Vapaus, June 13, 1925

              mm
Laiiamtaiiia, kesik. IS p. Bat, June IStli, 1925 lifm 3
lei»
Vpsuden asiamiesten, ilmottajien ja niiden osastojen jotka
Vapauden liikkeelle velassa sekä kaikkien asiakkaiden on
ttava että tilivelat tulevat tämän kuukauden ajalla suori-
^^Vd sillä puolivuosi tilipäätös tehdään tk. lopussa ja siksi
Jää «la"t oUa maksettuna.
Tetkää suoritukset mahdollisimman aikasin ja viimeistään
että rahat ehtivät Vapauden konttoriin ennen kuukauden
^"^^Muistakaa että autatte Vapauden liikkeen henkilökuntaa ja
•f n omaa liikettänne, jos lähetätte suorituksen niin ettei sitä
^ t s e personallisiUa kirjeiUä karhuta.
Toverillisesti
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA
Box 69, SUDBURY, ONT.
BRUCE MINES, OHT.
Kurssi
Dollarista
LÄHETYSKULUT:
40c lähetyksistä alle $30.00,
60c lähetyksistä ?30—§59.99
asti, 75c lähetyksisät ?60.00
_$99.99 ja $1.00 kaikilta
$100.00 taikka sitä suurem­milta
lähetyksiltä. Sähkösano-malähetyksille
on kulut $3.^0.
Torontossa ottaa rahaväli-tyksiä
vastaan A. Hautamäki,
957 Brpadview Ave.
Sudburyssa ja ympäristöllä
asuvat voivat käydä Vapauden
konttorissa tiedustamassa eri­koiskurssia.
LaivapilettejS myydään.
Tiedaitakaa pilettiatioita.
VAPAUS
Box 69. Sudbury, Ont
Osastoa työkakocksessa t. k. 7
päivä keskusteltiin sekä päätettiin
seuraavista asioista:
Kirje tp. komitealta luettiin, kos­kien
kommunistisen edustajan lä­hettämistä
Englantiin, työväenedus-tajain
kokoukseen. Emme voineet
avustaa tällä kertaa rahallisesti.
K. P. Sault Ste. Marien osaston
keräyslistat uuden talonsa raken­nuttamisen
hyväksi otettiin huomi­oon.
Kerääjäksi valittiin Tilda
Johnson.
Rakennuksemme hyväksi toimitet­tu
keräys kuin muukin a%'ustus,
päätettiin lopullisesti tarkastaa, et­tä
voimme tehdä tiliraportin leh­teen.
Tarkastajiksi valittiin Oskar
Suominen ja Nestor Kauppi.
Näyttämöpoliisiksi valittiin Frank
Grönberg..
sityisluontoisille yrityksille, koska
oa oman järjestön keskuudessa .jou­duttu
sivuuttamaan paljon sellaisia
fkeräyksiä jotka ovat olleet yleisen ätyöväenliikkeen hyödyksi meneviä.
Huvitoimikunnan rahastonhoita­jan
E. Kuuselan tilinpäätös hjrväk-iin
tilintarkastajain Jausunnon
!nisteella. Kaikki alaosastot vel-tettiin
tuomaan puolivuosikerto-inuksensa
puolivuosikokoukselle, jo­pa
pidetään 24 pnä kesäk. Tilinpää-
|ökset pitää olla valmiit t.k. 15 päi-l^
ään ja sen jälestä antaa kirjat
Itilintarkastajille.
I Matti Kivimäki oli lähettänyt kir-leen
missä pyysi että julaistaisiin
IVapaudessa minkälaiset todistukset
äänelle on Suomesta tullut. Pää-pcttiin
antaa kopiot itselle ja samal­ta
huomauttaa lehdessä, että sa-pttu
toveri on täydellisen toveri-uoton
saanut jo ennemmin ja et­tä
todistukset on saapuneet luo­tettavilta
henkilöiltä. Niin ollen
ne henkilöt, jotka ovat koettaneet
häntä solvata, ovat vasten parem­pia
tietoja halpa-arvoisen parjauk­sensa
levittäneet maailmalle kaik­kea
todellisuutta vailla. Jokaisen,
joka tuollaisia parjauksia saattaa
liikkeelle, olisi parempi että ottai­si
ensin selvää ennen kuin alkaa
asiaa huhujuttujen perusteella le­vittämään.
Työttömyyden kirous painaa ras­kaana
taakkana työn orjain har­tioille,
sillä nyt juuri kun kesätöi­den
pitäisi alkaa, on yleisenä hu­huna
että terästehtaasta vähenne­tään
taas miehiä lähitulevaisuudes­sa.
Tehdas pitäisi alkaa käymään
vaan yhtä vuoroa ja silloin kun se
tehdas suljetaan on se vanha merk­ki
että muitakaan töitä ei suurem­massa
mitassa aleta. Kun entisen
huonon työnsaannin, lisäksi sekin
vielä puolella huononee, niin siitä
saatte käsityksen, että täällä ei
työntekijöitä tarvita. Miehiä läh­teekin
joka päivä muualle työn et­sintään.
