Vapaus, December 17, 1926

              ioDlannmero
No. 147 -~ ;ia26 Perjantaina, yHilafc> iVl p:nä — Friday> Dee; 17
lakkolaiset
Naista pari vuotta sitten tapahtu-vjj^
ista Saksan työläisten vvaltavistia
taisteluista^ -on kaivosfySläisistä läb-ilSäR
oleva työiaiskiz:|äili|a'KlSnbeT
j ^ ^ n u t searaavätt T tciBitapsfatamam
,]^-»ae perustuvaa Jkttvauksen.-
• K2ivok|6n "^porolle oli naulattu
tiedonantol , - -^x
, — Mitä siinä seisoo? kysyi nmu-
^ pitkä hiilenhäkkaaj^ knroittaen
^Ijanlaansa;
— itiiitä lurjuksia r^huoä ensi-maiden,
joka oli, lukenut toinlutnk-jsen.
Aikovat ^alentaa palkkoja enti-
'^estäänkin! ,
- — ^ Htä,-murahti" munan toines.
ja-meidän/.on, myös uurastettava
pitempääB^/ . V ' ' 1 - "
Ukko Berähard;'tunkeutui esille;
i - Onk^o se.tptta? huusi hän ja' luki
ficdonantoa."'' ' • "
K; — Moisia sikoja r huusin pitkä hak-kaaja.
Uielivät näännyttää meidät
kokonaan.'.- , '
Se; ei jole muuta koin oikein
; '5il!e; Vastasi ^ras "'toinen. Tehän
alistufcte-\viela' senkin, jälkeen, kun
ette epää jaks^ jk;|ntaa ristiänne.
Kokoontui ^hä-v useampia, t u n -
y%edceltiiR 'tiedonannon', jrmpärillä.
^Huudettiin- j a Nyrkkejä
itAoutui ilmaan./
s Kukaan ,ei mene työhön, k i -
laliti ukko Bernhard ääneen,
- f , '— E i tukaani järähti.-pitkä hak-
;iaaja, - tunkeutuen ulos joukosta.
>' Portille olivat • ahtautuneet jo
kaikki vuoron työläiset. >
> — Teemme Jakon! huusi ukko
BeFnhard. ; iKaiUd^^^^ lienevät yksimie­lisiä.
Ketään ei -lasketa sisään.
•; — Ei/toistivat työläiset. Ketään
- ei lasketa sisään.
Mitä he tahtovat, uteli muuany
. kan ukkov Bernhard astui portista
sisään.
f—EJtsivät; johtajaa.
• — -Niin; mikäli löytävät.
Y — Tuslnnpa löytävät. Suurper­hot
«vät- - ote: koskaan saapuvilla,
kun he uskovat- oleskelunsa vaaralr
lisekai.
—oOlemme. saaneet käsiimme y l i -
insinöorirE;|iVirkahti muuan, joka
nousi kaivoksesta. • .
Mitäs - hän sanoi?
— Aimirnne in:
eeen. > . -
• — Elääkö hän sitten %ielä?
— Niinj häni sanoi, että oli suo­rastaan
häpeällistä, että meille tarr
jotaah sellaista palkkaa. Annoimme
hänen -tiilloin; meihiä menojaan.
— Yli-insinöörikö? kysyi Bern-
:hard.' •
—- Niin, mutta hänen kanssaan
on kaksi santarmia^'
1^;— Enkö . s i Ä ; sanonut. jPbrhöt
riippuvat toisissaan kuin iskos ja
mfe pässinpäärukat annamme heidän
,aina olla oloissaan, kunhan vain
kumartavat pinteessä meille, /^ ^
; — Hän , oli varmaan poliisiase­malla,
sanoi/nKko Bernhard.; .
— No, antaa hänen vain tulla l
huusi j)itkä : h ^
heristäen.:^\-/^/';;^-/'";://:i;V',:.
Mutta muut: eivät nlleet hiin luoV
tavaisia. Meidän olisi ainakin
varattava itsemme pari salkoa, neu­vovat
jotkut. "
Niini lausui'.: mustanpuhu^^
kristillinen ja lähti kaivosta kohti.
Miehiä painui sisään pb ja pa­latessaan
oli heillä joitakin salkoja
ja hiilikuokka. i
r Paksu Benjamin tuli, nyt santar-meineen
nopeasti esiin.
— Saavun rauhallisissa aikomuk­sissa,
änkytti hän ja .huohotti kuin
koira. ^ V/;-/
— Niin, mo'saavumme rauhalli­sissa
aikeissa, lisäsivät .: santäVmit
puolestaan laskien kätiensö säilänsä:
kahvalle.'. • • y/- : • ..rc/-' •
— Olette pysähdyttäneet pumpnt,
ähkyi paksu jai^ katsoi Bernhardiin;
Olette niinmuodoin ajaneet pois kbr^
neenkäyttäjät. Se on .laitonta, -f-.
Hän oli pakotettu vetämään "i heh­keä.
,• ^' •, • . . v Ä / ; ' / . . : .
