Vapaus, May 25, 1929

              No. 123 — 1029 Lauantaina,^ toukok. 25 ptnä — Sat, May 25 SfvoB
« s n a u.iiBiactfnftiiriinHHiutiffli BSEQ
i "Sallikaa lasten tulla minuir tyköni!" Kun aikuinen ihminen
g kirjottaa jotakin lajeille, onnistuu hän siinä paremmin kuin jos
i hän k i r j o t t a i s i toisille aikuisille,
i Mikähän sen selittää?
I Olisikohan selitys siinä, että silloin kirjotta ja koettaa olla va-
1 kava j a vilpitön, suorempi j a luonnollisempi k u in muulloin? Kuinka
I tahansa, jos aikuinenkin haluaa oikein hauskaa j a opettavaa luke-g
mbta, niin lapsille aijotuista kirjoista sitä saa. Muistammehan
g Andersenin sadut? Emmekö olleet niinkuin lumottuja niitä lukies-g
samme pieninä? Ottaapa kirjan käteensä uudelleen, tutustuakseen,
ä ovatko sadut loihtunsa menettäneet? Mitä vielä! Niissä on sama
i tenho.
f Niinpä " L a s t e n k i r j a l l a k i n " , josta on j u u r i ilmestynyt toinen,
c laajennettu painos. Jokaisella k i r j a n 42:11a l u v u l l a on opettava, ke-
§ hittävä j a jalostava tarkotuksensa. Me muistamme Topeliuksen
H "Luonnon k i r j a n " . Tämäkin o n luonnonkirja — enempi kuin Tope-
5 linksen olikaan, sillä erotuksella vain, että " j u m a l a " j a taikausko
i eivät tässä kirjassa näyttele mitään osaa. Tieteellinen, uusimpien
i tieteen saavutusten mukainen.
g Ja kuvat sitte? Mainiot! Nykyaikaisissa kirjoissa kuvat ovat
3 pnoli sisällöstS, j a siinäpä se onkin juttu, saada kuvia, j o t k a vas-
= taisivat tarketusta. Kuitenkin tämän kirjan kustantajat ovat olleet
o onnellisia siinä suhteessa, että kirjan toimittajana on ollut mies.
j o k a käyttää maaleja j a muita, kuvien tekemiseen tarvittavii
j a välineitä yhtä taitavasti kuin hän to"
fia aineita
viljelee sanaa •— toveri Su­vanto,
Punikin toimittaja, "Tossu", "Lapatossu", " K a l l e Aleksan­t
e r i " y.m., näet, siis ei mikään amatöörL
Tämä suomenkieli tahtoo unehtua täällä " v i e r a a l l a " maalla.
TäytjT ylistellä k i r j a a sen hyvän kieliasunkin vuoksi. O n mahdol­l
i s ta säiljttää kieli, puhtaana ainoastaan sitä viljelemällä ahkerasti,
ja_ tietenkin toveri Suvanto sitä sanomalehtimiehenä viljelee koko
l a i l l a tanakasti. Jos nyt tahtoo lapsilleen jättää perinnön tästä ilj-meellisostä
suomenkielestä, n i i n on tämä k i r j a , " L a s t e n k i r j a " , sii­näkin
vanhemmille a\Tiksi. Mitä vasten suomeakin muka pitäisi
osata? Ei suinkaan missään valkois-isänmaallisessa tarkotuksessa,
vaan niinkuin joku kielimies sanoi, että olisi " s i e l u u n " hakattu kak­s
i k in akkunaa, joista kummastakin näkee päivänvalon.' Onhan tun­nettua,
että lapset voivat oppia kolmea, jopa useampaakin kieltä
rinnakkafn vaivatta; monet Suomen ruotsalaiset, jotka olirat liika
koppavia puhuakseen suomea vanhassa maassa, opettelevat sitä
täällä, j a lapsilleen opettavat sekä suomen että ruotsin j a lapset
oppivat koulussa j a kadulla englanninkielen. Tunnemme sellaisia.
Suomenkielellä löytyy joukko hjrvää kirjallisuutta, j o t a ei voi lukea
millään muulla kielellä. Jo senkin vuoksi kannattaa osata suomea
— kaikki tutkijat esim. opettelevat saksaa, pysyäkseen tietämisen
tasoilla.
Ma&an varrelta Karjalassa
Tilatkaa «Lasten Kirjaa". Hinta on vain $1.00. Siis niin alhainen, että hädintuskin korvaa
painatuskulut. Kirjaa saatte Vapauden pää-ja sivukonttoreista ja kaikilta asiamiehiltä.
YAPADS, Box. 69, Sodbniy, Ont. OaamnmainMgHiunnmimnuinuuimiiimimcnaanKiiuunmn^
KIRJALLISUUTTA
"Piirteitä nuorisoliit­tomme
vaiheista"
Suoria sano ja Siy^men sosdemeille
ristikkojen^aa
Tucnnimistä, Neuvostoliiton lenini­läisen
konmumistinuorten liitoTi iiisto-
TCBäA käsittelevää kirjasta on pieni
määrä myjrtävänä Vapauden kirjakau­passa,
15 sentillä kappale. Eommunis-tinuoret
ja kommimistät — kun ÄJB
hankkivat ennen loKJUrtiiEta - saavat
kirjasesta arvokkaan Esan kirjastoonr
sa Ja tietovarastoonsa, kiiten kirjasen i
toimittaja S. K i r i l o v i n siihen laatima
alkulause osottaa:
Nuorisoliittomme •riveisssä cn paljon
sellaisia jäseniä, jctka eivät ole saa­net
tsarismia vasta^äi 'käydyn vallan­kumouksellisen
talstElun suurta koke­musta.
