Vapaus, August 29, 1922

              Tiistaina, elok. 29 p> — Tuesday, Ätigiist 29.
V A P A U S
Canadan suomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmes­tyy
Sudburyssa, Ont., joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO,
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Lfterty) ^ - _ .
TheonlyorganofFinniBljWorkerBniCanada. Pub- mläinZR. Ont.. every Tuesday. Thursday and
fiatnrday.
Advertisine rates 40c per col. Inch. Minimum charge
£ o r Ä 75c. biacoont on standing advertiis^
SInt inie Vapaus is the best advertislng medium among
tie Finnish People in Canada.
Ilmotushinta kerran jula^tuisto 40c.
«alstatuumalta. Suurista ibnotuksista ^^^J^^'^^^^}^};^
?oiden tdkstiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
llennus Kuoloilmotukset $2.00 kerta ia 50c. hsaa
jokaiselta muistovärsyltä; ^J^^^T^^l^fTlfn^A!^' lerta 81.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 kerta,
iSo'«kaksikertaa; syntyn^Umotukset k^J^-j^ '
luUantieto- ja osoteUmotukset 50c. kerta, |1.00 kolme
kertaa. — Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata mu-kana.
' •
TILAUSHINNAT: , ,
Canadaan^yks^^vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
^^•%dyIvaltJihin?a Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
gg.OO ja kolme kk. $1.76. . „ a « , a 3„
Tilauksia, joita ej seuraa raha, ei tulla lähettämään,
itai asJBiHJesten joillg on takaujtset.
ijöi ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Krjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per
BOonalHsella nimel'ä. ,,,, , .
>, J . V . K A N N A S T Q . Liikkenhoitaja,
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty BuUdlnfi;,
Lome S t , Puhelin 1038. Poatiosot*:
Rny ftfl, Sudbury, Ont.
• RcKistered at the Post Office Department, Ottavtra, as
flgeönd clsss matter.
Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää olla kont­torissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina ja lauantain
Ifthteen torstaina kello 3.
Puolueeittme ja Cähadan Työväen­puolue
Meidän puolueemme — Canadan Worker9 puolue
— ei ole mikään muu kuin koko Canadan työväen­luokan
eluja ajava puolue. Sentähden sen pyrkimyk­senä
on myöskin ulotuttaa toimintansa koko työväen­luokan
suurten pohjakerrosten keskuuteen. Voidakseen
toteuttaa tämän pyrkimyksensä, on puolueemme ryh­tynyt
yhdistämään työväenluokan hajanaisia järjesty­neitä
ryhmiä. Puolueemme pyrkii kokö&maan erinäiset
työväenpuolueet yhdistyneeksi rintamaksi poliitlisella
alalla, särtoin kun se kaikin voimin kokoo erinäisten ja
toistensa kanssa kilpailevien työväen unioitten yhteen-liittämiseksi.
Sanalla sanoen, 'puolueemme edustaa työ­väenluokan
yhdistyneen rintaman aatetta, mutta ei vain
periaatteissa eikä suurissa sanoissa, vaan käytännössä.
Missä määrin on siis jo tämä työ alulla? Jo en­nen
Workers puolueen (Työläispuolueen) perusta­mista
o l i Canadassa olemassa Labor Party (Työväen­puolue),
joka muodostuu suutimmaksi osaksi suur­ten
teollisuuksien taloudellisesti järje)ityrieistä työläi­sistä,
jokaiselle tietoiselle työläiselle on pitemmittä
selittelyittä selvää, kuinka tärkeän osan tuo joukko
' käsittää, se on työväen luokkataistelulle välttämätöntä
joukkoa, koska se muodostaa suurten teollisuuksien
ydinjoukon. Meidän täytyy saada se mukaamme.
K u i h k a f Tunkeulumalia heidän keskuuteensa heidän
unioittensä ja poliittisen puolueensa osastojen kautta.
Tämän välttämättömyyden käsittäen onkin puolueem­me
keskustoimeenpaneva komitea, perustavan puolue-konvehilonih
sille antamien yaltuuksien ja ohjeitten
Viojalla kehittänyt tätä joulckojen keskuuteen tunkeu-tumispoliliikkaa
eteenpäin. Puolueemme keskustoi­meenpaneva,
komitea on antanut ohjeet puoluejärjes-töillemme
sellaisissa maakunnissa, missä Canadian
Labor Party on elinvoimainen, liittyä siihen federa-tiohiperusteella.
Tämä yhtyminen onkin parhaillaan
•käynnissä Nova ?cotia?sB, Ontariossa ja Manitobassä.