— Se laitonta, toistivat santar­mit
ottaen esiin revolverinsa huot­ristaan,
l-
— Teidän on päästettävä kpneehr
käyttäjät takaisin pumpuille. Tei­dän
on myös laskettava minut kai­vokseen.
Kaivoshan joutuu veden
•alle.: • • /
Hän kirkui viimeiset, lauseensa
suoraan työläisten naamaan ja astui
askeleen lähemmäksi.
r— Kaivokseller komensivat san­tarmit
ja astuivat hekin lähem-maksi.
X
Työläiset, eivät olleet ^ceskeyttä-neet
paksua Benjaminia. Nytkään
eivät he: vastanneet mitään. Vasta
kun nuo astuivat lähemmllksi, sai-skata
hänet kaivok- vat lakkolaiset puheenlahjan.
^ Ukko Bernhard astui lähemmäk-
•si..., .• . •...
— Kukaan ei pääse kaivokseen,
huusi hän- ja katsoi paksua päin
naamaa.
— Ei-kukaan, toistivat työläiset
kuorossa saartaen nuo kolme kai-ki.
Ita pyolilta.
Tämä on niskoittelua valtiota
vastaan,' sanoi toinen santarmeista
yrittäen kohottaa taskuasettaan.
Mutta työläiset väänsi-v-ät sen hä­nen
kädestään. Samoin toisen san­tarmin
aseen. „ '
— Tästä ei pääse kukaan sisään,
lausui ukko Bernhard vielä kerran
kaikella ankaruudella.
*— Jlitä sitten tahdotte? kysjH
paksu levottomana, huomatessaan,
että häneltä oli riistetty puolustus,
— Johtajan on saavuttava pai­kalle,
«lausui Bernhard, ;•'
• — Johtajan on saavuttava! hau-
'sivat toisetkin, ,
— Hänen on otettava alas skah-daali-
afisinsa. Hänen on makset­tava
meille kunnon palkka. Emme
mieli kuolla nälkään! Näin huusi­vat
kaikki kilpaa toistensa^ kanssa.
Sanokaa se hänielle, ärjyi pit­kä
hakkaaja astuen esille. Sanokaa
hänelle se. Muutoin tuhTi vesi kai­vokseen
entisestäänkin./ _
^ Nuo kolme lähettilästä kiireh­tivät
pois ja jopa sutkelampaan
• kuin 'tullessaan. • ;V.:V^^: • '^y
— Mitäs nyt tehdään, uteli
muuan.._ • ..
— Ette-saa antaa Jkaivosten Jou­tua
veden valtaan, lauMi.inau^^
vanha »'hakkaaja. .
E i , vastasi ukko Bernhard,
johtaja kyllä saapuu pian. /;
Työläiset leiriytyivät. Yhdeksän
aikaan saapui joitakin vaimoja ja
lapsia/ Toiälla oli kahvia muka­naan.
, '
^^'Mitä, oletteko todellakin 1^^^
kössa? uteli Bemhardiri Vaimto, pon­nistellen
joukon iomitsa miehensä
luokse. ''::;-/-vn;v^ • •••
''':—.]Ojemme niinkin^ vastasi hänen
ittieheniS; iä mnirt^ n^^
: t | a ä , : : - n Q f ö n t a e n i ' y }
sanof Bernhardin eukko-: - i - \ ^ , - ; ty
Olen lahettäöyt pJOT^ ^ i ^^
heidän luokseen, aaaot^^B^
•:" -r-' •••'Ja-yksinpS,: ..'I^j^setldn
, ' Sitä e: olisi pitänyt tehdä. He
vetävät kaikki yhtäköyttä, kun oh
kysymyksessä :meidän nylkemisem­me.
Jokainen "heistä kiskoo voitton­sa
meistä.
— Emnie ole • heille muuta kuin
jahtia, joilla he ansaitsevat rahaa.
- Emme; mitään s jnuuta.
— Entäs mitä nyt sitten?
— Emme saa laskea ketään pum­puille,
lausöi- pitkä hakkaaja.
— Eii lisa.si muuan toinen; Täl­löin
va-sta ahtavat he perään.
. — Kaivoksemme täytetään siis
vedellä. -
— Onko; mielestäsi, hauskempi
kuolla nälkään?
— Silitiimme joka t-spaukscssa
ahertaa • tsemme • kirkkotarhaan.
Mutta muiitoin eivät he anna upot­taa
aukkoa.-
— E i , «itä he .eivät tee. Sitä pait­si:
olemmehan me^^ karkki yksimie­lisiä?
'- .
— Yk.=jicpä kristillisetkin ovat
äänestäneet lakon puolesta,
— Oako heitä täällä?
— Olen yksi heistä^ lausui muuan
tanunanpuhuva '" mies - tunkeutuen
esiUe. ,
; — - Minä myös, sanoi pitkä hak­kaaja
Jcaulaansa kurkottaen.