Niillä, jotka vielä tekevät työtä,
on lyhin päivä 10 tuntinen ja siitä
jatkuen hevosen kengän muotoi­seksi.
Tuohon kaikkeen ollen syynä se
että taloudellisesti järjestyneitä työ­läisiä
täällä tuskin lienee ollen­kaan,
ei ainakaan mitään järjeste­tyn
työväenliikkeen mukaista toi-J ^ ^ „„^ ,
™m!in„ tt„a a ole mm p«„anljo«a„ , e«ft+tKa voisi 5 vastaan päätettiin haah heille luo-huomata
sitä.
Tilintarkastajiksi valittiin Martti
Valtonen ja Kusti Salo. Osaston t i ­lit
oltava selvillä ensi kokoukseen,
joka on puolivuosikokous.
Huvitoimikuntaan valittiin kaksi
uutta lisäjäsentä Alma Tiela ja
Mandi Salo.
Edustajaksi p>irikokoiukseen hy­väksyttiin
ennen valittu Johnson ja
varalta Kirsti Kauhala. •
Sitten seurasi kysymys haalimme
luoTOttamisesta vuokraa vastaan
yhdeksi illaksi 13 p. t. k. Sault Ste.
Marien U.. P. J . kannatusrenkaan
voimisteluseuralle. Toveri Grön­berg
otti asian esille, väitten koko- ajQjsgg
uksen, jossa luovuttamispäätös teh-tiin,
olevan laittoman; koska ko­kous
oli kutsuttu koolle tanssi-ilta­main
yhteydessä, joten kaikki jäse­net
eivät siitä tietäneet, ja koska
viikkoa ennen tätä kokousta lailli­sesti
kokoo^kutsuttu kokous päätti
ei vuokraavansa haalia nimitetylle
seuralle. Ylimääräinen laiton ko­kous
ei siis ollut oikeutettu toisin
määräämään. Asian olisi pitänyt
viedä osaston varsinaisen työkoko­uksen
ratkaistavaksi. Vasta siellä
olisi voitu peruuttaa aikamääräisen
kokouksen päätös, jos olisi hyväksi
nähty. Siinä valossa toikin G. asi­an
esille, että työkokous kuolettaa
laittoman kokouksen päätöksen ja
edelleen tekee päätöksen, että ei
vuokraa haalia edellämainitulle seu-keskustelu,
jonka jälkeen 9 äänellä
tarkastamaan yiläm^itun rahas­ton
tilejä.
Toukokuun 30 pnä haaliUa pide­tyistä
iltamista ilmotti hu^itoimi-kunta
olleen tuloja $28.25.
Johtokunta ilmotti päättäneensä
vuokrata haalimme kielisten tanssi-tilaisuuksia
varten ?10 illaksi. Joh­tokunnan
toiminta hyväksyttiin.
Omaisuuden laillistuttamiskysymys
'Finnish Organization of Canadaan,
hyväksyttiin. Laillistuttamisen täy­täntöönpano
jäi johtokunnan huo­leksi.
Äänestyksen kautta annettiin haa­limme
nimeksi Taisto.
Valittiin taloudenhoitaja ja jär­jestysmiehet.
Oma t«lo. Kuten lukija huomaa
on edelläkerrottu osaston kokous pi­detty
oman katon alla, jota ei ole
vielä ennen tällä perukalla tapahtu­nut.
Viimeisen parin vuoden aika­na
on haalin rakentamisesta ollut
kyllä paljokin puhetta, mutta ra­hapulan
ja osittain myös hajaannuk­sen
takia on sen täytäntöönpano ai­na
lykkääntyy päivästä toiseen.
Tähän saakka olemme puhe- ja
juhlatilaisuuksiamme varten olleet
pakotettuja vuokraamaan paikka­kunnan
kouluhuonetta. Nyt kui­tenkin
kuin tuo osastosta eronnut
kopla on koettanut kaikkensa saa­dakseen
lisää hajaannusta aikaan
osastossamme, käyttämällä kaikkia
keinojaan osastomme toimihenkilöit-ten
parjaamiseen, laittamalla kekke-rejään
samaan aikaan, estääkseen
niiden avulla ulkopuolisten henki­löitten
saapumisen esim. osaston
vappujuhliin, joista oli jo hyvissä
Industrialistin kirjeenvaihtajat o-
^at kyllä toitottaneet, että I. W.
