1924-05-29-07 |
Previous | 7 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ina, toitotonm 29 p. ^ Ttm^ May 29
äEnen' kertomos
T^or-id Gurevitsli
'"".-'.-ufjvassa tuntui mo*
j2 raskaalta. P i t -
odottivat äiti Ja.
olkansa vanhemman
V. .-.^.er. Buehen, paluutako-vl-^
u: ha%-^-ii5€t puut koho-,
' . ' - o i ikkunaneliöt värisinä
tiT3'
-^^..jgr seurasivat toistaan
tahdissa. • ^^?:;r.l: K.jaisen perhe eläx^
" o r , . . - . . hilloin kuulivat he •''^^'^^.,'"r,".>.deksältä junan vihel-
^"t 4Ji:=vät siitä, etta Juho
J " - l - i . ral=-i tvömaaltaan. K o -
. 'Uituaan hän s5i, lepaih j a . t a -
"^t" ilvehtivään tapaansa
^ö^ai^een yöhön. Heidän
^;:äp!än.a o]i pieni eikä j a a t m u t
L n a aherrusta, sen vuoksi saat-tsdn
Juho nitcävästi levätä- ras.
Vaan tvön.ä J^Ukeen tahtaassa.
Mutra viirr.e arkoina oHvat mo-se^-
Jt muuttuneet. Syksypuo-
S ] a ' p a i : i -^--^o tavakseen varsin
S^ä^n . a n . n . sillä hän oU illaUa
^iiut yhde.sä taikka toisessa koko-viipyi
kauan ovella seuraten h^tä
katsellaan. ^
•
liekditiväin roihujen, ketau,ympäröi
linnahpuistott. Paut, paukahtelivat
niin rattoisasti • Kailddallä
oli liikettä j a hyörinää — kujeita
j a metkuja. Suhteellisen heikon
vihpllise"n vartioimiseen väsynyt
nuoriso hauskutteli kuin lapset. Ja
taampana pimeys Ja Talvipalatsi
Mutta rovioiden luona, ketjussa l i n nan
ympärillä kasvoi Vain^häusäcut-telun
hälinä, jodcohita jotkut olivat
torkahtaneetkin nuotion ääreen.
yhtäkkiä^ k u m ^ t i tykinlaukaus,
joka kuului selvästi yli ^ aseistettuj
en nfiesten sorinan. i>aikaUa muuttui
tienoo äänettömäksi j a l i i k k u -
mattomaJ^i. - Viiihuen j a ulvoen
lensi kranaatti heidän päidensä y li
räjähtäen läheisyydessä.; I^jähdys
sai hetikohta kaikki jaloilleen. Seurasi
hermoja ärsyttävä lepotila.
Hermot jännittyivät ^ äärimmilleen,
kuten olisi odotettu suurta j a tärkeää
tapahtumaa. Lopuksi» ei muudan
nuori j a kokematon käsi voinut
ttpssa Turhaan oli äiti odottanut hillitä itseään pamahti laukaus
häntä 'f>k''- iltajunalta. Juho ei /vetäpn valoviirun taivaalle. Ja nyt
nu^ ja nyt istui äitimuori ei enää voinut pidättää itseään k u -
^^^"^ \äressii raskaisiin j a s y n k ^ k a a n näistä, kapinan .pyhän liekin
ikkunan
tiin ajatuksiin vaipuneena. Han
tunsi vanhuuden näivettävän itseään
yhä enemmän j a enemmän päi-
Tä päivältä, nuoren vaimon oli pian
tultava täyttämään hänen paikkan-ja.
Juno "^'1' J " " " alkanut seurus-
• tgiia naapurin, venäläisen metsänvartijan
tyttären kanssa. Mutta
sitten ilmestyivät nämä kokoukset
ja neuvottelut iltasin, eikä Juho o i -
lut enää tuo iloinen j a huoleton veitikka.
Tänään saapui Juho oudostuttavan
mi-önaiin. Hän ei ollut ehtinyt edes
-riimeiseen l2-junaan, minkä vuoksi
«li ollut pakotettu palaamaan, jalan.
Hän saapui kotiin vain nähdäkseen
äitinsä ja veljensä vielä kerran, sillä
tästä lähtien saattaisi hän t u l la
kotiin vain silloin tällöin. Hänelle
i k o i Pietarissa kiihkeä j a vaikava
aika. Kun hän kertoi tästä äidilleen,
itki tämä lohduttomasti, ja
pikku veli rypisti kulmakarvojaan
ja sanoi vakavasti kuin aikuinen
licäSn:
r - Pahoitat tällä äidin mielen,
Juho; se ei ole kauniisti tehty.
Mutta Juho hymyili vain näille
«aneille ja huomautti pikku* veljelle,
€ttä täjnä oli vielä liian nuori käsittääkseen
asiaa. Nuorempi veli kurtisti
vieläkin kerran otsaansa ja
pohti, että mikä tässä mahtoi olla
ulin vaikeatajuista, ettei hän voinut
ymmärtää sitä. ~ ..
Seuraavana aamuna nousi Juho
aikaiseen, kirkkaan mutta kylmän
syysauringon päilyessä metsänreu-nassa.
Niin varovaisesti kuin Juho
nousi Ja pukeutuikin, heräsi hänen
äitinsä kuitenkin siihen. Kalpea
auringonsäde taas kurkisti suoraan
pikku veikon, Ollin, vuoteeseen, h i paisi
tätä lempeästi kasvoille j ^ herätti
liäiiet. Juho heitti reippaasti
hj-västit, j a antoi äitinsä tehdä ristinmerkin
hänen päänsä päällä,
Taikka ei pitänytkään tästä tavasta.
Sitten riensi hän ripeästi matkaansa.
Ja Olli huusi hänen jälkeensä
— Varo, ettet enää pahoita
mieltä!
• • , » • • • • • O
elähyttämistä nuorukaisista. - A l k o i
vilkas, epäsäännöllinen . kiväärituli.
Vastapuolen taholta kuului lyhyitä,
harvoja Jläuikauksia. Konekiväär
i ' n a l k u t t i . . .
Juho makasi/maassa j a /ampui
hermostuneena,, herk^mättä/ koskettaen
kuin kuumeessa, liipasimeen.
