Vapaus, October 1, 1930

              ja myöskin toverini A. Veij<da^ j o u^
tui pidätetyksL Niin että miltähän
taholta niitä ilmiantoja mahdetuin
tehdä. Minulla on vielä jälellä j o ­kainen
paperilappu joita eri vira^-
m
[ttistonttmeron
f
1
toista sain, joilla voin väitteeni t<;>-
] distaa.
I Tarkoitus pyhittää keinot. Jos
: Työväen Osuustoimintalehden kii--
^ i j o i t t a j a luulee tuollaisilla syj^öksU-i
lään kohottavansa omaa ja lehtensä
[arvoa, niin luu^pn sen olevan sa»-
i gen pitkälle menevää seikkailua,
'pyydän, että tämän kirjoituksen ot­tavat
palstoilleen Eteenpäin, Uusi
Kotimaa, Toveri j a Vapaus Cana-
! dassa, j a myöskin todistukset jot-
; ka tämän mukana pyydän julkal-
' semaan ja lisää annan vaadittaessa.
Toveruudella: — Kalle Tuominen.
Vapauden syysk. 25 p. numerossa on tie-doUiib
etta marrask. 1 p. numero on omistettu j
VENÄJÄN. VALLANKUMOUKSEN MUISTO-NUMeRpKSL
•PöVviiriHipen maailma juhlii heidän luok­kansa
riiston, sotien, suurmiesten, uskonnol­listen
tapojen y.m. muistoille.
Vallankumouksellinen työväki, järjestämis-ja
juokkavaliiUmistyonsä o^^^^ järjestää j k m i i 22 päivästä 1918 saman vuo-rauistojuMansa
miden tyovaenluokaUe kalin-{^en kesäkuun 1 päivään toiminen
den muistojen johdosta joita sankarilliset tyo- Suomen Työläisten Huoltotoimistbn
lätstovertt ovat suorittaneet luokkansa v«4>au-tustaisteluis^
a.
YksS vallankumouksellisen työväen suurim­missa
riemujuhlista 6n VENÄJÄN TYÖLÄIS
Todistus
Tov. Kalle Tuominen,
Chicago.
Palauttaen kirjeesi 3 päivältä hel­mikuuta
1922, saan lausuntonani
siinä kosketelluista seikoista mai­n
i t a :
1) Että minä Pietarissa maalls-hcitajana
voin todistaa, että tov.
Kalle Tuominen, joka Helsingistä
lähetettjTiä toimi Petrosadovskissa
•» » 1. j 1, • kaartin järjestypunktin johtajana,
TEN voitosta — kuudennen osan maapallon ' u o ^ t t i siellä tehtävänsä moitteetto-pinta-
alan valtauksesta ja siellä suoritettavasta masti j a mainitun järjeslelypunktin
sosialistisen yhteiskunnan rakentamistyöstä. ^^..^a ^„^^.^.,r,.^^ J^^ull
M^^ty^iäisei tällä muistojuhujia yli koko j ^lanil^ i s ^ n T i^
maapallon tervehdimme Venaja la olevia lo-|iityksen toimimiastaan j a hoitamis-vere,.-
ja ilmaisemme luokkasohdaar.suutem- taan varoista toukok. 1 päivänä v.
me heille, seka samalla julistamme muidn mai-dn
porvareille, että olemme valmiit suojele­maan
vallankumouksen saavutuksia, muodos-tkmalla
kapitalistien suunnittelemat sodat! toimintaan "suomen" työväen
luokkasodaksi ja julistamalla heille, etta hei- {pääneuvoston jäsenenä, ei se ole m i -
toiminnan tultua lakkautetuksi jätti
1918, jonka jälkeen en ole tov.
K a l l e Tuomista nähnyt.
2) Mitä tulee tov. K a l l e Tuomi-dänkin
hiitkensä lähestyvät — .—
Te toverit tiedätte mitä osaa tässä vapautus­työssä
suorittavat vallankumoukselliset sano­malehdet.
, Niiden olemassaolon vjlttämättö-myys
on kiistämätön asia. Meille annetut oh­jeet
on: — lujittakaa lehtienne taloudellista
asemaa niin kauvan kuin se on mahdollista,
pai-antakäa lehtienne ..sisältöä ja levittäkää
Mitta .mahdollisimman laajojen työläisjoukko­jen
keskuuteen!
Nyt kun Vapaus tulee ilmestymään 1 p.
marrask. VENÄJÄN VALLANKUMOUKSEN
MUISTONUMEBONA, niin tarkotuksemme
olisi lujittaa taluodellistakin asemaamme,
hankkimalla taistelutervehdyksiä kaikilta l e hr
temme ' lukijoilta ja liikkeemme kannattajilta.
Me oletamme, että Kommunistipuolueen yksi-nulle
tunnettua, mutta koska en ole
kuullut kenenkään tovereista lau­suvan
mitään pahaa tov, K a l le
Tuomisen toiminnasta pääneuvoston
jäsenenä, oletan, että hänen toimiiu
nassaan siinäkään tehtävässä e l ole
ollut moittimisen aihetta.
Pietarissa maaliskuun 4 päivä;
1922. ' R. M . Evä.
Kopion alkuperäisen todistuksen
kanssa yhtäpitäväksi todistavat:
Väinö Lintula A. V . T i i l i
John Kärkkäinen Wm, Mäki
Frank Niemi.
Todistus
Pyynnöstä todistetaan, että maa­l
a r i Kalle Tuominen on kuulunut
köiltä. Suomalaisen Järjestön osastoilta ja Suomen Valtion liautateiden Kone-alaisiltaan
osastoilta, taloudellisten järjestöjen, j pajan Työntekijäin Liittoon v. 1918
urheiluliikkeen ja naisten liiton osastoilta,' =
osuusliikkeiltä ja kaikilta työväen järjestymi­sen
kannattajilta saadaan julkaistavaksi tais-tclutervehdyJuiä.
