Vapaus, June 5, 1930

              [32 - 1930 Torstaina, kesäkuun 5 p:nä — Thur.. June 5
Jökaisc-n Juokkataisteli J a n k i n tietopuolisen sivistyksen
tnttamiseen kuuluu tuntea, e i ainoastaan oma maa j a . k a n -
^nnt mutta myöskin mahdollisimman paljon maailman e r i
Näistäkään ei ole vielä tietoa. U h -
tufui kylässä on paljon rakennustöitä
tänä kesänä j a kysymys kirvesmie-histä
näyttää tulevan vaikeaksi r a t ­kaista,
eUei niitä saada toisilta seu-duUta.
Rakennustöitä, johtaa "Kylvä-
1^ jä"-kommuunasta Karjalaan muut­ot
tanut tov. J . L a h t i ,
Uhtualla on oUut edellislnl vuosi-na
ammattitaitoista työTOimaa suo-
^ viljelyksillä. MikäU tiedossamme on,
v j j on se halukas tulemaan Uhtualle
torvi ulvahtelee vähävällä korvia
sarkevästL Kiskojen liitteet, paukku­vat
j a vanhat vaunut rytisevät, kiiln
ollen hajoamassa kappaleiksi. Tunti
toisensa perään tätä samaa pau­hua.
Sietääkseni paremmin tätä
kurjaa menoa, annan oman ääneni
raikua muun pauhun sekaan, laulan
j a hoUotan kurkkuni käheäksi, sit­ten
olen hiljaa laatikossani j a kyhnä
saa minua ravistella mielin määrin.
Vihdota ^Junamme pysähtyy o t -
kuluvanakin kesänä ilman värväystä tamaan vettä. Hyppään alas vaunus-
(V* ja tuomaan mukansmsa paikkakim- tix j a juoksen junan häntäpäähän
^ kansoja. TäytjT myöskin W « ö . M tolalslaan siinä m&ärln. että tjöt
:^,'-^SiJ^''^^^''^SSi^^^Sl^S; ?««.ne«v,-tnUMla saataisiin . äM ya-
-ilman' äärillä. — L u o i _ _ . . . ,
! ^ merkityksestä e n 1^
fr ---i- i^^c-nnco tnlAiidellinen asemansa i a elämäntaoan- f f^
•I on äärillä — Luokkataistelijalie on arvaamattoman Vapaaehtoisella työvoimalla käyntiin,
nerkityksestä tuntea eri kansoja, kokonaisia heimoja, Sen vuoksi olisi trustin kiireellisesti
•istystasonsa, iän sivistystasonsa, ti ai il.ouuudue«l; l. «in. .ej .n« asema—nsa~ j e^l.ä.^m^ä^n..t^ayp^a^n-- {^3 _, ilmoitettava Uhtualle tuloksensa työ­Sillä
silloin vasta kun me olemme jossain maarin naista irg,voiman värväyksestä. Ellei se saa
LAPSET LUOPUU HUONOISTA
VANHEMMISTAAN
nisiä avautuu meille mahdollisuus ymmarteä työväenkysy- >jljv?keä. silloin uhtualaiset alkavat i t -
"tä kansainvälisessä j a koko ihmiskuntaa koskevassa merki- ^ | s e toimia,
sessä. kju
Alempana mainitsemme niistä muutamista arvokkaista ^
antieteellisista teoksista joita voitte saada Vapauden kirja-ipasta:
^
ild Amundsen: Luoteisväylä, 459 siv., sid $2.00 ^
igt Berg: Kurkien keralla A f r i k k a a n , 198 siv., n i d . .... 1.75 ^
p Zeltins-Coldfelds: 7,000 kilometriä hplki A f r i k a n )^
aavikoiden, 257 siv., sid. 1.25 ^
rmann Detzner: Neljä vuotta ihmissyöjien parissa, 304 ^
iv., nid •• • ^
tari Pälsi: Mongolian matkalta, 131 siv., n id 50 H
ild Amundsen: Ilmojen halki, leveyspiirille 88 ast.
Pohj., 337 siv., nid. 1.50
cari Pälsi: Suuri, kaunis j a ruma maa (kuvia j a k u v a - ]rÖ
uksia Canadan matkalta), 314 siv., n id 1.75 ^
möo Pekkola: Kairosta N i i l i n latvoille, 140 siv., n i d , 90
VAPAUDEN KIRJAKAUPPA
X 69 SUDBURY, ONT.
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
nosto-Karjalasta
lian neuvostotila
kellsaha on myöskin paikoillaan. Se
käy lokomobiilin voimalla |^a aloitti
työnsä 4 p:vä toukokuuta. Nyt {Mias­taan
asuntonarakkien valmistami­seen..
Näitä tulee kolme, joista yksi
kansliata varten, toinen perheellisiä
ja kolmas nuoria miehiä varten. O n
laskettu, että niihin mahtuu. asu­maan
noin 3Ö0 henkeä j a tulevat ne
olemaan lämpimät. Lisäksi kevääl­lä
aloitetaan rakentaa kahta kesä-parakkia,
sekä saunaa ja pesutupaa.
T a l l i myös kymmenelle hevoselle ja
varastorakennus. Kesäparakklin tul­laan
sijoittamaan noin COO miestä.