J a hänestä tuntui kuin olisi hän j o kaisella"
laukauksella sysännyt vanhaa
lahonnutta maailmaa lähemmäksi
perikatoaan. Ja hänelle i l -
menneiksenvanha mäaihna . yirhei-neen
j a puutteineen hänen työnantajansa,
Miakallovin, - paksun ja
röyhkeän porvarin hahmossa, taikka
oli se häneltä ruumiillistutettu-na
eräässä, toisessa olennossa, r a a '
assa metsän- j a maatilanomistajasi
sa, joka niin monta kertaa" p i i syytänyt
hänen vanhalle äidilleen hauk
kumasanoja ;jä häijyjä uhkauksia.
Vastalaukäukset kajahtelivat yhä
harvemmin ja . harvemmin. Joku
huusi: «Eteenpäin, toverit!» j a J u ho
seurasi kehoitusta vitkastelematta
j a tietämättä minne rynnättiin.
IJän huusi: «jHuraa, Ifäykäa päälle!
», kuten muutkin» j a syöksähti
kivääri "kädessä päin pimeätä l i n -
ho oOnt kooQnt vaan että.Mn t u l i si
elämään kanan niiden kera, jotka
nyt seurasivat tentä handdle. iUti
a B ^ i nysiOorttää j a I i d a , joka seisoi
iukien fämän, jinnaHa', i t k i Ja
puhuja kertoi legendan:
Vanha l^ngenda kertoo, että pian
on koittava aika, jolloin maa on
muuttuva siksi paratiisiksi josta
on puhuttu j a kirjoitettu niin paljon.
^ Kerran, aikoja sitten," orjuuttivat
eräät pahat ihmiset koko maailman.
Viekkaudella, j a petoksella
loivat he sellaiset olosuhteet, että
maan rjiSaus j a rehevyys lankesi
heille, k u n sen sijaan huolet j a onnettomuudet
jäivät sorrettujen a l i -'
tuiseksi osaksi. Lopuksi ei maa
voinut kantaa noiden onnettomaan
valitushuutojen painoa. Kuin hurj
a hirmuinjrrsky^^^Jtuohahtivat näiden
valitushuudöt mitä kohti, jotka siihen
asti" .olivat olleit maan vallit-sijoita:
J a ntio onnettomat laka-sivat
pois tyranninsa! Tästä päivästä
lähtien kutsutaan tätä tarinaa
marraskuun : legendaksi. Säilyt-täköön
iHmiset aina sydämissään
muiston niistä ihmisistä, jotka an-toivat
tälle; legendalle elävän hengen;
niihin kuuluu myös kelpo,
unohtumaton Juho K u j a i n e n . ..
Tällöin ymmärsi Olli, että hänen
veljensä oli uhrannut henkensä siksi,
ettei maailma olisi enää ollut
sellainen vääryyden alho kuin le-gandassä
kuvattiin; Ja nyt ymmärsi
häh myöhin lippujen kirjoitukset:
«Työn hedelmät tekijälleen»,
ölli maittoi tuskin odottaa hautajaisten
loppumista. . ' K u n soittokunnan
viimeiset säveleet olivat kajahtaneet,
kiiruhti hän legenda-miehen
luo. j a sanoi: «Setä, mielin tulla
veljeni laiseksi mieheksi Eh tahdo,
että pahat mdehet saavat omistaa
kaiken hyvän j a että työläisillä on
vain . surunsa j a murheensa.»
Vanha vallankumoiiksellinen l o i
poikaan vakavan ja sydämellisen
katseen, j a sa.noi: Hyvä, nuori ystäväni,
hyvä! Tehkäämme yhdessä
parhaamme!»:
ri ja saitoxi, Mn talitoo, että ko-ko
maailma tahoatuisiL »äR-^än ja
janoon, sarnon ja hätään, niin paljon
kuin hänestä riii^au, jotta hän
yksin saisi kaikei» sen ja jotta jokainen
saisi häneltä niinkuin Jumalalta
j a olisi ikpisesti hänen or
jansa. Kantaa tevättejä, kultaisia
ketjuja j a sormidssia, kuivata suutaan,
antaa pitää itseään arvokkaana,
hunkaana, miehenä j a antaa
ylistää itseään . . JKoronskdskuri on
suuri j a tavaton hirviö, niinkuin i h missusi,
joka 'icaikld, hävittää enemmän
kuin mikään Cacus, Gerlon tahi
Antaios (Cacus — tulta syöksevä
hirviö, joka varasti Herakleelta
osan hänen karjaansa; Gerion —
kolmipSnen, kuusikätinen, kuusijal-kainen
hirviö! Antios .— painiske-l
i j a — jättUäinen. _ Kaikki kuuluvat
Kreikan muinaistarustoon. —
Suom.). Ja hän koristeleiksen kui-tenkin
j a tahtoo näyttää hurskaal-ta,
jottei nähtäisi, mihinkä joutuvat
härät, jotka tän takaperin luolaansa
vetää. Mutta Hqjakleen pitää
kuuleman härkien ja vangittujen
huudot j a etsimän Cacuksen kallioitten
j a kivien välistäkin, sekä härät
, jälleen siitä ilkiöstä vapauttaman.
Sillä Gacus on nimeltään iU
^ ö , joka on hurskas koronkiskuri,
varastaa, ryöstää j a ahmii kaikki.
Ja kuitenkin tahtoo näyttää kuin ei
hän olisi tehnyt mitään j a uskoo,
ettei niitä kukaan löydä, koska hän
on härät takaperin luolaansa vetänyt
j a näyttää.siltä j a jäljet viittaavat
siihen, että hän on ne pois
päästänyt. N i i n tahtoo myös koronkiskuri
pettää maailman, ikäänkuin
hän olisi hyödyksi j a antaisi maailmalle
häikiä, vaikka hän kuitenkin
vain niitä itselleen riuhtoo ja ahmii..
. J a nifnikuin maantierosvoja,
murhamiehiä j a murtovarkaita teilataan
j a mestataan, niin kuin «paljon
enemmän pitäisi kaikkia koronkiskureja,
teilata ' j a t u h o t a , . . kar-koitaa,.
kirota j a metsata.» (Martin
Luther, A n die . P f arrherrn, wider
den Wucher zu prediden, Wittenberg
1540).
Lutherilla d i siis perinpohjainen
ohjelma koronkiskureihin nähden.