Itsekukin yksikkö tai yksilöt uhraavat va­rojensa,
jokeen. Listoja jä. ilmotussivuja tul-läkh
lähettämään kaikille asiamiehillemme.
Heidän tuloa ei pidä kuitenkaan huolettomana
varttoa, vaan toivotaan asiamme ymmärtävien
ja innostuneiden tovereiden itse ottavan alot-teen
taistelutervehdyksien keräämisessä oliti>
tepa missä hyvänsä. 'Kertyneet varat, nimet
tai ilmotukset lähetätte sitten tänne viimeis­tään
lökak. 27 päiviuin.
TOVERIT kaupungfeissa, kaivannoilla, käm
k a n s a l a i l t a a n asti. Ja - että
k^n$äJ4lssodan aikana toimi erit
tällissä j a vastuxmalaisissa t<dmi|-
sa punaisten paoI^U^
Helsins^ssä s^y^^t^i^i 18 päivä.
S. V. R . konepajojen t.t. lUtto.
Jalpiari Xjehtonen Osk. Salminen
(IJitob leima.)
Kopion alkuperäisen todistuks^>
kanssa yhtäpitäväksi todistavat:
Väinö Lintula A. V . 11^11
Jo^n Kärkkäinen Wm. M ä ^
Brank Niemi.
Todistus
Pyyni\95tä. ilofllUelift
taa. että "tov. K i J I e Tuominen'" v.
1918 otti innolla os^a Suomen Iu(^]^-
kasotaan punaisena'* sotilaana, ediu-tiien
pupaista. i^aMTtia työväen pää­neuvostossa,
ollen sen sota-asi8||:i(
valiokuiman Jäsen.
Rintaman laajetessa joutui tov.
Tuominen komennetuksi sotUaste^-
tävlin Venäjän puoleiselle Karjaii|i3i
rintamalle, jossa toimi siihen saq^-'
ka kun SuQmen ptgletaTls^i^tM kärsi
tunnetun tappionsa.
Toukokuun alkupäivinä tov. Tuo­minen
saapui riritamält^ jimansqt
kanssa PleMriin. ' ' '
Moskovaan jatkoimme matkaa s a ­malla
junalla, jossa tov. Tuominen
edelleen oli koinissftrlon teht&vi§sä.
Matkamme pääiinää^r| o l i Öiper^aa^.
Moskovassa j(w<^ii^me qcjjotts^paa^
eteenpäin pääsyä, jolloin tov. Tuö^
minen joutui matkustamaan etelä-
SJperiaan, jtffl^tl^teeen etiikät^n
valmiiksi asioita neuvostolaitostep
paikallisten viranomaisten ' kajissa.
Siperian rintan«ji i^updostuipii^ea,
keskeytti matkarjfme Jekaterinbur.
glin Ja näin ollen ^ n i e enää jou.
tuneet tämän jälkeen tapaamaan
tov. Tuomista, h.änen Joutuessaan
valkoisten rintaman selkäpuolelle.
Vohi todistaa, ' että töV: K a l le
Tuominen täytti iiäf?elle uskotut
tehtävät kunnollisesti aina loppuun
asti. •
Pietarissa, lokakuiui 4 p. 1923.
fcoriteitten hintojen valUtessa
oU maksanvit k » u d ^ a j a puo-
. dollarista, s€itse.mä«a doUariiq.
.^hduttaakseen minua mongooll se-
;^ftl, että ylempänä Pongshianfun
nen tahtoi mahdollisimman suuren
osan saaliista. Siten ne, j o t k a e n ­nen
oliyat ra^elieet Ihmisiä, jou­tuivat
nyt itse ruoaksL
Kysyin eräältä mieheltä, miksei
j ^ d u l U a tarjottiin jo sata dollaria ' eläimiä hävitetty kokonaan kaupun-sitä'
e l tarvinnut edes vaatia, gin ulkopuolelta. "Poistumme latu.
rl»an! Se näytti minusta lilketem-j pungista .vain slUoln. kun menein-
. ^ t a , mutta hän pysyi vaatimuk- nxe etsimään ruokaa, t a i meidän on
«essaan. Ne oUvat kylläkin kiina- | välttämättä tehtävä matka". oU vas.
j«isia dollareita (Joitten arvo oU puo- | taus, "täällä on paljon rosvoja, ja
Igt amerikkalaisista), mutta silti ki-jjutä me pelkäämme enemmän kulii
mtun paljon säkillisestä viljaa, jos- i koiria, jotka meitä aina seuraavat
ifi' minulta jauhettaessa vielä varas- j kaupunkiin, koska ne täältä saa-
.J5|ttiin puolet. Mutta minä ostin, jvat ruumiita' ravinnokseen." Hän
K u n minä Ulalla istuin huonees- kertoi sitten, että o l i paennut K o a -
§Wll. jonka kaikki kalusto kuhisi Ling-Shienistä, koska siellä oli t u -
«aftÄiälsl^. Jft ajattelin matkani hatmiehlnen rosvojoukko kolme
jatkamista, kuulin pihalta hiljaisia päivää ryöstänyt ja murhannut.
askeleita. Ja yhä uudelleen kan­tautui
korviini paljaitten jalkojen
tassutusta. Sitten jotain rapinaa.
Nousin varovasti, otin sähkölamp-p
i ^ ja pistoolini, hiivin ikkunan
l^ud • Ja näin pilian nurkassa olen­non.
Joka piti kädessään Jotain me­talliesinettä.
Se el ollut minusta
lasiinkaan melUyttävä näky. Huu­sin
kiinaksi, kuka siellä. Näin mic-
Ken kyyristyvän, suuntasin lamppu­n
i valon häneen Ja huomasin, että
inles olikin — nainen, jolla oli van­h
a peltlvatl kädessä. "Mitä sinä
sietltä etsit? Näytä!"