Mutta eikö Labör Party ole reformistinen puolue ja
"Vneldatt puolueemme vallankumouksellinen? Kyllä,
ttukutammeko sitten puolueemme heti alussa wfor-inismin
suohon? Emme varmastikaan. Me emme luö-
Vu ohjelmastamme, periaalleiBlömme emmekä taktii­kastamme.
Me yhdymme Labor Partyyn omalla ohjel-mqliannme,
federationiperusteella. Mitä tämä merkitsee.
Se merkitsee, että me lähdemme valloitusretkelle, voit­tamaan
reformistisesti ajattelevia työläisiä vallanku­mousaatteelle.
Voitammeko siinä yrityksessä? Meidän
täytyy voittaa. Meidän täytyy luottaa itseemme. Muu­ten
emme ole vallankumouksellisia.
Yksi Neuvosto-Venäiän vihollinen
kuollut
Brittiläisen sanomalehtikuninkaan loordi Norlh-cliffin
kuoleman johdosta kirjottua «Eteenpäin» lehti
seuraavaa:
Koska vainajille tavataan muistosanoja lausua h e i
dän kuolemansa jälkeen, niin missään tapauksessa em
me voi näistä traditsioneista poiketa Lordi Northclif
fiin, tuohon maailman kuuluun Suur-Britannian sano-malehtikuninkaaseen
nähden, joka joitakin päiviä sitten
siirtyi «autuaitten» majoille.
Vainaja, jonka alkuperäinen nimi on Alfred Harms-morth,
o l i epäilemättä aikakautensa suurimpia järjes
täjäkykyjä. Hän alkoi huomaamattomana ja köyhänä
uransa, mutta opittuaan taitavasti käyttämään toisten
työtä hyväkseen, hän kahmi itselleen moniin roiljoo
niin nousevan omaisuuden, johon m.m. kuului toista
sataa Britannian päivä-, viikko- j a aikakauslehteä.
Harmsworth, joka Britannian imperialismille anla
miensa ^alveluksiensa vuoksi korotettiin lordien luot
kaan, alkoi uransa perustamalla Lontooseen halpa
hintaisen poliittisen sensatsionilehden, mistä han vähi
telien kansallisvaistojen taitavalla kiihotuksella l o i
inahtavan.aseen Britannian imperialismille j a hilHltö
mälle taantumukselle. Hänen intohimonsa oli kannus­taa
jokaista brittiläistä ponnistuksiin, joitten päämää
tänä o l i ulottaa Britannian maailmanvalta tinkimättö­mään
yliherruuteen maailman kaikilla mantereilla ja
merillä, ja porvarillisessa maaperässä tämä lieneekin
ollut hänen onnistumisensa suurimpia salaisuuksia.
Jo ennen silloisen Harmsworthin lehden ilmaantu­mista
o l i Lontoossa muuan huomattava halpahintai­nen
lehti, joka summassa ja puolueettomasti edusti
kaikkia kapitalistisia tarkotuksia ilman mitään mää­riteltyä
puoluepyrkimystä. Harmsworthin, myöhemmin
lordi Northclifhn lehti, «Daily M a i b sitä vastoin heti
i ensi numerostaan asti kävi hillitöntä sotaa Saksaa ja
osittain myöskin Venäjää vastaan, joita se piti vaara­na
Britannian siirtomaille. Northcliffe rummutti yh­tenään
tulevasta maailman sodasta, kiihotti sanoma­lehdistössään,
joka vähitellen laajeni j a voimistui, va­rusteluun
j a lietsoi kainostelematta kansallisuusvihaa
ja epäluuloa. Voidakseen paremmin ajaa pyyteitään
hän osti «London Timesin», jossa hän pani toimeen
huomattavia muutoksia j a josta sitten muodostui hä­nen
sanomalehdistönsä johtava tien viittaaja.
Northcliffistä paisui huomattava tekijä Britannian
poliittisessa elämässä. Koska hänen mielestään Her­bert
Asquith, vielä sodan alkaessa vallassa oleva B r i :
tannian pääministeri^ eli paremminkin sanoen minis-teripresidentti,
oli hänen mielestään liiaksi pasifisti­nen,
alkoi hän avoimen sodan Asquithia vastaan ja
vaati L l o y d Georgen nimittämistä Britannian niiniste-ripresidentiksi.
Lopulta Asquithin o l i väistyttävä, jou­duttava
miltei unohduksiin ja Northcliffin armosta
Lloyd George joutui vallan satulaan.
