Vapaus, June 18, 1925

              Il]l
VÄLITTÄÄ •
VAPAUDEN KONTTORI
Asiamiesteninie ei tarvitse olla asiamiehiä kaikille erikielisille
työväen lehdille, vaan voivat meidän asiamiesvaltuuksillamroe ot­taa
tilauksia kaikille allaoleville työväen lehdille j a lähettää kont­toriimme
maksun seuratessa mukana.
Välitimme tllanktla eeoraAvilIe tyÖTäenlehdille:
T H E WORKER, viikkolehti, Toronto, Ont., vk. $2.00, % vk. 01.00
T H E VOUNG WORKER, Toronto, Ont,, vuosikerta 50
D A I L Y V/ORKER, Työväenpuolueen päivälehti; • Tilaushinta
- vuosikerta $6.00, % vuosik. S3.50, 3 kuuk. $2.00
F A R M E R - L A B O R VOICE. 2 kertaa kuussa ilmestyvä. T i - .
laushinta ^...Vuosikferta $1.25, 6 kuuk. .65
T H E YOUNG WORKER, Nuorten Työläisten Liiton kuu-kausi
julkaisu, Chicagossa. Tilaushinta vuosikerralta.,.,$l,00
THE YOUNG COMRADE, Työväenpuolueen lastenlehti, Chi­cagossa.
Tilaushinta vuosikerralta 50
WORK£RS MONTHLY, Chicago; vuosikerta S2.00, Vz vuosik, $1.25
POHJAN VOIMA, Oulu, päivälehti; vuosik, §10, puoli vuotta $8.00
TYÖN ÄÄNI, Vaasa, 3 kertaa,viikossa; vuosjk. §6.00, % v. §3.50
SAVON TYÖ, Kuopio, 3 kert. viikossa; vuosik. $6.00, % v. $3.50
TIEDONANTAJA, Helsinki, päivälehti, vuosik. $10; % v. $.6.00
L I E K K I , Helsinki, viikkolehti: vuosik §3.00; % vk. 41.75
TYÖMIEHEN V I I K K O L E H T I , Helsinki, vuosik. $2.50; % .v §1.50
UUS ILM, virolainen Työväenpuolueen lehti, ilmestyy New
Yorkissa. Tilaushinta vuosikerralta $6.03
NY TID, Työväenpuolueen ruotsalainen lehti, ilmestyy Chi­cagossa,
Tilaushinta vuosikerralta $2.50
TYÖVÄEN U R H E I L U L E H T I , Helsinki. Tilaushinnat vuosik,
$3.00, puoli vuotta , §1.75
N O R R S K E N S F L A M M A N , ruotsalainen lehti, Lulea, Ruotsi,
vk. $12.00, puoli vuotta $6.00
ITÄ J A LÄNSI, 2 kertaa kuukaudessa ilmestyvä kuvalehti,
Helsinki. Tilaushinta vk.'^§4.00, % vk. §2.00
TUISKU, Suomen vasemmistolaisten pilalehti, ilmestyy kerta
kuussa 16-sivuisena. Tilaushinta vuosik. $2.50, % vk. $1.50
KOMMUNISTI, Leninerad vk, §4.00. % vk. $2.00.
TYÖLÄISNAISTEN U R H E I L U L E H T I . Helsinki. Kerta kuus­sa
Vuosikerran hinta $1.75; puolivuosikertaa $1.00
NAISTYÖLÄINEN, Helsinki,' Kerta kuussa 1 vk $1.75
puolivuosikertaa , : $1.00
P U N A I N E N K A R J A L A , Petrozovodsk, Bussia; 3 kertaa v i i ­kossa;
vuosikerran hinta $7,00; puolivuosik. $3.50
TYÖMIES, päivälehti, Superior, Wis., 1 vk. $6.00, % vk. $3.25
TOVERI, päivälehti, Asteria. Ore., 1 vk. ?6.00, % vk §3.50
ETEENPÄIN, päivälehti, Worce8ter, Mass., \ vk. $7.00,
% vuosik. $3.75
P U N I K K L pilalehti, Superior, Wi8., 1 vk. $1.76, % vk §1.05
TOVERITAR, naistenlehti, Astoria, Ore., 1 vk. $2.00, % vk. §1.15
Ylläolevista lehdistä myönnetään asiamlehille palkkiota vis­sin
taksan mukaan.
VAPAUS,
Box BD, SUDBURY. O N T .
ItrtifTififl TT"irM"lfflffmgiHlirriliil^niili nritiii''
pia venäläisten vallankumouksellisis­ta
kokemuksista: "Heidän cn otet­tava
vastaan kappale venäläistä ko­kemusta".
"Kuten sanottu", lausui hän, "se
päätöslauselma on erinomainen, mi­nä
allekirjoitan kaikki sen y l i 50
pykälää; Mutta me emme ole ym­märtäneet,
kuinka meidän on ve­näläisellä
kokemuksellamme lähes­tyttävä
ulkomaalaisia; kaikki tuos^
päätöslauselmassa on jäänyt kuol­leeksi
kirjaimeksi, ja ellemme tätä
käsitä, niin emme eteenpäin pääse".
