Vapaus, March 13, 1923

              ?0 Tiisjaina, maalisL 13 p. — Tue. March 13.
jiJaf hbisrijäijestöil
Ai^ kapiiilistiset sotaMboittajat
h pToyosBaitontl
• o ~ '
Fsimsti-intemaiionale
nottaiaiteui
aa)
Xukiiolmassa
Ijir joutaa:
ilmestyvä «Arbeta-renm>
tiij'^
Mandan sähkösanoma ilmoittaa.
enä tultaisiin muodostamaan fascis-ti-
iijrernarionale, joka käsittäisi
käitiii viisi maanosaa. " -
5iJtä koituu kaunis yhteys! Ita-lian
nmi^^apoltt&j&t tulevat yhty­mään
amerikkalaisen Ku-Klux-KIä-'
rin raislaajat terroristit, joita
nyt rir^ • . ,,_
tulerat cfjenlamaBh vieläkin
Eui salamurhaajien kanssa. Unka-rais!;
aajat ja terrorisU
\-irallisesti kutsutaan. «hunneik­si,,
tulevat (^'entämään vieläkin
verestä höyryävät kätensä Snoinen
työvänluokan pyöveleille. ' Saksan
lahtarit heitläytj-väte etelä-afrika-laisten
kaivostyöläisten raurhaäjÄ-n
helmaan. Kaikkien maanosain ros­vot
ja rikolliset, jotia ovat suoritr
taneet tihutyönsä «isänmaan edun»
varjolla, tulevat liittymään koko
naailmaa käsittäväksi tunnot'tomaiT»
roistojen koplaksi. Pohjoisesta 'a.
«telasta, lännestä ja idästä astuvat
isiin ne, kaikki yhteiskunnan rikol­liset
heiteainekset, jotka- ovat ot­taneet
yhteiskunnaHiaeÄ-.-.mgraalift
urakalle Maailmanhi3t<>ria,:;ei- -;ot«?
milloinkaan nähnyt, sejllaista loista-vain
lurjusten' seuraa.-.. . ; . "^ -•
Ja minkä vuoksi?^ TtÄtysti..; kaik­kein
parhaimmasta syystä: pitää/C-seen
yllä järjestystä! ^ijä järjes­tystä?
Porvarillista. järjeatystä.
Mitä on porvarillinen järjestys?
Järjestettyä ep^äjärjestystä. , Joh-donmukaista
sekasortoa. Organi­soitua
kaaosta. .. • • ,
Porvarillinen järjestys on sotaa
ja taas sotaa. Porvarillinen järjes­tys
on taistelukentän systemaattista
teurastusta. Se on kansanjoukko­jen
murhaamista kapitalistien etu­jen
puolesta; englantilaisten öljy-voittoilijain
pyrkimyksen hyväksi
anastaa itselleen m.aailman öljyläh­teet,
samoinkuin -amerikkalaisten öl-jykuninkaiden
..samallaisten pyrki­mysten
hyväksi; imperialistien ikä­vöinnin
hyväksi. saada ryöstää ^isifr-tomaitaj;
kapitalististen soj^hank-kijain
rajattoman huijausvoiton hy­väksi;
yltiöisänmaallisten kaistapäi-den
hulluinhuonemaisen kunriianhi-mon
hyväksi; militaristien ihmissyön
tivaistojen hyväksi.
Porvarillinen järjestys on valti(^ii
pakkoepäjärjestystä. yksityisen omis-iMtusoikeuden
pohjalla: kapitaalin hav
joittamaa työvoimain ryöstämistä
oikeussääntöjen perusteella,' jotka
tuomitsevat arvojaluovali . omista­mattoman
kurjuuteen mutta salli­vat
kuponkejaleikkaavan laiskurin
toimettomana nähdä voittojensa a-lati
kasvavan; ryöstetyn proletaarin
poliisien, oikeusistfcmien ja vanki­lain
uhalla passiivisesti seurata
<|omaa nyljentäänsä, passiivisesti seu­rata
sjTJästä miten ' omistavat luo­kat
elävät yltäkylläisyydessä hänen
kurjuutensa kustannuksella, ime­vät
terveyden hänen .keuhkotaudiS'
taan, tulevat punaposkisiksi^ hänen
nälästään ja elämäniloisiksi, hänen
pohjattomasta epätoivostaan, ja kai­ken
kruununa nähdä miten he osta­vat
hän on tytärtensä kunniallisuu'
<3en ja syleilyt rangaistakseen näi­tä
tämän jälkeen vankilalla ja ylen
katseella. :
Porvarillinen järjestys, -se on
Suomen tuhannet työläismarttyyrit,
jotka on piinattu kuoliaiksi keski­tysleireillä
ja vankiloissa, se OP
Unkarin raiskatut, nuusk>ksi jauhe-
_tut, kuohitut ja kidutetut onnetto-
^mat irtireväistyin kielin ja uloskis-itotuin
silmin, jotka ovat vuodatta­neet
verensä kuiviin valkoisten van­hoissa,
se on Amerikan tyoväen-iJi.