Tienteko Uhtuan kylästä neuvosto-tilalle
aloitetaan myöskin toukokuun
alusta.
Kysymys työvoimasta on kuiten­kin
vielä ratkaisematta. Karjalan
neuvostotilojen trusti <m ottanut sen
järjestääkseen, aikomuksella hapkkiä
työvoimaa inkeriläisen j a Tverin­karjalaisen
väestön^ ke^uudesta.
Trusti on 'ihyös'^trfi^iän "Öisuuskaup^
paa kehoittanut h^k^inaah miiö-;
naa ensi kesänä 750 miehelle. K u m ­minkaan
ei Uhtuallt^ ole mitään tie­toja
niillä tuloksilla trusti työvoimaa
on värvännsrt. '
Työkaluja on saatu: lapiolta 400
kappaletta, kuokkia 100 kappaletta
j a kirveitä 120 kappaletta. Myös l u ­vataan
2 traktoria. Nämä työkalut
eivät kuitenkaan riitä edellämaini-tuUe
työvoimaUe. Mitä traktoreihin
tulee, i d i n tullaan kylvökamppailus-sa
niitä käyttämään jos koneet saa­daan,
Uhtuiin talonpoikien apuna.
Varojen puolesta tänä vuonna o l ­laan
turvatut. Kaikkiaan on kustan­nusarviossa
neuvostotilaa varten
283,000 rupiae^.
Paitsi kys3rmystä työvoimasta, on
pulma edesi^ rakennusmateriaaleis­ta.
Tukkeja tosin on, mUtta esim.
nauloja puuttuu kokonaan. Ammat-
Nikolai Juhonp. Junpin on lähet­tänyt
seuraavansisältöisen kirjeen
Punaisen Karjalan toimitukselle:
"Minä allekirjoittanut iCiestingln
piirin Tumstan kylän kansalainen
haluan isästäni, Juho Alekslnp. J u n -
glnista, (Tsiistoi Jaavellsta) täydel­lisen
pesäeron sekä samalla katkais­ta
kaikki yhdyssiteet hänen kans­saan,
sillä pidän häpeällisenä elää
hänen kanssaan, koska hän on van­noutunut
työtätekevän kansan ja
{JJ^ neuvostovallan vihollinen. Samalla
huomautan siskoilleni Anni j a Kse-
^ nia, että pysykää edelleen uskolllse-ydjna
neuvostovallalle te, jotka jo a i ­kaisemmin
olette eroxmeet Isästä.
Toivon myöskin, että me kaikin y h ­teisesti
teemme kaiken voitavamme
alaikäisen veljemme Mlhein j a sis­komme
Oksenlan kasvattamiseksi
rehellisiksi Neuvostoliiton kansalai­siksi.
tuuden ja puolen kilometrin
[Jhtuan kylästä, Kuittijärven
, Konnuslahden pohjoispuo-ryhdytty
suuriin hommiin,
n käynnissä neuvostotilan
föt. Kun tämä tila, joka t u ­le,
on lopullisesti suunrtitel-ikaan
valmiina v. 1937, oij,
i-ala 5,000 hehtaaria, josta
1 jo 4,000 hehtaaria kylvöinä,
tällä tilalla samana vuonna
maan yhtensä 2,000. T i l a on
ri karjatalous. Mutta rehu-tulee
entinen suo työntä-
In paljon, että suuresta l e h -
ivusta iiuolimatta lapetaan
^ myydä rehukasveja / pao­sta.
Kaikki maanviljelys- ja
lito tlilee koneellistutetviksi.
hoitaja, tov. K a l l e Korho-too
nykyisistä hommista seu-
Viime vuonna tutkittiin
n 1,200 hehtaaria suota. Nyt
artoitettu ja työsuunnitelma
ten laadittu. Tänä kesänä
tutkimaan 1,000 hehtaaria,
a 500 hehtaaria i a r a i v a -
lelykselle 200 hehtaaria,
alousvuonna samoin tullaan
n 1.000 hehtaaria, kuivataan
aaria, kylvetään 200 hehtaa-thmlä
on päällä jo lÖO pää-
) alueen vlljelyssuunnitelma
skin valmiina.
ien talven. aikana on tilalle
tu väliaikainen asuntotalo,
144 neliömetriä pinta-alal-stä
myöhemmin tullaan, l a i t -
paja ja viilariverstas.
aisia asuntotaloja varten on
maata 3—4 hehtaaria. Sh-k- ! tikhn^esmiehiä pitäisi olla ainakin 15.
Kulkukoira
K l r j . K . P.
NUORTEN
ÄITIEN
ttetää
iie. Btbj-M WflUn k!xjrä« u u a tolle kkiUi vuuukMt. Se
. « T i i a kolM-i
"««1 liakärin kirjohiUin» naoriUe iideiUe. Se. ei ?Ie tekn!!-
•««« knjn liälurione antuiu oenrot. Se oa hyrin ykiin-huo!
U ^"'"^ tioiin ;« uSMäfcii iltelUuie piljon lappu-ii''!
Kra'"^_."'°'^'"*. e»»au;»eo kyiyinT.. ImettikäS b<Uiine jo.