Nämä toverinnne eivät myös-
E i siinä kaikki, että Suomen sos-demiset
herrat suorittavat rengin-palveluksiaan
porvaristolle, kuten
n i in monen seikan yhteydessä on
t u l l u t ilmi. Sen lisäksi, että usutta­vat
ohranan kumouksellisten työ­läisten
kimppuun provokaattorisilla
k i r j o i t u k s i l l a "Sosialidemokraatissa",
ke vuodatta\'at krokodiilin kyynelei­tä
osaksi niiden johdosta tyrmiin
suljettujen työläisten puolesta, kuin­ka
nämä muka rajan takana olevien
Suomen kommunistien kiihoitukses-ta,
ovat joutuneet kärsimään.
Tämän johdosta poliittiset työläis-vangit
julkaisevat Työväenjärjestö­j
en Tiedonantaja-lehdessä varsin
suorasanaisen, mutta sielukkaan, i n -
Iioa j a halveksumista moista menet­telyä
kohtaan huokuvan vastalau-
, „ , , . seen. Siinä ensin osoitetaan erään
k a a n o l e oUeet vuj)daUamassa vertjian ^^^^^ is^x^^^ Sosialidemokraatissa
Lokakuun saavutusten puolesta k a n s a ­laissodan
verisillä taistelukentillä.
Mutta kumminkm "he ovat kuulleet
muiden kertovan ja useat ovat luke­neet
kertomu'ksia sen ajan tapahtu­mista.
K a i k k i Tiämiä kertomukset osoit­tavat,
kuinka sankarillista taistelua
kävi.-Venäjän proletariaatti j a sen r i -
vBiiSä työläis- talonpoikaisnuoriso. S a ­toja
liittomme parhaista jäsenistä ka«<-
tul kansalaJssDdan kentillä eri puolilla
maata.
Vaikeiden esteiden y l i on liittomme
kymmenvuotisella taipaleellaan astu­n
u t Se kymmenvuoden taival on o l -
lue taistelua ase kädessä sotarinta­m
i l l a ja kamppailua taloudellisella
rintamailla yksityisomistusta vastaan.
J a nyt toiselle Tuoskymmenelle lähti­essään
kohtaa liittomme edessään
joukon uusia j a yhä enemmän voimia
kysjrvlä tehtäviä. Edessä olevien vai­keuksien
voittaminen ei ole mikään
helpp9,tehtävä, ei niitä suinkaan kau­n
i i l l a päätöksillä toteuteta, vaan siinä
tarvitaan jokapäiväistä sitkeätä a-hemista.
Jolta kävisi helpommaksi
vaatäisuudessa fcolitaamiamme estei­den
poistaminen, tulee meidän luoda
katsaus historiaamme sekä sieltä ha­kea
esiin se kokemus, jolla olemme s i ­vuuttaneet
menneellä vuosiiymmenel-lä
olleet vaikeudet. Se kokemus, jon­ka
meille jokainen taistelun vuosi on
jättänyt, tulee auttamaan meitä rat­kaisemaan
edessä olevat kysymykset
oikein luokkaetujemme mukaisesti.
Liittonsa historiaan taitustuessaan
tulee nuorisoliittolainen samalla tutus­tuneeksi
koko vaBa-nknmouksen ole­mukseen,
koska nuorisoliittomme his­t
o r i an lähtökohtana, on proletaarisen
liikkeen lähtökohta. laittomme ensi-mälset
idut löydämme v m 1905 v a l -
lankumctiksesta. Varsinaisesti on l i i t ­tomme
kuitenkin lokakuun vallanku­mouksen
lapsi.
Nuorisoliittolainen tulee samalla
myöskin t4intemaan nuorison osuuden
proletariaatin vallankumouksessa ja
sosialistisessa rakennustyössä. Tulee
tietämään, että liittomme on kymme­nistä
j a sadoista kasvanut yli kaksi-miljoonaiseksi
työläis- j a talonpoikai>
nuörisoh todelliseksi joukkojärjestöksi
Ja nuoriisob kommunismin kouluksi.
Tässä pienessä kirjasessa on aiko­mus
tutustuttaa liittomme jäseniä
historianune peruskysymyksiin. Tä­män
kirjotelman pohjana on H
Peuhkiirin suomennos "Piirteitä Ve­näjän
Kommunistisen Nuorisoliiton
historiasta" — kirj. GERR. Glen teh-njrt
edellämainittuim muutoksia Ja l i ­säyksiä.
•
jatkuvana kirjoituksena julkaistun
kirjoituksen tosiasioita vääi-istelevä
l a i s i l la kyhäyksillä on sekä välilli­sesti
että välittömästi tuettu sitä
t e i T o r i - ja vainopolitiikkaa, jota
Suomen por\'aristo vallankumouksel­l
i s ta työväestöä kohtaan on harjoit­tanut
viimeisen 11 vuoden ajan ja
yhä edelleen harjoittaa. Kuinka
merkityksellisiksi j a ai-vokkaiksi* v a i -
nopolitiikkänsa tukemisessa porva­risto
nämä sepustukset arvioikin käy
s e l v i l l e . siitä, että se maksaa niistä
erittäin hyvin. 'Sanomalehtimies-stipendien'
y.m. avustuksien muo­dossa
maksaa porvaristo avustajil­leen
nämä palvelukset.
'•£iin loppumattomiin vainotut ja
kidutetut työläiset lukevat tuollaisia
'säälin purkauksia', muistaen kaiken
ylläolevan, niin heidän kärsimyksen­sä
malja alkaa olla todella täysi.
