Vapaus, December 18, 1929

              Keskiviikkona, jcmluk 18 p:nä=— We<i, Bec. 18 No. 295
m
mm
i i
i ii
p "m
m
M l
ja ne seurat jotka l o »
tannoa siinä suuressa työssä
S. J.MONTREALIN OSASTO
ALLAOLEVAT SEURAT
Voimisteliiseura Jotisi — Tn. Liiton Sisomalainen Osasto
CT. Puolustusliiton Sisomalainen Osasto — Palvelijattarien
uiov Meri Laatikainen j^u^^ainrt Kuusela ^ ?
, Olga Paasonen '''^jf^Äftr^ Peltola :
Tyyne^lLaVikaitiyn Marg-it-Vesala ' -
Elsi Kohvakko
Helmi Karstinen
Fanny Viitanen
Lyydia Rutanen
Sandra Johanson
Hilda LepiDänen
Hilja Saari'
Ida Lepponen
Irene Hieperi
jaimi Virtanen
aiollaiiime
Johon kehoitetaan kaikkia työläisiä saaisismaan
Torstaina 19 päivä Tiistaina 24 päivä
Jouluaattona hauskat
OHJELMASSA
Voimisteluesityksiä miehiltä ja naisilta. — Nyrkkeilyä useim-malta
parilta — Kansan tanssia — Ynnä muuta ohjelmaa
Yleinen Tanssi lopuksi
-Lippujen hinnat 30 senttlä-
YLI PUOLEN YÖN — Huom.! ErJkoisjouluravintola
Sisäänpääsy 40 senttiä
Joulupäivänä 25 päivä kello 8.30 illalla
Lauantaina 21 päivän illalla -esitetään-
. Maiju Saari
Tekla Suomela
Ida Kang-asniemi
Lea Nieminen
' Ritva Sarkola
Lempi Aaltonen
Aino Kesola •
Kerttu Huuskonen
. Aino Vilkmän
^ \ / . L > v K n ;.:,AAWVLN $enja Hei
' •'i -' ^ ^ n< f ^ o efenny Tiitto
Silvia Nurmi«lt0# M'iMaMä #älitiionpää
ifekla Vuori Maria Laukkanen
1 '
i-t«— * I
LUMIHIUTALETANSSit
Sisäänpääsy 35 senttiä
Sunnuntaina 22 päivä kello ^^äÖ illalla
esitetään—
Nelinäytök. laulunäytelmä. /
Kappale on yksi hauskin naurupilleri mitä osastomme
näyttämöllä on esitetty.
i \ ' Ssäänpääsymaksut 50 senttiä
I NO. TT Sunnunatina 29 päivä, kello 8.30
ON TYÖVÄEN NAISLIITOLLA HAUSKAT
Nelinäytök. yhteiskunnallinen näytelmä.
Kappale on yJcsi järkyfciävimpiä yhteiskunnallisia näji;elmiä.
KENENKÄÄN EI SOVI TÄTÄ SIVUUTTAA ,
-Sisäänpääsymaksut 50ct •—
VAIHTELEVALLA JA MONIPUOLISELLA OHJELMALLA.
Sisäänpääsy 25 senttiä
Tetrettiloa kaikki S. Ji vsetetfcavMh
5'
li*:
ifae» ottelupUrta: toiselle • puolelle
.^^itoapurinsai »iiehen, Jolla OÄ:yäikoi-t;
^ rfien hattua iiiehestS t o l ^ n cn .pit-
•VV•••.^\;'ia' matka,- .eikö^-oleklii?"'•
>!: " ^ ^ " ö n toki** vastasin katseltuani
• , '>Heidän yäUllään ön tyhjä paikka."
^.••Hän kumartui puoleeni Ja :i)uhul
? - 'i^akavastL "Punapartaisen ja 'väl-tpHftttaiisSgci
Ätefiätt vällilä, isVuu feen
l "^tiTasson. Olet kuuUut itiinulta,;hSnes^
fe. Hän" on maäh etevin'kövyen'^
'<Jatkoa liitä sivulta)
>dh nAoX iii lVi
"Jan nyrkkefiijä. Hän bn
I
y tuutiivan tuolle palkall^.''Koilta; kun
ja punainen. Sininen- on • yain- poik­keuksena.