W. kasvaa täällä aina vaan, mutta
nyt täytyy sanoa, että se on kas­vanut
vaan paperilla. Jos sen jä­senmäärä
olisi uutisten mukaan kas­vanut,
niin täällä olisi jokainen täy­sikasvuinen
työläishenkilö sen jä-senenäft
mutta kun menee täällä työ­maalle
niin siellä ei kuule siitä
puhettakaan ja mikä pahempi, jä­seniä
ei ollenkaan. Siis tyhjää ään­tä
vyörynyt liika paljon. Saman­laiselta
kuulostaa kaikkien muiden­kin
unioliikkeiden toiminta. Ja sii­nä
se onkin syy, että järjestymät­tömät
työläiset puskevat pitkää
päivää, koska he eivät käsitä jouk­koliikkeen
voimaa. — Se toinen.
prastettuna sellaisella houkuttele-plla
lumousvoimalla, nähden hänet
|ilpittömänä ja sitten taistellen si-
11 vastaan. Korottaen itsensä va-
|oa kohden ja sitten pelkää sitä
| ™ vanha Oido. Ah, luonne on
i^ampl kuin henki.
I Kuitenkin minä ajattelen, että
.sAnatole France olisi voinut kestää
i|aikesta huolimatta sillä ylevällä
f ellä, jolle hän viimein oli astunut,
| p i ikä olisi erikoisesti lyönyt lei-mmn
hänen lepoon vetäytymi-
(gnsa. Uuden maailman näky ja
If^n johtavat hyveet tulivat hä-
Ifje Hian myöhään. Hän ei ollut
pefevä vastaan ottamaan muuta­massa
salaman, leimauksessa ollut-d
ranostusta, joka asettui hänen
Ipteliasta ja humanistista henken-m
täyteläisyyttä: vastaan. Kansain
#a^s sanoo, että hinta, on suori-gj-
vasta ensimäiseltä askeleelta,
;Ptta^ todellisuudessa edessämme
C ^"neinen askel, joka maksaa
W-'P3ljon,, ^ :. . ..
Tässä on polttava totuus: sen
^oka,_että France oli liian vanha,
g» vähitellen suistui takaisin kä-
» ' ^ e n demokratian kultaisiin
*^eisiin, jonka ilveilyn . hän oli
"JO selvästi paljastanut päivänva-jnuri
ennenkuin hän saapui
pa Akademiaan, johon hän
|f«andt,. kuten vapaa-ajattelija,
on eronnut omasta, äjäii^bi-n,
pusertaen hänen knolin-
:P?ensa ääressä olevan papifr kä-
' ' " T . - ^ • , , • ' • - • • . ••.,
kokea - kirröitävaä
^t- ita nähdessämme/hänen alistu-
Gauchesin suosioon. Jos hän ei
olisi ollut lähestymässä pitkän u-ransa
päätekohtaa, niin hän ei oli­si
sallinut itselleen tällaista petty­mystä,
ei edes muutaman tilapäi­sen
sanan muodossa, niin paljon
tosiasioita hän on kirjoittanut.
Hän''tunnusti sen minulle erää­nä
päivänä. Hän sanoi erään ker­ran,
joka oli viimeisiä tapaamisiam­me:
'^Aivan niin, minä hyvin kä­sitän
^itä sinä sanot minulle:...
Kyllä hän, joka voittaa loppuun
a«ti, voittaa viimeiceksi. Mutta nii­nä
en voi seurata sinua. Minä olen
liian vanha. Mutta minä tunnen',
että lopultakin ginä olet oikeassa".
Sitten hän antoi minulle tyhjän p^r
periarkin, jonka alaosaan hän kir-|
jotti nimensä, ja sanoi minulle;
"Sinä voit kirjottaa mitä halaat
tälle paperille. • Minä hyväksyn sen
etukäteen, enkä koskaan tule nou­semaan
sitä vastaan."
Mutta minä eh ole edes ajatellut,
käyttää tuota hänen allekirjoitta­maansa
paperia. Mutta minä säily­tän
sitä huolellisesti, vaikuttavana
todisteena niitä hyökkäysyrityfoiä
vastaan, jojlla tahdotaan kieltää
hänen elämäntyötänsä, jolla hän; as­tui
työväinioUe köyhälistön pelas-tamiseksL
Niihin aikoihin hän .<>n
ollut; täyddlisesti kykenevä käyttä­mään,
aiivojaan, ja siksi hänen-nini|T
tönsa tulee olemaan suuri ja- Joi^
tava monien tidevaiOTuden-.miesten
joukossa.. Tämä loistava ;ja6ulpi-neh
-taiteilija olisi voinut kirkas­taa
itsensä cdellakävyäksi ja toaeDir
vuttaa.
Allekirjottaneen ymmärryksen
mukaan on haalimme luovuttami­nen
yllämainitulle yhdistykselle vä­hemmän
harkittu teko, sillä tokko­pa
heillä tälläkään kertaa on muu
mielessään kuin hajotustyönteke-minen
joukkomme keskuudessa.
Pamppu.
