Vapaus, December 16, 1948

              nm
h jSiyai 26^. Tdjcstal^a, jouluk. li5 p. — Thursday, Pec. 1^
ia*
1
li
'Mm
Mi
ICiifOS asialikaUlemme
PAUL'S MEN'S WEAR "
MIESTEN PUKIMO
)[epi i» Bftssle INU. mm. Sw4l!>JWy
Ml
'0i
Toivotamme kaikille asiakkaillemme
OIREIN HAUSKAA JOULUA
JA ONNEA SEKÄ» MENESTYSTÄ
TULEVALLE VUODELLE
'a
— Ja mulstaJtln, «Mä annat sofcerl-
82tian o^a kun miijf menen ulos ja
dnä tiedät, mikä £un ottaa Jos vieM
k3mn menet kaapille leipää varasta-maan
~ kirjkui pikku-KallJn kasva-
I fcusälti ja paJskas; oven «enne sään
'^Uinj. Pikku-Kallp istjil sohvan nurk­kaan
kyyristyneenä Ja katosi ijäncn
Jälk?ens|l JcauhlJituneln ilmein. Sit­ten
iääatyi D^;>.akkunaan ja näki
«ukon meaevJn inäen yli ijaapuritu-paa
kohden ja oijs^in hän huokasi;
Jjslpotuksesta, «Ul^ M n tiesi nyt hiu­kan
aikaansaavansa olla yksin ja että
nyt taasen yJOidoin^tuU j?ieni>yä]^^
hetki saflatteliljen- ja korvapuustien;
jLomaan- l«In'pieni kuin olikin, «tun­tui
hänsstä nJin./kovin paljon pahem­malta,
kun sai yksin<tuvassa olla. Sii­nä
hän istuinyt, tuo pieni Jmusvuotias
ja Icatseli edessään olev^aa avtiota seu­tua,
Jonka yU Hämärä hiljalleen alkoi
laskeutua.
Pikku-l^llen eläfmäntariiia oli tä-»
hän asti ollut keskeytymätön' surun
aika Ja tunUii &4elleen]dn /)sellaiseksi
Jääyän. Että ne, Joijta hän Isäkseen
Ja.: äjditoeenkuj^ui; eivät "d^^^^^^
dik$at vanhempana si^tä hän oU vär
Kirf. ^mll Olofson
hitcUen selville pääsemässä. Kun
elatusälti kerran noitui ja pieksi hän--
tä, oa tämä raivoissaan huutanut, eM
tä paras oJisi; jos tuo penikka m«nlsl
sinne, xx^lä. tullutkin oU. Hän pii,
myöskin Joskus kuullut naap^nien ^ «
huvan/ että hänen vanhamp^nsa;^!!-
v&t saanjei rahoja siltä, että "olivat
ottaneet pennun rlsilkseeh" Ja ,että
ie oli oUul kovin tyhmästi tehty,' tor
kara kun Jo aikapäiviä oli' sydhyt
kaiken suuhun-a; - Ny t vistiil hän ;.tuos>
sa Ja ihmetteli, miksei hänellä ols
niinkuin mii&a lapsiUa^-M^
hän olisika^/ jos hänellä olisi leikki­kaluja
niin .kuin muilla lapsilla ja jos
iiän saisi syödä vatsansa täyteen sUtä
kovia.ssinoja Icuulematta.' Polkarau^-
ka s_al kyyneleet- silmiinsä muistae&i
saan; miten<naapurln pojan isäf^aina:
otti poikansa polvelleen ja-'lohdutti
häntä kun hän sattui leikissä itsensä
loukkaamaan ja miten hän Jfcse, vaik­ka
kuinka olisi sattunut, ei uskaltanut
iskujen;:pelosta Itkeä ihmistennäh-r;
den,;,vaan tä/tyi tuvaji nurk:n: taate :
M
m
MM
mm,
m
mm
mmi
m m
li i
HAV$KAA
JOULUA
JA
PALJON '
ONN^A SEKA
MENESTYSTÄ
ENSI VUONNA
I
'mm
m. LIHA. JA RUOKATARPEITA
Hsojsmn&M. ST. s.
i l
-SUDBURY
pauksessa leiSemjpää; pnkof^lyä?'^:?'