— Hah. haa, nauroi kolmas, tä­nään
on öiis itse kiltti Jeesuskin
meidäK puolellamme. Kaikki nau­roivat,
: > Hetken - icoluttua saapuivat mie­het
<takainn. kaivoksesta. / : ,
Otebt&o löytäneet hänet? ky­syi
pitlcä-Jiakkäaja^
— Enus^ vastasi ukko Bernhard,
haa ei ,dle tenään ollut -kaivoksessa.
~ Mitäs- ine sitten teemme?
, — Odotamme, Jnma^s häa tulee;
vastasi ftemhard. ^
— Uskotteko-sitten, « t ä hän t n -
Ticjtysri* vastasi-ukko Bettp-
IjiSKd BiuirBhtä«K'oI]^t>ian> kun fcäa
näkeie aakoa>täytityvän vedeBta^ « n ;
'P^flA- me, la^ke IxtäSn dsille/ .
''^^'.'^&:i-z'Iienlamin faflee! huuri
viestiä talosta: taloon» sanoi muuaii
•toinen vaimo hyttj^flleh;^" Yhden.:
toista aikaan kokoontuvat he to­rille.
• '
^ Vielä kymmenen ajoissa ei nfi-kjrnyt
ketään -^herroista. Mutta heti
sen jälkeen saapuivat nuo kaksi san­tarmia;
Kolmas santarnu' oli heidän
mukanaan. " :
Kaksi ifensimäists pysähtyi viiden4
kymmenen askeleen -^pSShSn kaivok­sen
portista..; Kolmas, -vanhempi po^
liisivahtimestarii astui esiin. Häh
kysyi ukki» Bernhardia.
, „-r- Ette siis aio myöntää vapaata
pääsyä portille, huusi~santarmi tälle.;
~ 'Emme, vastasi Bernhard, joka
seisoi vaimonsa parissa.
— Oletteko samaa 'mieltä, tyolat-set?
huuä.vhän edelleen kääntyen
työläisten puoleen.
— Olemme, -vastasivat • useammat,'
astuen jonkun askeleen' häntä kohti.
— Teidän on vakavasti harkit­tava
asiaa, j lausui santarÄii.
— Mitä meidän on ; harkittavat
sanoivat työläiset toinen toisensa
jälkeen. Johtajan on tuHava. M i ­tään
muuta emme halua.. ,
—• Mutta hän e i saavu : ennen-J
kuin pumput ovat käynnissä,' -vas^;
tasi santarmi.
— Mutta pumput -eivät toimi, en­nenkuin
hän on luvannut meine
kunnon palkan, vastasivat työläiseti<
— Haluatteko siis, että turvan-^
dutaanväkivaltaanr ärjyi santarmL;
-/Tahdotteko, te sitten sitä? Iqr-syi
ukko Bernhard. v-
-— Tahdomme -vain pysyttää lain
ja järjestyksen, vastasi santennii:.
— Minkä lain ja oikeuden puo-^
lesta? huusi tuo vanha mies. Että'
me näemme nälkää ja johtaja huk­kuu
rahoihinsa! Sinun pitäisi hä­vetä
tahtoessasi toteuttaa sellaista
oikeutta. '
— Niin juuri, hävetä! huusivat
TJBrään toisetkin. - " '
— Tunsin sinut ennen vanhaan,
sanoi muuan parrakas muurari, as­tuen
santarmia kohti.X Kävimmehän
yhdessä koulua. '
— Ja nyt tahtoisi hän harjottaa
väkivaltaa sinua vastaan, ärähti
muuan- pienikokoinen työläinen;
— Tahtoisin ampua sinut, lisäsi
toinen.
Santarmi hätkähti lausunnoista.*
Ne eivät olleet hänelle erin mielui­sia.
' •
— Ette siis aio jättää porttia
avoimeksi? kysyi hän vielä .kerran
—'Emme, sitä emme tahdo, huu­sivat
kaikki yhdestä suasta.
Kaikki kolme santarmia vetäytyi­vät
nyt syrjään- He juoksivat lä­himpään
tienmutkaan ja alkoivat
viittoilla.
— Niitä näyttää tulevan lisää,
lausui pitkä hakkaaja.
— Aletaanko siis ampua? kysyi
joku levottomana.
— Me ammumme vas{aan,. huusi
eräs nuorukaisista, joka oli ollut
vääntämässä, aseita santarmeilta,
— Meidän on noudettava joita­kin
hiiiikuokkia, neuvoi pitkä \ hakr
kaaja.
— Ja salkoja, lisäsi toinen.
Suurin osa työläisistä, ryhmittyi
nyt pitkin kaivosaluetta. Kadulle i l ­mestyi
yhtäkkiä poliisiosasto. Osa
siitä poikkesi oikealle ja l e i r i y t y i
pieneen^, keittiötarhaa^. Muut kii­pesivät
korkealle hiekkamäelle ja
alkoivat 'sieltä heti ammunnan.-
Ampuvat jo, huudahti muuan
nainen.
