivän-yjn^
tarvikkeiden valmistusvälineet
pois x^deh nykyisiltä omistajilta, työ­läisten
itsensä määrättäväksi Ja käy­tettäväksi
parhaan harkintansa mu­kaan.
Ja he myöskin keskeytymättä
työskentelevät täniän päämäärän
saavuttiamiseksi.
Mutta kaikki työlliset joko eivät voi
seurata kehityksen kulkua ja siten
pysyä yhdessä rintamassa toisten luok-katoveriensa
kanssa, tai sitten he tie­toisesti
haluavat pullikoida kalkkia
siin 200 huonosti, palkattua"
Viime vuonna, komppanian oman ra­portin
mukaan, tämä edellämainittu
joukko tuotti kolia markkinoille 570,-
000 tonnia, jonka arvo mysrtäessä, kes­kimääräinen
hinta tonnille ollen $5.00,
tekee stmoman $2,850,000. ;
1925, jolloin palkkoja aiennettiin 60
senttiä päivää kohti; asetettiin ko­mitea
tutkimaan kuinka suuret ovat
tuotantokustannukset kolitonnia koh­ti,
kun komppanian herrat väittivät,
että ellei, palkkoja alennet^ 'hiin ei
kannata Itaivoksia pitää auki. Tutki­muksen
tuloksena komitea ilmoitti
tuotantokustannukset tonnia kohti o-levan
$1.25: Tämän Iran laskeinme
tuotantokustannuksiksi saamme sum­man
$721.500. Se sununa yäbennettytä
ulostnyyntisununasta, jää herroille
puhtaaksi iypitoksi yli kaksimiljooiiaa
dollaria. vuodelta' 1927. .
Nyt me tiedämme, että vain tyKäis-ten
; työvoima tekee komppanioille
niahdollisekslncdden huikeitten voi
tojen k(d(oamisen. Olkoon komppani-aUa
valkica mlljaardin; dollarin ar­voiset
omaisuudet, kaikldne. koneineen,
slhn ne ovat kalkki arvotonta, Icuoi-lutta
eUei heiliä ole työvoimaa käy­tettävänään.
NUn Ollen se on työläis-'
ten työvoima. jonIca kautta ainoastaan
herrat voivat nuo miljoonansa tehdä.
Miksi; työläistoverit käirsimme tuol­laista
suunnatonta riistämistä? 'Siinä
on kysymys, jphon kohta löytyy yhtä
monta vastausta kuin oif. työläistäkin,
ja niin ollen se ön erimielisyys, eli
suoremmin sanoen Järjestymättömyys,
joka antaa herrolileV, inahdoUisuuden
työn lailliseeii varastamiseen. :
Miksi työläiset ovat erimielisiä,, e-simerk|
ksi sellaiseUaidn työalalla kuli)
koUtuotahto, jossa jokainen inies on
samassa pimeydessä, yhtä mustana
kuin koU, maan alta ylQs noustessaan?
Jos sattuu Icuulemaan miesten puhu­van
tai tbimiyan siihen suuntaan, et­tä
oUsI järjestäydyttävä, silloin on
korvat pitkällä kuin aasilla, ja kieli
kätevänä kuin satakielen, aina myön­tämässä,
että niin. ja niin sitä mei­dän
pitää' tehdä. Sen jälkeen mennäk­seen
herrain puheille, että nyt on
*än löytänyt oikein itse pirun työläir
sen hahmossa, Jtfinun neuvoni on, että
välttyäksemme il^viliä seurauksilta,
sen; ja myöskin tuntemaan osanottoa
vierustoverinsa ko&taloon-
: Mutta kuten sanottu, korkeasti pal­kattu
mies ei vielä näe mitään nurin­kurista
tässä "palklEausjärjestelmässä.
