Vapaus, September 11, 1965

              Sivu 2 Lauantaina, syysk. 11 p. — Saturday, Sept. 11,1965
V A P A U S I N D E P E N D E N T L A B O R O R G AN
O F F I N N I S H C A N A D I A N S
( L I B E R T Y ) EstabUshed Nov. 6. 1917 '
EDITOR: W . E K L U N D MANAGER: E. SUKSI
: T E L E P H O N E : O F F I C E ' A N D EDITORIAL 074.4264 '
Published thrice weekly: Tuesdays, Thui^days and Saturdays by Vapaus
Publishing Co. Limited, 100-102 Elm St. West,. Sudbury,. Ontario. Canada.
Mailing Address; Qox &
Advertising rates upon application, translatlon free of charge. '
Authorized as second class mail by the Post Oflice Department, Ottawa,
and flor paym»ifc of poGtage in cash.
1 Membur. of thi CANADIAN LÄNGUAGEPRESS
TDLAVSBINNAT:
Canadassa: 1 vk. $9.00. 6 kk. $4.75 USA:ssa 1 vfc $10.00. 6 k l ; $5.25
3 kk. 2.75 Suomesa: l vk. 10.50, 8 kk. M6
VaaUt ilman valinnan mahdollisuutta
Marraskuun 8 päiyän vaaleista
_-Vakuutettuaan vakuuttamasta päästyään, että hän ei järjestä uu­sia
vaaleja ennen'määräaikaa, jos oppositioryhmän hyvään tahtoon
nojannut vähemmistöhallitus ei saa epäluottamuslausetta alahuoneen
istunnossa, pääministeri Lester B. Pearson ilmoitti tiistai^ltana kan­sallisen
TV- ja radioverkoston välityksellä, että parlamentti on nyt
hajoitettu, ja että liittovaltion vaalit pidetään marraskuun 8 päivänä.
Tämä tiedoitus ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä^ sillä julki­nen
salaisuus on ollut pitkän aikaa, että liberaalipuolueen korkein
johto on puntaroinut puoleen ja toiseen sitä, että minkälaisia voiton
mahdollisuuksia olisi nyt, jos vaalit pidetään hetikohtaisesti tai myö­hemmin,
vasta vuoden tai kahden kuluttua/Tämä kysymys tuli i l ­meisesti
loppuun käsitellyksi liberaalipuolueen huipulla elokuun lOr
pulla, jolloin pääministeri Pearson aloitti "kissa ja hiiri-leikkinsä"
vihjailemalla yhtäältä, että vaalit pidetään pian, ja vakuuttamalla
toisaalla, että varmaa päätöstä vaalien pitoajasta ei ole tehty.
Kaikesta huolimatta tämä vaalien järjestämispäätös edustaa mel­koista
häränpyllynheittoa liberaalipuolueenkin ohjelmassa, joka on
kompuroinut kansalliskysymysten yhteydessä eteenpäin jotenkin sa­maan
tapaan kuin sokea etsii pimeässä ovea ventovieraassa talossa.
Muistaa nimittäin tulee, että vielä kolmisen kuukautta sitten, eli kesä­kuussa,
pääministeri Pearson sanoi; että parlamentin istunto kokoon­tuu
uudelleen syyskuun loppupuolella, ja että alahuoneen istunnolle
esitetään silloin eräitä tärkeitä kysymyksiä ratkaistavaksi. Nyt on
kuitenkin parlamentti hajoitettu ja uusi vaalipäivä määritelty ilmei­sesti
vain siksi kun liberaalipuolueen korkein johto laskee, että nyt
sillä on paremmat voiton mahdollisuudet kuin vuoden tai kahden ku-
•.••luttua.
Tärkeimmäksi "perusteluksi" siitä, miksi hän päätti nyt uudet
• vaalit jäi-jestää, pääministeri Pearson esitti väitteen, että hallitus: ei
Voi toimia tehokkaasti, ellei sen talcana ole enemmistön kannatusta ja
tukea alahuoneen istunnossa. Maan edessä on siksi suuria kysymyksiä
ratkaistavana, että liberaalipuolueen on ensin voitettava enemmistö
alahuoneen edustajapaikoista, ja vasta sitten ryhdyttävä tekoihin,
hän selitti.
Tosiasia tietenkin ön, että Canada tarvitsee nykyvaiheessa yhtä
välttämättömästi enemmistöhallitusta kuin tarvitsee perheenemäntä
ostoksille mennessään mihinkään kelpaamatonta kolmen dollarin se­teliä.
Paras mahdoUinen ratkaisu meidän mielestänune olisi se, että
saataisiin näissä vaaleissa lisätyksi tuntuvasti työväenliikkeen edusta­jia
alahuoneen jäsenyydessä niin, että he voisivat viedä voiman tasa- .,
paino^saa uuden vähemmistöhallituksen rinnalla.
