Vapaus, December 16, 1971

              SiVu2 TOTstai, jouliik. 16 p. — Tluirsday, Dee. W, 1971
VAPAUS INDEPENDENT LABOR ORGAN
; O F FINNISH CANADIANS
(LIBERTY) Establishtd Nov. 6, 1917
Edltor: W. EKLUND - Manager; V. KENTALA
' Telephone': Office and Editorlal 674-4264
'/Pnblished twice weekly: Tuesdays and Thursdays by Vapaus Publishing
Co. Limited, 100 Elm St. West, Sudbury, Ontario, Canada
ATailing address: Box 69.
Adveriising' rates upon application, tfanslation free of chargc.
Sec.ond Class Mail rcglstratlon Number 1076
ih?:GANADIAKillANGUA6E!|RRES$^l iCliUBl
TILAUSHINNAT:
Canädassa: 1 vk. $10.00, 6 kk. $.^.25 •USA;n:
3 kk. $3.00/ Siiomeen:
1 vk. $11.00, 6 kk. $5.75
1 vk, ?11.50. 6 kk. $6.25
Intian hi^imaan^^^ 1^
Uutistiedot viittaavat siihen, että terrorin ja myrskyn siemeniä
kylvänyt Pakistanin sotilashallitus sna nyt niittää myrskyä. Uutis-liecToissa
kerrotaan, että Intian asevoimat ja Bangla Deshin (Tiu-
. Pakistanin eli oikeammin Bengalin kansan), sissit ovnt lähosty-mässä
vastustamattomalla voimalla Itä-Päkistanin päiikniipmilua
Daccaa, että Bangla Deshin presidentti Syed Nazural Islam jn
pääministeri Täjuddin Ahmed on siirtynyt Bangla Deshin toiseksi
suurempaan kaupunkiin Jessoreen ja että Pakistanissa povataan
mm. presidentti Yahya Khanille, kovaotteiselle presidentille, jota
syytetään myöskovasta väkevimpien aineiden käytöstä ja erinäi­sistä
pikkusynndstä, korkean yirkapaikkansa menetystä jos. jn
kun hän lyhytnäköisellä ohjelmaliaäri menettää Itä-Pnkislfinin
nluoen monikymmenmiljoonaisine asukkaineien.
\ V v , V - '
Oman luktinsa ansaitsee Intian niemimaan kiistan käsittely
^Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, sitten Yleisr
kokouksessa jä viimeksi taas turvallisuusneuvostpssa. Tämän kes­kustelun
yhteydessä saatiin jälleen nähdä ketkä ovat kansojen va­pausliikkeen
puolella ja ketkä pyrkivät säilyttämään vanhan im-
-perialistisen siirtomaajärjestelmän aiheuttaman keinotekoisen jaon
Aasiassa. Neuvostoliitto on sosialististen maiden tukeinaha pyrlci-nyt
saamaan aikaan päätöksen, joka turvaisi Ita^Pakistanin alu­eella
poliittisen ratkaisun,; Se merkitsisi selvästi, että Bangla
Deshin on saatava järjestää asiansa kansan tahdon mukaisesti,
jotta kymmenen miljoonaa Intiaan siirtynyttä pakolaista voisi pa­lata
kotiseuduilleen. Itä-Pakistanin kriisin selvittäminen on Intian
niemimaan tämän hetken avainkysymys, Sodan asteelle kärjistynyt
tilanne Intian ja Pakistanin yäliliä johtuu siitä, että Länsi-Pakis­tanin:
sotilashallitus hylkäsi kansan tahdon, joka ilmeni viime
joulukuun parlamenttivaaleissa. Uudistusten sijasta, joiden puo­lesta
JPakistanin kansa äänesti, Länsi-Pakistan lähetti armeijansa
suorittamaan kansanmurhaa Itä-Pakistäniin, mikä on aina ollut
maan läntisen osan riistettävänä ja sorrettavana.
Yhdysvallat on asettunut, kuten on sert aselähetysten ja poliit-
Uston kannanmäärittelyjen perusteella nähty, varauksetta tvilce-maan
Pakistania Intian niemimaan kriisissä. Tämä ei ole tieten­kään
yllättävää, sillä kuuluuhan Pakistan USA :n johtamaan sot i-lasliittoon.
