Vapaus, September 2, 1930

              -1930
4iohtaisesö
idettu
DYIMÄTKÄ
tl S päivässä
j ^ s i rtji päivä k u - . j
rLiurirnrruUa j » nopcim-
AvioliittolupaukseUa
keinottelu
i Johnseiiy V
i - n l l n r j s l ^ n i i n c . . . . ,
j , j4i>iUi yli l l j n i i T '0
! . : r t . i n . — Kunsa'! su».
i.uUin^n ruoka. Koliui;
inat tä»sä loisto-aoastaan
$113.00,
luokassa. Edes-in
$190.00.
:ee New Yorkista
6 päivä, 1930
in aamnlla
..n dik'>nut matkaf-tis ,
si. ri j^ii \yo'ii fSsla
id tautinloriklLiiasU inat-
KONTTORI
.ijinichiänimc kaikilla
.jkunnilUnne.
St., Toronto, Ont.
- Reeina —- E d -
- Montreal —
— Haltf ax —
aljrary
Nykjqoäivinä, jolloin varsinaisia a-
Tioliittcjakin peruutellaan ja riko­taan
kuin-iehmäkauppoja, tulee tus­k
i n kenenkään mieleen, että taasen
muutamin paikoin voidaan ankaras.
t l rangaista io pelkän avioliittolupa-uksen
rikkamisssta.
Niinpä Rumaman ouceusministeri
esitti hiljattain Valtakunnalle uuden
avioliittclain, ^ossa mm. {di säädetty
pakkotyötä' avlöliittol-upauksen-'- rik^;
komisesta.-Ja sekä • Amerikassa ^että
EiiglamiJisa voidaan tuomita hyvin-kin
» kca-köifefih Säkkoihlnhenkilö, jo-i
k2;.:^iiihaftiS luhastaa antamaansa
1 j najmahiiiäöstä. Onpa Amerikassa
tullut eräänlaiseksi urheiluksi vetää
mlasväkeä syytteeseen sellaisen l u ­pauksen
peruuttamisesta: on koko
I joukko naisia, jotka niin sancaksem-i
me elävät tällä tavoin kiristämistään
i sakeista. Heidän ammattinaan on
:' saada verkkoonsa nuori t a i useimmin
• jo vanhahko, mutta aina varakas
i mies, ja sitten kun tämä kieltäytyy
naimasta houkutusliunun, vetää "hä­net
oikeuteen rikotusta naimalupa-j
uksesta. Kutsn tavallisesti on tuo-
1 D.'ari täOöin naisen puolella — sa­moin
kuin poliisi aina uskoo naista.
, Joka väittää jonkun herran yrittä-
• heen tungetella häntä .kohtaan k a ­dulla.
Päästäkseen kiusallisesta oi­keusjutusta
maksaa mies useinkin
huomattavan summan naisen vain
! p s < a i i m , a r g ^ ^ j > : n ä — 2
vmmtmEEN
MAASSA
' "Syökää nyt pojat lujasti, sillä Ve­näjällä
ette saakaan muuta kuin
T i e n «»I I I C BL
valteMin »oiO«ä*ywn4^
iseat ?1te»flW»»iit" «Ss .hedelmSill-gBS
»ä jji»iair4W.^ta ja ajistenut ;-ical-
Fijiö«*si T i d i r a i ^ ^ ?Bttä mm
voi Juq^LaGan Y«.\ntfstiwaw.^ taiupeu-desta
nauttia jMs3W ,«ritwaUa-JMin
esim. Suomes»,.^sSä»äv<»,'^teiiä to-alna
iltamien jälkeen mitä olin i t ­selleni
tehnyt, ei minulla sittenkään
tahtonut olla sisua kieltääntyä., E -
siraerkiksi soittamaan minua pakoi.
lettiin joka paikkakunnalla missä
kulloinkin satuin olemaan.
silehistö. Joka ennen oli jculuttanut
vapäa^tUkansa tyhjänpäiväi^jessa
suunsoitossa kilpaillen siitä, kuka
voi keksiä "rivompla vitsejä ja kas-Äuja,
saattoi nyt\ innostumaan Jces-kustelemaan
sellaisista asioista kuin
tattaripuuroa ja hapankaalia", y i - dlsteena mjn.sM.v«Jitä JMUSUt
lytteli poiljkeukseilisen kohteliaak­si
tekeytynyt terijokelaijgLen oluena,
"kun -juhannuspäivänä , täiin^.yjeai^
:jälle' ta^Bj^tkänpjpine . .^kn^fejsgss^.
ohranassa. j:^rJ«ipiaoppaa" p p j ^ s ^^
Tuo lause',Ja 53Ufp.oto m q p ^ n . 'p^
vat ulkona •KWW>W8sn teoxmossa ijou-lu-
Ja tamnaacHM^ij»Wn.. •.
• Sairian-tyäl|yisi>«jfe^ Ja
•ÄäHio^n -ölkeoltaen dfnaajina itaUn
toSetfcin työläistoverit, on täSUä-u-
- ^ ^ ^ ^^^^^ Saltia'lihpr^ta.eri.ipjMstasaa^^^^
riilis-ricskelaist^n hapju^SukirjaiH-'Ä*^^^^ Vanhoista
jatn XNT euvostola-k, uvaiuVk-'s'. et' •• m^i1us .t u--t- e^'i^^^^ir^'^P^^io^'A»v^at^ lie päässeet ,;ihet-vat
nyt elävästi mieleeni.SVI^^X' levähtämän työi^ V g l a^
dehnäUisessä Kaukaasiassa, ^ a l n [luojien jjarissa. R^uokaJarjestyJtses-
Tammlsaaressa oloaikanani aivan t^y^^^rässä, uinnissa, aurii^
' ' ' — vieläpä-**kuutam6|fcyl.
noudatetaan
oloaikanani ,
painetun sanan kautta miltei jatku- i myissä ja — vieläpä
vasti tutustua moniin seUaisiin traa- i Pyjen" ottefxiisessakin
vihjaistessa, että
gillisiln nikotUksiin. eetillisiin alvas.
luksiin ja esteettisiin yökytykslin.
joissa koomillisen vakavasti jutus­teltiin
miten Neuvostolassa 6n tu­hottu
kaikki kauneusarvot ja k a u -
neuskäsitteet. Siellä ei saa viljellä-kään
muuta kuin kaalia. Ruusupen-jsaat
j a kauniit puistot ovat porvaril­lisina
hävitet/yt ja viinirypäleistä se­kä
muista hedelmistä on kielletty u -
neksuminenkin. Tuohon tapaahan
np neuvostollisesta hävityksen kau­histuksesta
varoittajiksi j a tiedoa-
• tuojiksi pelastuneet ortodoksit, vä-
; Iisalmet, vahterit, iurklat y.m. kau-sanatprion
iSÄJärln määräystä! Te­rijoen
«o^aoan ennustamaa tat­taripuuroa
ja hapankaalia ei' ole
meiUe suomalaisillekaan vielä an­nettu,
vaikka mieluisia voimanaokia
nekhi olisivat. Kalkki bolftoltit tääL;
Sen jälkeen kun lähdin sairaalas- että miksi sotamlehiltä on kielletty
ta, tiesin, etä minun olisi kartetta-; äänioikeus j a upseereilta, ei j a m i k -
ya raskasta työtä niin paljop kuin sl sotamiesten ei sallita käydä työ-ttahdolllsta.