Sodan alusta alkaen ajoi Northcliffe armeijan
suurentamisen j a tehostamisen asiaa. Hän palkkasi tois­ta
sataa sanomalehtimiestä, joitten oli värväydyttävä
armeijaan, annettava viedä itsensä sotarintamalle, mis­tä
niitten sitten o l i joka päivä rummutettava armei­jan
heikkoa taisteluvalmiutta ja kyvyttömyyttä. Tällä
tavalla kiihotettiin Britannian kansa uhraamaan mie­lettömästi
sotavarusteluun tarkoin harkitun suunnitel­man
mukaan. Ja koko puuhan takana oli North­cliffe
ja imperialistien ryhmä, jonka suuna hänen
sanomalehdistönsä esiintyi.
Northcliffe oli kuitenkin oikukas ja hänen kans­saan
o l i vaikea tulla toimeen. Jo ensimäisellä viikolla
hän joutui Lloyd Georgen kanssa vastakkain. Lloyd Ge­orge
ei halunnut elää armoilla; mutta osasi kuitenkin
välttää toistaiseksi julkista sotaa. Siksi hän toimitti tä­män
sanomalehtikuninkaan lähtemään Yhdysvaltoihin
järjestämään täällä brittiläistä propagandaa sodan puo­lesta.
Tätä ennen olivat saksalaiset onnistuneet saa­maan
ajettua propagadaansa läpi, fautta pian North­cliffe
sai puolelleen ylivoiman. Yhdysvaltain hallituk­selta
alettiin lainata rahaa ja näistä biljoonista käytet­tiin
noin 155,000,000 brittiläiseen propagandaan, mitä
johti Northcliffe. Jälestä päin Northcliffe julkisesti
parlamentin alahuoneessa tästä toiminnastaan kehäsi
kin, että «tämä sijoitus oli paras, minkä Britannia
koko sodan aikana: teki.»
Kun sota o l i ohitse ja Venäjällä tapahtui val­lankumous,
kävi Northcliffe hillittömään sotaan Neu­vosto-
Venäjää vastaan. Hän o l i sen leppymättömimpiä
vihollisia ja lausui useasti toivonaan «haluavansa näh­dä
sen päivän, jolloin Venäjä on polvillaan». K i i h ­kossaan
hän meni niin pitkälle, että kun Lloyd Ge­orge
taipui järjestämään Prinssien saarelle ensimäistä
kertaa neuvottelua, johon Neuvosto^Venäjäkin ottais^
osaa, alkoi Northcliffe häntä vastaan julkisen j a hil­littömän
sodan, missä sanoja ei säästetty, eikä myös­kään
julkeita nimityksiä. ..
Northcliffe aiheutti sittemmin Lloyd Georgelle mon­ta
katkeraa palaa. Hän olisi halunnut julkista sotaa
Neuvosto-Venäjää vastaan, mutta kun L l o y d George ei
sitä, tarkoin tilannetta tuntiessaan voinut jatkaa p i ­temmältä
kuin mitä hän sitä on käynyt julkisesti ja
salaisesti, oli 'hän Northcliffin kirjoissa«Britannian
petturi», «suurin pelkuri, mitä Britannia milloinkaan
on kasvattanut» jne. . , \ ^^ii^xi)]j:0"* '
Northcliffe ei kuitenkaan ennättänyt kukistaa Lloyd
Georgea, enempää kuin hän sai nähdä sitäkään'himoit­semaansa
päivää, jolloin «Neuvosto-Venäjä» olisi pol­villaan.
Päin vastoin Neuvosto-Venäjä on kasvanut,
varttunut ja voimistunut huimaavaa kyytiä ja kaikesta,
päättäen tulee esiintymään mahtavana tekijänä maa­ilman
politiikassa vastoin kaikkien verivihollisiensa.
Northclif f ien, Hooverien, Hughsien, Wilsonien, Länsin-s;
ien j.n.e. hurskaita toivomuksia. Päin vastoin North­cliffe
elämänsä iltana sai nähdä koko imperialistisen
maailman auttamattoman kaaostilan ja imperialistien
sovittamattoman ristiridan. joitten hän erittäinkin vii­meiseltä
maapallon ympäri tekemällään kiertomalta
palattuaan ennusti ainakin Kaukaisessa Idässä kärjis­tyvän
hurjaksi raatelevaksi otteluksi.