Kukaan ei halua kieltää, että lukemattomista kommelluksista ja
sellaisista kansakunnalle vahingollisista edesottamisista kuin Colum-'
bia-joen sopimuksen ratifioinnista huolimatta, nyt hajoitettu parla­mentti
laati eräitä hyvin hyödyllisiä lakeja — ja ne tulivat laadituiksi
nimenomaan siksi; kun meillä oli vähemmistöhallitus, joka tuntee
yleisen mielipiteen ja työväenliikkeen edustajain painostuksen paljon
paremmin kuin mikään enemmistöhallitus. Kaikki se hyvä, mitä njrt
hajoitetulta parlamentilta saatiin, kuten vanhuudeneläkeikärajan alen­taminen,
uuden työeläkelain laatiminen jne., saatiin nimenomaan sik­si
kun liberaalipuolue^^oli pakoitettu valitsijain kannatuksen puut-teessä
muodostamaan vähemmistöhallituksen.
MIKSI VAALIT JUURI NYT?
Kuten tiedetään, esimerkiksi Vapaus-lehtemme on suhtautunut
johdonmukaisesti kielteisesti ennenaikaisten vaalien järjestämisaja-tukseen.
Melko varmaa myös on, että Canadan kansan suuri enem­mistö
on vastustanut uusien vaalien ennenaikaista järjestämistä sa­malla
tavalla kuin niiden järjestämistä ovat vastustaneet molemmat
työväenpuolueet ja maamme työväenliike yleensä.
Selvyyden vuoksi on vielä syytä korostaa, että pääministeri Pear-sonilla
ei ollut mitään pakkosyytä uusien vaalien järjestämiseksi.,
Liberaalien taholta on kyllä väitetty, että oppositiopuolueet ovat uhan­neet
äänestää epäluottamuslauseen antamisen puolesta liberaalipuo­lueen
hallitukselle syyskuussa kokoontuvaksi määrätyssä alahuoneen
istunnossa. Mutta tämä on vain toinen puoli totuudesta. Liberaalipuo­lueen
vähemmistöhallitus on nojannut kaiken aikaa uuden demokraat­tisen
puolueen ja social crcditin tukeen luottamuslauseäänestyksissä.
Molemmat viimeksimainitut puolueet ovat kyllä selittäneet, että jos
liberaalipuolue ei suorita "kotisiivousta" sellaisten skandaalien tiir
moilta kuin oli Rivardin juttu ja siihen liittyneet seikat, eräitten mi­nisterien
"huonekalukaupat" jne., silloin on turha odottaa kolman­sien
puolueiden kannatusta luottamuslauseäänestyksessä.
Pearsonin hallituksella oli kuitenkin tässä asiassa kaksi selvää
vaihtoehtoa: 1) joko puhdistaa ministeriönsä skandaaleista tai 2) jä^
tää se tekemättä ja ottaa vastaan mahdollisuus epäluottamuslauseen
saannista. " « i O i ^ ^ f l ^
. Pääministeri Pearson olisi siis saanut edelleen kolmansien puo­lueiden
kannatuksen ja tuen, kuten hän sai aikaisemminkin, erotta­malla
hallituksesta ja-hallituksen tuntumasta skandaaleihin sekaan­tuneet
voimat. Hän piti kuitenkin tällaista "kotipuhdistusta" parem­pana
sitä, että asia yritetään työntää vihreän veran alle uusien vaa­lien
järjestämisen muodossa. ^
Uusien vaalien järjestämisen syynä voidaan melko varmasti pitää
seuraavanlaisia seikkoja:
V — Pääministeri Pearson katsoo, että poliittisella vaakalaudalla on
nyt paino liberaalien puolella, ts., että hyväksytty eläkelaki ja eläke­iän
alentaminen sekä sosialististen maiden kanssa tehdyt suuret vilja:
kaupat, entisestä jossakin määrin parantunut työtilanne ja lupaus kan­sallisen
'sairashuoltolain laatimiseksi painavat vaa'an kielellä enem­män
kuin vastapuolella olevat skandaalit ja epäonnistumiset.
Toisin sanoen, liberaalipuolueen strateegit laskevat, että silloin
on taottava kun rauta on kuuma, ja nyt on heidän mielestään liberaa­leilla
sittenkin paremmat voiton mahdollisuudet kuin vuoden kuluttua.
Uusien vaalien järjestämisessä ei siis ole pantu etutilalle kansa­kunnan
ja maan etuja, vaan liberaalipuolueen suppeat ryhmätavoit-teet.
. .