Yhdysvallat on myös järjestelmällisesti tukenut Anslaiv
kaikkia sotilashallituksia, ja jos sellaista ei ole ollut, pn se nopeasti
>:aatu aikaan Washingtohin käsikassaran CIA:n avulla. Tar.-itsec:
vain mainita Kambodzha ja Thaimaa, Saigonin junttahan on tässä
s^^uhieessa jo "vanha asia", kutgn SKDLrn äänenkannattaja Kan­san
Uutiset totesi noin viikko sitten. .
Kiinan nykyisten- johtajien edustaja YK:ssa asettui johtavan
imperialistisen maan, Yhdysvaltain kannalle ja Neuvostoliiton esit­tämää
päätöslauselmaa vastaan, jatkoi mainittu lehti johtavassa
toimituskirjoituksessaan. Puheenvuorossaan kyseinen edustajn nn-toi
varauksettoman tukensa Länsi-Pakistanin militaristisrllo k<Mi-raalihallitukselle
ja siten myös maan feodaliselle järjestelmällr pc-l:
ii leimasi sikäläisen kriisin syntipukiksi Intian. '^Sorrettujen pun-iustajaksi"
itseään propagoivia Pekingin johtajia ei liikuta vähäsi­kään
Bangla Deshin kansan vapaustaistelu, sen kansan kärsimyl:-
set eikä kymmenen miljoonan pakolaisen kohtalo. Suurvaltaintrrp-irit
on Kiinan nykyisten johtajien politiikassa kansojen vapaus­taistelun
etujen edellä. • .
Pekingin edustajan puheenvuorot. YK:ssa ovat kouriin tiin^
tuva osoitus siitä, initen kauas Kiinan nykyiset johtajat ovat loi­tonneet
imperialismin vastaisesta rihtamasta. ja itse asiassa aset­tuneet
tukemaan kaikkein taantumuksellisinta suuntausta. Ei
Liitä, että hänen jokainen' esiintymisensä sisältää hyökkäyksen
iVenvostoliittoa ja sitä kautta koko sosialistista leiriä vastaan,
vaan Pekingin edustaja yrittää puheillaan leimata Neuvostoliiton
Intian niemimaan kriisin aiheuttajaksi! Tosiasiahan on kuitenkin
se, että juuri Neuvostoliitto on tehnyt voitavansa rauhantilan siii-lyttämiseksi
maailmassa, J a Intian ja Pakistanin edellisen sodan
rauhan aikaansaaminen oli nimenomaan Neuvostoliiton ansiota.
Selvää on, että Pakäistanin ja Intian selkkaus voidaan rat­kaista
vain siten, että poistetaan Itä-Pakistanin kriisi, mikä tä­män
selkkauksen välittömästi aiheutti. Vain tulen lopettaminen ja
asevoimien takaisin vetäminen puolelta ja toiselta merkitsisi selk­kauksen
loputonta jatkumista — liittyen siihen 10,000,000 itäpa-kistanilaisen
pakolaisen olo Intiassa, joka ei voi heitä taloussyistä
mitenkään loputtomasti hoitaa.
MITEN SUHTAUTUU ASIAAN CANADA?
Huomio kiintyy hyvin läheisesti siihen, miten suhtautuu Ca­nada
YK:ssa ja sen ulkopuolella Pakistanin ja Intian selkkauk­seen?
Varmaa on myös se, että canadalaiset tulevat ennemmin tai
myöhemmin tuomitsemaan sen, jos maamme edustajat antavat""
nyt nöyristell^n tukensa Yhdysvaltain imperialismin ja sen kan­nattajien
päätöslauselmille ja muille edesottamisille.
Tässä: yhteydessä on muistettava, että Intian niemimaan tais­telujen
juuret ja alkusyyt ovat siinä vainossa, minkä Pakistanin
hallitus aloitti Itä-Pakistanin demokraattisia voimia vastaan. Tä­hän
sisältyy välittömästi Pakistanin ainoiden vaalien tulosten
mitätöiminen, kansanedustajiksi valittujen henkilöiden vangitsemi-
^sen sekä koko Pakistanin kansan suuren enemmistön tukea ja
kannatusta saavan Awami-liiton laittomaksi julistaminen.
