Vapaus, June 24, 1929

              ~ 1^
lisnan to-"
i ayöatää
nmnart v i i -
. joka Tan-
S laöolai-
New York.
m jäsen c l i '
auhan" or-nas
W. L a .
kumppania
skea Parii.
iksien taa-työläistea
e Schenei.
injärjestön'^
1 järjestön
rittamiseksl
laksu tälle
Gastoalan
äskeisestä
LShingtonis-pyytää
a-,
n, jota ne
le-Jenckes-la
myöskin
Islandisäa.
n j a muit.
isiä oieilu-äskin
kä>-t-lyödäkseen
Tammanjn
Lt ovat l a ­naksi
käy-a
tarvitaan
Jöri puheli
sesta. Mut.
lla huoma-ki
on vain
liselle työ-,
tämän ta­lja
eivätkä
i j a . Se jää
ätounioltten
;t järjestCt H
.politikoitsi.
linkään ar-sta
liioin,
innallisesta
työläisten
!utettava"isi
•.autta, joi-
Sommunis-vanhoillisia
isiste an?!-
1 puolusta-
JTTA
tien
tannuslliike
ilun kir-julkaisi
a-
Inerva suo-ienkirjailija
eoksen "100
Kirjan siio-kustantaja
n t in patri-aaljastettiin
i vääristel-ir
paheksu.,
ryhtyä rai­ska
Ameri-iikseen
kir-
Minervan
sta oli jä-ohtia,
mm.
imättä pal-merikan
y-harjoittaa.
iväeltä an-
, Suomi on
n Ja vää-illä
taaskin
iamanlaisen
demokraat-
», tunnettu
aissut suo-
:eöksestaan,
"Oikeus ja
ssä yhtey-
^n lukuisiin
suomenta-tomuudesta
;'T. Tiedon-iinnitämme-ihin.
joilla
. o. teos on
)toon. Sen
alkaa si-huolellisestl
käsitellään
soisen tar*"
u jokainen
lustus neu-lavutuksille.
ietänyt jul-ilstusta
sii-jollisuus
jo
vallinnutta
1 myöhem-
Sinclair to­ra
muutta-pallon
pin-iuusvallasta
itahallitaaa
m" j a "o-j
, j a naisia
t" ja kail'-
vuoksi ke-uutta
jär-iitua
siiften
, on Kan-mättömäkä
Suomen
llä tunnus-issa
olevan
Kun sosia-veljesliiton
isimpienkin
ikseen työ­llä
ja val-ymmärret-
Q ^iensuroi-seuraavan
No> 148 — 1929
Tilivelat
Vapauden asiamiehiä, ilmottaji
_ - P^"^ tarvitsee nykyään omaa taloa ia lisä-
«naZanT ?r u"t a' ; t^at-a " summaa täyttämään. käsilläolevat raha. d v ^ k o ^
1-1,!,^*^^"**^" konttorissa laotetaan, että asiakkaamme, nrt kon Tbtelnen
hikkeemme t a r v , ! ^ k ikki käyttövaransa, m a k s a v ^ ^ ^ « i Sa
^ n a d a l a i s e l l a rentoudella, jota, etenkin asiamiehet, oral y l ^ i ^ k o
Vapauden liikkeen olemassaolon ajan osottaneet.
Toverillisesti
VAPAUS. Box fi9 S n ^ i » ^
A H A A
S U O M E E N
Kurssi Snoien Markkaa 39 50
Canadan Dollarista
LähetyskttUtt:
•*0c lähetyksistä alle $20.0«, -eOc lä-äietyksistä
$20.00—$49.99', €0c lä-äietyksistä
$50.00—$79;99 ja $1.00
lähetyksistä $80.00—$100.00 sekä
SOc jokaiselta seuraav-alta «Ikavalta
«adalta dollarilta.
Sähkosanomaläbetjrlcaäfftä ovat lä­hetyskulut
$3.50 lähetj^«eltä.
Suomen r a h u o*tot«Mm. Kurssi
$2.45 sadasta SmksU.
Tehkää lähetykset osott-eella: •
VAPAUS,
Box 69, SUDBURV:. Out.
LaivapUeUefä myydään.
Tiedustakaa piirettiasioiUi.
Vapaudelle ottavat rahavälityksiä
vastaan myöskin:
VAPAUS
PORT ARTHUR tBRÄNCH
316 Bay Street,
Port Arthur, 'Ontario
VAPAUS MONTREAL BRANCU
1196 st-Antoöne St.,
Montreal, Que.
A. T. miDL,
967 Broadview Ave.. Toronto, Ont,
AARO KimiEN,
Kirkland Lake, Ont.
JOHN vumi,
South Porcupine, Ont.
CHARLES HAAPANEN,
Osuuskauppa, Timmihs, Ont.
DAVID H EU N,
eri paikkakunnilla Pofiij.-Ontariossa
pensselillään yH myöskin Sinclairin
selityksen, että "köyhälistön diktatuuri
merkitsee fctrlttuurivi^utta työläisille
j a nopeata hyvinvoinnin Jakautumis­ta
kaikiUe — — — K i m SimaaSr l ä ­hemmin
köyhälistön yksinvaltaa selit­täessään
lausuu, että *lwlshevikit kas­vattavat
työläisiä j a talonpoikia ja sit­ten
ottavat heitä hallituspuolueeseen­pa"
j a että "tämän puolueen tarkoi­tuksena
on pitää valta käsiss5fin.
kunnes kaikki työläiset ovat tulleet sen
jäseniksi j a Sosialististen Neuvostota­savaltojen
Liitto käsittää kaikki en­tisen
tsaarivallan asukkaat", on sen­suuri
taaskin armotta lyönyt kapulan
tekijän suuhun. Sosialidemokraattiset
herrat eivät ole kestäneet S n c l a i r in
sysistä, että kun bolshcrnläen vastus­tajat
vihaavat heitä sen taida, että
he ovat työväen vallan kannalla, he
"levittävät mitä katahunpia valheita
heistä".
