Vapaus, July 7, 1930

              hän ialaisesu lähetä,
»nilntermiis, jcss»
tiaan sitä.
i^keä ja mielenkiiiitomen kfrja
jlm^tyiiyf!
v/ MOIiOTOW
«>. Kenraali Koadt, ^21
sm saksalainen aJäSS
unmisteri, toImittt^»2|
nurhattiin 34 (nUa ^ J l
ttu) työläistä Ja-karf^
»otuksen yht«ydes«.-«
Siles oU aikaisemaäa^
Irastaan saadakseen ti^
l l ^ i tulla uudelleen 1J3
;ta "eroamisestaan- h r r tJ
salaisesti hallitsi ^
. josta mainitaan
tm samannimisen m
punki Orurossa on uönh
listen kenraalien rylnnij
ollut missään yhteydesS
eikä koululaisten li
nssa. Tämä Oniron musi
7hmä on tukenut entisaii
lentin ja Englannin
n agentin Abdulio Sa
Bautista Saaverdaa.
näiden militaristien »
at ainoastaan Onmissa, jij
vallankumouksellisten-M
)llut kolme BoUvJan' a H ^
taa, joissa ovat tiÄ
t vallankumoukselliset
lanco j a Chumacem. l e
räisten ja kapltallstjsten-i
tojen väärentämien
11a ei voi sanoa TSjuig
tilanteesta ennenkuin-n
Latinalaisen Ameriht
antanut tiedot tapahttsii
jonka sanotaan etsineai l
rasilian lähetystöstä, « a ,
imperialismin agentti;- <
äräykset Dillon Read pu
Yorkissa, jonka
tiin WashingtonisSa. •
o", joka muodostui
enraaleista, taasen on
imperialismin agentti,-
sionalismia verijona
oitusperiensä peitti
oU kirjoitettu
uron militaristit olintrj
ontrolliinsa kapinalli
aiset tapahtumat
[ivian työväenliike on <
n heikkoa pitääkseen 1
taa. Bolivian työläiset i t ^
ka taistelut kävivät Ja i
mutta militaristit
. Koska Oruron
aan olevan tilanteen 1
itsee se sitä, että'
rialismi on saanut SS^I
amerikalaisesta im;
tyessäni asettamaan
lasin jouhen vloittuneä^
pankaa sitten nnsit"
hkää se heti, sillä
)ni heti paikalla. •
rnaasti — sanoi keH
tuen sisähuoneeseeii.'
inestunnin kulattni
nyt oli kelloni lopnlli»^
. Avasin kuoret ja *
ia olikin niin, Jnltarl
että se pahunksen
isettanut vieteriä enei
asta tai jouhtak^ani^
li entisellään.
suoritettu. Kysyin
hdistus 60, vieteri 50,^
j a jouhi 30. YhbMnä f
vastasi kelloseppä.'
ottaa lompakkoni i
lomasinkin samass*
kotiin. Etsin liiviä
niistä löytyi
täs nyt! pahoittelin."^
nahan sen ehtii — ^
ä. Ottakaa vaan kello •
. . . ... t".-f
l i 60 mk. ja minä faÖ
pari \'iikkoa. Eräänä;
ui kellosepän _aH»P^
maksettavakseni 1301
ani oli ^f^^ i j a viimeisiä s . » ^
,än livahti nloSr
, p a h a n t e ö i ^ ^^
Työväen Tasavalta Sosialismia
Rakentamassa.
Amerikan Suom. Sos. Kustannusliiton kustantama.
S i s ä l t ö :
I. So»ial««t««»en rakennuslyö ja lookluiUustela.
(1) Taistelu teollisuus- j a finanssisunnnitelman puo­lesta
ja työväenluokka. ; " :-• ,
(2) Maatalouden sosialistisesta uudelleenjärjestämi­sestä.
IL Soti»H«tinen r*kennu»tyo Ja joukot.
; (1) Työväen j o u k k o j en innostuksesta.
(2) Maaseudun kääntyminen sosialismiin.
(3) Sivistystason kohoamisesta.
(4) Joukot j a puolue.
III Poolaeen tehtaviilä.
Kylvökamppailu.
(2) Kysymys kantajoukoista.
(3) Järjestöjemme työnaudistamisesta.
(4) Puolueen sisäisen politiikan kysymyksiä.
ly. Jo!itopiit5k»et.
''JOKAISEN T O V E R I N J A TOVERITTAREN OLISI
ii>s. HANKITTAVA. T Ä M Ä ' K t RM •• -
Kirjan hinta vain 30 aenttii T A i k k a kEaittiS 02 aivua.
Tämä on yksi niitä k i r j o j a , joka on j u u r i meidän luetta-
-Ttbemme kirjoitettu, sillä. oVaUian aina katseemme kohti
Ifcnvosto Tasavaltaa. Tätä kirjaa lukiessamme tuntuu kuin
.^^oune sen valtavaa kehitystä j a vakiintumista itse seu-
•-iiiiMssa.
! U 4 i ! f e ; olemme lähettäneet asiamiehille joitakin kappaleita
flii sekä Butasen kirjaa " T A I S T E L U N SÄVELIÄ'?, ymmärryk-fcll8,^
tts teette voitavanne k i r j a n myymiseksi, sillä Kustannus-
Kkkeiden, järjestöjen j a puolueen edustajien valistustyösuunni-lelmän
jälkeen, tulee j o k a kuukausi ilmestymään yksi uusi
tojaj ja. ellei asiamiehet auta meitä k i r j o j e n pikaisessa myjm-aiiii,
jäävät ne makaamaan kirjakauppaan, eikä silloin voida
totenttaa sitä valikustyöohjelmaa j o k a on päämääränämme. -
x.r Toverit, jotka eivät ole tilaisuudessa ostamaan k i r j a a asia­miehillä
käyttäkää allaolevaa tilauskaavaketta. - Rahan voitte
She^ttää postimerkeissäkin. . :
ASIAMIEHET! Pankaa erikoiahaomio
•Triitiin. • /
TOVERI! Hanki aiia tämä kirja itaelleai.
s a a n ja-siis e i voinut l ä h ^ — t a u ­t
i oii sellaista että tawm takaa hä­nen
Eyjniäinen toiminta pyiki sei­sahtumaan
j a silloin oli hän aivan
avuttomassa tilassa. Tuo tauti u u ­siintui
aina pahenamin silloin kuin
Elisa oli liikarasituksesta heikenty­nyt.