Vaalit ön kuitenkin nyt järjestetty kansakunnan suuren enem­mistön
mielipidettä uhmaten. Kukaan ei liioin itke Pearsonin. halli-
'TurvalUsuutemme—- CDU"
j a "SPD — turvalUsuos" oval
liäBsiSaksan UittopäivävaaHen
U9L 9L> johtavat vaaUtommkseL
Ensin mainittu on k r i s t i l l i s d e m o ­kraattisen
valtapuohteen» viimek­si
mainittii s o s i a l i d e i i i o h r a a t t i s en
opiKtsitiopuolBeen vaalitunnus,
laaaa lehtistä en Jo viikkoliaasia
soorittanut p s y k o l o g i s i a syyäluo"
tauluja tflanteesta, jossa valin­nanvarana
on "turvallisuus" ja
-turvaHisnns''.
Puolueiden vaalitoiB^istojen
päinvastaisista propagandaväit­teistä
haoUmatta on vaHnnanmah-doHisnutten
pnattnminen edessä
olevissa vaaleissa yleinen keskus-telnalhe
k a i k k i a l l a , missä politii­kasta
puhutaan yKipnolella Bild-
Zeltuhgin tason. Hanneversche
Allgemeine kirjoittaa tästä asias­ta:
. .puuttuu todellista vaih*
toehtoa i . . . Enää. e i oie mitään,
suurempia mielipide-eroja puo­lueiden
TäKHs se» enempää alho-politiikassa
kuin Saksan kysymyk­sessäkään.
Puuttuu myös vetovoi-löaisia
sisäpoliittisia vastakohtai­suuksia
. . ."
Yhtä yksimielisiä vaihtoehtojen
puuttumisesta edessäolevissa liittb-päivävaaleissa
ovat myös ulkomaiset
asiantuntijat. New Statesmanin kir­joittaja
Corinna Adam ilmaisee
asian näin: "Länsisaksalaiset voivat
havaita . eroja vaaliensa jälkeen:
voidaan epäillä havaitsevatko
muut."-.-,.
Sen jälkeen kun Länsi-Saksan
sosialidemokraattinen puolue Go^
desbergin kokouksessa 1959 siirtyi
kannattamaan adenauerilaista lin­jaa,
on ulkopuolisen ollut vaikea
havaita opposition ja suurimman
hallituspuolueen CDU :n välillä mi­tään
eroja ulkopolitiikassa, suhtees­sa
NATO:on, Saksan-kysymykseen
ja itäkontakteihin. Neljä vuotta sit­ten
pidettyjen liittopäivävaaiien
edellä oli johtavien puolueiden sa­mankaltaisuus
vielä tuoretta. Ns.
tavallisen äänestäjän muistissa oli­vat
: muutamien vuosien takaiset
suurmielenosoitukset ydinaseita
vastaan. Ne olivat tapahtuneet so­sialidemokraattien
suojeluksen alai­sina.
Ohjelman muutos Godesbergis-sa
sen sijaan oli jäänyt huomaamat­ta
ja puolue itse kiisti jyrkästi sa­manmielisyytensä
kristillisdemo­kraattien
kanssa;
Nyt on tilanne tässä suhteessa
oleellisesti muuttunut: Der Spiegel-iehden
julkaisija Rudolf Augstein,
joka on Länsi-Saksan omalaatuisim­pia
omantunnon ääniä, käsitteli äs­kettäin
äänestämisongelmaa valin­nanmahdollisuuksien
puuttuessa ky­syen
olisiko jäätävä pois vaaleista
kuten Martin Niemöiler ehdottaa
tai mitätöitävä oma äänestyslippun­sa.
Hän kuitenkin torjuu nämä mie-,
lenosoitustavat äärimmäisinä kei­noina..
VALIKOIVAA" ÄÄNESTÄMISTÄ
Omalaatuisesta käymistilasta on
osoitus myös Klaus Harpprechtin
kristillisdemokraattisessa Christ
und Welt-lehdessä julkaistu hätä-huutoartikkeli,
jossa vedotaan ää­nestäjiin,
että nämä "pelastaisivat
kristillisdemokraattisen puolueen
reformaatiolle" valikoivalla äänen-annollaan.
Poliittiset asemat Länsi-
Saksassa kun edelleenkin ovat
"is|en sukupolvella", joka on pysy­västi
kompromettoitunut natsismin
aikana. Molempien suurpuolueiden
"vaalikasvot" ovat todellakin enti­sensä.
Maan poUittisia tapahtumia
seuraavien tarkkailijain ei ole tar­vinnut
lisätä uusia nimiä luetteloi­hinsa.