Ja lopuksi näille muistosanoille haluamme lausua
vain sen, että ikävä kyllä lordi Northcliffe ennätti
kuolla ennenkuin hänen tunnontarkasti edustamansa
imperialismi oli ennättänyt kypsyä Manen Icanssaan
hautaan laskettavaksi, eli jos "haluamme olla tunnoin-tarkkoja:
työväestö ei ollut vielä kypsynyt maailmäh-mitassa
hautaantoimittajaksi.
»• -
— Venäjän ja Amerikan rautatieliikenne näyttä­vät
vaihtavan osiaan tana vuonna. Samalla kun Ame­rikan
rautatieliikenne käy turvattomaksi matkustaa,
junat myöhästri'ät j a niiden luku vähentyy päivit­täin,
kirjoittaa Toronto Globen Moskovassa oleva kir­jeenvaihtaja,
Venäjän rautateitten olevan hyvässä kun­nossa.
Mossoliiu, M t a j a ]a
koima
Benito Mussolini on italialainen
päivän «sankari». Hänen nimellään
on kohta sama kaiku kuin Dannun-zion,
joskaan ei edellistä ole lie­ventämässä
mikään naurettavuuden
kimerrys, kuten jälkimmäistä. His-jtoriassa
tulee hän esiintymään mus-j
tana varjona niitä ' työläisten veri­virtojen
taustaa vasten katsottuna,
joita hän on ollut vuodattamassa.
Hän ei ole ainoastaan Italian työ­väenluokan
katkerin vihollinen vaan
kantaa hän sitä paitsi synkintä n i ­meä
minkä kukaan voi saada, nimit­täin
kavaltajan.
Syntyneenä vuonna 1883 tuli
Mussolinista aluksi kansakouluno­pettaja
ja liittyi hän sen jälkeen
sosialismiin. Myöhemmin toimitti
hän vallankumouksellista sanomaleh­teä
Sveitsissä. Karkoitettuna siel­tä
asettui hän jälleen Italiaan, mis­sä
hänellä maailmansodan puhjetes­sa
ei ollut sen huomaamattomampi
a s e m a k u i n sosialidemokratisen
cAvantin» päätoimittajan. Sota muo­dostui
hänelle kuten niin monelle
muullekin sosialidemokratiselle joh­tajalle
sudenkuopaksi. Oltuaan so­sialisti,
tuli hänestä patriootti. Hä­nen
vakaumuksellaan ei ollut sen
syvempiä juuria kuin että ne saat­toi
nyhtää irti persoonallisten etu­jen
ja voiton toivossa. Mussolini
oli valmis ylioikkari. Sotapatri-ootit
työnsivät vastahankitulle liit­tolaiselleen
varoja kouraan. Mus­solini
perusti sotakiihoituksen' var-sinaisep
äänenkannattajan «Il Popo­lo
d'Italia» ja kohosi pian Dannun-zion
kilpailijaksi Herostrautuksen
pudonneesta viitasta. Sodan loput­tua
oli hänen etsittävä uutta toi­mialaa
(kuten Nosken ja kokonai­sen
sarjan sosialidemokratisia johta­jia).
Sotaa oli hänen lietsottava,
tuli ja veri oli hänen intohimonsa,
oikeuksistaan taisteleva köyhälistö
oli mahti, jota vastaan kävi laatuun
taistella. Ja niin myi Mussolini
viimeisen mädäntyneen sielunsa täh­teen
kapitalismin pirulle ja perusti
fascistiliikkeen, Italian lahtarijär-jestön,
päämääränään taisteleminen
työväenluokan vapausliikettä vas­taan
ja keinonaan järjestetty val­koinen
terrori. «Vallankumouksel­lisesta
» sosialidemokraaatista oli
.tullut työläismurhaajain järjestäjä
ja johtaja. Tätä syvempää lankee­musta
ei sosialismin historia tähän
mennessä tunne.
'Mutta historia tuntee joukon hä­nen
hengenheimolaisiaan. Niitä v i ­lisee
joka maassa, joskohta ei kaikil­la
heistä ole yhtä paljon rikollisen
luonteekkuutta kuin konnamaisuut-ta
voidakseen suorastaan ase kä­dessä
taistella työläisiä vastaan.
Mutta nämäkin raukat. Juudaksiksi
palvelevat silti omalla tavallaan
isäntiään, kapitalisteja, virittele-mällä
sudenkuoppia taistelevalle,
nälkäänäkevälle köyhälistölle, pu­nomalla
yhdessä kapitalististen ajo­koirain
kanssa väijytyksiä j a en­nenkaikkea
valheella jn, petoksella
hämäten työläisiä kunniallisen tais­telun
tieltä. Näitäkin apurejaan ar­vostaa
porvaristo suUresti; he naut­tivat
vallassaolijain suopeutta, heil­le
aulcee säätiöiden kassa-arkut.
