Vapaus, February 12, 1925

              K a l i Torstaina* l^hnik. Utiir^ Feb. 12l3i, 1925
Onneksemme taas sei­lattiin
yhdestä xräilmanlopnsta. Jtiitattt-
•vassa siitä tosin ole erikoisen
linolisisaan oltuicaan, siellä kävijät
Kun eriinnnäkseen ovat *'saratto-iriiä".
Ulitta maoaBa Ameräcassa
vahnistottiin vastaanottamaan ina-ilmanJoppna
kaikella hartaadella
Tcöko viime viikon ajan. Vilpittö-
•iriiä uäcoväisia ei ollnt paljon — ei-liän
niitä ramnatun mokaan kovin
paljoa saa ollakaan — pikku ryh­miä
vain siellä täällä. Suuri enem.
mistö odottajista oli monesta enti­sestä
-mäifanänlopun odotuksestaan
tunnettuja Seitsemännen päivän ad­ventisteja^
Lahkon nykyinjen johta­ja
on Los Angelesissa asuva Mrs.
3!argaret Rorwen, "pieni vaatimat-nolaan,
mutta ankara tuomiopäivän
ennustaja. H|n se oli ennustanut,
että viime lauantaita, helmikuiin 7
päivää, vasten yoUä piti tuomiopäi­vän
pasuunan soida, maihnanlopun
juhlamenojen alkajaisiksi.
Mrs. Rowen, samaten kuin kym­menet
pienemmät profeetat ympäri
maan eivät olleet täysin selvillä kai­kista
anailmänlopun yksityiskohdis­ta.
Mutta siitä he olivat varmoja,
•että nyt sen piti alkaa. Mahdolli­sesti
siinä menisi jonku^ verran ai­kaa,
ennenkuin mailma ihan tyyten
loppuisi — kukaties seitsemän päi­vää
eli yhtä pitkä aika kuin tuh­raantui
mäilman luomisessakin. A i ­noastaan
kaikkein yksinkertaisim­mat
uäcoivat mäilman menevän toh­joksi
yhdessä sydänyön myllerryk­sessä.
Yleisenä hiulona oli, ettS* nyt
tyinen paperoitsija Robert Reidt.
Hän oli kovassa touhussa yrittäes­sään
saada myydyksi resuisen nä­köistä
autoaan, josta hän vaati 310
dollaria. Juuri tuon summan hän
selitti tarvitsevansa päästacseen ve­loistaan,
sillä hän sanoi tahtovansa
saada kaikki suoraksi, ennenkuin
tässä pilven seBtään istutaan. Hä­nen
tyyniluontoisen näköinen vai-monsa,
virttä hyräillen, kuuraili pa-tojaan
j a pannojaan. Heiriän nel-
^ä lastaan kävivät koalaa kuin a i ­nakin
ja ätte palasvat kotua od.ot-telemaan
vanhempiensa kanssa, mil­loin
pilvenlonka alkaisi näkyä lä-hinmän
mäenztyppylän takaa.
K i v a t pääsSän kulki Reidtin
luonä yhtämittaa uteliaita naapu-räta,
jotka enbnmäkseen vain tuli­vat
hänen kanssaan-JdistetemSän ja
toman näköinen perheenäiti", sa-" häntä kiusottelemaan. Vjhdoin
Reidt, väsyneenä väittelemään, me-m
maata. Mutta hänen innokkain
udtonväjensä IViIlard IDama, 3cir-vesmies
ammalöltaan, tnskasttu naa­purien
tnngettelusta, heitti heidän
niskaansa muutamia ämpärillisiä
vettä, säten TrajottaBn joukon, ja
palasi sitte taas rukoilemaan.
Toinen joukko •rfBkovaisia, "Pufe-dasuskoiset*'
seitsemännen päivän
adventistit, olivat iokoontune«t
Valley Stream nimiseen paikkaan,
Ne^ Torkin valtiossa, samaten ma-ilmanlopun
varalta. "Reidän joKta-jaasa
tm Mrs. Catharine "Kennedy,
pitkä, vaaleaverinen, 35-vuotias nai­nen.
^ IHn ei näyttänyt riiirikä|Ln
Tarmalta mäihnanlopun tuleniisesta
juari nyt, koska -vielä -viime tingis­sä
ajatti tonnin krnhiiliä kellariinsa
ja sanoi laumalleen, 'että hän pöan-
K n menettää laiken luottamiä:sren-
Htolcaa tlmia Vanconver-surea
lalvestySliutea työoloista ja riea-aoitta.
Ensiksi töitä täällä tehdään ny­kyään
joka päivä näissä kaivoksis­sa.
Jos pim. omaat sen oanem
»<jos sitä- siksi voidaan nimittää) et­tä
olet islaisuudessa myymään tyo-voimaaä
työnostajille, kaivosparoV
neille. Sillä suuri on työnkysyjäin
lukumäärä täälläkin aina päivittäin,
kaivosten päällä kauppaamassa työ­voimaansa.
