Vapaus, May 12, 1925

              Tiistaiim, tciiikcik. 12 p. —• Tiies., May 12IIi, W2B
E£2.n" kirjoitusta, kcs-
^ ^l-%=kvii:s kokousta", tulLn
siite^ käsitykseen, että
^ ko'--or.aan kL-joitettu "korva-f
^v." hövsreitä vaan lisäämäl-f:'
ZfJ''en on tämä henkUö, jos
.v^^laszä kokouksessa, saanut
" i a j a c t a aivan harhaanjohta-
\UitFt£iä, tai sitten on men-
^ i-s ei nämä otaksumat p:dä
^lisnsa/pitemmäUe kuin rehelU-
^TtySEueUe s pii.
Enonakin aUevuvattun mami.
^ Idrjoituksessa sitä, että tuo
^ aiheuttaja "Korven Kaiun»
^ekffi«ittama untinen otettun kä­ytäväksi
siinä mielessä, että^an-
2aLnin "mokenssia" mamituUe
tirjoittajaUe ja että yleensä a^-
tettaisun pulikka niin sanottujen
totauden julistajien suuhun. _
Hitaammankin, joka. vahankin
pystyy asioita seuraamaan, olisin
Jckennt. pääsevän aivan toiseen kä-
Etykseen siitä yleisestä hengestä
niiUä asiaa kokouksessa pöMittiin
(BtiBtamia poikkeuksia lukuunotta­matta).
Lansuttiinhan useitten puheen­vuorojen
käyttäjien puolesta jyrk-tä
paheksuminen, sellaisesta hal­ventavasta
j a suorastaan rikollises­ta
sekä työväen järjestötoimintaa
häpäisevästä hommasta, johon jo-fca
osastomme jäsen on "Korven
Kaiun" ilmiannon mukaan itsensä
syyUiseksi tehnyt. Mutta vaikka
emme olisi hetkeäkään epäilleet
mainitun kirjoituksen todenperäi­syyttä,
olimme kuitenkin voimatto­mat
mitään aikaan saamaan.— Jou­kossamme
kuuluu olevan sellaisia,
joita on häpeä kutsua tovereiksi,
mutta keitä he ovat? Huhuja kyl­lä
liikkuu, mutta ei yksikään, e-nempää
korven kasvatit kuin muut­kaan
"esat", jotka tuntuvat asias­ta
tietävän, rohkene tuoda tieto­jansa
päivänvaloon, myöskin siellä
missä ne ensikädessä tulisi esittää.
Asian näin ollen ei katsottu muu­ta
tietä olevan asian selville saami­seksi,
kuin hakea tuo kirjoittaja
käsiin ja jos hän voi todeta kirjoi
tuksensa totuuden kanssa yhtäpitä­väksi,
tehdä asiaan kuuluva leik
kaus.
Letkauttaissaan myös siitä, että
on muka aikomus käyttää porvaril
lista virkavaltaa asian selvittelys-
Eä, unhoittaa "Kiertävä Esa" koko
naan sen jyrk^ kannan, sullä e
rään toverin siihen suuntaan teke­mä
ehdotus tuomittiin.
Eos^ otaksun cdelläolevalla jo
tehneeni jotenkin selväksS sen, mis­sä
mielessä asia on otettu käsitel
täväksi"Osaston kokouksessa ja mis­sä
mielessä dtä oo «delleen kehi­tetty,
jätän sen tällä kertaa vart
tumaan hyvin toivottua selvyyttä.
"Kiertävälle Esalle" haluan vielä
huomauttaa, että vastaisuudessa jos
hän haluaa joitain yksilöitä, tai yk
silömielipiteitä ruoskia, oh paras­ta,
ettei kierrä kaikkia yhteen nip­puun,
vaan pysyy ibotnuden rajois­sa,
vaikkei asiasta Jsovih maukas
tulisikaan.
Omasta puolestani uskoisin myös,
että järjestäamifi jokaisen jäsenen
velvollisuus oBsi mainitunlaisia epä­kohtia
huomatessaan esittää ne lä­himmälle,
mainittuja asioita käsit­televälle
puolueen elimelle, joka
tässä tapaukissa 'olisi paikallinen
osasto, sen työhokoäs, eikä yksin­omaan
"Korven Katiknna" niitä toi­tottaa.
-
Vappoa dtä myös Juhlittiin tääl­läkin,
vaikka ilma ei ollutkaan nii­tä
kaikkein suotuisampia. Tosin
kyllä piencnljdsena joukolla, sillä
useat jäivät huonon ilman tähden
pois, jotkut koko kevään työtöntä
aikaa viettäneet työtäfeet, viettivät
taas tätä kansatnväTistä juhlapäi­viä
ratapölkkyjen knormaamisessa.
Olisikohan nuo pölkyt mahtaneet
paikoiltaan karata, jos olisitte ne
jättäneet työväen juHapärvänä rau­haan?
_ Kämppäjätkä.
i yksinomaan tämän uteliaisuuden!
kiihottamana sateesta huolimatta
vaivautunut matkaan. Poikien nut-ftera
aherrus jatkuvasti tällä alalla'
j tulee teille ensimäisenä kunniapal-i
kintona takaamaan joustavat jän­teet
ja •virkeän mielen, jotka tule­vat
olemaan teille suurena apuna
tulevaisuuden elämäntaistelussa.