Useasti vielä tapahtuu nitnkln, jettä
tuo korkeiastl palkattu mies on työ­kyvyltäni
paljon alapuolella tuota
huonosti palkattua miestä. Mutta sii­hen
sisältyy se,-että tuo, hyväpalkkai­nen
mies on herra^ uskottuja mie­hiä.
Hän se on kielenä Ja korvana,
on parhain nyf
kUometritet' " ~
litsee koko jou
seampi-lähdön
on pitänyt luot
lähettää tuo mies
se yilr
on saanut u-sen
kautta, jota
toverina.
Tämän edelläkerrotun tapaisena on
tilanne ollut jo monta' pitkää vuotta
Nanaimossa jä ynipäfiliä, Ja saman­lainen
se • on .vielä; hytkln. Sillä vii­meisen
Järjestsmisryhtäyksen aikana
saatiin ainoastaan jpiiöletjniehistä ta­juamaan,
mitä heidän velvoUisuirfc-siinsa
itseään ja luokkaansa kohtaan
ihmisenä r kuuluu. Rohkeimmat saivat
löjputiiin kouraansa. :jroIset ovat hil­jaa
kuin Wiret, epällevSt toinen tois­taan,
että tuokin mahtaa olla komip»
panian «kätyri. Mtttta kaikesta her­rain
terrorista huolimatta ja kätyrf-
^en kielittelylsta on vielä järjest&sä
Jälellä kunnioitettava lukiunäärä mie­hiä.
Jotka ymmärtävät että pääs­täkseen
tästä > kuhasta olotöasta,
heidän on Järjests^vä tiukasti
teen ennenkuin on mahdollista sanella
hentdlle vaatimuksemme. ^ E i aino-;
astaah tämänpäivän tarpeista; vaan
järjestelmän muuttamisesta semmdi-seksl,
jossa el ole riistäjiä, ja rljs.
tettävm; vaan iimilsiä. Silloin ko-höjÄtaan
tiumuslause «jok» työtä
tee. ei hänen syömäänkään pidä,
työläisten yhteisiä pyrMmyksiä vas­taan.
Luullen suorittavansa suurenkin
urotyön kun toisinaan onnistuvat Jar­ruttamaan
joitakin työläisien toimen­piteitä.'
samalla läimästen itseäänkin
korvalle aivan yhtä lujaa ktm toisia-
Idn. Sillä «työväenliikkeeseen kohdis­tettu
Isku, 011 se sitten suurempi tid
pienempi, kodree koko työväenluok­kaan.
Mutta sitä nämä ainekset eivät
huranaa tai eivät sitten perusta. Ja
siksi he Jdcu aika ätten muokkasivat-
Jänilaisoetäjan latva on hakattu
poikin 190 jalkaa korkealta. Poikki-hakkanicsen
iapileildcaus on kaksi ja
puoli jalkaa; - Hakkauksen suoritta­nut
mies nähdään rungon latvassa,
musa han pysyy jalkoihin^ kiinnitet­tyjen
tcräskannulcsien «el^ vyö- ja
koysilMtteen a ^ U a . Hakkaajaa ni­mittävät
B. C : n metsämiehet rika-riksi^
Un tänne
kannatasrenkaan.