Saadakseen äten tyy­dytettyä
ne välttämättömät niukat
eläraänvaatimukset, jotka meillä
työnraskaan raatajilla vaan on mah-ddllisuas
työssä ollessannnekin saa-
-yuttaa. Työnteettäjät taas osaten
Kristuksen tullessa toisen kerran « M " - ^ » ' ^ " » " . jos el mäilman-maanpääUe
kaikki uskovaiset, "tai- loppua ala kuulua,
maallisen :yljän valitut-morsiamet", Mntta Los AngetesiBsa '«'i »»ko
nostetaan jollakin ihmiselle käsittä- horjunut, va^k& ,yö kuluikin ihnan
mättömällä -voimalla, jonkunlaisessa
''<wälköisessä pilvessä", ja kuletetaan
ioäceälle -vuorelle lähelle Holly-
••woodia, .Cäliforniassa, mist^ he tur-
-vällisesti 'voivat katsella ' mäihnan­lopun
:kauhii ja. s^oska vuori ei ole
Icaukana laas Angelesilta, niin Mrs.
•Eowen 'ja hänen seuralaisensa voi­j
a t sille ?kiiv6täkin, jos ei. pilveä
alkaisi kuulumaan. Johtajien ar-
-vion miikaan piti uskovi|isia karttua
laakkiaan i-44jDW) *—^ maapallon -vä-kaokunn
«erratea kylläkin pieni l u ­ku,
mutta: mustanaan niitä olisi o l ­lut
ylifeim xCTipBMihilipuIla; /
Patchpgiffii Long Islandin saarel­la,
lffew ^inätin \>»Hio8sa on ihan
tcäsella läärellä, ^ a a t a kuin Los
Anjgetes. Ilutta (Dli sielläkin 35-
ienkiaen ^Jnriäuäkovaisia,; jotka
olival; myyneet '.kdiken maallisen
omaisarttenBa JBL 'ratihallisesti odot­telivat
määrättyä 'bfttkeä. Siellä,
niinkain kaik9äalla muuallakin, oli
turha rava. ysätlSä liäille puhua
jälkeä, yhtä Inriiaa »Sitellä vaka­vasti
kum JlySdä atöko asia leikiksi­kin,
flddän tidEonsa pantsarnn ei
mätään pysfltynyt" Virsiä ^«isaten
ja raamattna laesktfllfin "he vain
odottelivat aikaajMa. "Eätoroatto-mille
heinä oli. •jjamxtDa raamatun­lauseet
vastMikBekiS jksSkkeen; nos-!
taen olmänia taivasta iohfien ja
kärsivällisesti iymyiöfin 1» ^vain
sanoivat: -^ottakaa, aoin jnäet-te!"
— Monta raviDtaa he fiiy&t
näinä viimeidnä päivinä ikäyttätoeet
kuin porkkanoita ja rettS. '
Uskovaisten paikalliseoa jolitaja-na
Long Islandissa oli saJaalaässjnD-mitään
erikoista -tapahtumatta. Aa­mun
-valjetessa pierii opetuslasten
ryltnui, oskflJEaesti -ätnsoi naispro-i
feetan kanssa, joiika pään päällä
he sanoivat näkevänsä pyhimyksen
sädekehän, nostan .'sihriänsä äman-goniurnsua
koihiSen. j a ' yhteen. Jää­neen
holden: ,
'^aHmankpim on Ikätossä."
Mailmanloppsa «n tätä ennen,
jollakin taholla «dttfeettu harva-se-^
vuosi, ja- tietysti' vasfedeäkin odo-,
tetaan. Aina sje ovat meniBBet si­ira
snnn, mutta nntäp^ säilä «n -vä-.
raa-viUa kerroilla odotetaan.
Yleensä on ma2naaili)piBn iiayt-tämö
ollut yhtä ikriräniserfa Imvi-telta
kuin tämä viimemenkih. Us­kovaisia
ei viedä monnia tietä "tair
vaaseen, vaan jollekin turraTBaeTle;
korokkeelle, tässä tapax&seaaa la­etta
siellä on aina käallä fHmikavJ-en
ottajia, sillä kenelle -noita
mejä enää näyteltäiain imailman-:
lopun jälestä? Vaan • sentShden, eft-tä
valittujen joukko, tuo "pidim-nen
lauma", saisi mailmanlopon hir­muista
sen tosiknsfällisea nastinnon,
jota he ikänsä kaiken ovat atävoi-
^leet. Oikealle kristitylle «ma pe­lastus
on vain puoli antaodesta.
•Toinen, ja tarkempi pnoH on se,
>että saa rauhassa katsella, kuinka
ndita uskottomia, "suruttomia" ^
dufetaan, ja kuinka ne helvetin lie­keissä
kiemurtelevat. Sillä sisim-mältä
oleAiukseltaan kristinoppi on
itsekkyyden huippu.
kansan, aotta käytti roumistansa
liika paljon etokomamsa ja: sil­loin
tällöin tahtoi toUa niitä^ Oino­sen
tavaUisia liikkeitä että käsi ba-puUee
tukkaa.,
Sitten oli vielä mnutamia pie­nempiä
oäa kuten Arv) Salminen
rovastina, ^Viki Jarvis lukkarina,
Olivia Kauhanen rnotovaivaisena,
jotka myös veivät osansa tyydyttä­västi.
