1926-12-17-16 |
Previous | 16 of 39 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ioDlannmero No. 147 -~ ;ia26 Perjantaina, yHilafc> iVl p:nä — Friday> Dee; 17 lakkolaiset Naista pari vuotta sitten tapahtu-vjj^ ista Saksan työläisten vvaltavistia taisteluista^ -on kaivosfySläisistä läb-ilSäR oleva työiaiskiz:|äili|a'KlSnbeT j ^ ^ n u t searaavätt T tciBitapsfatamam ,]^-»ae perustuvaa Jkttvauksen.- • K2ivok|6n "^porolle oli naulattu tiedonantol , - -^x , — Mitä siinä seisoo? kysyi nmu- ^ pitkä hiilenhäkkaaj^ knroittaen ^Ijanlaansa; — itiiitä lurjuksia r^huoä ensi-maiden, joka oli, lukenut toinlutnk-jsen. Aikovat ^alentaa palkkoja enti- '^estäänkin! , - — ^ Htä,-murahti" munan toines. ja-meidän/.on, myös uurastettava pitempääB^/ . V ' ' 1 - " Ukko Berähard;'tunkeutui esille; i - Onk^o se.tptta? huusi hän ja' luki ficdonantoa."'' ' • " K; — Moisia sikoja r huusin pitkä hak-kaaja. Uielivät näännyttää meidät kokonaan.'.- , ' Se; ei jole muuta koin oikein ; '5il!e; Vastasi ^ras "'toinen. Tehän alistufcte-\viela' senkin, jälkeen, kun ette epää jaks^ jk;|ntaa ristiänne. Kokoontui ^hä-v useampia, t u n - y%edceltiiR 'tiedonannon', jrmpärillä. ^Huudettiin- j a Nyrkkejä itAoutui ilmaan./ s Kukaan ,ei mene työhön, k i - laliti ukko Bernhard ääneen, - f , '— E i tukaani järähti.-pitkä hak- ;iaaja, - tunkeutuen ulos joukosta. >' Portille olivat • ahtautuneet jo kaikki vuoron työläiset. > > — Teemme Jakon! huusi ukko BeFnhard. ; iKaiUd^^^^ lienevät yksimielisiä. Ketään ei -lasketa sisään. •; — Ei/toistivat työläiset. Ketään - ei lasketa sisään. Mitä he tahtovat, uteli muuany . kan ukkov Bernhard astui portista sisään. f—EJtsivät; johtajaa. • — -Niin; mikäli löytävät. Y — Tuslnnpa löytävät. Suurperhot «vät- - ote: koskaan saapuvilla, kun he uskovat- oleskelunsa vaaralr lisekai. —oOlemme. saaneet käsiimme y l i - insinöorirE;|iVirkahti muuan, joka nousi kaivoksesta. • . Mitäs - hän sanoi? — Aimirnne in: eeen. > . - • — Elääkö hän sitten %ielä? — Niinj häni sanoi, että oli suorastaan häpeällistä, että meille tarr jotaah sellaista palkkaa. Annoimme hänen -tiilloin; meihiä menojaan. — Yli-insinöörikö? kysyi Bern- :hard.' • —- Niin, mutta hänen kanssaan on kaksi santarmia^' 1^;— Enkö . s i Ä ; sanonut. jPbrhöt riippuvat toisissaan kuin iskos ja mfe pässinpäärukat annamme heidän ,aina olla oloissaan, kunhan vain kumartavat pinteessä meille, /^ ^ ; — Hän , oli varmaan poliisiasemalla, sanoi/nKko Bernhard.; . — No, antaa hänen vain tulla l huusi j)itkä : h ^ heristäen.:^\-/^/';;^-/'";://:i;V',:. Mutta muut: eivät nlleet hiin luoV tavaisia. Meidän olisi ainakin varattava itsemme pari salkoa, neuvovat jotkut. " Niini lausui'.: mustanpuhu^^ kristillinen ja lähti kaivosta kohti. Miehiä painui sisään pb ja palatessaan oli heillä joitakin salkoja ja hiilikuokka. i r Paksu Benjamin tuli, nyt santar-meineen nopeasti esiin. — Saavun rauhallisissa aikomuksissa, änkytti hän ja .huohotti kuin koira. ^ V/;-/ — Niin, mo'saavumme rauhallisissa aikeissa, lisäsivät .: santäVmit puolestaan laskien kätiensö säilänsä: kahvalle.'. • • y/- : • ..rc/-' • — Olette pysähdyttäneet pumpnt, ähkyi paksu jai^ katsoi Bernhardiin; Olette niinmuodoin ajaneet pois kbr^ neenkäyttäjät. Se on .laitonta, -f-. Hän oli pakotettu vetämään "i hehkeä. ,• ^' •, • . . v Ä / ; ' / . . : . — Se laitonta, toistivat santarmit ottaen esiin revolverinsa huotristaan, l- — Teidän on päästettävä kpneehr käyttäjät takaisin pumpuille. Teidän on myös laskettava minut kaivokseen. Kaivoshan joutuu veden •alle.: • • / Hän kirkui viimeiset, lauseensa suoraan työläisten naamaan ja astui askeleen lähemmäksi. r— Kaivokseller komensivat santarmit ja astuivat hekin lähem-maksi. X Työläiset, eivät olleet ^ceskeyttä-neet paksua Benjaminia. Nytkään eivät he: vastanneet mitään. Vasta kun nuo astuivat lähemmllksi, sai-skata hänet kaivok- vat lakkolaiset puheenlahjan. ^ Ukko Bernhard astui lähemmäk- •si..., .