B I N G L E Y , A L TA
feeksi taiteen • rakennusmestaröffii.
g,oi5den tahdon alaiseksij .jotka Hänen olisi pitänyt tehdä se, M -
en yapärillään odottivat, \ Vaii-. j nen, ^oka voi tehdä kaikkea ..olleär
•-^^ esiintymistä osoittivat :pe,laaan'.ympäröitynä, koko maailman
'j^;'flmai3ivafc • mieltään ;xUsi5's-,i'Knitö^^ ja, yhdistetyllä j h a i -
e i s ^ hänen hyvitotahtoisno- lälla^Mtitta kohtalo tempari M -
Ei myöskään ystäväpii-
^elBottanraksen -olisi pitänyt
hänessä -mielenmnntosta.
Kuivat kevät. Nyt 4 p:vä ke­säk.
huuhtelee ensimäinen sade tä­män
paikkakunnan peltoja, virvoi­tellen
eloon kuivuudesta sairastu­neita
oraita ja tappaen lehtimato-ja,
mitkä ovat jo korkeimmilla pai­koilla^'
olleet oikein maan vaivana,
syöden kaikki lehdet puista sekä
tehneet emäntäin elämän koko tu­kalaksi,
kämpiessään huoneisiin,
mistä vähänkään ovat reikää löy­täneet.
Luohan se sade taas uutta
toivoa, että jos työ sittekin hedel­män
kantaisi. Vaan tämä on vasta
ensi apu. Monta kertaa sitä vielä
kerkiää farmari (ennen syksyä)
katseensa taivaalle nostaa, että mi­tä
sieltä milloinkin tippuu.
Kurjuu«kuva. Ikävän vaikutuk­sen
teki Mrs. Faneltin kuolema ym­päristöön.
Häneltä jäi kahdeksan
lasta, vanhin vasta 12 vuoden van­ha.
Kuoleman aiheutti lääkärin lau­sunnon
mukaan pitkäaikainen heik­ko
ravinto, siis täydellinen kurjuus-kuva.
Luonto ja myös yhteiskunta
velvoittaa kasvattamaan uutta su­kupolvea.
Onko siis äidiltä oikein
ilman kapinoimatta kuolla nälkään
ahertaessaan lastensa eteen I - Mei­dän
on koetettava saada se jokai­selle
selväksi, että yhteiskunnan on
jäsenensä turvattava edes nälkä­kuolemaa
vastaan.
Nouskaa, järjestykää naiset vaa­timaan
itsellenne äiteysturvaa.
JnhannufJHMat. Ne yhteiset Eck-villessä
pidettävät juhannusjuhlat a-luekassan
kartuttamiseksi ovat koh­ta
ovella. Niiden varalta on val­misteluja
tehnyt Codnerinkin osas­to.
Juhlien onnistumisesta en tie-
^ä vielä sanoa. Tuo henkinen köy­hyys
ja vielä harva asutus päälle
pvatkoko pahoja vastuksia. Mutta
taistelkaamme tarmolla niitä vas­taan,
niin ehkäpä me yhden asian
kerralla lapasemme. —• Samppa.
L A R D E R L A K E , ONT.
*«lä avuksipyyrmSn Bloc des väansä varten-nen
väkivailoin pois työstään aika­na,
jolloin Tiah oH enkbiisesli' Vai-mistantnnnt-
damaän • suurta tehia=
Osaston h a i l i l l a pidetyssä työko­h
t e e s s a tonkok. 31 pnä päätettiin
m.m. seuraavaa:
Haalinrakennusrahaston kartutta­miseksi
oli omalla paikkakunnalla
keräyslistoilla - kerätty yhteensä
150,70, joka tilitettiin rah3St<mhoi-tajaUe.
Valittiin tilintarkastajat
kaikki toimintavaikeudet emme näh­neet
olevan muuta mahdollisuutta,
kuin rakentaa oman talon. Sellai­nen
päätös tehtiinkin yksimielisesti
osaston kokouksessa toukokuun 3
pnä. Valittiin rakennuskomitea.
Rakennusrahaston kartuttamiseksi
hankittiin toverilainoja, otettiin vas­taan
lah.iotuksia ja laitettiin keräys­listat
omalle paikkakunnalle. Ja
koska kaikkien niieliaiä paloi sama
asia, saada oma talo pystöön, saa­tiin
ylläkerrotulla tavalla niin pal­jo
rahaa kokoon, että voitiin os­taa
lautoja y. m. rakennustarpeita.
Kun tavarat oli vedetty paikalle
alkoi rakennustalkoot. Hirsiä veis­tettiin,
perustusta tehtiin ja lauto­ja
naulattiin oikein urakkatyön mal­liin
. . . ' ;
Parin viikon naputtelemisen jäl­keen
jo alkoi näkymään mäeltä 44
jalkaa pitkä, 2^ leveä ja 11 jalkaa
korkea lautatalo. Tosin se on vas-ta
yhdenkertaisella ulkoseinällä va
rustettu, mutta meneehän se näin
kesällä mukien. Syksyn tullen pan­naan
seinään toinen lautakerros Ii
säksf, että tarkenee talvellakin. Se
kyllä kysyy rahaa. Sentähden luul­tavasti
olemmekin pakotetut lähet­tämään
keräyslistoja eri osastoille,
toivolla saada aineellista avustusta
yrityksellemme.