» «Ulea t v Y - i - teluJi. kijrtUkii Bnai Buitoa. tohao-tr'^-...**'"
««>l>«««n> UäUdi» ebdMu. Se o» eUotto-
TOE BORMN 00.. LIMIT£X>
m St. I W W.. Mottxml
'TA* Bnt
N A I S .
flJ
Varhain matkalla tavarajunalla
Seison autiolla asemalla ja t u i ­jottelen
yli laajan ratapihan. Näen
joukon tavaravaunuja sekä pari vei-turla,
jotka sysäävät edestakaisin.
Toinen vetureista lähtee pian mat­kaan,
perässään jono vaunuja, mut­ta
el shine päin kuin minun pitäi­si
päästä. Tunnen pienen levotto­muuden
hiipivän rintaani j a ettei
se kasvaisi liian suureksi alan vihel.
tää jotain surutonta ja kävelen k i i ­vaasti
asemasillalla.
Silloin, metsäisen kallioniemen t a ­kaa
kuulen pauhinaa j a merkinanto-töjrähdyksen.
samalla sukeltaa näky­viin
veturi j a vaunii — toinen, kol­mas
j a yhä useampia. Minä riemas­tun:
"Preight". Pieni käärö kaina­lossani
ehätän ylikäytävälle, joudun
aseman takapihalle j a sieltä juoksu,
jalassa junan häntäpäätä vastaan.
Veturi porhaltaa ohitseni, se syök­syy
sivu asemankin j a tuskin vauh­tiaan
hiljentämättä jatkaa mat­kaansa.
Mutta sillävälin olen minä
kln toiminut. Paperikääröni olen
heittänjrt yhteen kivensoralla lasta­tuista
vaunuista. Itse tarrautunut
rohkeasti melkein täydellä vauhdil­la
kiitävän vaunun käsirautaan.
Vain kerran on kova vauhti lyönyt
ruumistani pitkin vaunun seinää,
mutta minä en hellittänyt. Ruu­miini
roikkuu tuokion tyhjässä i l ­massa
j a kiven sora iskee kasvoilleni,
vaan minä jännitän itseni, saan j a .
lalleni tukea jostakin j a pian m a ­kaan
huohottaen soravaunun nur­kassa.
Tällä tavalla minä olen matkail­lut
yhteen menoon monta viikkoa, jo
toista kuukautta, p i e n kiertänyt k y ­lästä
kylään, kaupungista kaupun­kiin,
vain saadakseni jostakin työtä.
K a i k k i on kuitenkin ollut turhaa,
silloin tällöin saan käsivarteni kau­paksi
päiväksi tai pariksi, saan jon­kun
dollarin rahaa henkipitlmikseni,
mutta ei mitään muuta. Näin huo-noa
aikaa en muista olleen vuosiin.
On tullut ilta, hämärtää jo. leUvl-aikoen
junamiesten lämpöiseen vau­nuun.
Sinne ei kuitenkaan ollut
minulla asiaa, kiroten j a karjuen i l ­jettiin
minut ulos. Sattumalta mat­kusti
vaunussa eräs rautatien ylem­piä
virkailijoita j a hänen ansiostaan
sain asettua jälleen avovaunuun
laatikkoon. — —
Taas alkoi junamme halkoa p l -
meyttää j a minä varkain matkusta­ja
sain maistaa yön kauhuja. Alkoi
myrskytä j a sataa, ensin rakeita, s i t ­ten
vettä. Laatikko e l tarjonnut p a l ­jon
suojaa rajuilmaa vastaan, sen
raoista vuoti vesi niskaani. Kastuin
pian läpimäräksi ja olin jähmettyä'
kylmyydestä.
Minä hypin j a teutaroin vaunun
lattlaUa itseni näännyksiin. pysyäk-senl
sulana, toivoen samalla, että
juna pysähtyisi, päästäkseni pois täs­tä
helvetin koneelta. Muutosta ei
kuitenkaan tapahtunut. Vauhtia h i l ­jentämättä
jatkoi höyryhepo mat­kaansa.
Minusta tuntui että kpolen
kylmyyteen. Silloin minut valtasi
suunnaton raivo. — M i k s i ei minua
otettu lämpimään vaunuun? Tuon
raivon kannustamana alotin hurjan
ja uhkarohkean vaelluksen. Minä
pääthi matkata vaunujen kattojen y-litse
junan häntäpäähän j a väkis-ten
mennä lämpimään vaunuun, v e ­turiin
oli liian pitkä matka. Avovau-nusta
kiipesin jälellä tulevan umpi­vaunun
katolle, sen ylitse ryömin
nelinkontin sateessa j a myrskyssä,
joka yritti lakaista minut vaunun
katolta alas. Sitten roima hyppäys
kammottavan kuilun ylitse, joka pn
vaunujen välillä. Sain kovan täräh­dyksen,
löin kasvoni vasten vaunun
kattoa ja tunsin tuskaa, mutta rai­voni
yltyi siitä. Juoksin kuin mie­letön
vaunulta vaunulle ja uudistin
tuon hurjan hypyn. Välillä oli jo.
ku raudan romulla lastattu avovau-nu,
tempasin yhden palasen käteeni,
aseeksi, jos on pakko tapella. M i ­nusta
tuntui, että voisin lyödä a r ­velematta
jonkun häijyn kallon puh­ki.
