Vapaus, July 23, 1926

              Sivo2 Perjantaina, heinak. 23 p:na—Friday, JtAy 23
VAPAUS
CJianadansnoinalaisen: työväestön ainoa äänenkannattaja,
r ilmestyy Sod boryssa, Ont^ maanantaina,. Iceskiviildcpna
' j a perjantaina.
V T o i m i t t a j a t:
S. e. NEIL. . ARVO VAABA-VAPAUS
(Liberty)
Tlie only organ of Finnish Workers in CJanada. Pnb-lished
in Sndbnry, Ont., every Monday, W ^
and Eriday; ; , v,
V Begistered at the Post Office Department; Ottawa,
as-second claa3:.niatter;-:v.-,^^.-
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk.„?4.00, puoU-vk. $2.25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c , "
Yhdysvaltonuii j a Suomeen, yksi vk. $5.50, pooli vki
$3.00 j a kolme kk.^$1.75.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
paitsi asiamiesten joilla on takaukset.
General advertising rates 75c per col. inch. - M i -
nimbm charge for single insertion 75c. T h e Vapaus
Is the best advertifing medium among the Finnish
Pcople in Canada. •
' > Maanantain lehteen aiottujen ilmotaisten "pitää olla
konttorissa lauantaina; keskiviikon lehteen tiistaina ja
perjantain lehteen torstaina kello 12 päivällä.
Jos: ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjottakaa uudellewkIiikkeenhoitajan perr
soonallisella nimellä.
' J . V . KANNASTO, Liikkeenhoitaja.
Pääministeri Meighen ja iyoväestö
^ : Jos : tänian alusmaan asukkaat tietäisivät jotakin
laman -huoneen» kesku6teluista,yniinkukaap; meistä
ei saisi kovin; paljoa kunnioitusta, sanoi edistysmieli»-
ten johtaja liitloparlamentille.
Konservatiivit pyytävätytyjäläisten kiihottumaan tulli-
; slumdaalin' johdosta; Ei koko vöittöjärjestelmän, v^an
yhden eikä missään mielessä.' kapitalistisen hallinnan
tärkeimmän kasvannaisen suhteen. Mutta kun hra J.
: S; Woodsworth,tyoväenedustaja, esitti liittoparlamen^
:vUssa hyväksyttäväksi, päätöslausdman,^
mielipide, että kunnolliseen elintasoon riittävän palkan
c tulisi muodostaa laillisen alimman palkan ja kun täs>
"tä väiteltäessä mainittiin, että asia oikeastaan kuuluu
johtaja hra Arthur Meighen sanoi: «Ei näytä crievan
'mitään syytä, minkä vuölmi minun tulisi ^ vastustaa.
Yksi,hautausmaa on .3^bta'hyvä kuin toinenkin . . .»
" Seitsemän vuotta on kulunuts siitä; kun Winnipegin
'SuurJlakko^Tikottiin työnantajien ja h
silla ponnistuksilla. Nyt on saatavissa asiakirjoja,
joista selviää, miten häikäilemättömiä (meidän kaiketi
tulisi tonoa «kansanvaltaisia») sölrtokeinoja käytettiin
-elintasonsa parantamisen puolesta taistelei^la tyjöläisiä
Icohtaain. Peter Heenanin liitteparlamentissa esittä»
A i ^ ^ asiakirjojen joukossa oli saman-hra Arthur Meig-henin^
sähkösanoma A. J., Andrevreille, joka toimi liit­tohallituksen
Idcimiehenä mainitun lakon aikana. Ke>
säkuun 16 p:nä, 1919, oli hta Andrews 'kääntynyt rat­supoliisin
puoleen yangituttaakseenkaWk^
johtajaa. Vangits^sten jälkeen, kesäkuun 17 p:'nä,
kirjotti MöigEen Andrevsille seuraavaa: /
' t^Huolimatta epäilyksistäni vangitsembten ja van­gittujen
Stony Mountainissa (sijaitsevassa kuritushuo-
' nevaiikllassa) pitämisen teknillisen laillisuuden suh­teen,
tuntuu minusta, että pikainen karkottaminen on
p^ras toimenpide nyt, kun vangitsemläet ovat toimite­tut;
ja^ , me voinpne myöhenmiin harkita hyväksymistä.»
I^öläisety kirjottakaa iäänenkan-nattajaanne
Huomattava määrä uutisia ja 'kirjotuksia saapuu
nykyään lehdellemme työläis- ja maaseutukirjeenvaih-taj
iltamme. Ja niiden määrä sekä laatu osottaa, että
melkoista edistystä on tapahtunut tässä suhteessa muu-,
tamien vuosien kuluessa. Kuitenkin täytyy myöntää
se tosiasia, että ei vielä olla päästy niin pitkälle kuin
. olisi pitänyt ja pitää päästä.