Suacantaina 3 p. oli sitten voi­misteluseura
"Köntyksen" järjestä­mänä
kenttäjuhla ja urheilukilpailu.
Ihanan ilman vallitessa oli väkeä
saapunut monta autokuormaa lu­kuunottamatta
paikkakuntalaisia.
Urheiluissa jakaantuivat palkinnot
ja tulokset seuraavasti:
KanlantyÖntö:
1. J. A. Laitio, 32 jlk. 3% t.
2. ' O . Vickström, 32 jlk. 1 t.
3. K. Haikari 30 jlk. 1 t.
Pituushyppy vauhditta:
1. K, Haikari. 9 jlk. 4 t.
2. J. A. Laitio, 9 jlk, 2 t.
3 Lauri Kari 8 jlk 10 t.
Pitnnthyppy Tauhdilla:
1. J. -A. Laitio, 17 jlk. 7 t,
2. K. Haikari, 17 jlk.
3. Eric Ylistö. 17 jlk. (uusinta
ratkaisi.)
Korkeushyppy vauhditta:
1. K. Haikari 4 jlk. 3 t.
2. Lauri Kari, 4 jlk. 2 t.
3. Eric Ylistö, 4 jlk.
Korkeushyppy vauhdilla;
1. Eric Ylistö. 5 jlk.
2. Gust Hantula, 4 jlk. 7 t.
3. Lauri Kari, 4 jlk. 6 t.
Kolmiloikka vauhdilla:
1. K. Haikari, 33 jlk. 1% t.
2. Gust. Hantula, 32 jlk. 2 t.
3. J. A, Laitio, 32 jlk. 1 t.
100 jaardin juoksu:
1. K. Haikari, 14 sek.
2. Eric Ylistö, 14,1 sek.
3. Uuno Sirviö, 14,4 sek.
Pojat alle 15 v. 100 jaardia juoksu:
1. Otto Ylisl;ö, 18 sek.
2. Tauno Surviö, 18,3 sek.
3. Walter Enqvist, 18,5 sek.
Tytöt kiven poiminnassa;
1. Lily Johnson.
2. Henna Pukkineii.
3. Aune Teto.
Ejin Bowien, Salmon Armin ja
White Laken osastot viettävät yh­teisiä
tavanmukaiäa kesäjuhliaan
taas kesäkuulla, niin silloin luulta­vasti
on siellä, urheilua ja urheili­joita
enemmältä, joten ei ole mei­dän
pojilla vielä aikaa heittäytyä
lepoon ena keväain varalle .vaari" yhä
jatkettava harjottelua. — V. P.
BOWIE, B. C.
VappDjnhlamme onnistuivat meil-
Jä odottamattoman hyvin tänä ke-
^ n ä Ensiksikin iltamiimme t.k.
2 p. iltana oli sateisesta ilmasta
ioolimatta yleisöä kertynyt, harvi­naisen
paljon.
Ohjelmassa oli ensin pulle tov.
Vickströmilta, jossa hän hyvin ym-
^ettävästi selosteU hetken mer-
«tystä ja työläisten pikaisen jär-ie-
tymisen tärkeyttä. Seurasi sitten
»aolujen ja runojen jälkeen Sieo-nous-
in . toverien esittämäni kaksi
näytöksinen kappale "Kirotut puni-
«t", jonka hengen he tulkitsivat
^antuntemuksella, erikoi-
-esö njeitä hoTvielaisia näytöskap­paleiden
harjotuksissa kannosta-soan
se Sicomons'in toverien esi-k^
paava tapa osiensa muis-
~®Jsessa liman kuiskaajan apua
« on yksi onnistumisen alkutekijä.
J>€n Jälkeen seurasi "Köntyksen"
2°°^"^? J-engasliikkeitä ja pyranm-
Ja on myönnettävä että ne
erittäin %irkistävän
meidän maalaiselämän
^'^fstiuteea. sitä todista^- se-
«ta ISO joukko "MeKsiäkin" oli
WH1TE L A K E , B. C.
Koska minut kokouksessa velvoi­tettiin
kirjoittamaan ' Vapauteen,
niin teen sen nyt.
Päätettiin osastona ottaa osaa
Salmon Armissa pidettäviin kesä
juhliin. •
Huvitoimiknnta velvoitettiin pitä­mään
näytös-, ohjelma- ja tanssi-iltamat
kaikki kolme yhtenä iltana,
nimittäin 23 päivänä toukokuuta.
Tulot näistä Iltamista luovutetaan
aluetoimikunnalle. Muistakaa siis
saapua yHämsäriittuna iltana, ei ai­noastaan
kaikki omanpaikkaset, ku
ten tavallista, vaan vielä naapuri­kylistäkin.
Toveruudella C. Bergström.
— Sehän on minun kirjoittama
".Viisi nikkoa ilTsapallossa".
Vanhus kavahti samassa seisoal-
Ifen ja sulki nuoren miehen syliin­sä.
Tällä tapaa alkoi Jules Vernen
ja hänen kirjankustantajansa Het-rellin
välinen luja ystävyyssuhde.