Tätä taustaa vasten canadalaiset odottavat ja vaativat Otta-walta
oikeudenmukaisia kannanottoja niin, että verenvuodatus
saadaan Intian niemimaalla lopetetuksi selvittämällä poliittinen
vyyhti Itä-Pakistanin asukkaiden oikeuksien puolesta, mikä sodan
ensikädessä sai puhkeamaan.
V Moskova. —: Pakistanin ja Intian selkkaus voidaan ratkaista
vain poistamalla rauhanomaisin keinoin Itä-Pakistanin kriisi. Pelk­kä
tulen lopettaminen jäädyttäisi tilanteen eli merkitsisi selkkauksen
jatkumista loputtomiin. Tähän perustuu Neuvostoliiton edustajien
toiminta YK:ssa ja muutenkin kriisin ratkaisemiseksi.
Intian niemimaan tapahtumiin vaikuttavat monet muunlaiset
tekijiit, mutta ennen kaikkea on kysymyksessä Pakistanin .sisäinen
kriisi joka on kasvanut monien vuosien mittaan. Tätä Neuvostolii­ton
käsitystä valoitti jouluk. 10 pna 'Pravdassa lehden arvovaltai-mn
huomioitsija Viktor Majeväki. Seuraavaan on koottu lyhyesti
katsauksen pääkohdat. ' '
Kriisin taustalla ön jo Englan­nin
siirtomaavallan aikana tehok
kaasti lietsottu kansallinen ja us­konnollinen
viha. Intian ja. Pa-kistahiii
selikkauiksen pääsyynä bn
ollut ja oh Pakistanin hallituikseil
toimien seurauksena kärjistynyt
Itä-Pa'ki.^tänin tiliänne.
ITÄ-PAKISTANIA
SORRETTIIN
Pakistanin hallitseva ryttimä on
moriopolikapitalistien ja suur-maahoonistajieri
edustajia ja taan
tumushallitutoen politiiikasta ku­vastuvat
ennen kailkkea' Länsi-
Palkistanin pääomapiirien edut.
Tämä politiikka on koko ajan
koettu vaikeiimpaha jiiuri Itä-Pa­kistanina,
jossa asuu 60% maan
väestöstä^ mutta joka on saanut
taloudellisia sijoituksia vain alle
40%. Itä-Pakistanin elintaso on
ollut huomattavasti ailhaiäempi
kuin Länsi-Pakistanin. Kaikiki tä
mä edisti Itä-Pakistanissa jouk-köliilkikeeri
syntyä kansalaisoike­uksien
ja vapaulksien puolesta^
Palkistanin historian erisimmäi-sissä
parlamenttivaaleissa joulu­kuussa
1970 säi enemiriistöri Itä-
Pakistanin Kansanliitto (Awa-mi),
jota johtaa Mujibur Ra.!h-man.
Puolue vaati rakentavan
taloudellisen ja sosiaalisen uudiisr
tusohjelmansa huomioimista uu­dessa
perustuslaissa. Pakistanin
sotiläslhallitus ja Länsi-Pakista-riin-
poliittiset puolueet vastusti­vat
sitä ja estivät parlamentin
kokoontumisen. Se puolestaan li­säsi
Itä-Pakistanin väestön västä-rintamielialaa.
TERRORIHYÖKKÄYS.
Taantumuksen toiminta aiheut­ti
maassa kärkevän poliittisen
kriisin. Presidentti Jahja Khan
aloitti Rahmanin kanssa neuvot­telut
perustuslaista ja samaan
aikaan armeijan osastoia siirret­tiin
Länsi-Pakistanista Itä-Pa^cis-taniin.
Maaliäkuun 25 päivänä
1971 piresidentti keskeytti yllät­täen
penistuslakineuvottelut ja
Rahinan ja muita Kansanliiton
johtajia pantiin vankilaan. Armei
ja aloitti hyökkäyksen Itä-Pakis­tanin
kansanjoukkoja vastaan.