Hän ei kuitenkaan ryhtynyt sitä
H i s t o r i a kertoo Martin Lutherin tpteuttamaan. Verisenlaista homolleen
hyvin kiiva3luqntoisen.Hä-i°?^^ ?*'!^/" ollut lähteä Luthe-
Martin Luther koronkiskureista
merTourist mg^g^ ToCanadiaiiRockies
^ 9 and Pacific Coasti
IN EFFECT MAY 16TH
This Summer see the wonder8 of Jäsper National Park, the
Fpckies and the Triangle Toxir. Eighteen hundred nules o f
ma^c sccneiy including a three day voyage from Vancouver
to Prince Rupert t h r o u ^ the ever fasdnating "Inside Passage.'*
Fare from Sudbury and return
$109.55
naa. ' Häii' oli jo perillä kaiikkein
ensimäisten joukossa. Hän näki
rinnallaan nuoria^ kiihottunieita kasvoja.
Mutta sitten^ hän yhtäkkiä
seisahti. Öäh seisoi silmiä silmää
vasten metsänomistajan pojan, suupaltin
roikaleen kanssa, joka oli
n i i n useasti lähennellyt Lidaa ja
ollut hävytön tätä kohtaan. Ja Jit-hdn.
pyhä,luokkäA^ sai uutta r a vintoa
j a terästytti Vihaa miestä
kohtaan, joka oli loukannut hänen
tidaansä. ^ Suunniltaan raivosta
syöksähti häh' kivääri, isikuun kohotettuna
'suinpäin herra^reuhkäa vastaan.'
Mutta tämä sötilastemppui-hin
köuliitettu lurjus väisti. taitavasti
Juhon iskun j a sulantasi oman
pistimensä Juhon suojattomaan rin-»
täah. Juholta pääsi tuskankihjah-dus
j a hän kaatui hörvottomaha
m a a h a i i . . . .
^ Pitkän etsinnän j ^ e e n tavattiin
Juho fuumiiden joukossa. Hän - yie-tiin
lähimpään
kuoli.
Juho astui reippaasti metsätietä. sairaalaan, missä
Kirkas syysilma täytti hänen aisti-mensa
ja kevensi hänen mielensä.
Keltalehdet ratisivat" hänen vankkojen
askeliensa alla.; J a hänen aja- - ^ . ...^ . ^ ,.
tuksensa kiirivät kauaksi — kohti P^iJ*» tupaan. laksiaitimuon^^^^^^^^
Juhon hautajaiset oli määrätty
sunnuntaiksi. - Ruumis oli. kannettu
etäistä. Kuten ihmiset aii^a e^^
•^nsä käännekohdassa, ajatteli J u hokin
menneitä päiviä. Vaikean, ja
raskaan nuoruusajan muistot liukui-
Tat hänen silmiensä ohi k u i n elä-vätkuvat.
Neljäntoista vuoden ikäi-.
«enä oli hän lähtenyt karkean itsepäisen
isänsä luota, j a alkanut ansaita
jokapäiväistä leipäänsä. . J a '
Joho palasi muistiensa mailta n y -
YJsyyteen vasta kun saapui metsänvartijan
tuvalle. Hän kiersi tu-
Tan ympäri j a naputti sitten sormellaan
yhteen ikkunoista.
Kuka siellä? kysyi arka naisääni.-
--Minähän se olen, Lida, tulehan
raokio-ksi. ulos.
vaDan sekäpäiseksi orinettomuudes-l!
a. Hän valvoi yöt läpeensä j a ' t u i -
jiöui tuijottamistaan poikaansa
avoimin, jäykin itketyin silmin. O l li
oli itkenyt itkunsa, ja liikkui
nyt synkän j a uhkaavan näköisenä.'
Hänen ymmärryksensä oli;riittävästi
kehittynjrt j a hän älysi ^rarsin hyvin,
ettei hänen veljensä olisi etsi
nyt' kuolemaa, ellei jokin suuri j a
ihana asia olisi kannustanut häntä:
kamppailuun. Mutta kukaan ei vie*:' se hänestä riippuu) kuin se, joka
Tytön pukiessa päälleen pisti Juw
o tup • •
pihalle.
f Lähden kaupunkiin; Lida, j a
la ollut tyystin selittänyt hänelle,
mikä tämä suuri asia o l i.
J a niin koitti hautauspäivä. Jo
aikaisin aamulla k e i ^ n t y i suuri ihr
misjoukko tuvan edustalle. Punaiset'
liput Uehuivkt ilmassa j a kultakirjaimet'
väHcehtiyät; auringoijpais--
teessä, j a '—1 soittokunta kaiuttaa . ' ±»"<*»j.ccii pisu tl U - j vccooa, -
ttipakaksi. Lopuksi astui Lida;vakavia j a juMaffiriäsäv^^
naiseen '.verhottuna kannetaan kirstu
kuin hehkuva kukka" y l i ihmis-vasta
v i i k o n perästä. Odotaj päiden. Kaikki tämä: ruumi^ark-finsta'
""^^^ ^ ole huolissasi i j u - Ini^^^^^^^^^^^^^^ soittokunta ja
• ' tuhannet flimiset vaikuttivat järkyttävästi
pikku Ollin omieleen. . •
Saavuttiin hautausmaat^ Punaliput
kallistuivat haudah; y l i Äänet
vaikeäiyat j a muudan työläinen ;> as-
Palaan
Smun ei pitäisi mennä, Juho.
mm peloissani: Ja L i d a
J^^autui hädissään Juhon, lähelle.
M i n u - ^ " munttaa päätöstäni
to on viivyttävä siellä. Voiba
J^^^ten Udotshka; minulla on k i i -
anet.
7 Voi h y v i n rakkaani!
toisiaan hellästi ja
l^asielhsesti painoi J u h o l a n sy-
^ P a a n päähänsä j a läksi, j a L i da
tui multakasalle^ Hän, puhui -rauhallisesti
j a vakavasti . vainajasta.
OlH y n u S i s i ' puheesta tuskin ' m i tään,
.kieli oli vierasta, venättä.
Sitten pidini vielä toihenkin venä^
Iäinen. Mutta kolmas puhuja o l i
suomalainen. Hän san<n, ettei J a nen
kirjotuksensja, ovat myösf siitä
todistuksena. Hän; pulfi. ajatuksensa
voimakkaaseen. «sanamuotoon ja
oli. tuomiota* julistaessaan äärimmäinen.
' ; ; ^ ; ^
Marx on' lainannut cPääoman»-
teoksensä. : Ensimäiäieeh;. niteeseen
Martin Lutherin sanoja koronkiskureista.
Vaikka Ltither olikin yk-syisomistuksen
kannalla j a jyrkästi
tuomitsi/ Saksan talonpoikain, kapinan
f eodaäliherirojä'-^ vastaan, hiin
on hän innostunut kirjottamaan aikansa
korönki^ureldta' äkäisemmin
kuin bolshevikit^ liykyajan... koronkiskureista.