kkeen tuhannet uhrit, jotka ovat
sortuneet dollarikuninkaiden. palkat­tujen
murhaajain ' uhreiksi, Etelä-
Afrikan tuhannet kaivostyöläiset,
jotka ovat taistelleet siedettaväö
olemassaolon puolesta, fascistien
Ifuoliaaksiampumat työläiset Itali­assa
ia heidän hävitettyjen kotien­pa
leijnuavat nuotiot, tuhansien oi­keutta
vaativien tuskanhuohotUb
Piiolassa, Latviassa, Bulgariassa,
Kumaniassa ja Portugalissa, tuhan­nen,
joiden voihke ei koskaan tun
«"Qu paksujen vankilamuurien lä-
P'' tuhannet Ranskan vankiloissa
^•^"vat, jotka vielä istuvat teljettyi­nä
sen vuoksi, että' maailmansodassa
^'eitäjiyivät murhaamasta, tunte-
Jnattoaia ihmisiä, "'^ •:' "
1'orvaraiinen järjestyä on mail-y
b-mmenen miljoonaa työtöntä
Proletaaria, jotka turhaan kaupitte-
''^^-t^^aan ja aivojaan \ saa-
•s^^a tilaisuutta luoda rikkauksia
että miailma on niin
l^^r^tiomäB köyhä ja kuihtunut.
Mmifv''?"'"''' on Saksa,
iitvn «hataan perikadoUa
aliravinnon ja Usäänty-
- « , 0 ! '"""'"»J^en rappion kautta. Se
id?3 kreikialaista. jotka
.-^hadeta,„ Trakiasta joista yh-
^ a vaimojensa ja lastensa kans-siä
^" "^^''"ntyneitä kerjäläi-duilie
J'f kaupungien ka-y'^
e on sadattuhannet nälkä-marssijat,
jotka paraikaa polkevat
Englannin' maanteitä Lontoota koh­ti
osoittaakseen hätäänsä ja «por­varillisen
järjestyksen erinomaisuut­ta.
» Se on Pohjois- ja Etelä-Ameri­kan
höyrypannujen lämmittämistä
maissilla 'ja vehnällä samaan ai
kaan kun sataa miljoonaa europpa-lista
uhkaa nälänhätä. .
Niin, porvarillinen järjestys on
toden totta fascistisen suojeluskaar-tinsa
veroinen, ja tämä suojelus-kaarti
taas tämän porvarillisen jär­jestyksen
ominainen puolustaja.
Tällainen järjestys tarvitsee todel­lakin
hulikaanien ja tihumiesten
kansainvälistä vartiota, hulikaanien,
jotka ovat valmiit myymään «oman­tuntonsa
» kilisevästä valuutasta ji
tuottavista toimista porvarillisessa
yhteiskunnassa.
Puuttuu vain, että olisi ruotsa­lainenkin
lahtarijärjestö liittymässä
näihin mainehikkaisiin riveihin, lau­sutaan
kirjotuksessa lopuksi.
. " -o
Ruhi^in valtaus ja kan-sainvälinen
kommu-nistisolidarisuus
TtltftkkotloTakian kommunistikong.
ressin julistui.
Tshekkoslovakian kommunistipuo­lueen
> kongressi lähettää teille, Rans-,
kan. ja Saksan .työläiset,. kaikkea
kansallisuutta olevan -Tshekkosloyä-kian
.proletariaatin tervdidyksen ja
lau^u veljellisei}.,, solidaarisuiitensa
vaikeassa taistelussa, mitä käytte
ranskalaista ja saksalaista imperia­lismia
vastaan.
Tervehdimme Ranskan kommunis­tipuolueen
urheita, tovereja, jotka
imperialistinen hallitus on viskan­nut
vankilaan. Lausumme Ranskan
kommunistipuolueelle , ihmettelym­me
sen johdosta, että se, tuskin
vaikeasta kriisistään selviytyneenä,
on sellaisella ponnella ryhtynyt tais­teluun
saaliinhimoista Ranskan im­perialismia
vastaan, joka uhkaa sy­tyttää
palon koko maailmassa, ja
että puolue täten on asettunut
Ranskan proletariaatin johtoon.
Tshekkoslovakian kommunistipuolue
lausuu julki odotuksensa, että Rans­kan
proletariaatille kommunistipuo­lueen
johdossa onnistuu saada hä­peään
Ranskan imperialismin suUii-nitelinat.
Veljellinen tervehdyksemme kos­kee
myös Saksan proleteariaattia,
jota Ranskan ja Saksan kapitalis­min
kaksinkertaisen ikeen riistosia
vjhkaa 'täydellinen kurjistuminen,
.Saksan kapitalismin riylkemänä
uhkaa sitä nyt myös Ranskan impe­rialismin
hyökkäyksen seurauksena
täydellinen orjuutus ja alentumi­nen
siirtompkansan elintasolle.
Saksan työläiset, selittäessämme
teille solidaarisuuttamme, emme tee
sitä ainoastaan veljellisen solidaari­suuden
tunteesta vaan myös . tie­toisina
siitä, että teidän orjuutuk­senne
tuottaa" meille samallaisen
kohtalon, kun taas teidän vapautuk­senne
Ranskan ja Saksan kapita­lismin
kaksoisikeestä tuottaa vapau­tuksen
myös Tshekkoslovakian pro­letariaatille.
Tästä syystä terveh­dimme
me Saksan veljespuolueen
nousua, tervehdimme sitä periaat-
'teellistä selvyyttä ja taktillista päät­täväisyyttä,
millä Saksan kommu­nistipuolue
on käynyt taisteluun
•Ranskan ja Saksan kapitalismia
vastaan ja rientää Saksan proletari­aatin
johdossa. Teidän voittonne
on meidänkin voittomme.