• . •... — Kukaan ei pääse kaivokseen, huusi hän- ja katsoi paksua päin naamaa. — Ei-kukaan, toistivat työläiset kuorossa saartaen nuo kolme kai-ki. Ita pyolilta. Tämä on niskoittelua valtiota vastaan,' sanoi toinen santarmeista yrittäen kohottaa taskuasettaan. Mutta työläiset väänsi-v-ät sen hänen kädestään. Samoin toisen santarmin aseen. „ ' — Tästä ei pääse kukaan sisään, lausui ukko Bernhard vielä kerran kaikella ankaruudella. *— Jlitä sitten tahdotte? kysjH paksu levottomana, huomatessaan, että häneltä oli riistetty puolustus, — Johtajan on saavuttava paikalle, «lausui Bernhard, ;•' • — Johtajan on saavuttava! hau- 'sivat toisetkin, , — Hänen on otettava alas skah-daali- afisinsa. Hänen on maksettava meille kunnon palkka. Emme mieli kuolla nälkään! Näin huusivat kaikki kilpaa toistensa^ kanssa. Sanokaa se hänielle, ärjyi pitkä hakkaaja astuen esille. Sanokaa hänelle se. Muutoin tuhTi vesi kaivokseen entisestäänkin./ _ ^ Nuo kolme lähettilästä kiirehtivät pois ja jopa sutkelampaan • kuin 'tullessaan. • ;V.:V^^: • '^y — Mitäs nyt tehdään, uteli muuan.._ • .. — Ette-saa antaa Jkaivosten Joutua veden valtaan, lauMi.inau^^ vanha »'hakkaaja. . E i , vastasi ukko Bernhard, johtaja kyllä saapuu pian. /; Työläiset leiriytyivät. Yhdeksän aikaan saapui joitakin vaimoja ja lapsia/ Toiälla oli kahvia mukanaan. , ' ^^'Mitä, oletteko todellakin 1^^^ kössa? uteli Bemhardiri Vaimto, ponnistellen joukon iomitsa miehensä luokse. ''::;-/-vn;v^ • ••• ''':—.]Ojemme niinkin^ vastasi hänen ittieheniS; iä mnirt^ n^^ : t | a ä , : : - n Q f ö n t a e n i ' y } sanof Bernhardin eukko-: - i - \ ^ , - ; ty Olen lahettäöyt pJOT^ ^ i ^^ heidän luokseen, aaaot^^B^ •:" -r-' •••'Ja-yksinpS,: ..'I^j^setldn , ' Sitä e: olisi pitänyt tehdä. He vetävät kaikki yhtäköyttä, kun oh kysymyksessä :meidän nylkemisemme. Jokainen "heistä kiskoo voittonsa meistä. — Emnie ole • heille muuta kuin jahtia, joilla he ansaitsevat rahaa. - Emme; mitään s jnuuta. — Entäs mitä nyt sitten? — Emme saa laskea ketään pumpuille, lausöi- pitkä hakkaaja. — Eii lisa.si muuan toinen; Tällöin va-sta ahtavat he perään. . — Kaivoksemme täytetään siis vedellä. - — Onko; mielestäsi, hauskempi kuolla nälkään? — Silitiimme joka t-spaukscssa ahertaa • tsemme • kirkkotarhaan. Mutta muiitoin eivät he anna upottaa aukkoa.- — E i , «itä he .eivät tee. Sitä paitsi: olemmehan me^^ karkki yksimielisiä? '- . — Yk.=jicpä kristillisetkin ovat äänestäneet lakon puolesta, — Oako heitä täällä? — Olen yksi heistä^ lausui muuan tanunanpuhuva '" mies - tunkeutuen esiUe. , ; — - Minä myös, sanoi pitkä hakkaaja Jcaulaansa kurkottaen. — Hah. haa, nauroi kolmas, tänään on öiis itse kiltti Jeesuskin meidäK puolellamme. Kaikki nauroivat, : > Hetken - icoluttua saapuivat miehet <takainn. kaivoksesta. / : , Otebt&o löytäneet hänet? kysyi pitlcä-Jiakkäaja^ — Enus^ vastasi ukko Bernhard, haa ei ,dle tenään ollut -kaivoksessa. ~ Mitäs- ine sitten teemme? , — Odotamme, Jnma^s häa tulee; vastasi ftemhard. ^ — Uskotteko-sitten, « t ä hän t n - Ticjtysri* vastasi-ukko Bettp- IjiSKd BiuirBhtä«K'oI]^t>ian> kun fcäa näkeie aakoa>täytityvän vedeBta^ « n ; 'P^flA- me, la^ke IxtäSn dsille/ . ''^^'.'^&:i-z'Iienlamin faflee! huuri viestiä talosta: taloon» sanoi muuaii •toinen vaimo hyttj^flleh;^" Yhden.: toista aikaan kokoontuvat he torille. • ' ^ Vielä kymmenen ajoissa ei nfi-kjrnyt ketään -^herroista. Mutta heti sen jälkeen saapuivat nuo kaksi santarmia; Kolmas santarnu' oli heidän mukanaan. " : Kaksi ifensimäists pysähtyi viiden4 kymmenen askeleen -^pSShSn kaivoksen portista..; Kolmas, -vanhempi po^ liisivahtimestarii astui esiin. Häh kysyi ukki» Bernhardia. , „-r- Ette siis aio myöntää vapaata pääsyä portille, huusi~santarmi tälle.; ~ 'Emme, vastasi Bernhard, joka seisoi vaimonsa parissa. — Oletteko samaa 'mieltä, tyolat-set? huuä.vhän edelleen kääntyen työläisten puoleen. — Olemme, -vastasivat • useammat,' astuen jonkun askeleen' häntä kohti. — Teidän on vakavasti harkittava asiaa, j lausui santarÄii. — Mitä meidän on ; harkittavat sanoivat työläiset toinen toisensa jälkeen. Johtajan on tuHava. M i tään muuta emme halua.. , —• Mutta hän e i saavu : ennen-J kuin pumput ovat käynnissä,' -vas^; tasi santarmi. — Mutta pumput -eivät toimi, ennenkuin hän on luvannut meine kunnon palkan, vastasivat työläiseti< — Haluatteko