Vihdoin saavutin viimeisen vau­nun.
Läpimärkänä, vaatteet hajal­la
ja kasvot verissä kolkutin vau­nun
ovea. Hirmuisen kirotulvan
kanssa se aukaistiin, mutta minä en
pelännyt, ryntäsin sisään kuin pe­to
j a asetuin puolustusasentoon e-rääseen
nurkkaan. Killtonappl vir­kailija
rj-ntäsi suu vaahdossa eteeni,
mutta sai tehdä slrkusmalsen hypyn
väistääkseen aseeni kolahtamasta
kovaan kalloonsa.
Tämä temppuni rauhoitti hänen
hermojansa, murlstsn hän vetäytyi
vaunun ulommaiseen nurkkaan, e i ­vätkä
toisetkaan minua hätyyttä­neet.
Nähdessään kurjan asuni lie­nee
hieman myötätuntoa langennut
osalleni, kukin painautui omaan
punkkaansa j a minä laitettuani mä­rät
tamineeni peltikaminan lähelle
kuivumaan, vetäydyin pitkäkseni
vaunim penkille j a kuorsasin pian
makeassa unessa.
011 aamupuoli yötä, kun heräsin ja
joku supisi korvaani: "Jää junasta
ulos ensi asemalla, kaupunkiin on
vain joitakin malleja, sillä jos jat­kat
tällä perille, niin sinutvangi-taan".
Minä tottelin, vedin ylleni kuivu­neet
ryysyni j a olin lähtövalmis.
Sama mies antoi minulle voileivän
j a sen isyötyäni tupakan. Kerrassaan
herttainen mies.
Junan seisahtuessa jätin vaunun
j a murisevan virkamiehen, joka oli
myös herännyt omassa punkassaan.
Hänelle Irvistin hyvästiksi j a näytin
uhkaavasti rautakeppiä, samaa jon­ka
Iskua hän o l i saanut eilen Illalla
nopeasti väistää.
Kaupunkiin oU enään lyhkälnen
matka Ja sen suoritin osaksi kävel­len,
osaksi Istuen erään kuorma-au-ken
perästä hän vilkuili miestä
uudelleen, ollakseen vakuutettu s i i -
tii, oliko mies tunnettu tahi ei. E h ­kä
tämä mies muistutti j o t a in tut­tua
piirrettä loihtien jonkun epä-niieluisen
muiston liänen hämärä­peräisestä
entisyydestään.
Jäätyään kämpälle, ei kukaan
hänestä suuremmin väliuänyt,
vaikkakin hänen kolkot äkkinäiset
naurunpuuskansa j a yksin puhe­lunsa
tekivät synkän vaikutuksen.
Iltasin ei hän liikkunut vuoteel­taan
minnekään. Tylsän näköisenä
hän katseli miesten touhuja kuun­nellen
mi:ä he milloinkin puhuivat.
Puheen kääntyessä menneisiin t a ­pahtumiin
kotimaassa, hänen ole­mukseensa
ilmeni huomattavaa
rauhattomuutta.
Jolloinkin miehet keskustelivat
hune.stä. Muutamat arvelivat hä
nen kadottaneen järkensä naisen
tähden. Toiset päättelivät häner
kokeneen äurimmäi.stä kurjuutta
kierrellessään vuosia kämpultu toi­selle.
Oli vielä jokin, joka varma­na
päätteli sen johtuvan rikoksis­ta.
Hänen hermostonsa oli mur­tanut
tehdyt rikokset, jotka raskaa­na
seurasivat häntä. Ehkä hlintä
seurasivat kymmenet viattomat s i l -
niät, jotka syyttiivinä eivät anta­neet
hetkeksikään rauhaa, vaan
itsepintaisesti vainosivat kaikkialla,
Niistä kuvastui hänelle tuho, ne
ilkkuivat murhaajalle, jonka vii­meinen
järjenkipinä kamppaili epä­toivoisesti
häipyäkseen mielipuoli­suuden
mustaan yöhön. Ne ajoival
Buälimättu tahtoaan perille. Armot­toman
totisina ne katselivat uh­rinsa
kamppailua koviss» sielun­tuskissa.
Yhteisvoimin ne olivat
päättäneet tuhota vastustajansa.
Ne seurasivat ivallisesti hänen a i -
ka-ajottai.selle uhmalleen, j o l l a hun
koetti liiitä karkoittaa ppis, Het-kek.
si ne jättivät päivillä rauhaan,
palatakseen öisin sitä lukuisampa­na.
Kaikilla heillä o l i samanlainen
katse, yhtä syyttävä, yhtii totinen,
yhtä ivallinen.
{sateinen päivä oli estänyt mie­het
menemästä metsään. Painosta­va
synkkämielisyys vallitsee käm
Turhaa on sanoa Blombergla, h u l ­luksi.
E i hän sen hullumpi ollut
kun monet virheettömän viisaan
kirjoissa koko elämänsä vaeltaneet
ja kuimiallisestl kuolleet kuljettajat.