{, Venäjänr kommunistit
yksinkertaisesti-!- ovat;.; :juhstaneQt
raamatun sanoilla: «Joka ei työtä
tee, ei hänen' syömäänkään pidä.»
Tämä tahtoo 3anoa; että jos korkoj
a kiskomaan tottunut;'haliiaä saa>-
da leipää työväen tasavallassa; hänen
on heitettävä luikku-Jussin k u i -
heensa j a ansaittava leipänsä omakohtaisella
työllä. Ja mikäli entiset
koronkiskurit ovat tuoiion ehtoon
alistuneet, ovat he Neuvosto-Venäjällä
saaneet samanlaiset valtiolliset
j a yhteiskunnalliset- oikeudet kuin
nekin, jotka kaiken aÖcaa ovat työllään,
leipänsä ansainneet. Mutta uskonpuhdistaja
i l a r t i n Luther ei tyydy
näin vaatiniattomaan koronkiskurien
käsittelyyn.
. Antakaamme Lutherin itsensä kuvata
korokiskiiri j a julistaa tuomionsa.
Kas häinihän on kirjottanut:
«Pakanat ovat voineet järjellään
laskea, ^että-koronkiskuri on^ nelinkertainen
varas j a murhaaja. Mutta
me Imstityt iiidämm^^ niin
siiuressa kunniassa, että me mel-keimpä^;
rukoillen^kunnioitamme heitä
' heidän rahansa tähden. ..Joka
toiselta imee itselleen, ryöstää ja
varastaa hänen" ravintonsa,! se tekee
.yhtäsruureh 'njuriian: .(mikäli
rin esittämällä tavalla koronkiskureista
selvää tekemään. Pääasia
Lötherilla näyttää olleen saada sanoa
julki, mitä milloinkin sydämessään
kiehui.
Anatole Francen miet-tappaa
tois6nt:näikään ja "'saattaa,
hänet perikatoon. Mutta n i i n tekee
koronkiskuri javistuilpä^ hän rauhassa
tuolillaan, kun hänen ennemminkin
pitäisi "hirreBsä .-roikkua yhtä
monen korpin -v,raatelemana kuin anneta^ piaikaHä T i m n ä r t ^ että
hän on kultarahoja varastanut, jos y^ltio tekee inhoittavan attentaatin,
loukkaa oikeutta, häpäisee pyhää,
hävittää kaupan j a teoUisuu-
Uskonnot Joka luo uskonnM,
ei tiedä, mitä tekee. Olisin t a i -
puvMnen ; sanomaan tätä samaa
niistä, jotka ovat perustaneet suuria
ihmisystävällisiä laitoksia. Nämä
laitokset 'eivät koskaain ajan
oloon- v a s t ^ perustajansa tarkoJ»
cuksia, jopa sattuu, että ne muut-tuviat
/suoraksi vastakohdakseen.
Jumalat muuntuvat enemmän kuin
ihmiset,'; nilUä kun on vähemmän
täsmällinen mUoto j a ovat <«kau«em-min
olemassa. Toiset, jumalat t u l
e v a t ; vanhemmiten paremmiksi,
toisej huonommaksi. Kristittyjen
jumala on kentiesi muuntunut täydellisemmin
kuin ykaikään muu.
Tämä riippuu epäilemättä siitä, että
se on vuoronsa perään kuulunut
mitä. moninaisemmille sivistyksille
j a roduille. Meillä on jotakin kokemusta
uskontojen elänvästä ja
kuolemasta. Roomalaisen moniju-malisuuden;
loppu varsinkin on t u n nettu.
Tämän Surkean -lopun nojalla
voimme, päätellä kristillisyyden
lopusta; näemme sen j o k a l listuvan
iltaansa. (««Valkeialla K i vellä
»).
Porvarillinen valtio. Niin kauan
kuin valtio on-tyytyväinen n i i hin
tuloihin, joita varattomat hankkivat
sille, niin kauan kuin ruumiillisia
työtä tekeviltä virtaa r a ha-
avustusta;- konemaisella säännöllisyydellä,
niin kauan o(n valtio onnellinen,
rauhallinen, arvostettu,
Valtjotaloustieteilijät ya Kapitalistit
tunnustavat ilolla valtion oikeamielisyyden.
Mutta het&ohta kun
tämä onneton valtio yrittääkään
havaita varoja niiltä,-;joilla on, ja
vaikkapa vain j ossakinkaan' määrässä
puristaa niitä rikkailta, niin
mmi
VANCOUVER \
VICTORIA I
SEATTLE f
PORTLAND )
«lASPER NATIONAL PARK, $87.80
(W«rt«x «ddltional to «bovo fare)
Fin«»t moimtain scenery and lowest gradicnts of ali Trans-continental
Railways.
* Returalimit—ÖctoberSlst.
Stppovers aUowed.
Write for illustrated Uterat\ire on theae
tours. Let us arrange an itinqrary foc
your summer vacation.
Ask any Agent Canadian N a tional
Bailways,
City Ticket Office. 54 Cedajr
St. Phone 174. ^
Depot Office: Phone 337.
Farmin ostajat
Momatkaa!
Tulkaa katsomaan ja ostamaan
farmimaita kauniin kalaisen järven
rannalta. Nämä maat ovat näkemisen
j a ostamisen arvoiset.
Kirjoittakaa tietoja allekurjoitta-neelta.
Timo Konnila.
G. T. R. Sprucedale, Ont.
Erikois matkustajajuna Torontotta
Owen Soundiin tarkotulcsella
auttaa Pretbyterian kirkollia-kokoukseen
menevien edustajien
matkaa.
Tarkotuksella tehdä yllämainit-jien
matka mahdollisimman mukavaksi,
on Canadian National Rautatie
asettanut ylimääräisen matkustajajunan
Torontosta Ov?en
Soundiin keskiviikkona, kesäk. 4 p.,
lähtien tämä juna Union asemalta
kello 12,20 j.pp., standard aikaa,
lähtien edelleen Bramptonista kello
1.05 j.pp., .Georgetowni8ta 1,25 j .
pp,, Actonista 1.40 j.pp., Guelphista
2.00 j.pp., Palmerstonista 3.16 j.pp,,
Äapuen Owen Soundiin 5.45 j . pp.
Erikoisen hyvät mukavuudet o-vat
valmistetut tätä matkaa varten.