Jonka tarkotuksena sanotaan olevan
trnTipt^ffiftft teollisuusunionismia. Mutta
tämän Joukon entiseen toimintaan
katsoen tätä rengasta voisi paremmhi-kin
nimittää kaikenlaisen imionlsmin
hävlttämisrenkaaksi. Kaikesta päättä­en
on tämän renkaan takojilla, sitä
muokatessaan ollut tarkotuksena saa­da
siitä jonkinlainen tulsu, jonka a-vuUa
voisivat vastustaa kommxmistien
yhä laajenevaa vaikutusvaltaa työläi­siin
nähden. Se seikka, että tätä ren­gasta
runnataan työväenliikkeen ni­mellä,
ei lainkaan lievennä sitä tosi-sa;
"renkaassa'^ Ja msJidoIllsestt^^ "spl-rltistiseurassakin"
on mukana jolta­kin
harbaanJOIidetulta ihutta sUti it-
.sensä Ja luokkansa parasta harrastavia
työläisiä, en voi olla huudahtamatta>
Uuuitumuksen yhteiseen kekoon,.kah- että
t^attaaae^myöskln vointinsa 5 , ^ - 1 ^ käyt^^^^tsikk^
uppoamaisillaan olevaa Industrlallstl
dän "oikeaoppiset'^ Mvallankumouksel-
Uset" iirasainsa eivät vpl tötä. a^aa
muuksi muuttaa, sillä teot puhu^^t fiä?^
riekkäänunln kulin sanat. Samalla kulh
tämä rengas. näUi kantaa kortena.
riepua, täten Ikääiöculn täydentäen
alkan)ifl*>T''«- ts^tä; painetun^ sanan a*
vulla. Eräs toinen itoplakunte muodos­ti
täj^j<dni aika sitten
. / Snomi'. '•: kdUtysJCTura-/^'
nimisen yhtyinäiL Jon­ka
siUcuui^panlJoina ja Johtavina heh-kilöibä
myöskta tapaamme entisiä
työväenlUkkeessä mukana cdliäta Itio-pioifcBt
ohjaa ainakin näennäl^^
mintansa henkJniaaHniaan Ja siksi nl-mlttääMn
itseään "puoHieettomaksl".
Ja mahdollisesti se tällä, puolueetto­muudellaan
Ja ^iritistlsillä opeillaan
oimistuukln jphtaihaah harhaan Jolta­kin
vähemmän tietoida työläisiä, m-tään
huomattavampaa laajenemisen
mahdollisuutta ei heidän toiminnal­laan
kuitenkaan ole, sillä työläiset
suurelta osalta ovat Jo vapautuneet
uskonnon kahleista siinä määrin, että
lie eivät enää usko kummitusjuttuitiin
ja muihin haudantakaisiin vouhotuk­siin."
• • . • •• - ; ':.; .;'
asiaa, että se on yksi rengas vaikka Näiden "puoliteettomien"' spirltis-kylläkin
heikko, siinä nykyisin koko'^gn toiminnasta ei työväenliikkeen e-maailman
laajuisessa kommunismivas-!
täisessä —taantumulcsellisessa — yh­tymässä,
joka tänäpäivänä ilmenee
työväenliikkeen sisällä, sen omissa ri­veissä,
ja jota valiassaoleva luokka
käyttää kaikkia työläisten edistysmie-lisä
pyrkimyksiä vastaan. Kaikki hei-distymisene
siis ole suurtakaan hait­taa.
Syy ei kuitenkaan ole siinä, et­teikö
t ä ^ n liikkeen alkuunpanijoilla
olisi halua jarruttaa, vaan siinä, että
he ovat ottaneet käytäntöön liian van­han
ja uloskuluneen Jarrutuslaitteec |
Tietoisena siitä, että edelläkerrotus- — ^- — *•
Meillä työUUsillä näillä mailla on
yleiä h.s. etdkkoalkaa. Mutta : tämä
äika tulisi taikoin käyttää varustau­tumiseen
yhteistä rstakköä varten
kapitidismin llnnoittdosla^
f^niä nftennMn*^?^ Tftiihftnfdlnt cl tääl-läkään
kaikesta ifiättaein tule pitkäl
ti jatkumaan. Ja samalla tulee, muis­taa,
että henkUö Joka kerrM» alkaa
vastustamaan työväenliikettä, vaikka­pa
vaan jdenemmälläkin kiusante<dia.