Alas Ranskan ja'Saksan kapitalis­mi,
alas Ranskan kapitalismin tshek­kiläiset
istukkaat! ' • .
Eläköön talonpoikain ja työläis­ten
kansainvälinen liitto!
• o : .
Ne, sotialidemokraatit
Hampurin sosialidemokraattiei
keskuudessa on herättänyt suurta»
hämminkiä se, että paikallisen sosi­alidemokraattisen
osaston puheen­johtaja
kuuluu myös lahtarijärjes-tön
esimiehistöön. Pahennus on
johtanut m.m. siihen, että joukk?
sosialidemokraattisia vi r kailijoita
eräässä kokouksessa, missä mainit­tu
kamoleontti esiintyi, repivät kap­paleiksi
jäsenkirjansa ja erosivat
puolueesta.
sydänhalvaukseen Kolouiah yleises­sä
joukkokokouksessa.
Mitä taasen tulee meidän yleiseen
kurjuuteemme, niin voin sanoa ett^
emme ole tänne tulleeetkaan parem­paa
hakemaan kun mitä-meillä oli
Amerikassa, sillä suurin osa meistä
ymmärtää sen että Venäjällä on
puutteeUisuuksia, esimerkiksi vaate­tuksesta
ja kaikesta mikä on ylelli­syyttä.
Mutta ruuasta ei ole puu­tetta
eikä tule olemaankaan, sillä
tämä maa kasvaa viljaa ja jos em­me
itse kykene sitä tarpeeksi kas­vattamaan,
nfin meillä on työläisten
hallitus joka h.ankkii sen mitä puut­tuu.
Asunnot eivät ole erittäin u-lavat
sen vuoksi kun paikkakunnal­le
on siirtynyt Amerikalaisten li­säksi
vielä Venäläistä työväkeä ki­vihiili
^tuotantoon, mutta ei siitä­kään
oTe kiusaa sillä kaikilla on
lämmin katto päänsä päällä.
Haluan tässä esittää muutamia
esimerkkiä jotka toteavat sen sei­kan
että emme ole nälkään näänty­neitä
kun kerran kykenemme työ­hön.
Kivihiili kaivannossa työsken­telee
65 Kolonian -miestä ja tuot­tavat
noin 75—80 tonnia kivihiiltä
vuorossa tai 6 kuuden tunnin ajal­la.
Rakennuksilla työskentelee 32
miestä ja ovat viimeisen kuuden
kuukauden ajalla valmistaneet uu­sia
asuntoja noin 114 hengelle ja
paljon vanhoja korjattu sen lisäksi.
Metallityössä - on 2& irniestÄ,- pelti-ja
kuparisepäntyössä 5 miestä sekä
tarvittava- määrä miehiä käyttämäs­sä
2 sahaa ja höylää, -Maanvnje-lyksessä
tai maatalolla toistakym­mentä
henkilöä. Vakuutan että
edellä rnainitut asiat ovat tosipe-räisiä,
ilman mitään Hiottelua. Muu­ten
kyllä täältä voi saada huonoja­kin
uutisia niiden kapitalistien edus
tajain tai rikkauksien kokoojain ta­holta
jotka ovat tänne tulleet tove­reina,
mutta on ollutkin naamari
kasvoilla. Voin tässä esfttä hy­vin
kuvaavan tapauksen. Noin 15
I.W.W. jäsentä, kuukausi .sitten,
kieltäytyivät työskentelemästä, vaa­tien
kyytikuluja takaisin Amerik­kaan,
mutta heidän vaatimustaan
ei voitu auttaa. Tammikuun 9 pnä
kutsuttiin yleinen Kolonian kokous
koolle asiaa harkitsemaan jossa eh
dtoettiin seuraavaa; Ne henkilöt
jotka eivät tee työtä eivät saa syö
dä Kolonian ruokavaroja ja on pa
lautettava kaikki se vaatetus pois
mitä he ovat Kolonialta saaneet
sekä sen lisäksi kehoitettiin venä­läisiä
käskemään laiskotteliät ulos
asunnoista ja antamaan asunnot
sellaisille jotka tekevät työtä ja
asuvat ahtaissa asunnoissa. Tämä
tuli äänestykselle pitkän keskuste
lun. jälkeen ja äänestyksen tulos oli
98 ehdotuksen puolesta ja 9 vas­taan.
Seuraavana päivänä ilmoit­tautui
kaikki uppiniskaiset työhön
siksi aikaa kun heidän asiansa keri­tään
järjestämään siihen kuntoon
että! vetelehtiät pääsevät pois, toi­mittamaan
lopipu tehtäviään .Neu­vosto-
Venäjää vastaan. Tämänta­paisia
«tovereita» täältä on lähtenyt
aseita kymmeniä, jotka ovat myy­neet
itsensä, joko tietiensä tai tie­tämättään
kapitalistien tulsuksi
niinkuin Emma Goldman ja monet
muut heidän kaltaiset. Mutta to­verit,
me emme ole menettänyt mi­tään
toiveistamme Työn Tasaval­lan
ja Kommunistisen voiton suh­teen.
Rehelliselle proleteaariselle
toverille Venäjä on ainoa turva täl-läkertaa
koko maapallolla.
Toyeruustervehdyksin,
Oscar Karenius.
panit, niissä
Kirje Kuzbaksesta
Kemerövo, Siperia,
tammik. 12, 1923.
K. Toverit; .
Olemme saaneet jatkuvasti uuti­sia
sieltä Amerikasta joissa on sa­nottu
siellä kerrottavan siitä että
miten kovan kohtalon öaksi me
täällä Siperiassa olemme joutuneet.
