Vapaus, August 14, 1930

              f anmt laajentuvat, farmarien vähentyessä
Torstaina, eloJctmn 14 pnä — THiir., Atig'. 14
Tilastoa itä-Canadasla.
Farmituotteiden tuotantokustan
.:.vk£ien aientamisessa ovat tär-
-Icidounät tekijät: satojen lisäämi
'«en ilman vastaavaa kustannusten
'lisäämistä; isomman koneiston ja
tyotasäastäväin laitteiden Icäyttä
minen, sekä s,mjej^man, maa-alan
pitäminen ,:.3Fy|g|jri^ »ano
taan eräässä "TJntarronKeskuskoe-farmin
julkaisussa.
Runsaampain satojen tuoltami
nen riippuu seuraavista seikoista:
i hyvä ojitus, sovelias vuoroviljelys
• järjestelmä, perusteelliset viljelys-
. y tavat, riittävästi karjanlantaa tai
muita lannoilusaineita, liyvä sie-
,: . men j a tehoisa taistelu rikkaruo-
' boja, tuiiohyönteisiä ja sienitaute­ja
vastaan. Ylidenkään näiden
i seikkojen laiminlyöminen voi ai-
-' ; heultaa huonon sadon, vaikka kaik
ki muut ehdot olisi kuinka huolel-j
Hscsti täytetty.
Hyvän sadcn kannattavaisuus
riippuu näiden kolmen päätekijän:
maan, työvoiman ja pääoman tar-
•'• kojtultscnmukaisinimasta ja tehok-
' kaimmasta käytöstä. Canadan v i l -
j{Blysmaan arvo. Tilastollisen toi­miston
laskujen mukaan oli. v.
-1929 keskimäärin 37 dollaria, kun
se v. 1914 o i i 38 dollaria eekke-
Miehisen farmityöläisen
ta V. 1929 o l i , ruoka j a asun­to
siihen luettuna, kesäkaudella, 60
dollaria kuussa, oltuaan v. 1914
; 38 dollaria. Pääoman 'korko o l i
V. 1929 hyvin vähän, jos ollen-
. kaan korkeampi kuin v. 1914. Ih-
I^B^islyövoima siis on ainoa erä, jo-riffi
on tuntuvasti kMliimpi kuin
' litä se o l i v. 1914. (Tavalliseen
^{porvarilliseen tapaan ei Iässä tie­tenkään
olc sopinut ottaa huo-j^^
mioon, että palkkaan ebäilytetty
ruoka v.l929 oli tuntuvasti kalliim­pi
kuin V. 1914, ja «ttä näiden
"15 vuoden ajalla on maanviljelyk­sen
. konceilistuttaminen suuresti
1 edistynyt, joteii ihmistyövoimaa
I nyt tarvitaan jpaljoa vähemmän,
iBUtta se inttä tarvitaan koneitten
;hoitooh, on ammatUtaitois^piaa
öen^ähdcn korke^pf^lkkatsempaa.
Väitetäänhän toktön tilastojen mu-
^^^Itaan farmituotannon nottsseen sa-
^ 5 i n a n ajan kuluessa 30—50 prosent-
^ : , ^ : ' t i a miestä kohden, joten.niille kyl-
Hj^ lä on kannattanulkin enemmän
r^l^ir- maksaa. Mutta farmaria on koe-
Hr™tcttava pitää siinä käsityksessä, el>
l^^'1:ä työmies se kauheita palkkoja
£3x5 kiskoo ja imee farmarin köyhäksi.
~ Toim.) ;
Jos tuotantokustannuksia on
r:£^ alennettava — jatketaan yllämaini-
^ H l t i s s a julkaisussa — näyttää joh-
«lonmukaisimmalta vähentää kor-
Sri' keiftta kustannuserää, ihmistyövoi-
EHxJpaa, laikka korvata se jollain toi-:.
sL^ Bella, halvemmalla voimalla, ku-ten
hevos- tai konevoimalla. (To-aella
"johdonmukain^" ajatuksen
kicipsauB: palkan todetaan nous-
.H^-^se^n mic8t/i kohdön piankin kak-
SSr sinkertabeksi, ja jätetään lukija
siihen luuloon, etta. ihmistyövoima
kok<ftiaisuudessaan olisi tullut far-toareille
maksamaan lähes kaksi
^HH vertaa een, mitä sc. maksoi v. 1914,
vaikka nyt on paikkamiehiä far-r
J ^ meillä ehkä puolta vähemmän kuin
^Vi;^ siiloin. Ihmistyövoiman kokonais-rc£?