— A. R.
EripaikloiU
CHASE RIVER. R C
käyttää tätä kapitall^in vara-ar­meijaa
8. o. työttömäin armeijan o-lemassaolpa
liike-eduikseen, kiris-taakseen
siten -vumeisenkin hikipt-isaran
-raatajain selästä, jotka työs­sä
käyvät. Niinpä tämä kaivospa-
[Tooriien mielivaltainen ja räikeä
menetelmä ilmeten täälläkin mones­sa.
eri muodossa, lisäten yhä joka
päivä melkein poikkeuksetta tätä
kurjäin työttömäin lukumäärää.
SiUä kaivosherrat täällä ovat kyke­neviä
liarjoittantaan 'työläisten kans­sa
-menetelmää -sellaista, joka vaan
on mähdoUista BellaisiUa työaloilla,
kun on tämän saaren kaivostyö­läisten
työala. Jossa ei nim. ole
mink^nlaista taloudeUista järjestöä
)työläi8illä, enempää taloudellista kuin
' poliittistakaan lulcuunottamatta kahta
'•'kommunistipuol. S. J . osastoa ja ai­na
maakuntavaalien edellä henkiin
herätettyä, kaiitskylaista Socialist
Party of Canada -englanninkielistä
ifeeitsemän jäsenistä osastoa Na-naimoj
»a, joka osasto kuten sa­nottu
nukkuu 'sikeintä kapitalistein
tuudittamaa utftaan aina vaalien vä­liajoilla.
Palataksemme -Jiudelleeh siihen
kaivosparoonien daällä harjoitta­maan'
.niielivaltaiseen menetelmääin
työläisiä kohtaan .-mainittakoon niis­tä
joitakin. Ensiksi itse näkemäni
totuuden pemstleella voin ilmoit­taa
että '«mainafit". Jotka työntävät
tääUä UiS. kontrafatisysteemillä, ja
Icuten tiedämme -etteivät kaikki työ­läiset
omaa samanlaista tuotanto-
']fykyä^i;yönopeut^, niin näille van-liä:
yhtä hartaasti mäitä tasa «eu-.h^jug^ja heikoaunan työkyvyn o-maa-
triUe työläisille vaan yksinker­taisesti
'laitetaan 'pienemmät her­rat
/(paasit) ilmoSttamaan että: " s i -
alille ei ole mitään 'tät^ aamuna".
Tilalle laitetaan samaan työpaik­kaan
samana aaronna -vahvemman
,h el„l e H_ ol„l yw' oodia — ei sentahd,e n, työ_vo„im^an, _ o„m. ,a_a;v^a.t. . ,iij,a^ enemm, än
osastansa oloa sen, mitä kujalSja
oli tarkoittanutkin, jota' rastoin
_Hanna Korhonen, edeUisen miniä­nä
ei oUut olkisen «yventyayt o-saansa,
vaan oK hän liiaksi flek-maattinen.
L Kotimäki, edellisen poikana,
Sakarina, oli myös osatto oikeaan,
sillä hän luonnehti täydeUisesli yk­sinkertaisen
j a jäykäÄ taloapoikais-tyypin.
Eritote^ tekee mieleni lau­sua,
että KotimäeUä on juhlaUinen
ääni ja lausuminen selvä§, niin lau-laissa
kuin puheessansalda, jota
katsoja hyvin mieltyneenä kuonte-lee.
• • •
Nummi, Taneli Risfahona, suoriu­tui
myös tehtävässään tyydyttäväs­ti,,
tulkitsemalla esiin äveriään ta­lonpojan,
kun taas
Tyyne Nieminen, hänen vaimon­sa,
ei oUut ensinkään tehtävänsä
tasolla, oli näyttämöllä, kuin jos­tain
ranne heitetty ja sitten ei osan­nut-
katsella mnuaUe kuin kuiskaus-koppiin,
. joka tapa .olisi ennenkaik­kea
poistetta^
Tyyne • Kebman, edelUstea tytär
Hanni, oli hyyia pirteä, maalaistyt-
(Oli liiani. hienonnäköinen toisten
rinhaila, stiyöskin roolin muistamat­tomuus
t ^ haittaa hänen esiintyi
Aatu Koiibonen, hänen kasvattin-sa,
o l i hyväsjidäminen ja rehellinen
Maunu, jollaisena ympäristönsä oli
häntä tottunut ^itämäänkin.
Oskari Jokela, oli ulkonaisen ko­meutensa
puolesta hyvä kapteieni
^ i n ö Tavast, nmttä puhuessansa
blisj pitänyt saada ääntäminen jon-kunverran
terävämraSksi, sotilaalli­semmaksi,
-SiUä kapteenin äänessä
ei saa oUa mitään v^yvää nuot­tia.
Aili Jokela, palveOja Hintikkalas-sa.
näytteli aika hyvin reipasta ja
vilkasluontoista maalaistyttöä, lai*-
loi myösh hyvin.