K u n pyöveli lausuu 'säälin' j a osan­oton
sanoja ennenkuin laskee piilun
uhrinsa kaulalle, pidetään sitä raa-pUana,
mutta tuo pyövelin
sisältö j a torjutaan säälittely, että {'säiill' o n sittenkin paljon i n h i m i l l i -
rajan talcana olevat kommunistit oli-jsempää kuin herrojen Lähteen ja
sivat aiheuttaneet tuhansille Suomen i kumppanien, si31ä pyöveli l e i k k i i uh-työläisille
raskaita kärsimyksiä j a sa­notaan
sen johdosta muun muassa
näin:
" O n tosiasia, että .mittaamattoman
suazret ovat ne kärsimykset, j o i t a rae
I Suomen työläiset olemme saaneet ja
yhä edelleen saamme kestää näissä
rinsa kanssa vain lyhyen hetken, lo­pettaen
sitten :^dellä piihin iskulla
iänen kärsimyksensä, mutta nämä
i e r r a t ilveilevät uhrinsa kanssa vuo­desta
vuoteen.
^ ' T E toitotatte maailmalle lakkaa­matta,
kuinka te ette hyväksy por-
Jos sinulla on tarpeek-sl kärsiväin,
syyttä, niin että malt&t Lotinan,
pellon asemalla kutinuclla c j u r i tn r l ! -
taa ja rähinää siitä, kuka heistä on
parempi ja ky3'timak.';ussa halvempi,
j a et vähtä vaikka sinua tuupataan
puoleen Ja toiseen, haastetaan ensin
yhteen ja sitten toiseen rekeen, niin
i sinulLi on lopulta mahdcllisuus päästä
= melkoisen kohiuuninnalla taipaleelle
5 ja saatpa \ielä sellaisen hevosenkin.
1 Joka muistaa siirrellä jalkojaan eikä
S j vain taivastella.
Karjalaisen kyjtimiehen reessä el
ole ikärä vaikket osaakaan kunnolla
pakista. lUin Juttu käy f i l t i kuin sii­maa.
Siinä puhutaan "ruo*.cit" ja
venäjät Ja kädet käy kuin tuulimyl­lyn
siivet. J a tolkulla olet. Saat tie.
tää .matkat ja maisemat, ja elämän
valoisat Ja ninrjat puolet. Kaikkea et
tietenkään ymmärrä, hyvä kuin puo­lesta
perille pääset, mutta siitä ei
ole väliä. Kyytimlehesi el kyUästy —
häntä et suuttumaan saa. paitsi Jol­lat
keskeii taivalta rupea kyytitaksaa
alemmaksi tinkimään. Tätä ei " r i -
I pahkun" toivossa hevostaan . hoput,
tava kyytimies ymmärrä.
Keväiset hanget l Jo on mukava
viUlettää aamuvarhaalla pitkin Virin
pintaa, kun nouseva keväinen aurinko
Juuri kultlaan heittelee. Haltioituu s i i ­nä
piintyneinkin kaupunkilainen.
Ikäänkuin uutta verta virtailelsi Jo
tunkautumaan päässeissä suonissa Ja
mieleen tulee multakin kuvia, kuin
vain ikäviä Ihmiskasvoja Ja jokapäl-välsyj-
ttä.
Painutaan siltä metsätaipaleelle
Vuoroin nousua vuoroin laskua. Au«
rinko heittelee sädekimppujaan pui­den
lomitse. Varjot leikkivät. Metsäs­sä
lepää sunnuntairauha; Lamposiin
turkkeihin kääriytyneenä ei sinulta
mitään puutu. Et ole valveilla etkä
ole hereillä. Ajatukseksi on kuin f i l m i ­nauha.
NäiUäpä paikoin, ei vuosia
monta, toisenlaiset ajatukset Ihmisten
mielissä liikkuivat. Sotaa käytiin, l u ­jaa
Ja veristä. Hylky-hyennain hyök-
Pakoon painumaan
tainnoksiin. Virkistyskeinona käyte­tään
tavallisesti ruoskaa. K u n valkoi­set
"sivistäjät" selittävät onnetonten
lapsiuhriensa väsymyksen pirulliseksi
kurittomuudeksi, käyttävät he edellä­mainitun
l a in suomaa oikeutta ruoski­miseen.
Uusi laki on niin "humaa­ninen",
että se. kieltää ruokopampun
käytön ruoskimisessa. Reformi mää­rää
käytettäväksi "klbokoa". joka on
noin 120 cm. pitkä sarvikuonon tai
virtahevosen nahasta tehty ja kärkeen
suippeneva piiska. Juuresta se on l i t ­teä,
mutta huipusta pyöreä j a noin 1
sm. vahvuinen. Helposti leikkaa se
neekerilapsen lihaa Ja usein tappaa-! käys torJuttiUi.
kin. Mutta porvarillisessa englantilai-! pantiin. Verin vapautettiin jo vainoo-sessa
kuukausijulkaisussa "Foreign Jan polkema työkansan i n a a . ..
Affairs" kertoo englantilainen hefras- Hevonen pysähtyy;. Syöttöpaikka,
mies W i l l i am Hlchens, että "kihoko'' «^o puolimatkaa AuntOvseen on taival­lettu.
Mukava on astua lämpöisssn
surullisen kuuluisassa vankiIahelve-4 "^^ariston harjoittamaa raakaa työ-teissä-
Yhtä järkyttävää on myöskin i laisten v a i n o a j a että te muka tais-se
eläniän j a kuoleman välillä käytä- telette sitä vastaan. Me kysymme.
vä kamppailu, j o t a avuttomuuteen
J2 puutteeseen jääneet (jmaisenne
siellä 'vapaudessa' saavat joka hetki
mitä te. herrat, olette tehneet näit­t
en vainojen lopettamiseksi j a po­l
i i t t i s t en vankien kurjan t i l an paran-kokea.
Nämä kärsimykset ovat t o - ' tamiseksi? Oletteko vakavassa mie-della
siksi järkyttäviä, että petomai-stmrrjankaan
ihmisen ei luulisi voi­van
' niitä pilkata eikä niiden kus­tannuksella
ilvehtiä.