Yksi Leninin metoodin perus­sääntöjä
on ollut: toimintaohjeiden
tulee olla ainä konkreettisia. Toi­sin
sanoen: on määriteltävä kukin
tehtävä erikseen kutakin aikaa ja
vissejä olosuhteita silmälläpitäen.
Toinen Leninin inetoodin perus­sääntö
on ollut se, rttä t | ^ i n t a on
koetettava aina keskittää, jonkin lä­himmän
päätehtävän suorittamiseen
(määräten ensin edessäolevan ylei­sen
päätehtävän ja sitten sen mu­kaan
sovittaen eri työolojen pää­tehtävät)
-
Organisatooristen ohjeiden esitys
kolmannen kongressin päätöslausel­missa
ei seurannut kumpaakaan
noista Leninin metoodin pääsään­nöistä.
Siinä mainitut tehtävät <^li-vat
Itsessään oikeita j a tarpeellisia,
mutta ne oli esitetty niin, että ne
sopivat jhtälailla, siis yhtä epätar­kasti',
jokaisen, kapitalistisen maan
oloihin j a kunkin puolueen yleisiin
aktuaalisiin päätehtäviin. Siinä ei
tävä vasta vuoden 1924 alassa: so­lu
kantakoon jäsenmaksut/ otta­koon
vastaan uusia jäseniä, solujen
edustajat valitkoot '{vastaavissa
konferensseissa) kaupunkialueen,
piirin j a keko kaupungin komiteat,
j.n-e. — kuten yleensä Venäjällä on
laita.
Oliko tämä oikea muoto? Minus­ta
tuntuu, että se oli sopiva tapa
päästä alkuun.
Lenin itse ei liene koskaan esit­tänyt
työpäikkasoluja tässä suoras­taan
sääntömäisessä mielessä, III m
kongressia edellä soluista puhutta.
essa hän nimenomaan kehoitti kä­sittelemään
asiaa vallankumouksel­lisen
työn järjestämisen kannalta
eikä sääntömäiseltä kannalta. Mut­ta
ehkäpä sittenkin juuri se sään-tömäinen
muoto, missä tämä orga-nisationin
uudistustehtävä esitettiin
viime vuonna, oli selväpiirteisyyten-sä
vuoksi puolueittemme keskuudes­sa
helpoimmin ymmärrettävissä. K o ­kemus
näyttää, että nyt on todella
useissa maissa saatu ainakin alkuun
työpaikkasolujen perustaminen, jo­pa
siellä täällä, kuten Saksassa, Ita­liassa
ja Puolassa, varsin huomat­tavaankin
alkuun. Ettei ainoakaan
puolueemme kapitalistisessa 'maail­massa
ole vielä ennättänyt, muuttaa
koko järjestöään soluverkon poh­jalle,
on luonnollista jo katsoen sen
ajan , lyhyyteen, jona tämä uudis­tustyö
on ollut käynnissä. Luon­nollisesti
tällainen uudistus on
myös kohdannut aluksi vastustusta,
osan puolaetyötä suorittavat tällöin
vakinaiset toimitsijat (ja heihin
verrattavat parlamenttiedustajat,
missä niitä on), kun taas puolue-jäsenistön
suuret joukot tuollaisis­sa
puolueissa' ovat miltei kokonaan
passiivisia. Tosissa legaalisissa puo­lueissa
ei asianlaita ole enää noin
hullusti Johtavien kaaderien bols-hevisoiminen
on useimmiten alulla
tai käynnissä, mutta yksinpä par-haiipmissakin.
puolueissamme (ille­gaalisissakin)
se on vielä aivan vail­linaisella
kannalla.
tehty erotusta siinä suhteessa, mi- kuten oli odotettavissakin (vissi or-
K i r j . O. V . Kuusinen.
Kommunististen puolueiden bols-hevispiminen
ei ole suinkaan pelkkä
organisatoorinen tehtävä. Mutta
onko se myöskin organisatoorinen
, tehtävä? Onko orgänisationltyössä-kln
bolshevisoiiiiinen tarpeen? On,
aivan epäilemättä.
Samoin kuin kommunistisella liik­keellä
on kapitalistisissa maissa o l ­lut
ja osaksi vieläkin on voitetta­vanaan
periytynyt pikkuporvarilli­nen
vierominen bolshevistista käsi­tystä
vastaan puolueen tehtävistä
j a luonteesta yleensä, niin myös le-niniläisyyden
metoodi puoluejärjes-tört
rakentamiseksi ja puoluetyön
organisoimiseksi työväen joukkojen
keskuudessa ainoastaan vähinerin ja
vaikeasti voittaa vanhasta ^ pikku-porvarillisesta
työväenliikkeestä (so­sialidemokraattisesta,
ammattikun-nallisesta,
syndikalistisesta j a anar­kistisesta
y.m.) periytyneen viero-misen.
Vielä vähän toista vuotta sitten
kävi Kominternin esim, Norjan osas­ton
riveissä taistelu niinkin alkeel­lisesta
kysymyksestä, kuin siitä, p i ­tääkö
puolueen oUa täysin itsenäi­nen
järjestö yksilöllisesti IJittyneine
jäsenineen, vai onko se pidettä^
vain jonkinlaisena ammattijärjestön
poliittisena osastona.»