?>«n hän. Jos ei alkanivm tee koko-käännöstä
ymiäri, ;iuisutt tkllä^ kalb^'
vaila pinnalla yhä alemmaksi ja alem­maksi,
kunnes ratkaiseiran hetken
tullen löytää Itsensä kokonaan porva­rien
leiristä taistelussa luokkatoverei­taan
vastaan- Näin pn käynyt monelle
luokkamme jäsenelle ennen teitä ja
jotta teille ei ^ v i s i samoin niin pa­latkaa
takaisin tältä kaltevalta pin­nalta
ennenkuin se on myöhäistä." Ja
liittykää kommunistipuolueeseen Ja
muihin todella työväen etua ajaviin,
järjestöihin. -,, :
' Ja teille, jotia tietoisesti rakennatte
sulkuja työväenliikkeen tielle, "niin
teille ei kannata puhua mitään, sillä
te tulette hautaantumaan tämän Me-ron
yhteiskimtajärjestelmän mukana
raunioihin. Raunioihin joille voittoisa
työväenluokka tulee rakentamaan uu­den
ja valoisammman yhteiskunnan.
Nyt kun Vapaus ilmestyy erityi­senä
B. C:n aluenumerona, ja kos­ka
se on ensimäinen laatuaan, niin
lienee asianmukaista tehdä pieni
silmäys menneisiin tapahtumiin, si­käli
kuin se muistelmien perusteilla
on mahdollista. Ja rajoittuu tämä
ainoastaan Vancouver-saaren hiili­kaivosalueilla
olevain suomalaisten
yhteistoimintaa koskettelevaksi. Ei­kä
tämän vkyhäelmän tarkoitus ole
sanoa mitenkään tyhjentävästi näin
laajaperäisestä asiasta, onpahan vain
jutustelua sellaisena kuin tuo kysy­mys
on allekirjoittaneen mielessä
säilynyt.
Matti Knrikk«
Se oli elokuussa 1900, kun Matti
Kurikka saapui Nanaimoon, B.
Cnan, Austraaliasta, jonne hän oli
matkustanut pienen toverijoukon
kanssa Suomesta, tarkoituksella pe­rustaa'
sinne Kurikan haahmoittele-ma
ihanneyhteiskunta, jonka avulla,
kuten M. K. selitti, päästään pake­nemaan
pois tämän pahan ntaailm^n
meuruavasta myllerryksestä; Mutta
koska : se homma ei sieUa päässyt
edes alkuunkaan, niin siksi' hän, M.
K., joidenkin täällä ennestään asu­neiden;
suomalaisten kehoituksesta
saapui tänne B. C:aan edellä maini­tussa
tarkoituksessa. Ja samah
vuoden syksyllä hän teki ensimäisen
matkan Malkosaarelle J. Tanttarin
kanssa avonaisella pienellä pnrjeve-neeHä,
jota matkaa voidaan pitää
varsinaisena Kalevan kansan siirto­lan
alkulähteenä. Tässä ei nyt kui­tenkaan
ole tarkoitus läMea siitä
sen -enempää kertomaan; Siitä on
mainittu vain siksi, että. niistä a-joista!
alkaen on täkäläisen suoma­laisen
väestön keskuudessa alettu
harrastaa' työväenliikettä. Mitä yh-trastoimintaa
on sitä ennen ollut,'
on se ollut kirkollista ja raittius-seoraelämää.'-
, ! \
Tustelu uskpntoai vastaan.
Kun Nanaimossa v. 1901, alkoi i l ­mestyä
Aikalehti, jota M. Kurikka
toimitti, oli sen pääasialliseha sisäl­tönä,
Kalevan kansan asiau edus­tusta,
lukuunottamatta, hyökkäys
kirkollista pimitysta va-jtaan, joka
niinä aikoina oli ehkä mahtaviraniil-laan.