" M e tiedämme, että poi-\'arilliset
puolueet käyttävät agitatsionitarkoi-lessä
edes kertaakaan panneiet vas­talausettanne
j a vaatineet vainojen
lopettamista, mistään vakavammasta
toiminnasta puhumattakaan? Olette­ko
kertaakaan korottaneet ääntänne
p o l i i t t i s t en vankien amnestiavaati-tuksessa
usein sangen likaisia kei-jjuuksen puolesta ja oletteko edus-
K I V I T A M M I EST.2SMÄÄN VOLGA-J
O E N TULVIA
Samarsn, Neuvostoliito. — Estääkseen
VQfea-joen tulvien vahingoittamasta
rikkaita maanviljelysseutuja tämän
kaupungin ympäristöllä, tulee neuvos­tohallitus
rakennuttamaan tänne tam­men
j a yhden mailin pituisen padon
kivistä. Kustannusarvio on $1,500.000.
Rakennustyön arvioidaan kestävän
kolme vuotta.
noja, mutta. aniharvoin nekään me­nevät
julmuudessaan noin pitkälle.
"Luuletteko te, herra Lähteet
y.m., yhdenkääaa rehellisen työläisen
tässä maassa uskovan, että niiden
katkerien kärsimyksien aiheuttaji­na
olisivat jotkut maanpaossa ole­vat
Suomen työväenliikkeen j o h ^ -
jat. /Ettekö te usko, että ne tuhan­net
työläiset, jotka itse ovat saa­neet
j a yhä edelleen saavat nämä
vainot j a kidutukset kokea, liiankin
h>-vin tietävät, mitkä ovat ne voi­mat
ja tekijät, jotka nämä kärsi-'
mykset aiheuttavat...
"Ettekö usko, että ne kymmenet­tuhannet
työläiset, jotka, ensin val-tiorikosoikeuksissa
j a sitten hovioi­keuksissa,
ovat saaneet 'maan- ja
valtionpetoksesta' pitkiä kuritushuo­netuomioita,
voivat itse parhaiden
arvostella, minkä takia j a kenenkä
toimesta heidät on tuomittu.
" K u i n k a moraalitonta j a typerää
onkaan kirjoittaa Suomen työläisille
tuollaista 'viisautta', niille samoille
työläisille, jotka itse henkilökohtai­sen
kokemuksen kautta tuntevat
tuon asian tuhat kertaa paremihin
kuin tuollaiset kynäilijät. Ne kym­menettuhannet
työläiset, jotka itse
ovat joutuneet osallisiksi valtiori­kos-
j a hovioikeuksien 'oikeuden ja­osta'
ja käyneet lävitse ohranan ja
vankilan kidutuskuurit, olkoonpa
hän poliittiselta mielipiteeltään so­sialidemokraatti
tai kommunisti,
kunhan hän vain on rehellinen työ-
Jäinen, ei voikaan väittää, että hä­nen
kärsimyksiähsä olisivat aiheut­tanut
maanpaossa olevat Suomen
työväenliikkeen johtajat, mutta sen­sijaan
lukemattomfen täytyy totuu­den
nimessä'tunnustaa, että niitä
on huomattavasti aiheulttanut j a l i -
kunnassa vakavassa mielessä tehneet
mitään tuon kysymyksen hyväksi?
Me emme ainakaan ole sitä huo­manneet,
mutta sensijaan me olem­me
huomanneet herra Puron imelän
kiitoskirjeen, jonka hän antoi erot­tuaan
sisäministerin toimesta j a jos­sa
hän lausuu ohranan päällikölle
sydämelliset kiitokset 'hyvästä yh-teistyötäl"
on paljon Inhimillisempi kuin ruoko-pamppu.
Hän kuvaa, miten neekeri­lapsiin
istutetaan "länsimaista sivis­tystä"
seuraavaan tapaan: Lapsi pan­naan
pitkälleen kasvot maahan päin.
Paljaalle iholle levitetään märkä l i i ­navaate
j a yksi mies tarttuu käsiin Ja
toinen Jalkoihin, jottei lapsi läimäy-teHessä
pääsisi karkuun. Aina isket­täessä
vetävät kiinnipitäjät ruumiin
tiukalle Ja Joka iskun jälkeen laskevat
nraähan, "Jotta k i p u pääsee vaikutta­maan",
hänen sanojaan käyttääksem­me.
Kirjoittaja lausuu, että hyvin
usein tulee kivistettävistä vainajia.
M u t t a ruoskiminen katsotaan sittenkin
vannimmaksi keinoksi kasvattaa nee­kerilapsista
ahkeria j a "kunnon" i h ­misiä.
K u n neekerit eivät oikein ymmärrä
vapaaehtoisesti luovuttaa lapsiaan " s i ­vistettäväksi"
j a k u n valkoiset kapita­listit
tan'itsevat työvoimaa, annetaan
heimopäällikölle kussakin kylässä mää­räys,
että heidän on toimitettava niin
j a . n i i n monta sataa lasta "fcraalis-taan'*.
Välttäykseen ikäviltä sem*auk-s
i l ta täytjT päällikköjien pitää huolto
siitä, että vaadittu määrä lapsia saa­daan.
Pahimmissa tapauksissa teh­dään
retkiä neekerikyliin ja otellaan
himoittua työvoimaa väkisin.
Rhodesian alkuasukaslasten kohta­lo
on melkein kaikkien siirtomaa-asuk­kaiden
lasten ja nuorison osa. Ja
kuitenkin kapitalististen maiden so­sialidemokraattisetkin
puolueet tuke­vat
kapitalistiensa politiikkaa siirto
maiden "sivistämiseksi".