Tällainen minua kovin kummastua
t^a; esimerkiksi se että enin osa
meistä makaa sairaaloissa kurjassa
tilassa. Nyt tänään, tammikuun 12
päivä, "on Kemerovossa Amerikasta
tulleita täysikasvuisia ihmisiä 351
ja sairaustilassa ei yhtään tai toi­sin
sanoen, sairaalat aivan tyhjinä.
Kuolemantapauksia on ollut kaksi
koko Kolonian, olemassa olon aika­na.
Kesällä kuoli Yrjö Hiltusen
tyttö vatsatautiin ja sen jälkeen
kuoli 64 vuoden vanha Jack Baier
Kirj. A. Loiovski, Moskova.
Kolme viikkoa sen jälkeen, kun
amsterdamilaisten, 2 ja 2J Interna-tionälen
edustajat yhdessä porvaril­listen
pasifistien kanssa olivat van­noneet
mihin hintaan^ tahansa estä'
vänsä sodan ja olla kieltäytymättä
edes kansainvälisestä yleislakosta,
marssivat ranskalaiset joukot Sak­saan,
Kaikista mahdollisista sotasyistä
jättivät nuo kaukonäköiset rauhan-luojat
ottamatta huomioonsa vain
tämän yhden. Kuulimme Haagissa
puhuttavan paljon punaisesta mili­tarismista,
Neuvosto-Venäjän impe­rialistisista
aikomuksista. Hetikohta
kun ministerituoleja tavoittelevat
sosialidemokraattisten liikkeiden joh­tajat
joutuivat koskettelemaan Ve­näjää,
älisivät he kerrassaan poik­keuksellisella
paatoksella, Vahder-velde
kiehui j£uin, sanlovaari.. Jou-haux
härän äänellään maalasi mitä
voimakkaimmin värein punaisen mi­litarismin,
Abramovitsh parkui noi­den
pasifististen professorien rin­noilla;
pasifistiset daamit kurvasivat
hänen kysmcleensä hameensaliepeil-lä
ja surivat kuolemaan saakka si­tä,
ettei Neuvosto-Venäjää ole ra­kennettu
heidän loistelias-demok­raattisten
Ja liberaalisten isänraai-'
densa mallin mukaan.
Kun venäläinen valtuuskunta eh­dotti
keskustelua Lausannen kysy­myksen
ja tulossaolevan Ruhrin alu­een
valtauksen johdosta, näkivät
nuo reformistiset ja pasifistiset her­rat
siin| sikamaisen bolshevistisen
jutkun vapautta rakastavaa Rans­kaa
vastaan ja pitivät parempana
viskata meidän ehdotuksemme pape­rikoriin.
Miten monta kaunista puhetta pi-dettiinkään
Haagissa sotaa vastaan!
Olisipa sietänyt kuulla, kuinka lii-kuttavasti
kaikki lausuivat sodan
kauhuista ja millä väreillä he maa­lasivat
sen seuraukset! Radek,
Rothstein ja minä olimme pahem-malsa
kuin pulassa , kyyneleitämme
kuivaessa. Nyt, ajattelimme me, nyt
ei tule enää mitään sotaa. Ei ;oi
olla pelkkää ilvettä, että Vander-velde,
Jouhaux, |luysmäns Renau-del,
Thomas, MacDonald ja muut
herrat huitovat noin ulottimillaan.
Eiköpähän v^in sota siirry sivuun
tällaisten vaahtoavain korulauseiden
ja lähtitieteellisten eleiden tieltä?
Kun olimme neljä päivää liiku­tuksesta
itkeneet, ehdotimme me
viidentenä Amsterdamin ja Toisen
Internationalen juhlapuhujille, ,^että
laikkaisivat huitomaista ja ryhtyisi­vät
yhdessä meidän kanssamme to­delliseen
sotaan sotaa vastaan. Mut­ta
he näkivät meidän ehdotukses­samme
heidän parhaiten tunteiden­sa
loukkauksen, moskovalaisten' raa-kaläisuiitta
'• jä'juonltteluav Lähties­sämme
koiigresfeisäiista kysyi mi­nulta
muudan '-Ranskan" keltaisen
afhmättijärjestöh johtajista,^ herra
Dumoulin: kuinka monta lupuria
laskette oleVän ,tässä kongressissa?
Vastasin; Luopurien varman luku­määrän
voitte todeta ensimäisessä
sotilaallisessa yhteentörmäyksessä.
Nyt voitte te, kansalainen Du­moulin,
tehdä luettelonne, älkääkä
unohteko samalla mainita, mitä olet­te
mieskohtaisesti tehneet organisoi-daksenne
kansainvälisen yleislakon!
Se, minkä kaikki olivat ennakol­ta
selvästi nähneet, ja mitä vastaan
olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin
Haagissa, 'or\ nyt tapahtunut Rans­kalaiset
ja belgialaiset rauhanluojat,
jotka vannoivat estävänsä jokaisen
vastaisen verenvuodatuksen, istu­vat
maissaan ja : lähettelevät ruko­uksia
Kansainliitolle.- Mutta mistään
lakosta ei sanaakaan. Ne ainoat,
jotka todella protesteeraavat, nos­tattavat
joukkoja sotaseikkailua
vastaan ja syöksyvät itse sodan vil­lipetoa
vastaan, ovat Ranskan ja
Saksan kommunistipuolueet ja mo­lempien
maiden vallankumoukselli­set
, ämmattiyhdisty^ljljtot.