Vain sattuma, ikävä sattuma ja
Rantakaiikaan Esa hänestä hullun
teki ja aiheutti sekä BlombergUle
että erinäisille virkamiehille Ikä­vyyksiä
aikanaan.
Tuosta kohtalokkaasta tapaukses­ta
on nyt kulunut jo kohnatta vuo­sikymmentä.
Olin silloin Blomber­gin
kanssa postljunasaklssa. Olim­me
ajaneet yhdessä jo vuoden a i ­kaa,
enkä- ole monasti mukavam­paa
toveria tavannut. Ukko oli I l ­metty
Väinämöinen Istuessaan pu­killa
pllppunysä hampaissa. Hänen
rinnalla riippuva partansa keikah-tell
aina omltuLse-ssa tahdissa ko­neen
kiitäessä linjalla ja ukon sel­vitellessä
minulle elämän suuria ky­symyksiä
ja perustotuuksia. "Sinä
poikaseni olet lilan nuori rauta­tielle",
oU ukon tapana sanoa. E i
tälle uralle pitäisi kenenkään a n ­tautua,
joka elämältä jotain odot­taa.
Tässä el ole mitään jännitystä.
Koko elämän ladun tietää jo en­nakolta.
Ensin putsarl. sitten par­haat
vuodet elämästään lämmittäjä
ja vasta vanhuuden tullessa on toi­vo
päästä ajamaan. Tulonsa tietää
suunnlllen kuolemaansa asti kaik­kine
Ikälisäykslnecn. Samaten uran­sa
päätepisteen Ja eläkkeen. Tämä
ammatti sopU vain niille. Jotka tah­tovat
elää ja kuolla tyvenessä us­kaltamatta
mitään ja uhraamatta
mitään. Ne, jotka pelaavat kor­keilla
panoksilla asettaen koko elä­mänsä
yhdelle kortille .jotain voit­taakseen,
nlUle el tämä sovi enem­pää
kun niillekään, jotka elämältä^
vaativat muutakin kuin nälkää".
Ukko el llmeLsestl pitänyt amma­tistaan,
mutta hyvä kuljettaja hän
siltä huolimatta oli. E l ollut hänen
vikansa, että matka kädestä pulloon
j a pullosta suuhun oli l u x ln varsin
Suomalainen Höyrysaiota
Avoinna joka arkipäivä kello 1 päivällä kello 12 yöitt.
Lauantaisin kello 10 aamalla kello 12 ySlU.
770 Aqueduct Street, Montreal. Qacbee
Gerald A. Foot
PALOVAKUUTUKSIA. KIINT£IMISTO> JA
KIINNITXSLAINOJA -f^
Hyvä tonttivalikoima, valo, vesi «eka likavfemarit. Hlnt*^'
?300 — helpoilla ehdoilla. .
KKykäii kattomatsa kotien rakennattuannltcIniaamnM). .
GERALD A. FOOT
[ PUHELIN 936 — MACKEY BLOCK — SUDBURY, O N T . "
i"
piissä. Usoimmat loikoilQvat kur- '>*>"• olt yleistä ammatisso
Junamme on pysähtynyt johonkin
rautateiden risteyslqdään eikä Jatka l^on jjuljettajan vierellä, joka vei mal­matkaansa
etemmäksi. Minä käys- toa kaupunkiin Jostakin lähiseudun
kentelen suurella ratapihalla j a t u t ­kin
ahnain silmin veturien liikkei­tä.
Minulla on vaistomainen käslty?
minne j a miten kauaksi kukin niis­tä
lähtee, vaikken kysy keltään. Y k ­si
pitkä " f r e i t t i " hUnolttaa minua.
— Tuossa olisi nUh sopiva yöpyä,
tuossa avonaisessa vaunussa, tuon
^Jälleen asetetun laatikon alla,'
täjrtyy vain tietää kumpaan päähän,
veturi asettua-
Jumalan kiitos, sinne kuin pitikin.
Minä livahdan laatikkoon Ja pahar
silmän näkemättä kiidän tavaraju­nan
mukana kohden suurkaupun­kia.
Yritän siellä työhön, koska pie­nemmät
olen kiertänyt ilman m i ­tään
tulosta. Kyyrötan laatikossa
väliin kävelen Ja voimistelen tavaroi­den
välissä vaunun lattialla. Mutta
en voi mitään että hampaan! alka­vat
lyödä loukkua. Huolestuneena
katselen taivaalle, jonne pilvet ke-rääh!
tyvät yhteien' suunnattoman
röykkiöön. On kovh» kylmä ilta Ja
minä aavistelen että Joudtm viettä­mään
viheliäisen yön.
On jo hyvin myöliäinen, läpinä-kyinätön
pimeys kaikkialla, ei yfa.
tään tähteä taisaalla, yön tuulet
vinkuu ympärillant. M i n u a el nuku­ta.
Värisen avovaunun latUaUa t a -
vaioiden väUssä. Hypin Ja nostelen
raskaita esineitä iQr£yäkseni lämpi­mänä,
mutta heikostt ruokittu kun
olen, väsyn i ^ n j a kylmä kalistaa
hampaitani entistä raivokkaammin.
E i ole leikkiä matkata tällä t a ­valla.