siis, että turvan-^ dutaanväkivaltaanr ärjyi santarmL; -/Tahdotteko, te sitten sitä? Iqr-syi ukko Bernhard. v- -— Tahdomme -vain pysyttää lain ja järjestyksen, vastasi santennii:. — Minkä lain ja oikeuden puo-^ lesta? huusi tuo vanha mies. Että' me näemme nälkää ja johtaja hukkuu rahoihinsa! Sinun pitäisi hävetä tahtoessasi toteuttaa sellaista oikeutta. ' — Niin juuri, hävetä! huusivat TJBrään toisetkin. - " ' — Tunsin sinut ennen vanhaan, sanoi muuan parrakas muurari, astuen santarmia kohti.X Kävimmehän yhdessä koulua. ' — Ja nyt tahtoisi hän harjottaa väkivaltaa sinua vastaan, ärähti muuan- pienikokoinen työläinen; — Tahtoisin ampua sinut, lisäsi toinen. Santarmi hätkähti lausunnoista.* Ne eivät olleet hänelle erin mieluisia. ' • — Ette siis aio jättää porttia avoimeksi? kysyi hän vielä .kerran —'Emme, sitä emme tahdo, huusivat kaikki yhdestä suasta. Kaikki kolme santarmia vetäytyivät nyt syrjään- He juoksivat lähimpään tienmutkaan ja alkoivat viittoilla. — Niitä näyttää tulevan lisää, lausui pitkä hakkaaja. — Aletaanko siis ampua? kysyi joku levottomana. — Me ammumme vas{aan,. huusi eräs nuorukaisista, joka oli ollut vääntämässä, aseita santarmeilta, — Meidän on noudettava joitakin hiiiikuokkia, neuvoi pitkä \ hakr kaaja. — Ja salkoja, lisäsi toinen. Suurin osa työläisistä, ryhmittyi nyt pitkin kaivosaluetta. Kadulle i l mestyi yhtäkkiä poliisiosasto. Osa siitä poikkesi oikealle ja l e i r i y t y i pieneen^, keittiötarhaa^. Muut kiipesivät korkealle hiekkamäelle ja alkoivat 'sieltä heti ammunnan.- Ampuvat jo, huudahti muuan nainen. —- Meillä on; myöskin pyssyjä! huusi pitkä hakkaaja;' —^ Neljä kappaletta, huomautti joku toinen. Mutta ne ovat vain haulikoita. . -r- Ole^eko ottanut ne vahtiko^ pistaf k y ; ^ ukko Bemhard> :•. — Sieltä juuri, vastasi, pitkä ^ k - kaaja. Siellä on pari pistooliakin. Jälleen rätisivät • olevan vain tä. Mutta ne näyttivät olevan vain pelotuslankaukeia. Äskeinen' - santär;^ mi astuikin' pfhn heidän joukkoonsa; — 'Olette saarretnt, «anoi hani EstättekS edelleenkin pääsyn portista? " » ' ' —Olemme kokon?.an myydyt, ähr kyi munan vanha». — Raukka, är."> - i pitkä hakkaAjal —^Bsnkka, io^ * i munan nainen, joka'seisoi pcBnjin^-rieressa. * — Ampnkär ^---ain, iatluA nainen lähestyen sa^Tamda. AmpoluuiJ ' l i p u k a a , ilaian maata meitä, ,,Se^ ön parempi Scain nUkaSn lmok«df- -Seuraava':laukBns]kainis^^ saaren läven porttiini. f . •— Muorin taakse! huusi pitk3 haldcaaja, pääsULen ^nsii|^ naiset d-j sään.' Vasta ntten .seurasivat mie^. He^ asettuivatrmuurin- suojaan j a pyssymiehet etdvSt itseDeen laatni^ sat paikat! ,-r~.MeWan jpUalsi mielmunmin olla ampumattakin'vaikerovvUldcoBeyr^ •kohbttäen kateäss: : —rvAi'van,niin, lausui; eras toinen asettden 'häneu' viereensSt ' -~ — Mitä sitten tehtäisito?. k y s^ Berithart). ' ' " \ v } — Niin, ^ t a min|lkin kysyn," sanoi tämän vaimo. 'Onkd payempt ikuolla^: nälkään kuin tulla ammu^ tuksi? ^ ^^ , — Senkin rSä^l^iset, sanoi pitkä hakkaaja astuen Keidfin luokseen. < ^ ^' ~ — Ei, sanbi muuan yskivä hiili; luokkari. He ovat. pooliksi talonpoikia:' äenia Oli peltoa'Ja karjaa^ eivätkä vielä tiedä mitä nälkä tah-too sanoa. . , t • —7 • Sen vaoksi suovat he sen meille, .kahisi eräs okkb. Katsokan vain heidän .ihraisii^ niskojaan! - 7 Ja mahojaaUi (lisäsi Joku toinen naoraen. ^ ^ 4' ' ' • - 7 ^ -Niin, ensin vaijftstavat he meil- ^ työn j a sitten''hyökkäävät he selkäämme. ' ^' Ajakaa heidät!-tiehensä, laosol okko Bernhard, Jola pouttui nyt asiaan. ' * , — Portti aukil huusi mooan nuorukainen, ' ]• •> Ja* Jänishousti«H4äo](6ivat icaohi»; -tuneina ulos portishu . Poliisit'olivat täUä aikaa laskea^; tuneet alas : mäeltä. Puutarhassa olevat läheniväftnyiös vähitellen.' —.Emmekö nyt ampuisi? huudahti: muuan hakkaaja ^ kurkistaen muurin yli. - — Säästeliäästi, neuvoi'eräs Van-hempL d^eillä el^i^ole paljon ampu-. misen varaa. , Nyt alkoi -villi; fammopta. Jokai» nen yhteislaukaus'^ammuttiin K piilosta, -mutta siitä h^Qlimatta kaatui eräs TW6irtikainen. ' ' ^ ' * ^ ' ^ r ' : - , - -—Ovat ampuneet aivirt hänen päästään, lausui eräs mies, 'Joka oli kallistunut kaatuneen