Haagriri konferenssin pasifististen
päätöslauselmain painomuste ei le
vielä kuivunut, kun Beigen ja
Rans^kan sosialidemokratian ja re­formistisen
ammattiyhdistysliikkeen
johtajat jo osoittavat minkä kaikki
ovat ennakolta selvästi tienneet, et­tä
heille on porvariston edut tärke­ämmät
kuin proletariaatin!
Dumoulin voi nyt omassa, järjes­tössään
laskea, kuinka monta lujr
puria siinä löytyy. Hän-voi laskea
yhteen myös Belgian ja,muiden
naapurimaiden luopiot ja hän tulee
tapaamaan tutu ja naamoja —• sa­moja,
jotka Haagin konferensissa
määkivät punaiselle militarismille ja
Neuvosto-Venäjän edustajille.
Jälleen ovat reformistiset työläi­set'
kokeneet pettymyksen, jälleen
on tehty ääretön petos, jälleen
luokkalinnarauha saavuttanut voi­ton.
Kuinka monta hariialuuloa on
europalaisten työläisten vielä koet­tava,
ennenkun ihe voivat vapautua
reformistis-pasifistiselta myrkyltä?
Kuitfka monta — on vaikea sanoa.
Mutta siitä ei ainakaan ole mitään
epäilystä, että europalaiset työläi­set
ovat Haagin konferenssin ja
Ruhrin valtauksen välisenä aikana
taivaltaneet ei kolmea viikkoa vaan
kokonaisen vuoden.
Hei te siellä,"7Jouhaux, Hender­son,
Fimmen, Vandervelde, Dumou­lin
ja muut haagilaiset rauhanluo­jat,
kuinka on laita teidän kansain­välisen
yleisla!kkonne sotaa vastaan?
sitä vastoin oli nuori, elämänhalui­nen
neitonen, jonka syvin, voimak­kain
luonteenominaisuus oli suuri,
tarkoitukseton, uteliaisuus kaikkea
elävää elämää kohtaan. Tämä oli
vaikuttanut osaltaan siihenkin, että
hän otti vastaan tehtean lastensei-men
tarkastajan toimem
Verkkaan ja arvokkaasti kulki­vat
naiset mestarien rakennuksilta
työläisten asuntokasaivmeja kohti.
Ensimäinen asuntoryhmä oli teh­taan
lähellä, noin viidentoista met­rin
etäisyydessä tehtaasta, ja noin
viiden metrin päässä siitä olivat al-tunteina
on kärsinyt Senjälkeen
hän muuttui omituiseksi käytöksel­tään
ja täytyi lopulta viedä mieli­sairaalaan.
»
Vaimo, joka näytti siltä, ettei
ollut vuosiin muuta tehnytkään
kuin Itkenyt, vaipui taas ylivoimais­ten
tuskainsa valtaaii. Neidit hy­västelivät
hiljaa ja poistuivat
Seuraavassa asunnossa aukeni
heidän eteeniä valoisampi näky.
Siellä oli nuori äiti isättömän lap­sensa
kanssa. Huone oU siisti ja
hauskan näköinen. Äiti oli siistis-
{ti puettu, vaikka vaatteet olivatkin
Kirj, Hugo Manner.
Alice Vahlroos kulki ensimäiselle
tarkastusmatkalleen tehtaan lasten-seimen
hoidokkien koteihin. Hän
oli tehtean pikkupomon tytär ja toi-nii
apulaisena kontterissa. Opasta­janaan
hänellä oli entinen seimen
tarkastaja, neiti Johanson.
I^eiti Johanson «oli iäkäs, ylpeä ja
ankaran siveellinen nainen, jonka
koko elämä oli kulunut tehtean
konttoripöydän ääressä. Hiljaisessa
yksinäisyydessä oli hän punonut
uonia rakkausromaanilleen, jote ei
koskaan tullut, huomaamatta, kuin­ka
nuoruusvuodet vierivät ohi, hä­nen
ottematta elämältä sitä, minkä
nuoruus ja rakkaus voi tarjote. Se,
ettei hänellä ollut ollut rohkeutta
elää, teki hänet katkeraksi ja an­karaksi
niitä kohtaan, jotka'tah-oivat
ja uskalsivat ottea elämältä
kaiken mahdollisen, tekemättä las­kuja
seurauksiste, tai punnitsemat­ta
elämäänsä ajan ruostuttamalla
siveelli8yysvaa'alla. Alice, Vahlroo»
kohuonerakennukset Ei mitkään
aitaukset^ eroitteneet sitä kadusta
tei tehtaasta, ei yksikään puu tai
pensas kasvanut sen vierellä.
Ilkeä haju tunkeutui neitojen sie-ramiin
uiko h u o nerakennuksista.
Eräästä paikaste ei voinut kulkea
ohi pitämättä nenäliinaa sieramien
edessä.
Kun he pääsivät ohi, sanoi Alice
ilhmeissään;
«Kuinka täällä voi asua, täiillä-hän
aivan tukehtuu! Ja katso noita
huoneita, joiden akkunat ovat tuos­sa
lähellä, niihinhän ei pääse mis­tään
raitista ilmaa. Ajattele, että
siellä täytyy ihmisten elää, syödä
ja nukkua tällaisessa ilmassa. Kuin­ka
he voivat elää.»