Hänen työtapansa oli hyvin suu­ressa
määrin samanlainen kuin kir­jailija
Victor Sardoun. Erilaisista
matkakuvauksista ja tieteellisistä ai­kakausjulkaisuista
leikkeli hän ne
kohdat, jotka häntä erikoisemmin
innostivat ja järjesteli ne huolel­lisesti.
Aatteet juolahtivat enim­mäkseen
hänen mieleensä salaman­nopeasti.
Kirjaansa "Maapallon
ympäri 80 päivässä" keksi hän ai­heen
ja juonen eräässä kahvilassa,
kun hän luki erään matkailutoimis­ton
ilmoituksen. Tavallisesti menet­teli
hän kirjaillessaan näin:
Ensinnä .sommitteli hän joka lu­vun
otsakkeen, luonnosteli sitten
eri lukujen sisällön ja pani kaiken
tämän yhteenvedontapaisen luonnok­sen
kirjekuoreen, jonka päälle hän
kirjoitti aiotun uuden teoksen ni­men.
Aikaa myöten kerääntyi kirjekuo­reen
lukuisia lehti- y. m. leikkeleitä
sekä mestarikirjailijan omia pitem­piä
ja lyhempiä muistiinpanoja. Lo­puksi
kertyi siten runsas ainehisto.
Varhaiset aamuhetket tapasivat hä­net
säännöllisesti ahkerasti työs-kentelemässä
kirjoituspöytänsä ää­ressä.
Hänen piiivätyönsä päättyi
tavallisesti siihen aidaan, kun muut
ihmiset istuuutuivat aamiaistaan
syömään.
Tautien siirtymineiv
eläimistä ihmisim
Miten Jules Verne
työskenteli
Äsken julkaisimme kirjoitelman
Anatole Francen työtavasta kirjai­lijana.
Nyt esitämme lukijoillemme
muutamia piirteitä toisen ranskalai­sen
mestarikirjailijan, aikanaan niin
pidettyjen seikkailuromaanien sepit­täjän
Jules Vernen elämästä,
• Sattuma ohjasi hänen kykynsä
osumaan oikealle tielle. Eräänä päi­vänä
keskusteli hän erään vanhan
kirjakauppiaan kanssa, joka vasti­kään
oli eräästä sanomalehdestä lu­kenut
nuoren Idrjailijan kirjoitta­man
seikkailukertomuksen.
Kirjakauppias, tietämättään, että
kirjailija itse oli hänen puhetove-rinsa,
mainitsi puhelunsa lomassa:
— Of jospa ttio Jules Verne keh­taisi
tafkkaavas^i lukea Cyrano de
Bergerac'imme teokset, koituisi sii
tä hänelle paljon hyötyä ja hän nä­kisi
asiat toisessa valossa.
Verne hankkikin heti itselleen
halpahintaisen painoksen Cyranon
teoksista. Muutamien viikkojen ai­kana
kirjoitti hän teoksen "Viisi
viikkoa ilm^alloretkellä" yhtä pai­noa.
Hän pani käsikirjoituksensa
kirjankustantaja Hctzellin kirjelaa­tikkoon.
Muutamia päiviä senjäl-keen
tapasi Iiän Hetzellin istumassa
Luxembui^n puistikon penkillä ja
lukemassa paksua paperiliuskanip-pua.
Verne meni hänen luokseen ja
kysyi, häiritsikö hän tätä.
— Kylli, täetenkin. Minä luen
parastaikaa erästä tavattoman jänr
nittävää kertomusta-
J o ^ Verne havaitsi sen oleran
Suuri joukko tauteja voi siirtyä
eläimistä ihmisiin. Näiden joukos­sa
on sellaisia, jotka eivät elukoita
erikoisesti vaivaa. Eläin on tässä
tapauksessa vain välittäjänä (esinu
heisimadot). Toiset ovat sellaisia,
jotka heikkenevät eläimessä olles­saan
ja ihmiseen jouduttuaan saa­vat
aikaan vastustuskyvyn sen tau­din
suhteen (esim. isorokko).
Muutamien tautien tarttuminen
on vie^ lopullisesti toteennäyttä­mättä
ja tutkimuksen alaista (tu-berkulooa),
,
Mutta kaikkien näiden ohella on
koko joukko sellaisiakin tauteja,
joiden tarttuvaisuus on päivänsel­vää
ja helposti toteen .näytettävis­sä,
niin ettei se mitään erimieli­syyttä
tiedemaailmassa enää aiheu­ta
(pernarutto, räkätauti j.n.e.).
Suolimadot.
Suolimadot ovat meillä sangen
yleisiä. Pidetään melkein varma­na
tosiasiana sitä seikkaa, että vä­hintäin
puolet meikäläisestä väes­töstä
syöttävät näitä loisia suolis­tossaan.
Kansan keskuudessa vallitsee sel­lainenkin
mielipide, ettei ilman suo­limatoja
ihmisen ruuansulatus voi
kunnolleen toimia. Tämä perin
erehdyttävä käsite on vain omian­sa
osoittamaan sitä, miten ihmiset
meillä ovat niihin totttiTieet.
Suolimadot tuottavat ihmisten
terveydelle sangen suurta laittaa.