puoleen.. : H B/ neltä on ammuttu' irti koko taka*: raivo. Mutta työläisetkään . eivät ampuneet huonosti. Varsinkin; haulipanokset' näkyivät osuneen, hyvin. Mäen suunnalta kuului usein huuf dahduksia. Ken santarmit '^ivatsaa^Juneet noin 30 metrin etäisyyteen, oli hei- "dän jopa "^peräydyttävä. He piiloutuivat kivien taakse -"ja ampuivat vain porttia. - - — H e hautovat väkirynnaftköä; sanoi pitkä hakkaaja; Sen -vuoksi ampuvat porttia hajalle. — Silloin olemme kadotuksen' omia, vaikeroi muuan vanhus päätään ravistaen. —-Mutta he eivät ole vielä portilla, lisäsi joku toinen. / . , ; - f - J a mitä he sitten voivat tehdä, huusi 'eräs nainen. He eivät voi kuitenkaan tehdä muuta kuin- am4 pua meidät -kuoliaiksi. alutta portti meni vähitellen yhä enemmän ja enemmän hajalle. Muuan erittäin toimelias santarmi juoksi esiin ja viskasi käsikranaatin. Silloin maiskahti portti kasaan. Mäellä näyttiin tultavan menestyksestä erittäin iloisiksi. Ammunta lakkasi hetkeksi. .;—-^^Mielittekö. nyt jättää kaivoksen vapaaksi! huudettiin puolustajille. He eivät"^ tienneet mitä i olisivat vastanneet. Enemmistö ei ollut masentunut. Joistakin näkyi, että hi olivat pikemminkin käyneet raivokkaammiksi. rs Ammunta alkoi mäellä-i^pudelleen. Samoin kranattien - viskelemlnen. • — He tulevat pian rynnistämään, sanoi munan nuori mies, joka oU kiivennyt jäähdjrtystomiln. . ^ 4 - — Meidän on rynnättävä heitä-vastaan, vaati muuan mies,- Joka asi i u i ' kohti porttiankkoa. - . min, kan bö.byökkSävät, eli, vät he voi enäk ampua, huomautti eräs toinen tyS&aies. - j Silloin oyat' meidän kaivos- Icookkamme ottariui, < Icalskasl - kolmas. > ' ^ ' hyökkäsivät nyt santarmit Ja poliisit yhfmkaa e ^ . /' - Kaivostyöläiset vastasivat rynnisr tj^kseiSA hyökkäämällä ulos kaivos-portista; Kun santarmit huomasivat heidät: viskasivat he ' käsikranaatter^^ Ja. "^dmäinenräjähU liian «eenj ^ o t t a haavpliti koitenldn kahta miestä.' Seutaa'va kranaatti repi kappaleiksi neljä ;aiiestä. Ja my8- hemmin kaatoi vielä useampia. " JälelleifäSnelden rohkeaa petti. — Eteenpäin! hoosivat jälkimäiset. Uars! Idutta ensi friviä c i saa-tu^ "etenemään. Humalariuku mic- %ekseen,i Joka ryntäsi enMmäisenä, kaatui kuolleena maahan. Olivatko hö peloissaan? Sitä he eivät tienneet. ^Kaatuneet olivat halvanneet heidät. Santarmien hyö- Mtessä kykenivät he tuskin pnolos-tamttan itseään.' / — Iskekäähän tokii huusi muuan nainen, Joka oli ensi rivissäl ; /Yhtäkkiä koulol huutoja mäeltä. Laukausten vaihto. Askelten töminää. ' • v; Meikäläisiä! huosi muoan noo-tokaiften ' riemuiten. — Meikäläisiä! toistivat työläiset ilahtoen. i * ;Nyt kuoltiin Jo^ tuttuja ääniä. Huutbjaf. käskysanoja;' Huudot synr nyttiyäthämibinkiä santarmien Joukossa^ Eräät pakenivat..'Toiset epä-ritivät - rämä synnytti luottamusta, työläisten keskuudessa. — • He .pakenivat! huusi muuan.' ^ he pakenevat! toisti toinen. ,• YHtäkkiä Juoksivat he pcräänty- -väin: santarmieti' jälkeen.' Toiset riemuitsivat toisilla oli puoliksi villiintyneet kasvonpiirteet. Toiset oli /»ivo muuttahut kerrassaan muodot^ torniksi. — Mitäs se tämä on? kysyi ukko Bernhardin eukko luoden kummek<l dvan luttseen mieheensä.. — Vallankumousta huusi pitkä hakkaaja Juosten 'ohi;: kuokkansa olkapäällä. Vallankumousta! Byokk&fiaeett Icebottanat .mies Järjeati heitä ibnlnm verran. K — Kaikki. Joi!l9 on Uväärt, Jää- ^ S t paikoilfeen!; l^ouiti rhia/«klco JBemhardille. ^ , '/ *" - y — He tolev»t!s huusi nnorokai-hm J^MytysiornUfta liokaen, aUui jpiitopBJfcatf^inn. * "' "USekä mäeltä «ttä puutarhasi Mäalaismummo kau-^ ~ ~ punlsisdsr^liihlissa v/.Maalalskylän ''^ummo sai kerran kutsun tulla rkaupunkiin suomalaisten järjestämiin juhliin. Hän iloitsi kutsusta, mutta huomasi^ että hänellä oli liian"huonot vaatteet mennäkseen paremmin puettujen kaupunkilaisten joukkoon. Mummoruk-ka juoksi talosta taloon pyytämään lainaTtsi parempia vaatteita. : Jfe hän saikin ja niin oli mummo- valmis lähtemään kaupunkilaisten juhliin; Pian hän souti m^can ja oli, perillä. Juhlat alkoivat,. Mummo kyyristyi juhlasalin nurkkaan. Häntä ujos' tutti, mutta ei hän sentään ollut ai- -van arimpia, vaan