MSTAMÄISTA
"Native Juveniles Em^
ployment Act"
MUuan "homaanlnen" raakälai''ilaki
Yksi Englannin siirtomaista on Rho­desia
Etelä-Afrikassa. Se on saanut
nimensä englantilaisesta seikkailijasta
ja suurrosvofita Cecil Rhodes'ista, Joka
Julmasti tem-astaen Ja ryöstäen alliu-asukkaita
anasti suuren osan Etelä-
Afrlkaa englantilaisille. Seuraava an­taa
jonkinlaisen kuvan "länsimaisen
sivistyksen" siunauksesta Rhodesian
neeiereilie.
karjalaiseen tupaan. Heti olet kuin
talonasukas, j a samovaari porisee iloi­sesti
nenäsi edessä. Mitä! Sehän
on tuoretta voita, jota emäntä työntää
eteesi suurehkolla lautasella. Pelkää­mättä
hinnan olevan 5 ruplaa kilo
L-äyt ahnaasti kiinni. Ja kohtapa pai­nuvat
maaruusi makeat voileivänpalat
kera kimnolllseh tsaijun. Eikä surku
tule. vaikkei kohta pöydällä olekaan
k u i n tyhjiä astioita, onpa mahasi
täynnä.
K u i n pisteeksi tälle sujauttaa kyy­timies
taskustaan pöydälle putilkan.
Silmää Iskee j a:
— Tottahan Vähän.
— Kiitos kunniasta—:- v-rklstysmat-ka.
— Siinä tapauksessa — terve!
. T u t t u reitti, sen näki, mutta kyyti­mies
puclustelelksc, että tänään on
praasnlkka. Tosi, että on praasnlk.
ka kahdeskyramenesvlldes maaliskuu­ta
(V.I.). Juuri ajaa lennossa akku­nan
ohi praasnikkajoukko. Kymme­nen
hevosta, nuorta väkeä, kovaa ään­tä
ja hanuri. "Näin sitä mennään!"
Siitä edelleen lähdettyä ja kotvan
maantietä ajeltua poiketaan metsään
mutkaiselle tukkitielle Aunuksenjoen
latvusta seurailemaan. Äijän on tuk­kia
täälläkin Jokivarressa. K u n Joki
on latvuksiltaan pahanen, vielä vä-nismilla
ravinnut. etujÄässä paperi-puuroa
pureskellut, niin mukavalta
ailahtaa tuolla sydänpohjlssa. kun saa
tyrkätä kolpensa yhtelspöydän alle Ja
käydä käsiksi leipään Ja särpimeen,
jotka ovat kcäcoon haalineet miehet
Ja naiset. Joilla on kommunismi el
vain sormenpäissä vaan koko olemuk­sessaan.
Ne on miehiä ne. Jotka m i ­tään
pelkäämättä, lujasti asiaansa
luottaen, työntyvät merten takaa k a ­tajaiselle
kankaalle, johon kuokka el
ole kuunaan koskenut. Iskevät lujasti
maankamaraan, iskevät, iskevät Ja
Jo katajainen tanner alkaa muuttua
viljavaksi pelloksi. Kohoaa sato k a ­ta
j a ln Juurista, kohoaa rakennukset
katajikolla, karja kertyy ja n i i n nou.
see katajikolla uusi elämä. Sillä ei se
ole vanhaa elämää, mlta Karjalan k a ­ruille
katajikoille kommuunien kaut­ta
luodaan. Se on vanhan surmaa, t u ­levaisuuden
työtä, kommunismia.
Paljon on kommuunin väki saanut
aikaan vajaan kolmen vuoden aikana.
K u n me Petroskoin "herrat". Jotka
hyvin halusta tuppaamme antamaan
hj-vlä neuvoja kollektiivisesta talou­desta,
astumme sisään kommuunin
rakennuksiin, niin hämmästys on
ehslmäinen. mitä tunnemme, vaikkem­me
tahdokaan sitä näyttää. SleUä
pyörii sirkkelisaha traktorin pyörittä­mänä,
halkoen kuin siimaa jmipärls-töh
talonpoikien tukkeja, neljä ko­meaa
hevosta rouskuttelee kauroja
tallissa, kolmisenkymmentä maidon-antajaa
komeilee puhtaalla karvallaan
navetassa Ja hyväset "Mannerheimit"
ja "Ludendorflt" röhisevät sikalassa.
On sauna j a kohtalaisen hyvät asuin­huoneet
Ja uutta, uutta, uutta on
suunnitelmissa rakentaa. Nykyinen Jo
hovllaLsen navettaan verrattava na­vetta
kuuluu pikapuolin käyvän ple-neksi.
Joten sekin on uusiksi pantava,
j a uusi. mahtava asuinrakennus kuu­luu
tulevan kesän tletämiin katajl-i
kolle kohoavan. Sillä tavalla.
Oli elellä kommuunissa vielä eräs,
ioka ei katsellut ottein ystävällisesti
Se oli Messu, kommuunin karjan ko­hottaja.
K u n tapasimme ensi kerran,
muljautti Messu pahasti, ikäänkuin
o l l s t tahtonut .^anoa paina matkoihisi
herrasnulkki. Minä ymmärrftn sinua.
Messu. Sinä teet varmaan työsi kom,
muunlh kohottamiseksi ja siksi olet
ylpeä. Ole vaan ylpeä, mutta kun m l
hä palaan takaisin. halaai> minä el-nun
mukurip&ätäsl Ja sin^ä lopetat
muljauttelemlsesl.. — Matkamies.