f kustannuksista nyt ja silloin ei,
1^4 mainita mitään numeroita. Niin
5ilä pitää tilastoilla pelata! —
?,riv- Toim.) Kannattaako vaihtaa kä-
^s-H'^^^: )sivoima hevos- tai konevoimaan, ja
;H!:v ^nnattaako hankkia uudenaikaisia
vri* työtäsääsläviä laitteita, riippuu
i * . - ^ k u i t a k i n viljclyksessäolevah- maa-
?;';4f^älan suuruudesta. Mitä Itä-Cana-daan
tulee, näyttäisi farmien, tahi
täsmällisemmin sanoen, viljelykses-
Hf: säolevan maan pinta-alan olla suu-
2:?r remman, ennenkuin fairmituotan-
H"/'; non voisi saada kannattavalle poh-
»• ::" Jallc. Keskimääräinen viljelykses-
' ; 1 säolcva pinta-ala Itä-Canadassa o li
i^-^ 32.7 eekkeriä v. 1881, ja 35.6 eek-
: H . keriä v. 1901, sekä 39.5 eekkeriä
•^.-^ V. 1921. Vaikka nykyään varmas-useanipia
farmeja, joiden v i l -
43:;: jciys-alue on isompi kuin 39.5 eek-
• T keriä, ja vaikka joitakin pienempiä
- farmeja käytetään korkeahintaisten
. - " . s a l o j e n luotlanii5e«i, on kuitenkin
-1: ilmeisiä, että mikäli kysymys on
. pääasiallisimmista farmituotteista,
vijjelys-alan laajentaminen vähen-täisi
tuotantokustannuksia. Ylei-set
kustannukset, kuten rakcnniik-i
S V ' * ^ ^ koneet j a liikkeenhoito, ovat
'^H' 'kaikki raskaammat pientä pinta-
S^c alaa kohden. Pientä peltoalaa var-
'i^l Ien tarvitaan melkein yhtä paljon
rxc kaikkea kapistusta kuin paljoa
H : ; isompaakin varten. Isommilla
v - 'farmeilla käytetään vain useamman
^aada valmiiksi suuremman alan
pienemmällä kustannuksella eek­keriä
kohden. Monen Ilä-Cana-
•dan farmin pienuuden takia ei
isoropain ja tehokkaaropain väli­neiden
ohminen silli liene paikal­laan.
Ko^Lopai^alaltlUUi ovat Ilä-Ga-nadan
farmit: vähitellen laajentu-necl'"
c'|ä fiääiäll» Jukuraäärältään
vähentyneet seuraavasti:
V. 1881 o l i Itä-Canadassa far
meja kaikkiaan 451,191, joista
Tällin Mastoon tmrkotetvt Idrjotaluot pyydetiSn liliettamäin OM>tt«eIIa: A. B. Mikeli, Solntala,. B .C
Pötyä Tanskan maan-vfljelijoista
Alkaa olla aika tuoda esiin nauu'
tamia tosiseikkoja tanskalaisten
farmarien tilanteesta, jota melkein
97,206 oli pinla-alaltaan l ö l j a ' a i n a ihannoidaan, muistamalta tai
nn/k .."1:11" : _ tl S/ll . . - l : ' t „ U < . ^ ^ o > » > > nt\'i\\^ tnais<>ikn!I]a n i -
101 ja 200 eekkerin väliltä j a 43,-
309 oli y l i 200 eekkerin. llä-Ca-nadan
451,191 farmista v. 1881 o l i
siis 128,747 eli noin 30 prosenttia
yli 100 eekkerin laajuisia, mutta
V. 1921 oli 433,460 farmisia 173,-
256 farmia eli 40 prosenttia y li
100 eekkerin. Farmarien muutta­minen
kaupunkeihin tai muihin
]!anadan osiin on aikain kuluessa
jättänyt huomattavasti farmeja
myytäväksi. Näitä tiloja ovat jä-lellejääncet
naapurit sitte joko
vuokranneet tai ostaneet, ja muu­tamat
ovat jääneet autioiksi. Seu­raava
tilasto tulee kaiketi osotta-maan
vielä suurempaa muutosta.
Farmien laajentaminen on kui­tenkin
yksilökohtainen kysymys,
joka suuresti riippuu viljelyksen
laadusta, työvoiman saannista ja
farmarin rahallisesta asemasta'.
Sentähden ei mflään yleisiä ohjeita
voida antaa siitä, millä keinoin tä­mä
farmien laajentaminen olisi ai­kaansaatava.
Sarada farmin laajentumiakysy-mystä
—- samalla kun niiden luku­määrä
vähenee — kosketteli myös
Kemptvillen maanviljelyskoulun
johtajai W. J . B e l l erääss^ pu­heessaan,
jonka hän äskettäin piti
Torontossa. Hän veisasi tavallista
kapitalismin rosvolaulua:
•'Ontarion maanviljelyksessä
tapahtuu suuri muutos.' Se on
ollut käynnissä jo 10 tai 12 vuot­ta.
Sota sen pani alulle. Onta-riofSa
on ehkä parhaimman luo
kan maanviljelijät mitä missään
maassa on. Meillä on ehkä pa
ras maakin. V a l j a s t i on. meil­lä
, erinoitiainen ilmanala. Ja
kuitenkin on kovin monta Onta­rion
farmia velasta kiinnitykses
sä. "Miljoonia dollareita on lai­nattu
Ontarion farmeja vastaan
viimeisten kahden tai kolmen
vuoden ajalla. Muutos mikä ta­pahtuu,
oh vain se, että kelpo
piie» astuu kunnottoman farma­rin
tilalle. Me vähitellen pää­semme
kuhnurcista. Se mitä
parhaillaan tapahtuu ja tulee
edelleen tapahtumaan, ei ole
piuuta kuin että pareinman luo
kan farmari saa etiemmän maa­ta,
ja farmiykeikön ala tulee
suurenemaan.