^Tnga Horppu, Ollina, oh verra­ton
pojan nulikka. Täytyy sanoa,
että hänellä on paljon, näytelmälH-
'siä taipumuksia "tenipperament-tia",
jota hän voi tarpeen mukaan
hallita, olla ninrittäin kädenkään­teessä
floinen, hilpeä, kiihkeä, su­rumielinen
ym.
Yrjö Oinonen, nimismies Alfred
komppanian, suosituimmat miehet.
Eikä ensinkään tule sekään kysy­mykseen,
-vaikka, nämä 'iäkkäämmät,
heikomman työvoiman omaavat työ-
Jäiset, olisivat jo vuoäkauäia tuot-
-taneet -vdittoa yleiunäätäisen raa­dantansa
-avtilla, enneE^tSänkin täy­teläisin
(kapitalistein ikassäholvei-fiin.'
Toiseksi heidän niMivältainen
ntenettelyntä ilmeten pa3kanmaksu-jcysymykses^
Täälläkin Ikon "'mai-nareille"
p i ^ a l muka olla, -maina-rien
ja kom^anian välillä tehdyn
«ormnuksen perusteeUa jonldrilai-nen
pohja pääpaikka, jollei aimit-täin
TOI kontnätdissa ansaita, «il-len
«anotun pohjaptdkan. määrä sa­na
hhijkan yli S «dollarin päivältä.
Kuitenkin nämä tällaiset -työläis­ten
j a herrain -väliset kamarisopfi'
mukset ovat voimassa ja tarkoitta­vat
jotaikin -vaan min kauan kun
herrat sen hjrväkseen näkevät. Sil­lä
täällä ilmenee myöskin tapauk-että
nämä armolliset herrat.
syrjiäs. Koten tssiinkin saaren
maan varsinaisen väestön keskuu­dessa
yleensä, sillä he uhraavat k u -
ken joutoaikansa, kaiken elämän
energiansa j a kaiken sympatiseera-nks
»n»« antavat komppanioitten
suodmain ja toimeen panemain j a l -
kapaUopeUen byväksL SiUä työ-maiUa
j a kaivoksien päällä ei hei­dän
kuule keskustelevan muusta
kuin ensin puoliviikkoon saakka he
puhuvat menneig^i jalkapallopeleis-tä
ja jäUdpaoliskoIla viikkoa tule-
•vista ''keemeistä." ~~ ^
Vaan nyt kumminkin taas kuuluu
kummia' tämän ' saaren työläisten
heräämisoireista.' Sillä kuulemani
mukaan on täällä Nanaimossa ja
3nnpäristöUä oUut kiertelemässä jo
parin viikon ajan O. B. U . organi-seeraaja.
TuUut tänne jostain
mannermaat! puolelta. Kaksi ko­kousta
ön jo tähän mennessä pi­detty
Nanaimossa, jossa ensimäi-sessä
pitäisi ilmoittautuneen 35
"mainiaria" haluavansa liittyä sa­nottuun
unioon jos se tulee perus­tetuksi
Semraavassa kokouksessa
pitäisi Enotta unio-osasto perusta
tun Nanaimobn ja siihen yhtyneen
27 jäsentä.' Itse puolestani lausun
tätä työläisten yhdistymispyrldmyB-tä
tervetuDeena, vaan omaan kui­tenkin
i^m paljon pessimistisyyttä
vielä -tSatän saaren varsinaiseen
inassajoukkoon nähden, että kun ei
vaan kävisi kuten täällä ja muu-allakm
kävi O. B. Udle sen "ku­koistuksen"
aikakautena. Ja kuten
kävi pari vuotta sitte " U . i l . W. of
Amieooa" unioUe jolloin sen ta­holta
yritettiin järjestää tämän saa
ren "xaainareita", joita Jsnkun ver­ran
myöskin yhtyi sUloin viime mai­nittuun
järjestöön, vaan joka kai-vosporhojen
yhteisen toiminhan ta­holta
tukahutettiin heti alkuunsa.
Nimittäin joitain työstä erottami­sella,
kaivosten inenemmällä voi­malla
käyntiin panolla, j a vieläpä
ainakin yhden kuvoksen tykkänään
seitauttamiseUakin. Toivokaamme
kditenkin tällä kertaa onnistutta­van
'paremmin, inäettyhä opetukse­na
entiset häviöt ja epäonnistumi
set. Ja me kommunisteina itseäm­me
pitävät — rallQcBkin sanan va-janäisessa
' merkityksessä — tie-dämmei
myösldh silloin jokainen,
mikä on meidän töMtävämme, työm­me
j a toimintamme unionistiseen
liikkeeseen nälflen. ^
Lopuksi kuitenkin meissä työl&
sissä yleensä, kansallisuuksiin kat-somattta,
lepää ^sellainen perinnäi­sen
vaiston painajainen — tietä-^
nföttömyys — -me 'kyUä yaistonrai-;
sesti tunnemme «tätä painajaista
vaan sitä selvemmm' me monelta 'eri
suunnalta jokaimiväisessä elSmis-sämme
— tässä olemassa olemme'
kamppailussa^ — tunnemme ne l ia
pitalisiisen yhteiskunnan purista­mat
rautaiset 'kourat ja kahlehti
jotka ovat lujasti kiinnitetyt koko
työväenluokan Tierikiseen ja rini-miiUiseen
olemukseen — ^ mut­t
a ron tdisarvdinen' as ja tiedämme­kö,
tai Tialuammeko'edes tietää nii­tä
^ i d ä n olisi tehtävä liäitten kali^
leitten -poiötamiseksi. ~ "F. Kivää.