Niinpä hän taasen oli rasittu­nut
liiaksi, kun Eino oli ollut pois
kotoa monet viikot, joten Elisalle o-l
i jäänyt liikaa työtä, josta olikin
seurauksena että terveys pettL Hän
ei siis nj't voinut lähteä, vaan Eino.
meni työmiehensä kanssa. /
Elisa makasi vuoteella, ajatellen,
että kuole^ohan nnrs. Mantere nyt
johonkin äkilliseen ta^utiin, j a olisi­kohan
tiän halunnut pyytää anteek­si,
kun on loixkannut joskus n i i n p a ­hasti.
Muuksi ei tuo sovi. ajatteli
Elisa, ija o l i pahoillaan kun e i voi­nut
meimä häntä tapaamaan.
Hetken kuluttua kuului ulkoa k i i h ­keää
ääntä, joka läheni Elisa jo e- o i , sillä nyt t u n s in kuinka j o k in
Tiesin sen rauhoittavan hermostot,
airtSväa ajatuksen valois«min»ne
tielle. KaiveKn k a i k k i tadcunL K i ­r
o s in m uistamattonluuttani. K u i n ka
saatoinkaan-unhoittaa n i i n k i n tär­keän
k u i n tupakan. Päästyäni var­muuteen,
ettei sitä minulla ollut,
k a r k o i t i n sen mielestäni, kävin
täysin siemauksin nauttimaan k e ­säisen
aamun tuomaa suloutta. •.
Ajatukseni alkoivat harhailla
sinne tänne. K o e t i n niitä pysyttää
jossain mieluisassa muistossa enti­syydessä,
vaan hetken perästä ne
kiertelivät taasen jossain epämie­luisassa.
Koetin olla ajattelematta
mitään, mutta sekin on mahdoton­ta
pysäyttää ajatusta, ainakaan
I pitemmälle. Vaan tämä pieni J^ika,
jonka o l in ajattelematta, herätti
huomioni johonkin odottamatto­maan
. . A j ä t u k s o n i saivat n y t
vallan uuden suunnan tietäinättä-
Tiiissä joko jarrumiehenä tai j u ­nailijana.
Minun toivoni täyttyi,
minu päään rautatielle j a minusta
t u l i veturimies. Silloinen toverini
jatkoi lukujaan.
Ja raina
takymraentä
kallansa ohjaten höyryhepoansa ja
vieden ihmislapsia p^ätä huimaa­valla
nopeudella määräpaikkoihin­sa.
Se on miehen työtä.
^ i l i n u muistan tapauksen nuo.
työskentelin alun tois-1 ruusajoiltani, jolloin minä en»i
ä vuuoottttaa nnääiiddeenn uusseeiinn:: kkeerrrraann ssaaiinn oolllian kkuulljieettttaajiaannaa mmaati..
nokisten j a rasvan tahrimien mies-• kustajajunas.sa. Olin silloin vari-ten
parissa ja minä kiinnyin heihin,
kuten työtovereihin kiinnytään.
hempana lämmittäjänä senaikaisi|-
, la suurimmilla amerikalaisilla ve-
Sitten johti kohtaloni minut pois turcilla j a me palasimme pääkaQ-heidän
joukostaan j a minä jouduin
toiselle uralle, mutta aina, k un
punkiin yöjunaa tuoden, kun vall-ha
kuljettajatoverini sairastui mat-kuuUn
mainittavan sanan "työto. j kalla j a minä sain astua ohjaksiin
c e r i t " palaan minä ajatultsissani | kuljettajan siirtyessä mukana seu-heidän
keskuuteensa. Rautaticläi- raavaan makuuvaunuun.
semme ovat yleensä kelpo väkeä
ja minä tunnen heidän joukossaan
Miten suureksi mieheksi silloin
itseni tunsinkaan! Se o l i todella.
— varsinkin veturimiesten — ole- j k in elämäni suurin hetki. Ajotta-van
monta hienoa luonnetta j a i vanani o l i suuri veturi, mikä veti
,rotti sen Emon ääneksi. ihmeellinen suloisuus, voima, t a r -
Mitähän Eino noin kiroaa? Mitäi^^o» alkoi täyttämään olemukseni,
on tapahtunut? Varmaan jotakin i Samalla tunsin kuinka heikko v i -
kauheaa. sillä eihän hän millöin-jkaan
ennen ollut kuullut Einon noin
kiroavan. "Ei siellä ainakaan kuolema
ole likellä, kun noin kiroten tullaan.
lunväristys kävi lävitse ruumiini.
Varmaan en ole hereillä — ajat­t
e l i n . — Mutta hetken itseäni t u n ­nusteltua,
pääsin varmuuteen että
ajatteU Elisa. Pian oU Eino tuvassa. valveilla. Vaan nyt en enään
j a niin kiihdyksissä ettei muistanut
Elisaa enää karttaa, vaan sanoa
tokasi: "varkaita tässä ollaan". E l i ­sa
el ensin ymmärtänyt mitä hän
tarkoitti. Eino kiivaasti kävellen l a t ­tialla
edestakaisin san^i työmlehel-leen,
että "shmn ^äytyy tulla todis­tamaan".
K u n Einon kiukku rupesi asettu­maan
sai Elisa kuulla kalkki. ' sen,
että häntä oli syytetty myös. Juuri
Elisan sairaana ollessa tuli tuommoi.
tämän kirjan
VAPAUS, Box 69, Sttdhary, Qnt.
.VAPAUDEN K I R J A K A U P P A , Box 69, Sudbury, Ont.
libettäkää heti kappaletta kirjaa
KEUVOSTOLIITTO KÄÄNNEKOHDASSA.
'Maksuksi seuraa mukana $.
'otti Itseensä".-Elisan neuvoessa. Isä
taas ahtoi päinvastaisia netoroja,
'''-'^ • ' mutta Isänsä neuvoja Eino el E l i -
saUe jutellut, j a välistä tehtito kaup­(
Jatkoa.) poja s e l l a i s i a - E l i ^ n selän takana.
lla olivat ihmiset e-hyvln
edistysmielisiä,
Ue Buosiolllsla j a n l l n -
keskuudessa toimi-puoliie-taikotuksella
edistää työväen
•Jäsenyyteen maailmansodan
vuosia ei kyllä nuöiiso
Tosililstunut, mutta sen sL.