Tuntuu k u i n olisi kyydinä boT'
nan kattilaan, veturin merkinanto^
farmilta. — (Jatketaan).
Syyttävät sflmät
Eräänä päivänä saapui hän käm-lälle.
Ensikatseella saattoi huoma­ta
hänen järkensä osittain sammu-een.
Huolettomasti heitettyään
lussinsa nurkkaan, päästi häh k o l -
'<on naurun, alkaen kummallisest'
Puhella itsekseen epäselviä sanoja
rietken kuluttua heittäytyi här
3räälle vuoteelle nukkuen h e f
dkeästi. Arvattavasti o l i hän väsy
lyt pitkästä kävelymatkasta, ehki
joutunut valvomaan edellisen yön
K a i k k i miehet olivat saapune<;t
metsästä kämppään tulokkaan he
rätessä. He hääräilivät jokailtai­sissa
touhuissaan, korlailleen työ­kalujaan,
paikkaillen vaatteitaan
Kukaan ei näkynyt kiinnittävän
erikoista huomiota uuteen tulok­kaaseen,
sillä olihan .se n i i n joka­päiväinen
näky, että uusia miehiä
tuli kämpälle. — Vaan nyt saattoi
tarkemmin seuraten huomata l e ­vottomuutta
miehen käylökses.sä.
Noustuaan istualleen vuoteen l a i
dalle, alkoi hän omituisesti vilkuil
la kämpässä olevia miehiä. Silmis­tä
kuvastui pelonsekainen väläh­dys,
hänen salaa siirtäessä katset­taan
miehestä toiseen. Näytti, s i l ­tä,
että han pelkäsi tapaavansa I omituinen olento kuin tullessaan-jilla
vuoteillaan velttona tuijotel­len.
Heidän kaukainen katseensa
todistaa ajatusten liikkuvan muis­tojen
mailla. Ihmeellisesti nousee
mieleen muistoja varhaisesta lap­suudesta
aikain. Pikkuseikkoja
myöten ne kulkevat ohitse .saman­laisin
tunncvivahduksin kuin ennen
on ne e!änyt. Kattoon rapiseva sa­dekuuro
pysähdyttää ajatuksen
kämppuelämän yksitoikkoisuuteen,
joka tuntuu tällä hetkellä turvalli­sen
kodikkaalta, tuulen vinkunan
kiihtyessä ulkona.
i . Himmeät lampputuikut levittä-
,j}ät..hämärää valoa tupakansavun
täyttämässä kämpässä. Savupilvi
leijailee usvan kaltaisena valojen
ymprillä, tehden sen vieläkin hä-märämmäksi.
Räiskyvä valkea on
saanut kamiinan kyljet punotta­maan,
josta leviää tukahduttava
kuumuus lähellä oleviin vuoteisiin.
On nukkumaan menon aika. Lamp-putuikkujen
sammuessa on täydel­linen
pimeys kämpässä. Seinässä
olevia . akkunoita ei näe i<ysimus-tassa
pimeydessä. Ulkona vinkuu
t u u l i raivoisasti, sade pisarain
piestessä akkunaruutuja. Katolta
virtaava vesi lirisee seinärivierillä
kuin pienessä purossa. Silloin
tällöin kuuluu metsästä kaatuvan
puun ryske, joka ei jaksa vastus­taa
voimakasta myr.skyä jouduttu­aan
yksin hyljättynä seisomaan ha­katulla
aukealla. Huuhkajan kolk­ko
ääni lävitse myrskyn kuuluu
kaukaiselta avun huudolta erä­maahan
eksyneeltä ihmiseltä. Täl­laisina
hetkinä ovat ihmisten t u n -
nevaistot herkimmillään, pieninkin
risahdus kuuluu yliluonnolliselta
ääneltä.
Äänettöminä makaavat miehet
kääriytyneenä viltteihinsu, kuun-nelien
ulkona raivoavia luonnon
\roimia.
Levottomana heittelehtii uusi
.ulokas vuoteellaan. Hänen epä­selvä
murinan.sa hukkuu myrskyn
ääneen. Yhtäkkiä kuuluu kolkko
huuto, josta kuvastuu suurin kau­hu.
— Tuossa ovat taas ne silmät
aivan ovat tuossa! .S—nan punikit,
en minä teitä pelkää. Te olette
vahi^nneet minun vasemman käte­ni.
Olette ottaneet auringon minun
oikeasta olkapäästäni, siltä on s(
saanut alkunsa. Te olette seuran­neet
minua, teidän silmänne ovat
kuin oravilla j a pikkulinnuilla. Te
'olette tehneet minusta eläimen
j u u r i samanlaisen kuin se. . .
Lamppuun otettu tuli valaisee
jälleen kämpän. Vuoteiltaan nou.<v-seet
miehet katselevat synkkää
näkyä. Mielipuolen kamalat kas­vot
ovat täynnä kauhua. Verestä­vin
silmin, hiestä aivan märkänä,
tuijottaa hän vuoteen edessä s e i -
.sovia miehiä, jaksamatta käsittää,,
että ne ovat eläviä ihmisiä jotka
häntä katselevat. .Sillä näistä k a t -
•^eista ei myöskään kuvastu myötä­tuntoa
eikä sääliä nähdessään i h -
mismurhaajan edossään. Ulkona
raivoavan myrskyn kaameus yhtyy
hänen huutoonsa kun hän j a t k a a :
—- Siinä te taas seisotte kaikki,
minä kyllä tunnen teidät. Minun
vasen käteni on n y t vapaa, vaan
aurinko ei lämmitä olkapäätäni.