Työnsaantimahdollisuudet ovat nyt
kevääntullen vähän parantuneet,
kun on alettu tekemään Quebecin
puolelle menevää rautatietä. Mut­ta
sitäkin tehdään kovin pienellä
voimalla, kun ei vielä ole tehty pää­töstä,
tehdäänkö se perille asti.
Palkkaa maksetaan 3 dollaria 10-
tuntiselta päivältä; miehistä ote­taan
työtä mitä vaan irti saadaan.
Suomalaisiakin on useammilla käm­pillä,
vaan he tavallisesti lähtevät
pois, kuin saavat jonkun nikkelin
matkarahaa.
Iloiset , tenssit järjestää huvi^oi-mikunt^
haalille tämän kuun 20
päivän illaksi. Sinne mennään jou­kolla
koettelemaan lattian li)ikkaut-ta
suurella sakilla. Soitosta huo­lehtii
haitari, kaksi viulua ja gra-mafooni.
Kaikki mukaan — Uutis
tenkirjottaja.
Jos ei ole halua laulaa
Eräs Suomen isänmaallisessa ar­meijassa
palvellut nuori mies kertoo
siellä elämästään seuraavaa:
"Kuvauksena kovasta lahtariku
rista kerron erään tapauksen. Oli
hyvin kuuma kesäpäivä. Marssjm
me pitkin Kiikaritornin mäen ym­pärystää
Kaivopuistoon päin tavan­mukaisissa
päiväharjoituksissa, täy­det
varustukset selässämme. iKuten
yleensä sotilailla, niin oli meilläkin
tapana laulaa "luonnon nostattami­seksi".
Mutta meidän laulumme
olivat jonninjoutavia isänmaallisia
lurituksia, • jonkatähden poikia ei­vät
ne miellyttäneet. Siksi, kun
komppanian päällikkö, joka muu­ten
oli täysiverinen lahtari, komen­si
meitä laulamaan, pysyivät poi­kien
suut Imin sopimuksesta kiinni.
Eikä se parantunut ärjymälläkään.
Suut pysyivät kiinni.
Koko pitkän ja kuuman päivän
marssimme Kaivopuiston hiekkakäy-täviä,
että jalkapohjat tulivat ra­koille
ja polvet jäykiksi väsymyk­sestä.
Vihdoinkin komennettiin ka­sarmille
päin. Olimme mielissäm­me.
Mutta tätä iloa kesti ainoas­taan
hetken. Meidät komennettiin
taas laulamaan. Mutta niin tyh­miksi
olimme jääneet päivän ope­tuksesta
hoolimatta, ettemme vielä­kään
osanneet lanlaa.
"Laalakaa, ©anon minä", ärjyi
päällikkö.
Mutta ääntä vaan ei kuulunut.
Huulet yhteen puristettuina mars­simme
pitkin kivitettyä katua, joka
kulki läpi hienoston kaupunginosan.
"Jumalauta laulakaa!" Komppa­nianpäällikön
ääni alkoi tulla ki-makaksL
• Yhä • marssimme ääneti.
"Laulakaa nyt perkeleen puni­kit!"
Nyt kävi tämä kysymys meille
kunnia-asiaksi. Jokainen tiesi, että
"remmiaapeli" uhkasi kasarmilla si­tä,
joka uskalsi avata suunsa.
Komppanianpäällikkö oli hypätä
ulos housuistaan. Hän oli valmis
tekemään mitä'*tahansa saadakseen
tuon uppiniskaisen joukon laula­maan.
"Avatkaa suunne ja laulakaa."
Katukivitys kolisi säännöllisesti
jalkojemme alla, mutta ääntä ei
kuulunut. ^Suunniltaan pois ja epä­toivoissaan
karjasee hän:
"No, laulakaa sitte se laulu jota
kasarmillakin laulatte!"
Ja että hänet oikein ymmärret­täisiin,
lisäsi han:
"Se vuonna kahdeksantoista."
Sillä oli ihmeellinen vaikutus.
Päät kohosivat ja kohta kuului näl­käisistä
ja janoisista suista raikas
laulu, joka kiiri pitkin kiviseiniä ja
kulkeutui syöttilästen hienoihin sa­leihin.
Sai kerran, vaikkapa yhden
ainoan kerran luvan perästä huu­taa
heille siitä työläisten teurastuk­sesta,
joka heidän mustia omiatun-tojaan
tänäkin päivänä kolkuttaa.
Mutta komppanianpäälliköstä näki
selvästi, että hän oli haljeta kiukus­ta.