Kysymys järjestön j a johdon kes­kityksestä
puolueessa, lujasta puo­luekurista
ja täydellisestä yhtenäi­syydestä
ulospäin esiinnyttäessä on
sen jälkeen, kuin näistä seikoista II
"maailmankongressissa päätettiin a-settaa
bolshevistinen kanta välttä­mättömäksi
ehdoksi Kominterniin
liittymiselle, sittenkin ollut käytän­nössä
tavan 'takaa puolueittemme
— miltei joka ainoan puolueemme
' — 'riveissä taistelun aiheena. Mut­ta
ei turhaan. Sisäisten taistelujen
kautta ^puoluekuri j a puolueen yh­teys
j a keskitys on useimmissa mais­sa
suuresti lujittunut, — ne'edus­tavat
yleensä tässä suhteessa nyky­ään
paljon korkeampaa keh^ysas-tetta
bolshevistisessa merkityksessä
kuin iKomintemin II .tai H I kon­gressin
aikoina. Selvemmin on tuo
tapahtunut kehitys huomattavissa
Saksan j a Ranskan puolueissa. Kai­kissa
kapitalistisissa maissa on kui­tenkin
tässäkin suhteessa puolueit­temme
kehityksessä puutteellisuut­ta,
joka vain vähin erin poistuu
sitkeällä työllä j a vallankumouksel­lisen
kokemuksen karttuessa.
Kolmannessa maailman kongres­sissa
tuli organisationikysymys tov.
X<enintn alotteesta «sille erityisenä
päiväjärjestyksen pykälänä; Hän
piä , tärkeänä, että seikkaperäisten
ohjeiden i a u t t a kiinnitettiin täyttä
.baomiota alinomaisen organisatoo-risen'
"jpjkkutyön" merkitykseen val­lankumouksellisen
puoluetoiminnan
eri aloilla. Allekirjoittanut sai teh­täväkseen
ensimäisen luonnoksen
ku-joittamisen noita ohjeita varten.
Tein sen pääasiassa tov. Leninin
osaksi suullisten neuvojen, osaksi
hänen-" aikaisemmissa kirjoituksis­saan
runsaassa määrin löytyväin
ohjeiden perusteella. Tov. 'Lenin
esitti luonnosta vielä useissa koh­din
täydennettäväksi, ja yhdessä
saksalaisen tov. V . Koenenin kanssa
ehdotusta täydensimme, jonka jäl-keen-
ohjeet erinäisillä organisatsio-nivaliokunnassa
tehdyillä pienem­millä
korjauksilla kongressissa hy­väksyttiin.
Tässä päätöslauselmassa olevat ohjeet
jäivät kuitenkin sillä kertaa kuol­leeksi
kirjaimeksi, j a vika oli pää­töslauselmassa.
Oli erinomaisen opettavaa, miten
tov. Lenin tältä kannalta' arvosteli
mainittua päätöslauselmaa Komin­ternin
IV kongressissa, viimeisen
kerran esiintyessään kansainvälises­sä
kokouksessamme. Häti lausui
m.m.: i *
" M i n u l l a on sellainen vaikul^lma,
että me tällä päätpslauselmalla
olemme tehneet suuren virhöen,
liim., että olemn^e sulkeneet itsel­tämme
tien eteenpäin kehittymisel­tä".
. • !
Mutta samalla kertaa tov. Lenin
sittenkin täydellä painolla terotti
kaikkien ulkomaalaisten toverien
opittavaksi tuossa päätöslauselmas-s
§, olevia ohjeita.
' "Ulkomaalaisille on tarpeen", laii-sui
hän, " . i . . että se, mitä me
olemme fcirjoiltaneet kommunistis­ten
puolueiden järjestörakenteesta
j a minkä ulkomaalaiset, lukematta
sitä j a ymmärtämättä sitä, ovat al­lekirjoittaneet,
tulee myöskin ym­märretyksi.
Se on heidän otettava
suureksi tehtäväkseen. Tämä pää­töslauselma
on saatettava käytän­töön".
"
" — tärkeintä nyt alkavalla kau­della
on oppiminen. Me (venäläi­set)
opimme yleisessä merkitykses­sä,
heidän (ulkomaalaisten toveri­en)
on opittava erikoismerkitykses­sä
todella ymmärtämään vallanku­mouksellisen
työn organisationia,
rakennetta, metoodia j a sisältöä".
Missä o l i siis puheenolevan pää­töslauselman
vika?
Tov. Lenin sanoi, että se on " l i i ­aksi
venäläinen", "kauttaaltaan ve­näläisen
hengen läpitunkema". .Täl­lä
hän ei suiz^aan tarkoittanut vian
olleen siinä, että päätöslauselma s i -
Isälsi venäMstä kokemusta. E i , hän
päinvastoin juuri kehoitti ulkomaa­laisia
tovereita todella ottamaan op-tä
näistä tehtävistä voidaan j a t u ­lee
ensinnä suorittaa, mitä seuraa­vassa
asteessa j a mitä ehkä vasta
senjälkeen. Siinä vain teojreettises-t
i ' esitettiin, mitä kaikkia tärkeitä
tehtäviä voidaan Venäjän bolshevi-kipuolueen
kokemusten valossa ha­vaita
olevan edessä koko organisa-tionityön
eri aloilla kapitalistisissa
maissa ennen, vallan •Valtausta.