"Teollisuudenharjoittajat ovat
aina käyttäneet täysin määrin
hyväkseen jok'ikislä konetta mi
lä on keksitty työn säästämistä
varten. Miksi ei samaa periaa­tetta
Voitaisi, sovelluttaa Cana­dan
maanviljelykseen? Missä
maa ei ole kivistä eikä märkää,
siellä farmitraktori ja isot veh­keet
tulevat suuresti muuttamaan
viljelystapaa niin Ontarion maa­kunnassa
kuin koko Canadassa.
"Olen sanonut samaa toisissa­kin
tilaisuuksissa, ja minua on
siitä rökitetty, mutta uskon ole-
, vani oikeassa.' Mies, joka ei
käytä hyväkseen parhaita saata-vissaolevia
menettelytapoja, jää
pakosta takapajulle. Muutamat
jäävät kuhnusteiemaan toisten
jälessä, ja ne, jotka ovat välp-paammat
näkemään mahdolli­suudet,
valtaavat heidän paik­kansa.
Sama periaate pitää ku­tinsa
maanviljelyksessä kuin
teollisuudessa ja kaikessa tuo­tannossa."
— Nimittäin vapaan kilpailun
periaate, se kapitalismin kultainen
sääntö: voimakkaampi syö heikom­man
— ja se on heikomman oma
syy: miksi ei pitänyt puoliaan,
miksi oli heikompi ja köyhempi,
vniks'ei ollut syntynyt tai keinotel­lut
itseään monimiljoneeriksi? Vii­meisen
vuosikymmenen ajalla on
tämän periaatteen johdonmukaises­sa
toteuttamisessa Jo päästy peril­le
asti: kaikkein voimakkain on
sjninyt suuhunsa' knikki kilpailijan
200 eekkerin välillä j a 31,541 yli tahtomalta noilla tosiseikoilla pi
200 eekkerin. V. 1901 o l i farme- Iata sitä ihannekuvaa, minkä it-ja
419,396, niistä 119,828 oli 101; seään tietomiehinä pitävät luen-ja
200 eekkerin väliltä ja 38,026'noitsijat ja kirjottajat koettavat
yli 200 eekkeriä. V. 1921 oli far- luoda sikäläisistä oloista. Onta-meja
433,460, niistä 192,947 oli rion Valistusyhdistyksen kokouk­sessa
pitämässään esitelmässä ku­vaili
tohtori D. M . Solandt tanska­laisen
farmarin asemaa, sanoma­lehtien
kertoman mukaan, seuraa­vasti:
"Kuvitelkaapa mielessänne
farmaria, tyytyväisenä kuin itse
tyytyväisyys, istumassa tilavas­sa
asunnossaan, vieressään kaap­pi
täynnä ahkerasti käytettyjä
kirjoja, kykenevänä ja haluk­kaana
keskustelemaan satunnai­sen
vieraansa kanssa melkeinpä
mistä päivänkysymyksestä ta­hansa!
Hänen jk^tinsa on säh­köllä
varustettu, puhelin on hä­nen
kätensä ulottuvilla, ja hänen
avarat, tuottoisat viljelyksensä
takaavat hänelle huolettoman
tulevaisuuden. Sellainen on
Tanskan farmari, jota hänen
luokkansa kautta koko Europan
kadehtii."
Tosiasia on, että Tanskan farma­rit,
muutamia harvoja ^suurtilalli­sia
lukuunottamatta, eivät omista
avaroita, tuottoisia viljelyksiä".,
Suuren suuri enemmistö Tanskan
maatiluksista on» alle 25 eekkerin
kokoisia pienviljelyksiä. Tilukset
ovat niin pienet, että keskimäärin
on tanskalaisella farmarilla varsin
niukat tulot. Totta on, että Tans­kan
farmarit harjottavat erinomai­sen,
voimaperäbtä viljelystä, j a et­tä
he ovat muun maailman esiku­vana
osuustoiminnallisten yritys­ten
menetyksellisessä .johdossa.
Mutta yhtä totta on sekin, että sii­tä
huolimatta Tanskan pienviljeli­jät
eivät ansaitse keskimäärin niin
suuria tuloja, ei lähellekään niin
suuria 'kuin meidän canadalaiset
farmarimme.
Oi^tarion maanviljelysministeri
John S. Martin, joka muutama
vuosi sitten kävi Tanskassa, kertoi
palattuaan, että aniharvoilla tans­kalaisilla
farmareilla oli- varaa
hankkia itselleen autoa, Ja että
polkupyörän ostaminen Tanskan
farmarilla edusti jokseenkin samaa
varallisuuden astetta siellä kuin
hyvän "kaaran" omistajana olemi­nen
Ontariossa. Jos farmarit Tans­kassa
voisivat niin hyvin kuin
meille yritetään uskotella, luulisi
ainakin tan8'kalaissyntyisen lähte­vän
nykyisenä ahtaana aikana tääl­lä
lakaisin kotimaahansa farmaile-maan.
Mutta sitä ei edes ajatella­kaan.
Päinvastoin kokevat Tans­kan
farmarit kaikin mokomin pääs­tä
Yhdysvaltoihin, ja melko pal­jon
niitä tulee Canadaankin, sen­tähden
että toivovat tällä mante­reella
pääsevänsä paremmin vau­rastumaan.