Suuri määrä työluisvaimoja ko­koontui
laulun houkuttelemia ym­pärillemme,
taputtivat käsiään ja
huusivat: "Eläköön sotaväki." Meis­tä
tuntui, että nyt täytyi kerrankin
laulaa "suunsa puhtaaksi": siinä oli
laulu meidän nälästämme, siinä oi
tuomio teurastajille, se laulu oli
lohdutuksena työläisuideille. Siksi
se innostutti itseämme, antoi työ­läisnaisille
toivoa uusista valoisam
mistä ajoista, mutta niin sanomat­tomasti
kiukutti isänmaallista pääl
Ukkoamme, että hän tanssi kuin hii­len
päällä. Ja kun laulu vihdoinkin
oli lopussa, ilmoitti hän ylimäärä!
sen laulutunnin alkaneen. Ei ^Biis
kasarmille menosta ollut puhetta­kaan.
Aloimme jälleen kiertää sa­moja
teitä, joita koko päivän olim­me
marssineet.
Kun tunti oli kulunut, komensi
hän meidät kasarmille. Mutta ei se
sitä merkinnyt, että hän olisi pääs­tänyt
meidät rauhaan, ci — vaan
nyt se leikki vasta alkoikin. Pääs­tyämme
kasarmin pihaan alkoi hän
"lyöttää" meitä maahan. Sotilaat
tietävät tämän olevan eräänlaisen
syöksyliikkeen, jossa sotilas saa
nousta ja laskea maahan ja ylös,
maahan ja ylös, ja jota jatketaan
siksi, kunnes komentava upseeri
katsoo parhaaksi lopettaa. Tätä
käyttävät lahtarit ahkeraan ran­kaisukeinona,
poistaessaan uppinis­kaisuutta
joukoista.
Monen tunnin marssin jälkeen
saimme siis vieläkin suudella "isän­maata"
35 kg. painoinen taakka se­lässä,
tuon konnan nauttiessa kos­tostaan,
Tuontuostakin pyörtyi jo­ku,
kunnes enää oli jälellä harvoja
vankempia miehiä. Vihdoin lope­tettuaan
syöksynsä, sanoi hän:
"Siinä oli palkinto hyvästä lau­lusta."
Kun joukkoomme tuli uusia "nah-kapoikia",
otettiin heistä tarkka sel­vyys
ketä he olivat. Kun ei muu­ten
sitä saatu, täytyi käyttää viek­kautta.
Joku hankki päälleen ali­upseerin
takin ja kuiskasi selville-saatavan
korvaan:
"Jos olet suojeluskuntalainen,
.•saat mennä hakemaan lomalapun,
(Nahkapoika ei saanut sotilaan
oikeuksia ennenkuin parin kuukau­den
kuluttua.) Jos hän oli lahta­r
i , juoksi hän tietysti tukka suora­na
lomapaperia hakemaafj. Mutta
häntä vastassa olikin toisessa huo
neessa muutamia miehiä, jotka heit­tivät
hänen päähänsä viltin ja rem
meillä antoivat hänelle sellaisen ku­rin
kuin lahtari an8aitf5eekin."
O. J — n .
CREIGHTON MINEN YRITYS
VOITTANUT KIERTOPAL­KINNON
6-OTTELUSSA
Yleisöltä
V,- ja u.-seura Kisa päätti koko­uksessaan
i.k. 11 p. paheksuen Bea-ver
Laken Farmariyhdistyksen ke-säjuhlatoimikunnan
menettelyä, kun
se on rajoittanut K.-0. piiritoimi­kunnalta
pyytämänsä puhujan sa­nanvapautta,
ja siten asettanut sa­notussa
juhlassa toimeenpantaviin
urheilukilpailuihin osaaottamisen
luokkatietoisten urheilijain taholta
kyseenalaiseksL Mutta kun ko­kous
käsittää, että sanotun yhdis­tyksen
V . - ja u.-seura Jehua ei voi­da
asettaa vastuuseen sanotusta me­nettelystä,
niin päätti Kisan kokous
että seura ottaa osaa Jehun kil­pailuihin
sanotussa juhlassa, samal­la
jnlkilaasuen edelläolevan pahek­sumisensa.
Sudbury, Ont,, kesäk. 11 p. 1925.
V . - j a u.-8eura Kisan puolesta:
Jack Seppälä, VUho Vihuri,
pubeenjobtaja* sihteeri.
Seuraavassa teemme lyhykäisesti
selkoa urheilukilpailuista, jotka suo­ritettiin
7 pnä t.k, Creighton osas­ton
kesäjuhlissa. Kaunis, tukahdut­taen
lämmin auringonpaiste suosi
juhlia koko ajan, tehden liiallinen
kuumuus jonkun verran haittaa ur­heilijoillekin,
jotka päivän heltees­sä
suorittivat 6-ottelun lävitse. Kil­pailijoita
oli saapunut Sudburyn
"Kisasta" H. Sula, M. Perälampi ja
V. Vihuri, Beaver Laken "Jehusta"
A. Reinikainen, N. Piispanen, V.
Virtanen ja K. Honka; Vermilion
Kiverin "Voimasta" A. Kivinen;
sekä toimeenpanevasta seurasta E.