Koko juna tiilee olemaan standard
Canadian National Rautatien vaunuilla
varustettu, kuuluen siihen
ruokailu j a näköalavaunu y,m.
tuun kokoukseen menevien edusta-
Täydellisiä tietoja saa kaikilta
Canadian National Tiketti Aken-teilta.
PARHAIN PAIKKA TEHDÄ KAUPPAA
kaikenlaista siiklcitavaraa mjry halvempiin hintoihin. Kysykiii
meiltil ennenkuin ostatte muualta.
FRANK KUNNAS
Telefooni 250<J North
470 Oliver Road Port Arthur, Ont
iii . '
valmistaa ehdottomasti parhaat pehmeät juomat Port AriJhurin piirissä.
Kysykää kaupoista meidän tuotteitamme. Linjoille j a farmi-osastoille
tilaukset toimitetaan nopeaan j a erityisellä huolella*——
Lähettäkää koetilauksenne.
O s o i t e :
Puhelin South 2100
819 Miniiesota St.
V. TUOMI
(Omistajat.)
Fort William, Ont
K. A. MERIKALLIO.
hänessä niih paljon lihaa olisi, että
niin monte korppia, vojsi häneen
nokkaansa^ ^^eäi j a ; ;p3aiuiai^;l^
Mutta pienet variaat hirtetään...
Kenet ; y a r i c a ^ ; pannaan jalkapun-hun,
suuret varkaat kullassa käy-v
l t jfa silkissä s i h a j a v a t . . . Eipä.
siis ole suuremqpaa' ihmisvihollista
maan päällä Kpericeleen jälkeen)
kuin saituft j a koronkiskuri, sillä
hän tahfoo ^caikkien"^ ihmisten ylinen
Jumala olla. Turkkiraiset, sotilaat
jä^ hirmuvaltiaat ovat myöskin p a hoja
ihmisiä,»knitenkin hekään on
annettava elää j a tunnustettava^ e t tä
he ovat pahoja j a vihoUiria; J a
vpidaan kalpa pitääkin: jotkut.: heist
tä a r m a h t a e n . ' M u t t a koronkiskn-den
j a murskaa köyhät'—^kajoamalla
rikkaisiin. Ja ajan oloon saa-
^ u perikato vitkaan mutta varmasti
Kajotessaan p>ääomaa4 . on
valtio mennyttä kalua. («Jalava-:
käytävä').
Sivistyksen julmuus. Sivistyi-oeet
kansat harjottivat julmuutta,
mikä"- harkintansa kautta srvuuctaa
raakalaisten^ keksimän. Rikosoike-usoppinut
on paljon häijympi kuin
vilK. .Ihmisystävä keksii rangais-t
u t e i a sellaisia, että ne ovat tunte-matt<
nnia •. Persiassa, j a -Kiinassa,
Persian ; pyövelit airtavat vankien
kuolla nälkään. Mutta täytyi olla
ihmisivystävä keksimään vankien
menehdy ttämi sen yksinäisyydessä.
Yksilöjen turvallisuus nykyaikair
sessa yhteisklLnnassa ei pohjaa,
rangaistuksen pelkoon. Kuoleman
rangaistus maissa ilman, että niissä
olisi tehty useampia rikoksia
'kuin maissa, joissa tämä ; häpeällinen
tapa on yhä vielä käytännössä.'
Raakalaisuuden jätteitä roikkuu
vielä meidän nykyaikaisessa
srvistyksessämme, Sotalakimme e-'
siim, tulevat tekemään meidät v i hatuiksi
pian koittavalle ajalle.
(icMallinukke»). '
(Siirtomaasodat, Suuret löytöretket
avasivat äärettömät Kentät
europalaisten ahneudelle, ' V a l k o i set
vallat alkoivat kilpailla keskenään
eriväristen rotujen lopettamisesta
j a antautuivat neljän vuosisadan
ajaksi mitä hurjimpaan kolmen
maanoiian ryöstöön. Juuri tätä
kutsutaan nykyaijcaiseksi sivistykseksi.
Vjelä tänäkään päivänä
eivät valkoiset seurustele mustain
taikka keltaisten kanssa muuta
kuin tehdäkseen nämä orjikseen
taikka surmatakseen hertä joukot-tain.
Kansit. joita me kutsumme
raakalaisiksi, tuntevat meidät tois-taisekä
vain njeidän rikostemme-kautta.
Epäilemättä tullaan vielä^
käymään. sotia mutta maailman-
Vanha on, kuitenkin kerran toteutuva
siksi, että uusi olojen järjestys,
uusi tiede, uudet taloudelliset välttämättömyydet
pakottavat rauhan-l
i l a an aivan, samoin kuin ihmisten
elinehdot ennen mtrinoin pakottivat
sotatilaan. («Valkealla Kivellä
»).
^ ^ ^ ^ ^ ^
•tta parhaimmat ja monipuolisemmat virvotusjuomat Tbunder Bay
alueelta saa kun tilaa ne International Bottling Worksilt«.
Phone 2003 North.
International Bottling Works
157 Machar Ave. Port Arthur^ Ont
JOHN AARNIO MEAT MARKET
H A N H I N S U O M A L A I N E N L I H A I K A U P P A.
319 Bay St. Puhelin N. 1724. ,
Myy kaikenlaista lihatavaraa, kalaa, NorJan rasvasilllä, p nV
lukolta, ynnä kaikkea ruokatavaraa päivän halvimpiin hintoihin.
Hinnat kohtuulliset ja kohtein kaikille ybtäliiinen.
John Aarnio, Fort Arthur, Ont
JVILLAMETTE BLVD. SANITARIUM.
Suomalainen ! luonnonparantola. Parannamme; akuuttisia Ja
kroonillisia tauteja, käyttäen kiropractirkkaa, hierontaa, «ähköhol-toa
j a monipuolisia kylpvjä. Myös uusi verta pesevä kylpy, jonka
pituus on 1—8 tuntiin on otettu käytäntöön muun hoidon ohella.
Dr. PETER KOKKO Dr; ANNA KOKKO D. C. & Ph. C.
Chiropractic Specialist.
467 Willamette Blvd. Puhelin Walnut 6747 Portlaod, Ore.
Suomalainen Rubkatavarakauppa
International Grocery
Suosittelee kaikenlaista ruokatavaraa ebdottomaMti päivän alhal-simmilla
hinnoilla. H e takaamme teille rehellisen kobte^.an. — Siia
joB olette väsyneet korkeisiin hintoihin ja haluatte tutustua liikr
keeseemme, niin lähettäkää tilauksenne meille. .