Sabrylte ja muille
Kairo. . _ Vasemmistolaiseksi
sanottu Egyptin entinen varapre­sidentti
Aly Sabry ja kolme muu­ta
joihtoihenkilöä tuomittiin tääl­lä
torstaina elinkautiseen pakko-työvankeuteen
syytettynä siitä,
että he osallistuivat yritykseen
presidentti Anwar Sadatin si­vuuttamiseksi,
51-^6tias mr Sabry julistet­tiin
sjryllistyneeksi johtajan omi­naisuudessa
viime toukokuussa
muodostuneeseen salaliittoon pre­sidenttiä
vastaan. Muut tuomitut
ovat: entinen sisäministeri Sha-rawy
Gomaa; presidentin ehtinen
neuvonantaja Samy Sharaf ja
Egyptin ainoan poliittisen puo­lueen.
Arabien sosialistiunionin
johtaJjana aikaisemmin toiminut
Abdel Keriim.
Kolmimiehinen vallankumous-tribunaali
tiedoitti, että miehet
pii alunperin tuomittu kude-maan,
mutta tätä tuomiota oli
lievennetty presidentti Sadatin
henkilökohtaisten ohjeitten mu­kaisesti.
TarMcailijat huomioivat kuiten­kin,
että kukaan ei odottanut te­lotuksen
täytäntöönpanoa, sillä
Egyptissä teloitetaan vain ani­harvoin.
Toisessa oikeusportaassa tuo­mittiin'
saman syytöksen perus­teella
entinen sotaministeri, ken­raali
Mohämed Fawzy 15 vuo­deksi
palkkotyövankeuteen.
Satojatuhansia ihmisiä kuoli ja
joutui vankilaan. Terrori aiheut­ti
kymmenen miljoonan itäpakis-tanilaisen
paon Intiaan, jossa
syntyi pakolaistulvan johdosta
vaikeita' Sosiaalisia ja talpudel-
Hsia ongelmia.
Intian hallitus pyysi useita ker-toja
P'akistanin hallitusta lopet­tamaan
vainot Itä-Pakistanissa
ja normalisoimaan tilanteen, jotr
ta pakolaiset voisivat palata ta-kaisjin.
Pakistanin hallitus iei kui­tenkaan
aloittanut toimenpiteitä
poliittisen ratkaisuin hyväksi,
vaan vainot jatkuivat. Samalla
voimistettiin sotilaallisia varuste­luja
Intiaa vastaan.
VASTARINTALIIKE
Itä-Pakistanis.sä syntyi voima­kas
vastarintaliike teri-oria vas­taan.
Syntyi sissiosastoja ja muo­dostettiin
Bangla Deshin . (Itä-
Pakistanin) hallitus. Neuvostolii­ton
presidentti Nikolai Podgornyi
vetosi huhtikuun alussa Pakista­nin
presidenttiin ja pyysi tätä
ryhtymään toimenpiteisiin veren-vuodätu:
ksen lopettamiseksi ja
Biirt3^ään poliittisen ratkaisun
menetelmiin. Tätä Neuvostoliiton
kantaa on sittemmin toistettu
useita kertoja.
USA ei koko aikana tuominnut
Itä-Pakistanin vainoja eikä pyr­kinyt
edistämään todellista po­liittista
ratkaisua. USA ei kos­kaan,
lopettanut sotilaallista apu­aan
Pa)kistanilta. Kriisin johdet­tua
sotaan Pakistanin ja Intian
välillä USA:n hallitus kiirehti
syyttämään Intiaa ja lopetti sil­tä
avun. Tätä USA sanoo "eh­dottomaksi
puolueettomuudeksi";
Englannin hallitus ei puoles­taan
ole koko aikana liikautta­nut
_sormeaJkaan saadakseen Itä-
Pakistan i n väestön va i non ja ve­ren
vuodatuksen loppumaan, vaik­ka
Pakistan ja Intia ovat britti­läisen
kansainyhteisön jäsenmai-ta,
toteaa Majevski.