IjKn kuuli keittiön ;ov^^
jateasjsulkeutu^. Kuului ankelten
narii^a ja hetklstä^^^m^
Antero "feÄmpän o
MtelönpsoUulKeil^se^^
Ien käveli hän Iceittiön'luukun luona
vielä seisovan mJehien luokse.
^ "Sinä olet"hassu",'hä;ri ^sänol.'''
Hetken he mitteillvät; toisiaan kat-seillaaii.
m
o/evaji hal[on lattialle.
"Ehkä", hän n^önsj jä hänen äär
nengä du' jäätävän ^auhaUineii. "Mut­ta'sir^
dut *;tiyvin järkevä."
Häjnjcääntyi Ja käveli vuoteelleen.
J^iet^cen tuijoteltuansa s e y ^ l Antero
.hänen esljnpkkl^^-'
Aamull?. pilejh^i; nojJSilyat yl^s niin
kuin;,^xmenJK}n.^^
ti.kan^ j.akeU k«ittp.a ja ^orvl^etta
niin ^uin oli Jakanut kSj^i^Jnaaa-rnuin^''
varhaisesta syksystä jalkaen.
JPiihuttiin tavaUJ(§ista |u-;kisi$ta asiois­ta,
.jimttayj^ll^estäj^ ei
hiiskuttu § a i ^ I ^ a p . /knterop Jöbim-mät
p^ytätoyeri.t puhelivat hänen
kanssaan niin iculn mitään ei o^si
— Mitä sulia £l«llä on, senkin var-kaanpenlkka,
— kirkui hän ja a^tui
] uhkaavana pienokaisen Juokse, $o}sa
purskahti äänekkääseen itkuun ja pu>
dotil leivänpalan lattiatJJ?,
— Enkö minä Mt^ .ajateUut, että
s:nä taasen varastaisit! -^kähisi eu^
ko javmeni muurinni>t|tflsta hakemaan
^ Äiti kUtU, äUcää Jyök$ -> mi>
liunoU niin nälkä--^ minä en :eiiään
koskaan iez — nikoiU Pikku-
Kalle J3, puristui kovasti Äsinäävps-,
.en nurkassaan. '
— Minä en ole sulle mikään äiti
ja minä opetan 5un-wasta^aan ja
valehtelemaan, että sun on nälkä —
niinkuin tässä muuta tekisit kuin söi­sit-
, > '
Ja silloin sattui Appi pienokaisen
selkään, .mutta tämä el uskaltanut
huutaa, sillä hän tiesi, että silloin
olisi hän; saanut kahta kauheanunan
selkäsaunan. Kun hän viimeinkin
tiapaljtunut.
Viikot yleriyät. Yällln pH supj?, vä-lyjn
»pakkanen -välUn tuiskutti lurita;
SiUol'n tällöjjn «Rysäsi jtnles sahansa
jänteen, npjxsi .fuksilleen Ja häylst
inuutamp^j päiväni. m^l^?m "kuin
^lo?^J mk^n plljitka^p.\pi?wÄ to-lui
niin kyin sen tä§sj^ 'pielien takai­sessa
maailpMussapn^^k^^
Teeriharjun kämp&lls pU palannut
rf>uha.
juosta yksinäisyydessä itkemään.
Pimeä tuli ja suruUlEena katseli
Pikku-Kalle ympäri synkkää huonet­ta.
Hänen, oli.nälkä, mutta ei tiskal^
tanut pqikaparkamsnnä kaapille lei-^
pää ottamaani sillä elatusaidin sanat
kaikuivat vieläI hänen korvissaan:
"sinä tie<^ät mikä sun\ottaa, jos vielä
kerran'menet kaapille leipää varas­tamaani"
Hän tiesi hyvin, että va­rastaminen
oli synti,, mutta\hän ei
voinut ymmärtää miksi' .toiset lapset
salvat ottaa, leipää niin paljon kuin
tahtoivat ja usein vielä voitakin pääl-ie
eivätkä heidän vanhempansa siitä
heille puhunest yhtään mltäär..-:-Eh­kä
se ei oleks^an mikään synti — — —
Jos ottaisin vaan pienen, piensn pala­sen
ja haukkaisin oikein pieniä pa­loja,
että kestäisi kauemmin. Näin
hän; ajattelin katsellen - kaapinoveen;
mutta sitten tuli mieleen elatusäiti ja
mitä tämä öli sanonut. Mutta
eihäij hän tiedä, jos otan vain pienen
palasenjatkoi hän ajatustaan Ja'
oikein '^tietämättä, miten se kävi, oli
hän jo kaapilla ja taittoi kalgm kul­masta
pienen palasen. Ja sitten alkoi
hän järsiä kuivaa, kovaa palasta, joka
hänelle oli oUceata herkkua.