Antakaamme tanskalaiselle far­marille
täysi tunnustus hänen toi-mekkuudeslaan
ja monesta muusta
hyvästä ominaisuudestaan, mutta
meidän ei pidä antaa eksyttää i t ­seämme
kuvittelemaan Tanskan
farmarien piehtaroivan ylellisyy­dessä
,kun todellinen tilanne on
kaukana siitä.
Paha maku maidossa
Useimmiten johtuu maidon pa-hamakuisuus
joistakin rikkaruo-hofsta,
'joitä lehmä" 'oh" laitumella
(iU<^s£^> &y<ilpy|,.^v4f^^ myös
muutamista, refaokasveista. Maidon-luottajilie
' tuöllainoi *^outo" tai
"ilkeä" maku Ja haju aiheuttaa
suurta taloudellista vahinkoa. Vä­littäjät
ja kuluttajat icieltäytyvät
sellaista maitoa vastaanottama!>ta.
Ja jos kuluUajat tulevatkin sitä
vastaanottaneeksi, synnyttää «e
vastenmielisyyttä koko maidonkäyt-töä
vastaan ja siten vähentää^ mai­don
menekkiä.
Paras ja todellinen ratkaisu tie­tysti
olisi noiden turmiollisten rik­karuohojen
hävittäminen. Mutta
kun sitä ei aina käy tekeminen,
täytyy niiden vahingollista vaiku­tusta
koettaa torjua muulla ta­valla.
Monet erilaiset rikkaruohot ai­heuttavat
pahaa makua j a - h a j ua
maitoon. Tavallisimpia niistä ovat.
v i l l i sipuli eli v i l l i kynsilaukka
(garlic) sekä keltakatkero (bitter-weed)
ja peltovilla (ragweed).
Jos lehmät käyvät semmoisella lai­tumella,
niissä kasvaa villis^pulia,
tarttuu niistä maitoon niin väkevä
luiju j a maku, että sitä ei voi kel­lekään
myydä. Tämän sietämättö­män
maun estämiseksi pääsemästä
maitoon, on lehmät otettava pois
semmoiselta laitumella 4—7 tun­tia
ennen lypsämistä. Katkero sa­moin
aiheuttaa vastenmielisen
maun maitoon joksikin aikaa sen
jälkeen kun lehmät ovat sitä syö­neet.
Jos laitumella on suuremmas­sa
määrässä tätä rikkaruohoa, täy­tyy
lehmät pitää poissa sellaisel­ta
laitumella, kunnes katkero on
saatu sieltä hävitetyksi.
Maidon pahamakuisuuteen voi­vat
olla syynä Jotkut muutlun kas­vit
kuin laitumella olevat rikj^aruo-hot.
Semmoisia ovat esiin. ] l kaaljii
turnipsi ja rapsinauris '(Vape^.
Varminta on syöttää näitä ja muita
epäiltäviä rehuja äinoastaa^ heti
lypsyn jälestä. On myös olettava;
huomioon, että lelhmän tJtar^öt lai-^
lumella ollessa usein joutuvat kos­kettamaan
kaikenlaisia ilkeähajui-sia
rikkaruohoja. Sentähden^on u-lareet
aina pestävä ennen lypsyä
Canadan viljaliike
Canadan Tilastollisen toimiston
Maanviljelysosaslo qn Julkaissut
selostuksen viljaliikkeeslä viime
viibdenif V^inäkiiun |31 päivään
päättyneellä satovuodelta purjeh­duskauden
loppuun 1929. Selos-r
tus sisältää seikkaperäiset tiedot
kaikista niistä väylistä j a myynti-paikoisla,
joiden kautta v i l j a kul­kee
farmilla lähdettyään lopulli­seen
määräpaikkaansa. Siihen on
liitetty myös vertailevia tietojci
toistenkin viljanvientimaiHen vilja­tuotannosta
ja myynnbtä, niin että
se samalla on yleiskatsaus koko
maailman jyvävilja-varoihin Ja v i l ­jakauppaan
mainittuna vuonna.
Nyt kyseessäoleva vuosikertomus
on yksityiskohtainen selonteko vuo­den
1928 vehnäsadosta, Joka oli
suurin Canadan historiassa. Koko
maailman vehnätuolanlo v. 1928
oli 4,625,531,958 bushelia, josta
Canada tuotti 566,726,000 bushelia.
Kaikkein suurin vehnäsato o l i Yh­dysvalloilla,
toisella sijalla o li
Neuvostoliitto, kolmantena Canada.
Kaikkien maiden yhteinen veh-nänvienti
nousi 775,205,369 bushe-
Uin. Canada oli ensi tilalla veh-nänviennissä,
sen osuus ollen 365,-.
428,637 bushelia, josta suurin osa
merii Suurbrilanniaan j a Irlantiin.
Argentina oli toisena (vienti 195,-
734,168 bushelia). Yhdysvallat
kolmantena (vienti 96,290,438 bus­helia)
ja Australia neljäntenä
(58,426,614 bushelia). Vastaavat
tilastotiedot on muistakin tärkeim­mistä
viljalajeista.
Kertomuksessa selostetaan myös
jyväviljan kotimainen liikunta:
tuotanto, tarkastus säiliökäsittely,
jauhatus ja kotimainen kulutus.