Mutta en voinut sitä- väentaloilla ja mlnkätähdcn kasar-kään,
koska elämänikänl olen ollut: m in lukusalin el tule työväen sano-lä
ilman sitäkin voimistuvat j a i ? a l i -
vist«vat sielun j a ruumiin puojissta.
Ravinto on hyvä. Henkisen ravin­non
antajista on ulkoilmassa «leva
katettu, palmujen j a kukkivien ruu­supensaiden
selnittämä L e n i n - n u i * -
fca seinälehtlneen, tauluineen, feu-lukJiolneen.
klrjohieen ja alkakaus-iehtlneen
hyvin suosittu j a v i i h t y i.
l syyte on t u l o j a , j j^e„jjgj^p^j^,j,jjj^ ' ^^^j. viserrelleet, sä paikka. Toisten lähellä olevata;
miehen pasrn paalia, joka ssunisle-, ^ i , ^ ^ ^,
sinulle pahempaakin
Viljo, ajattelen aina
kerran vielä ^r—
i nyyhkytyksiin.
3 teki päätöksen. V i » -
1 tahtoi puristaa tuon
»imman olennon rin-n.
Hellästi silitti hän
i kutreja, lohduttaen
{e, Kerttu, kirjoitan
jos pakoni onnistuu
i'ielä koittaa aika, j o l -
LoiEcnime omistaa, sjl-tei
valkoisten, oman
;l]e rakennettu valta
uisesti. Sano tervei-äidille.
ran kumartui nuoru-lemaan
tyttöä, sitten
ti hyppäsi suksilleen
lasti hiihtää vastaistc
kohden, vainolaisten
toisaalta. Tyttö jä'
isä tuijottamaan ;kyy
n. Mutta silloin ka-lee
naimattomien nuorten naisten
kanssa ja senvuoksi on aivan sil­miinpistävää,
miten halukkaasti a-merifcalaisefr
miehet tavoittelevat
nuorten rouvien seuraa. Sillä nämä
ainakaan .eivät voi vetää heitä t i l i l ­le
naimalupauksen rikkomisesta —
mutta onhan silloinkin ulikaamassa
muita vaaroja, kuten esim. musta­sukkainen
aviomies.
Muuan raiTskalainen kertoo, kuin­ka
hänellä kerran oli tilaisuus seu­rata
muuatta oikeudenistuntoa A-jia
ymmärtää
Puhuttelin juuri .äsken kaukaasia-lalsta
talonpoikaisvanhusta. Hän va­kuutti
vasta nyt ensikertaa elämä.-;,
sään kokevansa todellista vapaud&n
aikaa. Nämä Mustanmeren mahta­vat
rannikot, j a ihanteellisen komeat
vuoristot ovat monasti olleet veris­ten
tapahtumain näyttämönä. E n ­nen
työväenvallan aikoja olivat K a u ­kasian
työtätakevät asukkaat joko
avoime.ssa taistelussa tai — orjina.
murikassa. Tupmioistuimen ratkpis- f^^kasian viime vuosisadalla t^pah-
'.vana oli peräkkäin kohne juttua. ! rauhoituksen jälkeen talon-i
t k a knikkH knqkivat. r i k n t t . i i n n a i . i Pojat tosm " v a p a u t e t t i i n " . Mutta a i -
malupausta. Yhdessä tapauksessa maistaan, tlluksLstaan ja
syyttäij?. oli kaksikymmenviisivuo-tias
kuorotyttö, vastaaja taasen v i i -
sissäkymmenissii oleva lihava pö­näkkä
herra. Hän oli ollut kyllin va­romaton
kirjoittaakseen tytölie muu.
tamia maisemakortteja, joissa c li
tituleerannut tätä "sydänkäpysek-seen"
ja "satuprinsessakseen'. Sitä­paitsi
oli tytöllä näytettävä kaunis
jalokivisormus. "Minä vannon, her-rat
jurymiehet, et!^ hän lupasi men­nä
kanssani naimisiin, kas tässä on
kihlasormukseni!" Ja. n i in sai nai-
, , . , nen 50,'jOO dollaria rikotusta avio-
— toinen,-koxmasjcfjij^^gjypjj^jj^gpg^^ Muuan toinen tyt­tö,
mannekiini arnmatitalän, vaatii
työnantajaltaan '5,000 dollarin va­hingonkorvausta
siitä; että tämä oli
{häntä suudellut. Jury alentaa sum-i
man 290 dollariin. Muuan kaksikym-mpnvnsbias
myymälätyttö vaatii t i -
le ampuvat häntä.
pääsisi pian metsän
i jännityksestä. Mu1>
Viljo oli pääsemässL
an, näki Tiän tämän
taatuv^qn lumelle. Pa-lyyhistyi
suksilleen,
omalle äänelleen kuu-noastaan
useat hengestäänkin. Tällaista kyl.
lä aina ja kaikkialla on kapltalisH-nen
vapaus työtätekeville. ^Kaukasian
talonpojilta rauhoituksessa ryö.ite-tyt
maat lahjoitettiin ryöstäjälaumo-jcn
pääpomoUle: hallltiisher^ine,
kenraaleille ja ylemmille upserellle.
Ainoastaan osa vähemmän arvokkai­ta
malta;annettiin rauhoitukseen -o-sallistuneille
Kassikks^kyliUe.
Ylimykset ja kenraalit olivat pys-t^
mättömiä j a haluttomia maanvil-jelemlseen.
He rakennuttivat par­haimmille
paikoille kautta kokoMus-tanmeren
rannikon loistohuviloita,
vuokraten muun osan saamistaan
rj-östösaalismaista pois. Työtäteke­vät
viljelijät joutuivat heistä tfll
muista riisto- ja sortovallan edusta­jista
riippuvaisiksi. Noin kertoili
talonpoikaisvanhus ja sanoi iloitee-
V.päistä ihailijaansa ehdottomasti f vansa kun vihdoin on Kaukaasias-kanssaan
naimisiin. Mies on kuiten- sakin työtätekeville vapauden päivä,
k i n jo entuudestaan naimisissa.