H u o m.I — Linjatilauksia välitetään. Kirjoittakaa osoitteella:
INTERNATIONAI; GROCERY
292 Bar St. Port Arthur^ Ont.
NYLAND GROCERY
Parhain paikka on tehdä kauppaa meillä. Välitetään kaikkia
ruokatavarakaupan alaan kuuluvaa tavaraa,
Hnom.! Vaihtaa j a ostaa kaikkia farmituotteita.
P. N Y L A ND
229 Grandtrall Ave. Port Arthur^ OnUrio.
Object Description
| Rating | |
| Title | Vapaus, May 29, 1924 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
| Publisher | Vapaus Publishing Co |
| Date | 1924-05-29 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Vapaus240529 |
Description
| Title | 1924-05-29-07 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text |
ina, toitotonm 29 p. ^ Ttm^ May 29
äEnen' kertomos
T^or-id Gurevitsli
'"".-'.-ufjvassa tuntui mo*
j2 raskaalta. P i t -
odottivat äiti Ja.
olkansa vanhemman
V. .-.^.er. Buehen, paluutako-vl-^
u: ha%-^-ii5€t puut koho-,
' . ' - o i ikkunaneliöt värisinä
tiT3'
-^^..jgr seurasivat toistaan
tahdissa. • ^^?:;r.l: K.jaisen perhe eläx^
" o r , . . - . . hilloin kuulivat he •''^^'^^.,'"r,".>.deksältä junan vihel-
^"t 4Ji:=vät siitä, etta Juho
J " - l - i . ral=-i tvömaaltaan. K o -
. 'Uituaan hän s5i, lepaih j a . t a -
"^t" ilvehtivään tapaansa
^ö^ai^een yöhön. Heidän
^;:äp!än.a o]i pieni eikä j a a t m u t
L n a aherrusta, sen vuoksi saat-tsdn
Juho nitcävästi levätä- ras.
Vaan tvön.ä J^Ukeen tahtaassa.
Mutra viirr.e arkoina oHvat mo-se^-
Jt muuttuneet. Syksypuo-
S ] a ' p a i : i -^--^o tavakseen varsin
S^ä^n . a n . n . sillä hän oU illaUa
^iiut yhde.sä taikka toisessa koko-viipyi
kauan ovella seuraten h^tä
katsellaan. ^
•
liekditiväin roihujen, ketau,ympäröi
linnahpuistott. Paut, paukahtelivat
niin rattoisasti • Kailddallä
oli liikettä j a hyörinää — kujeita
j a metkuja. Suhteellisen heikon
vihpllise"n vartioimiseen väsynyt
nuoriso hauskutteli kuin lapset. Ja
taampana pimeys Ja Talvipalatsi
Mutta rovioiden luona, ketjussa l i n nan
ympärillä kasvoi Vain^häusäcut-telun
hälinä, jodcohita jotkut olivat
torkahtaneetkin nuotion ääreen.
yhtäkkiä^ k u m ^ t i tykinlaukaus,
joka kuului selvästi yli ^ aseistettuj
en nfiesten sorinan. i>aikaUa muuttui
tienoo äänettömäksi j a l i i k k u -
mattomaJ^i. - Viiihuen j a ulvoen
lensi kranaatti heidän päidensä y li
räjähtäen läheisyydessä.; I^jähdys
sai hetikohta kaikki jaloilleen. Seurasi
hermoja ärsyttävä lepotila.
Hermot jännittyivät ^ äärimmilleen,
kuten olisi odotettu suurta j a tärkeää
tapahtumaa. Lopuksi» ei muudan
nuori j a kokematon käsi voinut
ttpssa Turhaan oli äiti odottanut hillitä itseään pamahti laukaus
häntä 'f>k''- iltajunalta. Juho ei /vetäpn valoviirun taivaalle. Ja nyt
nu^ ja nyt istui äitimuori ei enää voinut pidättää itseään k u -
^^^"^ \äressii raskaisiin j a s y n k ^ k a a n näistä, kapinan .pyhän liekin
ikkunan
tiin ajatuksiin vaipuneena. Han
tunsi vanhuuden näivettävän itseään
yhä enemmän j a enemmän päi-
Tä päivältä, nuoren vaimon oli pian
tultava täyttämään hänen paikkan-ja.
Juno "^'1' J " " " alkanut seurus-
• tgiia naapurin, venäläisen metsänvartijan
tyttären kanssa. Mutta
sitten ilmestyivät nämä kokoukset
ja neuvottelut iltasin, eikä Juho o i -
lut enää tuo iloinen j a huoleton veitikka.
Tänään saapui Juho oudostuttavan
mi-önaiin. Hän ei ollut ehtinyt edes
-riimeiseen l2-junaan, minkä vuoksi
«li ollut pakotettu palaamaan, jalan.
Hän saapui kotiin vain nähdäkseen
äitinsä ja veljensä vielä kerran, sillä
tästä lähtien saattaisi hän t u l la
kotiin vain silloin tällöin. Hänelle
i k o i Pietarissa kiihkeä j a vaikava
aika. Kun hän kertoi tästä äidilleen,
itki tämä lohduttomasti, ja
pikku veli rypisti kulmakarvojaan
ja sanoi vakavasti kuin aikuinen
licäSn:
r - Pahoitat tällä äidin mielen,
Juho; se ei ole kauniisti tehty.
Mutta Juho hymyili vain näille
«aneille ja huomautti pikku* veljelle,
€ttä täjnä oli vielä liian nuori käsittääkseen
asiaa. Nuorempi veli kurtisti
vieläkin kerran otsaansa ja
pohti, että mikä tässä mahtoi olla
ulin vaikeatajuista, ettei hän voinut
ymmärtää sitä. ~ ..
Seuraavana aamuna nousi Juho
aikaiseen, kirkkaan mutta kylmän
syysauringon päilyessä metsänreu-nassa.
Niin varovaisesti kuin Juho
nousi Ja pukeutuikin, heräsi hänen
äitinsä kuitenkin siihen. Kalpea
auringonsäde taas kurkisti suoraan
pikku veikon, Ollin, vuoteeseen, h i paisi
tätä lempeästi kasvoille j ^ herätti
liäiiet. Juho heitti reippaasti
hj-västit, j a antoi äitinsä tehdä ristinmerkin
hänen päänsä päällä,
Taikka ei pitänytkään tästä tavasta.
Sitten riensi hän ripeästi matkaansa.
Ja Olli huusi hänen jälkeensä
— Varo, ettet enää pahoita
mieltä!