S U O i l E EN
Kurssi SnomiailffillBa
3950
Canadan DoBuisia
10c lähetyksistä alle ^(M>% 60e OU
hetyksistä $20.00—449:99. 80e lä­hetyksistä
950.0&-4t9.t>9 i a f l ^O
luhetyksistä $80.00—9100.00
50c jokaiselta seoraaTalta allcNalta
sadalta ddllarilUk
SiUxkoMBonali&raflylcMfi «mk H -
hetyskulut $3JS0 lähetykscSitt.
Suomen raluuk «iteteam* Enxsd
$2.45 sadasta Smksta.
Tehkää läbeCjIacl teottc^;
VAPAUS^
Box 69. SlIDBUinr. OM.
LmvaptleUefS mjfy^Sa.
Tiedustakaa jnltniimioito.
Vapaudelle ottavat xabXKSSifflaäi
vastaan mySeläo:
YAFAUS
PORT JRTUUR BRANCB
316 Bay Street»
PoTt Arthur, Ontsiia
VAPAUS MOmREAL ERAKCl
. tfontrcal, Qoe.
A. T. Hsau
957 BroaiIvw»r A»».» Tinoatob Oat.
A OKSANEK
K i p y a n d Lake, OtA.
JOHN vmna,
South r w c u p l n e , O B * .
DAVID HUÄSi.
eri poikknkunnilla g^aajL^-Ogftirtkiasa
Itsepäinen oma­tunto
Kuvaus Suomesta nykypäiviltä
— Näytätte olevan aivan parantu­maton,
juonitteli santamxllaitoksen
tutkljatuomari valtiolliselle vangille
Ismael Tynkkyselle. Kohne kuukautta
olemme teitä Jo piinanneet vilulla, nä­lällä,
pimeällä putkalla Ja syöttäneet
luteillamme. Jotka ovat suorastaan
spesialisteja; puremaan, mutta ette
vain kirjolta syytft-pöytäklrjaa alle.
— Oikeastaan Itsekin, senhän tie­dätte,
olen koettanut parastani, mut-;
Jalsefslmme tefflöt nmnfiiaxaSa M ta
poikki?
— Olkaa nitoi sstSJoaiHtää. UOtSs
tässä siekailemme k u n «m hjrriniftrjes-tetyn
yhtelskumma ptOostnlaeÄa k y ­symys,
suostui ISmael-v-
Olfcnapaff sitten Iiyvä Ja vaUäcaa
mieleisenne konsitaaiKSI teitä msnjo-maan.
keholttail tutldöolOTnMaa-
—- Ehkä o t a n kmmtaapdl BSOd^asn,
arveli Ismael tunnuBtidtuaan JhcÖtoi
konstaauBleldoi Mslvolmlau Tnnfittu
kovakouEalsUnmaltoa.
— Ascttukaapas toobon s^nSä vaa­ten
j a ottakaa sopiva asentix ciOcaa:
n i in hyvä: komenäl loonstaapeli FöQdgr-nen,
kun oli i^ässyt lämadfn ftxmsa
pllnauskopplin kellojilQerndcaEasa. fasH"
tasen teitä alttkd ntnotanda kertada^
kuonoon näPmfiikSRnl miten filladtai
ainesta olette Ja, mlnlcfiTgfcya Matte-^
lyn tarvitsette.
— Anteeksi. Asctnm IffnfcjgiBrtlafeelr
Ilmeet oZisi sopinunpi cCtaa. dttS ittS-'
paislvat? Sppisikohan HeiSnen oäBitäL-ta
en saa kirjoittaneeksi. Omatuntoni J Valokuvaajalla vaaUvali «toa iloIrtiV
panee vastaan.
— N i i n niin, se teidän omatuntonne,
,se oii tässä ainaisena vastuksena. Hy-vlnjärjestetty
yhtebkunta kallistelee
pa teidät pitäisi
mutta ette vain
tutkljatuomari.
naamaa, jutteli ranaef.
— Ottakaa sellaiset i l m a ^ joikten
aikana tekee kalklBein kIpeaiM. Kas
n i i n ! J a nyt olfca^ss täSxk TBaxOaem
saada tuomituksi j a pitäkää päätäime ^tcäeaäk \tibAen,
tunnusta, valitteli että saan annetuksi qikeln csinrla
mällejä, keholta Päaayriot
— Joko tuntmr omatnnto «Sorvan
T O I S E K S I SUUEIN TIMANTTI
LÖYDETTY
R I O DE JANEIRO. — Äskettäin
löydettiin Mina> Geraesin valtiossa
Brasiliassa, suurin ruu£utlmantti, mitä
siitä maasta on milloinkaan ennen
löydetty. Sen voittaa painossa ainoas­taan
sininen Jalokivi, Jota kutsutaan
nimellä "The Southern Star" (Etelän
Tähti). Timantti löydettiin joltakin
kaivcsseudulta, Josta heinäkuussa 1852
löydettiin "Southern Star".
Uusi Jalokivi on täällä olevan J u -
veelifirman hallussa, Jonka Johtajana
oh amerikalainen Glen R. Byrkett.
Hiomattomana timantti painaa 111
karaattia Ja kun se leikataan, eli hio­taan,-
n i i n ^ sittenkin painaa vielä 40
karaattia. Timantin arvo on lähes v l i -
sisataatuhatta dollaria.