«Minä en ymmärrä, miksi he viit­sivät
asua, täällä, voisivathan he,
vuokrata muualta . asuntoja; ! • Mii>ä
kuolisin tällaisessa ijmassf», ja mi­nua
kiduttaisi ' näh^ä tehdas joka
hetki edessäni. • Eihäh siinä voi
koskaan tuntea olevansa kotona.»
• «Ota hupmioon, että täällä huo­neet
maksavat kymmenen markkaa
kuussa ja kaupungilla noin sata
markkaa. Bi heidän palkoillaan
kannata asua muualla.»
«Ehkä se on niinkin, ja tehtaan
tiiöthän eivät juUri muusta välitä,
kunhan saavat vaan hienoja vaal-'
teitä. Hehän pukeutuvat yhtä hie­nosti
kuin paremmatkin ihmiset,»
«Miten he voisivat niillä palkoilla
muusta välittää, ja tahtoisitko sinä
ehkä nähdä heidät ryysyissä, to­distamassa
sitä, miten huonosti teh­das
korvaa heidän työnsä,' vaikka
samalla kertaa voi jakaa monet mil<
Joonat voittoa osakkaille.»
Alice oli taas kuohahtanut, kuten
miltei aina seurustellessaan neiti Jo-hansonin
kanssa. Hän ei voinut
sietää hänen «hapanta katkeruut­taan,
» kuten hän tapasi nimittää
neiti Johansonin pahansuopia lau­suntoja.
He kulkivat äänettöminä molem­mat,
kunnes eräs pölyisellä, noki­sella
tiellä temmeltävistä pojante-navista
viskasi kiven heitä kohti,
huutaen ^siikaa Ema, kun mä osa­sin
just paksumpaan paikkaan tpt
kuivakinttua.»
Neiti johanson raivostui, hänen
kelmeä ihonsa punoitti puuterin ja
ihomaalin alta, purkaessaan raivo­aan
Alicelle:
«Katso nyt, tuossa, on sinun ihai-lemiesi
tehtaalaisten kaarat, tuol­laisia
ne ovat joka ainoa, paljaassa
pahanteossa ovat pitkät päivät Luu­lisi
vanhempien edes vähän kasvat­tavan
lapsiaan.»
«Koska he ehtisivät lasten kas­vatukseen?
Äiti ja isä ovat päivät
työssä ja kotiin tultua on tehtävä
vielä kotiaskareet Muuten, mitäpä
hyvääkään nuo pojanviikarit osai­sivat
tehdä näillä likaisilla^ haise­villa,
aukeilla kentillä, ja et kai
voi odottaa, että he olisivat paikoil­laan
kuin pölkyt, kun heillä ker­ran
on jalat, kädet ja aivot»
Taas syntyi yhtä katkera äänet­tömyys
neitosten välillä, Alice kat­seli
mietteissään erästä pikkupoikaa,
joka touhuissaan leikki rikkaläjällä
liari ja romun seaissa,
Ensimäisessä huoneessa, mihin he
lastuivat sisälle, oli kalpea kuihtunut
vaimo noin nelivuotiaan lapsensa
kanssa. Toimitettuaan viralliset tie­dustelunsa,
alkoi Alice keskustele­maan
vaimon kanssa jokapäiväisistä
asioista.
«Onko tuo ja teidän poikanne?»
kysyi hän, nähtyään pöydällä noin
seitsenvuotiaan pojan kuvan. Vai­mo
myöntää, .
«Missä hän nyt on, eikö hän ole
kotona?» ,
«Hän on mielisairaalassa.»
Vaimon itkuUn vääntyneet kas-,
vot ja tamä kummallinen ilmoitus
tekivät Alicen aivan neuvottomaksi.
Hän ei uskaltanut kysyä enempää,
eikä voinut poiskaan lähteä. Hän
jäi äänettömänä istumaan paikoil­leen,
silmäillen avuttomana ympä-yksinkertaiset
ja kuluneet. Lap.si
sitävastoin oli miltei hienosti puet­tu.
Toimitettuaan asiansa ja tultu­aan
jälleeii ulos, oli neiti Johanson
valmis moraalisaarnaa pitämään.
. «Kaikkien tähden sitä sentään
tehdas viitsiikin kustantaa, 'että nyt
tuollaisten äpärälastenkin.»
«Tosiaan, paljonhan se kustan-taakjn,
kun Ijpitaa päivisin noita
lapsia, että äidit vofVat käydä työs­sä!
Ja ota huomioon, hoitohan ei
ole sittenkään maksutonta. Mistii
sinä muuten luulisit tehtaan saa­van
uutta työvoimaa, jos se tekisi
aivan mahdottomaksi työläisilleen
uuden polven, u(udcn työvoiman
kasvattamisen? Kadehdittavat mah­dollisuudet
siinä suhteessa ei ole,
myönnät' kai. Tyttö, joka .synnyt-tiiä
lapBön, täytyy, saadcssaijn palk­kaa
töintuskin yhden ihmisen ela­tukseen,
kärsiä riulkiiä säästääkseen
jlapsellcenkin ravinnon, pukeutua
kurjasti voidakseen ostaa lapsel-
Icenkin vaatteect. Kaiken tämän
tuloksena, koko elämänaikaisen kär­simyksen
ja kieltäytymysten tulok­sena
on yhden työläisen kasvattami­nen
tehtaalle. Elämään samaa or­jan
elämää kilin äitinsä, joka hänen
puolestaan on kaikkensa uhrannut.