kurkisteli tämän tästä ruokahuoneeseen päin. Hän aprikoi, että milloinkahan ruvenne-vat antamaan sitä ruokaa, sillä eiväthän suinkaan ihan turhan takia ole häntä juhliin kutsuneet. Väliaika tuli ja toinenkin, mutta ruokaa ei vain näkynyt. Ohjelmaa sen sijaarv kaikenlaista -— runoja, lauluja, puheita y.m,, mutta ei -vieläkään ruokaa; Mummo harmistuneena heilutti päätään, mutta se ei asiaa parantanut. Tuli kolmas väliaika ja sen jäi-; keen vihdoinkin ruokaa. Mummo .hypähti kutsun kuultuaan seisomaan, mutta ei heti onnistunut pääsemään. ruokapöydän ääreen, sillä- siinä' lähellä oli - multa ennen häntä.' . Vihdoinkin pääsi mummo lähelle pÖ3rtää : niin, että ulottui ruokaan käsiksi. Hän käsfnensä kokosi •kouransa täyteen kalaa ja .lihaa; I.eipääkin • löysi ja piti ^aada voitat kin, mutta kämmenille ei tahtonut enää mahtua. Sellaisia pöytätava-roita kuin lautanen, veitset ja baa-rukit, ej hän ollenkaan 4iuomannnt. Sikiiipä hän tempasikin sonnillaan yofaatiasta voitfi leivälleen. Mutta emännöitsijä huomasi 'mummon sopimattoman menettelyn Ja hnomaut-t i j "Mummo, el voita oteta sormin, vaan veitsellä." ;> Mummo vas^ tasi: "Kiitos, mutta kyllä minä a i - Tan hyvin sitä saan i^rmillanlkln." ilikä vieläkään uskaltanut tarttua veitseen, -vaan otti uudestaan voita »oxminensa. Emännöitsijä otti^elt. 0etl» ^mummon sormlman' Y kohdan ^oistalautaselle Ja vei sen mummon, «teen. ' ' : "Kylläpä ovat ihmiset taSmjiy-vSloontoisla, kun minuakin ojfceiD -veitsen kera sytttetään'', päivitteli mumm^ ^ ,' , Mutta mistäs, mäalaismummo tie* « f ' 'Icaupnhkilafsten mokallatapoja, Inm ei ollut nilhlA,tottunut. O.P. KteiiyBoibliS :'^S(*:: Nuoret,.eivät m^ista« mutt^ kalk4 kl vanhat, iäkkäät ihmiset muistavat Japanin sodan 'vvl 190)—1905. Tsaarin \Ja hänen aateilisten apu* tiensä taskujen suurentamisen Ja täyttämisen puolesta mon«t-työläis-! Ja talonpoikaismiehet kaatuivat taistelussa Mandshurian kentillä ' J a Suuren : valtameren vesillä. Ja sen .lisäksi Japanin sota, kuten kaihtakin sodat, aiheutti tuhoa mtUHi taloudelle. Hinnat alkoivat kallistua Ja, etupäässä niille. tootteUIe, Jolta kalkki työläiset Ja talonpojat eniten tarvitsevat: leiVäUe. lihalle J.Bi.ftf Valtio osti näitä tuotteita palJoR onnelalle, mutta kauppiaatkin ostivat .niitä, kelnotellakseen niillä sitten.;? ^arkklnoUla, no yhä_ ylemmäs Ja ylenunäs. Jo]» .Iierta, kun' maassa atköt ellntarvepnla, alkoivat yksityiskouipNi: plaat samaaa olkaan xnltä hurjimman keinottelun. Juuri täniä'tunnoton Ja häpeämä-tön työläisten Ja taloppotkain työllä ansaituilla rahoilta hyötyminen pakotti työläiset Ja. tato^^pojat södanr hikana .miettimään sitä, kuinka voitaisiin asiat Järjestää niin, että tultaisiin toimeen ilman kelnottetljAa — kauppiasta. i Työläiset Ja talonpojat ryhtyivät osuustbimlntaan. ' , Mutta ellloln tuli Venäjän ' ehsi-mäinen v, 1905 . valIankumou8.v Se päättyi työläisten tappioon.; Paljon parhaita työläisiä Ja talonpoikia tuhoutui tässä vallnnlcumouksessa.,« Vallankumoustaisteluissa nionot tiedottomat työläiset Ja talonpojat vapautuivat harh^Iti[Uloifitaan.' Hcls^ ta näytti,' että voimalla ei tsaaria voiteta, sillä kansan voimaa vastaan asettaa hSn^ hyvin aseistetut Ja taitavasti: opetetut, jsotilaat;- Totta kyllä, että potilaat olivat myös kansasta, mutta monivuotinenvsota-; palvelus- oli tehnyt heidät nlfn arolkr si^ etteivät ho rohjenneet tehdä mi- Uiän J, vastoin tsaaria. Siitä huolimatta työläisien ja/talonpoikain tuli löytää Jokin /keino asemansa parantamiseksi, koska heir dän asemansa i epäonnistuneen :val-lankumoukscn jälkeen oli käynyt entistä tukalammaksi. Yhtenä sellaisena keinona esiintyi heille osuustoiminta. Vuoden Iö05vallankämou3, vaikka epäonnlstuikin^ kohotti voimakkaasti työläis- j a taionpoiltaisjouk-. kojen itsetietoisuutta. Osuustoimintaan ilmaantui paljon -työntekijöitä: Itse talonpojista Ja työläisistä. Työtätekevät joukot itse kävivät käsiksi osuustoimintaan. Nyt työläinen ei enää ryhdy rakentamaan osuuskauppaa; yhdessä vihollisensa, tehtailiian kanssa. Työläiset perustavat omia, tehtaan päällystöstä riippumattomia kulutusosuuskuntia./ Kopeekoista kokoavat