Se o l i siis pääasiassa teoreettinen
ohjelma o^ganisatoorista bolshevi-soimista
varten, mutta se esiintyi
silti käytännöllisten instruktioonien
vaatini^sella. Siinä oli sen vika.
Miten oli nyt päästävä eteenpäin
tästä umpikujasta, miten oli saata­va
ulkomaalaiset toverit "ottamaan
vastaan kappale venäläistä koke­musta?"
,
Tov. Lenin itse ei tähän kysy­mykseen
«enää lähemmin puuttunut.
Hän lausui vaan:
" M i t e n se on tapdhtuva, sitä mjl-nä
en ti^dä. Ehkäpä esinu Italias­sa
f aseistit tekevät meille''suuren
palveluksen selvittäessään italialai­sille,^
että he ovat vielä liian vähän
valistuneita, että lähtarijoukot ei-
'vät vielä ole käyneet pia^ilottomiksi
heidän maassaan. ' "Meidän, venä­läisten.
Oli myöskin'' etsittävä keino­j
a saadaksemme ulkomaalaisille sel­vitetyksi
tämän päätöslauselman a l ­keet.
Muutoin he eivät mitenkään
pysty seuraamaan tätä päätöslausel­maa".
Siis tov. Leninin mielestä o l i alet­tava
tuon oi^anisationiohjelman
"alkeista", ja jo niidenkin selittä­miseksi
oli tarpeen erityisesti "et­siä
keinoja" —- ilmeisesti ki^nkin
maan j a kunkin puolueen konkreet­tisista
oloista. /
Kominternin toiminnassa otettiin
sittemmin ensimäiseksi organisatoo-riseksi
päätehtäväksi I puolueiden re-organiseeraaminen
työpaikkasolujen
pohjalle.
Tällöin otettiin lähtökohdaksi se
puutteellisuus, joka kaikissa kapi­talistisissa
maissa oli suurimpa^na
esteenä, kommunistisen puolueen
koettaessa vetää suuria työväen-joukkoja
vallankumoukselliseen toi­mintaan:
puolueella ei ollut pysy­vää
organisatoorista yhteyttä työ­paikoille.
Tov. Lenin o l i ainaTopet-tanut,
että vallankumouksellista
työtä on välttämättä tehtävä "siellä,
missä joukot ovat". Ejnnenkaikkea
työpaikoilla on alati harjotettava
agitationia, propagandaa ja organi-sationityötä.
Jokainen tehdas ol­koon
meidän linnoituksemme. Tä­mä
ei . ollut tärkeää sosialidemo­kraattiselle
puolueelle, jonka talrko-tuksena
oli pääasiassa vain vaali­kamppailujen
käyminen; kokemus
oli osoittanut, että territoriaalisten
työväenyhdistysten kautta hyvin
kyettiin keräämään ääniä vaaleissa.
Mutta niiden avulla ei voitu suorit­taa'
suurten joukkojen keskuudessa
sitä voimaperäistä valmistelua, agi-tationia,
propagandaa ja o^anisoi-mistyötä,
jota noiden " joukkojen
johtaminen nnn valtaviin voiman­ponnistuksiin
kuin vallankumouksel­lisiin
taisteluihin -edellytti. Tämä
heikkous esiintyi Saksan vallanku­mouksellisessa
liikkeessä syksyUä
1923 varsin silmäänpistävästi j a va­kavana
varotuksena.
Vielä tähän aikaan olivat näet
kommunististei^dn puolueiden pe­rusjärjestöt
Saksassa ^ j a kaikissa
muissakin kapitalistisissa maissa
pelkkiä alueellisia järjestöjä ulko­puolella
työpaikkain. Jo Komin­ternin
H m , kuten myöskin III kon­gressin
päätöksissä oli puolueita ke­hotettu
perustamaan soluja työpai­koille,
vaikka ei silloin vielä siinä
muodossa, että solujen pitäisi alu-cellisften
järjestöjen asemesta tulla
puolueorganisationin. perusykäköik-s
i . . Tässä niin sanoaksemme sään­tömäisessä
muodossa esitettiin teh-ganisatoorinen
konservatiivisuus on
kaikkialla työväenliikkeessä otetta
v?| huomioon tosiasiana, joka ei kai­kissa
suhteissa ole edes pahakaan).
Nykyään tuntuu yleensä solujen pe­rustaminen
edistyvän entistä pa­remmin.