- ''Etsin syötävää, herra. Jos en
ehdi ennen toisia, en saa mitään."
Hän puhui aivan hiljaa j a arasti,
JÖjAel kadottaisi tilaisuutta. Tunki-hän
haki kaikkia mahdollisia
Kommunistisin tervehdyjtsi^:
K a l l e ^. H y j ^ n.
Kopion alkuperäisen todistuksen
kanssa yhtäpitäväksi todi?ta,vat:
Väinö Lintula. A. V . T i i l i
John Kärkkäinen Wm. Mäki
Frank Niemi.
KhrJ. hisinööri H. R. G O LA
Keltainen oli vesi, keltainen kuin
hememakkarakeitto. Ja hememak-karakeittoä
minun piti vielä hyvin
usein ajatella. '
Mielettömässä kuumuudessa liu­kui
dsunkkl hiljalleen eteenpäin. Se
piilä ja ihmeillä, kaikki toimintaan! Mekin tuskin näytti Uikkuvan melkein t u n -
tulemme osaltamme lausumaan VAPAUDEN j tumattomassa tuulessa, joka toi sie-
VALLANKUMOUSNUMERON K A U T T A T A I S - j r a i m i i n mädäntyneen hajua, mut-tEtUTERVEHDYKSEMME
MAAILMAN i tel viileyttä. Eikä mattöpurje suo-
VALLANKUMOUKSELLISILLE TOVEREIL-! nut vähääkään suojaa kohtisuoraaii
L E JA NEUVOSTO-VENÄJÄLLÄ O L E V I L L E ' paistavalta auringolta. Boy oU ryö-
SOSIALISMIN RAKENTAJILLE.
Taistelutervehdyksiä
J . W. AHLQVIST, Liikkeenhoitaja.
uustoimintomies KaBe Tuominen"
istoimintalehden n u ­haistaan
allekirjoitta-iyytöskirjelmä."
jota ei
tenkään todistaa.
isianomalS^ esittää
tuksia toiminnastaan
ikoina.
irjoittanutta syytet-i
en olisi alistimut
. Kuinkahan on to-irjoittanut
kutsuttiin
• "Ö. Järjestön toi-komitean
käskystä
iärjestön edustajako-
1. Kuulustelijoina e-
Burman, Ä. Hyrske,
tie. KaikMen nimiä
. sillä minulle ei ole
itelupöytäkirjaa. To­isteltiin
aUekirjoitta.
nppaneita jotka oli­tkaan
Siperiassa. J a
n nostettu huhu a i -
itä tulee siihen, ett^
istuksien perusteella
tu uutta kuulustelua
ei ole ollut'että
Ittu, enkä myöskään
itaituUe osastoUe on
^ se ei ole minun
kerran olin kuulus-ineapolissa
l?a3 ja
istelukomitea hanld^
mesta ja pidätti ne
aan uudestaan ko-
1^ niinollen julkais-
'ksia.
erran esitin toimiu-
-t 1930 Chicagon S.
-wlle, josta myöskin
fiiehessä.
Siis syytös siitä, että en olisi a -
listunut kuulusteltavaksi, on silkkaa
valhetta. •
Tässä, mukana seuraavat todistuk­set
osoittavat syytösten eri kohdat
kokonaan tekaistuiksi.
Ensinnäkin kirjoituksessa sano­taan
minun paenneen Venäjälle, j o.
ka ei ole totta. Sillä olin jo viik­koja
aikaisemmin määrätty työhön
Venäjän' puoleiselle Karjalan aUi-,
reelle, jossa työni oli neuvostpviran-'
omaisten ja erikoisesti s*itä varten
määrätyn R. M . ' Evän valvonnan
alaisena.
Siis myöskin varat mitä maini­tussa
tehtävässä käytettiin, . olivat
Neuvostoliitolle kuuluvia. J a välit­tömästi
minun hallussani'el niitä
minyt auton alle, jota me kuljetim­me,
saadaksemme edes hieman suo­jaa
auringolta. Kaukana, kaukana
näimme keltaisen joen toisen ran­nan,
joen, jonka yli meidän o l i
päästävä. Ja toinen ranta oli k i i ­nalaisen
Shensi-maakurman raja.
Siellä oli yhdeksän miljoonaa I h ­mistä
ja yhdeksän miljoonaa Ihmis­tä
odottavat joka päivä nälkä­kuolemaa.
Tientsinissä olimme klubissa istu-kalkkl
kylvösiemen, mitä el paljoa­kaan
ollut.
TuU talvi. Volma<ttomat Ujmlset
eivät jaksaneet kestää ky^lflayyttft
(joka nousi 28 asteeseen). Ja kuolp-.
ma alkoi niittää saalistaan. Vaikka
satoi runsaasti lunta,, n i i n ett^
olisi riittänyt keväällä antamaaA
kosteutta kylvölle. Jos seUalsta olisi
toimitettu, el edelläkenroitujieri ros­voamisten
aiheuttaman surkean t a ­loustilanteen
taMa ollut mahdollis­ta
enää ajatella maan viljelemistä.
SieUä täällä näkyi kevääUä pieniä
viijatarhoja kuin keitaita — sillä
peUolksl ei näitä 20—2 nelljSmetrJn
suuruisia tilkkuja voinut n i.
mittää. Perheitten jäsenet var­tioivat
yötä päivää vähäisiä
sarkojaan suojatakseen itselleen
viimeisen toimeentulomahdollisuu­den.