—- Meillä on; myöskin pyssyjä!
huusi pitkä hakkaaja;'
—^ Neljä kappaletta, huomautti
joku toinen. Mutta ne ovat vain
haulikoita. .
-r- Ole^eko ottanut ne vahtiko^
pistaf k y ; ^ ukko Bemhard> :•.
— Sieltä juuri, vastasi, pitkä ^ k -
kaaja. Siellä on pari pistooliakin.
Jälleen rätisivät • olevan vain
tä. Mutta ne näyttivät olevan vain
pelotuslankaukeia. Äskeinen' - santär;^
mi astuikin' pfhn heidän joukkoonsa;
— 'Olette saarretnt, «anoi hani
EstättekS edelleenkin pääsyn por­tista?
" » '
' —Olemme kokon?.an myydyt, ähr
kyi munan vanha».
— Raukka, är."> - i pitkä hakkaAjal
—^Bsnkka, io^ * i munan nainen,
joka'seisoi pcBnjin^-rieressa. *
— Ampnkär ^---ain, iatluA nainen
lähestyen sa^Tamda. AmpoluuiJ
' l i p u k a a , ilaian maata meitä, ,,Se^
ön parempi Scain nUkaSn lmok«df-
-Seuraava':laukBns]kainis^^ saaren
läven porttiini. f
. •— Muorin taakse! huusi pitk3
haldcaaja, pääsULen ^nsii|^ naiset d-j
sään.' Vasta ntten .seurasivat mie^.
He^ asettuivatrmuurin- suojaan j a
pyssymiehet etdvSt itseDeen laatni^
sat paikat!
,-r~.MeWan jpUalsi mielmunmin
olla ampumattakin'vaikerovvUldcoBeyr^
•kohbttäen kateäss:
: —rvAi'van,niin, lausui; eras toinen
asettden 'häneu' viereensSt ' -~
— Mitä sitten tehtäisito?. k y s^
Berithart). ' ' " \ v }
— Niin, ^ t a min|lkin kysyn," sa­noi
tämän vaimo. 'Onkd payempt
ikuolla^: nälkään kuin tulla ammu^
tuksi? ^ ^^
, — Senkin rSä^l^iset, sanoi pit­kä
hakkaaja astuen Keidfin luok­seen.
< ^ ^' ~
— Ei, sanbi muuan yskivä hiili;
luokkari. He ovat. pooliksi talon­poikia:'
äenia Oli peltoa'Ja karjaa^
eivätkä vielä tiedä mitä nälkä tah-too
sanoa. . , t •
—7 • Sen vaoksi suovat he sen
meille, .kahisi eräs okkb. Katsokan
vain heidän .ihraisii^ niskojaan!
- 7 Ja mahojaaUi (lisäsi Joku toi­nen
naoraen. ^ ^ 4' ' ' •
- 7 ^ -Niin, ensin vaijftstavat he meil-
^ työn j a sitten''hyökkäävät he sel­käämme.
' ^'
Ajakaa heidät!-tiehensä, laosol
okko Bernhard, Jola pouttui nyt
asiaan. ' *
, — Portti aukil huusi mooan nuo­rukainen,
' ]• •>
Ja* Jänishousti«H4äo](6ivat icaohi»;
-tuneina ulos portishu .
Poliisit'olivat täUä aikaa laskea^;
tuneet alas : mäeltä. Puutarhassa
olevat läheniväftnyiös vähitellen.'
—.Emmekö nyt ampuisi? huu­dahti:
muuan hakkaaja ^ kurkistaen
muurin yli. -
— Säästeliäästi, neuvoi'eräs Van-hempL
d^eillä el^i^ole paljon ampu-.
misen varaa. ,
Nyt alkoi -villi; fammopta. Jokai»
nen yhteislaukaus'^ammuttiin K pii­losta,
-mutta siitä h^Qlimatta kaatui
eräs TW6irtikainen. ' ' ^ ' * ^ ' ^ r ' : - , -
-—Ovat ampuneet aivirt hänen
päästään, lausui eräs mies, 'Joka oli
kallistunut kaatuneen puoleen.. : H B/
neltä on ammuttu' irti koko taka*:
raivo.
Mutta työläisetkään . eivät ampu­neet
huonosti. Varsinkin; haulipa­nokset'
näkyivät osuneen, hyvin.
Mäen suunnalta kuului usein huuf
dahduksia.
Ken santarmit '^ivatsaa^Juneet
noin 30 metrin etäisyyteen, oli hei-
"dän jopa "^peräydyttävä. He piilou­tuivat
kivien taakse -"ja ampuivat
vain porttia.
- - — H e hautovat väkirynnaftköä;
sanoi pitkä hakkaaja; Sen -vuoksi
ampuvat porttia hajalle.
— Silloin olemme kadotuksen'
omia, vaikeroi muuan vanhus pää­tään
ravistaen.