Siitä eteenpäin pyrkimisestä, mitä Vapautta äänen­kannattajanaan
pitävien keskuudessa on tässä suhtees-sa
huomattavissa, ' ovat mainitsemisen arvoisia puolu­eemme
Icuudennessa piirissä pidetty neuvottelukokous
ja puolueemme useiden kaupunki- Ja kyläjärjestöjen
- keskustelut ja päätökset työläis- ja maaseutukirjeen-vaihtajain
kehittämisestä puolueemme äänenkannatta­jille,
joiden joukkoon Vapauskin kuuluu. Edistys toi­mintamme
tällä, niinkuin monella muullakin, alalla
voi ensin näyttää hyvinkin hitaalta ja huomattavampia
tuloksia ei heti saada. Voipa toisinaan ja loisilla
paikkakunnilla näyttää siltä kuin kaikki kegkustelut,
päätökset ja vieläpä melko voimaperäisinä pidetyt
ponnistelut osottautuisivat turhiksi, eivät tuottaisi min­käänlaisia
tuloksia.. Sanotaan, että «alku on aina vai-keaa
» ja «alku lyön kaunistaa, mutta lopussa kiitos
seisoo». .Tämä pitää paikkansa meihinkin nähden;
työirime työläis- ja maaseutukirjeenvaihtajien kehittä­miseksi
on pantu alkuun, «kaunistettu alulla». Ja nyt
on, huolimalta siitä, kuinka «vaikeaa alku aina on»,
työtä säästämättä ponnisteltava siksi, kunnes 'päästään
aseteltuun päämäärään, «loppuun, jossa kiitos seisoo».
Täslä asiasta kirjottacssaranie pidämme asianmukai­sena
lainata Canadan puutavaralyöläislen teollisuuslii­ton
Ontarion piitin sihteerin mainitun liiton jäsenille
«Metsätyöläinenf»-ju]kaisussa osotlaman kehotuksen.
Siinä lausutaan:
«Kokemus on opettanut, että , kirjevaihdon vaiku­tus
on sitä suurempi mitä laajemman alueen se käsit­tää.
Jos unio-osastojen sihteerit, delikeilit, aluetoimi­kuntien
ja 'kämppäkomiteoiden virkailijat kirjottavat
uutisia lehteen-ainakin pari kertaa talvessa ja isoim<
milta , paikkakunnilta sekä työpaikoilta ainakin kerran
kuukaudessa,, niin silloin saa lehteä lukeva'yleis^
kuinkin .tarkan kokonaiskuvan liikkeemme koosta ja
sen edistymisestäi joka vuorostaan kiinnittää ulkopuoli­sen
työväestön mieltä liikkeemme vaiheisiin.
- «Jos piirivirasto hoilaisi tämän tehtävän, tuntuisi
se enemmän keinotekoisella, eikä missään tapauksessa
tekisi; niin edullista vaikutusta kuin jos metsämiehet
itse pitävät huolen sanoznalehtikirjevaihdosta. Kirjettä
kirjottaessa :onv ehdottomasti vältettävä pitkiä ja pai-kallislaontoisia
asioita käsittelevien kamppäkokonsten
pöytäkirjoja,:, mutta sensijaan on tehtävä. lyhyitä ja;
asiallisia sWostn^la tärkeimmistä tapahtumista kam<
pillä, jotka ikosfcevat työoloja, isannistön suhdetta työ­läisiin
Ja jmlon^tolmlntaa.^^^^^^^fö^ on muistettava,
että hän^n Jdrjotuksensä voivat^saattaa sanomalehden
rettelöihin, jonka vuoksi on tarkani faarkiftava^ ei ai­noastaan
kirjotettavan asian .todenmukaisuus, mutta
myöskin ^6e,' että voidaanko c i ^ ^
distaaklrjotuksessa esitetyt asiat yleisen- oSkeudenkäyn-nin
vaatimusten mukaisesti. : E i saa ^pitää pahana sitä­kään,
jos kirjottdcsla ei aina julkalstaisikaan, sillä voi­han
sattua, että toimittaja, jolla kaikessa - tapauksessa
on enemmän ^ammattikokemusta tällä alalla, harkitsee
kirjotuksen joko asiattomaksi tahi liikkeellemme va-lilngolliseksi
ja jättää sen sentähden julkaisematta.^
<Nyt'taas työkauden alkaessa olisi kirjevaihdo otet­tava
oikein sydämen asiaksi joka paikassa! Muistam­me,
että Sudhuryssa 'pidetyssä metsämiesten kokouk­sessa
päätettiin ottaa Vapaus uniomme viralliseksi ää­nenkannattajaksi.
Sitä se ei luonnollisestikaan ole,
ellemme me itse siihen kirjottele kaikista tärkeimmis­tä
työalaamme ja uniqtoimintaamme koskevista asi­oista.
»
Työläiset ja maanviljelijät^ kirjottakaa äänenkannat­tajaanne!
Tilanne kärjistyy nopeasti
£iiropassa
Kaikista niistä monista paikkausyritykslstä huoli­matta,
joitten kautta Europan kapitalistista järjestel­mää
on koetettu nostaa jaloilleen maailmansodai^ hävi^-
tyksen. jälkeen, näyttää se vain yhä nopeammassa täh­dissä
kulkevan kohti lopullista r romahdusta, lausuu
muuan toverilehtl.