K u n muistetaan, että Kansanval­l
an kustanmistoimen päällikkönä on
mies, joka työväen Venäjillä pUessaan
keinottelujensa takia joatni köksmaan
proletaarisen l a i n j a oikeuden Icouraa,
emme ihmettele, että maailmankuu­l
u n Sinclairin teo> väärennetään, kos­ka
siten luunaan vcHtovan kostaa Neu­vostoliitolle.
Vaikkapa Kansanvalta seBttäl^Ikin
ettei se c^fsi vastuussa k.o. teoksen
väärennettynä juIkwsemiseSfca, vaan
kenties suomentaja, n S n Imätantaja c-i
vapaudu vastausta, smä jokaiselta
kustantajalta on elidottomasti vaadit­tava,
että se tarkastaa mitä julkaisee
Mutta kiihfcefnfcään persoonallinen tai
poliittinen kostonhala ö oikeuta
väärentämään kenenkään teosta. V a i k ­ka
Sinclair ei kosloiaii saisikaan tie­toonsa,
että sosia^demokraattinen sen­suuri
Suomessa tekee hänelle samaa
kuin Saccon j a Vanzettin teloittajat
Yhdysvalloissa, min ainakin Suomen
työväki tuamitsee Kansanvalian me­nettelyn.
W—i ("Lieldssä'*).
Siva 3
S-JX selostuksen mukaan — oli O r j a t -
salo myöntänyt toimineensa maail­mansodan
«iknna
.IHttoQtcneidenV valtojen vakoojana
Kapinaan ei hän myöntänyt otta­neensa
osaa. Oli ::en alussa toimiimt
pääasiassa Turussa ^saksalaisten sota-invaliidisn
hyväksi. K u n toimikunta
maaliskuussa 1918 päätti, oli O. men­nyt
Pietariin tapaamaan erästä eng­lantilaista
kapteenia, jonka kanssa
hän Takoiluhommissa oli ollut yhteis­toiminnassa.
Pietarista palattuaan oli
hän Tampereella maaliskuim 20 pnä
Pyynikillä punakaartilaisten hauta-jaistilaisuudsssa
lukenut runon. Myön­si
puhuneensa huhtikuun 2 pnä K a n ­sallisteatterissa,
mutta ei muistanut
mitä puhuL Niinikään oli H-gissä p u -
huhut jossain toisessakin tilaisuudessa,
kolmannen kerran Viipurissa. Kielsi
tällöin kehoittaneensa ihmisiä Uitty-mään
punakaartiin, koska tiesi pelin
slvät lykkäystä ja y i . syyttäjä vaat
cfcjatsalon vangitsemista. — HortoiKe-us
lykkä sikin jutun käsittelyn - t,k. 2:
päivään, mutta jätti- huomioonolta-matta
yleisen syyttäjän vaatimukser
Orjatsalon vangitsemisesta.
Musti^aismurhenäytel-mä
Tshekkoslova­kiassa
-Remanttisen" mustalaiselämän var
jopoolia: äSrimäfseen hätään jou­tanut
mostalaisheimo turvaan-tonat
ihmissyöntiin
Metsäkaartilaisen nuMeb
JÄRKYTTXV.ilL OraEUSJUTTU
tällöin jo menetetyksi.
Turussa ollessaan oli O. kirjoitellut
Kansan Lehteen, kehoitellen niissä
maltillisuuteen. Koko kapinan ajan i l ­moitti
O., esiintyneensä omaisä siviili-piuvussaan.
Aseita ei hän ollut kanta,
nut. Pietarissa oli hän ollut neuvotte­luissa
sanotun englantilaisen kaptee-r
n i n kanssa, joUe oli esittänyt punais­ten
pakolaisten keräämistä Muurman-r
l l l e taistelemaan saksalaisia vastaan
jolloin myöskin
estettäisiin heidän tulemistaan
liolshevlkeiksi
Enianning armeijaan palveluksessa o-l
i Orjatsalo ollut upseerina ain* maa­liskuim
29 r»ivään 1920, jolloin muut­t
i EnglantSn, jossa viipyi vuoteen 1923
astL smoin lahti hän • Airrerikaan.
Täällä ei liän toiminut noBtiikkona.
Joutui tosin AmErikan kommunistien
vihoihin eräiden kirjelmiensa ja p u ­heittensa
takia. Amerikassa "kuului O.
sosdem iradlueeseen.
Mustalaiselämää, kuten merimiesten
ja tukkilaistenkin oloja, ovat lukuisat
runoilijat ikäänkuin elämäntehtävä­nään
romanttlsoineet. koettaneet k u ­vata
sen mahdollisimman viehättäväk­si.
Tällaisiin kuvauksiin sitten usein
monen käsitys mustalaisista perustuu­kin.
K a l k k i mustalaiselämän ihannoi­miset
saavat kuitenkin kerrassaan mu­sertavan
iskun parhaillaan Tshekko­slovakiassa
esitettävästä järkyttäväs­tä
olkeusdraamasta. Kokonainen mus-talaisheimo
on syytteessä monista
murhista, joiden uhrien väitetään tul­leen
syödyiksi. Alunperin syytettiin
70 mustalaista vaimoineen j a lapsineen
20 murhasta. N y t kuulustelee Kasehanin
K a u r i i n a toukokim aamuna vuonna j J a sattuUdn nyt teemaan parempi on.
1918 olimme noin puolen kilometrinäni kuin tMMrmTHft. sillä pääsimme raa-päässä
kodistani, jonne olin toverini hallisesU kotia saakka. IlolcsenI näin.
että kotiväki oU vielS elossa, paitsi
vaxihinta veljeäni en x^hnyt sisään
astuessani. Vanhempieni oli ilo kyflä
suuri, kun näkivät, että olen vKiä e-lossa.
vaan se tuotti heille suurinta
tuskaa? miten minut säOyttäiiUien-
(Tissä. sillä valkoiset piUvät kotitarias-tuksia
melkein joka päivä ja yön a i ­kanakin
oU lUkkeeUä salaisia urkUjoi.
kanssa menossa vanhempiani terveh­timään,
sillä en ollut nähnyi; heitä
sen jälkeen, kun talvella rintamalle
läksin.