Samoin tehdään selkoa yhdysvalta*-
laisen viljan kuljetuksesta Canadan
kautta j a canadalaisen viljan kul-'
jetuksesta Yhdysvaltain kautta. P a l ­j
o muitakin vehnänviljelijöille
kiintoisia tietoja voi tästä selastuk-eesta
saada. Sen saa ilmaiseksi:
kirjottamalla osolteelia: Dominion
Bureau of Slalistics, Otlawa.
inismt faoftoa k c ^
kesän
>Vanha maali olisi useimmiten
poistettava ennenkuin ruvetaan uu­delleen
maalaamaan. Sen irrottami­seksi
on sekotettava 2 paunaa pe-susoodaa
ja yksi neljäsosa pau­naa
kalkkia yhteen gallonaan kuu­maa
vettä. Käytetään lämpöseriä.
Paras kermanerottamisen aika
on heti lypsettyä, sillä silloin mail­to
on Jokseenkin parahultaisen läm­min.
Jos annetaan njiaidon jääh­tyä,
on se uudelleen lämmitettävä,
muutoin kerma ei erotu läheskään
tarkoin. Muuten samanlaisissa
oloissa jää kuorittuun maitoon vii­si
tai kuusi kertaa enemmän, ras­vaa
maidon lämmön ollessa 60 aS;
tetta F, kuin se on 90 astella. Jo­kainen
, separaattorin käyttäjä ei
tee kaikkia virheitä mitä siinä voi
tehdä, mutta sangen monet teke­vät
niitä, yhden tai öseampia.
Kerman vatkaaminen
Tuskin yksikään emäntä tunnus­taa
sitä omaksi syykseen, ettei hän
saa kermaa kunnolleen vatkatuksi
eli vispilöidyksi. Hänen mielestään
syy on aina kermassa. Maidon-tuotlajät
voisivat pysyä paljoa pa-;
remmissä väleissä emäntien kans­sa,
jos selittäisivät heille muuta-|
mia tähän kuuluvia seikkoja.
Yksi syy on vinpiläsiiL^ Muna^
Ensimäinen kesä kanojen elä­mässä
on niiden kriitillisin ikä­kausi.
Jos niiden hoito silloin lai­minlyödään,
vaikuttaa se haitalli­sesti
koko niiden tulevaiseen muna-tuolantocm,
eikä sellaisen laimin­lyönnin
seurauksia voida enää
myöhemmin korjata kuinkaan hy­vällä
hoidolla ja ruokinnalla.
Jos halutaan tipujen varttuvan
nopieasti j a alkavan ahkerasti mu­nia
varhain syksyllä, kun hinnat
ovat korkealla, on niille annettava
puhdasta, terveellistä ruokaa j a ne
on pidettävä puhtaissa, tilavissa
kopeissa.
Pienissä hautomahäkeissä kasva-'
neille poikasille käy^ kotinsa kesän
mittaan jö liian ahtaaksi. Sentäh-;
den on sieltä poistettava kaikki
kukkopojat ja vajamittaiset tiput-kin,
jotta lupaaville poikasille jäi­si
enemmän tilaa. Sitte kun poika-!
set kykenevät orrelle, pitää niille
Olla iso, väljä, valoisa, puhdas ja
erittäin raitis-ilmainen koppi. Poi­kasten
pitäminen kuurnassa, ah­taassa
kopissa ehkäisee'niiden sään­nöllistä
kasvua ja vaurastumista,
saattaapa aiheuttaa tautejakin. ,
Kesäkuumalla on tavallisiin ka-nakoppeihin
melkein mahdojton
saada liiaksi ilmanvaihtoa. Akku-;
i}at on pidettävä aiiki, lannat tä-mäntästä
ruokoltava ulos ja uudet
puhtaat oljet tuotava aina kun en-lisiet
likaantuvat. ^
Tipuille on anneltava kesällä,
runsaat annokset pöperöä, että ne
kasvaisivat joutuisasti riittävän
kookkaiksi j a olisivat hyvässä kun­nossa
syys- j a talvimunintaa yar-ten.
Eräs etevä kananhpilo-ekspert-i
i suosittaa seuraavista ainefcsisla
tehtyä sakotusta kasvupöperön te­koa
varten:
Brääniä, shortsia ja keltaisia
koornijauhoja, 27 paunaa kutakin
l a j i a ;
Alfalfa-jauhoja, 7 jpaunaa;
Lihamuruja, yumipulinsieriienjatt-lioja,
kuivaittua kirni5)iimää j a k i -
vennäisseosta, 3 paunaa kutakin
lajia.
Kivennäisseoksessa lulee olla 3
osaa luujauhoja, 1 osa ensiluok­kaisia
hienonnettua kalkkikiveä, 1
osa suolaa.
Kasvupöperön lisäksi pitää olla
aina saatavilla puhdasta, raitista
vettä, hienönneittua simpukankuor­ta
ja vihantarehua. Aamuin-illoin
voi syöttää sdtotetluina semmoisia
Nyt on koettelenmksen ajat
meillä farmareilla, kirjoittaa mnu-an
ontariolainen maatalouslehli.