he pääoman, valitsevat hallintoon, omia miehiään — oikeitfi työläi.9iä. Riippuvaisissa kooperatfivcissa ei työläinen koskaan voinut saada tukea elämänsä vaikeina hetkinä. Olettakaamme, että työläiset Järjestävät lakkoa/ pyrkien j kohottamaan työpalkkaa tahi lyhentämSSn kohtuuttoman pitkää työpäivää. Tehtaan herra lopettaa palkanmaksun työläisille. Työläinen inenee tehtaan osuuskauppaan, mutta sieltä ci hän saanut,initään; koopcra-tjivi: oli suljettu/ sen ovella oli luk-kotis Tehtailija oli sen - sulkenut. Työläinen jää siis Ilman rahaa ja tavaraa. Mutta työläisten omissa rilpptf-mattomissa osuuskunnissa vallitsi toinen järjestys.. Lakkojen tapahtuessa, ei sellaista osuuskauppaa sul*. Jettukaan. Päinvastoin vielä paremmin Ja enemmän se silloin möi sekä käteisellä että luotolla. UUn päästiin siihen, että osuustoiminta auttoi työläisiä taistelussa kapitalismia vastaan. ' • Sellaista, osunstolmlntaa voidaan täydellä syyllä kutsua työväen osuustolfflinnaksl. Tietystikään el riippumattoman työväen osuustoiminnan Järjestäminen tuossa tuokiossa luista hyvin. Lenioiradissii (silloisessa fietariuayv. i906 tyS-laiset perustivat suuren osnuakUtt^ nan Ja nimittivät sen "Työllltoksi". ^täkkiä, se levjt«' myymälöitään Ja osastojaan kaupungin kalklilln työlälspllrelbin. V. 1900' lopussa sUnä oli Jäseniä yhteensä vain '29, mutta toukokuussa 1907 (vajaan vuoden Vuluttna) Jo 3,025^ , Hott» ,..Vvs».i>j>..i:r''^'>.-(:'- 4aan JcauppaaV vaan ^ ' aU»i, järjes- ; tSS lafcutopiir ' Ja ]{ittll«|i»ftinr'' S » l tahtoi auttaa^ tySlähitä pgS^tatälto pimeydestä, ' »a^ttdestilk, ^^^r^B^^itt i Ja kapakasta - Cl^StffMen Ja* tatou-^ \ poQcaIn afnoflsta^iaJimVietostS', tatt^ \ xin alfcana>» opettaa ^tiistba Ja,.,vulofl • Mutta kauan vse.; ei yof^ etSS* Työn Wurf taakfi»: « f vastfäniat t y ^ i Väcntuokan v o l i n ^ 'ia' vUToeitÄ,^ f. / ^ Osuuskunnan työntekU&t.,9ivät leet rehellisiä el^tKä' tujmö«&iä> |A, hallinto • oIT JtenppaTiaibih^rtottu^ ; maton. A(dai:iuistiHi^V iccWti^ m l ice taotti iapidota; 'Jh- liiUUoBi- vtem esaaritt poQ&l» «IKoC; asettlk»' Itailienvf \ talsia salpoja ,työtre..^ SQ> iöilc^ etl^ : sifnä haTskahtiUi, yitaH^JymtjUa, ]E^kenIafnen>,Jty$liUi|ften 7||^{i^m|-, nen on voima'|c|ipl|l»dtetoJii» tsaaria: ' Ja hehiän s m j ^ l k k ^ M n r l j f i ^ ^ , ] ~ yiolä .yhtenä^^yyn^^^^^i/iistP l "Tydllliton" tuhoa, olivat erimiielf- \ syydot tyäväenpuölViecav ^Jtahdenr osan; bolsheV|kkren,< j i i .'^«hsll^vlk-r : klon ;vaillia, ;On/8au0t^»iyl%«ttä i mensHeviklt —-, «b8|^Id^|ei9||njiattf- ; sen työväenpuolueen' oll^eikiblaiheHf sovfttelbvar osa ^ Ö i ^ t ^ilf^C>oul ^ shia tehneet ollenkaan vallankumö<^ l uksotlista työtä.., ? Jdbkomatta eoäjS ; vallankumouksen menestyttseen he^^^ tahtoivat koko ' työVädnluokankliv sai^da yakuutetuksl\ ' V93U|aQk«inouft-tnistelun tarpeettomuud^tttd; MfenK bovlkit kutsuivat lyöläibirKuUU^itea-. l Itöifllin hallituksen «aUlinilr^ > (t$itil«» lisiin) Järjestölhih — kuten ««Imeiv; kiksi: ^ ammattiliittoihin, . sairaskasX soihin ' J a osuuskuntiin. 4>ttuuskuT^<^ *tifn he erlkolsesthkeHi^ttlvat aJatteUvat;'\^ttil Itse'osutistoimihnatt' i avutta .yo^dbon päälitä ^teeen, pa-t: Tempaan, 'sosialistiseen Jäejestels- Bbfslioviklt toi.s'lbtfea'elvilt kol^^ kaan ole kavaltun<^'fc' 'ty^Väe>UuoIh-^ käa," käsittivät,-että oauustoImlhtB vain silloin voi auttaa työläisiä, kun- he'vftäyttävätr'.sit1i: llJoltJca^lkte- ' lun aseena, ja he hinia muistuttivat» työläisiä poliittisesta taistelusta Ja^ vallankumouksesta sekä' ' varottivajt; lilntllsesti nrtehät^mästä '^osuustot* mintaan: ja: vain'osuustoimintaan. » ^; ' Niin- oli' Pietari*8sakjn silloin, kan "Työliitto" perustettiin. Minshcvi-kit kutjBuiVat kaikkia työläisiä-osuus-, toimintaan, luvacn sen avulla, tySf^ Iäisille kaikkea hyvää. Bokheviklt^ taas osottivat osuustolmlnhah . o i^ kean merkityksen j a selittivät, että ilnfan vallankumousta iosuustoimin-ta yksin ci pelasta työläisiä' J a t a lonpoikia kapitalistien j a tllanhcr-rbjen ikecstä.. , ^ " < S i t ^ n tuhoutulfcin • "Työliitto'^. alutta sen asiaioi tuhoutunut.