Saksan työväenluokan perinpohjainen nylkeminen
Dawes-suunnitelman kautta on ollut^ se oljenkorsi, minr
kä on toivottu pelastavan kapitalismin Eiiropassa lo­pullisesta
kaatumisesta; mutta jo nyt joutuvat kapita­listisetkin
piirit myöntämään, että tuo korsi on katken­nut.
Sen kautta on Saksa vain ajettu yleiseen tyottö*
myyteen j ^ yleiseen kaaostUaan, mistä seuraidcsena el
voi olla muu kuin proletaarinen vallankutnous, |jota-:
vastoin Ranska, Belgia, i Italia ja .muut kapitalistiset
maat eivät vastaavassa määrässä sen kustannuksella ole
voineet asemaansa korottaa.
Yhdysvaltain maailmanpankkilrien oman • lausunnon
mukaan on Ranskan kainaloista kannattamiseen; kulu­tettu
keskimäärin $100,000,000 kullassa kuukausittain
Versaillesin päivistä lähtien, mutta siitä huolimatta on
se tänään tilanteessa inistä ainoastaan avoimen dikta­tuurin
kautta enää toivotaan pelastusta.
Ja Belgia> ön osamassa laivassa. ^ - Italia on jo vuosia
sitten koettanut diktatuuriparannusta. Samaten Espan­ja,
Unkari, 'Rumanla,^ Bulgaria,' Fuola j.n.e., j.n.e.
Mutta tämän viimeisenkin porvariston puolustuslinjan
takaa kajasta vain entistäkin suurempaa hajaannusta,
entistäkin suurempaa työtätekevien joukkojen kurjuut­ta,
entistäkin suurempia imperialistisia ristiriitaisuuksia.
Koko kapitalistinen Europa pdtee ankaria synnytys­tuskia.
Se yrittää viimeisetkin voimansa koota vält­tääkseen
synnytysvuoteelle laskeutumista- Amerikan
suurkapitalistit) koettavat dtävlääkitäv ja, sen kauttaV
cätä tuonnemmaksi tuon tuskaisen hetken: tuloa. Mutta
yhteiskunnalliseT' lait eivät näytä tuota puoskaroimista
ymmärtävän.- Ne toimivat edelleenkin. Riiteleminen
ustorianj kanssa näyttää toivottomalta. .
Todellisuudessa on Europa jo monia vuosia elänyt
suurpääoman diktatuurin alaisuudessa. Se on ajanut
suurenmoiseen vararlkkotilanteeseen. Siitä koetetaan
selviytyä avoimella, i Julkisella suurpääoman renkien
diktatuurilla, minkä pääasiallisena elämäntehtävänä
tulisi olemaan vangita maailmansodan kautta liikkeelle
ajelut vallankumoukselliset voimat Ja tekijät.
Mutta nämä tekij ät ovat kuin valtava tulen roihu
vanhuuttaan risaisen höyrykattilan alla. Avoimen dik­tatuurin
'kautta koetetaan luoda teräsvanteita höyry­kattilan
rakojen päälle. Ne voidaankin äärimäisellä
sotilasdiktatuurilla hetkiseksi tukkia. Mutta niin kauan
kuin tuliroihu edelleenkin palaa kattilan alla; se on
niin kauan kuin sodan liikkeelle ajamat- taloudelliset
tekijät "edelleenkin ovat toiminnassa, on varmaa, että
paineen kattilan sisällä täytyy nousta jatkuvasti. Ja
lopullisena tuloksena ei voi olla mikään muu kuin
valtava räjähdys, jossa koko kapilalislinen järjestelmä
Europassa sinkoo pirstaleiksi ja sen raunioisia nousee
Europan työläisten ja talonpoikain neuvostotasavalta.
Mitenkä no]f>easti tuo prosessi kehittyy on eri ky­symys.
Historiallisesti katsellen vuosi, kaksi, jopa
kymmenenkin on mitätön aika. Tärkeintä on, että
panemme merkille itse kehityksen suunnan ja luokka-tietoisina
proletaareina itse valmistumme ollaksemme
ratkaisevan hetken tullen valmiina täyttämään sitä teh­tävää,
minkä historia proletariaatille asettaa. Tämä
velvollisuuden laiminlyöminen on raskain rikos luok­kaamme
kohtaan, sillä se merkitsee sille sanomattomia
kärsimyksiä, tilanteen työväenluokalle kurjistumista ja
odotusta, kunnes historia armossaan: uudelleen valmis­taa
uuden vallankumoustilanteen.
Maailmansodan päättyessä oli proletaariselle val­lankumoukselle
kaikki: muut edellytykset, paitsi että
työväenluokka ei ollut selvillä päämäärästään. Toi­nen
internatiohale oli pettänyt työväenluokan ja an­tautunut
imperialismin lakeijaksi työväenluokan. pyrki­myksiä
vastaan. Puuttui tehtävänsä tasolla olevaa val­lankumouksellista
proletariaatin puoluetta, kommunis­tipuoluetta.