Se ei sammu, se heijastuu
Bntähden tämä nuuskarasiar näyttää
meistä sinissitu,'' Enaime näe muita
värejä,- koska, ne ovat sammuneina
l^äemme aioanstaan -sinisen. Samas­ta
syystä niöhö bn vehreätä. Valkoi­sen
yalon vihreät väri^iallpt kohtaa-'
vät sllniäämme.*'^ , ... : ...
• ''Kun maalaamme tialomme' emme
peitä niitä värillä", sanol.^hän .ml-
;iiuUe'erääiiä;..töiselii'Hi»ei^
keastdan panehinje niuön .määrätty­jä:
ahteitaV ipm(^'U0mf&ki'p^^
riaisunsi .Qttä/iie sammuttavat Val-koisfestl-^-
V&iic^ti kaikki muut värit
.; Eräällä toisella fcarralla. seisoimra|l
flckunan ääressä. Paul hieroskeli jolf:
tekin, i^amateud^lja<|)ievia linssej'*'
Xkltfiff'lian larfol-^ceskustelussari
i^ap^tun3.^p; pienen • pysälidyks
jälkeen:! "Äh," minulta putosi lin^
si. Kurkotahan ulos,, poika, ja katso
minne se jautui." •
Aiciii kurkottaa ulos, niutta pe-räänhyin,
sillä satutin otsäni.'Hle-roin
silmäkulmiani,' joihin teki kipe­ätä,
ja katselin kysyvästi nuhdellen
Paulia, joka nauroi poikamaisen rie­hakkaasti.
;
"Nc?" sarioi -hän.
"No?" sanoin minä.
"Miks'et sinä tutki seikkaa?" ky­syi
hän. .. , ,
CXJa. hina tlitkin. Ennen kuin kur­kotin
päätäni etesrfpäin olivat autd-th'aa'ttisesti
. toimivat aistini sand-neeit
/niinyllö/; ettei. .ikktin;E^§a. ollut
JviiiiiBiM
TOIMfkuNNA^
i\ im-'
mmm
bän istuutui, hän katosLviilatsele 6l-
*Jtelntaritasti: hän kenöJKJlikiittö^^
i t o W n pidätti ^ ^ i ^ ^ "Odota'*
. -Odtotin ja täliysln Ja"v,n^^ puna­ni
- f •. t^partaiesn miehen, kägjitävän-; pää-m
^jiS&a koin puhuakseen ^lijälle tuo-
^' ;-lflle,- Jb tältä tyhjältä paikalta ero-
Jän tm mn&pÄiin lUkahtel^yat vai.
ÄMaläet Ja kährfäti hammiasrivin väl-
;|cöiset kaksois-kuuhslrplt sekä sil-ajaa/
nec!;crln kasvot,
neekeri lakkasi hymsile-sq.,?:
sv;^Äästä«Wjiän^ näkymästäkin,
i a hänen tuoUnäa tuntui yhtä t^h-
, , lältä^ leilin heffifeta aikiisennnlia.
^'"Jos hän olM al\mn ihUst£i,^^^^,,5^^
. . i a i s i t istua jiänen vieressään, näke-ifaSttä.
häntä^^ ^ o l Lio^
i^0g;S^J!iustanv'':«tta-; .saa.tfcoi^
ÄH?: ? nielkein väkuutetaksi sUtä.^ •!
Kävin useita käKöjä- m^iiDS läbOH
Mi pi'S^:v;latori^^
F1 , . yenlyneen» - ahsoluuttisiäf Ä U S ^^
f u o m i ä t a ' i » r l a ^ ^ 1^
tt?]: - l ^ e n kokeensa -
• y ofiiahcIolHset väriaineet, feiifn. ^^kimröö-
' lein. tervat, hiiltyneet kairt^iälneet, öl-
• - • ^ Ja'rasvojen noen Jä kiOkki mah-
' ^ ^ ^ muodb^timut seit-värit
silmäämme, tuntiyj se valkoi­selta.
Kun se sämmutjtea kaikki
rit. se on niiista. Ä^l^ifv^teijf^.^^
nottu meillä ei vielä ol^ &ii&än''ti.y-dellisen
mustaa. Kaikkia värejä.'ei
ole saatu sammumaan. Täydellisen
mustia on voimakkaassfu..valossa ab-soluutticcn
niikyrnätön.
Hän osoitti pal-3ttia, mikä oli hä­nen
typpöyaällääh.' SlQe".oli'sivelty
mohinaisia mustien väriaineiden vi­vahduksia.