Tästä näimme pelon takaa, vastak­kaiselta
suunnalta pitkän jonon mie­hiä
lähestyvän kotiani. Arvasimme he­ti,
että he ovat koUpltIijän lahtareita,
jotka olivat etsimässä metsäkaartilai­sia,
eli tappamattomia punikkeja, j o i - ' t a , joiden oli määrä etsiä metsäkaar-ta
näillä main tiesivät liikkuvan. tilaisi*. Mennyttä oU sen miehen elä-
Sihia louhikkoiselta kaiholta heitä mä, joka sattui heidän saaliifceen joo-katsellesamme
virkkoi toverini, että o- tAimaan. Sellaisen kcäitalon uhriksi oli
lisipa vain meillä siellä Tuuloksessa joutunut veljeni, joka edellisellä v i i -
ollut näin hjnrät puolustusasemat s U - ' kolia 6U sadan muun toverin kera ko­oin
kun lahtarit hyökkäsivät päällem-j jetettu noin viiden penikulman päässä
me. niin olen varma, että ei heistä e- j olevalle kuuluisalle "Mäiyn numäodle'*.
nää monikaan olisi kunniamerkkejä ja petomaisen kidutuksen jäkeen am-kaivannut.
Mutta tässä ei tullutkaan muttu sinne. Vanhempani mySsItta
kysymykseen taistelu, koska meitä o?» kertoivat, että eräs lapsuustoverinl.
vain kaksi j a puolustuksenamme vain J joka haavoittuneena jäi joukostamme
taskuaseet. Koska olimme talstelurin-^ Hannosten sairaalaan, on valkoisten
tamalla säilyneet hengissä, niin tah-^ toimesta tixllut murhatuksi, samoin
doimme säilyttää henkemme vasf- t u i n hänen sisarensa joka toimi sai-edeskin.
Taisteluun Tyhtylslmme vas- faanholtajana famassa sairaalassa.
t a ' viime hätjässä. sillä vangiksi em­me
halunneet antautua, sillä ^e aina­k
i n tietäisi meille varmaa kuolemaa.
Sain sitte jälestä kuuUa. että tämän
päivän etsinnän tuloksena' oli kaksi
uhria. Joilta sitten seuraavan» päivä-
Ahioa keino henkemme säilyttäml- nä ammuttiin. Toinen heistä oli kotoi-tuomioistuin
17 mustalaäsmiestä Ja 2j3eksi oli piiloutua jonnekin, mutta t ä - j s i „ Ypäjältä. Hän öU hevosella 9^wn
, ...... - _ v_ i^jjgijg ei voinut minnekään pH-j kulkenut maantietä pitkin, ehkä me-loutua,
sillä tuo kahdensadanvildcn-' nossa jonnekin aäoUleen. Aslanomais-kymmenen
miehen lahtarljoukko kyllä ten kertoman mukaan he ensin Iclk-tarkastaisi
tästä läheltä joka pensaan kaslvat vanhukselta käden pois ja. sit-
]a kolon. Ainoa keino pelastumlsek- j ten vasta pistimillä hänet tappoivat,
semme oli painua kauan metsään ja täten tyydyttääkseen hirmuista veren-
Näytfelijä Orjatsalo
en^antil^sten
sofilasFakoilija
Sittemmin sostalidamiaBaatti Ja !kom-mnnisfien
"fiiihJkeä vihollinen
Torstaina t.k. 6 pnä otettiin.Turun
hovioikeuden viidennenä osastoIQs 3cä-siteltäväksi
näyttelijä Aarne Orjat,
saloa vastaan nostettu syyte.
Kanneviskaali vaati Qrjatsalolle
rangaistusta valtiopetokseen y l l y t t x m i -
vastauksen niille, jotka hyökkäävät
Neuvostoliitossa vallitsessa köyhälis­tön
diktatuuria vastaan: "Monet, jot­ka
puhuvat siitä, ovat epärehellisiä,
siUä he tietävät, että jos lieidän omat
puolueensa pääsisivät valtasn, n i i n he
säilyttäisivät valtansa aivan samoilla sestä rikoslain. I l l u v u n 2 ja 6 pykä-
"kelnoilla kuin bolshevikitkin ^ s.o. vä­kivallan
avulla." Tätä Snrclairin Suo­menkin
fioslalldempkraateälle langet­tamaa
tuomiota ei k.o. kustannusliike
TiähtävästI ole kestänyt. Sosialidemo-
3a-aattiren sensuuri on vetänyt terva-län
sekä 5 luvun mukaan sdiaisina
kuin ne muutettuma cumuvat.
Oikeuden puheenjohtaja luki et-fivän
keskuspoliisin kuulustelupöytä­kirjoista
ne kohdat, joista nyttemmin
Kuutastelupiöytäkirjoihin oU lii­tetty
kapinan -aikaisten punaisten sa-nomalelitien
referaatteja 0 : n pitä­mistä
puheista. Kuulusteluissa ei O.
sanonut enää 11 vuoden päästä muis­tavansa
mitä oli puhunut. Huomautti,
että kaikki liänen puhee&sa, jolloin,
saksalalsvihoUinen kuin oli, katsoi vel-volltsviaäekseen
agiteerata näitä vas.
taan, vaikkE*ln silloin tun puhuneeksi
myöskin heidän kanssaan yhteistoi­minnassa
olleita suomalaisia porvarei-.
i t a vastaan. Tttyönsi,
ettei hän aiiia ollut punninnut
sanojaan
vaan on kenties lausunut sellaistakin,
jota kylmästi harkiten ehkä ei olisi
puhmnit.
TuQäntoppytäkirjoihin •oli muuten
liitetty Tampereen Johanneksen • seu­rakunnan
-v.t. kirkkoherran K . A . A u -
keen valaehtoinen todistus, jossa ker­rottiin,
että kirkkoherra Aukee olisi
ollut IraMikuun 2 pnä Kansallisteat­terissa,
jossa Orjatsalo olisi pitänyt
hyvin räikeäsanalsen puheen, joka oli
täynnä kirouksia j a raakuuksia. T e ­atterin
vaatteiden säilytyskomeroissa
oli ollut kiväärejä. Kaikki w e t oUvat
olleet suljetut Ja niiden edessä puna­kaartilaisia,
Jdtka väkipakolla tahtoi­vat
saapuvillaoUeita liittymään pima.
kaartiin. Luettiin kirkkoherra Aukeen
Uudessa Suomessa julkaistu Iclrjoitus.
jossa mairättiin <Orjatsalon eäölämal-nitiissa
kirjöitufciessa esiintyneen p u -
nakaartilaispuvussa j a kannukset ken-erää
on kysymys. Kuulusteluissa — T .
gissä.