Johtajiston vaihdos ja nuo-rennus
jota Happrecht ajaa takaa,
ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu
— politiikka on joka tapauksessa
sama. • •
TAISTELUA SIELUISTA
KristiUisdemokiaatit ovat olleet
vallankahvassa 16 vuoden ajan,
mutta puolueen enemmistöasema on
jatkuvasti pienentynyt. Länsi-Sak­sassakin
muodissa olevat mielipide­tiedustelut
antavat nyt vaalien alla
ihmeellisiä fifty-fiftytuloksia osoit­taen
siten, että puolueen enemmis­töasema
on ensi kerran vakavasti
uhattuna. Mutta tilanne on vakava
myös valtaan pyrkiville sosialide­mokraateille,
joiden oa pakko har­kita
huolellisesti jokainen propa-gandalausumansa,
jotta ne toisivat
eivätkä veisi ääniä- Sananniukaisesti
OB siis kysyhiys "sieluista", yksi­tyisistä
äänist^, jotka ratkaisevat
Molemmat suurpuolueet julistavat
"Es geht um Deutschland'' (on ky^
symys Saksasta), miittä ratkaista­vana
on vain, kumpi; pvLpljie vaa­lien
jälkeen johtaa po^^iidM»^'joka
on oleva sama riippu}nattä',;]annpi
niistä selviytyy johtoon, väilläpä
vain yhden äänen enemmistöllä.
Kuva ei tietenkään ole aivan
näin yksinkertainen. "Välimaastos­sa"
operoivat vapaat demokraatit,
joilla nyt on 67 paikkaa liittopäir
villa. Niistä 40 pidetään varmana.
Tämän puolueen sisällä on monen­laisia
aineksia. Sen jäseniä on mm.
"iloinen yksinäinen susi" Thomas
Dehler, joka aika ajoin ilmaisee
länsisaksalaisittain sopimattomia
ajatuksia vaatien suhteiden paran­tamista
kansandemokratioihin, joi­hin
hän lupaa kysymättä silloin
tällöin myös pistäytyy virkistäviä
lausuntojaan antamaan. Puolueen
takana, kuten myös kristillisdemo­kraattien
takana, on kuitenkin mah­tava
teollisuusmiesryhmä. jonka kä­sissä-
langat ovat ja jossa vaihtele­vat
erilaiset intressit.
UUSI HITLER?
Suurimpia eroja näissä hiuksen­hienoissa
asetelmissa edustaa kris­tillisdemokraattisen
puolueen bai­jerilainen
siipi. Sen johdossa on
Spiegel-skandaalin yhteydessä puo­lustusministeriön
tuolilta suistettu
Franz-Josef Strauss, jota Adenauer
CDU:n puheenjohtajana tukee,
Straussin uutta tulemista rakenne­taan
innokkaasti. Stuttgartissa on
äskettäin julkaistu kirja "Apropos
Strauss", joka on varustettu Ade-nauerin
esipuheella. Entinen liitto­kansleri
ylistää siinä Straussia
Mein Kampf-henkeen esittäen eri-
.tyisen korkeamman luokan ansio­ristin
perustamista "ainoana tarkoi­tuksena
antaa se Franz-Josef
Straussille. "Sillä tämä mies pitää
tänään liittovaltiota koossa", Ade­nauer
sanoo.
Franz-Josef Strauss, joka on
maan edustavin Hitler-kandidaatti
ja Baijerin "kruunaamaton kunin­gas",
on luopunut hyökkäilyistään
sosialidemokraatteja vastaan ja
asettunut kannattamaan ns. suurta
kokoomusta, hallitusta, jonka muo­dostaisivat
kaikki puolueet, myös
sosialidemokraatit. Frankfurter
Rundsehau-Iehden tarkkailija Thilo
von Uslar väittää Straussin pyrki­vän
jopa sellaiseen kokoomushalli.
tukseen, jonka muodostaisivat so­sialidemokraatit
ja hänen baijeri­lainen
puolueensa kaksin. Näin sik­si,
että vaa'an kielenä olleet kris­tillisdemokraattien
nykyiset halli-tustoverit.
vapaat demokraatit ovat
ilmoittaneet' kieltäytyvänsä hallitus­yhteistyöstä
ja kristillisdemokraat­tien
tukemisesta siinä tapauksessa,
että Strauss vedetään mukaan hal­litukseen.
Vaalimarkkinoilla kalastelee näi­den
lisäksi joukko hämäräperäisiä
uusnatsilaisia puolueita, joilla ei
kuitenkaan katsota olevan mitään
mahdollisuuksia 5 prosentin klau­suulin
takia.
AINOA VAIHTOEHTO
Sama määräys estänee myös ai­noan
todellisen vaihtoehdon Saksan
Rauhanliiton (DFU) pääsemisen
liittopäiville. Tämän viime vaalien
alla perustetun puolueen ohjelmana
on rauhanixilitiikka. " E i ole kysy­mys
uusista henkilöistä vaan uudes­ta
politiikasta", se sanoo vaaliohjet
massaan, joka edellyttää luopumiS'
ta aluevaatimuksista, militarisoin­nista
ja ydinaseista. Edellisissä vaa­leissa
se jäi niin pitkän matkan
päähän vaaditusta 5 % : n ääniosuu­desta,
ettei ole luultavaa sen ehdok­kaiden
pääseminen nytkään lävitse.