to, muuten paikallaan, mutta lau- Segersparre (seiväspari), osasi mat-
)ut tahtoi mennä jnoksemalla. kia hyvin rootsinmarteellista suo-
Anna J S r i s , m» Ysrtiaismh P)9» js roMtCTJro» oKsi oHut pai-sia,
työnteettäjät, ilkenevät maksaa työ-läiseUe
jossain tapauksessa niinkin
alhaisen palkan, että' kolmen _ ja
neljän dollarin ympäriUe ja jodcus
siitäkin aUe. Sitte jos menet mak­sun
aikana kysymään tai olkeainmin
sanoen psrytämään lisäpalkkaa, niin
nämä herrat kylmäverisesti Isilmi-ään
räpsäyttämättä vastaavat: " s i -
nullaban on oUut, kolipatkka, ja kos­ka
et ole voinut siinä Tkontrahdin
jälkeen ansaita palkkaasi, niin jo­ku
toinen voi". Voiko julkeampaa
^'avopaja"-järjestelmää ilmetä?
Tämän Ja toisen suontaisia esi­merkkejä
voisi täältä lueteUa enem­mänkin,
vaannämä ehkä jo riittä­nevät
tuomaan julki sen totuuden
mikä on vaan tulos työläisten tie­tämättömyydestä
ja järjestäy^nmät-tömyydestä.
Jatkuen « t a edelken-kin
ja ilmeten yhä räikeimmissä
muodoissa, aina niin kauan kuin
työläi»esä pysyy yksilöonnen tavotte-lu
pSiSSi»n\9ei»t lookkaedut jääden
K i r j . taJT DE MÄXJPASSANT.
Socmennos.
Herrat -vetäytyivät puolisen syö-|
tyään tupaMcahuoneeitccn -vilkkaasö
keskustellen keskenään. Puheena!-;
heena olivat toivossa -olevat suuret
perinnöt ja omituiset jälkisäädöis-ehdot,
TSL he Brument, jota väliin
kutsuttiin '"ponnestariksr', väliin
taas 'Tcujiluisaksi a«an^jaksi", no­jautui
taXkauonin kylkeä -vastaan.
—"Tänä haavaa on tehtävänäni
etsiskellä perillinen, joka katosi su­rullisten
olosuhteiden -vaTlitessa"
alkoi hän kertoa. •"Tapahtuma on
yksi noista tavanisista kalterista
murhenäytelibistS, jcita. sattua joka
päivä kaikessa hiljaisuudessa, i l ­man
että koskaan kuullaan niistä
-pnhuttavankaan. Ja kuitenkin on
se pöyristävin tapahtuma,-iosta mi
nä koskaan, olen kaunat puhutta-van.
••
' Noin puoU vuotta sitten ^tsut-tiin
minut kuolemaisillaan olevan
naisen luo. Tämä sanoi; "Hyvä
herra, minä haluan antaa teille vai­kean,
intkällisen ja hyvin kummal­lisen
tehtävän. Olkaa hyvä ja luke­kaa
tuolla . pöydällä oleva jälkisää­dökseni.
Täten lupaan teille viisi-tuhatta
frangia palkkioko, jos puu­hanne
eivät johda suotuisiin loppu­tuloksiin,
ja satatuhatta frangia, jos
puuhanne onnistuvat. Kyseessä on
poikani etsiidceleminen minun kuol­tuani"
Minä näin^ olevani rikkaassa ta­lossa.
Upeasti sisustetun huoleen
lattia oli pehmoisten ^mattojen peit­tämä
ja sen .seinät oifvat yityleensä
koristetut kudotuitta kuvaliisilla
verhoilla, jotka tavattaan vahnensi-vat
äänen soinnun.
Kuoleva jatkoi yedeUeen: "Te
olette- ensimmäinen ihminen, joka
saatte tietää hieman minun surulli­sesta
elämäntarinastani Minun on
viimeiset voimani ponnistettava- voi­dakseni
kertoa sen loppuun saakka.
Minä tiedän teidät mieheksi, joUa
on sydän paikallaan rinnassa, ja sik­si
on teidän saatava tietää koko
totuus, jo» te kerta todellakin tah­dotte
auttaa minua. Kuolkaa siis:
Ennen naimisiinmenoani rakastin
minä erästä nuorta miestä. Van-hempani
J8 muut likeiset sukulaise­ni
jyrkästi hyUtäsivät hänen kosin­tansa
sen takia, että hän muka ei
oUut heidän mielestään kyUin ri­kas.