K tnli vanhemmalle väestölle
I irJlttätoättömäksl' asiaksi Hö
tsetnata päivän tapahtumia,
»t' pIdettUn jäsenten aisun-
^ toska -haali, jonka suomalal-
^«iallstlosasto omisti, bll kaU-sinne
olisi ollut kovin
* inatka mennä kokouksia pttä-
•'"'lltamatllaisiyudet pidett ih
mllloto oltiin tUaisuudSa
.laämään; .
^ ia Emokin liittyivät Jäseneksi
g?*, kun ottaa huomioon että
^ ^ ' ^ ^elä pieniä. VuoroteU
loassa, kantoivat he- kor-
"""«M kekoon kuin tolsetöh
^}le ttmtui elämä nyt e- r t i f "^«^«^t kohteUvat
.Raapia toverillisestL 'Elisa
" " S ^ - " " ^ täsmäU
;.«BSvi£Saan, mitä häneUe u s -
joista hän e f olisi pitänyt.
Einon sisar mrs. Mantere, asui
niyös i£änsä antamalla maapalalla.
Joskus häh oU siitä polskin lähtenyt,
moittien että isä nylkee heitä, mutta
taasen jonkun ajan kuluttua ttiliut
takaisin.' Ifen ei ollut koskaan " t y ­kännyt"
Elisasta, vaan' kantoi sy­dämessään
vihaa häntä kohtaan,
-raildcaifunisiten läsnäollessa koitti
Ollia hyvin jfetävällinen. Veljeään-kään.
sanoa, ei'hän kbbdelliii veljel­lisesti
sen jälkeen kun häh Elisan
kanssa yhtyi.- O l i siinä kyllä jotain
ntfuutakin syytä. Eino o l i isänsä 5U0-
siinanä sekäähtuhnt'^^ sisarensa kaihis­sa
johonkin kauppa^laan, jossa
sisar tuhpetetySai. Mutta eh^ a-sian
oikein selvi^yä oli E i n o häyhi-nyfc
kaiipassä." Mantereet silloin^ ö -
masta tahdcetaan korvasivat Einon
etenkin Elisa oli s i i h e n p i e n e l l ä rahasummalla. 811-
it. sikäli kun hän v o i ot- ^ takapuheef kertoo että Mantereet
hävisi myös j a sanoivat sen itsekin
Elisalle aikain t^kää. Elisa sai toL
mittaa sylkiastiah virkaa siinä. suku.
laisten keskellä, hänelle pahuirden
sisältö okseftiettiln. vaikka ei olisi
asioita aina tiennytkään.'
Nuo asiat j a juorusotkut olivat
tletenk& jatkona iäis. Mantereen
ihaaii. m n t ä häarmitti myös se, Icuft
hmiset antoivat a m i h Elisallekin jk
pyrkivät* vielä j ö s s ^ tapauksissa
itftiJäa «hnän Einoa,
s^nnölUnen töissään
^ ennen kaiöcea aina ft-r
^ M a t t a Eino välistä, k u n
E-Jöinäan niitä vielä unohtaa
aisuuksjssa pakkasi e
• « Oli haltakst häiritsi hä-
|»fcn^ttansa tehtäviään
fe^.?^ häntä varo-
^ ^ y t « n huomion
aina vähän niihkaih
* Johtui kai siitä, kun hän
ama olemaan isänsä k o -
Moaa ^, yoimärsi hänen
«»J^Jiaan hellän äitinÄ
Jka OU ollut ihmisistä
nen yllätys. Se koski häneen niin
äärettömän pahasti, että se mursi
hänen lopunkin terveytensä — ken-ties
Ijäksl päiväksi. Se repi j a raastl,
eikä hän voi sitä unhoittaa niin
kauan kihi hän Mantereet näkee s i l -
mäinsä edessä.
Eino haki poliisin ensiksi lakiaan
lukemaan. Poliisi meni Mantereen
luo asiasta selvää ottamaan, mutta
hän oU sanonut että "vzizis" vaan
syyttää, puhua hänelle, vaikka lo­pulta
olivat olleet samaa mieltä. E -
Usa itki yöt j a päivät,, hän oli ihan
järkensä menettää siltä,kun saa kär­siä
noin törkeitä syytöksiä, aivan
arvaamatta. >
Elisa el antanut perään vaan vaa­t
i että Mantereiden pitää näyttää
toteen mitä ovat puhuneet. Eino vei­k
i n asian lakimiehelle j a sen kaut­ta
vaati vastaamaan kunnianlouk­kauksesta.
Mrs. Mantere saatuaaan
kirjeen laklmieheltä hätääntyi, ettei
tiennyt mihin hypätä. Ensiksi hän
meni vanhemman^ sisarensa luo, ja
sitten sisarukset tulivat Einon kotia.
V a n l i i n sisar häväisi Einoa, kun n i in
hävittömästi jiilkenee menetellä ja
"rustata käräjät" nyt sisaren j a v e l ­jen
välille jji.e. Mutta Elisa nyt
vaati, että kun kerta emme ele syyl­lisiä
siihen, mistä syytetään, niin
emme ötä häpeää va^affh ennenkuin
mrs. Mantere näyttää sen toteen.
Vaadimme oikeutta. Mrs. Mantere
nauroi'pirullisesti, että luuletko sinä
teilläkin olevan kunniaa
jo mennyt «silloin k l i n "tuo" on tehty
ja sen takia olen aina häntä vihan­nut
— viisaten sormellaan EHisan ja
Einon vanhinta lasta, joka oli jo 11
vuoden. Tuommoinen koski lapsen
herkkään sieluun j a jätti tädistä a r ­vaamattoman
katkeran muiston. E l i ­salle
sanoi mrs. Mantere:
— Sinä olet syyllinen kaikkeen.
Sinä olet opettanut Einon varkaak­s
i . . . . (Jatkuu).
KOKEMUS SEKIN
tuntenut vilua. Hetki hetkeltä olin
yhä enemmän tämän suloisuuden
lumoissa. Sep lävitse kuulin kau­kaisen
äänen sanovan:
— Nyt saat vastaanottaa luon­non
energiaa, voit sitä pysyttää i t ­sessäsi.
Olet sattumalta ollut v i ­reessä
vastaanottamaan sitä. N yt
tiedät salaisuuden. Tästälähtien
voit tarpeen tullen voimistaa itse­äsi,
kun olet uuvuksissa.
O l i n niin hämmästynyt, etten
saanut sanaa suustani. Kuitenkin
vielä epäilin, ettei tämä ole totta,
vaan tuo kaukainen ikäänkuin a r ­vasi
ajatukseni, koska hän j a t k o i :
— Vielä epäilet. Tämä luonnon
eetteri on kaikkialla. Sitä on s i ­nussa,
kasveissa, kaikessa elollises­sa.