Mutta kauan ei hän siitä saanut
nautti^.; Äkkiä aukeaa tuvan ovi ja
elatusäiti seisoo poikaparan edessä/
V ?Pjkku-Kalle puristaa suonenisedon^'
tapaisesti leivänpalaa laihassa kädes-
£ ^ n selkänsä takana; ettei eukko huox
maisi sitä. Mutta kun elatusäiti oli
lampun sytyttänyt, huomasi hän heti
plkkuraukan pelon Ja miten täaiä'sei-soi
!:käsl seläntakana
pääsi rääkkääjänsä käsistä; ryömi häh
.nyyhkyttäen; tuvan ; kaukaisimpaan
nurkkaan. *"
— Älä nuuskuta, penikka; taikka tu­lee
;:lisää. Ja sitä sinä; saat kummin­kin,
kun Isä tulee kotiin. Kyllä me
sim opetamme ihmiseksi,. :si:tä saat
olla varma.
Elatusäiti se näin lohdutteli pieno­kaista.
Pikku-Kalle tiesi, mitä uhkausta
seurasi ja yritti senvuoksi kaikin voi­min
niellä n3n?hkytyksensä. ;Mutta se
ei tahtonut oikeen 'onnis'tua.
^Suus kiinni, penikka, sanon mi­nä
— ja samassa lensi sumlpuukap-;
pale muurin luota Pikku-Kallea koh­den
ja sattui kipeästi poikasen sel­kään.
Mutta lapsi ei uskaltanut päästää
ääntäkään, vaikka miten olisi koske­nut.
Hän ymmärsi, että on olta^ra
hiljaa
Illalla ei Pikku-]S:alle saanut palas­takaan
.ruokaa. Nälkäisenä pani hän
nukkumaan Ja nälkäisenä 'l^ousl ylös
aamulla. Pöydällä oli ruokaa, mutta
pienokaisen täytyi nähdä nälkää op­piakseen
olemaan leivänpalasia va­rastamatta
—,
• « «
V Monta vuotta on kulunut" siitä, kun
Pikku-Kalle kuusvuotiaana poikasena
sai s^lkäänsä^ siitä, että oli. kotonaan
yrittänyt sammuttaa nälkäänsä pie­nellä
karkean 1 leivän palasella. Mut-;
ta hän muisti sangen hyvin, ^ miten
hän aina ja alituiseen sai kuulla, että
hän oli varas ja miten hän lopuksi
Itsekin alkoi; liskoa olevansiarikolll-:
nen,: Jota kuka tahansa pii: oikeutettu'
SäävuoTlen lukumäärä
FohJqls^^t:iant<lIa/?il3*uvien Jä-*'
vuorien lukumäärä y^ilhtele» ,efi vuo­sina
huomatta vasii. yvximia 1012.
jolloin Titanic-iiihoutiui, oli jäävuori.^
noin 1,100 Jäp^kuiiin. yuom>^ iOZ*
niitä oU alno$i5tf(an ii ja y. -^^i va»
jaat 700 ^pp^ta-
Jäävuoret .lU^jjat 3Mt^sj* etejäfi
kohti ja joutuv^,Iop)ja^'<5K>lf-Älrtaai:'
missä 3)e .jsulayat /no^i .Mh^essa vjl--
rankal^maah ja sormella osottamaan.