— Presidentti Harding on osottautunut epäonnis­tuneeksi
lakon rikkojaksi. Mutta kukaan ei voi syyttää
etteikö hän olisi parhaansa mukaan yrittänyt.
— «Nyt kun sota on ohitse, olen minä jälleen pa­sifisti
». — Sam Gompers Canadan Työväenliiton ko­koukselle,
pitämässään puheessaan. •
. Olipa kerran merkillinen maa,
jota kutsuttiin Kapitaalin Kaanaak­si,
koska siellä vuoti puplikaaneille
ja .päämiehille rieska ja hunaja. Ih­miset
elivät siellä kuin maissa muis­sakin.
Työläiset vain olivat taval­lisuudesta
poikkeavia: olivat täy­dellisiä,
kiireestä "kantaan kulttuu­rin
kaunistamia.
Ja he olivat perin ylpeitä siitä.
He halveksivat lukutaidottorhia. S i l ­lä
Kapitaalin Kaanaassa taisivat
kaikki lukea. He lukivat kaikki
«Rauhallista Kehitystä», siitä imi­vät
he kaiken elämänsisältönsä ja
viisautensa. He oppivat siitä tietä­mään,
ktiinka heillä «li paljon pa­remmin
kuin monissa muissa mais­sa
mutta tyonantajäjilla paljon huo­nommin.
He käyttivät lehteä kaik­kiin
tatpeisiinsa.
Kapitaalin Kaanaan työläiset oli­vat,
kuten sanottu, ylen liulttivee-rattuja.
Ruuasta ei heillä tosin ol­lut
paljon tietoa, vaatteissaan ei ol­lut
mitään kehumista ja palkka oli
suoraan sanoen kurja. liutta tosi
henkinen, kulttuurihan ylenkatsoo
kurjaa Mammonaa! Komeilkoon ka­pitalisti!
Työläiset soivat kernaasti
hänelle tämän ilon. Rikkaus «i yk­sin
tee onnelliseksi, rehellisyys pe­rii
maan ja pitkämielisyys,on ihmi­sen
kaunistus!
Jokaisella Kapitaalin Kaanaan
työläisellä oli sydän, yien tunteelli­nen
sydän. Ruumiistaan oli työ­läisen
itse huolehdittava, ^ielujs-taan
piti kyllä huolen sielunkaitsi-ja.
Sielunkaitsijat viettivät ylen
maallista elämää osoittaakseen työ­läisille
miten ei pitänyt tehdä. Mil­loin
syntyi työläislapsi, otti sie-lunkaistija
vesikipon ja pesi hänes­tä
pois punaisen mehun ja aivut.
Tätä kutsuttiin kasteeksi. Sielun-kaitsijalla
oli merkkinään risti, bä'
nen ystävillään käsikranaatti
Kapitaalin Kaanaan työläiset eli­vät
onnellisina ja tyytyväisinä ja
pelkäsivät vain kiihoituksen perke­lettä.
Sillä henki on altis mutta
liha heikko. Jotta he eivät olisi
menneet harhaan ja tehneet itsel­leen
vahinkoa, asettivat maan työ­läiset
parhaat riveistään johtajiksi
ja tottelivat heitä sokeasti. Johta­jat
valvoivat työläisten koko elä-mänvaellusta,
ja saivat siitä palkan
sekä valvottaviltaan että yhteiskun­nan
hyväntekijöiltä, kapitalisteilta,
jotka aika ajoin lähettivät heidän
virkistysmatkoille kaukaisiin maihin
taikka istuttivat ministerituoliin,
missä oli tilaisuus oikoa jäseniään ja
nauttia elämästä, sillä kapitalistit
hallitsivat.
Missä kaksi tahi kolme työläistä
kokoontui, perustivat he yhdistyksen
mutta mieluummin sellaisen, jolla
ei ollut mitään tarkoitusta. Työläi­nen,
joka ei kuulunut tällaiseen yh­distykseen,
ei ollut mikään työläi­nen.
Näissä yhdistyksissä harras­tettiin
varsinkin laulutaidetta, ja
heidän laulunsa olivat varsin mer­killisiä:
niissä puhuttiin kauheista
asioista, taisteluista ja tykkein jyri­nästä,
mutta he eivät ajatelleet mi­tä
lauloivat, he ajattelivat vain mi­tä
heidän johtajansa ja «Rauhalli­nen
Kehitys»; ja nämä eivät hyväk­syneet
mitään tykkien jyrinää, pait­si
milloin oli kysymyksessä vieraan
maan työläisten alistaminen oman
maan kapitalistien hiestettäviksi.