Jos haluat nähdä, n i i n saat ko­kea
senkin, kuinka tämä energia
poistuu ruumiistasi, yhtyy kasvei­hin,
palaa jälleen r u u m i i s ^ n . M u t ­ta
sitä ennen on sinun käytävä
lävitse kiirastulen, joka ehkä tuot­taa
ruumiillista tuskaakin. . .
Samassa tunsin polttavaa kipua
kyljessäni. Reiteeni jysähti ankara
isku. Tunsin tuhannen paholaisen
ravistelevan itseäni. Karkea ääni
kuului k o r v i i n i:
— Taidat olla viimeisellä mat­kalla
mies. Voitko vielä tehdä sel­vää
minne olet menossa? Mitä var­ten
olet tullut luvattomalle alueel­le?
Voimakkaiden käsien nostamana
olin seisoallani. Heräsin kylmään
todellisuuteen. Isokokoinen poliisi
moni heistä on vieläkin minun tosy
toverini, vaikkakin usea sen a i ­kuisista
on jo erossa toimestaan
t a i nukkuu nurmen alla.
Minä pidän arvossa vaihdcmies-tä,
joka yön väsyttävinä hetkinä
pitää vaihteet selvinä junien es­teetöntä
kulkua varten. Miten har­voin
— tuskinpa koskaan — muis­tuu
hän mieleemme loikoillessani-me
huolettomina makuuvaunujen!,
me sohvilla vaihdcmiehcn valvoes­sa
turvallisuuttamme pyry.ssä ja
pimeässä. Jos • hän inhimillisesti
heikkona hetkenä, väsyneenä j a r a ­sittuneena
unohtaa kääntää vaih­teen
ja liikenteessä sattuu vaikka­pa
pienempikin seisaus, niin sil­loin
hänet kyllä muistetaan yrittä­mättä
koskaan asettuakaan hänen;
kannalleen asiassa.
Minä kunnioitan junien lähettä­jiä,
jotka nykyisin ainakin pUUra-doilla
saavat joka aika vuorokau­desta
kello kädessä järjestellä t a ­vara-
j a työjunien kohtuus- j a s i -
vuuttamispaikkoja, jotta matkusta­jajunien
liike voisi esteettömästi
kulkea tavallista latuaan. Olin täs­sä
joku viikko takaperin sellaisen
tapauksen todistajana. Odottelin
pääkaupunkiin päin meneviiä junan
eräällä vilkasliikkeisellä asemalla,
missä samanaikaisesti erus tutta­vani
oli junanlähettäjänä j a hän
kutsui minut konttoriinsa keskus,
telemaan, sillä hänelläkin sattui
olemaan hiemah välipäätä junicnsa
lähetyksessä. Seurasin hänen ke-hoitustaan.
Siinä keskustellessamme tein mi­nä
sen huomion, että hän kaiken
aikaa piti silmällä aivan kuin
vaistomaisesti -— seinällii olevan
kellon viisarien kulkua j a sen l i ­säksi
katsahti hän tavan takaa tas-kussaankin
olevaa kelloa. Minä en
malttanut olla hänelle siitä huo­mauttamatta.
—• Sieltä on tulossa eräs myö­hästynyt
tavarajuna, täytyy sitä
pitkää vannujonoa, missä sadat ih-.
miset nukkuivat huolettomina y ö ­untaan.
Silloin oli alkukesä kuk­keimmillaan
j a me kiisimme nuo­lena
ohi kukkatuoksui.<;ten niittyjen
j a halki lohtcvien metsien. V i u -
vih! vihelsi käskystäni uljas ja
upea veturi tien mutkissa. Ja m i ­ten
juhlalliselta tuntuikaan tulo
asemille j a niiltä lähtö j a entä se,
kun lähempänä pääkaupunkia sai
ajaa seisahtumatta pitkien rata­pihojen
j a asemien o h i !
Se oli nuoruu.saikani ihanimpia
kokemuksia. Sitten myöhemmin
kuljetin kyllä useammankin kerran
oikein määräyksestäkin matkusta­jajunaa,
mutta samaa, yhtä j u h .
Iällistä tunnetta en enää rinnassa­ni
tuntenut. Sillä ihminenhän tot­tuu
niin pian kaikkeen.
Oltuani sitten lopulleen parisen
vuosikymmentä pois.«a veturista
sattui minulle tässä takavuosina
vielä tilaisuus verestää vanhoja
muistojani. Oli talvinen kylmä y ö ,
kun minä astuin eräällä suurem­malla
maaseutuasemalla yöjunaan,
joka oli tupoton täynnä ihmisiä,
sillä joulu oli lähellä. Muutamat
nukkuivat istuallnnn penkeillä, toi­set
koettivat keskustelua ylläpitä­mällä
karkoittaa väsymystään, jot­kut
torkkuivat permannolle lasko-miensa
matkatavarain päällä j a l o.
put — niihin kuuluin minäkin —
ravisteli minua, saadakseen selville jtässii pitää tarkalla, selitti hän.
seisoivat, tukien itseänsä penkkien
sclustain päihin. -
Kaiken aikaa kuului jättiliiLsvc.
t u r in säännöllinen, mutta taojan
tuima höhkimincn j a säkeneet len­sivät
aika ajoin kuin tulimerenä
tuulen alla olevain vaunun ikku-nain
ohi. Siellä edessä — veturil­la
— ei torkuttu.
Kyllästyneenä seisomaan ahtaas­sa,
hiionoilmaisessa vaunussa, juok­sin
minä eräällä väliasemalla ve­t
u r in luo. Tuo suuri, kolmisilmäi­nen
hirviö huokui j a puhisi niin,
, että minä melkein tunsin juhlalli.
josko todella olin mennyt parem­mille
metsästysmaille.
Muistini palasi nopeasti. Olin
aamuyöllä saapunut tavarajunalla.
Parisataa mailia o l in seisonut kop-l
i n k i en jäällä, toisinaan roikkuen. jajitnan- tuloa,
vaunujen kupeilla välttäissäni j a r -
rumieliiä. Junassa ei o l l u t ainoata­kaan
avovaunua. Eräällä isom­malla
väliasemalla heittäydyin
se on ruohikolle radan varteen, junan ot-taissa
vettä j a hiiliä. Siinä v a r t o i l ­lessa
olin tietysti heti nukkunut
uupuneena. Kostean ruohikon tuo­ma
kylmyys j a auringon hyväilevät
säteet, ovat salaisuuden ratkaisu
tähän ihmeelliseen seikkailuun.