Erittiiinkin erästä tuskii
kykenin erottarnaa^h." Se * säl "silmis­säni
sekavan aistimulcsen: hieröir
niitä ja katselin uudelleen'.
.'IS .pn'V-.lausui hän juhlalliessti
"mustintä mustaat mitä kukaan, kuo­levainen
niii!oinkaaii on Viälmyt
Multa odotahan vielä vähän, niii
ky,lli^.5äan •^^^"alm . niin.; mus'
taäj' vettei ilui&ah kublevajSiieri-, yöi.' 'si-i
aemästä parusväristä". saiioi hto
>i ^BPitta seiliäfsenaan se on näkymä-a
se t ö l^ Ja. aiho-.
;^Btaaa .heijjtsitiftra. asä,. t u l ^ näky-
*v,€.ji.^;-.v.-.. (..'^i^L ^^^ssä esimerkiksi, on sininen
•""fe'i-.---l^.'ÄiiBsifc^ ,-Valkoihen"v^lo köhtöa
,3p||P^-jkÄpt^yäi^
' ' j ~ tajGdäluChtir, sazmnävat — violetti, in-
' ' ^'Jtt^.tl(tttt«l^ keltainen; oranssinväri
jovj^ei} y g t ä k
\»lö3tt ^qia^isääjöo-, ..-t^^ ^JSäi'^
' i^i-p]fn)n.Eisuu£^^
täistä^; ja. käksinkWta4s.t^ .rafrgktiota
sekä""- feaikkia^-^n^ ;ofgaanisi':
yliö?mia., .
: /'lÄpikuultgvnuttc: -j^eUaista: fcap4
paleentilaa tai . ominaisuuita, ett4i'
kaikki v^osäte.at:-pää5evät-kappaleen"
läpi", sano» hän. jninuUe,, "sitä 'mina
tavoittelen.: Lloyd; kompastuu täydel-lisine
läpikuultamattomuuksineen
varjoon. Mutta minä pääsen siitä
Läpikuultavasta kappaleesta ei lankea
varjoa, eikä., heijasta yalo-aaitoja —
tarkoitp.n että niin on .täyd-sllisestl
läpikuultavan kappaleen laita. .Jos
välttää vcimakasta valaisttista, e:
sellatoen kappa^^ ainoastaan ole var­joton,
vaan se • tulee''näk5mätt'ömäi^^^
sikin sen tähden, ettei se lainkaan
heijasta valoa."
m ^typötyhjä: öjenSlH k ^ i r ^ ' se
kosketti .kovaan esineesen, sileään'
kyl^äajlja tasaiseen, ja tuntoaistini
sgnfe- niiiiuUe' vanhasta kokemukses-taait,'
että siinä oli. lasia. Katselin
vielä kerran, mutta en kyennyt nä­kemään
mitään. ^
• "Valkeista kvirtsipitoista hiekkaa",
paapatti Paul; •'hiillliappoista soodaa'
sammutettua kalkkia, lasisimsia
'tna.ng£anihappo:'sta vetyperoksidia —
siinä sitä on edessäsi, hienointa rans­kalaista:
levylasia. riiinkä' on valmis­tanut
suuri St. Gobaiii-yhtiö, maa­ilman
liienoimplen .lasien valmistaja
ja tämä on hienointa lasia, mitä yh-
•iö milleinkään on valmistanut. Se
•naksaa huikean .hinnan. Mutta kat-lohan
sitä. Sinä et kykene nältemäär
.5itä. Sinä et tdedä sitä olevan ole-a>
assa, enn.e;Ttkuin , Rus;äet .otsasi sii­hen.
.>.-• ^ T , •
:.,~"I'Tiin,. poikasesi, tämä'-on .vain. ha-
,miitoropetusta määi:ätyistä,. si-aänsä
: liipikuultaimattomista .'"ainek­sista
isaa: niitä niäärätyllä tavalla yh-
.distämällä esineen mikävon-- läpi-flF
rjh£i^A^^!'-r ; ^^^^^
fuskeaksi. Hän asetti • palasen lak-
=|ius-paperfa happbon, Jä.^ffe mu«ttui
^silmänräpäyksessä punsä^el^;: :'-^u|ö
,|iän asetti sen alkohoUii/r se; öutittiil
peti siniseksi.