K u n kuulustelupöytäkirjat Ja l e h t i -
leikkeleet oli luettu, tiediisteli pcftieen.
Johtaja, myönsikö Orjatsalo pöytäkir­jat
oikeiksi. Orjatsalo väitti esimty-neensä
siviilipuvussa. EI tiennyt, o l i ­ko
eteisessä kivääreitä, kiin el oMut
siellä kävTiyt eikä myösTcään, oliko läs-näollelta
ahdisteltu punakaartiin.
Yleinen syyttäjä ja Orjatsalo pyy-
K l r j . Orlovets. — Suom. Frans E.HöIttä
Joka aamu lähtee vanha Sadd pieni^
känsiä vetäen perässään, k^sloista
kyhätystä mökistä. Jonka katto oli
peitetty hananinlehdillä, toivossa jotain
itienatakseen viheliäisen elämänsä y l ­läpitämiseksi
Hän on — kärryjen vetäjä, ihmeel­linen
eläin, jo.ka itse vetää, hevosen
asemesta, noissa pienissä kärryissään
röyhkeitä eurooppalaisia ja sydämettö­miä
jaavalaisia.
Vanha Said on jo pitkän aikaa sai­rastanut
hengenahdistusta, kuten toi­setkin
hänen ammattiinsa kuuluvat,
j a tietää, että hänen elämänsä ei ole
pitkä. KärrynvetäJ&t eivät elä kauan.
Hän ei <rfe suinkaan mikään ikäloppu,
tuäkin neljääk3mmentäk^deksaa vuot­ta,
mutta kärsimykset ovat painaneet
leimansa häneen, hän näyttää olevan
kuudenkymmenen vuoden ikäinen van­hus.
Tänä aamuna hän oli nälkäinen,
äkkiä hänen teki mieli bananeja. Hän
tdlsi myöskin halusta syönyt hyvän
kokospähkinän tai kupillisen keitetty.
Jä riisiä.
Eämen oU häneUä Itselläänkin pieni
Mutta sitten tuOvat valkoihoiset Ja
kaikki muuttui. VaHcoilioiset tappoivat
paljon maalaijilaisia ja ilmoittivat että
maa. metsät Ja hedehnäpout kuuluivat
heille, valkoihoisille.
Heikäläiset tulivat orjiksL Valkoiset
ihmiset olivat voimakkaita ja hyvin
aseistettuja, malaijHaisten oli huono
ryhtyä heitä vastaan.
Andu oli myöskiri orfa.. Vv. 1820—
1830 Jaavassa puhkesi Icaubea kf^äna
mutta hollantilaiset tukalidnttivat sen
Niinä vuosina Jaavanmaa imi paljon
malaljilaisten verta. Tnbanäa heikä­läisiä
teloitettiin, eloonjääneet tehtiin
orjiksi. — Sittemmin poistettiin o r ­juus,
m u t U heikäläistä oli katkaistu
ainiaaksi paremjA elämän dito.
Saidan isää suosi onni kuitenkin
paremmin. Hän oli hyvä käsityöläinen
Ja osasi tehdä kagrenlrisia pikkueä-neitä
kilpikonnaniuusta. Hänen on­nistui
säästää pieni summa rahaa, jol­l
a osti sitten kappaleen, maata ja
puolentoista palmuponta, jrtttpnka alle
laittoi kaidoista sievän mSein Ja pe
rusti pienen talouden.
Hänen kuolemansa jälkeen joiitui tä-maapala,
puolentoistakyramentä ba- mä talous Saidalle. Said eli onneDi-n
a n i - Ja kokospahnupuuta Ja kahdessa sena kohneenkymmeneenlcahteen TUO-kasvipenkereessä
kasvoi mehukkaita teen saakka. M u ^ sitten onni sar-a
n a n ^ j a . Tarvitsi vain ojentaa kät-j kyi häneltä. ^ > f a « ^
tään j a ottaa vassa. Verot kävivät yha raskaam-
Saldan i s o - i k , harmaahapsinen A n - J miksi Ja elämä ..huononi lÄivä päl-du,
kertoi kuinka ennen oU kaikUla vältä. •, ^
m i h S S L l a pienet maakaistaleet, p a i - Nälkä tun^utm ar^rtto Saidan
mu^ut j a hyvät, pienet kaisloista' perheeseen. Se tapaHtai kauan s i t -
tehdyt mökit. Se o l i kauan, noin käk-, ten. _ ' , _
Ssateä vuotta sitten, joUoin ei ' , ^ ^ ^ ^ ^ y S r v S ^ S k s L ^ S S :
vassa tunnettu valkoihoisia, i^^^'^^^.Z^J'''^
sät oUvat täymiä metsänriistaa. I ^ ^ ^ ? i ^ „ ^ 2 = Ä « S ^ TS
Näin kertoi vanha, harmaahapsinen p o i ^ u k o t < ^ vetämään vÄDcrism Ih-
A n d t l ^ v*««*«, jmisia. päivän raskaasta fTostä palaa
hän iltasin kotia vähäiset tienestlrahat
taskussaan.
Hän on heikko, valju, kuten lastu,
safa^taen hengenahdistusta. Häneltä
qn hävinnyt ajatuskyky. Hän osaa
ainoastaan vetää ihmisiä Ja pelätä
mustalaisnaista, joita syytetään 6 ryös­tömurhasta.
Muut syytetyt joutuvat
"oikeuden? jrannlttavaksi myöhemmin.