Tuomari selittää haisslle, että tällä
ään moniäänisen rie-I kyllä olLsi oikeus saada ainakin va-
Se oli hänestä kuin
;arjuntaa saaliin ta-
- Mitä sitten tapah-luista
. ..
iJi hiljaa soittaa su-vaivaismäntyjen
lat-la
sammallato niiden
a lahoamistaan. Mut-vi-
iltoina, hiihtjiä yk-en
sammalladolle, is-cynnykselle,
tuijottaa
an kuin jotain odot-
•ä. hän miettii, mitä
ättiikö kostoa niille
hingonkorvausta, koska hän ei ole
tiennyt?; että mies jo on naimisissa,
mutta korvauksenkin saanti on mah­doton,
koska miehellä el ole mitään
omaisuutta. Lopuksi kuitenkin mies
tnomitäfäin kymmenen vuoden apea­na
palkastaan maksamaan naiselle
50 dollaria kuukaudessa (hänen
palkkan.sa on vain 120 dollaria)..Lo-
! pun pitää sitten riittää vaimolle ja
larsille.
Istunnon jälkeen kysyi tuomari
puheenaolevalta ranskalaiselta, mitä
tämä arveli kaikista kolmesta ju-nen
ihmisen j a k o d i r tusta.^ Ranskalainen vastasi:^
rkeneet? — Odottaa-n
onnea, joka', hänel-
L—o Leino.
)
1 Amerikan
Lyh-yt, Napea
Mukava
^onfi li Kautta) (",'!• ...
—- — — S n s t G p.
.1- ~ - - — Sv}r»fc. 13 p.
\ ~ Srrik. 20 p.
"Jokaisessa kolmessa tapauksessa
olivat naiset varmasti väärässä. He
eivät luonnollisestikaan olleet saa­neet
mitään avloliittolupausta".
"Eivät", myönsi tuomari, "mutta
! kuka uskaltaa Amerikassa syyttää
naista edes silloin, kun tämä menee
äärimmäisyyksiin? Kun nyt ensi-mäisen
kerran. historiassa on hei-
I komman sukupuolen sallittu astua
'•etuoikeutettuna lain eteen, niin
i kääntyy ase luonnollisesti , miestä
v a s t a n . "
Englannissa, joka monessakin suh­teessa
on kakslkasvoinen maa, maa,
, jossa toisaalta ollaan niin kainoja,
ettei saa-edes sanoa "maha", koska
se ei ole säädyllistä, mutta jossa toi­saalta
varsinkin naistenlehdet ovat
tulvillaan neuvoja, miten nuoren ^ty­tön
cn pyydystettävä itselleen rriies,
siellä tapahtuu myös sellaista, että
^ vieläpä n.s. parempien piirien tyttö
ivoi vetää miehen syytteseen naima-j
luFauk.<:cn rikkomisesta — j a ktiiten-i
k i n siitä huolimatta-olla kaino, v i a -
i tcn nuori tyttö. N i i n , ei ole lainkaan
! tavatonta, että se vahingonkorvaus,
1 jonka sulhaseksi väitetty on joutu-
Matka raa-^^samaan, on sittemmin saa-i
nut täyttää sijansa tytön tervetul­leina'^
ijiyölajälsinä hänen mennes-sälin
äaimisifn ".sulhasen nuniero
kaksi'känssä;'*' " ' , " ' '
Suomalais-ten
Suosima
koittanut.
Nämä entisen ylhäisön saurljuvllat
ovat nyt poikkeuksetta työläisten
lepokoteina ja sanatorioina. Useit­ten
huvilain porttien pielLssä on vie­lä
entisen omjsta-jan nimikilpi hfe-torialllsena
muistomerkkinä ^ r t o -.
massa kuinka se heidän "pyhä" o-mistusoikeutensa
aikoinaan syntyi
talonpojilta ryöstämisen kautta. Nyt
työväenvallan aikana on myös pak­koluovutettu,
mutta ainoastaan ja
yksinomaan noilta pakkoluovuttajll-ta.
Taloivpojat viljelevät viinitarho­jansa
ja maljansa vapalmpina kuin
milloinkaan ennen. Sota palatseja
vastaan- j a rauha työtätekevien ma-joiliin
on nyt toteutettu siten, e t ^
palatsitkin ovat työtätekevien hal­lussa
ja kaikissa kodeissa on rauha
Huvila, missä näitä rivejä kirjoitan'
on kuulunut ovelalle j a vallanhlmoi-selle
hovisuosikki Vitte'lle. Tuo yle­vä
herra, joka vielä vuoden 1905
\-inrien historiallisten tapahtumain
edelliskautena oli tsaristisen Venä­jän.
kaikkivaltias raha. y.m. minis­teri,
kuului muita valyälic/roja pa­remmin
käsittäneen, että "tsäärival-,
lassa on korpraali se, joUa o n kep­p
i " . Aika hyvin tämän käsittivät
sanatorloltten asukkaiden kanssa
järjestetään konsertteja, illariviet-'
toja. "ekskurseja" ja muita ret.:
kellyjä. "IntemaUonale" ja taijut
vallankumouslaulut kaikaa n|o--
n i l l a kielillä ja laulujen lo-massa
kerrotaan taistelukoke­muksista.
Kaiken ohella nauti­taan
etelän ihanasta kesästä, tii­ma
on vielä syyskuun puolivälissä
nlhi lämmin, ettei tosklpälvSUä sie­dä
-merenrannassa rantakivlen .kuu­muuden
ivuoksl kävellä paljain j a ­loin.
Meillä e i ; n y t cic -liljcä eikä
myös •vilu vieraanamme.
Istun tätä kirjoittaessani täällä
ylhäällä kummulla olevan rakein-nuksen
terassilla. Toverelnani on
ukrainalaisia.. Lupaavat ajantullen
«aapua Imatralle kesälomaansa viet­tämään.
Lausun heille toverillisen:
tervetuloa! .'Kuuntelemme Mustan-
Oieren valtavaa kohinaa. Toverelt-teni
Iraatraretkl-suuipiltelmaln vai­kutustako
lienee se kun minusta
tuntuu kuten tule-vaa -Suomea haas­tava
Imatra ja -tuhannet >muut iku-mouksellisen
voiman j a väkevyyden
'äänet sieltä kaukaa Suomesta, y h -
typelnä Mustanmeren .aaltojen -jjau-huun,
huutaisivat valtavana Ihas.
tus-, varotus- ja herätyshuutona: ;
;Suurl j a mahtava olet sinä työ­tätekevien
valta! Proletariaatin y l ­väänä
vc}^7nmerkkinä sinä pelkällä
olemrtisaoloUasi -röbkaisevasti ter­vehdät
kaikkien maidftn työtäteke­viä
ja sorretulta. Polvillesi kcyjlta-lisml
kalkklaUa! TUaa työtäteke­ville!
Neljä vuotta sitten saatettiin
klrjottaa näin. Entäs n y t ? . . . . ..
Esko P.
työhuUu" ja ammattini kuuluu rau­ta-
alan raskaimpaan osaan.
Alkuvuosina meni kalkki hj-vin,
niin kauan kun jrupesi painoni las­kemaan:
alle normaalin ja . työvoi,
mat väheni sen mukaan, silloin huo­masin
että minun •on aivan mahdo­ton
jatkaa komppan'^aIn työtä.