Mutta solujen perustaminen ja
niiden elävä työ ovat kaksi aivan
eri asiaa. Voidaanko sanoa, että
perustettujen solujen työ ()n j o hy­vällä
kannalla? Ei. Päinvastoin
on selvinnyt, että annettuja selit­täviä
ohjeita solujen työn järjestä­misestä
on tähän asti kaikkialla
huonosti otetttf huomiooni *^
i Tämän johdosta on nyt olemassa
vaara, ettei perustettuja soluja saa­da
kunnolla toimimaan, että ne jää­vät
elottomiksi ^ärjestökuvioiksi, .ja
että sen johdolta koko tarkotettu
perusorganisationjn uudistustyö saa
ankaran takaiskun. Näinollen on
selvää, että nyt on erityisellä voi­malla,
entistä paljon voimakkaam­min,
keskitettävä' huomio siihen, m i ­ten
saadaan'käyntiin ja oikein jär­jestetyksi
solujen (kuin ipyös ryh­mäin)
alinomainen, , jokapäiväinen
työ;- • •
Tässä ei ole ^suinkaan kysymys
pelkästä solujen elinvoimaisuudesta
sinänsä. Solun elinvoima on siinä,
että sillä on elävät juuret syvällä
ympärillään olevissa työväenjoukois-sa.
Sen työ oA työtä joukkojen
keskuudessa. Ainakin 9/10 sen
työstä tulee olla' sitä työtä. Ellei
se sitä työtä pysty tekemään, ei sil­lä
ole olemassaolon oikeutta. Mutta
toisaalta: sitä työtä suorittaessaan
se kehittää myös^ itseään j a kaikkia
jäseniään, |t antaen alati uusia val­lankumouksellisessa
työssä kouluu-tettuja
voimia puolueen ' aktiivisiin
johtaviin kaadereihin.
Sen kohdan johdosta valmista­massani
luonnoksessa kolmannen
kon^essin organisationiohjeeksi,
missä puhuttiin puolueen jäsenten
vetämisestä alinomaa ottamaan osaa
puoluetyöhön, kirjoitti tov. Lenin
minulle seuraavan huomautuksen:
"Tulee laajemmin esittää, että
useimmissa Lännen legaalisissa puo­lueissa
juuri se puuttuu. Puuttuu
jokaiaen puoluejäsenen jokapäiväi­nen
tyo (Tallankumouksellinen
ty3).'' '
"Tämä on perusepäkohta."
"Sen korjaaminen — siinä on
suurin vaikeus." '
"Ja «e on tärkeintä".
(Alleviivaukset ovat tov. Leni­nin.)
Minusta on juuri nyt korkea ai­ka
kaikkien kapitalistisissa maissa
toimivain puolueittemme. ottaa" var­teen,
mikä oli tov. Leninin mieli­piteen
mukaan organisationityössä
tärkeintä. Myöskin illegaalisten
puolueitten. Niitä on nykyään K o ­minternissä
paljon enemmän kuin
I I I :n kongressin • aikaan, eikä niis­säkään
•vielä ole päästy siihen asti,
että jokainen jäsen olisi jokapäi­väistä
vallankumouksellista työtä
suorittava. Puhumattakaan legaa­listen
ja puolilegaalisten puolueit­temme
jäsenistä. ,
Puolueittemme vakinaiset, alati
aktiiviset kaaderit ovat vielä ko­vin
heikot ja osaksi on niidenkin
työ Solshevisoimisen tarpeessa. On
vielä sellaisiakin'ttommunistisia puo­lueita,
joissa ainoastaan vakinaises­t
i palkatut toimitsijat ovat joka­päiväistä
puoluetyötä suorittavia
(kuten sosiaUdemokraattisissa puo­lueissa
on vanhastaan tapana). Näi­den-
toimitsijain ohella on niissä vie­lä
pieni osa erinäisiin luottamustoi­miin
(tavallisesti puoluekomiteoihin
tai erinäisiin valiokuntiin) valittu­j
a Jäseniä, joiden voi arvioida kes-.
kimäärin noin kerran viikossa uh­raavan
iUan puoluetyöhön, kokouk-siitt
tms. Verrattomasti suurimman
Tämä on sitä hixolestuttavampi
asema, kun vallassaoleva porvaristo
käy useimmissa maissa paraikaa
järjestelmällistä vainosotaa puolu­eittemme
vakinaisen toimitsijakun-nan
hävittämiseksi. Niin varsinkin
Saksassa, Italiassa, Balkanin mais­sa.
Puolassa, Baltian maissa ja
Suomessa. Puolueittemme on vält­tämättä
saatava nopeasti kouluutet-tua
riittävän runsaasti voimia joh­taviin
kaadereihinsa sekä opittava
niitä entistä paremmin hävitykseltä
suojelemaan. Kaikkialla puhutaan
alinomaisesti voimitsijavoimain puut­teesta.