Useimpien farmituotteiden hinnat
ovat niin alhaiset verrattuina nii­den
tarvikkeiden hintoihin, niitä
meidän on osteltava, ettei ole i h ­me,
j OS monet meistä pelkiiäväl
tuskin pääsevänsä tänä vuonna seL
viytymään asioistaan edes sillä­kään
tavalla kuin ennen on päästy.
Meillä on pitkät j a raskaat työ­päivät,
eritoten tähäi^ aikaan
vuotia, joten ei tunnu ollenkaan
rohkaisevalta, ellemme kaikbta
ponnistuksistamme tule saamaan
työtämme Ja uhrauksiamme vas-laavaa
korvausta.
vispilä ei sovi kermavispiläksi. jyvätavaraa kuin säteltyä keltais
Turbiinimallinen vispilä, jonka sii- ta koomia, hirssiä j a vehnää, tahi
ri. iiievösen valjakkoa Ja ulotluvampia
kojeita, joten mies voi yksin tein^ sa jälellä on jo melkein kaikilla
Enkeleistä puhuttaessa,
"Se on ihme kumma, että Mrs.
Jones ei milloinkaan näe mitään
vikaa lapsissaan", ihmetteli Mrs.
Smith. -
"Eihän äidit omissa lapsissaan
.vikoja näe", murahti hänen mie­hensä.
"Mitä sinä ajattelet, Robert?
Semmoisia ne miehet ovat! Saat
olla ihan varma, että minä heti nä­kisin
viat meidän lapsissa, ihan
heti — jos niissä vain mitään v i ­kaa
olisi."
luontannon ja jakelun aloilla ai­noastaan
yksi: rahakapitaalin mo-nopooli.
Se on voimakas, hir\-il-tävän
voimakas, häikäilemätön ja
säälimätön.
Ainoa, mikä sen pystyy I^ukis-tamaan,
on tinkasti järjestynyt, yh-leenliittynyt
TYÖ.
Pyörtymiskohtauksia sattuu kuu­milla
ilmoilla työskenteleville ta­vallista
usemmin. Tärkeintä ofi-silloin
muistaa, että pyörtyneen
kurkkuun ei millään ehdolla saa
kaataa vettä, viinaa tai mitään nes­tettä,
sillä se tukehduttaa hänet.
Pyörtynyt ei voi niellä, eikä seur
tähden mikään ruoka tai juoma
I)ääse suljettua ruokatorvea myö­ten
vatsaan. Mutta keuhkoihin
johtava henkitorvi on auki, ja jos
siihen pääsee mitään muuta kuin
ilmaa, niin se voi tukehduttaa ih-liiisen.
Pyörtynyt on ensimäisek-si
pantava pitkälleen, pää muuh
ruumiin tasalle; kaikki tiukalla
olevat vaatteet kaulan tienoilla ja
alempanakin on höllennettävä; jos
ollaan huoneessa, on laskettava si­sälle
runsaasti raitista ilmaa; sie-ramien
edessä on pidettävä haisto-suoloja,
ja kylmää vettä pirsko­teltava
kasvoille >a kaulalle. Vasta
kun pyörtynyt on senverran toipu­nut,
että hän voi niellä, on jotain
kiihottavaa juomaa annettava hy­vin
pienissä määrin. ' •
"Auringonpiston" saanut on vje-fävä
varjopaitdcaan, vaatteet höl­lennettävä,
päätä pidettävä kohot-la
ja sitä VTtleltara jääkylmällä, ve^
dcllä.
vei pyörivät astian pohjalla, on
paras.
Kerma on vatkattava nopeaan-keskimäärin
2 tai 3 minuuttia p i ­täisi
riittää. Vispilöiminen on kir­nuamisen
ensimäinen aste, j a sen­tähden
se on aikanaan lopetettava.
Muuten vispikerma menee voikok-karefiksi,
joista erottautuu runsaas­ti
maitoa. Kermaa ei tarvitse vis-pilöidä
juuri ennen sen käyttöä,
sillä se säilyy^ hyvänä jääkaapissa
tai muussa kylmässä paikassa.
Kaikkein tärkeimpiä tekijöitä on
kuitenkin vispilöitävän kerman
läriipimyys. Sen pitäisi olla 40
Asteen lämpöisenä (Fahre.<2heitm
lämpömittarin mukaan) jos mah­dollista;
missään tapauksessa ei y l i
50 asteen.
Mutta monet emännät eivät tie­dä
näistä seikoista, kun niitä ei
ole heille selitetty, j a kun kerma
ei vispaannu, niinkuin sen pitäisi,
he syyttävät mäitomiestä.
Lammastihaa syödään Uudessa
Seelannissa vuosilftäin 110, paunaa
kutakin asukasia, kohden, Austra­liassa
72 paunaa, SuUrbritanUias-sa
22 paunaa ja Canadassa koko­naista
6 paunaa. Canadassa kas­vatetaan
suhteellisesti vähän lam­paita.
Syödään sitä enemntän peu­roja
j a jäniksiä.
Eltaantunut eli härskiintynyt voi
saadaan palautetuksi alkuperäiseen'
tuoreuteensa lusikoimalla sen'pie­ninä
viipaleina tuoreella maidolik
täytettyyn vatiin. Annetaan sen
l i o t a maid(»sa tunnin verran, sitte
kaadetaan maito pois' j a voi pes­tään
kylmällä suolavedellä. Sille
>6n vöi taas Inuodöstaa isommiksi
möhkäleilcsi.
saa sitä pitää syöltöhäkissä ylen­aikaa.