Toverini ehdotti minulle metsäelä-mää
ja sen hyväksyin, ajattelin että
olenhan ainakin loppuvuotenl ulko­na
tämän maailman humusta ja
samalla minulla volpl olla vielä t i ­laisuus
jatkaa elämääni yhä eteen,
päin. Mutta, niinkuin yleisesti on
työläisen kohtalo, on sitten terve
taikka sairas, leipä se on enslnläl-senä
kysymyksessä. O n täytynyt y-rjttää,
en ole voinut antaa aikaa
parannushommille, josta on ollut
seurauksena se. että voimat ovat a l ­kanet
käydä hyvin vähiin, v e s i n k in
viimeisen kahden vuoden aikana.
Viime kevättaisella aloin käydä yhä
heikommaksi. Näytti siltä, että m i ­nun
on enään mahdoton sivuuttaa
tätä kesää. Kauheat pistokset vai­vasi;
toisinaan en .päässyt omin voi­min
sänkyyn enkä voinut olla pit­konani
ollenkaan ja taas .jos pää­sin
sänkyyn, en siltä millään ylös
päässyt. J a sitten se kauhea Ilma,
se mätä jota tulee litrakaupalla vuor,
rokaudessa, jota el luulisi millään
voivan ihmisen n i in paljon keuhkois­taan
Irti saavan! —
Huhtikuun puolivälistä käytin hy­väkseni
jokaisen aurinkoisen päivän,
«nsln keittiön oven kautta ja sitten
kun ilmat lämpeni menin ulos, aloin
noin viidestä minuutista ja sen jäl­keen
pltensin joka päivä, niin ett)ä
nyt olen jo tuntimääriä. Sain viime
malehdet. Hj-vln useita kertoja i n ­nostuivat
pojat äänekkiiäseen mieli­piteiden
vaihtoon siitä . että mitä
tehtäisi silloin, jos meidät komen-ricttaisiin
lakonalalselle työmaalle
töihin, taikka lakkolaisia muuten
"rauhoittamaan". Tapahtuipa sellais­takin,
että ennen niin kuuliainen
joukko saattoi yks kaks tehdä tenän.
Eslmä n.s. remmlapelln päätti mie­histö
yksissä tuumin lopettaa. A i -
knlsemmln oli ollut tapana, että jos
jokin sotamies meni omavaltaiselle
lomalle taikka pistäytyi työväenta-lolL".
iltamissa, niin siltä sai kärsiä
koko joukko. Yhden rikkomuksen
takia kiellettiin koko komppanialta
loma. taikka komennettiin rangals-tusharjotuksllle.
Tästä koko jouk­koa
kohdanneesta rangaistuksesta
oli se seuraus, että julmistunut mies.
joukko kohdisti vihansa rangaistuk­sen
aiheuttajaan Järjestyssääntöjä
rikkoneeseen sotilaaseen ja hankki
hyvitystä toverinsa selkänahasta.
Silloin aina scura.si kaamea toimitus,
uhri pai-ka sidottiin ja koko niles-joukko
sotilasremmelllä ruoski omaa
toveriaan. .
Useinkin kävi n i in että hyvityksen
hankkimista jatkettiin niin kauan,
kunnes hyvityksen antaja oli kan­nettava
pyörtynenä ja vertavuoti.
vana sairaalaan. Tällainen oli va­kiintunut
tapa ja yksi toisensa jäl­keen
joutui ruoskittavaksi, sillä vlet-telj'kset
sääntöjen rikkomuksiin .oU.
vat suuret. Mutta Ilmeisesti näistä
lentolehtisten vaikutuksesta avautui
miehistön .silmät. "Me emme enää
ruoski omia tovereltÄmme, vöan
hankimme hyvitystä todellisista
Suomen raatajatko
kaleeriorjan ase­maan?
Luumäen lahtarivalta on alkanut
nähdä unta seisaallaan. Se on alka^
nut uneksi ajasta, joUoln työväen­luokka
tyytyi kaaleriorjan aseznaaiii;
joUoln sen ajatteluvapauskin kahlit­tiin
ja se vaipui verisen kohtalonsa'
syliin ääntäkään p&^mättä.
Luumäen lahtarivalta on pyh&sti
päättänyt; hävittÄ|^ kumaukselllsen
hengen maan työväenluokan keskuu.
[im&kim imin Jfitamv^
«die JniQlavis«:t*btivi&;
m^A matioMtuite jgaactä»
ton tai^^uttoaUet
«intJc^^a^iMHta Snoteim
«ija ^olKlistnvIa mhittt^
Osoite:
^ ».„»Mv«, KDQin 91$
desta Ja ryhtyess&än tolmcQplteislln' <^™6'
ta'lvena lukea Vapaudesta erään . ve- ! syyllisistä". jyrähti vastaukseksi
nälälsen lääkärhx selvittelyn aurhi- Uuin yhteisestä suusta, upseereiden
gon äärimmäisistä säteistä, jollia a i ­noastaan
on parantava voima. Sen
perusteella olenkin ottanut kylpyjä­ni
noin parin metrin korkeudella
maasta. Kuinka paljo olisin voitta­nutkaan,
jos olisi ollut aurinkoinen
kesä, mutta nyt melkein poikkeuk­setta
o n puolen ^pälyän aurinko ollut
pilvinen. Sittenkin olen voittanut
paljon. Se haju joka tulee tämän
taudin loppupuolella, joka oli mi­nussa
jo voimakkaana keväällä, se
on kadonnut ja vatsan joka kivettyy
tämän taudin lopulla, olen .saanut
parempaan kuntoon.
Mutta muita kylpyjä, niitä on va­rovaisesti
otettava, esimerkiksi höy-iiykylpyjä,
niitä el heikossa kunnos­sa
pidä ottaa, se v a in heikentää. E -
i-äs lääkäri kirjoittaa, ettei saisi ot­taa
kuin yhden lämpökylvyn viikos­sa
j a senkin n i in pian kuin mahdol­lista.
liJVIinun täytyy antaa näille
^Minbtus, sillä nyt olen saanut sen
itae kokea. On luonnollista, että i h ­misen
tulee itsensä pestä vähintään
kerran viikossa, sillä pcscmättömyys
tarkoittaa myöskin tautia. Täsmäl­linen
veslparannus, johon on yhdls-tettynä
säännöstelty ruoka, voisi o l -
•la oikein hyvä tämän taudin alkuas­teella.
Mutta sekin kysyy varoja,
hommata'kaikenlaisia hedelmiä, j u iu
zlkaisvja j a muita krJkklna eri vuo­denaikoina.
St on työläiselle mah-
-dottomuus.
Lopuksi
Alussa sanoin että tuberkuloo.'?!
Jteino. Kellään työläisellä ei ole i t .
selään mahdollisuutta ^ajatellakaan
parantua jos el hänellä ole tietoa
siitä säännöllisestä jokapäiväisestä
elämästä, imtokä täinä tauti vaatii,
muutkin tsaristiset valtaherrat. N i i n - ^ ja sitä mpnipuollsta ruokaa, joka on
Iiiberlfflloosi
Se on kiusallinen sana. Tauti,,jota
vaataan koettaa -taistella ja taistelee
nykyinen lääkc^ttede, .mutta siitä
huolimatta se on tämän nykyisen
yhteiskuntajärjestelmän muhkein
kukka.