Mutta jälleen tuli uu­sia
sotajoukkoja, jotka Imivät maas»
ta viimeisenkin mehun. Yhä uudel­leen
vaadittiin veroina kaikkein
ollut kopeekkaakaan. Joten puhe helteen polttamina. Aurinko j a v l l -
'^äfi. sairastettuaan
sydäntautia. H ^ oli
sniemesBä 1874.' E;ois-
;ajaa muistelemaan
> ja joukko tuttavia
inen haudallaan p u -
irimäM, jota vainaja
äo pyytänyt. Toveri
tullut tietoiseksi e-
Jstä, mitkä hän r a t -
5a mukaisötl, Val|:-
liäntä pahasti r u n -
iöa iloinen. Keveät
^ haudalle. — iUö?-
Suomen punaisteri pakolaisten tahi
ounakaartin varojen käytöstä on sa­manlaista
valhetta.
Tehtävistäni olin vastuunalainen
^nsl kädessä Pietarissa olevalle työ­läisten
huoltotoimistolle Ja neuvos­toviranomaisille
ja Joista on to­distukset
siitä, että olen suoritta­nut
tilitykset.
Sitte väite, että olisin kohdellut
huonosti niitä pakolaisia jotka apua^-
hl pyysivät Siperiassa, E n voinut
heitä sen paremmin kohdella kun
minulla ei" ollut rahasummia käv-tcttävänärii.
J a että muka pois­tuin,
poistuin uhkauksen edessä, et­tä
minä j a toveriiii annetaan ilmi
Koltshakin esikuimalle Zitan kau­pungissa.
Asiasta on olemassa kirr
jallisia lausuntoja niidenkin tove­reitten
taholta, jotka silloin osallis­tuivat
tähän Juttuun minua vas­taan.
Sitte S37ytös, että olisin antanut
ihni punapakolaisia Vladivostokissa.
K u i n k a olisi tämä .syytös ymmärret-
' välttämättöminkin. AsuJaraisto suo-
, ... ^^^^^ melkein mahdottoinla, luovaj-t
«ttuaan aikaisenjnUn 3000 tai^a
(4OO0 metrisentijerlä). K a i k k i olivat
Jqutuneefc ' peril^toon. i^unton^i,
maansa j a lienl^ensi^ he pliyat os­taneet,
mutta Kuikka pitkäksi ajak­si?
' ' ' " ' '
J a tässä siunatussa, seudussa mi­nä
oli nyt. Hain itselleni suojaa
puolittain, auttavassa kunnossa ole­vasta
talosta, j a k u n e i ollut, min­käänlaista
keittiötä, ^Ipin laittaa
ruokaani pihalla. Uupuneina ja h i ­mokkaina
hiipi muutamia, melkein
luurangoiksi laihtuneita kiinalaina
muurin Itiö, joka öU n i i n matala,
että sen y l i saattoi helposti kiivetä,
Bpy. hisitti muutamia tyhjiä säUy-kerasiolta
ja ruuanjätteitä pihan
nurkkaan; Minä huomautin hänelle,
ettör hän siten houjaittett 0^ ks^-
päslä. joita enr^taäDlEJ9 QU enem­män
kuin kyUlksl, 'iBä^ vaiftftd Ir-pohjoisetsa,
varsinkin Shensi-olu-eella
vallitsevasta ' nälänhädästä,
mutta nämä huhut olivat meistä
tuntuneet monasti liioitetuilta. Nyt
minun tuli oppia tuntemaan totuus.
YhtiöUäni oli siellä minulle mit­taustöitä.
Viisaasti kyllä olin läh­tenyt
matkalle varustautuneena ruo­kavaroilla,
vaikka minulle oltiinkin
naurettu. Aikaisemmista kuvauksis­ta
tunsin Shensin hyvin asutuksi
maaksi, joka kastelulaitosten avulla
oli antanut hyviä satoja. Mutta k a ­navat
tapasin kuivina, j a kentät,
jotka olivat olleet peltoja, näin
jsikeinottelijat olivat tuhonneet s i ­käläisen
maanviljelyksen noin kaksi
tavissa, koska ketään muita el p i ­dätetty
paitsi minä olin pidätetty­nä
vielä senkin Jälkeen kun pää­sin
pf>i5 Vladivostokista. Minut
vangittiin Tsurukassa; Japanissa, j o ­k
a vangitseminen toimitet-tiin kat. [
Heickäin' lausunnon j a kolthakki-
Isasten upseerien lausunnon perus­tiellä,
että oieti punapakolalnen ja
vapauäuin Ruotön konsolin väli­tyksellä.
Samoin minut ijidätetöLn
useauDQiria^ vaaVsan vairella
vuotta aikaisemmin. Virkavalta o l i
kyllä rakennuttanut varastohuonei­ta,
jotka täytettiin kukkuroilleen,
sillä vielä kolme vuotta sitten Shen-
.si oli ollut rikas maakunta; Asuk­kaat,
jotka olivat uutteria, kelpo
talonpoikia ja pikku yrittelijöltä,
olivat jo vanhoilta ajoilta alkaen
harjoittaneet siellä tätä kanavata-loutta,
joten tämän ylätasangpj}
maanviljelys näytti varmalta. Niin
o l i k in v:een 1928. Mutta v. 1929
tujl kauhean kuuma kesä. Pelto­kasvit
kuivuivat, sillä vesijohdoista
ei ollut apua.
Satoa saatiin sentään vielä, joskin
vähän, n i i n että nälänliätä oli pian
ohi. Maakunnan halki kulkevat so­tajoukko-
osastot olivat kyllä vaati­neet
osansa, mutta ne olivat vielä
johtajiensa vallassa, jotka eivät t a i h -
toneet tuottaa asujamlstolle vahin­koa.