K i r o s i n itsekseni tätä järjestyk-
E l l e i ae ehdi tänne ainakin puolta
tuntia ennen matkustajajunan läh-töaikaa
tuolta naapuriasemalta,
n i i n pitää se laskea toiselle rai­teelle
odottamaan täällä matkusta­j
a , hetken kuluttua kuulukin
kaukainen veturin vihellys, mikä
hetken kuluttua toistuu hieman
voimakkaampana ja kolmannella
kerralla o l i se mitä iloisin "kukko,
kiekuu".
—- Veturinkuljettaja sieltä a n ­taa
merkkejään, selitti tuttavani.
Hän vakuuttaa ehtivänsä vielä j u ­nineen
seuraavalle asemalle.
Samassa soi puhelin j a tuttava-sen
tukipylvästä, joka hennoo k u l - > " ' . kuulotorveen. Vaihde-
En ole taipuvainen utopistisiin
haaveiluihin. Elämän kova koulu
pienestä pitäen on opettanut us­komaan
vain sen, mikä on mahdol­lista
j a todellista. Siksi en ole
koskaan saanut päähäni ajatusta
alkaa keksimään mahdottomia.
Mutta sen tiedän varmuudella sa­noa,
että on olemassa nälkä j a sen
lumoissa on ihminen taipuvainen
vaipumaan niinkin haaveellisiin
ajatuksiin, että sen j o l l o i n k i n v o i
karkoittaa luotaan pois ikipäiviksi.
Vaan tämä; mistä aijon nyt ker-ibhiaan
ruveta, ei ole sen lumoissa
tapa^ltunut haaveilu, sillä olinhan
j u u r i pari päivää aikaisemmin
syönyt, joskaan ei voi sanoa v a h -
vastL
N i i n k u i n jokainen tietää, synty­vät
keksinnötkin useasti sattuman
kautta. Sattuma oli myöskin minul-.
le, että jouduin kerran kokemaan
sellaista, mitä en rohkeimmillani-kaan
olisi osannut kuvitella. Olin
kyllä siitä tietoinen, että jokin
energia on olemassa joka j i t ää
pystyssä luomakunnan, vaan en o l ­lut
koskaan .kuullut, että kukaan
olisi saanut tämän salaisen lain
Uttähään' hShtäf jota m k ^ M : ' h i i n i sarville, tuntea sitä. Mutta nythän
kovin • ^ v e k s i ~ mtä kai johtih »"enen tapahtumien edelle, joista
ja vg^. """^ mmis
S n ^ ^ ^ Paljcm. m n Oli
{«nenä orvoksi, 6}len i-korven
yksitoikfari-
^^öyt. £5 siis kum.
Jiänestä aoiiJf kehittynyt y k -
fcS^^ kasvattaa
' ' ' ^ ^ ^ ^ n s s a rinnan, vaik-
»«kus, että E n o niistä
se kamala juoni, että hän •'te^
k l aisM j ä 'EiiuMi s y y l l i s d ^ — var­kauteen.
Kuhdut kauan han olikaan
heidän selän takana Icuiskutellut y s -
tavilleen; e t l ^ E l i s a j a . s h o lailkes
heidän asunnollaan varicaissa. zhll-l
o in he ovat pttte kotoal sano o l i £en
iknhllirt «osin;'vaan ei' pulumut E l i ­salle,
k o i ^ hän e i oQut terve.
anrasi sen, että ISSlsa. k o y lh äääsAH-tää
kuoltuaan' semmo&ta." V l h d kh
oU mrs. Mantere päättänyt, että häh
sianoo sen' Itse v a s i ^ AlTmiä, j a s i k ­si
hän lähetti miehensä noutamaan
K n o a j a E l i s a a iieffle. ' '
kertoi, että. blmen vaimonsa on ko-yin
läp^ ^Tiää,^!^ ja hän
lähetti'Tiak^taan ^feitä molemiäa
tylcohi^ äää- 1 ^ ^^haloaa puhua
heille jotakin. Elisa. J(d» o l i ällohi
JBOii vuoteessa» el lareonyt nouss-aijon
kertoa-
O l i n tavallista varhaimmin liik­keellä.
Kesäinen aurinko ei ollut
vielä kerinnyt nousta antamaan
paahtavaa hellettä joka lopulta
muuttuu jphoittavaksi kuumuudek­si,
tehden elämän -miltei mahdotto­maksi
etenkin niille, jotka haluäi-k
u r i l t a k i n särkeä säälittä kaiken
kauniin. Mutta se -hyväilevä tuntu
vieläkin hiipi mieleeni, antaen tyy­dytystä,
j a anteeksiantoa rauhani
häiritsijälle, joka oli vielä päälle
päätteeksi muutanut matkasuunni­telmani.
Huomattuaan että olin vielä kä-velykunnossa.
Eikä hän ollut näh­nyt
tuloani, tämä velvollisuutensa
täyttäjä oli n i i n lempeä, että tyy­t
y i näyttämään maantien alun, jos­ta
voi j a t k a a keskeytynyttä mat­kaansa.
Kiitollisena neuvoista k a ­tosin
hänen näkyvistään, kuitenkin
palaten ratapihan lähettyvijle l u u -
railemäan uutta junaa.
Hetkistä myöhemmin istuessani
tavaravaunun permannolla, läm­mitti
eräs ajatus mieltäni. Se koh­distui
t u l e v a i s u u t e e n . . . Silloin
kun köyhälistö kaikkialla on käy­nyt
lävitse kiirastulen — silloin
on heillä edessä kaunis todeliisuu/i,
j o t a ei voi kukaan särkeä.
Paul Laakso,
Kuullessani sanan "työtoverit"
palaa mieleeni varhaisimpaan nuo-ruusaikaan,
jolloin ihminen taval­lisesti
alkaa itsellensä valita vas-taista
elämänuraansa j a jolloin
unelmoidaan tulevaisuutta valoi-seksi
j a ruusuiseksi. J a kuullessa­ni
tuon sanan olen minä näkevinä­ni
ympärilläni tahravaatteisia, rau­taisia
j a pelkäämättömiä miehiä,
joiden kädenpuristus on s i l t i niin
lämmin j a toverillinen. J a tuon
ryhmän taustana näen minä joko
savun tummentaman veturitallin
seinän tai talvisen myrskyn tui­vertaman
ratapihan eli päiväpai.?-
mies sieltä kysyi, mille tielle juna
lasketaan.