—-Mutta he eivät ole vielä por­tilla,
lisäsi joku toinen. / . ,
; - f - J a mitä he sitten voivat tehdä,
huusi 'eräs nainen. He eivät voi
kuitenkaan tehdä muuta kuin- am4
pua meidät -kuoliaiksi.
alutta portti meni vähitellen yhä
enemmän ja enemmän hajalle. Muu­an
erittäin toimelias santarmi juok­si
esiin ja viskasi käsikranaatin.
Silloin maiskahti portti kasaan.
Mäellä näyttiin tultavan menes­tyksestä
erittäin iloisiksi. Ammun­ta
lakkasi hetkeksi.
.;—-^^Mielittekö. nyt jättää kaivok­sen
vapaaksi! huudettiin puolusta­jille.
He eivät"^ tienneet mitä i olisivat
vastanneet. Enemmistö ei ollut ma­sentunut.
Joistakin näkyi, että hi
olivat pikemminkin käyneet raivok­kaammiksi.
rs Ammunta alkoi mäellä-i^pudelleen.
Samoin kranattien - viskelemlnen. •
— He tulevat pian rynnistämään,
sanoi munan nuori mies, joka oU
kiivennyt jäähdjrtystomiln. . ^
4 - — Meidän on rynnättävä heitä-vastaan,
vaati muuan mies,- Joka asi
i u i ' kohti porttiankkoa.
- . min, kan bö.byökkSävät, eli,
vät he voi enäk ampua, huomautti
eräs toinen tyS&aies.
- j Silloin oyat' meidän kaivos-
Icookkamme ottariui, < Icalskasl - kol­mas.
> ' ^ '
hyökkäsivät nyt santarmit Ja po­liisit
yhfmkaa e ^ . /'
- Kaivostyöläiset vastasivat rynnisr
tj^kseiSA hyökkäämällä ulos kaivos-portista;
Kun santarmit huomasivat
heidät: viskasivat he ' käsikranaatter^^
Ja. "^dmäinenräjähU liian
«eenj ^ o t t a haavpliti koitenldn kah­ta
miestä.' Seutaa'va kranaatti repi
kappaleiksi neljä ;aiiestä. Ja my8-
hemmin kaatoi vielä useampia.
" JälelleifäSnelden rohkeaa petti.
— Eteenpäin! hoosivat jälkimäi­set.
Uars! Idutta ensi friviä c i saa-tu^
"etenemään. Humalariuku mic-
%ekseen,i Joka ryntäsi enMmäisenä,
kaatui kuolleena maahan.
Olivatko hö peloissaan? Sitä he
eivät tienneet. ^Kaatuneet olivat
halvanneet heidät. Santarmien hyö-
Mtessä kykenivät he tuskin pnolos-tamttan
itseään.'
/ — Iskekäähän tokii huusi muuan
nainen, Joka oli ensi rivissäl
; /Yhtäkkiä koulol huutoja mäeltä.
Laukausten vaihto. Askelten tömi­nää.
' •
v; Meikäläisiä! huosi muoan noo-tokaiften
' riemuiten.
— Meikäläisiä! toistivat työläiset
ilahtoen. i *
;Nyt kuoltiin Jo^ tuttuja ääniä.
Huutbjaf. käskysanoja;' Huudot synr
nyttiyäthämibinkiä santarmien Jou­kossa^
Eräät pakenivat..'Toiset epä-ritivät
- rämä synnytti luottamusta,
työläisten keskuudessa.
— • He .pakenivat! huusi muuan.'
^ he pakenevat! toisti toi­nen.
,•
YHtäkkiä Juoksivat he pcräänty-
-väin: santarmieti' jälkeen.' Toiset rie­muitsivat
toisilla oli puoliksi villiin­tyneet
kasvonpiirteet. Toiset oli
/»ivo muuttahut kerrassaan muodot^
torniksi.
— Mitäs se tämä on? kysyi ukko
Bernhardin eukko luoden kummek<l
dvan luttseen mieheensä..
— Vallankumousta huusi pitkä
hakkaaja Juosten 'ohi;: kuokkansa ol­kapäällä.
Vallankumousta!
Byokk&fiaeett Icebottanat .mies
Järjeati heitä ibnlnm verran.
K — Kaikki. Joi!l9 on Uväärt, Jää-
^ S t paikoilfeen!; l^ouiti rhia/«klco
JBemhardille. ^ , '/ *" -
y — He tolev»t!s huusi nnorokai-hm
J^MytysiornUfta liokaen, aUui
jpiitopBJfcatf^inn. * "'
"USekä mäeltä «ttä puutarhasi
Mäalaismummo kau-^
~ ~ punlsisdsr^liihlissa
v/.Maalalskylän ''^ummo sai kerran
kutsun tulla rkaupunkiin suomalais­ten
järjestämiin juhliin. Hän iloit­si
kutsusta, mutta huomasi^ että hä­nellä
oli liian"huonot vaatteet men­näkseen
paremmin puettujen kau­punkilaisten
joukkoon. Mummoruk-ka
juoksi talosta taloon pyytämään
lainaTtsi parempia vaatteita. : Jfe
hän saikin ja niin oli mummo- val­mis
lähtemään kaupunkilaisten juh­liin;
Pian hän souti m^can ja oli,
perillä.