Olivathan he etenemässä, SI- ;
tä kauheammaksi kävi tilanne, k un
pohjoisarmeija pääsi voitoUe. Maa­kunnan
asukkailta kiristettiin v i i ­meinenkin
leivänpala. Eikä ainoas­taan
siksi, että sotilaat tarvitsivat,
vaan myöskin hevosille ja ipuuleill?
otettiin viljaa j a riisiä. Viimefaien-kin
muru tempaistiin asukkaitten
Jätteitä, jotka eivät suinkaan voi-jjLJ
§l^t QU% minun jäljiltäni. K u n an­noin
hänelle rahaa, hän k i l t t i hyvin
l ^ t e l l a ^ s t l , mutta pyysi syötävää,
^ n n p i n ' häpell? niitä jyviä, jolta
oVxi päivällä ostanut. Hän pani ne
,y-^tita löytämiensä Jätteitten sekaan
Ja palasi onnellisena hymyillen
jji^iiyrille.
Lähdin Jatkamaan matkaani seu-raavana
aamuna hyvin varhain,
välttääkseni auringon paahdetta. Tie
kävi puolittain kuolleitten kylien
iteautta. k a i k k i a l l a tapasin nälän a i ­heuttamaa
surkeutta j a tuskaa tä­män
elämän tähden. K u n saavu,
tbi Taölytsuenin lähetysaseman
(siellä mihuh tuli mitata tulevan
varastorakennuksen palkka Ja kat­soa,
oliko näissä olo&uhtelssa mah­dollista
ajatella .rakennuksen pys­tyttämistä),
tapasin sen aivan au­tiona
ottamatta lukuun vanhaa pap­pia.
Aikaisemmin siellä oli ollut
neljä lähetyssaarnaajaa j a v i i s i sai­raanhoitajatarta,
jotka olivat pitä­neet
myös koulua. Sisaret olivat
kuolleet, puolittain nälkään, puolit­t
a i n lavantautiin, samoin yksi p a ­peista.
Me eurooppalaiset kestäm­me
paljon huonommin sikäläistä 11-
niastoa j a puutteellista ravintoa,
I^ety^asgojan eloon jääneet hen-kil^
oliypf, lältteneet tiehensä sääs-tä^
tiseea mahaa paterin ruokavaro­ja.
Tämä oli Jäänyt hoitamaan
asemaa; Hänen hoidossaan oli u -
seita lapsia, joita onnettomat van­hemmat
olivat sinne tuoneet. Eivät
siinä aikomuksessa, että palajaisivat
niitä, joskus noutamaan! Heillä oi}
vielä n i i n paljon inhimillisyyttä, et­teivät
menetelleet niin kuin monet
tuhannet vajnhemmat: Jättivät pie­nokaisensa
syrjäisille teille oman
onnensa' nojaan. Se oli julmaa,
muttei vielä sentään kaikkein Jul-minta,
mikä lapsille saattoi tapah-^
tua. Isommat lapset palasivat usein
takaisin syöden matkalla lehtiä ja
puunkuorta.
"Lapsia", kertoi vanha pater, " p i ­detään
tääUä nykyisin liikana taak­kana,
varsinkin tyttöjä. Jotka tääl­lä
eivät ole koskaan suurenarvolsia.
Vanhemmat pitävät niitä uselti
vaihtotavarana. He tulevat minun
luokseni usein j a pyytävät vaihtaa
lapsillaan ruokatarpeita. Minä otan
ja äcinan. n i i n kauan kuin minulla
on varastosi. Sillä jos minä lähe­tän
ije' pojs^ ne. viedään johonkin
ja jätetään nääntymään paljaan tai­vaan
alle. Näen päivän tulevan, jol­loin
minäkin tulen olemaan osalli­nen
noitten pienokaisten perikatoo.i,
koska en voi heitä enää ostaa. On
kuitenkin hyvä, etä täällä on met­siä,
nissä he voivat jonkin aikaa
pysyä hengissä syömällä kasveja."
Tämä viimeinen lause selitti mi­nulle,
miksi olin matkallani nähnyt
n i i n paljon lehdettömiä jä kuoret-itomla
puita. Lohduttomilta nämä
puut olivat näyttäneet, samoin kuin
tämän maakunnan asujametkin.
Tongtshufun maakunnassa kohta,
sin kolraparven, joka hampaat i r -
vissä^ ja., hurjasti muristen Juok.-:!
jtieli^tisä- lapsenruumiin luota. P y -
jsäytjli^ Vaunun j ^ näin kuusivuoti­aan
pojan raadellut jäännökset.
•Laiha se oli, n i jn että oUsl luullut
k o i r ^ ' ^ t a v a n olla tämän luuka-
.san 'ia»bäs8a. K u n käskin boytani
— häneälä oU kaunis nimi Yuo, m i -
hautaamaan
vistäen: "Eivät ne sieltä mitään
löydä." J a häh oli oikeassa.' i ^ i i . j kä n^j^tsee huilua
nalaleet. jotka olivat tarickaavalsUia' t ä n i ^ p&ku ihmisen Jäännökset,
seurajji^eet meld^ toimiamme, | hän kieltäytyi sanoen: No, sir, minä
syöksyivät jätteid^ kimppuim ja en halua nälänhädän lisäksi rutcn
suusta. K u n siten yleiset varastot
oli tyhjennetty, otettiin myöskm
kalkki se. mitä talonpojilla o l i ife.
sellään säilössä, luionosti onnista­neen
sadon viimeisetkin rippeet Ja
veivät ne tuokiossa mukanaan. Säir
lyl^purkit huul}4qtitif^ vetteUä Ja
sen lisäksi viel^ puhdistettiin sor.
min.
T^mä näJey. j a ne kertomukset,
joita olin 'kuulliit. jq. Peipingissä,
saattoivat miniit. ajatteleiqpin ja
päätin j ä l l ^ todentaa, varastoni.
Se oli helpommin ajateltu k i i in teh­ty.
Kuljin kauppiaita toiselle, ja
he kaikki vakuuttivat kobiellaasti
hymsdUen. että heillä itselläänkin
oU vain kaikkein välttämättömin.