Työläiset siis tekivät työtä, lauloi­vat
ja hörppivät salapirtua. Pirtu
oli heidän kansallisjuomansa. La­keja
eivät saaneet rikkoa muut kuin
pirtutrokarit ja kapitalistit.
Kapitaalin Kaanaan työläiset läh­tivät
välistä joukolla kävelyretkel-le.
Tällaisia tilaisuuksia kutsuttiin
mielenosoituksiksi. Jos tällöin sa­toi,
avasivat he sateensuojansa. Ne
olivat heidän ainoat puolustusaseen-sa.
Muut aseet oli heidän suostu­muksellaan
annettu kapitalismin
hengenpelastusseuroilie, jonka jä­senillä
oli oikeus ammuskella työ­läisiä.
Näiden seurain suojeluspy­himys
oli suuri sankari: kukaan ei
tiennyt miksi, mutta hän oli yhtä
kaikki suuri sankari, ja hän pal­kittiin
miljoonilla. Ammutut to­verinsa
hautasivat työläiset suuril­la
surujuhlallisuuksilla ja pitivät
hautakummuilla vuodesta toiseen
suuremmoisia surujupilallisuuksia,
ilman niitä olisi Kapitaalin Kaa­naan
työläisten elämä ollutkin pal­jon
yksitoikkoisempaa; ja haudoilla
raikuivat «kumouslaulut» kaikkein
kauniimmin; valjenneilla luilla vas­ta
pääsivät kauniit sävelet täysiin
oikeuksiinsa.
Ampujien kanssa pyrittiin yhteis­toimintaan;
«Rauhallinen Kehitys»
puhui kauniisti rehellisistä porvareis-ja
kannatti kokoomusta näiden
kanssa; kehitys ei sallinut eikä tuli­si
koskaan sallimaan, että työläiset
olisivat vallassa. «Porvareidenkin
täytyy saada elää» kirjoitti lehden
verraton pakinoitsija, ja hänen vii­sautensa
palkittiin kymmenillätu-hanäilla.
Kerran erehtyivät työläiset kyllä­kin,
pyrkimään valtaan ja samaan
aikaan demokraattisen valtiosään­nön,
mutta onneksi heidät kukistet­tiin
kotimaisten kapitalistien ja ul­komaisten
työväenjohtajien yhtei­sillä
ponnistuksilla; puolet työläisis­tä
tapettiin heti, toiset puoli pää­tettiin
nujertaa nälkäpalkoilla. Ja
ulkomaiset työväenjohtajat ja tie­tysti
jotkut kotimaisetkin onnitteli­vat
maata vasta saadun vapauden
johdosta!
Kapitaalin Kaanaan työläiset nuk­kuvat
öisin ja uurastavat unen hor­roksessa
päivisinkin. Siksi kutsu­taankin
heidän «suurinta» puoluet­taan
SSP, mikä merkitsee «Suur-kuorsaajain
Sikeä Puolue.» Se on
mainio puolue, ja sillä on mainiot
johtaja; sen tunnustavat kapitalis­titkin.
• ^
koiperhonen.
""«"""»im
LÄHETYSKUSTANNUKSET:
I Postissa 16c kaikilta summUta. Sähkösanomalla |3.50 kaiKi.ta
5 Kysykää erikoidturssia suurille summille. '
I Torontossa ottaa rahaväiityksiä vastaan A. T Hil! qi? D
5 view Ave. ^ro
i, . -r^
I Pilettejä Suomeen ja Suomesta täniii
5 ' Tiedustelkaa hintoja y. m.
I ' Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
1 BOX 69 VAPAUS,
s SUDBURY, 01
S Ppettiliike tehtävä J , V . Kannaston nimessä.
äiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii|,„„u^,„„„|
isiins
tietoja syventämään
Viimeisinä vuosina on suomalais­ten
kirjojen kustantaminen Ameri­kassa
saanut toisen luonteen mitä
se oli muutamia vuosia taaksepäin.
Sensijaan että kymmenisen vuotta
taaksepäin ja vielä mybhemminlkin
kustannettiin etupäässä yhteiskun­nallisia
tieteitä ja filosofiaa käsitte­leviä
kirjoja, joilla on päivän ky­symyksiä
käsittelevä luonne.