Minusta »e on kurjan.»
'tultuaan taas erää.seeh asuntoon,
ihmetytti' heitä töykeä vastaanot­to,
jonka saivat osakseen huoneen
asukkaalta, keski-ikäiseltä työn kuih
duttamalta naiselta. Pian he kui­tenkin
kuulivat syyn hänen huo­noon
tuuleensa. Yhtenä ryöppynä
hän kertoi, kuinka oli ollut viemäs­sä
lastaan kouluun ja opettaja oli
ivaillut kuinka «neidillä on lapsia.»
Se oli asian juoni. Kaikkea kuule-maan.
sa eivät ..neitoset ehtineet ol­lenkaan
kuulla ja käsittää, sillä
kertoja oli erittäin kerkeäkielinen.
Lopuksi tuumi hän vahvasti;
d^ilkatkoot, pilkatkoot nyt mei­tä
ja äpärälapsiamme, mutta kun
vuosia kuluu,'niin ei ole opettajilla
enään lapsia, mitä Opettaa. Saa­vat
pirut mennä hulkosouviin, niin
näkevät Ei näy nuorilla tytöillä
enään lasta kuin maailman ihmeek­si,
ja pieniin näkyy kuivuvan mfl-misissa
olevainkin lapsilaumat.. Kyl­lä
joutaa mokomat opettajat kävel-läkin,
niin koppavia ovat,että sisul­le
käy.» . ' " .
Naisen tyynnyttyä toimittivat nei­toset
asiansa ja poistuivat pikem-miten.
Heitä nauratti molempia
kuulemaan» mutta asiaa mietitty­ään
täytyi Alicen tunnustaa, että
.nainen oli ollut tavallaan oikea.s.sa,
ehkä suurestijkin oikeassa.
Erääseen perheeseen tultuaan
häiritsi Alicca sanomattomasti siellä
vallitseva kurjuus. Ahdas, likainen
huone, siellä viisi kalpeaa lasta,
heikko vaimo ja isä, jonka varmaan
joku tauti oli tehnyt aivan vaivai­seksi.
Nuorin lapsista oli epämuo-do.
stunut ja tylsän näköinen, Ali-
(;ea-kauhisti katsella sitä lasta, ja
ajatella, miten tämäkin olio ta/uaa
elämän miten tuskallisia hänelle
on ne elon päivät, joihin vanhem­pansa
ovat hänet saattaneet - ajat­telematta
te ke rnäänsä rikosta: sai­raina
ihmisinä saattaa elinvoimatto-mia
jälkeläisiä maailmaan, Alices-a
se oli niin anteeksiantamaton ri­kos,
ettei hän tiennyt mitään pa^
hempaa. Hän tunsi kuvaamatonta
I vastenmielisyyttä koko perhettii
kohtaan. Kiirehtien lähtöä hän mil­tei
pakeni huoneesta,
Jätettyään vihdoin taaksensa teh­taan
työläisten asuntokasarmit hen­gitti
Alice helpoituksesta. Hän ei
ollut koskaan aavistanut miten pal­jon
mittaamattomia kärsimyksiä ja
valotonta elämää ne kätkivät ko­meroihinsa.
Hän oli aivan uupunut,
vaikka matka ei ollut ruumillisia
ponnistuksia kysynytkään. Ajatuk­set
risteilivät välillä siellä köyhä-listökortteleissa,
välillä taas tehtaan
osakkaiden upeissa asunnoissa ja
VANEDLAKUVIA
Saeco ja Vanntti.
Kirj» Kari Prtshold
Mailmah työläisille ovat Nicolo
Saccon ja Bartholomeo Vanzettin
nimet tulleet symboleiksi. Niinkin
pitkälle että heidän tunnusmerkkin-sä
miehinä ei katoa auttaessa heitä
niiden * aatteitten tähden joita he
edustavat
Ensin tavatessa nämä miehet'
näyttää omituiselta että heidän elä»
mänsä oli yhdistyneet heitä vastaan
suunnitellussa petoksessa. Kaiki.i
puolin ovat he vastakohdat toisil­leen.
Sacco on tyypillinen italialai­nen,
pikainen, tulinen, mielenlaadul­taan
vaihteleva. Vanzetti on hidas,
hiljainen, melkein venäläinen filoso-.
fise.ssa tyyneydessään, ajattelija ja
uneksija.
Mutta vain lyhyen ajan näyttää
heidän elämänsä yhteys omituiselta.
Pian huomaa että kummallakin on
ne ominaisuudet joita toinen tarvit­see.'
Työväen agitaattoreina heillä
on yhteensä kaikki tarpeelliset omi­naisuudet.
Heidän toveruutensa li­sää
toisensa vafkutusvoimaa sadoin
kerroin,
Sacco on nuorin heistä: kolmo-kymmentä-
yksi. Hiin syntyi"Ptigli~
«tii; mäakiinhafisä • Italiaasi •H6"flen
isiihsil oli'oliivin vil^elijiTj|a''J4ttÄ^
sään koulun neljäntoista yuoriäanä
työskenteli hän isänsä maatilalla'
kunnes hän täytti seitsemäntoista,,
ja tuli Amerikaan, Hän säapiii'
Bostoniin 1908, ennenkuin maa oli
selvinnyt vuoden 1907 panikin vai-kutijksesta.