\ "Lakmus-paperi ön' yhä lakmus-'
paperia", sanoi hän esitelmä-äänelUä
"En ole muuttanut sitä ^miksikään
muuksi. Mitä minä siis tein? Muutin
vain sen molekjrylijärjestystä. Ensin
sammutin Siitä kalkki inuut. valon
värit paitsi punaisen, ja sitten sen
molekyyli-rakenne muuttui iiilh, ettS
punainen ja kaikki muut värit samr
mulvat sinistä lukuunottamatta. Ja
hiin edespäin ad inflnltum — ääret­tömiin
asti. Suunnitelniani on seu­raavanlainen."
Hän oli hiitkeh Väitl,
"Aion etsiä — ja löytää juuri ne
reagenssit, mitkä elävään prgaiols-miin
vaikuttaessaan saavat aikaar
totta. Mnttal^h.äillä''• Jalkarii .sijoilla
jeistfen.,^tohdin yäi^^a^,. j: "etia] slihS
siiht&^essä saaiii," prga\ni^esä"',kemias-fäp^
ituni.aän ,^ k"ai|^ ihni-
.o"V^ mitkä, esiintyvat'' epäorgaanisessa
— Katsohan."
Hän piti minun ja valon välillä
koeputkea, ja panin merkille, että se
sisälsi tiiiiimaa tai s(^aista nestet­tä.
Hän kaatoi sisällyksen teiseen
kceputkeen, ja se ;nijiutt|m melkeir
heti Mmaitelevan kirkkaaksi.,
" "Tai katsohan tä,tÄ"i'*-.|lOp€äsU, her-mostuhseti
kceputkivärastoaan kä-sitelleh
hän,. niimtti eräaii yalkoisan
liuoksen viinihväriseksi ja erään
vaaleankeltaisen liuoksen tumman-
'itisrnjtkä keksin ja jollaisia minulla
•muutoin jo onkin, eivät tee elävää
•ruumista siniseksi tai punaiseksi taJ
mustaksi, vaan ne tekevät sen läid-kuultayaksi.
Kaikki yäSö tulee kutka-maan
sen läpi. Se tulee häkymättS»
maksi. Siitä ei lankea lainkaan var-
.joa." :
Joitakuita viikkoja myöhenunin
menin rnetsästämSän Paulin kansse
Häh oli etukäteen luvannut minulle.
3ttä saisin ilon metsästää oikein lital-niolla
koiralla — aivanpa ihmeelli-
>immällä koiralla, millä milloinkaan
oli metsästetty, väitti häh, ja hän
toisteli vakuututan siksi, kunnes
oäivän aamuna petyin, sillä en näh­nyt
minkäänlaista koiraa.
"?,Iiriä en saata nähdä sitä", sanoi
Pai!l väluipitämättömästi,- ja lähdim^
me riistamaillp.
En lainkaan käsittänyt, initä mi­nulle
tapahtui, mutta minulla oli
tunto jostakin TihkäÄyastä ja valRö-asta
sairaudesta, italkki heraQÖöi oli­vat
poissa vireestään, ja pääteUien
tepposista, joita ne tekivät minulle,
aistimeni olivat aivan epäkuhhbssa.
Kummalliset äänet säikyttivät loi-nut."
Toisinaan kuulin syrjään Wfepu-tuvan
heinän kähihgÄ jakeirah as-r
kelten: ääniä ktvikolta.; ' ,
"Kuulitko..mitään, Paul?" kysyin
kerran.
Mutta hän pudisti päätään eikä
hiljentnyät kulkuaan. • .
Kiivetyssäni erään aidaö yli ktra-lin
koiran hiljaista, kiihkeätä yta-galitelua,
ilmeisesti ainoastaan pa­rin
jalan päästä, mutta ymi^rille-ni
katsellessani en nähnyt mitSän.
Vaivuin maahan, väsyksissä ja va­visten.
"Paul", sanoin, "on parasta palata
kotiin. Pelkäänpä olevani sairastu-maisillani
"Tuhmuuksia, poikaseni", vastasi
hän, "Aurhisonpatste on mennyt
päähäsi kuin yiini. Kyllä pian phls-ta/
t.'isfjrt on ihana sää."
Mutta kulkiessamme kapeata pop-pelilehtd-
polkua jOkin esme töytäsi
jalkojani vasten, ja horjahthi ollen
k:aatua. Loin äkkiä tuskallisen sil­mäyksen
PäulUn.
"Mikä shiullä on?" kysyi hän.