Vihdoin tapasin erään mongoQlin.
joka sekä halusi ^tä s a ^ t o i myyr..
dä minMlle vUJask. Hän öli t u U it
varastoineen etelästä, k u n liän mai­nitsi
hinnan, luulin kuulleeni väär
Iin j a p y y ^ b o ^ kyaymään uu­delleen,
mitä/ hä^ tahtoi tanllti.
Kielentaitoni oli ollut kuitenkin o l -
val&ien. sillä ne 8Ö dollaria, jotkfl}
minä cdin o l i n l snitQ^rt&vIPäni v ä^
tixi, olivat, tod^l^mn hänen vaati.;
mansa iiiinta./TIeän ennestään, et-leviämlstä!"
Nyt vasta minä huo­masin,.
etä lapsen kaamean sinertä-
"vä ei johtunut nälkäkuolemas­ta,
Vaan taudista. E n vastannut m i ­tään,
vaan nousin autoon Ja ajoin
mahdollisimman nopeasti tieheni.
OUn liiyttänyt tältä seudiilta vielä
uuden yJijc^Jlsen.
Etmen pitkää totuin — mikäli ne
nyt-oU-mahdollista — näihin näkyi­hin.
Yhä useampia ruumiita vinii
tiell% piö^h» t a i p c ^ i n . n i i n että
minun täytyi monesti sulkea silmäni
jja ajaa n i i t t e n yli, — tie oli n i in
k a i > ^ ett<?i voinut niitä kiertää,
iTong^fal^uf ufsa, miltei kaupungin
.muuil^ii edustalla, näin ajettavan
<taka|L- j^QitaparyeS' Eläimet olivat
. i h m i s i n verraten hyvin ravittuja.
iAiUnjäxt raa^E^un pojan Ja ammuin
k o i r i in koko pistoolini sisällyksen.
Neljä jäi sätkytteleinään, j a i h m l -
.set Ju(ric8ivat k i v i n j a kepein anta-i^
a^..jqlUI^ viimeisen iskun. K i i n a ­laiset^
alkoivat'itappelun, siUä jokaL
"Luoksemme tulee myös honarJ-lalsia
kauppiaita ostamaan naisia.
Aijotteko tekin ostaa täältä naisia?
Täällä on vielä muutamia oikein
kauniita. Tarvitsee antaa heille
vain ruokaa, poikanikin on täytynyt
myydä vaimonsa, koska hänellä oi
enää ollut varaa ostaa hänelle r i i -
siä. Poikani on iloinen, kun hän
on poissa. Ja todennäköisesti hän
on Joutunut paremmalle seudulle."
Kysyin mieheltä, myytiinkö naisia
rahasta vai tavarasta j a mitä ne
maksoivat. "Asianhaarojen mu­kaan",
hän sanoi, "Jos nahien on
vanha, hänestä pyydetään 20—30
dollaria, jos hän, taas on nuori, hä­net
vaihdetaan ainoastaan elintar­peisiin.
Tavfilllsestl saamme puoli
tania."
Oliko minun surkuteltava naisia
tai oltava heidän kanssaan iloinen,
päästäkseni tästä helvetistä? Seu­dulla
oleskelless^nl otin joksikin
ajaksi erään naisen korjailemaan
liinavaatteitani, koska boynl el sitä
osannut eikä kai tahtonutkaan, sil­lä
hänet oli otettu vain matkapo­jaksi,
s.o. sellaiseksi, Jonka tuli kelt.
tää ruokani Ja laittaa vuoteeni. J a
vaikka hän sai hyvän, maksun, hän
ei suinkaan ollut halukas suoritta­maan
multa tehtäviä kuin ne, jotka
oi! edeltäkäsin tarkoin määritelty
ja sovittu. Nainen istui kynnyk­sellä
ja neuloi. Ihmeekseni näin, et­tei
työ laisinkaan edistynyt. Ja huo­mautin,
että senvertalset parsimiset
pitäisi jo olla suoritettu;
"Herra, minä aion tehdä sen oi­kein
kauniisti, ehkä sitten otatte
minut mukaanne", oU hänen an­teeksipyyntönsä,
S a l l in hänen neuloa ja neuloa,
silRi en halunnut riistää häneltä
tätä hänen viimeistä toivoaan. A n -
n<Jin hänelle hieman ellntarpejta ja
puoU dollaria rahaa. Hän t u l i ko­vin
onnettomaksi, kun näki meidän
matkavalmistelumme Ja sai tietää,
ettei päässytkään mukaamme. Mut­ta
hänen talonsa minun ainakin
tuli ostaa. Hänen kysymättänl mai­nitsemansa
hinta o l i naurettavan
alhainen. Laskin,' että saatoin kah­den
viljatanin hinnalla päästä suur­maanomistajaksi.
Tslentslnlh tie­noilla
oli maan hinta mouUta (noin
kymmenesosa hehtaaria) 20—40 dol­laria.
Täällä maksoi samanlainen
alue yhden dollarin, Hinta ei t i e ­tenkään
ollut normaalinen, sillä
vielä kalfrsi vuotta aikaisemmin siitä
oli maksettu yhtä paljon kuin ran­nikollakin.
Samoin talojen hinta.
Vähäisellä dollarimäärällä voi näl-käseuduilla
ostaa puoli kaupunkia.
Mutta kuka haluaisi asettua tähän
kurjuuteen, mis.sä haisi ruumiille
ja missä kuolema oli silmien edes-sä?
Eräs ulkomaalainen kertoi m i ­nulle
tapauksen, joka kuvaa nälän­hädän
aikaansaamaa tapojen raa­istumista:
Fouplngissa oli muudan
aviopari hakenut naapurikylästä
kaksi lasta Ja sanonut näitten van­hemmille,
että he aikoivat pitäÄ
pienokaiset luonaan. Vanhemmat
olivat suuresti i l o i s i a , kuvitellessaan
lastensa pääsevän paremmille päi­ville
ja myivät molemmat lenunlk-klnsä
mainitulle pariskunnalle. Mut­ta
tämäpä oli heittänyt omatkin
lapsensa maantielle, vieraat lapset
ostettiin vain teurastettaviksi. Fou-pingiin
tultuaan pariskunta oli tap­panut
j a syönyt ensin toisen, sitten
toLsen lapsista. Mutta kun van­hemmat
salvat sen kuulla, he luon­nollisesti
kostivat murhaajille, ja
huhu kertoo, että nämä tulivat
vuorostaan käytetyiksi ruoaksi.