Hänen ensimäiset Ame­rikassa
olo kuukauteniia olivat pet­tymyksen
aikoja. Italiassa oli hän
ihorjuinaton republikani, mutta nyt
huomasi hän että ei merkitse mi­tään
työttömiillo työläiselle olipa
hallitsijana kuningas tai presidentti.
Useiden kuukausien kuluttua pääsi
hän vedenkantajaksi rakennusmier
hillo. Tässä tehtäviissä muutteli
hänen työnsä paikasta toiseen useis­sa
Massan kaupungeissa. Kahden
vuoden kuluttua hän sni ammatin
kenkätehtaassa, jossa hän työskenr
teli vangitsemiseen.?a saakka.
riileen ja yrittäen hymyillä pikku-! loisteliaassa elämässä. Hän mietti,
lapselle.
Vaimo kertoi kuitenkin hänen
pyytämättään edelleen;
«Kun valkoiset olivat vieneet mie­heni
ammuttavaksi, kävivät he sen
jälkeen täällä vielä useita kertoja
etsimässä aseita. He kohtelivat
minua, joka olin silloin raskaana
ja sentähden heikko, ja pikkupoi-kaani
niin raa*asti ja väkivaltaises­ti,
että poika oli aivan menehtyä
pelkoon. Koetimme sitten pakoilla
heitä, ja niin joutui poika kerran
olemaan toista vuorokautta pimeäl­lä
vinnillä yksin, nälkäisenä ja
kauhun vallassa. Ei kukaan voi
aavistaa, mitä se lapsi niinä pitkinä
miksi on näin, miksi ei ole toisin.
Mutta Alice ei vielä jaksanut taju­ta,
että kaikki johtui siitä, etta toi­set
riistivät toisilta heidän töitten­sä
tulokset
Baijerilainen salaliitto
saatu ilmi
Berliini. —• Virahomaisten anta-main
tietojen mukaan baijerilainen
salliitto, jonka tarkoituksena on
ollut vallankaappaus monarkistien
käsiin maaliskuun keskivaiheilla, on
saatu ilmi, ja sen johdosta vangittu
IT) henkilöä.
Mutta hänen todellinen, elämänBii
oli pyhitetty työväen ja radikaali­selle
liikkeelle. Kuuluisan 'Law­rencen
lakon kestäessä oli hän siinä
toimivana saadakseen ympäris'tön
italialaiset avustamaan lakkolaisia.
Myöskin oli hän Hopedale tehtaan
lakossa V. 1913.
Vanzetti, joka on kolmekymmen-täkoline
vuotta vanha, syntyi Pied-montissa.
Italiassa ja oli koulussa
kolmetoista . vuotiaaksi. Myöhem-niio
oli hän oppipoikana leipurilla,
ja kiersi hän ympäri suurimmau
osan Italiaa,
Hän tuli Amerikkaan v. 190?,
oleili New YbrkLssa ensimäiset viik­konsa
rahattomana. Sitten työsken­teli
astian pesijänä klubeissa» ja ra­vintoloissa.
Tästä ajasta sanoo
Vanzetti: «Tässä näin kaikki elä­män
petomaisuudet, kaiken vääryy­den,
ja mädännäisyyden jossa ihmi­nen
ponnistelee traagilljsosti.»
«.Mutta kaikesta huolimatta on­nistuin
opi.skelussa. Tutkin Kra-potkinin,
Gorkin, ja Meriinon teok­sia,
luin Marxin «Pääoman». Luin
sosialistisia julkaisuja ja tutkin raa­mattua.
Tutkin Kreikan ja-Rooman
historiaa, Yhdysvaltain ja Rans­kan
ja Italian vallankumouksien his­toriaa.
Tutkin Darvinia, Spence-riä
ja Laplacea- Mutta voi ym­märtää
että en sellaisissa olosuhteis­sa
voinut sulattaa kaikkea tät^ ai­nemäärää.
Luin varkaisin aamutun­teihin
saakka, ja kului 'vain hetki­nen
kun taas täytyi mennä työhön,>
Hän asettui Plymouthin, Mass.,
ja työskenteli siellä tavallisena työ­läisenä
vangitsemiseensa saakka.
Mutta, palatkaamme siihen piitä
Vanzetti tutki jä ajatteli, sillä «sy­vempi
ja todellisempi tarina ihmi­sen
elämästä on kertomus hänen
sisäisestä kehityksestään, mielen ja
sielun ja itsetunnon kehityksestä.»
«Sain käsityksen toveruudesta ji
koko kansaa käsittävästä 'rakkaudes­ta.
Osin vapauttani kaikkien va­paudesta,
onneani kaikkien onnesta.
Ymmärsin että ihmiskunnan suuri
päämäärä oli onnellisuus. Ymmär­sin
että todellinen viisaus löytyy
myötätunnossa.»
«Kolmekymmenenkolmen vuotiaa­na
minut on määrätty vankilaan ja
kuolemaan. Sittenkin, jos voisin
jälleen jatkaa elämäni matkaa, _as-tuisin
samaa tietä.»
Suom, A. I, K.
Quebecin hallituksen
väkijuomavoitot
Quebec. — Maakuntahallituk-oa
raha-asiain viraston antaman er •
;tuksen mukaan tulee Quebecin hal­lituksen
väkijuomakomissionin voi­tot
toukok. 1 päivänä päättyneellä
fiskaalivuodella tuottamaan halli­tukselle
puhdasta voittoa $4,000,- ;
000. Quebecin hallitus näyttää näin
ollen runnaavan viinan voimalla.