Sen jälkeen on sitä. rakennettu kaikissa
Europan maissa; ja se on varmimpana takeena siitä,
että tulevaisuus Europassa' tulee ratkeamaan proleta­riaatin
eduksi ja kerta kdikkiaahi tekemään 'pesänselvityik-sen
työväenluokan ja kapitalistiluokan välillä, luomaan
tj'ön tasavallan. ,
Valkoinen tenrori Virpssa
(S, T. T m kirjeehvaihtajaata)—
^Tallinna, kesäknussa, ^ ' , -
Nyt kukkivat vuokot handoHla,
jo^s^' 'valkoisen koston , Inkema^to-
^nat'Uhrit nnkknvat ikuista untaan.
Näidra 8 vuoden aikana, jotka
ovat kuluneet siitä, kun vV&ro JnlliB-tettiin
-itsenäiseksi valtioksi; on jo^
ka - vuosi tapahtunut'i^mnrhiaj lail-f
listntettnja-: murhia. On murhattu
posiali^iäa työläisiä tai heidSn
Inottamnsnuebiään.; - Nämä häpeälU-^
set teot ovat parhaana todistuksena
siitä; että Viron vallassaolijat ovat
verenhimoinen joukko, jotka 6un<f
resti Irannioittavat tätä kai]^^^
teurastamista, jota hetki hetken pe­rästä
harjotetaan poliittisia yastus-tajiä
kohtaan.
iUutta on sattunut myöskin t a ­pauksia;
jolloin on murhattu hen.
kilöitä;> jotka eivät koskaan ole oU
leet mukana'politiikassa^ Näiden
murhien aikaansaajat '•ovat silloin
puolustaneet itseään allä, 'että
eräissä tilanteissa "on mahdotonta
erottaa akanoita jyvistä".
Muutamia vuosia sitten,' jolloin
terrori pahintmin yaivosi,, vangittim
työmies' Skiittse. Hän oli tySs^
Dvigatelin konetehtaassa Tallinnas­sa;
Rehellisen ja toverillisen esiin-,
tymisensä ; vuoksi järjestöissä välit-'
tiin hänet: tehtaan "työmiesvanhim-m8ksi'V
iuottamusmieheksi.' - Laki-nimittäin
antaa työläisille oikeuden-valita'
yhden työläisen, jonka teh­tävänä
on valvoa työläisten oikeuk­sien'
noudattamista ga esiintyä hei<_
dän puolestaan. SkQttse oli tove­reittensa
puolella jaj hänen' tarmok­kaan
^toimintansa avulla parani hei­dän
-asemansa htfomattavaäti.: Tä­män
joh\lostä :joutui hän fauöhoihin
kirjoihin .tehtaan' johdon -taholta.
Häntä ei kuitenkaan uskaltettn erot.
taa, sillä yhänl^eki vain .velvollisuu­tensa
"työmiesvanhimipanft". .
Häikäilemättömällä • .työv^ijnanos--
tajalla oli kuitenkin 'edes^lö toi­nenkin
t i ^ päästä irti|<täst|. miehes­tä,
- joka ki^ltäj^yi ottamasta vas­taan
lahjuksia ja tulemasta Juu­dakseksi,
.niinkuin niin inonet^ a i ­kaisemmin
> olivat. hänen asemassaan
tehneet. Tämä tie oli ilmiantaa
hänet ppIiisiUe. Skättse oli vallan-kiimouksellinen
j a sellaisena pidet­tiin
häntä vaarallisia yhteiskun­nalle.
\ Lopuksi hänet vangittiin. :
Kuluin pitkän aikaa, ilman että
hänen ^perheellään oli aavistusta-kaan^^^
ditä,', miten oli'vangitun laita.;
Kukaan'r ei tiennsrt, koska hänen
asiansa 'tulisi - esille oikeudessa Ja
kukaan ei tiennyt, mistä häntä syy­tettiin.
Hän kuului kylläkin kom.
munistisiin järjestöihin; mutta kun
nämä olivat; laillisia, - ei se voinut
olla vaneritsemisen sjrynä. Kaikki
tiesivät, että hän > oli kunnollin«fr'
työmies, raitis ; ja kelvollinen kaikin
tavoin.:'Kolmelle lapselleen, kah<
delle pojalle ja .yhdelle ' tyttärelle,
antoi hän parhaan mahdollisen kou­luopetuksen,
minkä I voi - ^olettaa
mahdolliseksi -hänen asemassaan ole­valle
työmiehelle. „ ' '
Vuosi oli jo kulunut. Ja joka
päivä oli hänen vaimonsa käynyt
poliisivankilassa • -. tuomassa ruokaa.
veiää V vangitidta 'mieheltään :;var^^
jan -välityksellä. NämC vartijat/va-knnttivat;
etta' SkQttse, voi hyvin y ja
että hän oli mitä parhaalla, tnui
lella. ; /
Muita ei^nä päivänä loppui t i i -
mä alhainen\petos, jota oli hanä^t-
:tu:;^ngin vaimoa kohtaan.^^^^ ' E
päivänä;; kun'.hän tavan - mukaan
t u l i ^vankilaan tuoden ruokaa, koh­tasi
hän ylikonstaapelin, joka • ky­syi;
— Kenelle viette ruokaa?