Ne voivat aiheuttaa yleistä heik
koutta, vatsanpuruja, vähäverisyyt-tä,
hermokohtauksia, ärtyisyyttä,
jopa joskus kuolemankin, m.m. tu-kelitumisen,
jos "mato" lähftee ulos
kurkun kautta.
Siksi on niihin snhtauduttavaldn
aivan toisella tavalla kuin tähän
saakka ollaan suhtauduttu. Pitää
oppia pitämään niitä sangen vaka­vana
ihmisen vitsauksena, j o ^ on
päästävä irti hinnalla millä "hyvän­sä.
.
Millaisia matoja sitten acntftaai ih'
misen anolistossa?
Tavallisempia ovat n.k. heisima­dot,
(joita kansa kutsuu lapa-,
alve-, pinetti- ja lettimadoiksi). Ne
ovat nauhan muotoisia ja voivat
kasvaa 7—10 metrinkin pituisiksi.
Näitä voi olla useampia samalla
kertaa yhden ihmisen • sisässä. Hei-simatoja
on useampia lajeja, ka­peita
ja leveitä, väkäpäisiä, väkäi-settömiä
j.n.e,
Heisiraatojen lisäksi ihmisen suo­listossa
tavataan snolikaisia (nJc
värttinämatoja). Nämä ovat ulko­muodoltaan
hyvin onkimadon nä­köisiä,
kooltaan noin 25—40 senti-metrin
pitnisia.
Myöskin kihomatoja tavataan jos­kus.
'Ne ovat noin % senttimetrin
pituisia, liikkuvia matoja, väriltään
valkoisia ja muodoltaan ribmamai-sia.
Kihomadot synnyttävät m.m.
kovaa kutkaa ja polttoa peräaokos-sa.
Harvemmin tavataan nJc tri-kinejä,
jotka vohrat aibenttaa san­gen
vakavia seurauksia.
Mia& j^aBsevnt axsdlixnadct ihmi-sen
raaraiiseea?
Heisimadot saadaan melkein ai­na
eläinten lihasta. SellaiBen tar«
tnnnan snrtäjänÄ voi olla kala,
naudan- taltl aanllha,. jos ne dsäl-tävät
iielsxmstojen lihastotil&ia.' Jos
kalaa tahi lUiaa « i kylliksi huolel­lisesti
kuumenneta*), tahi sj-ödään
tuoreena, imeytyy elinvoipaisen IJ-hastoukan
pää suoliston seiiiään.
Siihen alkaa kasvas lapoja (eli ni­veliä),
joiden loku voi noin kuu­kauden
kuluttua olla tuhat, jopa
useampiakin tuhansia.
Uokikinen nivel on itsenäinen
olio. Se ottaa riKikansa ihmisen
ruuasta. Ulostaa myrkyllisiä ainei-i
ta ihmisen suolistoon. Ärsyttää
suoliston seinänjää. Tekee sinne'
lukemattomat määrät itiöitä elij
"munia". Munat voidaan havaita'
vain suurennuskoneiden a^lla.
Itiöt poistuvat ulostuksien mu­kana.
Vesien kanssa voivat ne
mennä jokiin, järviin, meriin j.n.e.,
jossa kalat nielevät näitä munia.
Ne voivat sattua myöskin sian y.m.
kotieläintemme suuhun ja joutua
niiden mahaan ja suolistoon ja sen
kautta niiden lihaksiin.
Kalassa ja kotieläimissä ne ei­vät
kehity lapa- eli heisimadoksi,
vaan muodostavat mannaryynin nä­köisiä
äskenmainittuja lihastoukkia,
jotka voi tottunut tarkka silmäkin
eroittaa.
Nämä kun pääsevät elävänä ih­miseen,
niin kehittyy niistä heisi-madon
erimuodot, riippuen siitä,
mistä eläimestä ne ovat siirtyneet.
Tällainen on heisimadon kierto­kulku
eläimen ja ihmisen välillä.
Trikinimadot
jotka ovat hyvin harvinaisia, mut­ta
samalla vielä paljoa vaarallisem­pia
kuin heisimadot, tekevät seu­raavan
kierroksen:
Isäntäloisista, rotista, jotka saa­vat
tartunnan trikinitautisten ih­misten
ulostuksista ja myöskin toi­sista
rotista joita syövät, siirtyy
trikini ensin sikaan ja siitä vasta
ihmiseen.
Vaikka trikinitautisia sikoja ta­vataan
meillä verrattain harvoin
niin voi yksi sellainen sika tartut­taa
satoja ihmisiä. Tauti ihmises­sä
on melkein parantumaton.
Tustä jo huomataan miten varo­vainen
on oltava lihan ja kalankin
suhteessa.
Mita varokeinoja on käytettävä Bei-simatojen
ja trikinien levene­misen
cbkätscmi«eksi?
Ennen muuta on huolellisesti
paistettava tahi keitettävä kala ja
liha ennen ruuaksi käyttämistä,
varsinkin silloin, jos se ei ole ollut
pitemmän aikaa vahvassa suolassa.
iKaikki sivistysmaat ovxU. ottaneet
tämän lisäksi käytäntöpä lihan tar­kastuksen.