Seuraus siitS oli/ että mai­nittu
leht^ sai vanhoillismielisen suo­malaisen
'siirtoötisväen ^ yleisen vas­tustuksen
koko Amerikan mantereel­la;
ja samalla vapaamielinen väestön
osan suosion, joiden luku noina ai­koina
ei luonnollisesti ollut suuri,
mutta oli se jouläco^ erityisen innos­tunutta,
koskit se oli vapaamielisyy­teen
heräämisen ensi innostuk^n
aikaa;
Toisena teldjaha, mikä B. C:ssa
antoi noina aikoina erityisen huo­mion
iypväeston keskuudessa yleen­sä,
oli se, etixL B., C:n maakunnan
lainlaatijakuntaan valittiin Vancou­ver-
saaren hiilialueelta Nanaimostaja
Nevvcastelista (Ladysmith) Socialist
Party of Canadan ehdokkaana'edel­lisestä
paikasta Jimmy Havrthoriie-waithe
ja jälkimäisestä Parker Wil-liam^
jotka molemmat niinä aikoi­na
, tunnustettiin,- varsinkin ensin-mainittu
omaamansa' etevät puhuja-ominaisuudet,
huomioon otettuna, ky-vykkäiksr
tj^oläisteh edustajiksi. Su-tapä
johtuikin, että koko manEereen
luokkatietoisuuteen heräävän työ-
Väen katse oli kohdistettu B. Cuian.
Se oli ikäänkuin valönsoihtii äärim­mäiseltä
länneltä, joka vilkutti va­pauteen
j^yrkiville työläisille, minne
heidän on Iculjettavai
Ja täjrtyy sanoa, että niia puut­teelliset
kuin työ^estoa suojelus-lait
ovatkin B. Cm maakunnassa,
niin on se juuri B.C», jossa oh
ensimäiseksi Canadassa saatu työ­päivä
8-tuntiseksi kaivöstöissä, las­kettuna
siitä ajasta, kun kaivosmies
laskeutuu kaivantoon' ja jälleen par
laa. maan päälle. Samaten se on
ensimäisten joukossa työläisten va­hingonkorvauslain
laadinnassa, äi-tiyä-,
vanhuusvakuutuksessa j.n.e.
Tällä ei nyt ole tarkoTtiis väittää^
että olot täällä nykyään enempää
kuin milloinkaan olisivat olleet työ­läisille-
yhtään sen varmemmat kuin
missään muuallakaan. Mutta kun
niinä aikoina, joista tässä on kysy-mjrs,
oli yleisenä käsityksenä se, et­tä
tämä yhteiskuntaelämä kj*etään
järjestämään lainlaadinnallista tietä;
niin siinä suhteessa oli B. G. ikään­kuin
uranuurtajana ja'siksi vapau­teen
pyrkivät orjat näkivät jotakin
itselleen kuuluvaa äärimmäiseltä län­neltä
tuikuttavan. -
No/253 — \ m
Sosialiistiosasfon pemstaminen
Mitään järjestettyä, yhtenäis^ toi­mintaa
suomalaisen työväestön kes­kuudessa
tälTä alueella ei kuitenkaan
ilmaantunut, tarikoitan poliittisella a-lalla,
'ennenkuin alkupuolella vuotta
1907. Silloin oli Hilda Sikanen kierte­lemässä
puhujamatkalla. Hän pysäh­tyi
tällä saarella pitemmän alkaa Ja
hänen alotteestaan perustivat silloi­set
Nanaimon suomalaiset Canadan
Sosialistipudlueeseen kuuluvan osaston.
Siihen Uittyi joitakin jäseniä myöskin
Ladysmlthlstä, koska vilmeksimainlt-tuun
paikkaan ei silloin vielä uskal­lettu
osastoa periistaa. Matkan pituu­den
tähden toiminta kuitenkhi tuli
hankalaksi la^smlthiralsffle ja jou­tuivat
he olemaan enempi nimellisiä
jäseniä kuin^ toimiviin Ja h|inpä sUs
vuoden 1908 tammikunna oli jo tultu
niin paljon rohkeammiksi, että uskal­simme
perustaa bsastdn myöskin La-dysmithlln.