"Kötopästeletko Siiriä ohiiin jalkoihi­si?"-
Purifitin sunni kiinni ja laahustin
eteenpäin, • tosin hyvhi ymmäUä ja
aivan väkutitettunä siitä, että jokin
vaikea ja salaperäinen tauti oli is­kenyt
hermoihtni. Tähän asti sil-tiiSxil'
vielä olivat säilyneet, mutta
kun saavuimme lakeuksille, hämään-
^1 riäköhikih Jollakin tavalla! Kutti-matlisia,
moninaisia sateenkaaren
väri^älähdyksra alkoi väivähdellä e-'
äessärii tiellä. Mmun onnistui säi­lyttää
ItsehiUintänni siksi, 'kunnes
moriivärisöt yälovälähdykset olivat
karkeloineet ja lepatelleet vähin-tääh
kaksikymmentä sekuntia. Sil^
loir^ istuuduin maahan, uupimeena
jJR vavisten.
"Minä olen lopussa", 224ihätin ja
i^HMn'r-i''^'?*"'i;
äcb.'!-; .iäkncii fian ?i ihi
znff
"Niitä op suuri joul&o.'!-; .i
"noita tuollaisia ilmiöitä. Ne synty­vät
siitä, että valo talttuu Jcivemiäis-ja
jääkiteihhi, .suhi-öun; $.atBejseen,.j nminyt- ;iabpratcripta. Ilimeellistä
vedenpärskeeseeÄ "yk-' sen^ feeiifeiseen*:^•letba'^^-'mui3tifttiiya••rakennusta, min-panin
kädet silmilleni. "Se on nous­sut
nyt silmiini. Paul, nyt menem- vät saavan aikaan silmänräpäyksel-ja
pelkäänpä, että ne jäävät ve­roksi,
mikä minun on maksettava
läpikuultavuudesta. Vältyin Lloydin
varjolta, mutta sain sen sijaan ris-
'tikseni sateenkaarivälähykset." •
Pari' päivää myöhemmin tunsin
kauheata löyhkää Paulin laborato­rion
edustalla. Se oli niin voima­kasta,
että oli helppo keksiä sen
lähde — portaitten yläpäässä oli
mätenevä, aine joukko, mikä muistut­ti
ääripiirteiltään koiraa.
Päiil • hämmästyi tutkiessaan löy­töäni.
Se-^olirjaänen näkymätön koi­ransa
tai oikeammin sanoen hänen
entinen näSyhiatori koiransa, sillä
nyt se öli-^alvän näkyväinen. Joita­kuita
minuutteja aikaisemmin ss oli
juoksenn^lqi^ihan terveenä ja ehye­nä.
Nyt sen pää oli kovan iskun,mu,-r.
sertama. Se, että se oli mädän­tynyt,
niin pian, loi selittämätöntä.
"Ne reagenssit, joita siilien ruis­kutin,
olivat; "vaarattomia", selitti
Paul. "Mutta ne olivat voimakkaita
ja kuoleman' kohdatessa ne näyttä-me
kotiin.
Mutti PaUl naxiroi kauan ja ää-iiekkääsi.
"Enkös sanonut sniulle!
Eikö se todellakin ole maailman
; ihmeellisin koira? Noo, mitä af-velet?"'
Hän käännähti hiukan jä alkoi vi­heltää.
. Kuulin pehmeitä askelia
palavissaan olevan eläimen läähä­tystä
ja koiran haukahtelua, minkä
laadusta ei voinut erehtyä. Sitten
Paul kumartui ja näytti hyväilevän
tyhjää'ilmaa.
"Kas niin, o Jennahan tänne kä-tesL'^
Ja hän, hieroi kädelläni koiran kyl­mää
kuonoa ja poskia. Se oli aivan
varmasti koira, jolla oh pouitterin
rakenne ja sileä, lyhyt karya. '
Se riitti, pääsin taas pian tolk-kuihini
ja omaksi herrakseni. Paul
pähi kohralle kaulanauhan ja sitoi
nKaäliihansa sen häntään. Ja sit­ten
näimme kummia: tyhjä kaula­nauha
jä liehuva nenäliina laizkka-sivat'
pitkin lakeutta. Merkilliseltä
näytti, kun ^kaulanauha ja nenäliina
vartioivat viiriäisparvea akaasiavii-däkossa,
aivan hievahtämattomiha
siihen asti, kunnes olimme saaneet
linnut lentoon.