-43en paikalle f.yntyi, paljon, tosin plpnlä* riippumattomia työläisten kttr^tus-^ dfeuui-kuntia Pietarissa j a sittemmin*. %foskov8S8akin,' jossa yhtäkkitif alettiin /äi'Je3tää pieniä, mutta^ l^uj^ Ja kestäviä pliriesnuskuntla.^ Näin kehittyi vallankumouksen jälkeen työväen osuustoiminta, Möfe. ta talonpoikaistonkaan osuustoiminta el Jäänyt JälcUc. Talonpojat pei rustivst kyliin paljon kulutusosuus^ ' kuntia. Ja siellä, missä avattiin osuuskunnan myymälä, sfetlä tSyirf yksitylskauppiaan lopettaa :}ilkkeen-sä Ja korjata luunsa hyvissä ajoissa' Osttoskauppa .^enimmäkseen osottau* tui nylkljäkaupplasta voimofcfcaam» maksi. — Elämämme muodostuu hySdyi<«' llseksi siinä .määrin käin käytämme «itä Jaloon työhön. — Kun työläiset yhteistoiminta»^ sa kautta vähitellen oppivat tunt^. maan omat ..voimansa, ynmi>tS^ mään, että heille «amoinkaln .Jtb|i kelmmille ybtelskantakemfcsine,^^^! tie menestymiseen blla ayolnni/.l^ cää/heUsS Itsehiottamus ja JtsetuP to. Joka on kaiken siveellisen ktd^ non ja 'taIoudellf«en kohoamisen en^ tiffläinen ehto. / \ ' . • ' jl — He emme koskaan «aa <i valmiiksi' tehtävfssämnito.:; cta aina eteenpOJnm^» ol«v» «i^ml^ <' «SlritoÄ. Ku» jold» ,fy«:«i»lS :«tettiti-^;lli*ti>^ta(if^^ v'7:.Z;;iV'»^-^':-'i':-'^':vR/ft^^
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, December 17, 1926 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1926-12-17 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus261217 |
Description
Title | 1926-12-17-16 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
ioDlannmero
No. 147 -~ ;ia26 Perjantaina, yHilafc> iVl p:nä — Friday> Dee; 17
lakkolaiset
Naista pari vuotta sitten tapahtu-vjj^
ista Saksan työläisten vvaltavistia
taisteluista^ -on kaivosfySläisistä läb-ilSäR
oleva työiaiskiz:|äili|a'KlSnbeT
j ^ ^ n u t searaavätt T tciBitapsfatamam
,]^-»ae perustuvaa Jkttvauksen.-
• K2ivok|6n "^porolle oli naulattu
tiedonantol , - -^x
, — Mitä siinä seisoo? kysyi nmu-
^ pitkä hiilenhäkkaaj^ knroittaen
^Ijanlaansa;
— itiiitä lurjuksia r^huoä ensi-maiden,
joka oli, lukenut toinlutnk-jsen.
Aikovat ^alentaa palkkoja enti-
'^estäänkin! ,
- — ^ Htä,-murahti" munan toines.
ja-meidän/.on, myös uurastettava
pitempääB^/ . V ' ' 1 - "
Ukko Berähard;'tunkeutui esille;
i - Onk^o se.tptta? huusi hän ja' luki
ficdonantoa."'' ' • "
K; — Moisia sikoja r huusin pitkä hak-kaaja.
Uielivät näännyttää meidät
kokonaan.'.- , '
Se; ei jole muuta koin oikein
; '5il!e; Vastasi ^ras "'toinen. Tehän
alistufcte-\viela' senkin, jälkeen, kun
ette epää jaks^ jk;|ntaa ristiänne.
Kokoontui ^hä-v useampia, t u n -
y%edceltiiR 'tiedonannon', jrmpärillä.
^Huudettiin- j a Nyrkkejä
itAoutui ilmaan./
s Kukaan ,ei mene työhön, k i -
laliti ukko Bernhard ääneen,
- f , '— E i tukaani järähti.-pitkä hak-
;iaaja, - tunkeutuen ulos joukosta.
>' Portille olivat • ahtautuneet jo
kaikki vuoron työläiset. >
> — Teemme Jakon! huusi ukko
BeFnhard. ; iKaiUd^^^^ lienevät yksimielisiä.
Ketään ei -lasketa sisään.
•; — Ei/toistivat työläiset. Ketään
- ei lasketa sisään.
Mitä he tahtovat, uteli muuany
. kan ukkov Bernhard astui portista
sisään.
f—EJtsivät; johtajaa.
• — -Niin; mikäli löytävät.
Y — Tuslnnpa löytävät. Suurperhot
«vät- - ote: koskaan saapuvilla,
kun he uskovat- oleskelunsa vaaralr
lisekai.
—oOlemme. saaneet käsiimme y l i -
insinöorirE;|iVirkahti muuan, joka
nousi kaivoksesta. • .
Mitäs - hän sanoi?
— Aimirnne in:
eeen. > . -
• — Elääkö hän sitten %ielä?
— Niinj häni sanoi, että oli suorastaan
häpeällistä, että meille tarr
jotaah sellaista palkkaa. Annoimme
hänen -tiilloin; meihiä menojaan.
— Yli-insinöörikö? kysyi Bern-
:hard.' •
—- Niin, mutta hänen kanssaan
on kaksi santarmia^'
1^;— Enkö . s i Ä ; sanonut. jPbrhöt
riippuvat toisissaan kuin iskos ja
mfe pässinpäärukat annamme heidän
,aina olla oloissaan, kunhan vain
kumartavat pinteessä meille, /^ ^
; — Hän , oli varmaan poliisiasemalla,
sanoi/nKko Bernhard.; .
— No, antaa hänen vain tulla l
huusi j)itkä : h ^
heristäen.:^\-/^/';;^-/'";://:i;V',:.
Mutta muut: eivät nlleet hiin luoV
tavaisia. Meidän olisi ainakin
varattava itsemme pari salkoa, neuvovat
jotkut. "
Niini lausui'.: mustanpuhu^^
kristillinen ja lähti kaivosta kohti.
