Vapaus, December 24, 1930

              päivänä oii teh-.
iinen iokous. Kokoi
eita satoja henldlöj
ssä iätul kolme
n tirehtööri Merka]
sihteeri Karpenko
in puheenjohtaja ^
lolrae työläisiä oli
kilpailun tulosten
>ian jäseniä.
» "Bolshevik"'-t
apuneet? kysyi
ollaan, — vastati
la tänne -«iork
le, ehdotti Erdn»
tö lisääntyi vielä ,
evik"-tehtaan edo
tehtaan kanssa
i .
enkolle annettiin
iheenvuoro.
astui esjin vakavi
ijoukko yhtäkkiä j
h i l j e n i j a kaScki ,
kuulemaan. Karn
v a p i s i , hän asettlj
e, katsahti saliin
ten j a alkoi:
toverit! Me vastal
ime huonompien
i t a a , kysymystä
uneimmi=.ta ja keli
Iineksistä, jommq
imme on. Mutta]
ennustyön voitot
v a i n siten, että
kokonaisia armeijj
etaareja, työn san
ta sosialismin rai
niltaisen tilaisuu
ie näille proletar
iston edustajille L
nme. Tämän päi
'at kaikki sosialj
in osallistuneet
äässä iskurit,
i k o aina tärkeimj
vahvikkee^ksi pa
ään pöydällä olev
nalehtikasaan, ääl
1 j a jo keskeltä f
it varmaksi ja ti
.n lopussa lausuii
sosialistinen ral
parhaimmat tot
•it! I
inittynyt kuulijat
imuisiin hyväiksyj
jdustaja selosti
i. Osoitti, mitkäl
iäVät kumpaine(
aremmin täyttä
vahvoja puolia]
telman määrälj
taas '-Bolshevikl
hottamisessa ja
a pääsjly pareiii
eltiin parhaiten
1 iskuryhmien ja
l e t . Parhaat i ^ |
illinnolta ja me^
mattiliiton Lenir
•>ton lähettämiä
)ukEGn koko
aputti, kun pai
nuorille iskuri
e, Masingille,
•iime vuonna tel'
illeille Pekka X\
stepanoville.
ajautettiin eläkj
»ivotettiin jatkf
intaman taisteluj
1 ilmoitti, ettäj
enä kokouksen
i oli brigaadin
laseudun avust
an brigaadit ''^i
an? kysyi mel
Me iatkamme
Kirj- P R I S C O
uudenvuoden ensimäinen ar-i_
- Vili Vingon kapalcassa, jo-l
^ i u l i f i v a n väestön eräs " i l o r i -
ET Suolia ikävästyttavan h i l -
Int bumu ja riemu. jOta voisi
^"taivaan iloon. Vanha, kapa-kekeUe
asetettu gramafooni
% u k o a m a t t a . kuin tusina
^ kissoja; sitä säesti puUojea
fearkeat sukkeluudet ja juo-rähättävä
nauru.
K oU kapakassa vain joitakin
^ ja useimmat heistä olivat
unessa kapakan haisevalla
i_ Pari miestä torkkui erään
ääressä, t y h j i i n juodut olut-ruenän
aUa. V i U V i n k o , i h r a -
>en kapakoitsija. herätteli
lj3 miehiä, johdatellen heitä
a'ulos sakeaan lumisateeseen,
mnen olivat heidän rahansa'
jjeet Vili Vingon pohjatto-
I taskuun.
^ ennen puolta päivää au-
[tapai^an ovi uuden tulijan as-
I huoneeseen. Hän oh nuori
tai paremmin nuorukainen
ä "mäkino"-takkiin ja " k u -
_a.ä"housuihin. Päässä hänellä
[brvalakki j a kumisaappaat j a -
Kalkki olivat uutta kiireestä
ääpäähän.
mrukainen läheni pöytää, jossa
I häneen kaksi meistä istuivat.
jEi kaverit", hän sanoi läimäyt-heitä
olkapäille, "aljetaanpas
kohti Green Laken k o r p i -
et heräsivät torkuksista.
virkkoi:
lä vieköön kaikki korpimaat,
pöytään ja kerro missä olet
jölellyt."
ääni oU sammaltava ja
I latselivat nuorukaista' tihuisin
Bemainittu naurahti. \Satuin
an hieman pitempään
; aamuna. Mutta huomaan, et-
Ibverit ovat istuneet täällä koko
yön. K a i takapuolet mahta:-
olla raOkeana."
vimaile Bruno", sanoi t o i -
I miehistä. " E i y k s i yö ole pitkä
aan".
varsinkaan näin joulun a i k a -
^, myönsi nuorukainen.
Vili, kolme pulloa kaljaa
uin olisi jo", huusi vanhin mie-i
kapakoitsijalle, joka talutti
vaa miestä oyea kohden.
|ltksi riittää", komensi nuoru-
"Nämä kaverit eivät tar-
(Bjitään ja minulle on kahdes-liiaksi".
tuo enää yhtään pulloa", äys-
|vm Vinko töykeästi. " P u o l i t u -
on entisiäkin maksamatta."