Tämän perusteella li­haa
joka on aiottu kauppaa varten
ei voida teurastaa missä tahansa,
vaan määrätyissä paikoissa eli teu­rastamoissa.
Sitä ei äaa kaupata
(Saksassa ei sallita itsensäkään
syödä) ennenkuin eläinlääkäri tahi
miiu asiantuntija on sen tarkasta­nut.
Tarkastettu liha leimataan,
jos se on vapaa n^stä y.m. taudeis­ta,
kuten tuberkuloosista J.n.e.
Saastutetut liikkiöt käytetään sel­laisiin
tarkoituksiin, joista ei ole
vaaraa ihmiselle.
Jokaisen ihmisen, joka syöttää it­sessänsä
näitä loisia on niistä va­pauduttava
aivan kokonaan. Se
on tehtävä aina kokeneen lääkärin
johdolla, sillä itsestänsä ei loinen
täydellAes poistu. Muussa tapauk­sessa
paitsi sitä, että ihminen itse
kärsii näistä "madoista", levittää
hän elinkykyisiä heisimadon itiöitä
tuhansia miljoonia ympärillensä.
Sudliaisten (värttinäraatojen)
tartunta saadaan mullasta, likaises­ta
vedestä ja ovat vähemmän vaa­rallisia.,
Ne "esiintyvät useimmiten
lapsilla.
Kihomatojen munat taas tarttu­vat
ihmisten käsien kautta. Ne
siirtyvät suorastaan ihmisestä toi­seen.
Eräs laji suolimatoja, joka
esiintyy etupäässä lapsissa, tarttuu
niihin koirista. Koiran karvoihin
tarttuneet madon itiöt (munat)
joutuvat eräänlaisen koirassa elä­vän
täin ruuaksi. Täin mukana
siirtsrvät ne ihmisiin.
Tästä kaikesta jo helposti huo­maamme
miten varovaisen, puhta­utta
noudattavan, tietorikkaan tu­lee
olla jokaisen meistä, että voi­simme
säilyttää oman terveytemme
emmekä saastuttaisi ympäristöä it­sestämme.
Ei ole teh^vä kuiten­kaan
sellaista johtopäätöstä, että
lihan «yöminen yleensä tahi sianli­han
syöminen erikoisesti on näis­tä
syistä kokonaan hyljättävä. Nou­dattamatta
välttämättömiä varokei­noja
ja puhtautta j . n * . voidaan
monenlaista tartuntaa saada myös­kin
kasvisruokien välityksellä.
.Paitsi yllämainittuja varokeinoja,
lihan tarkastus, varovamman tuo­reen
kalan ja lihan ruuaksi käjrt-täminen
y.m., tulee olla sangen va­rovainen
koirien, kissojen ja omi
denkin kotieläiraiemme suhteen.
Niiden liiallinen hyväily, stititeleroi-^
set j.n.e. niin aikuisten kun lapsien
teolta on epäterveelliseni jä epä­siistinä
kerrassaan hyljättävä.
N. E. P.
" K i r j . A. L. ..a.
*) Myöskin pitkänaikainen vabva
enoUms tappaa ne.
Synkät pih-et törröttiTOt paikoil­laan.
Tuuli ei liikuttanut pientä­kään
heinän kortta. Valtava myrs­ky
oli nouEsmasfa. Mies kulkee hi­tain
a&kelin kaupunkia kohden rau­tatiellä.
Vielä 10 mailia eteenpäin
ja hän saavnittaisi päämääriiänsä.
Työn sankari. Hän oli iältään 32
vuoden vaiheilla. Hän teki työnsä
kunnolla ja huolellisesti. Mutta ei
ollut kyllin nöyrä. Ei suudellut suu­remman
eikä pienemmän työnjohta­jan
kengän pohjia. Hän joutui vä­hennettäväin
listalle. Lopputiliä an-»
nettaessa ylijohtaja huomautti, et­tä
"Rejell oli hyvä työmies, mutta
sai aikaan häiriöitä työtoveriensa
keskuudessa", joten hänellä ei kos­kaan
enään ollut tilaisuutta saada
työtä.
Pieni, ratapölkyistä tehty koju
oli radan varrella, siinä muutkin
kulkurit olivat majailleet, koska sii­nä
oli useita läkkipeltikannuja, joi­ta
tuli oli nuoleskellut. Rejell jäi
edellä sanottuun suojaan, koska il­ma
pimeni ja hän näki mahdotto­maksi
jatkaa matkaansa.
Myrsky nousi hirvittävällä pauhi­nalla.
..
Lähellä Rejellin kojua oli pitkä
puinen silta, joka oli rakennettu
väliaikaisesti syvän rotkon poikki.
iRejell laittoi itsensä niin hy\in
kuin talsi kojussaan ottamaan vas­taan
hirmumyrskyä, sillä sitä hän
ei voinut millään tavalla sivuuttaa.
Saman tekevä, jos vie tämän kojun­kin,
ja samalla minutkin, sillä olen­han
jo merkittynä enemmän kuol­leiden
kuin eläväin kirjoihin.
Rejell tiesi, että lännestä päin
tuleva juna saapuu sille paikalle
kello 8.15 illalla-ja hän päätti ottaa
siinä vapaata kyytiä, se oli nyt kui­tenkin
mahdotonta.