Joitakin syytetyistä on laskettu va­paalle
jalallekin, mutta sittenkin muo­dostuu
Juttu jättiläismäiseksi Sy^'-
töstä Ihmissyönnistä ei. mustalaisia
vastaan ole nostettu, koska Tshekko­slovakian
sen paremmin kuin monen
muunkaan maan rikoslaki ei sellaista
rikosta tunne. Thmissyöntijutusta on
TshekkD-Slovakian hallitus ollut p i i -
naantunut, sillä juttu langettaa epäe­dullisen
varjon maassa vallitsevien o-lojE^
y l i . Siksipä viralliset piirit o-vatkin
tehneet kaikekanspetaoln
vatkin tehneet kaikkensa, jottei ihmis­syönnistä
pulmttaUl mitään. Esim. 21C
sivua käsittävässä syytöskirjelmässä el
puhuta sanaakaan siitä. Muualla sen­sijaan
on varsinkin Ihmissyöntijuttu
herättänyt suurta mieltenkuohua.
Muuten el. -ole voinutkan olla. sUlä
syytetyt ovat avoimesti tunnustaneet
tehneensä Tjalkkl ne rikokset, joista
heitä syytetään. Liikuttavastl on-er5s
mustalaisnaisista ulkomaalaisten l e h ­t
i e n edustajille kuvannut sitä sano­matonta
liälkää, jota koko hermo oli
Joutunut kärsimään. Kuolema kurkisti
telttoihin Ja tämä kaamea kohtalo p a -
Ttolttl onnettomat syömään murhaa­mansa
uhrit. Miten juttu tulee -päät­tymään,
slltö ei ole vielä tietoa, mut­t
a varmana. voidaan pitää, että tuo­marit
tulkitsevat lain kirjainta anka­rimman
säännön mukaan.
Tätä kaameata yhteiskur-nalBsta
murhenäytehnää' qn valkea ynmfärtää,
ellei oteta "huomioon niitä erikoisia
oloja, joissa mustalaiset var^irtkin
Tshekko-Sloväkiassa Joutuvat elämään.
Ei^ään saksalaisen sanomalehden k i r ­jeenvaihtaja
Itertoo, että kun musta-lalsklertue
saapuu Johonkin tshelcko-slovaklalaiseen
kylään, lyövät paikka­kuntalaiset
kaikki akkunansa ja o-vensa
kiinni. Lapset piilotetaan var­maan
turvaan ja aseistetut vartijat
kiertävät turvaan j a aseistetut vartijat
käänlcuin rosvolattmat uhkaisivat k y ­lää.
K u n mustalaisille ei varsinkaan
Karpaatien alueella anneta rahalla­kaan
ruoTcaa. ovat l i e suorastaan p a -
költettuja käyttämään väkivaltaakin
johon Itsesäilytysvaisto heitä pakolt-taa.
Kuri m u s t a l ^ l a vainotaan täten
Ja heidät koetetaan sulkea kokonaan
ulkopuolelle yhteiskunnan, on seura­uksena
mitä katkerin viha heidän ja
paikallisten asukkaitten välillä. Täl­laisessa
tilassa tapahtuu sitten lukul-piiloutua
flnne.
K u n olimme kulkeneet noin kaksi
Suomen
Pääkonsulivirasto
koko Casadaa varten suorittaa kaik­kia
maan viralliselle ednstoksello
kuolavia tehtäviä, antaa passeja
matkustusta varten kotimaalon tai
manalle, vahvistaa asiakirjoja, käin-aöksifi
y.m., selvittää perintö, ja
muita Saomen kansalaisiin kohdia.
täyin asioita.
Osoite:
CoMalate General of FiaUad,
Room 918
1410 Stanley Street, MontresL
<Comer St. Catharine and Stanley)
AKSELI RAUANHEIMO,
pääkonsulL
Lisäksi on Suomella edustajina
Canadassa: Konsuli Erick J. Korte,
Port Arthur, Ont. — Adjel Saari-mäki„
S19 Bay St., Torrnto, Ont —
H. F. Albert Hermanson, 479 Main
St.. Winnipeg, Man. — Thomas
Franssi, Box L . , Copper Cliff, Ont.
Charles E . Magnusson 64 Oock St.,
Saint John, N. B.
WiU«iaette Blvd. Sanitariam
on suurin ja monipuolisin terveyden
hoitola lännellä. Physio-Therapy o-sastoasa
ovat nykyajan parhaat säh.
köhoitovälineet aina X-ray koneisiin
asti. Täysihoidossa nopein apu akute
ja kroonillisissa taudeissakin. 18 vuo­den
kokemus hieronnan, ruokajär-jestyksen
ja terveyskylpyjen alalla.
D n . Kokko & Kokko.
467 Willamette Blvd.. PorUand,
Ore. Puhelin: Walnut 6747.
sa. PiUcpjJkkaamme voimme mennfl
himoaan. Seuraavana kesänä, kun
. vanhuksen pojat saapuivat Amerifca<;-
kilometriä, niin saavuimme erään suon ta. Ja hakivat eräSstä sorakuopasta i-.hevosen ruokasohnen pohjalla olevan
reunalle, joka oli niin pehmeää, että ggnsä jo puoliksi mädllntyneen ruu- («iän kautta, jonkia päälle oli laitettu
sitä oli valkea kulkea, vaan keskeltä j m i i n , niin ei toista kättä löytynyt o!- luukku. Ja vaikka toisinaan etsijät tu-suo
oli vähän kovempaa ja kasyol l y - , jentaan. Sen oli ehkä Joku isänmaan Uvatkln talliin, niin eivät he koskaan
hyttä kanervaa. j sankareista ottanut muistoksi sankari- keksineet piilopaikkaamme. I^tn a-
AJattelimme heti. että ehkä tuolla' töistään, voidakseen siten kertoa uro-suon
keskellä kanervien seassa voi töistään vielä jSlkrpoavUlekin.
pysyä piilossa, sillä tuskinpa etsijät
siitä käyvät yli. k u n e l siellä kerran
ole mitään piilopaikkaa.