Kommunistinen puolue on- puoles-^
taan. oUut^Vuodesta 1950 kiellettynä,
joten serei voi asettaa ehdokkaita.
YDINASE ON SAATAVA
KristiUisdemokraatit ovat kulu­neen
neljän vuoden aikana olleet
jakautuneena ' "atlantiseen" ja
'gaullelaisecn" siipeen. Ensin mai­nittua
ovat edustaneet kansleri E r -
hard ja hänen ulkoministerinsä Ger­hard
Schröder, jotka -ovat korosta­neet
yhteyksiä USA:han. "Euroop!.
palaista",,, gaullelaista suuntausta
ovat puolestaan johtaneet ent. kans­leri
Adenauer ja Franz^Josef
Strauss. Ainoa merkittävä repliikki-vaihto
vaalitaistelussa on tapahtu­nut
näiden suuntausten välillä.
Adenauer on tuominnut anglosak­sisten
valtojen Genevessä tekemän
uuden esityksen ydinaseiden leviä-'
misen ehkäisemisestä (joka kyllä
takaa ydinaseet saksalaisille) sekä
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
Yriftikö USA
lahjoa Leen?
Washington. — Yhdysvaltain ulko­ministeriö
toivoi viime viikon tors­taina,
että tunnostamalla tiednstehi-palvelun
keskusviraston (CIA) v.
IS60 yrittäneen lahjontaa saataisibi
Smgt^ren pääministerin Lee Kuan
Yewin suuttumus väKkditanksen ai­kaisempien
mitätöintien jirtidosta
lauhtumaan. .
Ulkoministeriö peruutti aikaisem­mat
mitätöinnit ja itse asiassa tun­nusti
Leen julidsesti lausumat syyt­teet
oikeiksi. Pääministeri väitti ai­kaisemmin,
että CIAn .mies pidä­tettiin
vuonna 1960 yrityksestä lahjoa
singaporelainen upseeri. Yhdysvallat
tarjosi tämän jälkeen välikäden kaut­ta
pääministerille ja tämän puolueelle
10.5 miljoonaa mk vastaavan summan
jotta nämä vaikenisivat asiasta..
Kun Lee kuuli Yhdysvahain ulkomi­nisteriön
jyrkästi kieltäneen hänen
kaikki syytteensä,, hän esitti ulkomi­nisteri
Dean Ruskin vuonna 1961 kir­joittaman
kirjeen, jossa Rusk pyysi
anteeksi välikohtausta.
Yhdysvaltain ulkoministeriö oli sel­västi
vaivautunut, kun. sen edustaja
vahvisti Ruskin kirjoittaneen kirjeen.
Hän sanoi; etteivät ne hallituksen vir­kamiehet,
joilta asiasta kyseltiin, ol­leet
täysin selvillä neljä ja puoli vuot­ta
sitten tapahtuneen välikditauksen
taustasta.
Luotettava taho sanoo, ettei kirjeen
olemassaolo ollut täysin tunnettu mi­nisteriössä,
koska asia tapahtui enti-
.sen presidentin Eisenhowerin aikana.
Ensimmäiset mitätöinnit tehtim näin
olleet Washingtonissa hyvässä uskossa
lisäsi tämä taho.
Edustajahuoneen kaukoidän kysy­mysten
alivaliokunta ilmoitti, että se
pyytää ulkoministeriöltä selostuksen
Singaporen pääministerin syytteiden
hoitamisen johdosta; Valiokunnan pu­heenjohtajan
Clement Zabiockin mu­kaan
kysymystä käsitellään suljetuin'
ovin.
Zablocki, joka on demdcraattinen
edustaja Wisconsinista, sanoi ulkomi­nisteriön
suunnanmuutosta "erittäin
onnettomaksi" ja huomautti, että Yh-dysvahain
kongressille ilmoitettiin
asiasta sen tapahtuessa vuonna 1960.