~ Antaa tulla vain päätielle.
Kyllä se näyttää vielä hyvin ehti­vän
jatkaa matkaansa seuraavalle
asemalle.
Juna vihelsi asemalle j a mc me­nimme
laiturille. Radan mutkasta
oikeni pitkä musta käärme rata-alueen
suorille raiteille j a nopeut-taan
hiljentämättä läheni se meitä.
Junanlähettäjä pyöritti valkoista
lippua, veturi kiljaisi iloisen " v i u u -
v i h ! " <ja tiheät menohöyryn i.skut
alkoivat uudelleen kaikua kesäi.see-sä
ilmassa. Veturinkuljettaja hei­lautti
iloisena lakkiaan.
J a hyvin he ehtivätkin perille,
sillä matkustajajuna saapui oike­aan
aikaan asemalle. Mutta vielä
vaunussa istuessanikin tuli mielee­ni
tuo tuttavani, junanlähettäjän
vaistomainen keskustelumme aika­na
tapahtunut minuuttien laske­minen.
Sillä aan takana oli paljon
enemmän kuin kotoisen kahvipan­nun
ylitse kuohumisen silmällä p i .
dossa on.
Mutta eniten minä ihailen ja
' suudcn sekaista pelkoa, vaikka o l i
ollut aika, jolloin olin pitänyt vc-turja
parhaana ystävänäni, joka
minua kiidätti läpi syyspimeidcn
salojen j a korpien valaistuille, i l o i ­sille
asemille tai poikki metsien ja
soiden ' hauskoihin, < päiväpaistoisiin
k y l i i n .
— Hugo! .Saanko tulla sinne
ylös katselemaan hommianne parik­si
aseman väliksi? kysyin minä,
sillä aBcmalla, missä oin junaan as­tunut,
olin minä huomannut kul­jettajan
olevan enti.siä tovereitani.
— Kuka se on, j o k a nimeni tie­tää?
Tulehan ylös, niin saadaan
nähdä, sanoi kuljettaja, joka p i -
meäs.sä ei voinut tuntea veturin
vierellä .seisovaa miestä.
Kiipesin veturille j a vasta siellä,
veturihytin niukassa valaistuksessa
tun.si entinen toverini minut. V e ­turin
hytin täytyy ollakin mahdol.
lisimman hciko.sti valaistuna sen
liikkeellä ollessa. Pian annettiin
lähtömerkkj, kuljettaja vastasi s i i .
hen, avasi höyryventtiilin, kohisten
virtasi höyry sylintcreihin j a vai­vatta
lähti parikymmenvaunuinen
juna liikkeelle. Ja n i in alettiin
painua sydänmaita kohti.
Vähitellen nopeus kiihtyi, meno-höyryn
iskut taajcnivat, mitkä y h -
deKsä veturin aikaansaaman koli­nan
kanssa kävivät ihan korvia
huumaaviksi. Veturilla oleminen
ei taitai.si heikkohermoisesta tun­tua
miltään hauskalta. Minu.stakin,
joka aikoinaan olin veturilla ollut
kuin kotonani, tuntui olo nyt kovin
oudolta.
-Minä katselin eteenpäin radalle.
Tuolta kaukaa pimeydestä, mihin
veturin lyhtyjen valo — niin häi­käisevä
kuin se onkin — ei ulot­tunut,
juoksi kiiltävä kinkopari hä.
viten aina sitä mukaa kuin matka
joutui veturin alle. .Sähköjohtopyl-
Junan asemalle tuloa odotelles­sani
tunnen minä aina rinnassani
omituista jännitystä, varsinkin j os
odotettava juna on yöpikajuna, m i ­kä
syöksyy eteenpäin sellaisella no­peudella,
että sen e i l u u l i s i kos.
kaan seisahtuvan. Minä olen kuin
vaistomaisesti levoton veturimies,
ten suhteen. Kunhan vain heille
ei olisi mitään tapahtunut! K n n -
han he v a in eivät olisi saaneet j o ­takin
äkillistä taudin kohtausta
j u u r i asemalle tullessa, t a i j o s he
eivät huomanneetkaan jotakin v a .
roitta^vaa merkkiä tai väärin ole­vaa
vaihdetta!
Mutta siellä tuleekin j o j u n a —
täsmäjlcen, minuutilleen kiitää se
ascmalfe. Siinä iatuu kuljettaja l e ­vollisena
etukumarassa käsi j a r -
r u v c n t t i i i in kahvassa pelkäämättä,
mänä hevostansa ohjaten. Minä
näen hikikarpalot hänen otsallaan
j a nokipiirrot hänen päivettyneillä
kasvoillaan j a lentävän tomun ja
hiekan tulehduttamat silmät. Ja
minä tunnen halua kohottaa hat­tuani
talle miehelle, joka näyttää
minusta olevan' käsittämättömän
salaperäisyyden ympäröimänä kes­kellä
elämän raudankovaa todelli­suutta.
—- Y . H .
f" — I f • ii -rr-Tiip
Korkesi verenpaine
3Mm
KnrsaSnoiKii
kunnioitan veturimjehiä j a minun väät j a radan vierellä kasvavat yk-mielestäni
veturinkuljettaja voi sJnäi.set puut j a pensaat vilahteli-odottaa
meiltä arvonantoa j a tun- vat ohi kuin ajatu.s. J a k un kur-nu.
stusta. Hän on mielestäni juna- J^istin ulo» sivuikkunasta veturin
matkoillamme etuissiiJjM^ss a «e, j o n k a ! si^'""^-'» näin minä voimakkaiden
etulyhtyjen kajaKtuk.se«sa veturi-allani
kättä meidän tulisi pu.<5crtaa.
Mutta ajattelemmeko mc kos- koneiston työskentelevän
kaan häntä astuessamme ulos mu-' Joustavasti j a tasaisesti,
kavista .boggievaunuistamme, jois-j Vilkaisin radan käänteessä jos­sa
me olemme nukkuneet yö.mme 5^"^ taakseni j a minä näin pitkän
hyvin j a ;mukava.sti, junan pysäh- vaunujen ikkunain muodostaman
tyessä määräasemallemme, tai
luommeko me edes katsettakaan
häneen kulkies.=amme veturin ohi
asemalla onnellisesti saavuttuam­me?