Se on useimmiten vain to­distus
siitä, ettei o3at% järjestää
käytettävissä olevia voimia eikä u u ­sien
jäsenten kasvatusta, Milloin
puute todella on suuri, kaikkein
raskaimpain joukkomenetysten jäl­keen,
nähdään joka kerta, kuinka
hämmästyttävän nopeasti voi riveis­tä
kohota miltei kokonaan uusi joh-tavain
kaaderien polvi, jolla enti­sen
toimitsijakunnan aikana ei ol­lut
tilaisuutta tehokkaasti käyttää
kykyään v a 11 a n k u mouksellisessa
työssä. ,
Mikäli puolueittemme jokapäiväi­sessä
toiminnassa on vielä edustet­tuna
vanhan, ei-vallankumoukselli-sen
työväepliikkeen mukainen toi-mitsijatyyppi
— j a kuten sanottu,
se on useissa puolueissa vielä run­saasti
edustettuna, — on sen sijaan
johdonmukaisesti kehitettävä uusi
tyyppi: vallankumouksellinen puo-luetyöntekijä.
Tuo vanha tyyppi
on ollut "vaalipuolueen" virkamies:
kanslianjohtaja tai rahastonhoitaja,
sanomalehtimies, kustannusliikkeen
johtaja tai muu sellainen, aina -vis­sin
"paikan" haltija, vissillä paik­kakunnalla,
vississä "liikkeessä" ja
kiinteällä palkalla, hoitaen määrä-tunnit
erikoistointaan, muusta vä­littäen
viis. Häntä ei voida siir­tää
toiseen toimeen, varsinkaan toi­selle
paikkakunnalle, ellei hän itse
halua siirtyä; j a kun hänen pikku­porvarilliset
elämänolonsa tavallises­ti
sitovat häntä siihen mihin hän
kerran on pesiytjmyt, niin on sään­tönä,
että hän pysyy samassa toi­messa
kuolemaansa asti.
Venäjän työväenliikkeessä tuo
töimitsijatyyppi on ollut miltei ko­konaan
tuntematon, ' ^ Semminkin
bolshevikit olivat ''alunpitäen aivan
toista tyyppiä, useimmat suorastaan
"ammattivallankumouksellisia", jot­ka
kiersivät alati tilapäisten työ­paikkain,
vankilain ja karkotus-alueen
(tai emigrationin) väliä,
mutta kiertäessään tehden kaiken
aikaa jokapäiväistä puoluetjfötä.
Tällaisen koulun käyneiden puolue-työntekijäin
lienee työlästä täysin
käsittää, mitä vaikeuksia kommu­nistisella
liikkeellä länsimaissa to­della
on uudistaessaan johtavat kaa­derinsa
ja muokatessaan toimitsi­joistaan
j a muista jäsenistään ak­tiivisia
vallankumouksellisia puolue-työntekijöitä.
Tov. Lenin viittasi, kuten edellä
näimme, että fascistinen vaino voi
meitä tässä suhteessa osaksi auttaa,
opettaen meistä vaikeuksien voitta­jia.
Se onkin itse asiassa jo pal­jon
opettanut puolueitamme, mah­dolliseni
jo niin paljon, että tänä
vuonna saamme useimmissa maissa
solujemine ja ryhmiemme työtä to­della
pyörimään. Sillä pääasiassa
niiden' työllä on tarvittava puolue-kaaderiemmekin
laajennus — huo­mattava
laajennus — aikaansaata­va.
Miten solun jäsenten jokapäiväi­nen
työ joukkojen keskuudessa on
järjestettävä, se on tutkittava erik­seen
kunkin maan olojen mukaan,
jopa eri seuduilla samassakin maas­sa
voi olla erilainen alkamistapa
välttämätön. Mutta epäilemättä täs­säkin
tehtävässä osoittautuu olevan
puolia, jotka ovat kaikkialla välttä­mättömät
ottaa huomioon. I
N i i n esim. täytyy kaikkialla kiin­nittää
erityistä huomiota solun joh-itoon,
sen byron kokoonpanoon, sen
vastuunalaisen organisaattorin (eli
sihteerin) valintaan, hänen ja by­ron
instrueeraamiseen sekä työn
säännölliseen seuraamiseen piiri-komitean
(tai sen organisaattorin)