Vähän aikaa senjälkeen nai­tettiin
-minut erääUe upporikkaalfe
pohataUe, ja minä tottelin pelos­ta
. . . hyvinkasvatettuna tyttäre­nä.
MeiUe syntyi yksi lapsi, p o i k a . ..
Puolisoni kuoli muutamien vuosien
kuluttua. ,
Rakastamani nuori mies oli myös
täUävälin mennyt naimisiin. Kun
hän sai nyt tietää minun olevan
lesken, valtasi mitä hiUittömin tus^
ka hänet sen johdosta, ettei hän
myös oUut aviositeistä -vapaa. Hän
kävi luonani,: itki ja nyyl^kytti,
ikäänkuin hänen sydämensä olisi
oUut pakahtumaiaUaan. Hänestä
tuli ystäväni." Ehkenpä minun ei
olisi pitänyt -vastaanottaa häntä.
Mutta minä oUn niin kovin yksi­näinen,
niin suruissani, niin epätoi­voinen!
Ja minähän rakastin hän­tä
yhä. Kuinka ankara eikö elämä
ole kuitenkin monastikin!
Minulla ei ollut ketään toista niin
läheistä maailmassa, kuin hän. Van­hempani
olivat nyt myös vainajina.
Hän tuli usein ja vietti monet iUat
seurassani. Minä tiesin, ettei mi­nun
oikeastaan olisi tuUut salUa si­tä,
kun hän kerta oli naiMisissa toi­sen
kanssa. Mutta minutta ei ollut
voimaa Sneltää häntä käymästä luo­nani
,
Koitenlcin, mitäs virkaa nyt on
kaikilla tyhjillä kauhisteluilla ja'
kienuluilla! . . . Hänestil taE ra­kastajani!
Miten aäat johtuivat
siihen, «n y^edä, luullakreni ei ku­kaan
pysty selittämääa sStil Ja
miten toisin voisi mielestänne olla-
Icin, 'kun kerta kahta ihmistä vetää
-molemminpuolisen r&kkabden^ vas­tustamaton
voima' toistensa " puo­leen?
Sanalla sanoen, hyvä herra, mi­inusta
tuli hänen rakastajattarensa,
ja minä olin onnellisista onneUisin
kokonaista kaksitoista pitkää -vuot
tta. ."Minusta tali somalla — j a se
juuri on suurin heiTtkouteni ja rauk­kamaisuuteni
— myös hänen vai­monsa
ystävätär.
3Ie yhdessä Icasvafhnme -poikani
niiehek^, järkeväksi Icunnon ihmi­seksi,-
jossa - «U runsaassa määrin
kauniita ihanteita, tahtoa ja älyä.
Poika täytti vihdoin seitsemäntois­ta
vuotta.
Hän rakasti 'tuota minun .
minun ystävääni melkein yhtä pai
ijon kuin minä. Hän kunnioitti suu
.reAti häntä kdko syddmustään, kiin
hän oli tottunut hänessä aina na
kemään mallikelpoisen, älykkääfa
rehettisen ja «iikeuclentuntoisen mie
hen. Hän piti häntä väin äitinsä
vanhana uskollisena :ystävänä ja sa­malla
tavallaan henkisenä isänään
holhoojanaan .ja suojelijanaan.
Kenties hän ei Itoäkaan tullut lä
hemmin mielessään punninneeksi
suhteitamme, 3cun hän oli tottunu
varhaisimmasta lapsuudestaan alka­en
näkemään tämän miehen kodis­samme.
Eräänä iltatra .«öimme me kolme
-yhdessä iliallBta. N&m tapahtu
joskus ja sellainen tapahtuma oi
minusta aina snuri juhlahetki. Mf
uä odotin, heitä molempia, j a mie
tin -sisässäni, kampi heistä saapuisi
nyt ensiksi illainsellemme. Ov
avautui samassa— ja siinä olikin
ytftäväm. Minä kiisin häntä koh
den avosylin, ja hän suuteli piit­kään
ja sydämellisesti minua, Sil-
Otsikossa mainittua Jack Londonin kirjaa on nyt taas saa­punut
Vapauden kirjakauppaan Suomesta ja tällä kertaa siksi
paljon ettei ole pelkoa, ainakaan lähitolevidsuudessai, sen lop­pumisesta.
* '
Vapauden konttori pyytää ett& ne henkilöt, jotka tätS kirjaa
'ovat tilanneet, sitä kuitenkaan saamatta, sentähden ettei sitä ole '
oUut lähettää, nyt uusisivat tttauksensa ja siUoin tilaukset täy­tetään
viipymättä. Täten meneteUen voidaan säästyä muuten ^
mahdoUisista erhetyksistä.
Tämän arvokkaan kirjan hinta on ainoastaan 86e. Tehkää
tilauksia nopeasti
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA.
Box 69. SUOBURY, ONT.