Juhlat alkoivat,. Mummo kyyris­tyi
juhlasalin nurkkaan. Häntä ujos'
tutti, mutta ei hän sentään ollut ai-
-van arimpia, vaan kurkisteli tämän
tästä ruokahuoneeseen päin. Hän
aprikoi, että milloinkahan ruvenne-vat
antamaan sitä ruokaa, sillä ei­väthän
suinkaan ihan turhan takia
ole häntä juhliin kutsuneet.
Väliaika tuli ja toinenkin, mutta
ruokaa ei vain näkynyt. Ohjelmaa
sen sijaarv kaikenlaista -— runoja,
lauluja, puheita y.m,, mutta ei -vie­läkään
ruokaa; Mummo harmistu­neena
heilutti päätään, mutta se ei
asiaa parantanut.
Tuli kolmas väliaika ja sen jäi-;
keen vihdoinkin ruokaa. Mum­mo
.hypähti kutsun kuultuaan sei­somaan,
mutta ei heti onnistunut
pääsemään. ruokapöydän ääreen,
sillä- siinä' lähellä oli - multa ennen
häntä.'
. Vihdoinkin pääsi mummo lä­helle
pÖ3rtää : niin, että ulottui ruo­kaan
käsiksi. Hän käsfnensä kokosi
•kouransa täyteen kalaa ja .lihaa;
I.eipääkin • löysi ja piti ^aada voitat
kin, mutta kämmenille ei tahtonut
enää mahtua. Sellaisia pöytätava-roita
kuin lautanen, veitset ja baa-rukit,
ej hän ollenkaan 4iuomannnt.
Sikiiipä hän tempasikin sonnillaan
yofaatiasta voitfi leivälleen. Mutta
emännöitsijä huomasi 'mummon so­pimattoman
menettelyn Ja hnomaut-t
i j "Mummo, el voita oteta sor­min,
vaan veitsellä." ;> Mummo vas^
tasi: "Kiitos, mutta kyllä minä a i -
Tan hyvin sitä saan i^rmillanlkln."
ilikä vieläkään uskaltanut tarttua
veitseen, -vaan otti uudestaan voita
»oxminensa. Emännöitsijä otti^elt.
0etl» ^mummon sormlman' Y kohdan
^oistalautaselle Ja vei sen mummon,
«teen. ' '
: "Kylläpä ovat ihmiset taSmjiy-vSloontoisla,
kun minuakin ojfceiD
-veitsen kera sytttetään'', päivitteli
mumm^ ^ ,' ,
Mutta mistäs, mäalaismummo tie*
« f ' 'Icaupnhkilafsten mokallatapoja,
Inm ei ollut nilhlA,tottunut. O.P.
KteiiyBoibliS
:'^S(*::
Nuoret,.eivät m^ista« mutt^ kalk4
kl vanhat, iäkkäät ihmiset muistavat
Japanin sodan 'vvl 190)—1905.
Tsaarin \Ja hänen aateilisten apu*
tiensä taskujen suurentamisen Ja
täyttämisen puolesta mon«t-työläis-!
Ja talonpoikaismiehet kaatuivat tais­telussa
Mandshurian kentillä ' J a
Suuren : valtameren vesillä. Ja sen
.lisäksi Japanin sota, kuten kaihta­kin
sodat, aiheutti tuhoa mtUHi ta­loudelle.
Hinnat alkoivat kallistua
Ja, etupäässä niille. tootteUIe, Jolta
kalkki työläiset Ja talonpojat eniten
tarvitsevat: leiVäUe. lihalle J.Bi.ftf
Valtio osti näitä tuotteita palJoR
onnelalle, mutta kauppiaatkin osti­vat
.niitä, kelnotellakseen niillä sit­ten.;?
^arkklnoUla, no
yhä_ ylemmäs Ja ylenunäs.
Jo]» .Iierta, kun' maassa atköt
ellntarvepnla, alkoivat yksityiskouipNi:
plaat samaaa olkaan xnltä hurjim­man
keinottelun.
Juuri täniä'tunnoton Ja häpeämä-tön
työläisten Ja taloppotkain työllä
ansaituilla rahoilta hyötyminen pa­kotti
työläiset Ja. tato^^pojat södanr
hikana .miettimään sitä, kuinka voi­taisiin
asiat Järjestää niin, että tul­taisiin
toimeen ilman kelnottetljAa
— kauppiasta.
i Työläiset Ja talonpojat ryhtyivät
osuustbimlntaan. ' ,
Mutta ellloln tuli Venäjän ' ehsi-mäinen
v, 1905 . valIankumou8.v Se
päättyi työläisten tappioon.; Paljon
parhaita työläisiä Ja talonpoikia tu­houtui
tässä vallnnlcumouksessa.,«
Vallankumoustaisteluissa nionot
tiedottomat työläiset Ja talonpojat
vapautuivat harh^Iti[Uloifitaan.' Hcls^
ta näytti,' että voimalla ei tsaaria
voiteta, sillä kansan voimaa vas­taan
asettaa hSn^ hyvin aseistetut
Ja taitavasti: opetetut, jsotilaat;- Tot­ta
kyllä, että potilaat olivat myös
kansasta, mutta monivuotinenvsota-;
palvelus- oli tehnyt heidät nlfn arolkr
si^ etteivät ho rohjenneet tehdä mi-
Uiän J, vastoin tsaaria.