PEKING KIIHOTTAA
Kiihottajan osaa Intian niemi­maan
tapahtumissa on jatkuvasti
näytellyt Peikingin johto. Mao­laiset
pyi^kivät vaikuttamaan'tai
.saamaan vaikutusta itä-Paikista-nissa
ja saarnaavat agenttienpa
avulla siellä "kansan sotaa". Toi­saalta
maolaiset tukevat Pakista­nin
hallitusta, Itä-Palki£(tania' ja
Intiaa vastaani P^iiigin; toiminta-
Intian niemiraaftn' kriisinä, on
vastoin Pakistamh jä Intian kan­sojen
etuja j ^ suoranaista pettu­ruutta
Itä-Pakistanin väestön
taistelun kannaltfi, arvioi Ma-r
jevälci.'' ;
Pakistanilaisten kohtialo on Pe-kihgin
j(>hd(S^le yhdentekevää, sil­lä
Kiina ajaa Nöuvpstoliiton kär
sityksen mukaan Pakistanin poli­tiikallaan
yksinomaan omia suur-valtapynkimyiksiään.
Tiavoitteena
on Kiinan aseman lujittaminen
Aasiassa keihoilla milia^hyvänsä
ja niinpä maolaiset tukevat Pa­kistanin
hallitusta Intiaa vastaan
ja yrittävät myrkyttää muuten­kin
aasialaisten mieliä toisiaan
vastaan. Majevski toteaa tämän
politiikan Nixonin opin sukulai­seksi
ja huomauttaa, että myös
YK:n käsitellessä,-Pakistanin ja
Intian välistä sotaa oli Kiina
USA :n kanssa samassa leirissä.
Molemmat ; kannattivat "ratkai­sua,
joka jäädyttäisi tilanteen
ja merkitsisi selkkauksen jatku­mista
loputtomiin". V
Pakistanin kriisin yhteyde^ä
Kiinassa käytävä Neuvostoliiton
vastainen kampanja palvelee Ma-jevskin
käsityksen mukaan lähin­nä
sisäisjä_tarpeita. Kiinalaisten
mieleniknnto halutaan öiten ve­tää
pois inaan sisäpol i ittisesta
kriisistä.
Koko maailmaa tyrmistytti äskettäin tieto Geoirge Jabbson^jo,
lahjakkaan neekerikirjailijan ja Yhdysvaltojen värillisen väest;^
oikeuksien puolustajan murhasta amerikkalaisessa San Quentinin
vankilassa; Taantumus murhasi hänet samoin kuin se teki vähän
myöhemmin Attican vangeille. Edistyksellinen journalisti Jessica
Mitford tapasi Jacksonin vähän ennen tämän kuolemaa. Uutistdi-mil^
to Novosti (APN) esittää lukijoilleen lyhennelmän tästä haastat-tdusta.
USA voi antaa $300
miij. Israelille
Washihj,'t«n. — Yhdysvaltain
edustajahuoneen valtiövarainlau-takunta
hyväksyi maanantaina
ulkoriiai-sen avun väliaikaisen
määrärahan, sisältyen siihen Is­raelia
varten tarkoitettu $300
miljoonan erä ja $100 miljoonan
Kumnia Pakistanin pakolaisille.
. Tämän päätöaiauselman perus­teella,
mikäli se tulee hyväksy­tyksi,
voi Yhdysvallat jatkaa ul-komaa-
avu.stustaan maalisk. 15
päivään asti.
Ajatus George Jacksonin, haas­tattelusta
syntyi mielessäni jo
aikaisemmin lukiessani hänen
kipjaansa Soledadin veljekset, jo-ka
on; vankilasta lähetettytjen
kirjeiden koikoeJlma. Kuukausia
kestärieiden väläyttävien ja hedel-m
ä t l ^ i e n neuvottdujen: jällkeen
Jacksonin asianajajan onnistui
lopulta saada minulle vankilan
johdolta lupa jpäästä haastattele­maan
vankia.
Jadksonin kirjan alkulauseesta
Jean Genet nimittää Soledadin
veljekset kirjaa rakkauden ja tais
teiun runoelmaksi ja toteaa, et­tä
kirjeistä voi selvästi seurata
kirjoittajan elämäntaivaQta, hiu-
Ikän köimpelöitä kirjeitä äidille ja
veljelle, jotka vähitellen nousee
vat esiin epätavallisina ihmisi­nä.
Kirja oh puolittain runoelma
ia puolittain kertomus. Varsin­kin
viimeiset kirjeet ovat erittäin
lämpimiä ja herkkiä Mutta min­kälainen
on kii^jan tekijä itse?