.Sen t e ryöstitte n u k k u i s s a n i . ,.
Läpi yön valvovat miehet,
valmiina sitomaan hänet jos hän
saa raivokohtauksen. Vaan pelon-
.sekainen kauhu pitää hänet val­lassaan
aamuunkoittoon asti, jol­loin
myrskykin on tauonnut. Het­ken
nukuttuaan rauhatonta unta,
on hän herätessään samanlainen
siihen aikaan. Mutta ukon viaksi
on luettava, ettei hän osannut sään­nöstellä
milloin voi ryypyn ottaa
j a milloin on oltava ottamatta. Tä­mä
puute oli hänen kohtalonsa.
Lähtiessämme Kouvolasta tuolle
kohtalokkaalle matkalle en huoman­nut
ukossa mitään erikoista. Vähän
vakavampi hän o l i tavallisestaan,
mutta sllnU olikin kalkki. Muuta­man
ryypyn hän o l i Ilmeisesti ot­tanut,
mutta juopuneeksi el häntä
voinut sentään sanoa. Vasta Lah­dessa
huomasin, ettei ukon asiat
tEiitaneet olla oikein hyvin, sillä
hän alkoi yhtenään puhua tulossa
olevasta suuresta ajokilpailusta, j o ­hon
hänkin alkoi ottaa osaa. En
kuitenkaan osannut hänen puhei­siinsa
sen suurempaa huomiota
kiinnittää, sillä el ollut enslmälncn
kerta, kun ukko vitsejä puheli Ja
vitsinä koko kilpailua silloin pidin­kin!
Vasta Riihimäellä huomasin
asioiden olevan vinossa. Rantakan­kaan
Esa nousi näet rapuilla o l ­lessa'koneeseen
Ja antoi ukolle pul­lon.
Ja lienevät he siitä maLstelleet-kln
Ja se pullo oli ukolle lUkaa. A l ­voissa
räjähti. Heti lähdettyämme
matkaa Jatkamaan, veti ukko esille
pullon, ryyppäsi siltä Ja käski m i ­nun
työntämään pötköä pesään.
Hän veti venttiilin selälleen ja juna
alkoi kiitää suorastaan huimalla
nopeudella. Hyvinkäällä meidän p i ­ti
seistä, mutta ukko c l ollut p u ­naisesta
lipusta tletääkseenkään,
heilutti vain kättään Ikkunasta ja
hihkaisi hirmuLsestl. Y r i t i n työntää
venttiilin kiinni, mutta slUoln ukko
raivostui. Tempasi revolverin hou­sunsa
ta.skusta ja ojensi sen suo­raan
minua kohti. "Pidä höyry kor­kealla
tai pamahtaa!" huusi hän
silmät pullollaan. "Itse pltkäsarvl-nen
piru ajaa tuosa vierellä toisella
Junalla, ja yrittää ohitse, mutta kun
ukko Blomberg on pukilla, el piru­kaan
aja ohitse". Minun el aut­tanut
mikään muu kun työntää pui­ta
pesään, revolverin suun koko
ajan seuratessa liikkeitäni Ja ukon
hihkuessa: " E l se pääse ohi, el
pääse vaikka kattila räjähtäisi".
Asemat vilahtelivat sivuitse. Joka
hetki odotin viimeisen hetkeni koit­taneen,
mutta rata oli selvä, Hel­singin
lähetes.sä alkoi ukkokin rau­hoittua.
Pisti jo revolverinkin tas­kuunsa
Ja omituisesti hykertäen
katseli liikkeitäni ja vakuutti paho­laisen
Jäävän tuuma tuumalta. Vä­hän
ennen Helsinkiä ukko vähensi
vauhtia Ja asemalle tultaessa py­säytti
junan normaallsesti.
Asemalla oli meitä vastassa pal­jon
korkeita herroja, poliiseja Ja
lie ollut kuvernöörikin. Tuskin oli
juna pysähtynyt, kun a-jcmapäälllk-kö,
kasvot tulipunaisena, hyökkäsi
koneeseen.
— Mikä piru on syynä, kun ette
pysähtynyt Hyvinkäälle Ja muille
väliasemille! hän karjasi.
— Hyvirikäälle? Emmehän ole
sieltä kautta tulleetkaan, vastasi uk­ko
rauhallisesti. P h n se jäi jo pe­rään
linjalle.
Ukon seuraava pääteasema o li
hullujenhuone. Sinne hänen oma
koneensa lopullisesti pysähtyi.
Kyösti Kataja.