Nähtyäni J . Raivon kirjoituksen
Musbokasta, muistui «nleleenl vuo- .
det 1317 j a M , jolloin minäkin n i in . «n tämän järjestelmän muhkein
samassa palkassa. j,*;ukka, — Minun ei tarvitse sitä pit-
Aika on kulunut siinä noin kaksi- kältä todistella, tämä klrjotus ve­toista
vuotta; joka on oUut talsttclua nyisl vaah suotta liian pitkäksi,
elämän j a kuoleman välillä. Nyt t a r . ' Tappeleeko maailman lääkärit ja
koltukseni o n tehdä pieni katsaus-lääketiede taikka toisin sanoen t a -
nältten vuosien sisäUp/siksi, että us- mä nykyhieh porvarillinen järjes-kon
siltä olevan hyötyä tätä tautia tehnä tätä tautia vastaan? Ei. Sillu
sairastaville. -I jos ne, tosissaan tahtoisivat tämän
Henkilön, joka tulee tietämään et- ! tuholaisen hävittää, n i in ne ensimäi-tä
häntä vaivaaX keuhkotauti, ensi- iseksl hommaisivat työläisille terveel-mähien
ehto on koettaa mitä plkem- ' llset työolot, kunnolliset asunnot a-mhi
päästä ttmän taudin pacanto- «uttavaksi, riittävästi kunnoUista r a ­joihin,
jsiUä jse on työläiselle ainoa-vintoa j.n.c, j a työläisten lapsille
kimnolllset leikkipaikat, jolta el
löydy työläisten kaupunginosissa
istiurkaupungeissa. Jos ne tätä tautia
vastaan tosissaan taistelisi, niin
niitten tulisi näiidä j a näkisivälxin
nuo saastaiset peliluolat, joita on
kehoitellessa aloittamaan remmla-peli.
Erikoisen silmiinpistävästi harmit­ti,
vallitseva tilanne komppaniamme
pöälJIlcköä kaptesnl Kultusta. Hän
yritti kaikkensa saadakseen selville
lehtisten levittäjät. "Minä tiedän
öttei teistä kukaan ole periaatteel­taan
kommunisti, mutta jotkut tels.
tä ovat joutunet niiden perkeleellis­ten
polsujen kätyreiksi kavaltamaan
Isänmaatamme ja ennemmin tai
myöhemmin minä pistän käpälälau-taan
.loka-ainoan salamyyrän, Jot.
ka näitä lehtisiä tänne levittää.
Painakaa mieleenne se".. mekasti
Kuitunen. Mutta uhkauksista huoli­matta
el ollut mitään toivottua t u ­losta.
Lehdet levisivät vaan yhtä
salaperäisesti, muttp. säännöllisen
varmasti Muin ennenkin. ^KapteinJ
Kuitusen toimenpiteestä oll vai se
etu, että kalkkien mielenkiinto he­räsi.
K a l k k i seurasivat jännittynee­nä
jokapäiväistä tarkastuksia ja ;pc-rinipohjaLslr.
nuVigklrinolta. " K un
saadaan tämä paise puhkaistuksi,
n i in entinen mallikelpoinen järjes­tys
taas palaa", lohdutteli Kuitu­nen
toLsla joukko-osaston upseereita,
" j a totta jumalauta minä sen pys­tyn
tekemään", intoili hän. Mutta
"paise" vaan el ottanut puhjetak­seen.
Se py.syl Itsepintaisesti salassa
ja toimi. Toimi keskeytymättä j a le.
v i t t l vaikutustansa. Osaslpa tuo sa­laperäinen
"paise" vielä uhmäilla-kln
vihamlebcllensä Kuituselle. K u n
kapteeni Kuitunen oli taas kerran
toimittanut tuloksettoman tarkas-:
tuksen (miehet riisuttu ja joka a i .
noa vaatekappale puhdistettu sekä
myllätty patjat ja kalkki tavarat^
Ja siltä kimpaantuneena kallistanut
l i i an monta lasia, niin sllloinkos
keskellä kirkasta päivää havaitsee
herra kapteeni työpöydällensä 11-
Kiestyneen PunasotUaan. L«hden
kulmaan oll liitetty pieni lappu jos-
Ba luki seuraavaa:
noiden toiveidensa toteuttamiseksi,
se lujasti uskoo-onnistuvansa. Se on
päättänyt pakoHtaa työväenluokan
kaleriorjan asemaan ja niitä tuomia
hauteessaan se ei hälkäUe turvautua'
vaikka minkälaiseen aseeseen ja te-koihin,
jolhhi kekseliäät entisaikain
orjavaltiotkaan eivät nsanneet. tur­vautua.
Lahtarivalta on .päättäxijrt
julistaa henkipatoksi Jcdcalsen työ.
Iäisen, joka uskaltaa ajateJla. Se a i ­koo
kieltää ajettelevalta työllisel­tä
oikeuden saada työllänsä ansaita
leipänsä. Julkeudessaan «e mienee
niin pitkälle, «ttä uhkailee «eUaisia
työnantajiakin. Jotka sen suuren vii­sauden
pykäliä eivät aio noudattaal
Edessämme on eräs /'Heinolan Sa­nomat"
.niminen 4iali|«iilehtl, josta
luemme seuraavan .Vjertaansa .vallld
olevan Julistuksen:
"Samoin katsomme, että henkilö.
Joka tietensä antaa työtä Ja toimeen-:
t^uloa I kommunjlstellle, lo}ta el alla
sanotulla tavalla luovu pitolueestaan'
ja rikollisista aatteistaan, fintaa a
pua maanpettUFellle eikä voida p l -
tjiä .läänmaalllsena. kansalaisena,
vaan lullaan häntä sen mukaisesti
•kohtelemaan.
Hehiolassa 6 päivänä elokuuta,
1930.
Suomen Lukon Palkalllstolm!.
kunta.
Henicllö.loka tahtoo Julkisesti luo­pua
kommunistisista mielipiteistään,
voi käyttää esim. seuraavan raaUln
mukaista Utnoltusta, asiasta sanoma­lehdissä
tledottalssaan:
Minä ....i.;.
.... — J o k a olen kuulunut
Heinolan kommunistiseen 1?yÖväen-yhdlstykseen.
seUtän täten, -että slt-tenkun
minulle on selvinnyt, että]
sanotun yhdistyksen :tolminta .on oi.
lut valtlqpetokselftsta, ..ecQansUtä. Sa­malla
lupaan kaiken i^niKfiutta inl-kä
minulle on pyhää Ja jcallista, l u " .
puvanl kaikilta kommuntstilslAta aat­teista
Ja vannon kunniani Ja oman­tuntoni
kautta, että minä tästä lä­hin
uskolMsena Suomen Jcansalaise-na
palvelen synnyinmaatani, pidän
kunniassa valtion kirkkoa ja uskon­toa,
yolmt^ssa olevia lakeja Ja yh­teiskuntajärjestystä.