Eerola, O. Rautio, P. Ruohonen, O.
Tuomi, P. Nieminen ja O. Seppä­lä;
yhteensä 14 miestä.
Kilpailujen päähuomio oli kierto­palkinto,
jonka K. P. Creighton
osasto on lahjottanut, ja jonka
Creighton "Yritys" ensi kerran voit­ti
viime kesänä. Voiton peri nyt­kin
Creighton "Yritys" voittaen
taulun taasen huomattavalla etu­matkalla
toisista seuroista. Kol­men
parhaan tulokset määräsi voi­ton.
Kilpailuissa saavutetut tulokset
olivat, saammepa sanoa kohtalaisen
hyviä näin alkukesästä, m.m. kei­hään
heitossa E. Eerola paransi en­tistä
viime kesäistä ennätystään 5
metrillä. Erikoista huomiota an­saitsi
myös nuori 16-vuotias Onni
Seppälä Creighton "Yrityksestä"
yllättävän hyvillä saavutuksillaan,
muutamissa lajeissa. Eri lajeissa
saavutettiin seuraavia tuloksia, ai­noastaan
kolmen parhaan kussakin
lajissa mainitsemme:
Kuulantyöntö:
1. M. Perälampi "Kisa" 10.75 m.
2. E. Eerola "Yritys" 10.50 m.
3. A. Reinikainen "Jehu" 10,01 m.
Keihäänheitto:
1. E. Eerola "Yritys" 46,88 (uu­si
ennätys, entinen 41,64),
2. N, Piispanen "Jehu" 42.88 m,
3. P. Ruohonen "Yritys" 42.79 m.
Pituushyppy:
1. H. Sula "Kisa" 6.67 m.
2. E. Eerola "Yritys" 5.39 m.
3. O. Seppälä "Yritys" 5.37 m.
Kolmiloikka:
1. H. Sula 12.21 m.
2. O. Rautio "Yritys" 11,94 m.
3. E, Eerola "Yritys" 11,28 m.
Seiväshyppy:
1. O, Rautio "Yritys" 2,90 m.
2. E. Eerola "Yritys" 2.80 m.
3. P. Ruohonen "Yritys" ja K,
Honka "Jehu" 2.50 m.
100 m. juoksu:
1. H, Sula "Kisa" 12.9 sek,
2. E, Eerola "Yritys" 13,1 sek.
3. O. Seppälä "Yritys" 13,2 sek.
Yksityispaikinnot jakaantuivat
seuraavasti:
1. p. E, Eerola 419.12 pist,
2. O. Rautio 397,68 pist, molem
mat "Yrityksestä".
3. H, Sula "Kisa" 390.87 pist.
Neljäntenä J^. Rcinikairjen "Je^
husta" 378.97 pisteellä,
Laskettaissa kolmen parhaan tu­lokset
yhteen voitti Creighton " Y r i
tys" Eerolan, Raution ja Ruohosen
tuloksella 1190,60 pisteellä kierto
palkinnon, Sudburyn "Kisan" edus­tajien
Sulan, Perälammen ja Vihu­rin
saadessa 1133,90 pist, ja Beaver
Laken "Jehun" Reinikainen, Piis
panen ja Virtanen 1102,16 pist.
Yleensä voidaan kilpailuja pitää
sangen onnistuneina urheilusaavu­tusten
kuin myös yleisö-kannatuk­sen
vuoksi. Toivomme vasfedeskin
samaa tällaisissa tilaisuuksissa, joi­ta
tulevan kesän aikana tullaan pi­tämään
useita, — "Teppo".
,, .HammaBliiMri
Hooae 7, Ciinie Blk.
McCartcey'n id Berke'a yIi£>Bo!e!!a.
Vieteriä A v . j a Brodle St. Imlm&ssa
FORT W I L L I AM
Vastoanottotunnit: päivisin 9 a.p.
—6 i.p. Iltasin: 7—9. Puhelm
1008 S.
Toimisto tyttö puhuu suomea ja
englantia.
X-Ray kuvia hampaista otetaan.
sijaitsee
7 Dorh&m Street. —'Sudbury, Ont.
Ivar Salo.
Vähän englanninkiel­tä
taitava suomalainen
naishenkilö halutaan
palvelukseen. Ilmottau-tua
voi osotteella:
S. Perfetto,
Chapleau, Ont, Box 11.
Il , , . a
Siinä sitä olikin ihmelasta, kun­han
kronikoitsljan tiedot vain olisi­vat
edes jonkunkin verran totuu­den
kanssa yhtäpitäviä.
A R A B I A L A I N E N , JOKA ON N X H -
NYT NAPOLEONIN
Nykyisin elää vielä muuan mies,
jonka kerrotaan nähneen Napoleon
l : n omin silmin. Hän on arabialai­nen
ja väittää olevansa -yli 140
vuotta vanha. Hänestä antoi se­lostuksen
F. B. Filby pitäessään äs­kettäin
esitelmän Englannin Kunin­kaallisessa
Maantieteellisessä Seu­rassa.