Se od-vähän, niitä kana juo".
sanoi nuorukainen. "Tuo pullot
vaan, kyllä minä maksan".
Mielihyvästä tuhisten kiiruhti k a ­pakoitsija
täyttämään määräystä.
Mutta BnmCRi kaverit murisivat
tyytymättöminä.
"Hän on aika häpeämätön nuo­reksi
mieheksL Vai mitä arvelet.
Henry?"
"Hän on aina oUut tuollainen",
myönsi toinen. "Tosin hän käm-
IMltä tultua ostaa reilut ryypyt i t ­selleen
ja kavereille, mutta se lop­pua
siihen. Hän jättää kapakan
ennenkuin ilo on alkanutkaan. Tai
jos hän istuu pöydässä, n i i n lasinsa
on koskematta. Minä en ole näh­nyt
häntä vielä kunnon huiterissa.
Hän on synnjTiäinen räittiushiil-lu."
"Tai häntä vaivaa 'penikkatau­t
i ' " , arveli- edellinen. "Hän ei ols
vielä kantanut 'lumberijäkin' reppua
k y l l i n kauan — siinä kaikki. Hän
on liian nuori — maitosuu."
Bnmo purskahti uudelleen naa-'
ruon. " E i , nuoruuteni ole minun v i ­kani,
siitä voitte syyttää äitiäni".
V i l i Vinko toi pullot pöytään, jää­den
Vaativana seisomaan BrunoB
eteen. Tämä otti setehn taskustaan,
pisti sen kapakoitsijan kouraan.
"Entiset sileäksi j a pullo parem­paa
matkaeväiksi", sanoi hän.
Miesten silmät saivat uutta eloa.
He toivoivat saavansa kunnolliset
syypyt. Vanhempi heistä ojensi kä­tensä
olutpulloa kohden, mutta
Bruno ehti ennen.
" E i nihi Alho," sanoi Bruno. " M i ­nä
olen tällä kertaa juomanlaskijtt."
Nuorukainen kaatoi pullosta kol­meen
lasiin. Niiden sisältöä mais­tellessa
tulivat Alho ja Henry pa­remmalle
tuulelle.
"Katsos poikaa, kun on saanut
uusia kukonkuvia housuihinsa." huo­mautti
Henry.
"Hänellä on kyllä rahaa tuhlata
kaikkeen turhuuteen." lisäsi Alho.
"Tuon univormun hän on saanut
senjälkeen kun erosi meistä eilen
illalla:."
Bruno ei tällä kerta yhtynyt
ivaan. Hä-n katseli kavereitaan sy­vällä'
säälillä. Heidän yllä oli puun-oksain
repimät, kuluneet ryysyt.
"Sinä Henry," sanoi Bruno, "oli
sit myös saanut uudistaa kukon-kuvia
housuissasi, ennenkuin tulit
kapakkaan."
" T u r h a vaiva," arveli Henry, k a l ­listaen
lasinsa pohjaan. "Nämä hou­sut
seuraa miehen mukana vielä
kauan aikaa."
" J a sinä Alho," jatkoi nuorukai­nen,
"olet unohtanut, että saap­paasi
syövät lunta, tukinkaato mais­taa
tervalle, kun jalka jäätyy ken­gänpohjaan
k i i n n i ."
" M i n u n tapani ei' ole, murehtia
jos hiukan nipistää pikkuvarvasta,"
sanoi Alho huoletonna. — "Nyt
olet itse sensijaan unohtanut, että
la.simme ovat tyhjät."
" E n lainkaan," väitti Bruno, ko-l
i c t t s en omaa lasiaan, joka oli olut­ta
puolillaaii.
"Hänhän on täyttänyt lasinsa jo
KeskivIiLkona, jouluk. 24 p:nä - - Wed., Dee, 24
kolmanam k s T a a , " huoiuiutti Hen­ry
harmistuneena, "Hän ahmii yk­sin
kaiken kaljan."
" A i v a n n i i n , " vahvisti Bruno. " M i ­nä
juon kaiken yksin, sillä ennen­k
u i n olemme Green Laken t u k k i ­kämpällä,
te huomaatte saaneenne
kaljaa kylliksi."
Hieman nuristen tyytyivät Alho
Ja Henry kohtaloonsa. He saivat
katsella kumka olut hupeni Brunon
kurkkuun. Enää oU tilkka toisessa
puollossa, sen nuorukainen tyhjensi
likaämpäriin.