Heinolassa^ elokuun . . . . . . päivä­nä,
i m
Todistavat:
a
po:tki »ma««a ko-
AinoasULiii 10
^npohjaUesti
^distetla
Lähtee
A — SYYSK. 22 P;
KÄl' NnNKfJIN TÖisETTION '
"Mitä sanoi keisari Nayioilon rat­sastuksensa
loputtua", kysyi opet­taja
koulussa pikku pojalta. " P r r u u !"
vastasi poika empimättä.
TGDE-LLISCUSTUNTUA KYIXIKSI
Filmiseurue on filmaamassa jän­nittävää
seikkalufilmiä syvän rot-.
ken partaalla. Tirehtööri huomaa, et-
^ !''^*^»!ii«»««.!rii;;4™e pno-, t5 näytteleminen el mene niinkuin
"^n «.xraarii!, öv>i«. j p j j ^ ^ jotakj» tuntuu puuttuvan.
suloin hän näkee Ihmisen muotai-seksl
tehdyn vaatetokan, jollaisia
käytetään usein ihmisen tilalla, ret.
kottavan rotkon reunalla. "Voi h e l l i - Ahldvisf kari. kenenkähän onnettoman me
" *' heitimme tuon ^Dummyn" .asemesta
rotkoon?"
muodoin on helppo käsittää, että
tuona aikana työtätekevän kansan
elämykset muodostuivat sellaisiksi,
etteivät ne hevillä unohdu.
Tämä huvila on aika komea, jos­kaan
ei läheskään komeimpia. Suu­ret
ruusupensaat j a muut kukkais­tutukset
aivan kirjaimtellisesti isylei-levät
rakennuksia. Tammet, kiastan-jat,
palmut, sypressit j a kymmenet
muut etelän puut j a pensaat soman
sopusuhtaiscsti sijoittautuneina pii­rittävät
huvilan rakennuksia, käve-lykujänteitä,
krokettikenttää j a suib-.
kualtaita. J a entäs v i i n i - j a hedeL
mätarha! Monenlaisia -viinirypäleitä,
persikoita, lumuja, päärynöitä, o-menia
ja monia muita^hedelmiä Uanr puolitoista . vuotta Jälkeenpäin,
tavat ^nsaat Ja .puutV täjrttöv .'"(^6,' Sinä voit','eliä'::v^ 10 vu
America Line
vist
äVDCCRy, Ontario.
suuria äloja lähimmästä jrinpäristös-^
tä.' tJseinunat, '' hedelmäpuut ovat
tälläkin heöcellä niin' kukkuraifees-sa
TiedeilmälastLssa, että niiden oksat'
on täytynyt erikoisilla" fukllaltteil-la
pönkittään etteivät pääse murtu­maan.
Kaikkea tätä kertomaani hoi­tavat
nykyisin neuvostolliset puutar­hurit
ja neuvostovallan laskuun- Ja
Neuvostoliiton eri puolilta, tehtaista
jp. työpsnkklen äärestä, tänne le­päämään
ja vastaisia kamppailuja
varten voimia kokoomaan saapimeet
työläiset nauttivat näistä rikkaan,
jalostetun luonnon mainioista anti­mista,
harvinaisen tervehdy^ävästä
ilmastosta ja myös — luonnon kau­neudesta.
Työtätekevien kauneus-käsitt^
tkään eivät siis -ainoastaan
ole jääneet eloon, vaan ne ovat el­pyneetkin
ja mitään, kaimeusarvoja
täällä ei' ole tuhottu. Päinvastoin:
ne on saatettu kaikkien työtäteke-alvan
välttämätön. •Monellakaan työ­läisellä
el ole varallisuutta, el aina-,
kaan pitkäksi aikaa, sellaista hoitoa
itselleen hankkia; varsinkin yksi­näisille
miehille se on mahdottommis
sairaalan ulkopuolella. Tykkänään
teinen asla on se, että paraneeko
noissa sairaaloissa. Sitä minä en
tiedä. Mutta se on varma, että ne
voivat ehkäistä tautia ja ne voivat
jatkaa ihmisen elämää vuosilla, jos
el tauti ole saanut liian piöc-ää:
vauhtia. Minulle sanoi tohtori To-irontqssa
v, 1917 (sama tohtori joka
hommasi minut Muskokiaan), cttl
voin elää vielä noin kaksi vuotta.
Mtittä sama tohtori sanoi minulle.
että
vuotta".
^ekin]^ 'On^ J O • 1 ^ *Ulunut. Minä
näin'Muskoi^assä 'miehen joka oll
siellä öUut'jo 23 vuotta, .«ikä vielä
p'aui;tervey »lyös,: uselfai, JOtka olivat
ollelt^^; toistakymmentä vuotta. M L
liä lähdin sairaalasta myöhään
syksyllä 1918, en terveenä, vaan paL
jon rlskimpänä, sillä olinhan, kohni-scnkymmentä
.paunaa raskaampi. S<*
O i ! elämänhalu joka pakoitti min'Ltt
lähteinään. Ajattelin. etfS^pIdän it­sestäni
kaiken mahdollisen huolen.>
Mutta myahemmln tulin sen huolen-;
pidon huom^maan. Se tarkoittaa
Eitä. että lunkilön, joka on tämän
taudin saanut, tulisi karttaa kalkkia
sellaisia paikkoja missä kokoontuu^
paljon ihmisiä, se on, kieltäytyä kal-r
kesta havista, sillä siellä, missä on
paljon ihmisiä, ei ole koskaan puh­dasta
ilmaa. Minun luonteeni oli Iit-an
heikko näitä vastustamaan.'
Vaiki^ melkein poikkeuksetta tunsin
kaikkialla plkkupalkoissakbi. — E i
tarvitse mennä tämän lehden koti­kaupunkia
edemmäksi. Varmasti ter-veysvh-
kalUjoille käy haju jo nok.
kaan kauaksi kadulle missä kalkki
'taudit saa rauhassa versoa. Mutta
kun nekin ovat yksityisomaisuutta,
•vaikka sitten ovatkin taudin pesiä,
,niln ei sovi vaatia liikaa puhtautta,
koska siitä kärsii yksityisomistus!
Jatkan vielä. On vaikea' tietää
lestynkö enää nauttimaan ensikesän
auringasta, sillä en ole läheskään
terve, pistokset ovat vielä joka päU
välslä, joksln heikompia. Talvi on
kauhean pitkä, jolla ajalla täytyy
auringon suuri parantava voima c i .
tuuttaa. — K . Häkkinen.
VAIKEA mm A
(Kuvaus Surmen armcrjasla)
V E I K K O VASAMA
Joukko-osastomme up.secrlstoa oli
jo pidemmän aikaa hermostutuneet
miehistön keskuuteen leviävät len­tolehtiset
ja julistÄset. Mistä ja
rj^nen toimesta ne joukko-osastoon
ito*aStylvät, se pysyi kaikille salal-intutena.