Miehiä painui sisään pb ja palatessaan
oli heillä joitakin salkoja
ja hiilikuokka. i
r Paksu Benjamin tuli, nyt santar-meineen
nopeasti esiin.
— Saavun rauhallisissa aikomuksissa,
änkytti hän ja .huohotti kuin
koira. ^ V/;-/
— Niin, mo'saavumme rauhallisissa
aikeissa, lisäsivät .: santäVmit
puolestaan laskien kätiensö säilänsä:
kahvalle.'. • • y/- : • ..rc/-' •
— Olette pysähdyttäneet pumpnt,
ähkyi paksu jai^ katsoi Bernhardiin;
Olette niinmuodoin ajaneet pois kbr^
neenkäyttäjät. Se on .laitonta, -f-.
Hän oli pakotettu vetämään "i hehkeä.
,• ^' •, • . . v Ä / ; ' / . . : .
— Se laitonta, toistivat santarmit
ottaen esiin revolverinsa huotristaan,
l-
— Teidän on päästettävä kpneehr
käyttäjät takaisin pumpuille. Teidän
on myös laskettava minut kaivokseen.
Kaivoshan joutuu veden
•alle.: • • /
Hän kirkui viimeiset, lauseensa
suoraan työläisten naamaan ja astui
askeleen lähemmäksi.
r— Kaivokseller komensivat santarmit
ja astuivat hekin lähem-maksi.
X
Työläiset, eivät olleet ^ceskeyttä-neet
paksua Benjaminia. Nytkään
eivät he: vastanneet mitään. Vasta
kun nuo astuivat lähemmllksi, sai-skata
hänet kaivok- vat lakkolaiset puheenlahjan.
^ Ukko Bernhard astui lähemmäk-
•si..., .• . •...
— Kukaan ei pääse kaivokseen,
huusi hän- ja katsoi paksua päin
naamaa.
— Ei-kukaan, toistivat työläiset
kuorossa saartaen nuo kolme kai-ki.
Ita pyolilta.
Tämä on niskoittelua valtiota
vastaan,' sanoi toinen santarmeista
yrittäen kohottaa taskuasettaan.
Mutta työläiset väänsi-v-ät sen hänen
kädestään. Samoin toisen santarmin
aseen. „ '
— Tästä ei pääse kukaan sisään,
lausui ukko Bernhard vielä kerran
kaikella ankaruudella.
*— Jlitä sitten tahdotte? kysjH
paksu levottomana, huomatessaan,
että häneltä oli riistetty puolustus,
— Johtajan on saavuttava paikalle,
«lausui Bernhard, ;•'
• — Johtajan on saavuttava! hau-
'sivat toisetkin, ,
— Hänen on otettava alas skah-daali-
afisinsa. Hänen on maksettava
meille kunnon palkka. Emme
mieli kuolla nälkään! Näin huusivat
kaikki kilpaa toistensa^ kanssa.
Sanokaa se hänielle, ärjyi pitkä
hakkaaja astuen esille. Sanokaa
hänelle se. Muutoin tuhTi vesi kaivokseen
entisestäänkin./ _
^ Nuo kolme lähettilästä kiirehtivät
pois ja jopa sutkelampaan
• kuin 'tullessaan. • ;V.:V^^: • '^y
— Mitäs nyt tehdään, uteli
muuan.._ • ..
— Ette-saa antaa Jkaivosten Joutua
veden valtaan, lauMi.inau^^
vanha »'hakkaaja. .
E i , vastasi ukko Bernhard,
johtaja kyllä saapuu pian. /;
Työläiset leiriytyivät. Yhdeksän
aikaan saapui joitakin vaimoja ja
lapsia/ Toiälla oli kahvia mukanaan.
, '
^^'Mitä, oletteko todellakin 1^^^
kössa? uteli Bemhardiri Vaimto, ponnistellen
joukon iomitsa miehensä
luokse. ''::;-/-vn;v^ • •••
''':—.]Ojemme niinkin^ vastasi hänen
ittieheniS; iä mnirt^ n^^
: t | a ä , : : - n Q f ö n t a e n i ' y }
sanof Bernhardin eukko-: - i - \ ^ , - ; ty
Olen lahettäöyt pJOT^ ^ i ^^
heidän luokseen, aaaot^^B^
•:" -r-' •••'Ja-yksinpS,: ..'I^j^setldn
, ' Sitä e: olisi pitänyt tehdä. He
vetävät kaikki yhtäköyttä, kun oh
kysymyksessä :meidän nylkemisemme.
Jokainen "heistä kiskoo voittonsa
meistä.
— Emnie ole • heille muuta kuin
jahtia, joilla he ansaitsevat rahaa.
- Emme; mitään s jnuuta.
— Entäs mitä nyt sitten?
— Emme saa laskea ketään pumpuille,
lausöi- pitkä hakkaaja.
— Eii lisa.si muuan toinen; Tällöin
va-sta ahtavat he perään.
. — Kaivoksemme täytetään siis
vedellä. -
— Onko; mielestäsi, hauskempi
kuolla nälkään?
— Silitiimme joka t-spaukscssa
ahertaa • tsemme • kirkkotarhaan.
Mutta muiitoin eivät he anna upottaa
aukkoa.-
— E i , «itä he .eivät tee. Sitä paitsi:
olemmehan me^^ karkki yksimielisiä?
'- .
— Yk.=jicpä kristillisetkin ovat
äänestäneet lakon puolesta,
— Oako heitä täällä?
— Olen yksi heistä^ lausui muuan
tanunanpuhuva '" mies - tunkeutuen
esiUe. ,
; — - Minä myös, sanoi pitkä hakkaaja
Jcaulaansa kurkottaen.
— Hah. haa, nauroi kolmas, tänään
on öiis itse kiltti Jeesuskin
meidäK puolellamme. Kaikki nauroivat,
: > Hetken - icoluttua saapuivat miehet
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1926-12-17-16