Tällaiseen tilanteeseen on tulta
kaiketinkin etupäässä sentähdten et­tä
vakavammalla ja syvällisemmäl­lä
kirjallisuudella ei ole ollut me­nekkiä,
joka taas puolestaan johtuu
aikakautemme erikoisen hermostu­neesta
mielialasta, jonka vallitessa
kaikkea tehdään tulisella kiireellä
ja ennenkuulumattomalla pintapuo­lisuudella.
Suuria maailman tapah­tumia
odotetaan ja vaikkapa ne
olisivat miten suuria tahansa ei
niihin olla tyytyväisiä Vaan odote­taan
Vieläkin suurempia.
Tällaisena ajanjaksona on taval­laan
Uhkarohkeata kustantaa kirjo­ja,
joilla oh tinkimättömästi tieteel
lii^en luonne ja jotka eivät käsitte­le
jokapäiväisiä pinnallanäkyviä yh­teiskunnallisia
tapahtumia, vaan sen­sijaan
penkovat perusteita, josta
penkomisesta sitten lopullisesti kyl­läkin
johtuu pinnallakäyvä möyrinä,
josta aikakautemme on niin kuului­sa.
Yksi niitä -kirjoja, joilla ei ole
nykypäivän hermostunutta pintara­kennetta
ikuvaa luonnetta, on juuri
ilmestynyt Friedrich Englesin kir­joittama
ja H. Puron suomentama,
«Sosialistisen Filosofian Juuret» .Tä­mä
kirja on, kuten nimikin osuttaa,
mitä täysipainoisinta köyhälistön f i ­losofiaa,
sellaista mikä on viimeai­kojen
suuressa murroksissakin kyen­nyt
olemaan paikkansapitävää.
Tämän kirjottaja ^n lukenut tuon
kirjan Ikahteen, osittain kolmeeh ja
neljään kertaan, ja voin olla sitä
mieltä että siitä saa oppia enem­män
kuin monista muista satoja öi-vuja
käsittävistä teoksista, sosialis­tistenkin
kirjojen nimellä kulkevis­ta
teoksista. Ja huolimatta siitä
että tämä kirja, Sosialistisen Filo­sofian
Juuret, on puhtaasti tieteel­linen
teos, on se silti miellyttävää
lukea ja helppoa ymmärtää.
Jokaisen joka luulee jaksavansa
tunkeutua pintaa syvemmälle sosia­listisen
filosofian käsittämisensä,
on hankittava itselleen tämä kirja.
Ja niidenkin, jotka eivät ole vielä
opetelleet vakavaan ajatteluun, oli­si
muutteeksi tilattava edes tämä
yksi vakhvampiluontoinen teos. Jos
meidän jäsenistömme alkaa toimi­maan
yksinomaan kansilastilla las­tattuina
ovat seuraukset vakavia ei
ainoastaan maille itsellemme vaan
koko työväenliikfkeelle. Sitäpäitse
tuntuuhan se häpeälliseltäkin, että
Yhdysvaltain ja Canadan kolmessa-sadassa
tuhannessa suomalaisessa
•ei ole paria tuhatta jotka olisivat
empimättä tämän arvokkaan kirjan
heti sen ilmestyttyä tilanneet.
Tätä arvokasta kirjaa saa tilata
Työmiehen, Eteenpäin, Toverin ja
Vapauden konttoreista, sekä niiden
asiamiehiltä. Hinta 40c,
Äxä.
Pöytäkirja
tehty S. S. Järjestön toimeen­panevan
komitean kokouksesta
elokuun 16 p., 1922. .
Saapuvilla olivat Latva, Rajala,
Väisänen, Peltonen ja sihteeri. Pu­hetta
johti Latva.
Vancouverin toverit ilmoittivat
perustaneensa Workers puolueen
suomalaisen osaston 18 jäsenellä,
pyytäen lupakirjaa ja tarpeita. Pää­tettiin
jättää puoluehallinnolle l u ­pakirjan
pyyntö ja lausutaan terve­tulleeksi
vallankumouksellisen puo­lueen
taistelurintamaan,
Luelliin kirje Port Arthurin osas­tolta
ja jätettiin sihteerin selostet­tavaksi,
Rosslandin entisen osaston omai­suuden
hoitokomitea kirjelmässään
selosti että paikkakunnan suomalai­set
ovat poistuneet niin vähiin paik­kakunnalta
ettei oie mahdollisuutta
osaston perustamiselle. Rahajäännös
ollen $10.60, josta vielä maksettava
vanhaa velkaa Toverittareen. Veli
voitettiin komitea maksamaan velan
ja lähettämään kuitin siitä kuin
myöskin rahajäännös, leimasin ja
tarpeet keskusvirastoon.