K o k o ajan olin päättänyt käyttää
Tarastoanl mahdollisimman sääste-
Uäästi. Säilykkeet olivat raudoite-tu.
ssa arkuissa, joka muodosti yau-nu.
ssa varaistuimcn. Tähän arkkuun j r
oli viljasäkkikin kiinnitetty. Minun j ; j
oli onnistunut se matkalla Jälleen j \
täyttää. Mutta siinä kaupassa mak- j j
.soin enemmän kuin kakslnkertal-I jj
.sesti liikaa, E l l i ä viljassa oli a k a - j j i
noita Ja kaikkea ro.skaa. Joka ta- i|'
pauksessa minulla nyt o l i kylliksi j
ruokatarpeita mlttaustöittenl ajaksi.
Toinen autossa ol^va arkku s i ­taisi
kokoelmani. Joka käsitti mo­nenlaisia
matkallani näkemiäni j !
harvinaisia eshieltä. Olin saaniik !'
ne ostaa mltättöntän alhaisella hin­nalla.
Kaikki nämä pienet k i r j a i l - i|i
lut silkkimatot Ja kutomat^okset e i ­vät
maksaneet minulle enempää
kuin pari kourallista riissiä.
Katkenneen vieterin takia minun
täjtyl pysähtyä Joksikin ajaHci
Chunfau-rkylään. Hain käsiini .se^
pän j a näytin liänelle vaurion. Hän
selitti volvaasa korjata sen hjrvin
helposti, j a minä olin iloinen saa­dessani
tämän pienen välitapahtu- '
man Johdosta levähdyspäivän.
Selitettyäni sepälle vielä kalkki
kerran lähdin klväärlnenl läheisy/-
des.s3 sijaitsevalle lätäkölle. Olin
aikaisemmin saapuessani nähnyt
.siellä nokikanoja. Hiivlskejin Icauan
siellä aivan turilaan, sillä mitään
njÄlkanoja el enää näkynyt Niinpä
koetin onneani kpiramet^tyksellä.
Mutta siinäkään mttmlla ei ollut
onnea, silla eläimet lähtivät p a ­koon
jo kantomatkan ulkopuolella,
p l ä s in majapalklUani, j a katso.
sen läheltä lähti lentoon kaksi sor- l
saa. Joista toinen kuului minulle.
Aprikoitsin mielessäni, eikö minun
olisi saatava ammutuksi sepälle
"koira. Mutta siinä tapauksessa m l -
n im oUsl pitänyt asettua jonkin ruu­m
i i n ' läheisyyteen kSj^tääksenl tätx^i
syöttinä. Se kauhistutti minua, ime­lä
haju löyhkäsi kaikkialta, enkä
minä tuntenut halua lähteä sea
hajun synnyttäjiä etsimään. Pää­tin,
että kun vaunu olisi kunnossa,
menisin sillä ampumaan jonkin
koiran. Autoin vieterin korjaukses­sa,
sitten otin mukaani sepän po­jan,
joka kovin peloissaan j a epä­röiden
istuutui vaunuun. Saaliina
toimme kaksi koiraa, j a luulen se­pän
olleen tyytyväisemmän , n i i h in
kuin siihen rahasummaan, minkä
hänelle annoin. Hän kertoi minul­le
Ilkeän kirkuvalla äänellä Ja k i i h ­keästi
viittilöiden viimeisestä maa-hanhyökkäyksestä
ja rosvoista, jot­ka
mellastivat maassa. Sitten tuli
yö, ja minä lähdin paistamaan sor­saani.
Huusin boylle, että hän valmistai­si
kaikki sitä varten. En saanut
mitään vastausta. Todennäköisesti
hän oli Juossut kylään. Kysyin lä-hlromässä
kojussa asuvalta pojalta,
eikö hän ollut nähnyt palvelijaani.
•'Kyllä, hän lähti er«iän miehen
kera. Jolla on vielä hevonen, jä
he ajoivat tiehensä..."
E n kuunnellut enempää, *vaan
syöksyin huoneeseeni. Ovi o l i lukit­tu,
minä mursin heikon Jukon. Sy­dän
oli nousta kurkkuuni, kun näin
puoleksi tyhjennetyn säkin enkä
mitääij^ arkkuja. Kunnon You oli
vienyt elintarpeeni. Kun oli Jo pi­meä
enkä voinut lähteä. eteenpäin
yksin, juoksin sepän luo j a otin
tämän pojim boykseni. Hän e l pys­tynyt
minua kylläkään niin hyvin
auttamaan, mutta oli volmakkaam-pl
ja miellytti minua.
Hän laittoi ohjeitteni mukaan
vuoteeni kokoon, nouti vettä lUallis-kelttoa
varten, j a minä koetin It-se
valmistaa ruokani, Autosta- löysin
puolikkaan hememakkaräa. Lelk-kolln
seri veteen, Ja kun edessäni
sitten oli keltainen liemi, ajattelin
kulkuani keltaisen virran y l i . Joka
muistutti hememakkarakeittoa. Sit­ten
menin varmistetuin revolverein
vuoteeseen. YÖ o l i lohduttomlm-p
l a . . . '
.00« ftOil
Lahetyäatita:
40c lähetyksistä allfr
lähetyksistä ^2fl.0t
lähetyksistä fiSfO^C
$1.00 lähetyksistä $80.'
sekä 50c jokaiselta SeuJf«a»htltlt.i
kavalta aadalta dbUftrilt»; ' "
. Lähetykset $SO(^OQ j » : «iilL
(3.00. haolimatt*. "Btäamktir^n^fi^m*
''sähkoianomalahetyksUtB OTttt^
hetyskulut $3.50 l ä j i e t j * ^ ^ ;,
Suomen ralUa. M i i i t M^
•,2.45 sadasta Srakata. •' ^
Tehkää läb«tykse^. o«ol
V A P A .