Siitä huolimatta työläisien ja/ta­lonpoikain
tuli löytää Jokin /keino
asemansa parantamiseksi, koska heir
dän asemansa i epäonnistuneen :val-lankumoukscn
jälkeen oli käynyt
entistä tukalammaksi. Yhtenä sel­laisena
keinona esiintyi heille osuus­toiminta.
Vuoden Iö05vallankämou3, vaik­ka
epäonnlstuikin^ kohotti voimak­kaasti
työläis- j a taionpoiltaisjouk-.
kojen itsetietoisuutta. Osuustoimin­taan
ilmaantui paljon -työntekijöitä:
Itse talonpojista Ja työläisistä. Työ­tätekevät
joukot itse kävivät käsiksi
osuustoimintaan.
Nyt työläinen ei enää ryhdy ra­kentamaan
osuuskauppaa; yhdessä
vihollisensa, tehtailiian kanssa. Työ­läiset
perustavat omia, tehtaan pääl­lystöstä
riippumattomia kulutus­osuuskuntia./
Kopeekoista kokoavat
he pääoman, valitsevat hallintoon,
omia miehiään — oikeitfi työläi.9iä.
Riippuvaisissa kooperatfivcissa ei
työläinen koskaan voinut saada tu­kea
elämänsä vaikeina hetkinä.
Olettakaamme, että työläiset Jär­jestävät
lakkoa/ pyrkien j kohotta­maan
työpalkkaa tahi lyhentämSSn
kohtuuttoman pitkää työpäivää.
Tehtaan herra lopettaa palkanmak­sun
työläisille. Työläinen inenee
tehtaan osuuskauppaan, mutta siel­tä
ci hän saanut,initään; koopcra-tjivi:
oli suljettu/ sen ovella oli luk-kotis
Tehtailija oli sen - sulkenut.
Työläinen jää siis Ilman rahaa ja
tavaraa.
Mutta työläisten omissa rilpptf-mattomissa
osuuskunnissa vallitsi
toinen järjestys.. Lakkojen tapah­tuessa,
ei sellaista osuuskauppaa sul*.
Jettukaan. Päinvastoin vielä parem­min
Ja enemmän se silloin möi sekä
käteisellä että luotolla. UUn pääs­tiin
siihen, että osuustoiminta aut­toi
työläisiä taistelussa kapitalismia
vastaan. '
• Sellaista, osunstolmlntaa voidaan
täydellä syyllä kutsua työväen
osuustolfflinnaksl. Tietystikään el
riippumattoman työväen osuustoi­minnan
Järjestäminen tuossa tuo­kiossa
luista hyvin. Lenioiradissii
(silloisessa fietariuayv. i906 tyS-laiset
perustivat suuren osnuakUtt^
nan Ja nimittivät sen "Työllltoksi".
^täkkiä, se levjt«' myymälöitään
Ja osastojaan kaupungin kalklilln
työlälspllrelbin. V. 1900' lopussa
sUnä oli Jäseniä yhteensä vain '29,
mutta toukokuussa 1907 (vajaan
vuoden Vuluttna) Jo 3,025^ , Hott»
,..Vvs».i>j>..i:r''^'>.-(:'-
4aan JcauppaaV vaan ^ ' aU»i, järjes- ;
tSS lafcutopiir ' Ja ]{ittll«|i»ftinr'' S » l
tahtoi auttaa^ tySlähitä pgS^tatälto
pimeydestä, ' »a^ttdestilk, ^^^r^B^^itt i
Ja kapakasta - Cl^StffMen Ja* tatou-^ \
poQcaIn afnoflsta^iaJimVietostS', tatt^ \
xin alfcana>» opettaa ^tiistba Ja,.,vulofl
• Mutta kauan vse.; ei yof^ etSS*
Työn Wurf taakfi»: « f vastfäniat t y ^ i
Väcntuokan v o l i n ^ 'ia' vUToeitÄ,^ f. /
^ Osuuskunnan työntekU&t.,9ivät
leet rehellisiä el^tKä' tujmö«&iä> |A,
hallinto • oIT JtenppaTiaibih^rtottu^ ;
maton. A(dai:iuistiHi^V iccWti^ m l
ice taotti iapidota; 'Jh- liiUUoBi- vtem
esaaritt poQ&l» «IKoC; asettlk»' Itailienvf \
talsia salpoja ,työtre..^ SQ> iöilc^ etl^ :
sifnä haTskahtiUi, yitaH^JymtjUa,
]E^kenIafnen>,Jty$liUi|ften 7||^{i^m|-,
nen on voima'|c|ipl|l»dtetoJii» tsaaria: '
Ja hehiän s m j ^ l k k ^ M n r l j f i ^ ^ , ]