— iMiehelleni.
- — Miehellenne, sanoo ylikonstaa.
peli jä näyttää miettivän Jotakin.
— Niin, juuri miehelleni S - . '.
— Mutta, herra jumala, ettekö
sitten; tiedä, että Iiänet ammuttiin
jo yU vuosi sitten?
/Tämä on vain yksi niistä monis-
.ta .kauhistuttavista . murhista* joita
vapiset V . 1919 tekivät j a jotka
on verhottu sysimustan hämärryy-:
den peittoon. Tästä valkoisten v^-
rikylvöstä itää sorrettujen j a Um-kattujen
kosto.
. Tondin mestauspaikalla, joka s i ­jaitsee
muutaman kilometrin pääs­sä
Tallinnasta, löydettiin S^ötisen
ruumis eräästä haudasta toisen ruu­miin
alta! Töllä onnistuttiin r u t .
mis viemään hantansmaaUe j a saa­maan
murhattu*- haudatuksi; Kaikki
on mahdollista tässä maassa, niin
kuin oli laita Venäjän tsaarin a i ­kanakin,
jos on vain pistää lantti
asianomaisen käteen.
Painajaisena laskeutui uusi suru
rouva Skättsen hartioille. ..j^^en
nuori tyttärensä, Lilly; joka käVi
korkeampaa tyttökoulua, oli siitä
lähtien/kun hänen, isänsä vanuttiin,
joutunut sekä opettajien>että .to­vereiden
pilkatta-vaksL. j a häväistä,
vaksi sen johdosta, että hänen
isänsä oli kommunisti. Pitkälti ei
nuori tyttö -vqini^ kestää tätä sie­lullista
kidutusta. Hänet oli saatet-tu
epätoivoon. Äidin ja veljien
lohdutus auttoi -vähän. Eräänä päi­vänä
löydettiin hänet kuolleena.
Hän ei ollut kyllin voimakas kan­tamaan
opettajain v ja tovereitten
myrkyllis^ i v a ^ Hän oli itse päät-tänyt
päiväni^ paetakseen isänsä
rauhalliseen maailmaan.
Hänen veljillään, jotka opiskeli,
vat Tarton yliopistossa, ei ollut
aikaa omistautua poliittiseen toimin­taan.
Mutta nyt tuli heistä kom­munisteja.:
He antoivat koristaa
sisarensa arkun punaisella vaatteel­la
j a punaisilla ruusuilla. Tällä ta­valla
tahtoivat he osottaa vallassa
olijoille, miten heidän väkivaltapo-litiikkansä
synnyttää vallankumouk­sellisia.
Hallitsevat osottivat edel­leen
mahtiaan. : He antoivat mää­räyksen^
että Skättse-veljekset on
erotettava yliopistosta. :
- Siten luodaan - Virossa .todellisia
kommunisteja, jotka vanno-vat: t u ­hoa
hallitsevalle luokalle ja voi­massaolevalle
' yhteiskuntajärjestel.
mälle. , Sen tekivät myöskin Skättse-veljekset,
ennenkunV he matkustivat
Venäjälle. Paul SkQttsellä on nyt
huomattava asema neuvostohallin-nossa.
Alexander Hiub on toinen valkoi-
Tapahtui myöskin, että hän sai ter- sen terrorin monista .-viattomista
L E N I N
IV
Bolshevikit ja menthevikit-
Mutta lähestyi puoluekokous, i S i ­tä
valraistettiih huolella. "Iskran"
sakissa oli alkanut ilmetä ha jaan.
nuksen merkkejä. : Joku aika sit­ten
julaistuissaPIehano-vin j a Leni­nin
Icirjeissä tuolta ajalta näemme
nytj kuinka tarkastf- Lenin otti oh.
jelman. Joka sana siinä piti olla
punnittu.' Plehanov tahtoi sanotta­van
ylimalkaisemmin, esim. kapita­listisen
yhteiskunnan kehityksen
suunnasta, mutta Lenin vaati |terä.
-vämpää muotoa; tarkempaa teoriaa.
Tämä y. m. seikat eivät kylläkään
rikkoneet ulkonaista yhteyttä, mut-'
ta Lenin Harkitsi vakavasti, kuinka
saisi lehden pysymään tolalla. Hän
arveli, että rajaviiva mahdollisesti
tulisi kulkemaan niin, että toiselle
puolen tulisivat "vanhat" j a toiselle
"nuoret". J a silloin ajatteli hän
seitsemänneksi toimittajaksi Trots­kin,
joka vähää ennen oli tullut Ve­näjältä
ja o l i yhteistoiminnassa Le.
ninin kanssa. Mutta kävikin aivan
johtaja ja nyt Yleisvenäläisen Kes-kuskontrollikomitean
Jäsen). ^
V Ensimäinen kysymys, jossa ja,
kaannuttiin koski kansallisia järjes­töjä.