Xahlasimme siis keskelle suota ja
valitsimme Itsellemme tihelmmän ka
nervikon ja piilouduimme siihen nm
kaavaan asentoon, valmiina ottamaan
vastaan mitä kohtalo meille saattoikin
lählhetklnä määrätä. Eikä tarvinnut­kaan
pitkää aikaa odottaa kun jo met­s
ä t alkoi kuulua sellaista meteliä.
sulmme enempi kuin kolme kuukautta
tallissa kolmen hevosen toverina. Sln-
Elvätkä lahtarit tyytyneet murhaa- «e meUle kannettiin ruoka samoin
maan Jn kiduttamaan ainoastaan mie-j kuin hevosll ekin. sUlft ahioastaan har.
hiä, vaan moni työläisälU Ja -tyttö, voin uskalshnme ^mhteä sisälle syö-
. Joutui heidän kostouhrikseen.'tuIlcnmään. Vasta myöhäön syksyllä läk-plestyä
vlanisefc^ felinljfikseen^ jos shmne ulos pUlopalkastamme Ja me-
• sattui saamaan armoa, että ei ihanjninune crääseex» naapuripitäjään mct-suorastaan
ammuttu, joka kyllä olisi sätöOiln. Jossa työssä olimme koko
ollut uhreine kalkista helpoin. Kmilui-sampia
naisten rääkkääjlä oli eräs
kapinan aikana Viipurista vapaaksi
päässyt posti varas, joka kajrinan jäl-j
a miehiä. K u n he näkivät, että siii>
on l i i a n pehineää kuljettavaksi, niin
läksivät he kiertämään sen ympäri.
Ka,ik"kl myös ajattelivat, että eihän
aukealta nevalta ainakaan mitään
saalista voi saada. K u n etsijät olivat
painuneet kuulumattomiin, n i i n iemme
voineet muuta kuin kiittää kohtalo­amme.
.Joka nyt niinkuin jo monta
Jommoista ainoastaan verenhimoiset I ,»,.,,..^ ««./.i.Ttr«»Ba«w>
pedot voivat pitää. J a suon reunalle; k ^ e l y l t t e l y s ^ tolasi j^^^^
Scol Ilmestyä vaikka mlnkänäkölsiä I "1^» ^ ^ « m i e ^^
harmaapukuisia kivääreillä varustettu- me^4ä^m^^^^
tä nyt saamme nukkua yhden jrOn i h ­misasunnossa.
Mutta siihen ei isäni
suostunut, vaan hän ajatteli, että on
parasta oCtaa vaatetta runsaasti pSäl.
leen ja nukkua yö metsässä, sillä
yöllä voivat lahtarit taas käydä tar­kastamassa
taloa. Katsoimme par­haaksi
seurta isäni neuvoa.
Otimme xnukaamme senverran ruo­katarpeita
koin Bearaavaah iltaan as­ti
luulimme tarvitsevamme. silHI Isä­ni
lupasi senrasvana j^ivänä xmorlm.
man veljeni avustuksella laittaa mell-
Ie Jonkinlaisen piHopidkan,
Vietimme sItte ySia ja seuraavan
päivän metsässä. Seuraavan päivän i l ­tana
saapui IsSnl laoksemme ja ker­toi,
että koko vuoroksndni orat val­koiset
etsiskelleet iiakolabtiB; joten on
melkein mahdoton saapua Jalkalsfo
kotia tulematta hnonuitnfcsL Ainoa
keino on. e^S pUIoudtiqnne heinä
kertaa ennenkin öU pelastanut mel
dät lahtarien kynsistä.
Vasta myöhään illalla ustolslmme
lähteä yrittämään kotaamme kohden
heitä...
J a k\m eräänä päiVänä hänen raa­jarikko
kahdeksantoistavuotias poikan­sa
Guru, kertoi hänelle, että kansan
pitäisi puistella pois niskastaan nuo
ulkomaalaiset rosvot Ja että huhujen
mukaan siellä. Jossain Jaavanmeren
takana pohjoiseen päin Malakkista,
Kiinassa, ovat työläiset käymässä ko.
vaa taistelua sortajiaan vastaan Ja
vielä. Jossain kaukana, kaukana. K i i n an
tuolla puolen — Intiassa, on valkoisia
Ihmisiä myös. Jossa työläiset Ja talon­pojat
ovat voittaneet riistäjänsä, k a r -
koittaneet rikkaat Ja tilanomistajat,
tappaneet sulttaninsa Ja julistaneet
työtätekevän kansan vapaaksi. Itse
hallitsevat maata. Ja lukien kaikki,
musta-, kelta- Ja punalhoiset työtäte­kevät,
omiksi veljikseen. — K u n Said
kuuli tämän nihi hän kauhistui. Köy­hän
ihmiskyyditsljän oli kamala a j a .
teliäkin semmoista.
n
J u h t a " ! — Katukäytävällä seisoi
luutnantti Van-Grels, viitaten Saidalle,
että tämä toisi kärrynsä hänen käy­tettäväkseen.
Said oli yhdellä loikkauksella luut­nantin
edessä. Luutnantti nousi kär-:
l y i h i n . Kuulu lyhyt käsky j a . ..
Said juoksujalkaa l i ^ vetämään
sin. Kuuma tie poltti hänen jalka-pohjiaari,
ja Icurkku o l i k u i v a . . .
Nääntyen janosta Ja väsymyksestä,
seisautti Said kärrynsä erään katu.
käytävällä seisovan kerjäläisen koh­dalle,
Jonka vieressä oli vedellä täytetty
vesimeloni.
"Jos sinä, annat minulle kulauksen
vettä, niin minä siunaan nimesi" —
sanoi Said kerjäläiselle. Tämä kat­soi
anojaan Ja' sanoi ystävällisesti:
"Enhän minä ole vedestä rahaa
maksanut, ota vaan. veli, j a Juo".
Veri nousi upseerin lÄähän.
Kuinka I Tuo elukkamalnen ihminen
tohti selsattua! Tuo koiramainen epä­sikiö
tunsi Janoa, uskalsi pidättää
häntä, hollantilaisen armeijan luut­nanttia,
äsh! . . . Tämä meni jo yU
eurooppalaisen ymmärryksen.
Mutta mitään virkkamatta nousi
hän kärryistä, otti kärrylyhdyn Ja nu
meron Jä läksi kylmäverisesti kävele­mään
katua eteenpam.
Vesi virvoitti Saidaa. Kiitettyään
kerjäläistä, hän juoksi kärryjensä lu«
Ja Jäi hämmästyneenä seisomaan.
Lyhtyä, lyhtyä Ja numeroa ei ollut.