~ yiolä .yhtenä^^yyn^^^^^i/iistP l
"Tydllliton" tuhoa, olivat erimiielf- \
syydot tyäväenpuölViecav ^Jtahdenr
osan; bolsheV|kkren,< j i i .'^«hsll^vlk-r :
klon ;vaillia, ;On/8au0t^»iyl%«ttä i
mensHeviklt —-, «b8|^Id^|ei9||njiattf- ;
sen työväenpuolueen' oll^eikiblaiheHf
sovfttelbvar osa ^ Ö i ^ t ^ilf^C>oul ^
shia tehneet ollenkaan vallankumö<^ l
uksotlista työtä.., ? Jdbkomatta eoäjS ;
vallankumouksen menestyttseen he^^^
tahtoivat koko ' työVädnluokankliv
sai^da yakuutetuksl\ ' V93U|aQk«inouft-tnistelun
tarpeettomuud^tttd; MfenK
bovlkit kutsuivat lyöläibirKuUU^itea-. l
Itöifllin hallituksen «aUlinilr^ > (t$itil«»
lisiin) Järjestölhih — kuten ««Imeiv;
kiksi: ^ ammattiliittoihin, . sairaskasX
soihin ' J a osuuskuntiin. 4>ttuuskuT^<^
*tifn he erlkolsesthkeHi^ttlvat
aJatteUvat;'\^ttil Itse'osutistoimihnatt' i
avutta .yo^dbon päälitä ^teeen, pa-t:
Tempaan, 'sosialistiseen Jäejestels-
Bbfslioviklt toi.s'lbtfea'elvilt kol^^
kaan ole kavaltun<^'fc' 'ty^Väe>UuoIh-^
käa," käsittivät,-että oauustoImlhtB
vain silloin voi auttaa työläisiä,
kun- he'vftäyttävätr'.sit1i: llJoltJca^lkte- '
lun aseena, ja he hinia muistuttivat»
työläisiä poliittisesta taistelusta Ja^
vallankumouksesta sekä' ' varottivajt;
lilntllsesti nrtehät^mästä '^osuustot*
mintaan: ja: vain'osuustoimintaan. » ^;
' Niin- oli' Pietari*8sakjn silloin, kan
"Työliitto" perustettiin. Minshcvi-kit
kutjBuiVat kaikkia työläisiä-osuus-,
toimintaan, luvacn sen avulla, tySf^
Iäisille kaikkea hyvää. Bokheviklt^
taas osottivat osuustolmlnhah . o i^
kean merkityksen j a selittivät, että
ilnfan vallankumousta iosuustoimin-ta
yksin ci pelasta työläisiä' J a t a ­lonpoikia
kapitalistien j a tllanhcr-rbjen
ikecstä.. , ^ " <
S i t ^ n tuhoutulfcin • "Työliitto'^.
alutta sen asiaioi tuhoutunut.-43en
paikalle f.yntyi, paljon, tosin plpnlä*
riippumattomia työläisten kttr^tus-^
dfeuui-kuntia Pietarissa j a sittemmin*.
%foskov8S8akin,' jossa yhtäkkitif alet­tiin
/äi'Je3tää pieniä, mutta^ l^uj^ Ja
kestäviä pliriesnuskuntla.^
Näin kehittyi vallankumouksen
jälkeen työväen osuustoiminta, Möfe.
ta talonpoikaistonkaan osuustoimin­ta
el Jäänyt JälcUc. Talonpojat pei
rustivst kyliin paljon kulutusosuus^ '
kuntia. Ja siellä, missä avattiin
osuuskunnan myymälä, sfetlä tSyirf
yksitylskauppiaan lopettaa :}ilkkeen-sä
Ja korjata luunsa hyvissä ajoissa'
Osttoskauppa .^enimmäkseen osottau*
tui nylkljäkaupplasta voimofcfcaam»
maksi.
— Elämämme muodostuu hySdyi<«'
llseksi siinä .määrin käin käytämme
«itä Jaloon työhön.
— Kun työläiset yhteistoiminta»^
sa kautta vähitellen oppivat tunt^.
maan omat ..voimansa, ynmi>tS^
mään, että heille «amoinkaln .Jtb|i
kelmmille ybtelskantakemfcsine,^^^!
tie menestymiseen blla ayolnni/.l^
cää/heUsS Itsehiottamus ja JtsetuP
to. Joka on kaiken siveellisen ktd^
non ja 'taIoudellf«en kohoamisen en^
tiffläinen ehto. / \ ' . • ' jl
— He emme koskaan «aa <i
valmiiksi' tehtävfssämnito.:;
cta aina eteenpOJnm^» ol«v» «i^ml^ <'
«SlritoÄ. Ku» jold» ,fy«:«i»lS
:«tettiti-^;lli*ti>^ta(if^^
v'7:.Z;;iV'»^-^':-'i':-'^':vR/ft^^