NORTHERN COAL & WOOD CO
KOVAA JA PEHMEXX KOLIA _ KOKSIA _ KOVAA M
PEHMEXX PUUTA
202 Mackey Bldg. — Puhelin 744/Sudbiuye
V A R A S T O P A I K K A LORNE S T R E E T — — PUHELIN W
SUOMEEN TAI SUONESTA
CANADAAN • - - * Jo.s aiotte matkustaa Suomeen tai tuottaa omaisianne •*
Suonie.stu Canadaun, niin ostakaa pilettinno työläisten '
omasta liikkeestä. Myymme pilettejä kaikille suomalaisten
suosimille linjoille. *
G. SUNDQUIST
Vapaus Port Arthur Brandi ;
316 Bay St, - Puh, N2772 - Port Arthur, Oh£
Hieroja A. VaUeyi J. JARVIS.
SAUNALLA
Toronto Steam Baths
128 Peter St. Toronto, Ont.
T u n n i t : Kesk.-ttorst, 4 ip. 11 i p,
P e r j . 1—11 i p .
- "'^ Lauant: : l i p , k l o 2 ap.
Sun. 9 ap. 4 ip.
Muina aikoina otetaan vastaan
kotona
55 Widmer Street
Puh. Elffin 0705
PALLOHUONE
ja
Afatkailijakoti
961—963 St. Antotn* St.,
Montreal, Que.
NISULA ja MATTILA, omitt.
(Tr.
ASIOIMISTO
Hnone 108, Haroo CMnWni '
Pnhelia 2189. ~ P.O. Boa t l S l
SUDBURY, ONT.
LaktastoUa, ««lafcirjojft ^
kantalaiapaperaita. sUrtolalaltt^a» .
KUBleimUtSUiaala
Va»JUtai««a tay^tavaM Ularf»>
RUOKALA
SUURIN J A AJANMMKAI8IN
HOLM'S CAFE
439 QUEEN S J . WESiT
(Spadina Ja Qaees Stc IciiliDau»)
TORONTO. ONT.
Hyvi ruoka Ja kalivL SaomataiMi';-
leivoluet. Tenretttlral '.i
Chalykoff & Ce.
Limited
Vaatetavaraa, työ- j a pyhäkenkiä,
j u v e l l i j a ruokatavaraa.
Leipää j a tarpeita.
HEARST _ Box 12 — ONTARIO
tunnetun joukosta! Siirtäessään
katseensa erääseen mieheen^ hän
säp^bti oikein huomattavasti. Het­kin.
Hänen pöhöttyneet kasvonsa
j a verestävät silmänsä todistavat
hänen viettSmäänsä Icauhun yötä.
Sanaa sanomatta heittää hän pus­sin
selkäänsä, lähtien kävellä l a a -
iiustamaan epätoivoista taivalta,
koettaessaan väistää häntä seuraa­via
silmiä. Sillä ennen ne eivät
lakkaa häntä seuraamasta, ennen­kuin
tämäkin punaisten murhaaja
on vetänyt itsensä hirteen roik­kumaan,
P a u l Laakso^.
Howdy I Ainoa valmistaja Sud-bmyn
piirissä.
Star Bottling Worb
Box 1028 - Phone 946
Sudburjr, Ont.
UMTUS
Henkilöt, j o t k a tietävät olevansa
ruoka- j a asuntovelkaa a l l e k i r j o i t ­taneelle,
tekisivät h y v i n j a maksai­sivat
velkansa Icahden viikon k u ­luessa
tästä ilmoittamispäivästä a l ­kaen,
muuten tulen ilmoittamaan
nimenne lehdessä.
Leino K u r u l a , kotoisin Timmin-
Kistä, haluamme päästä kanssasi
kirjeenvaihtoon asiasta, jonka kyl­lä
itse tiedätte.
JUKO KÖYKKX.
Box 692, Kirkland Lake, Oat.
Hieroja Hugra Seppälä
A n t a a hierontaa Alavon 8aimalli>
j o k a arkipäivä
S—11 ap. 2—9 ip.
Tulee kptin «nyöskin pjrydettäessä
341 Antw«rp>' St. Sadbary, Oat.
-^PltlieliB 1 9 5 4 ~
:•.-:.:.-.,..-:.--::::.i(Tt
SIISTIÄ MUONETTAi
644 Laganchetiere St W«»^
Montreal, Que.
U. Eloranta
PARTURI SAMASSA TALOSSA
PORT ARTHURIN
Luonnonparantola
Holujat —
PETER HOLAPPA
JOS. HALONEN
3S0 Bay St.
Barrette £ MiBetie
K A I K E N L A I S T A TUORETTA
L I H A A
J A U H O J A J A REHUJA
Nopea palvelus
Hearst, Ont.
Saomalalnen
Naisparturi ja
Kähertäjä
Pyydämme sulkeutua arv, ylelMl»^
suosioon hyvällä työllä j a kohteliain,
suudella. Kauneosholtoa myOo.
E L S A GLADE
ia'.'
K E R T T U REUNANEN -
131 Peter St,, Torottto» Oak;
Välittää;l£ÄiÄ-t»nit« Mkä-io*!
mittaa muuttoiajoa. Kääntykää
puoleeni tarvittaessa.
50 Lörne St.> Sudbniy
Puhäimet: kotiin iiH
konttorin Jtfzfe
IDEALSEVHX
DYEW6RIS
vxRJXYS. SEKX mio:
XIIKE
D. FOiat^*^ *
54 Borgia'StTMl^. fhiät'^