Mr. Filby oli Englonnin
edustajana Jordonin tuonpuolisten
seutujen hallitsijan Abdullnhin ho­vissa.
Tuo iäkäs arobiolainen, Haj
Tahir vieraili useosti hollitsijan
luona. Yleisesti tiedetään, että hun
tuli ensi kerran Palestinaan 13-vuo-tioana,
jolloin Napoleon oli parhail­laan
Botaretkillänsä Syyrion ronni-kolla.
"Hän on varsin terve", huomaut­taa
Mr. Filby, "ja hifnen ruokaha­lunsa
on tavattomon hyvä. Vain
hänen puheensa, joka oli sekavaa ja
kohisevaa, ilmoisi hänen vanhuut­taan."
Ensi kerran hän meni nai­misiin
noin 70-vuoden ikäisenä ja
äskettäin hän on mennyt uusiin nai­misiin.
IHMELAPSI
Nykypäivien vanhemmat ovat
kärkkäitä j^ltämään lapsiaan heti
hmeolioina, jos nämä hiukankin
eroavat muista lapsista. Mutta kun
nämä "ihmelapset" sitten kasvavat
ei heissä tavallisesti ole mitään eri­koisempaa.
Mutta on niitä aina
silloin tällöin löjrtynyt ihmelapsia­kin
sanan todellisessa merkitykses­sä.
-
Eräs kaikkein merkillisimpiä lap­sia
on varmaankin ollut tanskalai­nen
poika Christian Heinecken pari
sataa vuotta sitten. Hän kuoli vii­sivuotiaana,
mutta jo siihenkin men-nes-
sä herätti hän suurta huomiota.
Senaikaisten kronikoitsijoi^en mu­kaan
olisi tämä ihmelapsi ruven­nut
puhumaan muutamia tunteja
syntymänsä jälkeen. Kymmenen
kuukauden ikäisenä voi hän jo kes­kustella
kaikenmaailman asioista ja
vuoden vanhana oli hänellä hyvät
tiedot Uudesta Testamentista. Si-vuutettuaan
ensimäisen ikävuoten-
80 ryhtyi poika tutkimaan, kuin mi­käkin
rabbiini, raamattua, uuden
ajan historiaa ja maantiedettä. Nel­jän
vuoden vanhana puhui hän su­juvasti
ranskaa ja latinaa. Viiden
vuoden iässä kuoli hän kuitenkin
heikkouteen.
SOSDEMIT MYYVÄT HINDEN-BURGIN
KUVIA
Leipzigin ammattiyhdistyskartelli
on lähettänyt kiertokirjeen kaikille
Saksan ammattijärjestön olaisille
osastoille Saksissa, missä kiertokir­jeessä
kaupataan Hindenburgin ku­via:
50 kpl, 3:50, 100 5:50 ja
1,000 45 markkao! Näkyy, ettei
kartellin ja porvarien yhteinen hä­viö
presidentinvaalissa Marxin l i ­pun
alla ole tuottanut sille mitään
murheenpäiviä, kun se on nyt kyl­liksi
kyynillinen kaupitellakseen
taantumuksen presidentin kuvia. Ja
kuitenkin olisi kartellilla, kuten am­mattijärjestöllä
ja 80s.-dera. puolu­eella,
kaikki syy kaivaa häpeänsä.
Sillä työväenliikkeen historia ei tun­ne
toista sellaista huijausta kuin
mitä sosialidemokraattiset, johtajat
ja ammatillisen liikkeen reformistit
näissä vaaleissa harjoittivat. Sos.-
dem, Levi esim. sanoo siitä, että
kenen veri el olisi kuohahdellut näh­dessään
vaalitaistelussa kansan tyh-mennyspolitikoitsijain
honottavan
jotakin paperista, takanaan pari
hiestyttäjää. Mitä -tolkutonta lol-lotusta
pidettiin "Saksan demokra­tian
puun mehukkalmpana hedelmä­nä."
i
MITENKÄ T A N S K A L A I N E N KÄR­SI
SAKKONSA
Pari norjalaista merimiestä oli
joutunut Englannissa Salfofdsin po-liisituomioistuimen
eteen, kun oli­vat
tulleet merimieskapakassa otta-neekisi
liian pitkät ryypyt. Muuan
tanskalainen, joka muutama mi­nuutti
aikaisemmin oli saanut tilo<
mionsa samanlaisesta erehdyksestä,
tarjoutui avustajaksi j a tulkiksi.
Tarjous hyvälcsyttiin. Kun tuomio
sitten julistettiin, tuomittiin tans­kalaiselle
tulkille samalla korvausta
tulkin virasta 7 shillinkiä 6 pencea,
joka oli junri se summa, mikä hä>
nelle aikaisemmin :,oli tuomittu sak­koina
mm
tm
'm
• w• himm;,
M i
.-mm
ff f**»
'km
mm