Juutalaisten "Bund" tahtoi
kuulua puolueeseen pysyen kansalli­sena
liittona. Sellaista federationei-hin
jakaantumista vastusti ^ Lenin
jyrkästi eikä Venäjän puolue olek-kaan
sitä koskaan hyväksynyt. Bun-dilaiset
lähtivät kokouksesta, kun
ei heidän -vaatimukseensa suostuttu,
ja vasta 1919 päätti ^en enemmistö
liittyä Venäjän KrfmiöiinistipuolHee.
seen. Huomattakoon,.) että Lenin
kansallisasiassa vaati kansallisuuk­sille
täyttä itsemääräämisoikeutta
Venäjästä eroamisee^ asti; mutta
puolueessa ei 'hän ihyväksynyt kan-sallisjakoa.
Venäjän puolueessa on
kyllä kansalliset toimistot -vähem-mistökansallisuuksia
varten ja näi-den
kielisestä propagandasta pide­tään
huolta. On myöskin kansallisia
klubeja^ mutta päättävät puolue,
yksiköt ovat olleet yhteiset.
Tärkeimmäksi kyssrmykseksi, tu­li
sääntöjen ensi 'kohta. Eroavai-uhreista.
/Hänet -vangittiin jotiluki
1 päivän' jälkeen 1924. . Hänen
vaimonsa joutui .saman kohtalon
afaiseksL Eräs poliisin :asiamiehis^
tä toli 'osöttannt muuatta :taIoa Nar-
' vänkadun -varrella j a kertonut, et-,
tä; :siellä asui kommunisti. Poliisi
kiiruhti sinne, mutta erehtyi talosta
J a kommunistin: sijasta; -vangittiin
Hiub; j a hänen; -vaimonsa.Hänet
pantiin .heti, kenttäoikenden eteen
ja^ tuomittiin. mestattavaksi.'"^: Hänen
vakuutnksiinsa, ettei hän ollut kom-mnnisti
- «ikä välittänjrtpoliittisiEta
asioista, e i kiinnitetty huomiota sen
enempää kuin hänen , pyyntöönsä-kään,
että hänet' tuomittaisun elin-*^
kautiseen kuritushuonerangaistuk-seen,
L että- hän saisi aikaa: todistaa
•syyttömyytensä. Pyöyelienr'-mieleen-kään
ei saattanut juolahtaa-^ että
kysymyksessä oli erehdys. He oli-
.-vat nyt < sammumattomsn kostonhi.
imonsa jnpvuttamia j a heillä oli vain
yksi toivomus, nimittäin saada teu-
«astaa kaikki. konmnmistiL
saattaisihan Meää^^Z^^
*iihei, taaB.,olisi t S t ^ ^ -
_Pari tuntia Hiubin vangits««?:
jälkeen oli k u o l « n a n t e S^
^löiväa';
haudassa T o n " ^ ^
tettu j a emxen s e u r a ^ ^ ^ J^
sraastusta lepäsi häne„
nimettömässä h a u d a - ^ c / r ^ ! ^ "^
na. A -
Joku aika myöhemmjn va«.Jl.
tim_ rouva Hiub iTZoT^
myöskin .valkoiset, päässeet J S ?
'^^«»^estaan. .Mutt^Tetär^
voineet saada ,kuolIntta heakiS^
vAeroivaan ja värikkääseen T
kuuns^ ka^aa. kukkia muriattDK
haudoffla., Jaaiellä, n y t t e m ^^
datun mestauspaikan luona. koU,
taan iltmsin vanhoja naisia ja if^
sia; nuoria tyttöjä ja miehiä, ii
ovat murhattujen omaisia. He
kevät pyhiiivaelluksia Tondiin
tellakseen valkoisen terrorin uhreja.
^ V. M.
SoiNnen ja
miiistojiiaisu
U U I E T T X K A X TIETOJA VUO DEN 1918 TAPAHTUMISTA
Jo pitkän aikaa on ollut -vireillä
hanke säilyttää itselle ja jälkipol.
ville muistot j a kokemukset Sno-^
men luokkasodasta. Suomen lahta-risto
on vuoden 1918 tapahtumista
laulellut ylistysvirsiä; teos toisensai
jälkeen, on' ilmestynjrt, laaja lahta-r
rien Vhistoriakin" on kirjotettu ja
suuri arkisto on järjestetty.
Veriinsä masennettuna on Suor
men työväenluokka ollut kykenemän
tön vastaamaan lahtarien herjakir-jotnksiin
laajemmalla, tosiasioihin
perustuvalla teoksella. Tämä (puu-te
on ollut tuntuva, mutta -vuosi on
toisensa jälkeen vierähtänyt eikä
epäkohtaa tässä suhteessa ole mui­den
kiireellisempien tehtävien joh­dosta
> kyetty poistamaan. Tehtä­vän
välttämättömyys j a arvokkuus
on tunnustettu niin Suomessa kuin
'Neuvostoliitossakin, jossa;suuri osa
luokkasodassa mukana olleita 'johta­via
tovereita elää maanpakolaisuu.
dessa., - Suomen porvaristo on, käyt­tänyt
tilaisuutta hyväkseen selittäen
luokkasodan' tapahtumia mielensä:
mukaisesti, käyttäen tässä apunaan
-valhetta j a tosiasioiden kiertämistä.