Sitä fme tuskin koskaan
teemme. Mutta jos junaa ' j o ku
valojuovan kuin suuren tullkäär-meen
sy^^äävän meitä edellään.
.Siellä vaunuiissa istui j a torkkui
huolettomana tuhatlukuinen ihmis-
-joukko. Heidän • henkensä j a ken-ties
monen omaisuuskin riippuu
onnettomuus kohtaa, niin silloin taäljä olevien miesten valppaudes.
on ensimäinen ajatuksemme: vetu-i ta. Tuo vanha toverini ei saa het-rtnkuljettaja
— hän o l i vastuutpa
sivat nauttia kesäisestä viileydestä teisen asemasillan, mistä kiiltävä turvallisuudestamme ja näin hän
vvaanapaavsaiLs sa lluuoonnnnoossssaa.. iricirnno,.; « - « i c o i c o c f : «rV•tTr^n^ v.r.:n,'.' on n y t tehnvt!
Heittäydyin huolettomasti kas­teiselle
ruohikolle. Siinä seljallani
maatessa katselin- taivaalle, jossa
alkoi näkyä merkkejä nousevasta
auringosta. Pian poistuisi hämä­ryys
sen kirkkaiden säteiden tieltä-kiskopari
tasaisesti yhtyehvhäipyy
etäisyyteen, silmänkantamattomiin
nyt tehnyt!
Hänen aivonsa eivät saa
Mies t f E M . ^ t | r n e ^ iaii j r ^Sen polttava hyväily saisi minut­k
i n etsimään varjopaikkaa puidej}
suojista, sen sijaan, että n y i s a in
rauhassa maata aukealla,' jossa
ei ollut puita lähelläkään.
' T ä m ä n ajatuksen häiritsemänä
a l o in kaivamaan esille tupakkaa.
kos.
— var.sinkin lakeuksilla. Nuo mie-l'^-^^^ herpaantua ja hänen kat-het,
joita .silloin näen, ovat rauta- •"«'«^08a täytyy olla yhtä terävä
tieläisiä. polttavassa auringonpaisteessa kuin
Minä muistan, miten minä jo | tun»mas.sa, läpinäkymättömässä su-pikku
poikana ollessani p i i r t e l i n j a \ m u a ^ k i n , tukahduttavassa k u u -
maalailin junan kuvia paperille j a
miten minä koulukaupungissa oL
lessani kävelin erään koulutoveri,
ni kans.sa aseman ratapihalla mer­kiten
muistiin j u n a i l i j a - j a t o r n i -
'Vaunujcn numeroita toivoen saa-muudessa
kuin jäätävässä pakka­sessakin
j a vihmovassa sateessa
kuin tuivertavassa tuiskussakin.
keksikään heittäytyä huolettomak-i
i tai antaa herpaantua jännitty­neen
tarkkaavaisuuten-sa. Monasti-kohan
me, matkustajat, jotka synk­kinä
syys.satejfiina öinä istumme
iloi.^esti keskustellen kaikessa rau­hasia,
valaistuissa vaunuissa, t u ­lemme
tuota edes ajatelleeksikaan?
K u n minä sitten parin asemam
välin jälkeen laskeuduin alas ve.
t u r i l t a kyydistä kiitellen j a sei-
«oin taas täyteen ahdatussa vaur
Alituisessa edesvastuussa lukemat­nus-
sa, viipyi tuo omituinen j n h -
tomilta ihmlshengifitä, jotka ovat Iällinen tunne — mitä olin vetu
hänen valppauteensa uskotut, o n j r i l l a i.stueR.=^ni tuntenut — vielä
vamme sitten vartuttuamme i£tua. ^^nen läpi elämänsä istuttava pai-1 kauan miel<?ssänL
yhdysvaltain yleisen tcrveysvlras.
ton äsken julkaiseman kirjasen m u ­kaan
on niillä henkUöUlä. joita v a i ­vaa
korkea verenpaine, hlyvä mah­dollisuus
parantumiseen elämänta­van
Järjestämisellä. Jos henkilö, j o i -
la on korkea verenpaine, alkaa elää
erityisten säännöstelyjen mukaan, on
'hänellä tilaisuus jatkaa elämäänsä
aj paranee hän sUnä määrin, ettei
tauti häntä vaivaa erikoisen häirit­sevästi.
Itsensä holtominen, kun vai­vaa
korkea verenpaine, on tärkeä
seikka, slUä kuolevalsuustUasto o-soittaa,
että korkea vercnpahie on
yksi niitä syltä, joiden Johdosta suu­rin
määrä kuolemantapauksia sat­tuu.
Kirjasessa viitataan siihen, että
kalkiUa elävillä Ihmisillä on, vississä
määrässä korkea verenpaine. Torvl-tatm
vissi paine. Jotta veri säännöl-llscstl
tolmlttao klcrtojjulkunsa ve­risuonten
kautta. Paine verenkier­rossa
johtuu neljästä fysikallsesta
volkuttlmcsta: 1) sydämen lyönnin
voimasta; 2) kitkasta, joka syntyy
veren kiertäessä verlsunotcn lävitse;
3) verisuonten sci.*tämlon kimmoa-valsuudesta,
Ja 4) veren määrästä.
Keskimääräinen verenpaine täydel­lisesti
normaall.lhmislllä an tuhan.
sien tutkimusten kautta otettu sei-ville.
TUO pahiB vaihtelee iän mu­kaan.
Mutta aivan normaall-lhml-ncnkln
saatta osoittaa erilaista ve­renpainetta.
Vieläpä on havaittu, et-tä
samassa henkilössä verenpaine
vaihtelee samana päivänä eri t u n ­neilla.
Tiedemiehet ovat selittäneet,
että aivan terveillä Ihmisillä on
kolkkein Jcorkeln verenpaine sama
kuin henkliöh ikä j a siihen lisät-lynä
100,
Verenpainetta» kilhoJttavafc mo­nenlaiset
syyt: kiivas ruumiin lUkun-la,
mlelenkllhko, viha y,m.. Jotka k o -
hottavat huomatusti verenpainetta.
Jota vastoin hermostuneisuudesta
syntynyt lamaannustlla alentaa . ve­renpainetta.
Monet taudit, kuten
munuaistauti, kroonllllsct tartunnat
ja kroonilUncn myrkytys kohotta^^at
veren painetta, Jota vastoin heiken­tävät
taudit, kuten tubcrkelltautl
(keuhkotauti), alentavat verenpai­netta.