San Quentinin vankilan vangin­vartija'
sanoi minua sisään pääs­täessään:
"Tapaatte Jacksonin
asianajajien huoneessa. Bhdotam
tne teille turvallisuussiiojelijaa.
Jackson on hyvin vaarallinen ja
hurjapäinen ihminen, hän pystyy
mihin vain". Vastasin tähän, et-:
tä halu tehdä haastattelun il­man
todistajia ja että tästä eri­tyisesti
sovittiin saadessani lu­van
tulla vankilaan. "Suojelija
asetetaan sitten ikkunan ralle.-
Hän ei kuule teidän keskustelu­anne,
mutta nälkee kaiken mitä
huoneessa tapahtuu". En suostu­nut
tähänkään ehdotukseen.
"Voimme vetää tiheän piikkilan-kasuojuksen
teidän ja vangin vä­lille",
jatkoi vanginvartija itse­pintaisesti.
En suostunut tähän-kään.'~
X^tija tuli täten tahto-
'Hän tuli luokseni: suoraselkäise­nä
ja tarjoten miellyttävästi hy­myillen
kättään sanoi: "Olen
iloinen nähdessäni teidät".
Puhuin kauan hänen kanssaan.
— Tavallisesti nukun kaksi—
kolme tuntia, sen jälkeen voiniis-teien
kuuden tunnin ajan, muun
ajan luen tai kirjoitan." (Jackso­nin
kirjeissä kuvataan voimiste-
Quliikkeitä pienen pienessä yksi­tyissellissä
näin: Tuhat sormien
taivutusta ja suoristamista päi­vässä.
Minulla on siinä ehkä jö
maailinanennätys _- G. J.). Sit-»
ten kirjoitan, Parha.illaan tutkin
Yhdysvaltojen työväenliikettä.
Lisäksi haluan tutustua parem^»
min viidenkymmenen viime vuo­den
historiaan, jonka aikana fa­sismi
levisi läntiseen maailmaan.
Lopun ajan käytän kirjeiden kir­joittamiseen
niille, joista pidän.
Huomautin hänelle,, että hä..
neltä saamani kirje oli kirjoitet­tu
tylsäiUä kynällä.
—- Se on kaikki, mitä minulle
täällä sallitaan, sanoi George
Jackson, Mitä kirjeisiin tulee, niin
kolme neljännestä niistä pidättää
sensuuri. Sain tiedon siitä aivan
sattumalta. Vankilan sääntöjä
tai järjestystä ei saa arvostella.
Kirjeet tarkastetaan pari—kol­me
kertaa. Aluksi kirjeet joutu­vat
vartijalle, joka kerää postin.
Hän lukee ne ja lähettää ne sit­ten
erityiseen huoneeseen, jossa
kaksi henkilöä~tukee-TTe7-Erityis-tapauksissa
itse vankilan johta­ja
liikee kirjeet. Kaikki mitä kir­joitan,
valokuvataan ja kuvat
asetetaan mappiin minua koske­van
aineiston kanssa.
— Te luette paljon. Kuka
opetti teidät pitämään kirjois­ta?
Äitini. Luin paljon jo lap-mattaän
paljastaneeksi minulle, sena. Rakkain kirja oli Stendha-että
vankeja kohdellaan amerik­kalaisissa
vankiloissa kuin häk­kiin
suljettuja eläimiä.
Ja niin sain tavata Jacksonin.
Muistetaanko
Viime syksynä suoritettujen maakuntavaalien yhteydessä
meftä ontariolaisia. valistettiin vakuutusyhtiöiden voimaperäisen
mainpskamppnjan perusteella ja avulla siitä, kuinka suuria "vaa-roja"
liittyy~*eiihenrjos työväen'mahdollisen"vaixlivoiton perus-
'teellä otetaan täytäntöön maakunnalliseati omistettu ja hallittava
syy-suhteista vapaa autovakuu­tus,
r ,
Työväki Ci voittanut— vali­tettavasti.
Mutta autoilijain edes­sä
on nyt uusi huomattava va­kuutusmaksujen
korotus. Vakuu­tusyhtiöiden
järjestö ilmoitti jou­lukuun
1 pnä, että autovakuutus­ten
hinnat kohoavat Canädassa
"keskimäärin" 4.8-prosenttisesti,
ollen korotus 6.5-pro3enttinen
Ontariossa ja sitäkin suurempi
esimerkiksi Torontossa jne.