Box 69. supmi^y. pijpp. V
Tiedusitikaif^
Vapaadelle- öttavst
dä vabtaatt ttofSiäöni
Suomalaisen Jsrjest&n- sihteai!^ :
957 Broadview Ave. . v ,
O. K. JOKEl,^
126 Peter Streiet 1
J. KAHILA^ '
448 Queen Sif>WcBt,,tar *
211 Boo| I^vfu- •
MHS mtlT^OSfC^U*; i
^ox I8i[)3. TImmj|»|!i/^^^ ^
eri pai<
Teemme putkitus- ja
läjnmitystyötä
Myöskin pclti.sepän sekä sähkö­alaan
kuuluvia töitä. Antakaa'mei­dän
arvioida seuraavanne työn.
PUHELIN 1056
79 Elm Street^ Sudbury. Ont.
m mm
koko Ganadas •»«
kaikkiiv m ^ n yirallUie1|«
»eja matl^itnstr^rtÄ^
han tai munaUer valtvtfÄa. «gUm
Joja, käännöksiä. y,mi,4elVitta|::; f -
rintk- it^ia^: 8aw»ttt; tei^^
siih kohdJötoyi*: « « i p l »f
Osoite: '
CoiuaUtt» a«iM»al •(
1410 Stanl63?"Stwrt} I t o t t i - .,
• -itoom mi^":^'*^. .
(Comer Sfc Cs*lmrl|».»Ji4;IW!^»
Llsgkfil' on SoomeU» «4^
Canadässa: £ot(|i!iiU iSt^cl^ 4
te. Port Arthur, Oöfet, s,^'
Saarimäki, 819 Bay ^ t , "*
Ont. — H. P. AlWA^
479 Main St., Winnlpi
Thomas Pränssi, Box
Cliff, Ont; ^
— G, W; t i ^
Pyytäkää V A P AA
L/IAIKEKIRJA — No. O
on viime vuosina syyBtS toi toijiMta
näyttänyt, auur^esti, lisiäntyyaö
Amerikassa.
Sen oireet ovat: Yhtami.tt
vatsan kovettuminen '.
.Jtälnen päänsärky,. . . YÄfe.^
jcn vlälillä, sekä uMiomht
tuskaa sydämen kohdalta.
B i i c j on yH ar, .nU-Ht-.t jii nnlKtf-n tnöfla s*»». Tämä taasj ajajn inlt
tfttynil. Kilin irjyiJxlrln tUyrtplIlnnn lu.-ltfrlo Bao.„.. j - ; -«.S.-
maiaiHiKta knuiMkki^uvi. 3f(«ta jokaiDJ-n vojaiKaansAadfl, vensoon^
itst- vuliui Kopiviin iiiiiuk.fn tau(!ui«PD, xamutcomiseii Jä körkeafl Verehpa'
LUäkk:..t flvUt oi.. ,«l,„ftlIil:ikUf.lUi. vaan t t m N . ^Llll^
«iio/iiaiaiKiu vBinii«t.-(tn. Jolla fioomcÄsa on Jo Apteekkari liijrneii on nyz
kiiyutty umuia kymmitM vuojiin. > mentanufc lääkkeen öiihen n&d
TjlniUn klrjni) « . a l t - vniÄia-^fl Ja jiltBlHt BenMOanni i a n W "Kn SS
olla Jok/iJK(.«^n Hu.iln. - i l : j M « s a kr„ii«x.-i. «»13 c-tU> m " ' . * . u 5 i isi*..*^*-» •
ticda kimku. nwi tnrvitjiftti; varokua hambaoki' laysi noito lähetetään . po8
•aakkcftii Ja •iini.,'biiuki.toijfir<ita. paasti^ hinta $2;60.
-.Suom. ApU-fkkiUlkc- Vh.Jy«vallol»«a- « ^ - "
8^^0I^Wffc—Suom.'Apteekki YlnM^alb^
TILATKAA
Ainoa Canadässa ilmestyvä työväen joululukeifiistfh
Avustajina tunnetuimmat Canadfzn työläj^ky^l^iBiät
Runsaasti kuvitettu, kymmenittäin hirfoittAsia^^^^
Canadan TUjL:n .suomalainen jaosto j u l k ^ e e tänä ' -
vuonna oman joululukemiston^ ' ' T y ö I ä p u f ^ ' i ) 6 3 j ^ . ^ j B ^ '
TYÖLÄISET^ KAIKILLA PAIKKAKUNNILLA'
? r T r ¥ ; ^ o r K ^ 7 ^ ^ ^ ^ ^ Ä N TYÖLÄISEN OMAA<^t
JULKAISUA! " •
tehtävä marraskuun Ifi päivään ojsotte*
TYÖLÄISURHEILIJAIN JOULUN KONIXOBt 1^;^ m%m,r
»ury, Ont. Asiamiehille myönnetään 15 prm. ^^alkldo. Sn^^^
lähetetään postivapaasti jos raha seuraa tijausta.' JfeuJasi-i^ •
paukses-sa jälkivaatimuskulut lisäksi. Käyttäkää aU&oleväa. ti-lauslippua
tilausta tehdessänne.
Allekirjoittanut tilaa täten "TYöLÄlSUBHEJhl^J^ JX^l^VA
kappaletta. Mukana seuraa $ josta on ^
poistettu asiamiespalkkionä. ,
Nimi
Osotteeni