Mutta noin sadan askeleen päässä
hänestä, käveli Van-Gels poispäin
lyhty kädessään. ,
sia murhia. Joita kuitenkin tekevät
paikalliset asukkaat yhtä paljon kuin
mustalaisetkin. Mutta heidän puolel
laan on virallinen yhteiskunta lakel
•neen ja • oikeuksineen eikä mustalais
murhista aseteta tuomittavaksi kylä­kuntia.
J a useimmiten ovatkhi mus­talaisten
murhaajat tilallisia, varak
katmpiin yhteiskuntaluokkiin kuulu-
•rta. Mitenkö'heitä siis vplbl rangals.
tai Tshekko-Slovakiassa ovat tuomarit
melkein poikkeuksetta juuri samois­ta
omistavista luokista lähtöisin Ja
tämä luokka-asema määrää lukemaan
lakia omistavien hyväksi. Tämä sään­tö
eiÄUemättä tulee ratkaisemaan nyt
käsiteltävänä olevan mustalaisjutun-k
l n syytetyille langettavaksi.
hinsa.
Oi, hän ymmärsi Vallan hyvin mikä
häntä . odottaa. Valkoinen mies vie
lyhdyn Ja numeron poliisilaitokselle jn
siellä hänet tunnetaan j a etsitään n u .
meron kautta hänet ylös. Valkoinen
ihminen kertoo poliisilaitoksella, että
ihmlskyydltsljä loukkasi hänen kun­niaansa.
Ja häntä uskovat, mutta
häntä, Saidaa, alkavat s>'yttää kun­nianloukkauksesta,
ottavat kärryt pot-
Ja pistävät hänet Vankilaan.
III
Saidan vaimo, Nami ja lilkkaavS
Guru katsoivat kummastunein Ilmein
kotiin palaava Sfidaa.
— Sinua löivät?! Sinulle on sattunut
onnettomuus? kyseli vaimo itku kur­kussa
kun näki Saidan verisen selän.
talven. Kotona en uskaltanut kuiten­kaan
vieläkään vapaasU ^käydä. sillä o.
Iin yhä vielä yhtä vainottu kuin en­nenkin.
Ainoastaan yön aljcana lÄvln
joskus vanhempiani katsomoissa.
Tällaista plllekslinlstä kesti sitten u -
selta vuosia. sUlä Isänmaan valkaisi­jat
olivat vakaasU päättäneet, että he
tekevät Punaisesta Hämeestä valkoi­sen
vuodattamalla työläisten suonissa»
virtaavan punaisen nesteen sorakuop­pien
reunoille. He kyllä tekivät sllnft
niin perusteellista työtä, että kun
muutamien vuosien päästä asetuin a-sumaan
kotiseudulleni, niin el van»
basta toveripUristäni ollut JäleUä kuin
muutamia harvoja. KötU^länl (95^
vieiorhdlstyksen pienestä JSsenrnKS»
rOstft oli 5 naista ja 16 miestä joutu*
nUt luokkasodan uhriksi Mutta en»
nenkuln vuosi oli ehtin}rt kulua, am*
peen nästä kauhun päivistä oli yfadfv*
tyksemme jäsenmäärä taas entisel­lään.
SiUä kevät el ole sopiva aika
kuormaan, jonka hän aikoi viedä met.
puhdistukseen, koska kaadettujen kan­not
ovat silloin tarkkoja vesc^dflkas-vamaan.
RUthprd Valley. '
sän reunassa olevasta ladoRta. Xe&n-me
siis hinen neuvonsa mukaan jtf
saavuimme onnellisesti kotia tallin e-teen,
josta hämärin suojassa pujah­dimme
talliitt. josta oli tuleva meille
asunto monien kaokauslen ajaksL T a l ­lin
seinän alle öU iisSaA ja veljeni pfii.
väliä kaivanneet reiän, jonne voimme
piiloutua cmirlmnuui Taaran vthates-alla.
minä kohotan tämSn pltkfin veit­seni
sortajiani vastaan. Minä olen —
Dsanlcandrin jälkeläinen. Hk5 Said
a Guru kuule ja näe mitä tapahtuu
ympäriUämme. etkö kuule kansan kuis­ketta,
i o k a kuuluu yhä kovemmin ja
kovemmin.
• Ibnuton, Texas, kesäk, 2?. — K&J
ränneistä 43:sta vangista on snalM ti
kiinni ja toimitettu takaisin Clemenflfa
»aukllafarmllle. missä nykyään ovat
raudoissa. Neljä vankia haavoittui
Jdlnnlotettae-sa, ja ovat viimeksimai­nitut
sairaalassa. Ajometsästys on toi­meenpantu
karkurelt^ vastaan verikoi­rien
avulla. Vdnglt karkasivat. V.un ei­vät
jaksaneet enäfin sietää v -liassa
Tallitsevaa epä-lnhlmUllstä lo.telua.
hänen selkänsä pitää kärsiä n : .^kutja
lyönnit, kun toiset sitävastoin ko­hottavat
aseensa niiden jakajia kohti.
— Tiedätkö sinä, mihin mennä?
Tiedätkö, missä "he" ovat? — kysyi
hän tuntemattomalta. -
. T ^ _ ^ „ , Lähtekäämme, — sanoi tämä ly-
Nöyrtynyt SakI kuuntcU hämHIään byegtt
tuntematonta ja Gurun silmät paloivat] jfami kuunteli suu auki tuntematto-innostuksesta
Ja sydän löi rajusU rln- miehen kauheita sanoja, käslttä-nasss.
Niin, niin. kyllä hän. Said. oli kuol­lut
puhuttavan, kuiskailtavan; oli hän
myös kuunnt tästäkin miehestä, Dsan-kandran
jälkeläisestä, tämän vdjen-pojasta
BCasharamasta; tästä suvusta
syntyi aina rehellisiS taistdijoita.
Mutta tuntematon Jattoi: .
Tiedot ovat jo aikaa sitten saapuneet
luutnanttia kaukana sijaitsevaan l i n -
zioitukseeh valtameren rannalla.
K u n hän seisattul kahdenkymmenen
minuutin Juoksun Jälkeen erään por­t
i n eteen, n i i n hänen ohimonsa j y s .
iQrttivät kuin Jättiläiskoneet, h i k i Juok­si
virtana j a sydän löi haljetakseen.