Tämä uusi autovakuutusten ko­rotus
palauttaa mieleen, että au­toilijoita
onnellistutettiin yksityi­sesti
omistettujen vakuutusyhti­öiden
toimesta viime vuonna kes^
kinläärin 12,4-prosentti8ella auto­vakuutusten
korotuksella.
Muistetaankohan näitä seikko­ja
tulevissa vaaleissa?
Iin Punaista ja mustaa, jonka
luin 13-vuotiaana. Myöhemmin
luin Jack Londonia, sitten Sha­kespearea.
Paso Roblesin vanki­lassa
tekeydyin tyhmäksi ja näyt­telin
kuuroa. Sen ansiosta sain
lukea paljon kirjoja. Olen suu­resti
kiinnostunut poliittisesta ta­loustieteestä.
Jokin aika . sitten
luin Engelsin Anti-Dyhringin ja
sen jälkeen Kommunistisen ma­nifestin.
Kysyin Jacksonilta: Miten van­git
ottivat vastaan kirjanne?
— He pitivät siitä. Tajuatteko,
että ölemmetäällä loukussa. He
iloitsivat siitä, että edes yhden
onnistui ker|.oa asioista. Me olem
me sorrettu kansa, ja jo se to­siasia,
että vanki kir-joitti kirjan,
että hänen äänensä kantautui
vankilan muurien yli, että hän
puhui kaikkien vankien nimissä,-
vaikutti epäilemättä, heihin kaik­kiin.
Vanginvartijat katsovat mi
nua kuin olisivat valmiit iske­mään
tikarin rintaani. Heidän
silmänsä sanovat: ensimmäisen
otollisen tilaisuuden tullessa sinä,
musta apina, olet kuoleman oma.
Kun toimittaja toi minulle kir­jani
ensimmäisen kaippaleefl, se
takavarikoitiin saman tien.,Mut­ta
asianajajani nosti metelin ja
lopulta sain kirjan takaisin. Jos
minulla ei olisi ollut asianajajaa,
(Jatkuu sivulla 3) .
PÄIVÄN PAKINA
Monella on joulu ja joulu­iloa
ainakin tipottain. Mutta
kaikilla ei ole joulua. To­siasiassa
joulukin voi aiheuttaa
suurta kärsimystä ja katkeruut­ta
niin täällä Canädassa kuin
monissa muissakin maissa.
Näin joulun edellä lienee pai­kallaan
pysähtyä hetJkeksi ajat­telemaan
tätäkin seikkaa.
E3imer'kiksi juutalaisten mie­lestä
Jeesus ei ole pela.stanut
sen paremmin maailmaa kuin
mitään muu taikaan. Heidän va­pahtajansa-
tai oikeammin mes­siaansa
on vasta tulossa tai ai­nakin
niin udkotaan.
Toisin sanoen, ns. kristityis­sä
maissa vietetään juutalfiis-perheöUe,
syntyneen Jumalan po­jan
juhlaa, mutta juutalaiset ei­vät
itse halua olla missään te­kemisissä
tämän juhlinnan kans
sa, sillä heidän "kristillisyyten-sä"
kieltää puheet Jumalan po­jan
syntymästä, ja odottaa, että
sellainen tapahtuma on vasta
lulo.ssa.
Uskonnolleen vakaumuksclli-set
juutalaiset pitävät kiinni
tästä katspmukaestäari ja opet­tavat
sukupolvesta toiseen lap­silleen
sitä.
kiiri liupact ovat pieniä ja ym-märtämiilttömiä,
}• vanhempien
edessä on lukemattomia vai­keuksia
selittää, miksi he juh­livat
jotakin- muuta, eikä jou­lua;
ja siihen liittyvää kristin­uskoa.
Juutalaiset eivät luonnollises­tikaan
ole tässä poikkeusase­massa.
Tunnettu tosiasia on, et­tä
enenvmistö ihmiskunnasta on
ns. "pakanoita" ja vähemmistö
kristittyjä. Ja nämä kristitytkin
ovat jakaantuneet niin moneen
kirikikoon, seurakuntaan ja lah­koon,
että ns. "pakanakan.sojeri"
on varmaan turvauduttava arr
panappulan heittoon saadakseen
selville, mikä kiilkko, seurakun­ta
tai iälilko lopultakin ikuiseen
taivaan iloon vie.