• • , » • • • • • O
elähyttämistä nuorukaisista. - A l k o i
vilkas, epäsäännöllinen . kiväärituli.
Vastapuolen taholta kuului lyhyitä,
harvoja Jläuikauksia. Konekiväär
i ' n a l k u t t i . . .
Juho makasi/maassa j a /ampui
hermostuneena,, herk^mättä/ koskettaen
kuin kuumeessa, liipasimeen.
J a hänestä tuntui kuin olisi hän j o kaisella"
laukauksella sysännyt vanhaa
lahonnutta maailmaa lähemmäksi
perikatoaan. Ja hänelle i l -
menneiksenvanha mäaihna . yirhei-neen
j a puutteineen hänen työnantajansa,
Miakallovin, - paksun ja
röyhkeän porvarin hahmossa, taikka
oli se häneltä ruumiillistutettu-na
eräässä, toisessa olennossa, r a a '
assa metsän- j a maatilanomistajasi
sa, joka niin monta kertaa" p i i syytänyt
hänen vanhalle äidilleen hauk
kumasanoja ;jä häijyjä uhkauksia.
Vastalaukäukset kajahtelivat yhä
harvemmin ja . harvemmin. Joku
huusi: «Eteenpäin, toverit!» j a J u ho
seurasi kehoitusta vitkastelematta
j a tietämättä minne rynnättiin.
IJän huusi: «jHuraa, Ifäykäa päälle!
», kuten muutkin» j a syöksähti
kivääri "kädessä päin pimeätä l i n -
ho oOnt kooQnt vaan että.Mn t u l i si
elämään kanan niiden kera, jotka
nyt seurasivat tentä handdle. iUti
a B ^ i nysiOorttää j a I i d a , joka seisoi
iukien fämän, jinnaHa', i t k i Ja
puhuja kertoi legendan:
Vanha l^ngenda kertoo, että pian
on koittava aika, jolloin maa on
muuttuva siksi paratiisiksi josta
on puhuttu j a kirjoitettu niin paljon.
^ Kerran, aikoja sitten," orjuuttivat
eräät pahat ihmiset koko maailman.
Viekkaudella, j a petoksella
loivat he sellaiset olosuhteet, että
maan rjiSaus j a rehevyys lankesi
heille, k u n sen sijaan huolet j a onnettomuudet
jäivät sorrettujen a l i -'
tuiseksi osaksi. Lopuksi ei maa
voinut kantaa noiden onnettomaan
valitushuutojen painoa. Kuin hurj
a hirmuinjrrsky^^^Jtuohahtivat näiden
valitushuudöt mitä kohti, jotka siihen
asti" .olivat olleit maan vallit-sijoita:
J a ntio onnettomat laka-sivat
pois tyranninsa! Tästä päivästä
lähtien kutsutaan tätä tarinaa
marraskuun : legendaksi. Säilyt-täköön
iHmiset aina sydämissään
muiston niistä ihmisistä, jotka an-toivat
tälle; legendalle elävän hengen;
niihin kuuluu myös kelpo,
unohtumaton Juho K u j a i n e n . ..
Tällöin ymmärsi Olli, että hänen
veljensä oli uhrannut henkensä siksi,
ettei maailma olisi enää ollut
sellainen vääryyden alho kuin le-gandassä
kuvattiin; Ja nyt ymmärsi
häh myöhin lippujen kirjoitukset:
«Työn hedelmät tekijälleen»,
ölli maittoi tuskin odottaa hautajaisten
loppumista. . ' K u n soittokunnan
viimeiset säveleet olivat kajahtaneet,
kiiruhti hän legenda-miehen
luo. j a sanoi: «Setä, mielin tulla
veljeni laiseksi mieheksi Eh tahdo,
että pahat mdehet saavat omistaa
kaiken hyvän j a että työläisillä on
vain . surunsa j a murheensa.»
Vanha vallankumoiiksellinen l o i
poikaan vakavan ja sydämellisen
katseen, j a sa.noi: Hyvä, nuori ystäväni,
hyvä! Tehkäämme yhdessä
parhaamme!»:
ri ja saitoxi, Mn talitoo, että ko-ko
maailma tahoatuisiL »äR-^än ja
janoon, sarnon ja hätään, niin paljon
kuin hänestä riii^au, jotta hän
yksin saisi kaikei» sen ja jotta jokainen
saisi häneltä niinkuin Jumalalta
j a olisi ikpisesti hänen or
jansa. Kantaa tevättejä, kultaisia
ketjuja j a sormidssia, kuivata suutaan,
antaa pitää itseään arvokkaana,
hunkaana, miehenä j a antaa
ylistää itseään . . JKoronskdskuri on
suuri j a tavaton hirviö, niinkuin i h missusi,
joka 'icaikld, hävittää enemmän
kuin mikään Cacus, Gerlon tahi
Antaios (Cacus — tulta syöksevä
hirviö, joka varasti Herakleelta
osan hänen karjaansa; Gerion —
kolmipSnen, kuusikätinen, kuusijal-kainen
hirviö! Antios .— painiske-l
i j a — jättUäinen. _ Kaikki kuuluvat
Kreikan muinaistarustoon. —
Suom.). Ja hän koristeleiksen kui-tenkin
j a tahtoo näyttää hurskaal-ta,
jottei nähtäisi, mihinkä joutuvat
härät, jotka tän takaperin luolaansa
vetää. Mutta Hqjakleen pitää
kuuleman härkien ja vangittujen
huudot j a etsimän Cacuksen kallioitten
j a kivien välistäkin, sekä härät
, jälleen siitä ilkiöstä vapauttaman.
Sillä Gacus on nimeltään iU
^ ö , joka on hurskas koronkiskuri,
varastaa, ryöstää j a ahmii kaikki.
Ja kuitenkin tahtoo näyttää kuin ei
hän olisi tehnyt mitään j a uskoo,
ettei niitä kukaan löydä, koska hän
on härät takaperin luolaansa vetänyt
j a näyttää.siltä j a jäljet viittaavat
siihen, että hän on ne pois
päästänyt. N i i n tahtoo myös koronkiskuri
pettää maailman, ikäänkuin
hän olisi hyödyksi j a antaisi maailmalle
häikiä, vaikka hän kuitenkin
vain niitä itselleen riuhtoo ja ahmii..
. J a nifnikuin maantierosvoja,
murhamiehiä j a murtovarkaita teilataan
j a mestataan, niin kuin «paljon
enemmän pitäisi kaikkia koronkiskureja,
teilata ' j a t u h o t a , . . kar-koitaa,.
kirota j a metsata.» (Martin
Luther, A n die . P f arrherrn, wider
den Wucher zu prediden, Wittenberg
1540).