Hän V muisti nyt, raastuvanoikeuden
odotushuoneessa istuessaan, miten
kojss^. Onpa j o a ^ tapahtunut nlin^|
Jsin, että ^ a l t a i ^ kaupv^klkprttejln^
kokplnen Jääv«^ on sul^ut Golf^;
virrassasi tunn^a.
r-HlenQink^^peU'J;a:^'heij^t»a ta-'
kaisin alnoasiasöji; nom^
siltä' valomääriltä, mikä sen pintaan>
osuu;;kun :taas;-90 prosenttia menee
lasin läpi. - \ f
hän - vl3-vu0tianä%ai)oikassim . oli^ lah^^^^
ttenjrt: maailmille ^siMä u
hän.^U huonpmpl^ihininen ^,Uin'muut|
Ja että Mnestä W>koskaan^n^
Siv tullakaan! Blr^skaann^
ta kuin huonoiihnUnenyJ
Hän muisti^^nyC; miten han asiasta
ajatteli, f kun v ^ ^ «hänen
tielleen kasautväWt;. ^
Hän oli Itselleenjaiin vähän arvoa*
pannut, sillä 'hänestä tuntui yhden­tekevää
mitä .tapahtui, — varashan
hän: oli jokatapauksessa, varas ja r l - >
kollinen. —. niin, että : menköön nyt •
miten tahansa . . . - . l
•Mutta kun hän nyt ajatteli kaikkea;
tätä, oU hänelle päivän selvää, että^
hänl oli ollut maailmalle lähtiessään i
yhtä hyvä^kpin, k^ka muu tahansa^
mutta^^eoUvÄ häneltä vieneet tiskonj
Itseensä; oman arvon tunnon alltulr
silla vakuutuj^illaan, että hän oli var^
kaatasekainen. Se oli (tehnyt onnetto­maksi
hänen elämänsä. Se, ejitä hän­tä
syyttömästi varkaaksi ;lapsehasyyf
tettiin, se teki hänestä todella Tikolli-::
^en. Mutta ei maksa vaivaa ajatella
sitä.-^ Muuten — ^eihän häntä sjryttÖT
mästi oltu tuomittu. Olihan hän
monta kertaa:; ottanut leivänpalan
Heikko punotus kohosi Kallejn kas­voille,
kun hän kuuli nimeään huudet­tavan.
Poliisi,- joka hänen vieres­sään
oli vartijana istunut, nousi ja
ohjasi hänst edellään oikeussaliin,
missä oikeus ja' kuulijat Q(|ott4vat,
Varkautta koskeva polilsltutkintopöy-täkirja
luettUn ja KaUe seisoi hUjal-sena
ja vieraana sitä kuunnellen.
Mutta kun tuomari luki: VVangittu on
lapsuudestaan saakka oUttt tunnettu
epärehellise^csi ja on kolme kertaa ep-nemmin
varkaudesta rangaistu" — sil­loin
vavahti syyt?etty. Näitä sanoja
kuiOlessaan»'puristui kyynsjeet ..Kal­len
silmäkulmasta,'n^tta h ä n e U ^n
ei ollut 'mitään - vastaan väittiäniistä.
Hänhän oli ollut /•varkaansekahjen.
Aina lapsuudestaan asti. — , . ,
/
OLKpOJS JOULUNNE ILOINEN
. JA UUSI VUOSI
. MENESTYKSELLIliEN
HUONEKALULAHJAT
antavat mukavuutta
kaut^ vuosien
LAATUHUONEKALUJEN TALO
B.URHAM S[T. S. SUDBURY
iliiÄiiliiii;^
OLKOON JOULUNNE HAUSKA
JA UUSI VAJOSI
MENESTYKSELLINEN
Vakuutuksia ja kiinteimlstölainoja
11ELM St. EAST SUDBURY
PARHAIMMAT VUODENAJAN
TERVEHDYKS^^ET: .
X
CITYCLEANERS&DYERS
PUHELIN 5-S655 ~ \ . . . , SUDBURY
^ 287 Itathleen Street jä 56 Cedar Street
\
TERVEHDYKSENI
Tldsvakmtu^ten välittäjä
185 RIVERSIDE DR. PUHELIN Su^bury
\
Lämpimät moienaian tervehdykset
kam^e asiaUudUenme
. tttttavillemme
TOIVOTTAA
CANADAN SUURIN SUKSITEHDAS
ÖiYMPiAURHEILIJATKIN
I^JLITSEVAT TUOTTEEMME"
591EDNAST.
HU