Ensto oli kaikki kuten se millä hy­vänsä
alka-allä tqimirinalla tapaa ol­la.
Toimitt- n . parhaan ymmärryksen
mukaan, oltiin Iimostunelta, soraää­niä
ei paljon kuidtmut. Mutta pitkäl­le
ei tuo sopuisa yhteisymnmrrys kes­tänyt.
Osaston perustavina jäseninä
oli muun muassa V; J. Laaksonen. Ja
hän kun oli M^osaarella ollessaan
opinut: M. Kurikkaa jumaloimaan. Ja
Matti oU noina- aikoina New Yorkin
Uutisten päätoimittaja, mikä lehti oU
tällä mantereella huomatuin teosoofis-ten
hassutusten edistäjä ja rikosro­maanien
yjn. töskän julkaisija sekä
silloisen sosialistisen Ifikkeen mitä kii­vain
vääristelijä. ja mustaaja. Nyt
kun V.J.L. oli kerran oppinut Mattia
pitämään jumalanaan, nlto hän luon-noUisesti
otti kaikki täydestä mitä
Matti sanoi. Ja niin hän toimi S.O.
jäsenenä mitä innokkaammlh saiio-tun
lehden levittäjänä, ja koska Ma­tilla
vielä nitoa aikoina ajattelematto­mien
työläisten keskuudessa oh koko­lailla
särkymätön pyhimyskehä enti­syytensä
perusteella, niin Mnen. toi­mittamallaan
lehdellä, kun sitä Upe-väkleltoen
henkilö edusti, oli luon­nollisesti
hyvä mtmriHrt
Tuosta hommasta sanottua asloltsl-jaa
hUomautettUn, ettei se sovi'puo-lueJäseneUe.
Mutta fiänpä oUMn sem-motoen.
poika, joka ei antanutkaan
panna "isultsia suuhunsa" kuten hänen
omat sanansa kmdulvat.. Ja tulos oli,
että Ladysmithin osastossa alkoi si-sätoen
kahnaus, joka vuosien kuluessa
keluittyi, nito pitkälle, että tammikuulla
1912 y.Jli. fcutakutokfa ykshnielisesti
eroitettiin Ladysmithin osas^ta, ja
nito ollen myöskin Söslällstipuolue^sta.
Ennen tuota erotuspäätöstä ailekh-joittanut
kehotti V.J:L:ää Itse erkane­maan
pois puolueesta, koska hän ei
kerran votout luopua M. K:n lehden
asiamiestoimestä..Mutta se ei tuotta*
nut mitään tulosta. Sltte tuota erotta­mispäätöstä
vastustajien keskuudessa
seUtettim sillä tavalla, että Vikkl oU^
Ulan vUsas mies olemaan niiden jästl-pälden
Joukossa, ja siksi ne hänet e-rottlvat.
Sanotun henkilön myöhM-semmät
toimet ovat kyllä todlst^eet
tuon erottamispäätöksen olleen eh­dottoman
oikean, sillä palkkatyöläisenä'
ollen on hän Jo pitkiä vuosia ollut mi­tä
mustimman taantumuksen edustaja.
Sitten V. 1912 ^jryskbuUa iOkfd Vsat^
comtr-saana hIUenkalvajaIn kak-stvDotinen
lakko
tevÄ''^'?'* * ^ omalla
a^ O n tomitota kasvanut se^jS
%lt koskaan on
° S taas oh seurauksena, etlÄ mm
puskatkaan ama oUeet e r i t ^ r^I
saafc Mutta huone nousi kmn taika,
voiman puskemana nön ripeästi, että
tuskmpa sellaisella^ vauhdilla on. i».
kennettu y h t ä ^ tqbta kokousha(metta
tämän manteren suanalaisten kes­kuudessa.