Viharitarehu on halpaa, mutta
.arvokasta tipujen säännölliselle
kasvamiselle ja terveydelle, sanoo
äskenmainitlu ekspertti. "Jos l i ­puille
.ei ole varattu pihamaakseen
nuorta mureaa vihantarehua, on
niille anneltava artisbkan suojus-lehtiä,
alfalfaa tai apilaa. Tipuille
taikotelon kasvuannoksen tulisi s i ­sältää
proteiinia, kivennäisaineita,
vitamiinia, hiilihyclraarteja j a ras­vaa
edellämainitulla lavalla teh­tynä
pöperönä, jota pidetään tipu­jen
syöltöhäkissä". •
«
Kanat, eivät saa ruokaansa hie­nonnetuksi
ilman terävätakeista
hiekkaa eli someroa, enempää kuin
mekään voimme pureskella ruo­kaamme
ilman hmnpaita. Sileäksi,
pyöreärakeiseksi kulunut sora oh
tähän tarkotukseen • kelpaamjatonta.
Hidcan pitää olla terävää j a kul­mikasta,
voidakseen toimittaa ka*
nan kuvussa tapahtuvan jauhatuk­sen.
Ei pidä jättäytyä sen varaan,
että kanat itse nokldvat tarvitse­mansa
"jauhinkivet"» sillä vain
harvoissa _paUcois5a on .maaperä
siihen soveliasta. Varminta on os­taa
säkki, pari kaiiasoib^roa
(poultry grit) ; se on halpaa j a sii­nä
riittää kauaksi aikaa. Sameta
on ostettava murskattua simpukau-kuorta
j a jauhettua puuhiiltä. H i i -
lijauho pitää ruiiansulätudkanavan
liukkaana. Simpukan kuoret taas
Mutta on kuvalla loinenkin puo­lensa.
Olette kait lukeneet päivä­lehtien
selostuksia Canadan ja
Yhdysvaltain kaupungeissa nyky­ään
vallitsevasta tilanteesta? Jos
olette, lienette huomanneet, että
tuonnottain Winnipegissä 500 työ­töntä
miestä yritti tunkeutua kau^
pungintalolle vaatiakseen itselleen
jonkunlaista työtä. Torontolainen
päivälehti "Star" lähetti edusta­jansa
Yhdysvaltain tärkeimpiin
kaupunkeihin tutkimaan räjanta- parhaana tf
kaisia oloja. Joka paikassa, missä '''P"'"^
la muun työn p a o a^
vatkm väliix,. ftaS
Dotaan "kanlofT^
'kannonmuuittajftji»
tavat oman InokkanJo:
taan heitä ei i h i ^
toisten luokkatoveria^
reihm.eikä ijöS^i
joku munatusina JQotj, •
s i e n i in he kaupungis­saan
kauppaavat ne
millä hinnalla sattna,^
tuotanto on heille ^
myydessään suoraan
he silti voivat saada
man tai paremmankin'
mitä varsinaiset
littäjiltä tulevat iisellea
Sentähden maatalo
eläAät faAnarit,
heitä hyljeksivät
tajina, eivätkä tahdo
tä farmarin säätyyn
Työpaikoilla Uas i _
katsovat kieroon noiti
ta", kun niitä kämpilk
Niillä kun on omat lofi,
perhe elää suurebi osalj
tuotteillaan, ei miesten
hän kävi, kuten Chicagossa, Cle­velandissa
j a Detroitissa, on kym­meniätuhansia
miehiä työttöminä.
Ja monet olleet ilman työtä kuu­kausimääriä.
Kirjaltajain unio on
koko mantereen voimakkaimmin
järjesteltyjä (mutta kurjimmin
johdettuja. — Toim.) työväen am­matillisia
yhdistyksiä; sen presi­dentti
kertoi unionsa jäseniä Det­roitissa
olevan työttöminä enem­män
kuin koskaan ennen, ja mo­nen
heisiä joutuneen epätoivoon,
-kun.eivät kykene hankkimaan itsel­leen
j a perheilleen elintarpeita.
Milt'ci jokainen teollisuuden ala
on lamassa. Tällainen lilanne ei
voi olla vaikuttamalla myös kaup-piaihin
Ja käsityöläisiin, sillä y-
Ipisö ostaa ainoastaan sitä, mikä
on ehdottomasti välttämätöntä.
Öljyasemillakin ; se tuntuu. Sanol-liin
työttömien ostavan ainoastaan
niin paljon öljyä, että pääsevät lä­himpään
paikkaan, missä toivovat
lyöitä saavansa. NäiHe miehille on
huviajelu ainakin nykyään tunte­matonta.
Kaupungissa asuvan perheellisen
miehen asema työttömänä ollessa
on epätoivoinen. Useimmilla työ­läisillä
on niin vähän takavaroja,
että viikon, parin työttömyys tekee
heisiä tyhjän miehen, mutta menot
ovat entisellään.