Tuon tuostakin koirasta näkyi e-dellämainitsemiani
monivärisiä va-lovälähdjfeiä.
Paul selitti, että ai­noastaan
niitä hän el. ollut tullut
ottäJieeS^ lukuim ja ettei luitä liä-nen
luuUakseen saanut millään pois-tetuiksL
lisen hajaantumisen. Merkillistä!
Hyvin merkillistä! No, siispä ei pidä
kuolla. Ne eivät lainkaan vahin­goita
niin kauan kuin on elossa
Mutta kuka kummahan on , 'lyönyt
koiran kuoliaaksi."
'Se .seikka, selveni sentään, kmi
muudan säikäht3?nyt palvelijatar
kertoi, että Gaffer Bedshaw samana
aamuna, ainoastaan tunti sitten, oli
tullut raivohulluksi ja pitänyt sitoa
kotonaan metsänvartijan tuvalla
missä hän houraili tUstelleensa
kiukkuisen jä jättUäiskokoisen eläi­men
;kanssa Tichloi-nsn niityllä. Hän
väitti sitä näkymättömäksi, millai­nen
se muuten lieneekin ollut, ^näh­neensä
oinin silmin,, että ; se oli nä­kymätön;
hänen vaimonsa ja tyt­tärensä
pudistelivat itkien päätään
hänen kertornukseUeen, mutta siitä
häh" kiihtyi entistä enemmän rair
yollrinsa, ja puutarhurin jä ajo-
^iniehen piti kiristää sideremmejä.
Paul Tichlorne siis teki itsensä nä­kymättömyyden
salaisuuden herrak­si,
mutta Lloyd Inv.-ood ei jäänyt
hiuksenkaan leveyden vertaa jälkeen.
Menin hänen luokseen noudattaen
hänen kehbitustaan käydä katsomas­sa,-
miten hän oli edistynyt työs­sään.
Hänen laborationsa sijaitsi yk­sinäisenä
keskellä hänen laajoja ti­luksiaan.
Se oli rakennettu pienelle
viehättävälle aukiolle, mitä ympä_
joka"" taholta tiheä metsä, ja sinne
mon-estl,reittä^ tunsin sen jok'ainoan
haistan,. ja.^äimistyinpä totisesti, kun
aukiolle saapuessani en lainkaan
kä ainoa, savupiippu oli punaista
hie.kkakiveä, ei ollut olemassa. Ja
näytti siltä, kuin sitä ei olisi mil­loinkaan
ollutkaan olemassa. Pai-'
kalla ei näkynyt raunioita, ei pirs­taleita,
ei mitään.,
Aioin kulkea aukion poikki. "Täs-h'ä"',
sanoin itssltseni, ''sijaitsi oven
edessä ollut; porrasaskelma". Tuskin
ne sanat olivat pääseet huuliltani
kun jalkani sattui johonkin esinee­seen,
kompastuin eteenpäin ja löin
pääni johonkin, mikä tuntui, hyvir
oven kaltaiselta. Koetin kädelläni
Sc- oli ovi. Löysin övenrivan ja pai­noin
sitä. Kun cvi kääntyi sara­noissaan,
avautui, koko laboratorion
sisäpuoli näkyviini. Tervehdin Lloy­dia,
suljin oven ja peräännyin muu­tamia
askeleita. tielle. Kun palasin
ja avasin oven,'näin kaikki huone­kalut
ja kaikki yksityiskohdat si-
.sältä. Se Dli totisesti."hämmästyttä­vää,
se äkillinen siirtyminen tyhjästä
olemattomuudesta keskelle valoa
muotoja ja värejä.
"No, mitä arvelet tästä?" fcys;^'!
Lloyd ja puristi .kättäni.."Maalasin
eil-3n iltapäivällä ulkopuolen'pariin
kertaan absoluuttisella mustallanäh-däkseni,
mitä se vaikutti. Miten on
otsasi laita? Taisitpa, puskea sen
oveen niin että tärähti?" ,
, ."jS.Iitäs turhia?, keskeytti ,hän mi­nun
onnitteluni. ' "Sinä voit tehdä
vielä suuremmat kummat."