Amerikan suomalaiset ovat elä­neet
kaukana tapahtumista, mutta
he ovat.. läheisesti ottaneet osaa
Suomen työväenluokan kohtaloihin
ja ne kärsimykset, joiden alaisiksi
Suomen työläiset joutuvat, koskevat
kipeästi myös Amerikan . suomalai­sia-
työläisiä, r
Kun Suomen ohranan kynnet ei­vät
ulotu Amerikan. suomalaisiin
työläisiini! ovat he. olleet eduUisem-;
massa tilaisuudessa - kiinnittämään
huomiotaan Suomessakin käytyihin
taisteluihin- ja niin on herännyt- ha­lu'
koota ne tiedot, joita on saata­vissa;
vuoden 1918 luokkasodasta.
Workersikommunistipuolueen Suo-nialainen
Toimisto on pitkien neu-
-vottelujen jälkeen päättänyt perus­taa
Suomen luokkasodan arkiston
ja valinnut komitean tätä arkistoa
keräämään j a hoitamaan. . Arkiston
perusteella on tarkotnksena julkais.^
ta .suuri loistoteos, joka ilmestyj
SuomeiTlupkkasodan kyimnejiTnotifr
muistoksi.. SamaUa kun julkaisu
tulee olemaan suurimpia Amerikan
suomalaisen työväenliikkeen kus.
tantamia teoksia, on se myös An»,
rikan suomalaisten .työläisten kun.
nianosotus raskaita, kokemnkäa ko-kenutta
. Suomen työväenluokkaa
kohtaan.. Että teos tulisi mahdoUi-simman
täydellinen ja tosiasiofliia
perustuva, tullaan se laatimaan par­haillaan
kerättävän arkiston poh­jalla.
Arkistoon kerätään-^taJkki
Suomen luokkasodasta tähän asti
kirjotetut kirjat ja kirjotukset, asia­paperit,,
kuva^, kartat, lausunnot ja
mitä tietoja ikinä voidaan saada.
Ne Amerikassakin olevat toverit,
joilla on edes - jonkunlaiEda kolce-muksia
kerrottavana luokkasodan
tapahtumista, voisivat auttaa asia-tietojen
kokoamista kääntymällä
täydellä luottamuksella seuraavien
komitean jäsenten puoleen: H. Pn.
ro-^ja E. Sulkanen, 1113 W. Was­hington
Blvd., Chicago, DL; WnL
Marttila, 54 Belniont St., Woices.
ter, Mass.; Matti Tenhunen Ja K.
Rissanen, Box 553 Superior, Wis.;
E. Parras, Box - 99, Astoria, Ö M ,
tai ilmottamalla tiedoistaan suoraan
aliekirjottarieelle, komitean sihtee«:
rille j a arkiston hoitajalle.
Pienetkin tiedot ovat tervetnlHBi-ta.
Ne tulevat kenties pitkät ajat •
säilymään kalliina, helminä arkistos­sa.
Ei tarvitse arvella, että ehkä
minun tietoni eivät mitään merkit-se.
Tiedoilla Suomen luokkasodan
tapehtumista on historiallinen ar­vonsa.
Jos teillä on persoonalfiäa
kokemuksia taisteluista, lahtarien.
teurastuksista tai muista mielenkiin­toisista
tapahtumista, niin älkii;;
viekö niitä mukananne unholaan.
Jos teillä on Suomessa sukulaiaa, v
"'jotka voisivat jotain kertoa, niin
kirjottakaa heille, tai antakaa ko­mitealle
heidän osotteensa. Jo»
^avistamattomasti: toiselle puolelle • suus näytti pieneltä — Lenin ehdot-menivät
kaikki muut, Trotskikin.
Plehanov jäi ensin Leninin puolelle,,
mutta siirtyi:pian hänkin;
Kokous avattiin Brysselissä; mut­ta
täytyi sen sieltä siirtyä Lontoo­seen
-viranomaisten karkottamana.
Osanottajia .60; joista 48 äänival­taista.
Enemmistö ei-työläisiä, mut­ta
kyllä ammattivallankumoukselli.
sia. Pietarista tulleitten työläisten
joukossa oli suomalainen Shotman
(kumouksen jälkeen Korkeimman
Kansantalousnenvoston sihteeri, sit-t
i , että puolueen jäseneksi luetaan
jokainen, joka hyväksyy ohjelman,
suorittaa jäsenmaksut j a kuuluu jo.
honkin puoluejärjestöön, ja Martov,
että riittää, kun tekee työtä jonkun
pnoluejärjestön konioUin alaisena.