Farmilla sentään ei meistä mo­nenkaan
tarvitse pelätä joka kuu­kausi
tai viikko vuokraansa kar­huavaa
talonisäntää. Kasvitarhas­samme
on ja pelloillamme kas­vaa
toki sen Verran topeskaa, että
pysymme ruuan maussa. Niin että,
icaikki lukuun ottaen, niitä on a i ­koja,
joina meidän ei tarvitse ka­dehtia
kaupungissa asuvien onnea.
Omasta puolestammekin olemme
joskus aikoneet — vähemmän kii­reellisenä
työaikana — kirjoittaa
jotain farmilla asumiselta ja sem­moisista
farmareista, jotka eivät
tavallisessa •merkityksessä ole köy­hiä
eikä kieskivarakkaita, vaikka
kyllä työtätekeviä "famiareita",
kaikenlaista työtä tekeviä, milloin
mitiäkin työtä on saatavissa, inut-
Henkiin virvottaminen
osaksi äjäväl saman asian kuin so­mero,
osaksi saa kana niisiä paljon
sitä kalUdainetta, mitä se tarvit­see
munan kuoriksi.
Köyhyye; on aiiv)^. .taakka. Jobi
käypi sitä raa^ammaksi,' kuta' u^
seampi sitä kantaa.
Keinotekoisen hengityksen alal­la
on äskettäin otettu käytäntöön
uusi, entisiä paljoa parempi ja te­hokkaampi
menettely.' Se perus­tuu
siihen lääketieteen tutkijain
tekemään havaintoon, että jos eläin
tai ihminen joutuu hengittämään
ilmaa, jossa on runsaasti hiilihap­poa,
niin ilmanvaihto keuhkoissa
suuresti lisääntyy. Enimiöissä
vaarallisissa tapaiUrniissia, niinkuin
hukkumisessa, sähkötäräyksessä,
leikkausten aiheuttamassa lamaan­nuksessa
tai häkämyrkytyksessä,
hengitys heikkenee tai tyyten py­sähtyy.
Jos uutta keinotekoisen
hengityl&sen menettelyä ajoissa käy­tetään,
voidaan pelastaa useita täl­laisten
tapaturmien uhreja.
Menettely perustuu luonnon
omaan toimintaan. Hengitys riip­puu
veressä aiha löytyvän hiili­hapon
synnyttämfelä kiihotuksesta.
Mitä enemmän hiilihappoa ön ve­renä,
sitä nopeampi ön ilmanvaih­to
keuhkoissa, j a päinvastbiii, initä
vähemmän hiilihappoa yeines*ä, sitä
hitaampi keuhkojen itoiraihtö.
Vaikka hiilihappoa alati muodos-
Iraoilla käydä
mässä vuotuisen
Silloin huhtovat töitä \^
ja siten polkevat palkat
joiden täytyy tämän
rassa elää kesät ja tahil,
ja pakkaset. Lakko
tungettelijat pvat epäl
vaikka eivät ihan riV
rupeaisi, harvoin kuitoha
vät lakko vahtiin tai mm
teistoimintaan, vaan lu
tiinsa "makailemaan",
kaan eivät kämppäkarail
pidä heistä: ovat hitaita
maan korttipeliin kämpSli
sallistumaan ilonpilooa
matkoilla, selitellen hellii
liian monta suuta kotaa
massa.
Farmareiksi heitä
voikaan lukea, vaan työ
seikka, että heillä on
ja sen ympärillä vähin t*
ja kanoja, etupäässä ri*
peiksi, ei heitä erota
kasta, sillä onhan monelfa
kilaistyöraiehelläkin dnä;
muuta pientä hommaa '{d
dessä. Lehmää, j<Bla M"'
niisen apu kantofarmiriö^
punki laisilla tapaa olin,,
kin on liian peni
luokkien välille.
Farmareita erottamasa,'
keämpiä seikkoja, Heiifir
1 outensa vähäiset luotted/^
leensä joudu sen
markkinoille kuin omalle
pöydälle. Niiden kysjnfi,
ma ja tasainen, vuosifs,.
pikemminkin iJsääirtTBäi
vähenemään päin. Ainos
la kaupiteltava tuote
mareiila on työvom,ä^
nyt myyntikunnossa --^^
vasta kasvamassa ole^
tavaran menekki on
ja vaihteleva kuin _
mituotteiden. Siin»
he eivät ole
tussa asemassa
multa ei myöskään
ien suhteen. TyatömT)l^„
voivat perheineen b^;
niin, nälkään nääntymi?.
työläisiä he silti oMt]J
pysyvät.^
luu veressä, se sitä «B^
tuu ulo5hengitel>-n iln»
Jos tämä luonnolli«^
käännetään toisinpaff;
hengitettävä ilma
ruumiin ulkopuoleU»
rastosta saatavalla
niin tämä kaasu
kojen kautta vereen,]'
lista voimakkaanumn
hengitystä. Vilkas
hapensaantia
sa ' hapen sislinhen?^
henkiinvirkoami-^en.
Hiilihappokaasua »
vana helpostikolJ'
keapaineisissa _
Säiliöstä kaasu joh-lfr
sään suppiloksi laa,
letkua myöten
tävän henkilön
kohdalle. TTf P -
teissä on suppd<f
nen kaasunaamf *
pincen, ja ^'"f
on tehostetta seko
happea. NS»
kmx se kiih«ltf
keuhkoille pälj«» .
pca kuin TJU^
Tämä hulihapF