Samalla hän ryhtyi , riisuuntu-
.njaan, ja seisoessaan sitten apposen
alastomana edessäni hän pani pur­kin
ja .pensselin käteeni ja sanoi:
"Kas niin. sivel-ehän minut nyt
ylfyltäni täUä." ,
Se ^oH öljyistä^; kumilakkaa muis­tuttavaa
ainetta.- miTJä levisi pian ia
heplosti iholle jä, kuivui kohta. "
. ".Tjimä, on vain edeltävä, varovai-suuskeino",
selitti hän' lopetettuani
"nyt käsille oikea laji".
Otin toLsen purkin, mitä hän o-soitti
katselin sen sisällystä, mutta
en nähnyt mitään
'Turkki on tyhjä", sanoin
'"Pi5tähän siihen sormesi."
Tottelin ja tunsin jotakin kylmää
ja m-arkää. Kun vedin käteni pur­kista
ja katselin etusormeani, mhikä
clm Euhen pistänyt, oli sormi ka­doksissa.
Liikuttelm sitä, mutta en
>-..,.o ^'"^'^'^^ mitään. Oli kuin olisin
meue menettänyt yhden sormistani, enk^
paroi; saanut ssiiiittää mmi.ninkkääänäTnalaTicsftoa nT,äski,;öi„a:i.s;ttfl -
I musta ennen kuin pidin sitä katto-
Muua sen .ÄijÄÄÄÄ"
vei mutkitteleva ja eksyttävä tie
Lloyd riaui-eskeli. vMiaalaahan
ja pidä silmäsi aukl.-
Pistin "pensselin " nä-ennäisen t;
jään purkkiin ja vedin hänelle, i
kän viivan iKJikkl rinnan. Siitä,
•hin pensseli koski, katosi elävä
Maalasin häneri bikeaiii jalkansa,
hänestä tuU yksijalkainen mies,
ka uhmasi kaikkia tasapainölakej^
Pensselhi vedolla penssslin
jälkeen, jäseii jäseneltä, maala
Lloyd Imvoodin olemattomaksi,
oli oikein kamalaa työtä, ja oli
iloinen, kun pääsin niin pitkälle,
tei hänestä näkynyt muuta kuin
lavat mustat silmät/jotka näytt^
vät riippuvan vapaasti ilmassa
käänlaisitta kannattimitta.
"Silmiä varten minulla on hiem
vaaratonta liuosta", sanoi hän. "F
hi ruisTie .sitä, ja vilahduksessa olei
poissa." '
Sen jälkeen kuin hän ' dli taita|
vasti ruiskuttanut silmänsä, hän
noi: "Nyt minä liikuskelen, ja su
sanot sitten, niinkälaisia aistimuk
saat."
"Ensinnäkään en näe sinua", saj
noin ja kuuntelin hänen nauruansa
mikä 'kajahteli tyhjästä il
"Luonnollisesti", jatkoin, "et
varjostasi, mutta sehän oU odotet|
tavissakin. Kun kuljet' minun
jonkin' esineen välitse, katoaa esu
mutta sen katoaminen on niin kumj
mallista ja käsittämätöntä, että
nusta tuntuu siität feiin sUmäni
sivat hämärryksissä. Kun liikut
peasti, -mihiiHä on hämmentävä ^
ja epäselviä näköaistimuksia. _
koskevat silmiin jä uuvuttavat, f
yoja." ,
"Onko sinulla muunlaisia tunb
läsnäolostani?" kysyi hän. :~
On ja- ei", vastasm. "Kun
lähellä minua, minulla on samaiiti
painen tunne kuin »hämärässä
kasiinissa, pimeissä käytävissä':
syvissä kuiluisa. Ja samoin "
merimiehet tuhteyat maan ti
häämötji*:en pimeästä, minä. f!Ö|
nen ruumiistasi häämötyksen. im
ta kaikki on hyyln muodotonta g
aineetonta." " '
Puhelimme kauan sinä viime
lltapäivä,nä-: liähen laboratorios
ja pois rlähtiessähi hän puristi-,^
fcymättöinällä kädellään voimakk<^
ti kättäni ja sanoi: "Nyt minä
loitaii JÄaallman!" Enkä minä
tinut kertoa, Mn^lle- että Paul
lome bli saavuttanut yhtä sun
voiton."'. • • '^s^i
Kotona minua odotti Paulin
lippunen, millä hän pyysi
köhtsT luokseen, ja kello aloi^
yhtö, kun ajoin pyörälläni
talolleen. Paul huusi minua
(Jatkoa seuraavalla sivulla):
mm
HUONEIT.*
: SAMASS