Kaiken lisäksi — niin Juma­lan
kuväiksi kilin olemmekiti teh
dyt — ihmiskunnan enemmistö
koostuu värillisistä kansoista.
Mutta värilliset kansat saavat
nähdä kuvaraamatuista, maa­lauksista
ja muista, että niin
Jumalan poika kuin hänen ope-tuslapsensakin
ja sanalla sanoen
koko kiilkkq edustaa vain valko­ihoisia.
Miljoonille värillisille, :
entisille siirtomaalkansoille jou­lu
on valkoihoisten valloittajieri,
pii:ikuricn, ryöstäjien ja rijatä-jicn
juhla.
Tarkoituksemme on vain yllä­esitetyillä
osoittaa,' että juuta­laiset
eivät ole aiiinkaart yksi­nään
joutuessaan perhe-elämäs­sään
ristiriitaisiin tunnelmiin
varsinkin jouluna kun esim. hei­dän
lapsiaan vedetään kouluis­sa
yleisiin joulujuhliin, joulu­laulujen
esibtäjäryhmiin jne.
Ihmeellisintä on kuitenkin se,
että kaikesta siitä ulkopuolises­ta
painostuksesta, minkä alai­sena
juutalaiset elävät niin Ca­nädassa
kuin kaikissa muissa­kin
ns. "kristillisissä" maissa,
he säilyttävät kuitenkin oman
uskonsa ja katsomuksensa.
Totta on että juutalaisiakin
on "kääntynyt" kristinuskoon.
Monen heidän mielessä saattaa
olla ajatus, että "yirrän niuka-na
kulkeminen"^ ja erikoisesti
kristityksi julistautuminen, an­taa
vispejä etuisuuksia yritettä­essä
kavuta taloudellisesti ja
sosiaalisesti paremmille soppa-padoille.
Toisia juutalaisia osallistuu
aktiivisesti joulun kaupallisen
puolen "viettoon" menemättä
sen pitemmälle "Virran muka-na".
•..
Yhtenä syynä kaiketi pää­syy
miksi juutalaiset ovat
kaikissa "(kristityissä" maissa .
voineet, niin menestyksellisesti
puolustaa "omaa uskontoaan"
on eihkä se'julma kolitalo, mitä
juutalaiset, ovat "kristityiltä"
saaneet osakseen.
Kristinuskon voitto heidän
maailmanpsassaan toisella ja
kolmannella vuosisadalla päästi
kaikki helvetilliset vainon ja
terrorin voimat valloilleen juu­talaisia
vastaan. Sitten tuli ris­tiretkien
aikaiset vainot ja maas
ta toiseen karkoitukset. Lopuk­si
meidän, aikanamme ihhiis-syöjien
Natsi-Saksassa kehitet­tiin
pirullinen suunniteln\^ "juu-talaiskysymyksen
lopullista rat­kaisua
varten" mitä noudatet­tiin
sellaisella perusteellisuudel­la
ja julmuudella, että miyooma
juutalaisia (yhdessä muiden so­dan
vastustajien kanssa) tuhot­tiin
natsien keskitysleirien kaa­sukammioissa.
Ja Saksan kirk­ko
oli sitäkin rikosta tukeml^s-sa.
Onneksi hitlerismi tuhottiin
ja sen yhteydessä myös juuta­laisvainot.
Mutta jos oikein re­hellisiä
olemme itsellemme ja
muille, niin kyllä sitä löytyy
juutalaisvastaisuutta vieläkin, ei
sen talkia että he olisivat jot^
kin pahaa tehneet, vaan sen
vuoksi kun he sattuvat olemaan
juutalaisia. *
Yleisen jduluhyminän yhtey­dessä
lienee paikallaan palaut­taa
mieleen miksi kaikki ihmi­set
eivät voi siihen sydämes­tään
yhtyä — ja kuten säijottu,
juutalaiset antavat ehkä räl-keimmän
esimerkin miksi, mut­ta
ei selvästikään ainoata.
— Känsäkoura,