— Kalllsteleeko pahastikin? hätään
tyl Ismael, Joko on pian kumossa se aentyä? kyseli PSUdryiKn osaaotta-hälsempi
kuin Puustisen volmajoki 1 poloinen? jvasti, kun oli saanut pankuttonedcsl
Petroskoissa, jota sitäkin .raa talvi-1 — Kallistelee, pahasti kfilllstclee, to- ismaelilta toisen ^divyriiT» prM^ T y . n e.
seen aikaan käydä miesvoimalla voi- tesi tutkintotuomarl. Silmällään on' nän , Ij^tyyn jSa Itoapaaft kmkku-tuosta
palkassa, | perään,
— El auta sitten. Täytyy yrittää — E l ole lientynyt. EtamOtoan j n r r ' -
klrjolttaa. huokasi Ismael, Hän yritti^taa, surkeUt Ismael. faumoStdbia-^n
raaputtaa syytöskirjelmän alle. Pisti omaatuntoäaö.
mistamassa, niin hiipii mieleen e-päilys,
että näinköhän tuossa tukit
kulkevat, kuuluvat kulkevan. Ranta,
töyräät keväisin niin vettä hikoile­vat,
että paikoin koskena kohisee. Ja
tukit painuvat alemmaksi Ja alem­maksi,
pyyhältävät puhtaasti ohi kuu­lun
Aunuksen kaupungin, löytäen
surmansa Alavolsten cahan raamien
hampaissa.
Laskeudutaan siltä Joen Jäälle, kun
on leveyttä sen verran, että hepo h e i.
posti ravaamaan pääsee. Nyt. Pois
tieltä! Kerrankin mlrä isäntä ja m l -
kielen ulos tolsösta suupielestään. K a l - Olkoapas sitten tij2n k a t t i J a |s^-
listeli päätään, hikoili Ja plnnlstell, • nautukaa pitkäksenne. 1 3 ; ^ kSydä
mutta el saanut nimeänsä pöytäkh--i k y l k i l u i h in kä^iksL RnmTt«Bi.m«n*» ae
jaan. Omatunto kapinoi vastaan, eikä muutamista kobdOCsta polkkL EldC&
käsi totcUut. omatuntonne siöm t^lpaa. &i2iiz8ia
— Lilan on minulla rehellinen Ja Pölkkynen. -
herkkä omatunto, huokaili Ismael. — Joko omatunto rapeaa «tztamaan
Näette Itsekin, että yritän parastanJ perään? uteli Pälkkynen, knn «31
pelastaakseni hyvin Järjestettyä yhteis-jnut rouhituksi T^ r n i y ^ » jt^n<^»^
kuntaa, mutta el anna omatunto pe-
PUHUI ENGLANTIA
nulla hyvä hevonen. Jo päästelee hai- rään,
vattu. Sen kun reen laidoista k i i n n i : — Herkkä Ja rehellinen näkyy ole-pidät
ja ikenet Irvlssä tähyiiet, mil­loin
tästä lennetään. Mutta ei mitään.
Mukana lennetään tuon pahanpäi­väisen
karjalaisen varrukan kan?sa. J a
on, peijoonilla käpälät. E i uskoisi. J a
n i in tuo pakana töytyytti vajaassa t i i ­mansa
"kaupunkiin"- •
Aunukselaiset näyttävät olevan ko­vin
ylpeitä kaupungistaan. Heti kun
päässe matkamies Aunukseen kuulun
kcmmuunin. Säteen asumuksiin, nijn
kysäistään: miltäs näyttää kaupunki?
Eräs vanha mummo oli matkustanut
_ Suomesta Amerikkaan tervehtiäkseen
Äskettäin astui voimaan uusi laki a i - ' Chicagossa asuvaa tytärtään Ja vävy- sijnähän se menee — kaupunki. M u t -
kuasixkaslasten työstä, "Native Juve-'ään. Muutamia päiviä tulpn.^a Jälkeen
niles Employment Act." Sen muiiaan lähti mtunmö ominpäinsä huvikäve-v
o i d a in alkuasukaslapsia, sekä poikia lylle kaupungUle. Erään lihakaupan
että-tyttöjä. Jo ennen 14 ikävuottaan näyteikkunassa näki hän sianpalstln
luovuttaa työnantajille mlelinmäärin Joka hänestä vaikutti varsin her-käytettäväksi.
Laki sallii vastasynty- kulliselta." Häh astui rohkeasti .sisään
neiderkin antamisen valkoihoisille mutta koska hänen tuntemuksenca
työnantajille. K u n lapsi luovutetaan. englanninkielessä oli äärimmäLECn
jollekin kapitalistiUe, saa vastaanot-! pieni, osoitti hän kädellään sianpais-taja
käyttää häntä miten tahtoo vuo-' t i a samalla päästäen tunnusmerkllli-sikaudet.
Ja kun valkoiset plantaasin- ' sen "noh-noh"-äännähdyksen. Kaup.
omistajat ovat raakam alselaa kohtelul-. plas. joka sattumalta oli suomalainen'
laan j a ylivoimaisella työllä rääkkää-^ Päätteli muijan kuuluvan samaan
van. Liian on rehellinen Ja siltä
kiikastaa . arvioi tutkljatuoniarikln,
tarkasteltuaan mikroskoopilla Ismaelln
omaatuntoa.
— Mitähän Jos ottaisimme syytö:-
pöytäklrjasta pois ne kohdat Joissa
»anotaan, että olen ollut etapplretklllä,
kolmannen Internationalin kokouksissa
Ja saanut bolsevilkeiltä ruplia. Oma­tuntoni
tietää ne syytökset perättö­miksi
Ja kapinoi vastaan- Jos pani­simme
vain, että olen ylimalkaan hy-sännyt
herra Lähteen kaltaiset edes­vastuuttomat
herrat j a heidän pro-jmäHä tuhonneet suuren osan Rhode-j kansallisuuteen Ja kysyi:
vokatooriset kirjoituksensa. Oma-; sian neekeriväestöä, ei siellä enää ole .— Ettekö te ole Suomesta, muori?
kohtaisen kokemuksemme perusteel-1 työvoimaa riittävästi, minkä vuoksi —Kyllä, kuului hämmästynyt vas-la
me tiedämme, kuinka ohrana j a työjuhtia täytyy tuoda kymmenintu- taus, entä te? Olettekö tekhi?
tuomioistuimet käyttävät niitä kir- I hansin PtMrtugaUDe kuuluvasta Mo-joituksia
syytös- j a 'todistusainehis-• zambiqusstakin. Lapsia pak<rftetaan
tona'. Omakohtaisen -kokemuksem­me
perusteella me voimme, väittää
J.-J myöskin todistaa, että j u u r i sel-i:
askaaseEn työhön, jota joutuvat raa­tamaan
niin kovin Ja pitkiä päiviä,
että Mssin utfptimUksesta menevät
— Olenpa niinkin, muorlsenl, vas­tasi
kauppias.