Ihninqiei elä aiooasraan lei\^ä
Tämän nimistä, osuustoimintakysymystä ^t^alaisevaa pikkukir-asta
on Vapauden konttorista lähetetty kaikille suurimpien paik-cakuntien
asiamiehiUe, ttman tilaamatta, myytäväksi. Lähetys
Itse kutakin asiamiestä kohden on oUu^ korkeintaan 20 k p l
> Tietysti on tarpeetonta enempää tästä asiasta puhua, sillä Vapau­den
valppaat asiamiehet ilman muuta tietävät mistä on kysymys.
Pienempien paikkakuntien asiamiehiä ja yksityisä krjdli-suuden
harrastajia varten on tätä samaa vihkosta vielä saata­vana
Vapauden konttorista. Rientäkääpä tUaamaan. Hinta lOe
ja Bsiamiehille tavallinen alennus.
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA.
Box 69, SUDBURY, ONT.
lom kuului hiljaista kolinaa, joka
«mkytö . meidät riistäytymään toi
sistamme erilleen. Jean, poikani,
seisoi kalmankalpeana edes^mme.
Seurasi hirvittävä kanhunhetki.
Minä ojensin rukoilevan tavoin kä­teni
poikaani kohden, mutta hän
oli jo hä-rinnyt. Hän oH syöksynyt
päistikkaa huoneesta ulos.
Murtuneina, voimatta virkkaa sa­naakaan.
Seisoimme me toistemme
kanssa siUnätystefl. Viimein vai­vuin
minä .nojatuoliin. Kouristuk-sentapainen
nyyhkytys salpasi 'ttii-nun
hengitykseni ja minut valtasi
kuvaamaton • tnskallisuudentunne,
jonka aikaansai aavistukseni arvaa­mattoman
suuresta onnettomuudes­ta,
ja hirvittävä hävyntunne, joka
pakostakin moisessa silmänräpäyk­sessä
vihloi ja ^viilsi poltinraudan
tavoin äidin sydäntä.
Hämillään seisoi hän edessäni
rohkenematta lähestyä tahi puhu­tella
minua pelätessään Jeanin pa­laavan.
VihoviimeJn sai hän vai­voin
sanotuksi: "Etsin hänet kä­siini
, . . selittääkseni liänelle kai-ken
. . . minun täytyy puhua hä^
nen kanssaan.
Ja hän läksi.
Minä odotin. Minä- olin aivan
pois suunniltani, vavahdin vähim-mästäkin
risahduksesta, kapsahdin
hädissäni ,istualta seisoalleni j a jou­duin
yhä kiivaamman, sanomatto­man
mielenliikutuksen valtaan.
yanoin tnnnin — kaksi — t u n ­sin,
miten kuvaamaton pelko lisäy-tyi
yhtenään sydämessäni, tuskan-tunne,
jota en toivoisi pahimmaUe
vihamieheU«nikään. Missä oU lap­seni?
Mitä hän teki?
Puoliyön aikana toi kaupungin-lähetti
kirjeen rakastetultani Muis­tan
vieläkin sen sisällyksen: "On*
ko poikasi palannut? En ole löy­tänyt
häntä. Odotan alhaalla ka­dutta,
koska on tahdo tulla ^lös tä­hän
aikaan yöllä." -
Kirjoitin lyijykynällä samatte pa-peritte:
"Jean ei ole tullut. Sinun
on ehdottomasti löydettävä hänet."
Ja minä^ odotin Jcoko yön -—koko
yön. Minä olin vähällä tulla mieli­puoleksi.
Teki mieleni huutaa,
juosta, paiskautua maahan. Vaan
kuitenkaan en minä hievahtanut
paikaltani, minä istuin vain hiljaa
yhdessä kohdin ja odotin,. Mitä oli
tapahtunut? Sitä en voinut aavis­taa.
Nyt' aloin pelätä, että he hyvin
kin kohtaisivat toisensa. Mitä mi
nun poikani silloin tekisi?^ Hirvit­tävät
sieluntuskat kiduttivat minua.
Voitteko mielessänne kuvitella tä­tä
yötä, hyvä herra. '
Sisäkköni, joka oli kaikesta tietä
bätön, eik^ aavistanut mitään, tuli
ja meni lakkaamatta. Hän epäily
mättä uskoi minun kadottaneen jär­keni.
Lopulta lähetin minä hänet
huoneesta pois. Hän juoksujalkaa
riensi hakemaan lääkärin, joka ta­pasi
minut • hermokouristusten koh­taamana.
^
Minut vietiin vuoteeseen. Mi­nut"
yllätti hermokuume. Kun ml-nä^
itkäUisen sairauteni jälkeen jäl­leen
palasin tajuihini, näin minä
vuoteeni ' vierellä rakastettuni —•
yksin. Huusin: "Missä on pokal-ni?
Missä on lapseni?" Hän -ej
vastannut mitään. Minä sopersin:
"Kuollutko?" Kuollutko? Onko
hän surmannut itsensä?"
Hän vastasi" silloin: "Ei, el!
Mutta kaikista ponnistuksista, huoli­matta
emme ole onnistuneet saa­maan
selville hänen oleskelupaik­kaansa."