Mutta että "Punasotilas"
tai ; jonkin muun lentolehtisen sast-
'toi Idytää alvsn odotta.m'ätta m iL
löhi takkinsa ulkoia.sku£ta. akku-nad[
ta taikka kaappinsa p?illtä, se
oli totuus, joka oll tunnettu jokai­sessa
komppaniassa. J a tämä tuotti
upsceristöre päänvaivaa. .';lllä sitä
mukaa kuin lehtiset levi-^ivät, nä-lcyi"
myäs niiden vaikutilskin. Up­seerit
totesivat kauhukseen, että
"Herra kapteeni, koska huomasim­me,
että herra kapteenilla on eri-kolnen
halu tutustua meidän rak­kaaseen
Punasotllaasemmme, eikä päl
väliä suoritettu etsintänne johtanut
teitä toivottuun tulokseen, nlUi lä­hetämme
teille tämän» näytteeksi.
Jos teitä haluttaa vastaisuudessakin
-tutustua lehteemme, niin älkää läh-tekö
n i in omapäl-^sti niitä etsimään
kuin tänään teitte. Tällä tavoin
saatte paljon helpommin. M u t t a vain
yhden kappaleen, miehistölle kuuluu
loput-
Joukko uskollisia PunasotUaan l u ­kijoita".
Tämä röyhkeys oli jo Uikaa her­ra
kapteenille. Herra kapteenin hu­mala
katosi moisen julkeuden joh.
dosta. Ja raivostuneena hän hyök­käsi
komppaniaan. Alkaa ankare
tutkinto, mutta ketään ei ole nähty
käyvän herra kapteenin työhuo­neessa
Ja kenelläkään el ole
sellainen käsiala kuin se on
millä tuohon lappuun oli kir­joitettu.
"Miksi Ueneekään futu­risti
koko lapun kirjoittaja, kun on
tehnyt niin kummallisia koukerolta
nuo kirjaimet", vitsailevat soltjit h i l ­peästi.
Mutta Kuitunen mulkoilee ja
kiroilee kauheasti. Koko komppania
komennetaan rangalstusharjbituksilr
Ia uhkauksia sataa; tänään el lope­teta
"santsia"/ ennenkuin on saatu
.'clville n - kelmit, jotka näitä k i ­rottuja
lehtLsiä jakelee". T u n t i tun.
niitä ryömitään kentällä, suudellaan
i<:änmaata, pumpataan kivääriä j[a
tehdään kaikkea mitä vain herra
kapteenin 'kbhoittunet aivot keksi­vät.
Alussa käy kalkki hyvin. Mie­histö
cn hilpeällä tuulella j a v i t s a i ­lee.
Säännöllisesti kuuluu toinen
tointaan hauskempi naljailu Ja vit­sailu
aina kapteenin selän takaa.
Edessä päin kaikki ovat hyvin toti­sia
ja tekevät kpmennettnja temp­puja
aivan hartiavoimalla, mutta
kun herra kaptesnl kääntää selkän-
.sä. n i i n saa hän kuulla tirskuntaa
ja ilveilyjä. Mutta sitten alkaa mie-
Ajajtukscn vapauden taistelujen
historia el tunne töri;eiäm^ (tapa.,
usta kuin on se mUcä jilirtyy I«uu-mUen
lahtariväUan historian viimei­sille
lehdille. Sanoimme yilmeislUc
lehdille — sillä omaa kuolämaanseC
lahtarivalta tuolla teojaajan ennus­taa.
Jotakin' .samanlaatuista ovat
muutkin hirmuvallat kokeilleet, ne
ovat yrittäneet lyödä työväenluokkaa,
hukuttaa sen vaatimukset ja' vapau­den
kaipuun verivirtoihin, mutta nii­den
historia on päättynyt. Juuri
noiden päätähuimaavien suiinnltel-mlensa
kautta he ovat langettaneet
viimeisen tuomionsa. Ja noissa ed^I-lämelnltuissa
suunnitelmissa kuvas­tuu
Luumäen lahtarlvallankln vii­meisten
päivien nopea lähestyminen.
Sillä .fSuomen työväenluokkaani voi­da
kukistaa. Sen Jäseniä voidaan
murhata, vainota Ja karkolttaa, mut­ta
se asla, JosJca vuoksi tuo Icalkä
tapahtuu, se säilyy Ja rkulkee <kuole­mattomana.
Työväenluokka jatkaa
taisteluaan vapautensa puolesta ja
vainoilla sitä vaan ärsytetään ryhty­mään
nopeammin ratkalscVaan täls-teluim.
Maailman proletariaatti lähettää
tervehdyksensä Suomen taistelevalle
työväenluokalle. 8e el katsele toimet­tomana
Suomen tyiiläisten taistelua
historian verisintä pyövelivaltäa vsfi.
taan. Taistelussaan yol Buömen työ­väenluokka
saada lohtua ja toivoa
AKSELI -itMiAiiiniiia Jäi..
le. Port Ärtbtir, Qnfc
Saarimäki. 319 ^B«y >8L. ^ ^ . ^ n . ^
Ont. — H. P. Albert Hehnaiu^^
4W Mw» :St„ ^W»nnip^jlI»Äg^
Thnmas Prahssi. Box L, '
«lilf, Ont. ^ CiMMdfta-B. « w s j B j ; a
ion, 54 Dock St.» ^ i n t i f ^ ; €
— G. • W. 'T9nuroa^ .>8Bl>3Hi#»'|ife^;^ty,^
Vancouver.^Cl.\ . •'-:'--ii':'-'^i'<^tt —- ' ^". . • -' mm''" • -.:'''Miitii<-
trODELLAKIN mtVA ««UlIcA "'"^
Eräs pankkilTevr Jeraeyssa4u|l|t«!^
ai geuraavanlalaen llmottulaen aiPi-nomalehdcssä:
^tHatataan -konttoSi. .,
tl. Täytyy olla tottunut ^pM*Wt#^
hön, imyöskln ulkomaiseen: vfiihtoii^i;^^ '
Täällä on yksi vastaukästa: '^B^
vä pankki: euosltan itseäni «uri<^
maanne paikkaui. Qlen tAtti#»vaiii|^
l^omaisessa vaihdossa, Jtil^t ;«^hi«!»^'
^a. Sitäpaitsi puhun sujuvastil^oi^
Arablc'ln, Zolan, 'OtuisÖA>m1^,^J^
SUUhgsgaten" kleUya.. «U^jislJUn^^^^^
kaklrjoitusta, vasenkäUstii. ^jOtk^iH^
tlstä, pltkäkdtlstä Ja v o i n ^ ^ ^ a ^ ^ .