Pitkät jättiläishongat alkoivat su­lusta
omituisella voihkinalla, paksut
tuoreet oksat taittuivat kuin oljen
korret. Ilma pimeni kaameaksi yök­si.
Rejell näki kuinka myrsky lennät­ti
suuria puita pitkin kuilun sivuja.
Hänestä näytti kuin kokonaiset pit­kät
puut juurineen olisivat lentä­neet
ilmassa. Se oli kauhistuksen
hetki. Hänestä tuntui, että kaikki
luonnon elementit ovat tulossa toi­selta
planetalta. Tämä tuntui Re-jellistä
kuin hirveältä unelta, vaan
se sittenkin oli totta.
Kun ankarin myllerrys oli ohi,
hän huomasi sillalla kamalan näyn.
Suuret, jättiläishongat roikkuivat
poikittain sillaa yli. Osa sillasta oli
katkennut. Ratakiskot olivat vään­tyneet
vääriksi, joitakin paaluja oli
suistunut syrjälle katkenneina...
Ilta kävi yhä pimeämmäksi. Mat­kustajajunan
tulo oli jo lähellä, vain
35 minuuttia enää...
Rejell seisoo murskatulla sillalla,
mieli jännittyneenä. Mitä tehdä.
Kauhea kysymys! Miten voisin an­taa
merkin?
Hän haparoi tulitikkuja taskus­taan,
niitäkin oli vain muutamia.
Kooten ajatuksiaan, tuskan hien
kostuttamaa otsaa poltti, hän päät­ti
tehdä nuotion keskelle rataa, län-sipuplelle
siltaa. Minun täytyy saa­da
pysähdysmerkki oman henkeni
uhalla. Se on joi\kkokuolema, jos
en voi pidättää junaa, lausui Rejell
ääneen.
Puut olivat märkiä ankarasta sa­teesta
joka seurasi myrskyä, eikä
hänellä ollut muuta asetta kuin tas-kuveitsi.
Juostessaan pimeässä kuilun si­vulla,
hän huomasi pari puun sälöä,
jotka olivat jonkun verran kuivia.
Näistä hän alkoi kiskoa lastuja, jois­ta
varovasti laittoi radalle nuo­tion.
Muutaman minuutin kuluttua
alkoi nuotio leimuta. Hän lisäsi
siihen puita, mitä sai irti revityksi
ja kantoi pitkiä puunoksia päällek­käin,
joita ahnaat liekit kiertelivät.
Tämä on sittenkin erehdys. Tus­kin
neljäsosamailia on suoraa tie­tä.
Se on mielipuolen teko, ajatteli
Rejell... Ei, minun täytyy jou­tua.
.. ja hän tempasi tulisen, pit­kän
oksan ja juoksi sillasta länteen
päin, voidakseen näyttää merkkiä
junan kuljettajalle. Hän tuskin oli
juossut 10 minuutin ajan kun juna
huusi varoitussignaalin seuraavalle
äkkikäänteelle,..
Veturin häikäisevä vala heijasti
Rejellin silmiin kun hän huitoi tuli­sella
kekäleellä poikki radan, koet­taen
saada veturinkuljettajan huo­mioon
pysähdysmerkin.
Vihlova pillin huuto toistui kol­me,
neljä kertaa lyhyellä väliajalla.
Veturi seisahtui tulimerkin kohdalle,
jossa Rejell huusi: "Pidättäkää be-t
i ! " Veturin kuljettaja tuli radalle
Rejellui. viereen, ja kutsui jarmmie-het
radalle. He kaikin menivät sil­lalle.
Näky oli kauheaa. Veturin
kuljettaja sanoi Bejellille:
"Te olette tehnfeet suuren työn,
jota laillaan hinnalla ei voida pal­kita.
Olette pelastanut suuren jou­kon
ihmisiä varmasta kuolemasta."
Junan miehistö ja Eejell seisoivat
hetken äänettöminä. Heidän kat­seensa
sattui Bejellim, jkoia märkä­nä
varisten laosnf:
"Minä en voinut toisin tehdä,
vaikka tämän raotatieybtiön korjo-
Sementti muinaisaiko-jen
keksintö
Kaikista muinaisaikakausien pal­jon
puhutuista "kadonneista tai­doista"
sementin valmistaminen on
ainoa joka on jälleenkeksitty ja tul­lut
käytäntöön nykyisellä aikakau­della.
Tiedemiehet ovat vuosisatoja yrit­täneet
keksiä mukaantuvaa lasia.
Jonka kerrotaan olleen käytännössä
Rooman loistokauden aikana ja jo­ta
voitiin sujuttaa tai* takoa ikään­kuin
metallia ja ilman että se olisi
rikkoutunut. Yhden kertomuksen
mukaan tällaista lasia toi Neeron
hoviin eräs roomalainen, Joka oli
ollut fvankina- Afrikassa, Hänen
sanotaan tuoneen sieltä lasipikarin,
jota sai heitellä miten tahansa Ja
sen voi oikaista jälleen Jos siihen
sattui tulemaan lovia. Nykyajan
lasintekijät epäilevät sellaista lajsia
milloinkaan olleen. Ja kaikki yri
tykset «en valmistamisen taidon
JällecnkeksimlBeksi, Jos sellaista tai­toa
on milloinkaan ollut olemassa,
ovat täydellisesti epäonnistuneet.