Häntä Janotti kovin, mutta vettä ei o l ­lut
saatavissa. /
Tunnin kuluttua tuli upseeri l i n -
ctntoksesta takaisin Ja Said lähti k u l -
;ettamaan häntä samaa kyytiä täkal-
Yhdessä silmänräpäyksessä oli hän
aisoiissa k i i n n i J a tuulispäänä riensi up­seerin
Jälkeen. K u i n selkäänsä saa­nut
koira nuolee Isäntänsä kättä
n i i n nöyryytti Said itseään luutnantin
edessä, pyytäen tätä istuutumaan Jäl­leen
kärryihin. Hän v a r t t u i
s u l o i n kuului viheltävä ääni Ilmassa
j a ankara Isku sattui hänen paljaaseen
selkäänsä. Tiheään toistuvat Iskut
koirapiiskasta kirvellvät hänen aurln-gonpolttamaa
ruumistaan. Turhaan
pyysi hän anteeksi, ulvoi Ja r u k o i l i .
Mutta luutnantti Van-Gels ei edes
katsonut uhrinsa päälle, niinkuin e'
mitään olisi tapahtunutkaan läksi häc
astumaan eteenpäin vieden lyhdyn Ja
kärrynumeron mukanaan.
Tylsästi katsoi Said, tullen tajul-
— Missä sinun lyhtysi on — huu-, feaukaislsta maista Arhlpelagto saa-dahtl
Guru, vUkalstuaan kärryihin, — rlln. Tusemllalsten, Sumatrassa, Sor­sina
et ole voinut hävittää sitä. j neossa, Tselebesan j a Jaavan' kes­kuudessa
kyllä löytyy myöskin uljaita
urhoja. Voimakas auttaa helkointe.
Kiinassa myöskin kansa taistelee va­pautensa
puolesta,. KnKJanniaaa myös­kin
käydään suurta taistelua; suuri
tuUpalo, vaikka vezkaUeen. «yttyy In­tiassa,
joka myös ottaa syleilyynsä
Silloin tulvahtivat kauan pidätetyt
kyyneleet vanhan IhmlskyyditBlJän s i l ­mistä
Ja hän lysähti maahan istual­leen
Ja kertoi Kertoi kuinka oli
saanut kyydittävän, kuinka oli henkeä
ahdistanut väsymyksestä Ja janosta. Ja
kuinka menetteli valkoinen upseeri.
Kauhulla varrtoi hän kohtaloaan-
Said muuttui hevoseksi Jä hänen
aivonsa hevosen aivoiksi
Yhtäkkiä pani kaikkien kolmen k a t -
eect kääntymään eräs ääni, joka k u u -
hii käytävältä, niinkuin vasaran Isku
heidän takanaan.
Nämä sanat lausui pitkä, voima­kas
mies. Ja hänen silmänsä kiihUvat
kuin pantterilla. Hänen ylähuumllnsa
oli päivänpolttama, paitsi kylkiluiden
kohdalla, joita verhosi lyhyt vaateker­ros,
vyöllä o l i nahkaremmi. Johon o li
kiinnitetty pitkä veltel Ja pieni eväs-pussi
mutta muuten oli hänen ihonsa
samanvärinen kun Saidan.
— K u k a sbiä olet? — kysyi Said
vavisten kauhusta.
— aiinä? — Ja hänen sUmänsä
säkenöivät. — Minä olen £e, joka el
tahdo elää kauempaa riistäjien vallan
mättä laisinkaan mitä tämä nltna
tarkoitti. Mutta kuh Said käski hänen
laittaa kalkki tavarat, joita voi muka^
naan viedä, lähtökelpolseen kuntoon,
niin totteli hän koneellisesti ja alkoi
napisematta panna käskyä täytäntöön.
Said el tahtonut mitään jättää jäl­keensä
ja Guru sytytti omilla käsil­lään.
Isän käskystä, mökin tuleen, jo-
Jaavankln.
Kansa kokoontua yhteen, ja sitten
alkaa hyökkäys sortajia vastaan. K i ­rottujen
honantllc&Sli^ :6ydämlssä kas­vaa
pelko, vaikka he koettavatkln peit..
tää sitä.
Tuntemattoman silmät iskivät sala­moita:
hon vedettiin ensin sisälle kärryt i l ­man
lyhtyä ja numeroa...
Hollantilaiset vallassaolljat hälyyttl-vät
saarella heti sotavoiman jalkeille,
ja kuninkaalliset sotajoukot lakaslvgt
kohta saaren puhtaaksi kaplnajoukof*-
ta. mutta kerran iKiästyään alkuun el
kapinanhenkl niinkään kohta hävin­nyt.
Se levisi uudelleen saarella ja
laajeten muihinkin saariiA, yhä tise-ammin
kultiin puhuttavan siir-kandrlsta
ja hänen apulaUistaan Said
ja Guru.
Ylivoima pekoltti kumminkin vähä
Icerrassaah kapinallisten joukot ha­jaantumaan,
mutta nämä eivät sur-
„ . reet. Olkoon n i i n . . . Vuodattakoot k u -
HuokausjÄäsi Gurun rinnasta. Ja ninkaalliset sotajoukot hcldäp vcren-posket
hehkuivat kun hän sanoi: j saarella. Ensi askel on otettu, kan-
.«T ™ ^ «anolu sen... El ml- saa herkät tunteet heräsivät, vahvb-kään
kolr^caan anna i^nnä^ lyödä tuu tahdonvoima ja halu morskata
Itseään, joka syöttää hänelle )raan o- kSyhälistSn ies.
m^raokansa jätteet Missä, ja minkälaisissa luolissa tai
JJotakIn outoa tuntui läikchtivän vuoremotkolssa idilejskelevät vanha
saidan linnassa- — 'Said ja hänen raajarikko poikansa
No niin. se on siis kalkki totta? Guru?
Ja hän, ifamfaiheTohen. on myöskin ih-j MOtta luolat ja vuoret p l t ä ^ t s a -
mincn- Minkä tähden ennemmin d lassa heidän olinpaikkansa heUOa,
puhunut hänelle jotka antrfvat melkein koko'emmänÄ
täst^ kaikesta inltSäo? Minkä tähden ^työtätekevän kansan puolesta.
•m
m