^oltuskoneeni Ja voin k l i ^ t t ^ ''
11 ^tuntia kyTttmene^sä
aiikä on Ennätys." ^ fsMi
"Sitäpaitsi voisitte rkäyttft&i^iut^^
lukse;sAnne minun . s u i i i ^ .\pisi^äl^^
täni aivan Ilmaiseksi Ja; jios |U|^MJÖW
voi vaimoni puhdistaa ;kimtt^^
aeustonnellni^lsekäl. "li^^ilil^ '
seen vasta tessaxmekftyttftt^Ui
merkin hbita voitaisiin , „^
paikastani."- '
Otiakaa huomioon, että Jo8Ht«a|li
on takapiha, y(^m^ft(9b^:a^^^^
» >tll«ä Jöuto*lkota|ml". Vi?
'födotan vastaufitmme. :teJ#n;
J. n, e. - • '
Lawrence Tlbbet, MetropoU '
flcspperan kuuluisa,; mbtt l^irjri
laulaja. Joka :on |iW«tros<^Jpfl*'
: 49ya'ln luona flitnsfuiu
tJn. • -kertoo : seuraia^ant Mifikimi: ^v,^^v#y-s^Si
vKun ensiksi jaletuin ;^c|ljdinlttää />
oopperalaulajia lai^mMm Radioon,
oli^eldän opittava l i l l t l t M m ^ ä|nr, :<<;
tämme,'sillä fttol »räjäjitää':helpdpft
suljetussa hitoneessa. Öll m^mJ tnui^
an tenori, iei^a^^^^^
lailla, ennenki^ltt hantin^ Jflnff)^
.sopiva radiota Vtirtcn.
meni' latiläniäan —' Ja ?hetl-tfil^j
'fäjähays^'. joka oU vftpijil
mikrofooinln.
^•Mtebän sanolmipe, ,cttä i ^ l i Ä ;
tl iftulfta varovaisesti", nllbltell
iJelmanioht»ja häntä.
•Elinpä kyllä, ihutta minä
sähkösanoman i t a U t o A(;iWa^^
taviltani, ja he pyysivät minua j f e ^ ^
lamaan tarpeeksi kovaa, eti|l ^^^i^
volfliyat kuulla,"'" ^ O : Jlj^/iU,,,,^
Lilan aUuUnca ftysymyi: ito,
isähnehän on kuollut. Hän oli v a n l ^
Olikohan lähen «tOlunvoiiiiftii«ä
lella vllm^seen ^ t l ? - S^-^f
; — töitä en tiedä. Testamenttia-'H,'
ale vielä avattu.
siltä tietoisuudesta, että koko^^aa-
Iman työväenluokka seisoo «en ta-iakana,
— Tähystäjä.
Seikkaiiulialtt päättyi
onnett(miasti
LOS ANGEUES, «allf., «lok. 29. —
Poikamainen halu seikkailun «tsin-
^ään keinotekoisessa viidakossa L u -
la Parkin eläintarhassa toi kuole­man
12-vuotIaaUe Alfreil HnriUe.
Poikanen kiipesi vHdakon ympä.
-lllä olevan aidan päälle, jolloin tU-
.'<eri hyökkäsi Mnm päälleen ja
•-•epl hänen päännhkans» Ja' käsL
vartensa terävillä kynsllKäh. "V^r*
tlja ampui tU^aprln -kuoliaaksi yto^
della laukauksella.
het väsymään. Vitsailu -muuttuu k l -
roUuksI- Yhä yaslahökolsemmln teh­dään
temput ja lojipHjen Ippuksi on
koko toimitus Jumissa. Ig^pteisnin
kaalista kirouksista huollntfMita
mötköttää koko Joukko maassa efkä
nouse syöksyyn vaikka kuinka k i -
roUtalsL Ja jos nouseekin nlln'''^^^
kee sen niin verkkaan Jniln fklriS
voL Siksi kaptcenhi on lopetettava.
"Paise" jäi puhkaisematta. 1 0 ^
käy kauan puheensorina kinhi^ia-nlassa
Ja näin /atkuu meininki " j y ­västä
päivään.
}::>!ii:
Muuan m&alalnen i a matlc^lu
Ilja Istuivat rautatlevaimtilssä;
naiilja tui^e tarkaistamaan roatkäliif^,
PUja, .mutta jnatkalltja el löjrdä' ist-maansa
mistään. Hän etsii Icälk^k^
tabuistaan, mutta tuloksetta. ,:i'^?^^
iKun juneilija bii j^istimut keh(i^;
tettuaan matkailijaa ^ostamamti^^lfc.';:
.pun seuraavalilB asemalla, Ottcjn^.'
maalainen: Eikö hertaostfiäslJi^^
nurt lippuni?
— Kyllä vain. paljonko tahdotte
siitä? — J a tehän J«^tte itse Upiit,
tomaksif- • • •' • ''''-''J/^TJi^'-^''^Mi
— Minä kyim)vseh^(an. «akssläA^
vain lipun täysi hinta. ••..^^^•'^•••''•''M
Matkailija maksoi tSO
Iloinen saadessaan asiansa selvälsfäi -m
TSnneh asemalle tuloa imal
antoi junailijalle m i ^ i j B l ^ 4 ^Uj
sillä hänen samoin kuin ^ « i i M ^
kln piti JutM sH» asemalla
junasta v ^ l s . ,-
Mutta hän halusi nähdä, i^Mhilät '
maalainen sel^tjisL i'?^"!?::
Junailija vaati nUeJNm 0ik%1äL - J
lippua.
— Minähän olen Jo ^^mtiäsa^JV^&M
PunL_ • . •', : ^'•}i}0^m::yi§
— En öleaaaaiit heiltä lij^fvui^viiiir 0
tasl -junailija. Muttai mtuOain^a^^^f^M
syi väitteeii^n. ' ; •,;-::--V-i|^^
— No öi^dän -on siis kMnaym'^ '
asemapäällikön puolen sislasoa. piUif^ v
teli lunaltfja/ '• Z ->:.Ä?c?;ä^
— Tehkää ttiini -y,r
—-Hiin, «am»i '-memtmKUt^^^M
.Idan acttvaijuaan, se o n ^ ^ ^
taa. — siutta ko^v^Ufi,:fln;iJäi^
sl yhtä vastassa, niin on ftd^lncät^ .
köistä, että et oettle•vä&matA.-ä^:
ie siis ostaa lipun ia mAuM^iääi.
Binkertalsen lUnnan. .
— Kuulkaahan i«ft.: htm.
maalainen.' tSm jrleexisS ,lärj*ä-jfta^:
vainen.•.. latesä ^ • - t n u b l ^ '
siihen olen ffi^idnhyt-i^itm
ron -Ja lipun taakse ^i^-:MrSii'
tmi nlmsnL ^-^^^^^S-ä^^-^^^mä
Kerätyt l ^ t rtr"^-^" *•'
van ollceln, Ifnni.
Ailehen nimi, 1 6 y^
— Jaha, sanoi
Ictte dikea&u^'
kuiri pyytää 9ai»^aL' Ihv/hps^m
m