Viimemainitun kannattajat sanoivat
tarkottavansa etupäässä lukumiehiä,
jotka sattavat olla hyviä tovereita,
mutta joilta ei voi vaatia esim. työ-maatomintaa;
Lenin selitti, että
moinen kanta on tuhoisa. KyUä yli­oppilaat
ja professorit oVat tar-ten
Karjalan Toim; Pk m puheen- peen, mutta ei niille myönnetä poik.
keuksia puoluevelvoUisuudesta Mut-:
ta proletariaatti on johtava luokka
ja työväkeä me puolueeseen haluam­me.
— Martonin esitys sai 'pienen
eneinmi&tön, mutta käytännössä osa­si
Lenin laittaa niin, että hänen kan­tansa
asiallisesti jäi voitolle.
Suhtautumisessa liberaaleihin i l ­meni
jo nyt erimielisyyttä. Lenin
osasi kyllä ottaa huomioon jokaisen
toimenpiteen, joka osotti edes jon.
kintaista vastarintaa tsarismia vas­taan
liberaalien puolelta, mutta hän
ei koskaan suostunut alentamaan
puoluetta niiden hännänkannatta-jaksi;
Martov j a Potressov taasi'suo-sittivat
niiden suhteen^ mukautuvam.
paa menettelyt. Päätökseksi 'tuli
kompromissi. Ohjelmasta''oli erimie-jsyyttä
j a Plehanov hämmästytti
tulevia mensevikejä sanomalla, ettei
yleisestä äänioikeudesta saa tehdä
,tselleen taikaa, sillä voittonsa jäl­keen
täjrtyy; työväen luultavasti jok­sikin
a:kaa riistää porvareilta ääni­oikeus.
Toisenkin nerokkaan "en­nustuksen
lausui Plehanov sanoes:
saan, • että- tulevassa vallankumouk­sessa
'saadaan luultavasti - nähdä
marxilainen Vuori opportunistista
Girondea vastaan (Ranskan vallan­kumouksen
kumouksellinen ja vas­tavallankumouksellinen
puolue).
Niin kyllä kävikin,; mutta Plehanov
qlJL Vuorta vastaan. Kun Lontoon
kokouksessa. Axelrod. moitti Pleha.
novia Leninin kannattamisesta sa­noi
tämä:. ."Sellaisesta taikinasta
tehdään Robespierrejä." . '
Sitten oli valitta-va äänenkannatta­jan
toimitus, ja kun siihen valittiin
Lenin ja tätä kanilattava Plehanov
sekä Martov, ruvettiin edellistä ryh­mää,
joka sai 25 ääntä toisten 23
vastaan, sanomaan- "enemmistöläi-siksi
(bolshevikeiksi) ja jälkimäisiä
"vähemmistöläisiksi" ^ (menshe-vl-keiksi).
— Puoluekokouksen jälkeen.
jossa Lenin jo esiintyi itsetietoisena,
johtajana, kiihotti hän riemuitsevan ;
kirjotuksen, kuinka puolue nj^ «n,;
päässyt kerhomaisuuden ahtaasta
ilmapiiristä julkisuuteen (vaiilakin
oli Venäjällä yhä salainen) ja knin-ka
jo tuntuu raikkaiden tuulten pu­hallus
puolueessa. Hän julisti:
"Proletariaatilla on taistelussaan •
ainoana aseenaan järjestönsä,
hälisto* voi tulla ja Jiieltämättä to-:
leekitf voittavaksi; voimaksi vain sen .
kautta, että sen aatteellinen yhte­näisyys
marxilaisuuden perJMtto-;
den pohjalla varmennetaan järjes­tön
materiaalisella yhteydellä, qo^
yhdistää työtä teke\fät miljoonattyo-;
väenluokan armeijaksi. Tämän sff-j
meijan edessä ei kestä Venäjän it.
sevaltiuden raihnas valta eikä » y j .
kään kansainvälisen pääoman. valt*.
joka kulkee hajaannustaan^ion"-
"A»kel eteenpäin, kaksi taapi>«"
"Iskra" ei kauan pysynytkään
bolshevistisella tiellä, sillä P^^^
horjahti pois. Lenin erosi äQon
toimituksesta ja selitti la^unnos»
ettei riita ole persoonalhnen,^ vawi
periaatteelUnen. Ja niitä enmiett- :|
«yyksiä valaisi hän kirjassaan-^;;
kel eteenpäin, kaksi taapäin/, .30»,.
lause tmi mainioksi niensb^yxg»^
kilrakteristiikaksi. Puoluesaantoj^^
ensi pykälää koskevaa väitteö»
laisee hän nyt tarkoin ja
tustajain opportunismin
sen «unä. Myös tutkii han
puoluekokouksen kokoonpanoM |
analysoi jokaisen äänestykseir^.5
fldtyksen. Seuraavat lau^^t
vat tarkoin eroavaisuden perur
.«Vanha Iskra opetti r f ^ i
trksellisen taistelun ^^^^"^^i
Iskra saamaa maaUista ,
myönnytyksiä ja k<>raP''°°"'^^
ha Iskra oli oikeaoppisen