Lutherilla d i siis perinpohjainen
ohjelma koronkiskureihin nähden.
Hän ei kuitenkaan ryhtynyt sitä
H i s t o r i a kertoo Martin Lutherin tpteuttamaan. Verisenlaista homolleen
hyvin kiiva3luqntoisen.Hä-i°?^^ ?*'!^/" ollut lähteä Luthe-
Martin Luther koronkiskureista
merTourist mg^g^ ToCanadiaiiRockies
^ 9 and Pacific Coasti
IN EFFECT MAY 16TH
This Summer see the wonder8 of Jäsper National Park, the
Fpckies and the Triangle Toxir. Eighteen hundred nules o f
ma^c sccneiy including a three day voyage from Vancouver
to Prince Rupert t h r o u ^ the ever fasdnating "Inside Passage.'*
Fare from Sudbury and return
$109.55
naa. ' Häii' oli jo perillä kaiikkein
ensimäisten joukossa. Hän näki
rinnallaan nuoria^ kiihottunieita kasvoja.
Mutta sitten^ hän yhtäkkiä
seisahti. Öäh seisoi silmiä silmää
vasten metsänomistajan pojan, suupaltin
roikaleen kanssa, joka oli
n i i n useasti lähennellyt Lidaa ja
ollut hävytön tätä kohtaan. Ja Jit-hdn.
pyhä,luokkäA^ sai uutta r a vintoa
j a terästytti Vihaa miestä
kohtaan, joka oli loukannut hänen
tidaansä. ^ Suunniltaan raivosta
syöksähti häh' kivääri, isikuun kohotettuna
'suinpäin herra^reuhkäa vastaan.'
Mutta tämä sötilastemppui-hin
köuliitettu lurjus väisti. taitavasti
Juhon iskun j a sulantasi oman
pistimensä Juhon suojattomaan rin-»
täah. Juholta pääsi tuskankihjah-dus
j a hän kaatui hörvottomaha
m a a h a i i . . . .
^ Pitkän etsinnän j ^ e e n tavattiin
Juho fuumiiden joukossa. Hän - yie-tiin
lähimpään
kuoli.
Juho astui reippaasti metsätietä. sairaalaan, missä
Kirkas syysilma täytti hänen aisti-mensa
ja kevensi hänen mielensä.
Keltalehdet ratisivat" hänen vankkojen
askeliensa alla.; J a hänen aja- - ^ . ...^ . ^ ,.
tuksensa kiirivät kauaksi — kohti P^iJ*» tupaan. laksiaitimuon^^^^^^^^
Juhon hautajaiset oli määrätty
sunnuntaiksi. - Ruumis oli. kannettu
etäistä. Kuten ihmiset aii^a e^^
•^nsä käännekohdassa, ajatteli J u hokin
menneitä päiviä. Vaikean, ja
raskaan nuoruusajan muistot liukui-
Tat hänen silmiensä ohi k u i n elä-vätkuvat.
Neljäntoista vuoden ikäi-.
«enä oli hän lähtenyt karkean itsepäisen
isänsä luota, j a alkanut ansaita
jokapäiväistä leipäänsä. . J a '
Joho palasi muistiensa mailta n y -
YJsyyteen vasta kun saapui metsänvartijan
tuvalle. Hän kiersi tu-
Tan ympäri j a naputti sitten sormellaan
yhteen ikkunoista.
Kuka siellä? kysyi arka naisääni.-
--Minähän se olen, Lida, tulehan
raokio-ksi. ulos.
vaDan sekäpäiseksi orinettomuudes-l!
a. Hän valvoi yöt läpeensä j a ' t u i -
jiöui tuijottamistaan poikaansa
avoimin, jäykin itketyin silmin. O l li
oli itkenyt itkunsa, ja liikkui
nyt synkän j a uhkaavan näköisenä.'
Hänen ymmärryksensä oli;riittävästi
kehittynjrt j a hän älysi ^rarsin hyvin,
ettei hänen veljensä olisi etsi
nyt' kuolemaa, ellei jokin suuri j a
ihana asia olisi kannustanut häntä:
kamppailuun. Mutta kukaan ei vie*:' se hänestä riippuu) kuin se, joka
Tytön pukiessa päälleen pisti Juw
o tup • •
pihalle.
f Lähden kaupunkiin; Lida, j a
la ollut tyystin selittänyt hänelle,
mikä tämä suuri asia o l i.
J a niin koitti hautauspäivä. Jo
aikaisin aamulla k e i ^ n t y i suuri ihr
misjoukko tuvan edustalle. Punaiset'
liput Uehuivkt ilmassa j a kultakirjaimet'
väHcehtiyät; auringoijpais--
teessä, j a '—1 soittokunta kaiuttaa . ' ±»"<*»j.ccii pisu tl U - j vccooa, -
ttipakaksi. Lopuksi astui Lida;vakavia j a juMaffiriäsäv^^
naiseen '.verhottuna kannetaan kirstu
kuin hehkuva kukka" y l i ihmis-vasta
v i i k o n perästä. Odotaj päiden. Kaikki tämä: ruumi^ark-finsta'
""^^^ ^ ole huolissasi i j u - Ini^^^^^^^^^^^^^^ soittokunta ja
• ' tuhannet flimiset vaikuttivat järkyttävästi
pikku Ollin omieleen. . •
Saavuttiin hautausmaat^ Punaliput
kallistuivat haudah; y l i Äänet
vaikeäiyat j a muudan työläinen ;> as-
Palaan
Smun ei pitäisi mennä, Juho.
mm peloissani: Ja L i d a
J^^autui hädissään Juhon, lähelle.
M i n u - ^ " munttaa päätöstäni
to on viivyttävä siellä. Voiba
J^^^ten Udotshka; minulla on k i i -
anet.
7 Voi h y v i n rakkaani!
toisiaan hellästi ja
l^asielhsesti painoi J u h o l a n sy-
^ P a a n päähänsä j a läksi, j a L i da
tui multakasalle^ Hän, puhui -rauhallisesti
j a vakavasti . vainajasta.
OlH y n u S i s i ' puheesta tuskin ' m i tään,
.kieli oli vierasta, venättä.
Sitten pidini vielä toihenkin venä^
Iäinen. Mutta kolmas puhuja o l i
suomalainen. Hän san |
Tags
Comments
Post a Comment for 1924-05-29-07