•
Syvällisesti katkeroituneena, ol­len
tyyten pois suunniltani — jou­dutaanhan
välistä sellaisiin selit­tämättömiin
ja mielettömiin vihan­puuskiin
— kiljuin fhinä: "Minä
kiellän teidät astumasta jalallakaan
ovicni sisäpuolelle, ellette .löydä
häntä käsiin. Menkää!"
Hän meni.
Minä en ole kertaakaan sen
koommin jälleen nähnyt kumpaa­kaan
heistä kahdesta —- ja tämä
tapahtui kaksikymmentä vuotta sit­ten.
Voitteko ajatella,
elämän! oli kaikki nämä pitkät -vuo­det,
voitteko mielessänne kuvitella
tätä hirmuista rangaistusta, äidin-sydämen
alituisia kuolemantuskia
— t ä t ä loppumatonta odotusta...
Mutta ei! Kohta ei ole enää mi­tään
odotusta, sillä minä kuolen —
kuolen jälleennäkemättä kumpaa­kaan
heistä kahdesta.
Hän, ystäväni; kirjoittaa jo kah­denkymmenen
vuoden ajan minulle
aivan joka päivä, mutta minä en
ole tahtonut vastaanottaa häntä, en
sekunniksikaan, sillä minä uskoin,
että samassa silmänräpäyksessä kun
minä jälleennäkisin hänet, kuvastui­si
poiksinikin silmissäni, Minun poi-cani!
Minun poikani!
Onko hän kuollut? Elääkö hän
vielä? Missä hän piileskelee? Aa-vain
merienkö takaisissa maissa joi­den
nimeä en tunne? Ajatteleeko
hän minua? Ai, jospa hän tietäisi!
Kuinka, julmia ovetkaan omat lap­set!
Voineekoban Iiän tajuta, mi­ten
hfarmuisiin kärsimyksiin hän
tuomitsikaan minut, mitkä kaikki
S
SDomeeD
Kurssi
mk. 39.00
^ Ddlarista
LXHETYSKULUTt
40o lUipiyksiBtil ftUe 980.00/
60e lähetyksistä 980—959.99
asti, 76e lähetyksisat 960.00
^•999.09 Ja 91.00 kaikilta
9100.00 taikka sitft suurem­milta
Ifihetyksiltil Sahkösano-nalähetykBlIle
on kulot $6.60^
Torontossa ottaa rahavSU-tyksia
vastaan S. O. NEIL,
967 Bröadview Aye.
Sodbiiryss^ Ja ympSriitölIft
asoviiit voivat liäyda Vapsuden
konttorissa tteduvtanuttsa eri­koiskurssia.
LalvapUelteja nyydiSa.
TIsdastalcaa piUltlosIoita.
VAPAUS
Box 69. . . . Sadbury, Ont.
sittävä hänen takiaan? — Ja mlnB.
hän olin siUoin vielä noorii Aavis­taako
faän, Jcuinka minä rakastan-kaan
häntä hellimmällä gidinsydä^
mcllä? . , . Eikö tämä ole totta to*
siaan julmaa?
Kertokaa hätielle kaikkityyni, l u i -
tä olen puhunut, viime sanani:
"Lapseni, rakastettu lapseni, aift
ole niin julma ihmisiä kohtaani
Elävä elämä itse on kyUin raakaa
ja hurjaa ilmankin. Rakas lapse­ni,
palauta usein mieleesi, mlnkä^
laista elämää äitisi on viettänyt sii­tä
päivästä lähtien, jolloin sinil hyl­käsit
hänet. Rakastettu lapseni, a n ­na
hänelle anteeksi ja rakasta hän­tä
nyt, kun hän on kuoUut, siHä hän
on tehnyt mitä vaikeimmat! ja ras-
«kalmman katumuksen.''
Vain valvaloisesti hengitti hän j a
puhui sanat katltonaisesti ja vapise-vdUa
äänellä, ikäänkuin hänen poi­kansa
olisi ; seisonut hänen edes­sään.
Sen jälkeen lisäsi hän vielä:
"Sanokaa hänelle myös, että - - -
ipinä en koskaan ole — jälleerinäfc.
nyt häntä — tuota toista. Mutta
millaista Jättäkää nyt minut yksin. Minä
tahdon kuolla yksin, kun kerran he
eivät ole luonani!"
Ja herra Le Brument jatkoi:
"Minä poistain, hyvät herrat,
mutta ininä suorastaan karjuin kuin
villipeto vaunuissani niin, että ajuri
kääntyi ja katseli pitkään minua.
Ja ajatelkaapa: moisia murhenäy­telmiä
näytettään lakkaamatta!"
, • • .
Minä en ole löytänyt poikaa. Te
saatte ajatella hänestä, kuten teitä
haluttaa. Minä puolestani kutsun
häntä — toj^eäksi rikoksentekijäfc.
si. • .
Tilatkaa Vapaus, To­veri,
Toveritar Eteen­päin,
T s ^ ^ Punik-id!
!n ainoas­taan
ädviäluokkatais^
^
telun kaimalla el^i%
belvetiotoskat mioan on ottot Itär- SanOtSalehtJat - Sr