taholta. Eihän voi ajatellakaan,
että solutyö järjestyisi hyvin, jos
sen byro tai organisaattori ei lain­kaan
ole tehtävänsä tasalla. En­nenkaikkea
juuri sodan organisaat­torilta
(sihteeriltä) on odotettava,
että hän osaa valita sopivat toverit
vastuunalaisiksi ohjaajiksi eri työ­aloja
varten, yhden ammatillista
työtä, toisen agitationia j a propa­gandaa
(erityisesti sanomalehtityö­t
ä ) , kolmannen nuorisotyötä var­ten,
neljännen elikä ohjaamaan työ-
Halifajusts Saomeen (Göteborgin kauttaj 8—^ veorokand
TURISTIMATKAT
HALVAT
KOLMANNESSA LUOKASSA
Snomecn ja takai.in Canadeaa
maksavat nyt edestakaisin yh­teensä
vain 186 doUaria, ^
'IL Vain 93 Dollaria
yhtä ylikulkua kohti
HALIFAXISTA
S.S. Stockhol» maanant. hutik.27 J f i T ^ i ^ j f ^flg-^'^?^
. NEW YORKISTA luolissa $170.^ ^^"^
Drottninsholm, lauant. gtoukok. » „
Stockholm, torstaina toakok. 28 S a ^voilb F "^
Drottningholm , t i i . t . ke."^ 9 S ^ t a ^ J Ä r k a S u k S ^^
Stockholm, ttutama kesak. 30 . - —uss^
Drottningholm. tor.t. heinäk. 9 g ^ . t S ^ « ^ " ' ^ -"^ytyidä
Stockholm, lanantama elokuun 1
Drottningholm, tor«t. elokuun 20 Tilatkaa hyttipaikat nyt
Tarkempia tietoja, neuvoja j a piletit saadaan lähimmältä pa-kallisasiamieheltä
tai osotteella
SWEDISH AMERICAN LINE
518 St. Catherine Street, We«t, Montreal, Que.
470 Main St., 'Winnipeg, Man.
71 Upper St., Hali f ax, N.S. 73 Monroe St., Detroit, Mich. 6th floor
J . V . KANNASTa _ ERICK J . KORTE, '
Box 69, Sudbury, Ont., Can. Port Arthur, Ont., Can.
Visa
säännöllisesti seuraa ja valvoo hei­dän
työtään, kuullen heidän selos-tuksiaan
ja antaen uusia neuvoja;
kaikella -tällä tietenkään lamautta­matta
heidän omaa alotteliaisuut-taan,
vaan päin^vastoin sitä kokto
ajan vaalien, herättäen ja ohjaten.
Kukin näistä ohjaajista taas vuo­rostaan
on vastuunalainen organi­saattori
omalla työalallaan: hänen
tulee mikäli mahdollista valikoiden
kerätä • ympärilleen pieni työryhmä,
noin 2—H5 siihen työhön sopivia te­kijöitä
(ellei ole sopivia puolueen
jäseniä, voi hän ottaa parhaita puo­lueettomiakin).
Tässä ryhmässä,
jonka esimiehenä hän on, neuvotel­laan
ja suunnitellaan yksityiskoh­taisesti,
miten milloinkin voidaan
parhaiten vaikuttaa joukkoihin ja
yksityisiin työtovereihin, jaetaan
kullekin ryhmä?, jäsenelle tehtävän­sä,
sitten taas arvostellaan työn' t u ­loksia
j a kehitetään toimintaa edel­leen.
Näitä viittauksia ei tule käsittää
miksikään -kiinteäksi kaavaksi, joka
semmoisenaan olisi kaikkialla käy­täntöön
sovellutettava, vaan ainoas­taan
viittaukseksi, miltä puolelta
minun mielestäni on tehtävään kä­siksi
käytävä, aina kunkin maan
oloihin sopivimmilla tavoilla.
Tietysti solutyö sellaisilla pysy­väisillä
työhaaroilla kuin edellä on
-viitattu, ei sisällä vielä läheskään
kaikkea solutyötä joukkojen keskuu­dessa.
Solun on ennenkaikkea ky­ettävä
mobilisoimaan joukkoja mie­len
osotuksiin, vaaleihin ja taiste­l
u i h i n : osattava poliittisesti j a or-ganisatoorisesti
valmistaa näitä tais­teluja
j a niiden aikana johtaa työ­läisiä
niin, että he kiintyvät puo­lueeseemme
yhä lähemmin. Mutta
jotta tämä kävisi mahdolliseksi, on
juuri jokapäiväisellä sitkeällä pik-kutyöllä
puoluetoiminnan tärkeim­millä
eri aloilla, usein pitempiaikai­sella
yksilöllisellä vaikuttamisella,
kasvatettava solun juuret erotta­mattomasti
työpaikan työläisjouk­koon.
Sitäpaitsi on paljon sellaistakin
työtä joukkojen keskuudessa, jota
eivät työpaikkasolut voi johtaa, n i ­mittäin
ennenkaikkea se osa kom­munististen
fraktionien eli ryhmäin
SELKXRANGANASETTAJA
2>r^ Jae Ne«rbani
Kiropraktori-spesialisti
— - Phone 1331
104 Stafford Blk, Sudbury, Ont
vaan myös Kominternin aikana län­simaiden
puolueille. Viittaan täs­sä
vain hänen II kongressia varten
kirjoittamiin teeseihin Kominternin
päätehtävistä (9:s kohta); hänen
kantaansa täysin vastaavissa tov.
5inovjeyin teeseissä kommunistisen
puolueen tehtävistä (II:ssa kongres­sissa)
on myöskin tästä asiasta tär­keitä
ohjeita, j a laajemmin III kon­gressin
organisationiponsissa.
Erityistä painoa pani tov. Lenin
solujen ja työryhmäin säännöllisiin
toimintaselostuksiin lähimmälle joh­tavalle
puolue-elimelle sekä selos­tuksista
keskustelemiseen soluissa ja
ryhmissä: Tästäkin hän III kon­gressin
aikana erityisesti huomautti
meille. Hänen metoodinaa pää­sääntöjä
oli ylipäänsä: aina ja kaik­kialla
on välttämätön toimeenpa-non
tarkka valvonta. Ilman sään­nöllistä
toimeenpanon valvontaa ei,
käsitti hän, vallankumouksellinen
työ kunnolla käy, eikä sen kommu-nistinen
johto saa menestystä, JSitä-varten
hän tahtoi solujen ja ryh­mäinkin
työskentelyn niin järjes­tettäväksi,
että se tapahtuisi sään­nöllisesti
kaksinkertaisen valvonnan
a l l a : toisadta kollektiivinen val­vonta
itse kussakin ryhmässä ja so­lussa
' selostuksia käsiteltäessä, toi­saalta
taas niiden selostuksia vas­taanottavan
lähinnä ylemmän puo­lue-
elimen valvonta.