.Mitä sanovat
EI OLE^TOiMm^/^'"rlf£^^ ^ , •
TodeUiiaan' yhdysvaltalaisen ''NeWsjveek" julk^ asettaneen
vastuun vihollisuuksien alkamisesta Pakistanin kannettavaksi koska mai­nitun:
Julkaisun mukaan: Pakistan pyrkii^ ratkaisuun ennen kuin Intia
ehtii^ ivahvasti varustautua, SKDL:n äänenkannattaja Kansan Uutiset
huomioi myös sen» että Pakistan on saianut runsaasti sotilaallista apua
USArsta ja kirjoitti sitten Intian osuudesta liashmirin kiistasta synty­neeseen
sotaan seuraavaa:
Tämän vastapainona ei silti Intiaakaan voida pitää puhtaana pui-musona
puhjenneessa kiistassa. Siellä on - r - varsinkin oikeiätosiivellä rr-vahvastiVhgmbenneitty:
kiihknluiuaUiBia;^ t
vuoksi ja- «män sittintaulteeä eräänä seuraufifsena mm. edistyksellisyy­destään
tunnettu Krishna Menon joutui jättämään puolustusministerin
paikkansa. Paljastavaa myös on, että parlaimentin enemmistdn kerrot^
riemuinneen, -kun hyökläyksestä Pakistaniin tehtiin eilen ilmoitu»; So­dan
ei Kuitenkaan pitäisi olla miUoinftaan rieutun vaan murhecm l^de;
Ja'tähdennetystin8in voidaan sanoa nyt syttyneestä sodasta; jossa kaksi
rutiköyhää valtiota tappelee rutiköyhästä vuoristomaakunnasta. Siitä ei
hjrödy sen intlf^alhen kuin pakistanilainenkaan talonpoikia,
joka molenimatf "näketät nälkää. Saaliin korjaa korkeintaan joku- länsi­mainen
asekauppias, joka, niyy molemmille osapuolille, ja laskun' voi
Joutua maksamaan koko il^biskunta, sillä kun tämä tnisi sota lasketaan
yhteen jo .Vfetnami^a riehuvan sodan kanssa, niin näköalat kSy^t en­tistä
synkemmiksl. f
Lojjukäi Oh' vain toivottavaa, että järki sittenkin voittaa ja jokin
t^atkaisu löydetään'esiin, YKrn turvallisuusneuvostossa.
JUiKrNEN JA SALAINEN
SOTAOHJELMA
YlläöIevaUa otsikolla kirjoittaa Su-periorissa„
Wis. iliriestyvS toverilehti
Ty8inies.^Eteehpäin j<*in aika sitten,
seuraavaa: A .
The Wall Striet Journal tietää ker­toa;
että presidentti Johnson valmen­taa
paljon suurempaa ja kalliimpaa
ohjelmaa Vietnaniin sodan laajentamia
seksi ja tehostamiseksi kuin se, josta
hän ilmoitti heinäk. 28 pnä. Wall-ka-dun
lehti antaai ymmärtää, että presi­dentti
tahtoen ilmoitti pienemmästä,
"vain 50,000 miestä "käsittävästä oh­jelmasta;
vaikka jo silloin hän yh­dessä
Pentagonin johdon kanssa vii­meisteli
kulissien takaista ohjelmaa,
joka käsittää monin kerroin enemmän
miehiä ja dollareita'.
The Wall, Street Journalin mukaan
tämä kulission takainen ohjehna kä­sittää:
Vietnamissa olevien amerikkalais­ten
joukkojert lukii kohotetaan moOO
:een ensi vuonna, vaikka presidentti
on puhunut vain 125,000; sta.
Armeijan miesluku kohotetaan lähes
1,2 miljoonaa, joka merkitsee 20
pros. lisäystä: laivaston, lentovoimien
jq^ mariinien miesvahvuutta lisätään
vastaavasti. . ' '
Kansalliskaartin ja muiden reservi-
Iäisten joukko-osastot vahvistetaan
taistelukuntoiseksi, vaikka presidentti
vakuutteli, ettei reserviläisiä ole tar­vis
kutsua aktiivipalveluun.
Kongressilta tullaan vaatimaan nyt
lähes 2 biljoonan dollarin määrärahaa
—•: varoituksella, että myöhemmin
vaaditaan "paljon enemmän varoja".
'Onpa vilauteltu jopa 10 biljoonan dol­larin
suuruista summaa "Vietnamin
sodan voittamiseksi".)
Wall-kadun liBhti- selitti, että presi­dentti
ei halunnut tehdä selkoa hänen
sotasuunnitelmiensa täydestä laajuu­desta,
koska. "hän pelkäsi niklen pro­vosoivan
punaiset kiinalaiset tai neu­vostoliittolaiset
äkkipikaisiin tekoihin"
Toiset lähteet, jotka niinikään ovat
tietoisia tästä kulissien takaisesta so-taohjehnasta,
selittävät presidentin
puuttuvan vilpittömyyden johtuneen
siitä, että hän pelkäsi Amerikan kan­san
reagointia eikä siis halunnut pro­vosoida
kotoista yleistä mielipidettä.
Oli miten oli, yksi seikka alkaa olla
päivän selvä: AJnerikan kansalta sa­lataan
tositiedot Vietnamin sodasta
ja sen jatkuvasta laajentamisesta
Johnsonin hallituksen mielettömällä
politiikalla. Presidentti ja muut halli­tuksen
puhemiehet vakuuttelevat
meille yhtä ja toimivat aivan toisin.