Kun ajattelee, että läeol-joukko
^öläisiä ytaimiellsesti uuras­taessa
saa sellaista aikaan mitä vai-keimmissa
olcsuhteissa, hiin mitä voi­kaan
koko työväenluokka saada ai­kaan,
kun se kerran ryhtyy yhteis­kuntaelämää
omaksi hyödykseen jär­jestämään
järkiperäisen johdon a-vulla.
Tuona johtajana nj^yään e-sitotyy
Kommunistihen mtemationale,
jonka lipiin, joKdöiia" hiaailman raata-'"
jarahvaskerrah tekee, lopUn nykyises­tä,
kidutus järjestelmästä.
Tuosta edellämataitusta lakosta on
vielä mainittava Joku sana. Kuten
kaikki hucanattavammat työläisten
taistelut niiden irftkistyessä käy^t
kriitillisiksi, työn Ja pääoman välit
kärjistyy/ niin kävi tässäkin elokuulla
1913, jolloin kaivosyiitiöiden taholta
ryhdyttlto voimaperälsito keinoihin
kaivosten käyntito saamiseksi rikkuri-voiman
avulla luonnollisesti. Se vuo-rustaan
synnsrttl lakkolaisissa katke­ruutta.
Ja niin syntyi peistä rauhat­tomuutta
koEra saaren lakkoalueella.
Bauhottomuukslen johdosta toimitet-tUn
kolmattasataa vangitsemista tol-mlvimpien
lakkolaisten keskuudessa.
Yleisesi olkeuskäyntl-IIveilyssä tuo-mlttUn.
lähes kalkki vangffut eri pit-kHr
» vankilarangaistuksiin, vaihdellen
tuomiot 3 kuusta kahteen ja puoIeez7
vuolleen, ja siihen lisäksi vielä huo­mattavia
rsÄasakkoja.
Kun tuo'
lakko vihdoin doknUIIa 1914 jolistef-
^ tOn Ii^paneeksl^ ^
nito se tapahtui juuri snuisacGEm al­kuaikoina,
lakkolaisten perinpohjaisel­la
häviöllä, ja ytelsmaaflmialUsen teol­lisen
lamaammksen mnstimpana aika­na.
Sitä seuraava aika, Jbks kesti
vuoden 1915 syksyyn asti, bll tämän
alueen työläisille sumtota kärsimyksen
aikaa kuto mitä se_oh läpi (nnennyt.
Oltuaan kaksi vuotta lakossa, kroonil-llsestl
HälkilntynefioS. vaatteet kuTc-neet
repaleiksi; ja nmuten ksifikt lat-lous,
jos sellaisesta voi puhua, mitä
kuluneimmassa tilassa, eikä minkään­laista
ansiota ollut, saatavissa Ja
kuitenkin oU otettava talvi vastaan
miten Itsekukto parhaiten voi. Niinpä
olikto sillä sellatoen taannuttava vai­kutus,
ettei sen horroksista ole tä­män
saaren iiiilenkaivajat vieläkään
selviytyneet. TaBän mennessä. kaiBM
ne yritykset, mitä on tehty hiilinriies-ten
järjest^nalseksi,; ovat saavuttaneet
vato hjnrtn pienen joukon huomion,
niin huonot kuto työolot muuten ovat-kto.;
, . '
Viime talven aikana alettu järjes-
. . v ^ . . „ c » a jättiläispetäjän lat­van
poildahaldcankse^ 190 jalkaa
kbrkeidta j a vanotttu^
e t t ä pitloi ranko M horJ«-
xnasta, bn " r i k a n " kitvennyt «eiso-maan:
tnon korkean • '•kainlnbn" p ä ä ­hän,
TamaVrikiiii'^-on
metsatyoläinenV^^ W Jarvis.
Länsiraniaikolla nykyään voimassa
p l e vw "tukinajosyitMmin'^J^
sessa - t ä y t yy itselralla^
pUa yksi tai ?»eämfus^