Että kuparia vuoiBisatoja sitten
kyettiin karkaisemaan yhtä kovaksi
kuin terästäkin, se seikka on tullut
kokolailla varmasti todistettiksi.
Perussa on löydetty kuparimeiase-leitä,
Jotka ovat karkaistu paljon
kovemmaksi kuin on mahdollista
nykyisellä |aikakaudellamme, vaik­kakin
nylq^alkaiset metallioppien
tutkijat ovat koettaneet keksiä tö-tä
taitoa. Aina sUloin tällöin jon­kun
henkilön llmotetaan Jälleen
keksineen tämän kadotetun taidon,
mutta se seikka, että karaistua kä-paria
ei ole tarjolla markklDoUIa
missään muodossa, on paras todis-uspajan
Johtaja maksoi minut ul03,(
j a vielä sillä huomautuksella, etten |
koskaan saa työtä hänen johtonsa;
a l l a . " I
"Wen!" sanoi veturinkuljettaja,,'
"me saamme hyvin pian nähdä ku­ka
on määräämässä teidän kohtalon­ne."
Juna meni takaperin takaisin kau-punkiin.
Samana yönä junan kuljettaja an­toi
raportin tapahtumsta, joten liik­keenhoitaja
sai tilaisuuden käydä lä­pi
koko tapahtuman.
Rejell istui rautatieyhtiön kontto­rissa,
jossa hänelle tehtiin kysymyk­siä,
joihin hän vastaili kylmällä koh­teliaisuudella,
samalla heittäen hal­veksivan
katseen korjauspajan yli*
johtajaan, joka ^ rauhatonna käveli
edestakaisin. Rautatieyhtiön liik­keenhoitaja,
kuultuaan, että Rejell
oli työskennellyt korjauspajassa
kaksi vuotta, kysyi RejcUiltä:
"Miksikä te, lähditte pois työs­tänne?"
"Minä en lähtenyt, vaan minut
pantiin työttömäih armeijaan. Te
ylijohtaja voitte itse vastata kysy­mykseen.
Minä toivon, että teette
sen rehellisen miehen tavalla".
Ylijohtaja läheni liikkeenhoitajan,
hätäinen ilme kasvoilla ja sanoi:
"Kyllä Rejell on kunnon poika,
hänellä on hyvä isaatto teknillisessä
työssii, mutta hänellä on kapinallisia
suunnitelmia. Hän .on levittänyt
järjestymisoppoja toveriensa kes­kuuteen
ja £0 on syynä hänen eroit-tamisccnsa".
"Mitä ovat ne opit, joita olette
levittäneet työpaikalla työtoverienne
keskuuteen?" kysyi liikkeenhoitaja.
"No eivät ole oikeastaan mitään
oppeja. Meidän työläisten kesken
on ollut jo pitkän ajan vireillä jär-jestymishnlu
ja kun meitä on satoja-tuhansia,
jotka teemme hyödyllistä
työtä, ja me laskemme miljooniin
ne naiset ja miehet, jotka väsymättä
uhraavat kaikkensa pysyäkseen edes
Ihmisten kirjoissa.,, Mc emme voi
pysyä työkunnossa, kun meidän
palkkamme on niin pieni; se ei vas­toa
tuvallisen työläisen elintason.
Te tiedätte paremmin kuin minä,
ettei huonosti ruokittu kuormahevo-ncn
voi antaa omistajalleen toivo­maansa
palvelusta, jollei omistajalla
ole kyllin ruokaa ja hoitoa antaa
hevoselleen. Minä ja miljoonat osa-toverit
vielä uskomme, että olemme
eläintä korkeammalla."
Vallitsi hetken hiljaisuus. Ov
aukeni ja veturinkuljettaja astu
konttoriin. Hän tahtoi pubutelbi
Rejelliä. Hän seisahtui ovipieleen
ja katsoi läpitunkevnst! ^ korjauspa
jan johtajaa. Sanoi sitten lujalla
äänellä:
"Minua ei ole tänne kutsuttu
olen tullut sanomaan teille, korJauB-pajan
ylijohtaja, sen katkeran to­tuuden,
että te olette häväisseet it­senne
eroittamalla Rejellin työstä
Ja, Jos te otte ota häntä takaisin «a-maan
työhön, niin on parempi, että
valmistatte myöskin minulle loppu­tilin.
Minä ja Rejell lähdemme buo-mennä
kello kahden aikana ja muu-*'
tamme työpalkkaa. Ja sitten 48
tunnin kuluttua, Jos ette suosta cb
dotukseenl, jättää jokainen Junamie-hlstä
työnsä. Muistakaa, etten ole
ollut toimeton enkä pelkuri."