Ja toinen New Yoricin suuriehti Her
raid-Tribune on paljastanut hallituk­sen
puhemiesten veistelevän vahl omi­aan
aina silloin, kun he vakuutteieyat
hallituksen neuvotteluvalmiutta. Jo
aikoja ennen, varhain viime jqicsyna
Johnsonin hallitus olisi vomut neuvo­tella
Pohjois-Vietnamb hallituksen
kanssa rauhanehdoista, mutta tämä
tilaisuus torjuttiin silkiin sen vuoksi,
että Johnson kävi vaalikamppailua
Gddwateria vastaan ja Saigonia soti­lashallitus
oli kaatumaisillaan; J a i l ­meistähän
on, että sodan julmistami-sella
ja Pohjois-^Vietnamin hävittämi­sellä
ei varmastikaan valmenneta
mitään rauhanneuvotteluja, vaan sitä­kin
varmemmin suursodan mahdolU-suutta,
kuten Neuvostolutto ja Kiina
ja muut päivittäin varoittavat.
Sitä ja tätä
VAKUUTTAVA ESIMERKKI
— Jos rupeat tupakoimaan, et iki-;
nä kasva isoksi. : .
— Entä vaarimme; hän tupakoi ja
on jo 70 vuoden ikäinen.
. — Aivan oikein; Mutta jos hän.ei tur
pakoisi, hän olisi jo aikoja täyttänyt
kahdeksankymmentä.
SOPRAANO
— Uuusi oopperalaulaja on saami­emme
tietojen mukaan sopraano.
—-Mitä sillä nyt on väliä. Pääasia
minusta on, että hän osaa laulaa. En
pidä rotusyrjinnästä.
VAINUN
— Kuinka miehenne voi? ,
— Mutta professori, enhän ole nai­misissa!
— Vai niin, midienne on siis vanha­poika...
MUSEOSSA
Mies käveli kauan museon saleissa
ja vihdoin hän väsyi niin» että istui
itämään ensimmäiselle hänen e-teensä
sattuneelle tuolille.
Hänen, eteensä tuli muson virkaili­ja
ja sanoi:
— Olkaa hyvä ja nouskaa.
Te. istutte Ludvig XIV: n sohvalla.
— Entäs sitten? vastasi mies. Kiin
hän. tulee, minä vapautan heti istuma-kutenWan-
kadun lehti on paljastanut, paikkani.
PÄIVÄN PAKINA
UHKAROHKEITA SANKAREITA
SYNTYMÄ­PÄIVIÄ
rfv Tl» flT:^.^
Ida Tuokko, Long Lake, Ontario,
täyttää tiistaina, syyskuun 14 pnä
70 vuotta.
Yhdymme sukulaisten ja tutia-vain
onnentoivotuksiin.
tuksen menoa. Tilanne vaatii nyt
ennenkaikkea, työväen omien edusta­jain
lukumäärän lisäämistä niin, et­tä
kumpika&n vanha puolue ei saa.
muodostetuksi enemmistöhallitusta,
vaan että työväen edustajat voivat
entistä paremmin vaikuttaa uuden
hallituksen ohjelmiin ja edesotta-nisiin.
Kuluneen viikon uutissatoa
tarkkaillessa pisti; silmään se ha­vainto,
että "viel' elää isäin henki"
oikeitten sotaurhojen leirissä.
Reuter-nimisen uutistoimiston
Saigonista lähettämässä eräässä.
joi-iPMissa nimittäin kerrottiin,
että Yhdysvaltain entinen vara­presidentti
Nixon ja -presidentik­si
pyrkinyt Goldwater vaalivat
yhä "kovempia otteita" Vietnamin
kansaa vastaan. . .
Tässä yhteydessä nousi mieleen
eräitä kysymyksiä. Esimerkiksi:
Kuinka "kovia otteita" herrat
Nixon ja Goldwater todella vaa­tivat?
Mainitun uutisliedon mukaan
Nixon oli vaalinut kaikenlaisten
"rauhantunnustelujen lopettamis­ta
ja sotilaallisen painostuksen l i ­säämistä
Pohjois-Vietnamia vas>
taan."
Toisin sanoen, Nixonin mielestä
ei riitä se, että Yhdy.svallat sotii
avoimesti Etclä-Victnamin kansaa
vastaan ja suorittaa ilmapommi­tuksia
Pohjois-Vietnamissa.
Tätä sotilaallista "painostusta"
olisi kuulemma nyt tehostettava
Pohjois-Vietnamia vastaan. Tolsin
sanoen, sotaa olisi laajennettava
edelleen.