Perinnöllisyys tässäkin on v a i.
kuttama&sa. Verenpaine Johtuu oslt-tain
valtimoissamme löytyvästä klm-moavalsuusäinccsta
kudoksluta. Joil­lakin
suvuilla, Jokta ovat tunnetulta
pitkäikäisyydestään, on erikoisen h y ­vät
valtimot. ToUslssa suvuissa sen-sijaan
kulkee perintönä valtimoiden
heikkous, fsillä niissä on Ulan vähän
klmpoavat^uutta kudoksissa. Ihmisen
vanhetessa kovettuvat valtimot lu9n.
non välttämättömyydestä. Siten n i i l ­lä
Ihmisillä, jotka ovat perineet hy­vät
valtimot," on suurin mahdollLsuus
saavuttaa pitkä Ikä. Ikärajan suh-teen
pitää paikkansa sananlastu, e t ­tä
Ihminen on yhtä vanha kuin hä­nen
valtimonsa, sillä valtimoiden laa­dusta
lllppuu useimmissa tapauksls-sa
Ikävuosien määrä,
jo.skus on tarpeellista korottaa ve­renpainetta
ja sellaisissa tapauksissa
1 ..^'dS
Canadan Dollarista
iMhityskaba:
lOc läbetyksistjl ^ $20.00. 6C
fihetyksista $80.0e«-449.99» ,
mhetyksirti $50.00—•7«.W^
f 1.00 lähetyksistä $80.00—f 100.
»ekä COc j o k a i M l t a aennumUb»
kövalta Mdolta dollarUtfc - ^ ^
LihetykMt $S0O.0Q i * «UOl ylSl
$3.00, haollnatu ••mmaa minrmmj
'^^^oMnomalilMtyksUti OTSt 11/
hstyakulut $3.50 lähetytoelÄ» ;
Suoman rahaA mt«tMa* Kant:
$2.45 BRdasta Smkst» .
Tehkää libetyicMt osottMlIa: •
VAPAUS, J
Bo> 69. 8UPBURY. Oat, ,
JUuvapileUefa myydSSit»^ j
Tiedustakaa pUettUuioii»
H-Vapaudelle
otUvat nbav«IiMKf
«lä vastaan inyd«kin: ^ *
VAPAUS MONTREAL BRANCB
• 1196 St. Antoine St.^ " i
Montraal, Qa».
VAPAUS
PORT AKTHVR BHANCB
810 Bay StreaV' \
Port Arthur, OntMfc.
AARO KIVINEN
JOHN VUORi f
South Poreopina^ Os . | -
DAVID ÖEUN, l
<ri paikkakunnKla K««lfl4)ntartaiat'
on syytä iloon, sillä se todistaa, ettJ
valtimoissa el tapahtdu UiaUlstf''
painetta. Löytyy raja, J<Aoa mrauj
paine voi kohota ilman erikofl^mpelii
vaaraan. Tuo raja vahtelee eri'lhml|>t^
sUn nähden. Yleisenä s&äntftaft,oa:
kumminkin, että Jos verenpaine voU
daan pitää 200 rajan alapuolella;
el ole erityisempää pelkoa, ettft lien^ ;^
kilö kuolisi liian korkean verenpati.-'
nccn vuuojtsl. ^
K u n henkiöä vaivaa lilan koxtea
verenpaine, kuuluu hoitodn |tlUUui£i
alllBimmln ru<>kajärje8tebnfin 'tHiai^-:--
nöstelcminen asianmukaisella taVttl-* '
la. Tulee välttää sellaisia ruokia, Jot^ ;
ka aiheuttavat ummehtumist» jf»
multa seurauksia, Ja käyttää abu).^>
astoon V sellaisia, jotka vaikuttavalla
lieventävästi Ja ruuansulatusta'liel..
polttavaatl. K u n sydämen täytyy tol^
mia illallisen voimakkaasti, dn aUle
lepo.lalkkcin paras lääke. Siinä i^tu i
teessä tulee neuvoa kysyä lääkäriltä.
RUuan suhteen ci sen Ixiatukaaa «•>
nää lääkärien ajatuksen mukaan ole
kaikkein tärkein teUJä, kuten on tä.
hän saakka uskottu, vaan' Iflkemmh)^
sl se, että syöntiä samalla Vähenne,
tään, laatuakin järjestellään. Siten
siis: on syötävä vähemmän Ja bel^
posti sulavia ruokia. Lääkkeiden
nauttiminen el ole suosttAitavaa, i Q -
lä jos niiden käyttämistä pltklte",
tään, on siltä huonot seuraukset. At^^
noastaan äkkinäisissä vakavissa ti­lanteissa
on lääkkeitä käytettävä ^
tuskien lieventämiseksi j a kohtauk.
sen tuhoisien seurausten estämiseksi.
Henkilön, jolla on korkea veren-painc,
cl pidä muuttua sen alhmttta-man
pelon orjaksi, niin että alino­maa
vain sitä ajattelee, siitä puhuu
j a sitä valittaa. Tulee asettua loh..
dulllsecn ajatteluun, välttää liian 'kO.
viaruumiilllsla ponnistuksia ja^ huo­lestumista,
miclenliikutusta,' vihan
purkauk/iia Ja muita sellaisia» jotk»
kaikki vaikuttavat tebolsastL Run­saasti
vain lepoa j a helposti sulavia
ruokia ravinnoksi, Ja niitäkin Vain
kohtuullisesti, el milloinkaan f\sa
runsaasti. Silloin on'hyvä tolyo aaa^
da elää vielä pitkät ajat. ilman et-tä
vika haittaisi sillä tavalla, etm
,ltä edes huomaakaan. •^'FX».L6fc
VAPAUDEN YKSITYISmE / '
TÖKUOILLE ^ '>
Vedottuamme Vapauden yksityisiin tukioihin, tilauksien
otosta Vapaudelle, niin helpottaaksemrae tilauksien välitystä,
käyttäkää alla olevaa kaavaketta,
V A P A U S , Box 69, Sudbury, Ont. # ' ;
Lähettäkää
Nimi
kk. Vapautta 030tteell§:
Osote
Maksuksi seuraa
Tilaus on TT.....
Tilauksen lähettäjä
Osote
(Merkitkää jos on uusi tai nacfis^s)!
Vapaoden tiUiubIniiJit:
1 «k. $4.S0, 6 $2.50, 3 kk. $1.75, 1 kk. $1.00