War8piten osaston taholta ilmoi­tetaan
ettei voida toimintaa pitää
yllä korkeiden jäsenverojen takia,
mutta toivovat että saisivat jäädä
järjestön kannatusrenkaabi entisil­lä
järjestön jäsenmaksuilla. Asia
päätettiin alistaa puoluehallinnon
harkittavaksi. •
Mindan osastoa kirjeenvaihtajan
tiedusteluun osaston haalivelkojen
suhteen, velvoifcttiin sihteeri vas­taamaan.
Mondin osaston saatavastj
tettiiri hyvittää heidän tämäi
den Työkansan toverilainai
osuutensa.
Sault Ste Marien osaston i
ilmotettiin että Vapauden kor
sa työskentelevä L e m p i John-lessaan
kesälomalla esiintvi
sesti vastustajain leirissä. Pää
velvoittaa Vapauden johti
eroittamaan hänet liikkeen
lukesta ja ryhtymään uudan
hankkimiseen.
Vapauden j o h t o k u n n a n e'
kirjelmä Vapauden liikkeen
tämisestä samaan kustannusl
yhdysvaltalaisten' toveriliik
kanssa luettiin ja hyväksytti
nä esitetty ajatus. K u i t e n k ii
voitettiin sihteeri k i r j o t t a m aa
uudestaan erinäisillä korjauks
Piirien No. 2 , 3 j a 4 piir
kuntien pöytäkirjat luettiin. ]
taneet aihetta toimenpiteisiin.
Sihteeri selosti Neuvo.sto-Vf
avustuksen uutta luonnetta ja
tusyhdistyksen toiminnan ke
mistä ja suomalaisten yhtei.st
taa Kansallisviraston kanssa,
väksyttiin.
Sihteerin raportti puolueer
meenpanevan komitean kokou
hyväksyttiin.
Koska puoluehallinnon pää<
lä on puolueen p i i r i e n toimi
nevain komiteain taholta läh
Piiri No. 18 U. M. W. A .
mukseh ohella kirjelmä m.m.
järjestön piiritoimikunnille 1
kaivajain pitkäaikaisen lakkoi
lun avustamisesta, päätettiin 1
taa vielä uudestaan j ä r j . piiri
kunnille ymmärryksellä että
ole vielä ryhdytty ratkaise viii
menpiteisiin niin on pikaisesti
dyttävä.
Luettiin tilikertomus järjesti
leistä heinäkuun loppuun asti
lintarkästajain lausunnon p e n
la hyväksyttiin, sekä päätettii
hettää Vapaudessa julkaistava
Osastojen ja toimeenpaneva
mitean välinen yleisraportti p;
tiin valmistaa huolimatta siitä
useat osastot eivät ole vielä p;
taneet raporttia.
Pöytäkirjan tar^kastajakii va
Rajala ja Peltonen.
Kokous lopetettiin.
Kokouksen puolesta
A. T. H i l l . s i h t e .
Olemme tarkastaneet ylli o
pöytäkirjan ja hyväksymme sei
Iäisenään.
K, L Peltonen, J. Raj£
(Pöytäkirjan tarkastajat.)
iepostol;
jalasta
Toveri Yrjö Sirol
Kar jalassa
Toveri Yrjö Sirola kirjottaa
nakuun 20 p:nä Petroskoissa f
tyssä kirjeessään erälle tov
New Yorkissa, s e u r a a v i a havai:
Karjalan Työkansan Kommuur
«Jouduin tänne vähän paisti
Tulla tupsahti tov. N u o r t e va
neeseeni Pietarissa tässä pari
koa sitte. Oli perhettään ni
massa ja toimitti siinä sivunsa
pansa mukaan, m u u t a m i a k y i
niä pikku-asioita, eikä kaikki
tä aivan pieniäkään. E i oltu
vattu kymmeneen vuoteen, ;
oli kertynyt yhtä j a toista tui
vaakin. Sanoipa siinä:
— Lähde nyt Petrinpäiville
jalaani
En ollut aikonut lähteä. Eipä
si joutanutkaan. O l i s i ollut käy
jotain «loatimassa» inkeriläisten
minaarissa Hatsinassa seka
pyällä, jossa «Lännen Kansojen
opiston» ylin p e r u s l u o k k a juon
kesätöissä, talvisia perunoita l "
tamassa. Kuten tietänet, on se
kerin suurimpia h o v e j a j a tar
saata kansanopiston haltuun-tänä
on Santeri Mäkelä. Mutta
lähdia kuin lähdinkin Karjalaa