Samalla kertaa herra Nixonin
sanotaan lyöneen kaikkia puolu- ,
eeltomia maita — Suomesta ja
Ruotsista alkaen aina Indonesiaa
ja Intiaan, asti — märällä pesu-rätillä
vasten suuta sanomalla,
että "suutari pysyköön lestissään".
_Kun tältä arvon herralta oli ky­sytty,
"katsooko hän, että puo­lueettomat
maat voisivat osaltaan
myötävaikuttaa Vietnamin selk­kauksen
ratkaisemiseen", Nixon
vastasi:
^ "Puolueettomilla mailla ci ole mi­tään
osuutta tähän. Ei ole sijaa
puolueettomuudelle kun ratkaisus­ta
neuvotellaan."
Puolueettomat, kuten muutkin
"sivulliset" maat joutuvat varmas­ti
sodan jalkoihin, jos Yhdysval­tain
Vietnam-seikkailu leviää maa­ilmanlaajuiseksi
paloksi, mutta
herra Nixon sanoo, että pitäkööt
puolueettomat maat suunsa su­pussa
ja sillä siisti.
Viimeisissä presidenttivaaleissa
Yhdysvaltain kansan virkaheitok-si
joutunut republikaanien presi­denttiehdokas
Goldwater oli puo­lestaan
ehdottanut Pohjois-Viet-namin
pääkaupungin Hanoin i l ­mapommitusta.
'
Kysymykseen; miten hän olisi
toiminut, jos hänet olisi valittu
presidentiksi, Goldwater sanoi
Washingtonissa:
"Vietnamin kysymyksessä olisin •
tehnyt miltei samoin -kuin John­son,
vaikkakaan eh olisi syyllis^
tynyt samaan virheeseen kuin
Johnson ; —- rauhanvyöhykkeen
perustammeen Hanoin ; ympärille.
Niin kauan kuin emme pommita
kaupungin ympärillä olevia teoUi-suusalueitaK
pidennämme sotaa.
En tarkoita tällä, etiä pommittai­simme
itse kaupunkia, vaan-teol­lisuuslaitoksia."
'
Yli-urhooUisia miehiä ovat nä­mä
sankarit, Nixon ja Goldvvater
joista ainakin viimeksimainittu ve­tää
presidentti Johnsonin samaan
katraaseen.
Toisaalta tämä palauttaa kuiten­kin
mieleen erään jutun kuului­sasta
^ brittiläisestä kirjailijasta
Bernard Shawsta, joka sanoi, kun
häntä oli pyydetty Afrikassa lei-jopametsästysmatkalla
oUeen
erään ylimystön tervetuliaisjuhlan
illalKspuhu jaksi:
^"Mikään ei ole minusta niin
vastenmielistä kuin se, kun raha­mies
vierailee Afrikassa, tapattaa
siellä alkuasukkailla leijonan, ja
otattaa sitten itsestään kuvia sur­matun
leijonan vieressä",' oli
Shaw muistaaksemme sanonut.
Sanuian *'sankariluokkaan" kuu­luvat
meidän mielestämme herrat
Nixon ja Goldwatcr, jotka ovat
ilmeisesti valmiina sotimaan "vii­meiseen
amerikkalaiseen asti"
täysin tietoisina siitä, että sodan
laajentuminen vaatii amerikka­laissotilaiden
surmaamista entis­tä
suuremmassa mittakaavassa sa­malla
kun he itse istuvat muka-viasti
totilasiensa ääressä ja pu­huvat
leveästi sotaponnistelujen
tehostamisen "tarpeellisuudesta".
Kuka tahansa voi meidän mie­lestämme
olla niin "rohkea san­kari",
että lähettää-toisten poikia
ja toisia nuoria miehiä yleensä
kuolemaan, kunhan itse. saa is­tua
mukavasti olohuoneensa lepo-
- sohvalla!
Lopuksi on syytä huomata, että
näiden herrojen Yhdysvaltain hal­litukselle-
tarjoamat ilmaiset "neu­vot"
ovat myös kyseenalaista laa-
. tua. ... ••, .
Jos US An hallitus toimisi hei­dän
neuvojensa mukaisesti ja laa­jentaisi
Vietnamin sodan sano­kaamme
Korean sodan laajuisek­si
paloksi, missä Yhdysvallat koh­taisi
varmasti häviönsä, kuten se
kohtasi Koreassakin, niin herrat'
Nixon ja Goldwater olisivat en­simmäisenä
seuraavissa vaaleissa
syyttämässä hallitusta niistä^seu-raamuksista,
mitä sodan laajenta­minen
Yhdysvalloille aiheuttaisi.
Totta puhuen, meidän on hie­man
vaikeata tehdä kunniaa sel­laisille
"sotasankareille" kuin
herrat Nixon, Goldwater ja kump­panit.'
•—- Känsäkoura.