Eihän sitä viitsi olla epäkohtelias, e- vlnjärjestetyn yhteiskunnan vihollinen,
tenkään kun el ole vielä yökorttee- Ehkä omatunto sitten myöntyisi, eh-ria
luvassa. Joten vastataan: Mikäs, | dotteli Ismael-
~ Ei tässä sellaisia laittomuuksia
ta: kyllähän se a=ia n i in bn, että m i .
käs kaupunki se Aunus on. Parhanpäl-välnen
kylä, tosin kyllä mittava, mut­ta
ruma vierviefeeh asetettuine ra-kennusröttelölneen.
Eihän sitä passaisi vieläkään näin
sovi tehdä julisti tutkljatuomari. 6U-tä
ylimalkaisesta vlhohisuudcsta saa
annettua »Un vähän rapsua, ettei y h ­teiskuntaa
saa tasapainoon. Täytyy
J5aada_ enempi syntiä j a Ituslmlsta ja
siksi on tässä, koetettava toisia tol-avomlellnen
olla, kun väki siellä A u - • menplteltä. Mitäs ajattelisitte kor-nuk.
5es£a ja etenkhi kommuunissa | vien kuumentamisesta Ja kynslhol-fjntuu
olevan paljon yläpuolella kau- dosta?
punkinsa, mutte totuuden nimessä — Kiitoksia. Täytyy kai uhrautiia
ja sehän on kullan kallis — tulkoon llc«tul Ismael.
canotuksi. Jos pahastulu;. «un — a n - i Santarmit alkoivat poltella Ismaelln
t^efcl, vastakerralla kehutaan. ; korvia kuumilla «akeriplhdeiUä ja
E l kadu kauppojaan se matkamlec,' työntää tikkuja Ismaelln kynsien alle.
jo'ja poikkeaa Aunuksen Säde-köm- Ismael kiemurteli tuskissaan k u i n ma-munUn-
Rehtiä miestä j a naista stel- to pihdissä, mutta omatuntonsa mur-lä
tapaa. E i ne tule suu' mareessa jotti vain ennallaan j a kuului kuinka
kylkiluun kymmeoefiffS fcnbden pofkkL
— Itsepäinen o n knln syzdi. B pe­räänny,
huokasi Xsmael «ynkfc&niL
Miten tässä vielä fcäynisdkBIbi Iqrpin.
Järjestelylle ybtelskmmaOe. VOastSa»
Jo; koettaisitte anqnia •M'T'rtfHfftn
kutia kroppaani Ehkä se aotCadd.
— E i käy pälni^, vakuutteli FSOdcjr-ncn.
Meikäläisissä e i ole kyinicsEl tazk-kakätistä
ampujaa. Ovat xyyppiilleet
Ja näkevät piktatäijiä. kOnSkin xdten
teidät välistä - k a l i t e n a Ja irww.M»ir<»
Jos tässä rupealsin anxpoa xmdeatte-lemaan,
n i i n voisin ampua xd3a," että
siihen keikahtaisitte l a iSäsisiBe U l ­an
vähällä. E i ole monta IceSnoa kidh
käydä paksumpiin Icdliin KSaSksS.
— Hohhoh, olipas s i i n i i VBävätaessa.
urakka? Sitfc^tä ovat vallazikxnnottk-selllsessa
työlälskonttara-sja l o i ^ läU-vitteli
Pölkkynen kovasti vSesneenä
Ja hikeä pyyhkien, k u n c£t caannt
Touhlnecksi Ismaelllla jdkalsen l a nn
kymmenestä k o h dm i r t o p a i & l i . V t e S -
kö omatuntonne fcezddaätee?
- Ennallaan taataa, senkin pa-huukscn
tihulaixies Sxdcfcnvan. Aartta-mattoman
itvepäincn o n -nthnnijtn oma-timbo,
huokasi Ismael tSsndh zmir-tunecna.
01kiläi& ottaa xoSnon Boo­lestani
koko bjrvlDjSilästeiljna yliteis-kunnan.
Kuulen selvästi k a i o ^ ae
onneton kaUlstnu-
— Laupias taivas; K ^ s ä » czää
näy auttavan m a a kaSn
kanssasi mielistelemään, vaan sanovat hyvinjärjestetty yhteiskunta kallisteli
reilun proletaarisestl; käy tupaan, j a entistö, enemmän.
— Sepä mainiota! huudahti m u o r i ; k u n syöntlalka tulee, niin yhtä sei- ~ El näy auttavan. Täytyy ryhtyä
ihastuneena, silloinpa mhiun el t a r v i t - i vät sanat: käy pöytään. K i m o n k y m - äärlmmälsUn tohnenplteislln, huokasi
sekaan enää puhua teille englantia, jmenkunnan vuotta itseään kommu- tutkljatuomari. Sopislkohan'jos mur- rimaniöombta,
tuskltteU tutklctottuanaxi toisille a n -
tarmellle. k u n bcimtaqyäll I!6IUqt(iien^^
lapioi Ismaelia seOBo. AnUaaotBbin
on tuolla l>ahiinlria^Wff mtiahiBfto: P B T
rasta k a n alatte faarjcätdla taas
1'r
I,