Pari päivää myöhemmirt jobtajo
allekirjoitti sopimuksen korjauspa­jan
työläisten kanssa, ja Rejell nyt
hoitaa suurta höyryvarasaa Ja by-myilkn
viheltelee:
"Työn orjot sorron yöstä nouskaa
maan ääriin kuuluu kutsumus,"
Dollarista
LÄHETYSKULUT»
40c IlhetykBlstä alle $30.00,
50c lähetyksistä $30—159.99
asti, 76c Ilbetyksisät $60.00
—599.99 Ja 51.00 kaikilta
$100.00 taikka eitä suurem-miltä
lähetyksiltä. Sihkösano-maläbetyksille
on kulut $8.60.
.Torontossa ottaa rabaväll-tykalä
vaataan S. G. NEIL,
967 Broadviev7 Ave.
Sudburyssa Ja ympäristöllä
asuvat voivat kBydä Vapauden
konttorissa tiedustam&£3a eri-kolfikursaia.
Lalvapitotteji myydSSn.
TleduBtakaa piletti&sioita.
VAPAUS
Box 69 Sudbury, Ont
tus näitä väitteitä vastaan.
Vanhanajon Tyyren värimestari.
en väitetään .historioitsijain lausun-tojen
mukaan kyenneen eekotta.
maan niin kaunista purppuranväriä»
että vurjäämistaidossa korkealle ke­hittyneet
muutkin konsnkunnat
yrittivät sitä honkkla. Tiedettiin
että tätä erinomaista väriä saatiin
eräistä näkinkengistä tai elmpukoia-ta,
mutta kaikki yritykset son Jät-
Iccnvalmistamisoksi ovat epäonnis­tuneet.
Tyyren kukistumisen mu­kana
sen valmistamisen salaisuus
kadotettiin ja sitä ei ole sen jälkeen
onnistuttu keksimään.
Sementin keksivät aikoinaan roo-malnisct,
jotka käyttivät sitä laa­jalti
loistokaaricnsa ja temppelien-sä
perustuksien rakcntamiscBsa.
Kaivaukset siellä osottavat selvästi,
että konkrccttltyötä kokoonpannes-sa
on käytetty puusta valmistettuja
"formuja", samoin kuin nykyään­kin
tehdään. Sementin valmlsta-mistaito
myöskin menetettiin Roo­man
kukistumisen ybtcydessä Ja si­tä
seuranneiden pimeiden aikojen
sekä vielä renesonssln ajankin so
oli hautaantuncena. ,
Mutta riittävästi tietoja Jäi jaicl-le,
että Johonkin aikaan cnnon
Amerikan vollankumouesotaa tutki­jat
eri osissa Europaa alkoivat val­mistaa
sementtiä pienissä. mäSrln.
Enslmäison kerran nykyisellä alkfl.'
kaudella käytettiin sementtiä huo­mattavammassa
määrin v. 1TÖ6 Ed-dystonen
majakan rakentamisessa
Englannissa. Vuonna 1824 Joseph
Aspdln-niminen englantilainen on­nistui
valmistamaan lujempaa se­menttiä
muisto kuin niistä luonnol­lisista
aineista mitä siihen saakka
oli käytetty. Tätä nimitettiin Port-landin
sementiksi, koska se mulB*
tutti, erästä hyvin kestävää kiviro.
kennusalnetta Portlandin aaorelta, Jo­ta
ainetta oli käytettä WeBtminiBtcr
Abbeyn rakentamisessa Lontoossa.Tä-mä
oH sitä lajio sementtiä. Joka on
sen jälkeen saavuttanut niin suu­ren
käytön nykyaikaisissa raken­nustöissä.
A L E K S A N T E R I SUUREN A A E -
B E T T A ETSirJUiN
Baku. — Aserbeidsanin muinais-tieteellinen
seura on ruvennut et­simään
Aleksanteri Suurei;! aarret­ta,
Joka luullaan olevan kätkettynä
Andrlevkan kylän läbelsyydessä,
Shemakhan piirikunnaBsa, noin 65
mailia tästä kaupungista.
Vaikka mitään varmoja historial­lisia
tietoja tämän aarteen olcmas-sac-
losta el ole, Innostuivat mui-naistutkljat
aarretta täältä etsi­mään
scnjohdosta, että eräällä 80-
vuotiaalla Andrievkan asukkaalla
on ikivanha kartta, Jonka hän sa­noo
Joskus mailmassa . varastetun
eräältä Turkin sulttaanilta ja Joiika
hän väittää täsmälleen osottavan
paikan, mihin tuo aarre on hau­dattu.
Historiallinen tosiasia on, että
Makedonian kuninkaan Aleksante­rin
sotajoukko hänen voitokkaalla
-retkeUään Persiaan noin v, 331 e. Kr.
kapinoi päällikköään vastaan. Pal­kallinen
taru kertoo, että kunin­gas
silloin hautasi kaiken kullan
Ja kuninkaalliset arvomerkkinsä se­kä
suunnattomat sotasaaliinsa jon­nekin
Kaspian meren rantamille,
estääkseen ne joutumasta kapinal­listen
käiäUn.
TllaUcaa Vapaus/To­veri,
Toveritar Eteen­päin,
Työmies ja Punik­ki!
Tilatkaa ainoas­taan
selviä luokkai^is-teltm
kannalla ^ § 1 ^
sanomalehtiä»
li
1 w'
f .f-
( H 4
i\\r\
l i ' t|
i
Ib
I
t i