L i i a n vähän on meillä vielä joka­päiväisen
vallankumoustyön tekijöi­tä.
Jokaisen puolueemme on niitä
kasvatettava paljon lisää. <Illegaa-listen
puolueittemme jäsenluku on
yleensä liian pieni, j a nekpn eivät
vielä kaikki ole jokapäiväisen puo­luetyön
tekijöitä. Legaalisissa ja
puoUlegaalisissa joukkopuolueissam-me
ei .voida toivoakaan kädenkään­teessä
saatavan kaikkia jäseniä ak­tiivisiksi.
Mutta jokaisessa niissä
(ammatillisissa järjestöissä, työvä- voidaan, jos täydeUa tarmolla jar-en
osuusliikkeissä, urheilu- j a sivis- iestetään työt joukkojen keskundes-tys'^
uroissa y.m,s. toimivain ryh- sa, ennenpitkää lisätä aktiivisten,
mäin) työtä, jonka johtaminen luon­jokapäiväisen
puoluetyön tetajam
nostaan kuuluu välittömästi kor-keam^
mille puolue-elimille, esim, kau­punkialueen
tai koko kaupungin ko­mitealle,
jopa joissakin tapauksissa
piiri — tai keskuskomitealle.- Mutta
kaikissa fraktioneissakin, samoin
kuin^ työpaikkasoluissa on jokapäi­väinen
työ joukkojen keskuudessa
nähdäkseni karkotuksen mukaisim-min
järjestettävä ohjauksen alaisek­si
pikkuryhmäin työskentelyksi.
Kaikkialla työryhmän etunenässä
jolkoon vastuunalainen ohjaaja, jo­ka
on ryhmänsä koonnut (tietysti
sen kokoonpano tarvitsee vahvistuk­sen
solulta taikka frafctionilta tai
ylemmältä puolue-elimeltä). Kaik­kialla
järjestettäköön yhteisiä neu­votteluja
työryhmässä kunkin teh­tävistä
j a työn tuloksista. Ja kaik­kialla
otettakoon käytäntöön sään­nöllinen
selostaminen suoritetusta
työstä lähinnä ylemmäHe johtavalle
Ämelle (jonka ohjeiden mukaan
ryhmä, toiminnan laajentuessa, voi
esim. perustaa uusia työryhmiä alal­laan,
"tytärryhmiään".
Ohjauksen alaiset pikkuryhmät
jokapäiväisen puoluetyqn eliminä
suurten joukkojen ke^ktrndessa vjS»-
'taavat nähdäkseni myös -. iäydelli*
sesti tov. Leninin käsitystä. Niiden
tarkotuksenmukaisnutta j a tärkeyt-tä
naisten keskuudessa j,n.e., etiä tä hän, kuten tunnettua, terotti tä­hän
(solun organisaattori) osaa hei- vantakaa, «ikä suinkaan vmn V e -
tä kutaMn neuvoa, ja että hän näjän, puolueen periistamisaikoina,
luku ainakin kaksin- kolminkertai­seksi.
Ja se on niille voitollisen
taistelun välttämätön ehto.
Siis tehtävästä ei ole epätietoi-.
suutta: on järjestettävä puolueen
jäsenten jokapäiväinen vallankomo-uksellinen
työ joukkojen keskuu­dessa.
Se on vaikea tehtävä, mut­ta
olemme jo oppineet vaikeuksia
voittamaan. Miten ne on tässä teh­tävässä
voitettava missäkin maassa,
sitä-^alamme perusteellisesti nyt lä-hitufevaisuudessa
' pohtia erHyisess^
organisationineuvottelussa eri in^'
den toverien kanssa. Siten toivot­tavasti
onnistutaan tehtävä tarko-
•tttksenmukaisesti konkretisoimaan.
VäUnpitämättömyys välttämätön­tä
organisatoorista pikk-utyötä kon-taan,
ei ole leniniläisyyden m t i ^
ta. "Sellaista välinpitämättömyys»
on moniaiden länsimaisten komura-nisti-
puolueiden riveissä roxa^
sina esiintynyt, j a miltei aina « «
oUut merkkinä allapiilevästä_ p&K-porvarillisesta
sivupyrinnöstä K!^
loin oikeistolaisesta, milbin taas
näennäisesti vasemmistolaisesta). _
Tietysti kaikki organisatoo^
tehtävät aina ovat alistettavat yJa-sen
poUittisen päätehtävän a l l e ,^
on sen mukaan sovitettava ja
on ätä palveltava. Mutta nnta
saa laiminlyödä. Aatteeton « i^
«isatipm ön sokea, aate ilman «
ganisationia on voimaton.