ITUNEIDEN TOVEREIDEN MUISTOLLE
[batnneiden tovereiden muistokuukautena, tammik. 17 pn:ä, tulee
ns ilmestymään erikoisena T A I S T E L I J O I D E N muistonumerona.
iin, Liebnechtin, Rosa Luxemburgin j a Suomen työläisten 12
LANKUMOUSVUOSIPÄIVÄN muistolle. Kaikkia niitä tovereita,
kunnioittavat näiden kaatuneiden tovereiden muistoa, ja jotka
entelevät näiden johtajien oppien mukaisesti yleismaailmallisessa
rframouksellisessa liikkeessä, sekä tovereita, jotka ovat vannoutu-i
kostamaan Suomen sisällissodassa lahtareiden kiduttamien j a teu.
ittujen marttyyrien puolesta, kehotetaan ottamaan osaa tähän
iomielenosotus- ja muistonumeroon.
Htä tovereita, j o t k a eivät ole olleet tilaisuudessa merkitsemään n i -
M asiamiestemme esittämiin listoihin, kehotetaan merkitsemään
pa allaolevaan listaan j a lähettämään se Vapaudelle viimeistään
j™k. 14 p. mennessä.
|IOVERI! Ota alote j a avusta osaltasi asiaamme.
Smet osotteen kanssa 25c, ilman osotetta 15e. Nimet erikseen raa-
- ?1.00. Osastojen, y. m. ryhmien $4.00 alin.
V i l i Vinko toi täysinäisenä pullon
helmeilevää viinaa. Himon kiilto
ilmestj-i Alhon ja Henryn silmiin,
mutta se sumeni pian.
Bruno pisti pullon taskuunsa ja
sanoi: "Sitä ei aukaista eimenkuin
3reen Laken rannalla."
Tämän jälkeen miehet ottivat rep­punsa
ja marssivat ulos kapakasta
akeaan lumipyry5'n.
Y l i puolen viikkoa kestänyt lu-
Tiimyrky raivosi yhä. Se oU tukki­nut
tiet ja salot. Se oU kattanut
/alkealla vaipallaan tuuheat kuu-sikkometsät.
Niin hevos- kuin j a l -
lamiehenkin oli miltei mahdoton
Jäästä eteenpäin.
Useita tunteja myöhästynyt lumen
;a jäähuurteen peittämä paikallis­juna
eteni puuskuttaen lumisten
netsäseutujen halki. Se pysähtyi
jokaiselle sivuraiteelle, jokaiselle
koirankoppia muistuttavalle salo­maan
pysäkille. Heitti pari kolm^
matkustajaa, reppuselkäistä metsä-cyöläistä.
Jätti jokseekin tyhjän
postisäkin viluissaan värjöttelevälle
postimiehelle. Sitten torveensa tö-rähytellen
jatkoi kulkuaan pitkin
erämaahan porattua väyläänsä. Het­keä
myöhemmin sen tohina lakkasi
kuulumasta. Erämaa lepäsi h i l j a i ­sena,
autiona, vain lumimyrsky ko­hisi
peninkulmain laajuisilla saloilla.
Eräällä pysähdyspaikalla junasta
ulos astuneet 3 miestä seisoivat
tuokion pienen, kylmillään olevan
lautakojun nurkalla, joka toimitti
aseman virkaa. Siihen oli myrsky
kasannut miehen korkuisen lumi-nietoksen.
Eräs miehistä loikkasi
kinokseen ja kahlasi vaivalla sen
lävitse. Toiset seurasivat perässä ja
pian he katosivat lähellä olevaan
lumiseen metsään, josta kapea tiö-aukko
johti kauemmaksi korpimaille.
Talvinen päivä vaihtui iltaan.
Pimeys otti halftuunsa lumisen erä­maan.
Taivaalle ilmestyi yksinäi­nen,
heikosti tuikkiva tähti.
Metsäpoku, jota kolme miestä t a i ­valsivat,
oli vahvan lumen peitossa.
Sen yli oli myrsky kaatanut kym­meniä
puita. Toisinaan oli korkea-ryteikkö
keskellä tietä. Paikoin johti
tieaukko sulan, jäätymättömän
suonsilmän halki, josta lumi oli puo­leksi
sulanut ja tilalla oli pettävä,
syvälle upottava lätäkkö.
Mies joka oli kahlannut edellä
umpea puhkaisten, seisahtui erään
tielle kaatuneen ryteikön eteen. Hän
otti repun selästään ja istuutui puun
Sillä tänään he oUvat syöneet vain Seuraavassa hetkessä korni raibal
Paikkakunta Kerääjän nimi
"1 $ I e
rungolle. Samoin tekivät kaveriasa.
He kuivasivat hikeä otsiltaan ja
hengityksensä oli miltei läähättävä.
"Montako mailia sanoit olevan
kämpälle, Bruno?" kysyi vanhhi
miehistä.
"Pitäisi olla kahdeksan, mutta voi
yhtä hyvin olla kynimenen. Näitä
maileja el ole koskaan mitattu."
"Siis me emme ole puolissakaan
vielä vai mitä?"
" E i kaveri, emme ole vielä k u n -
hon alussakaan."
Seurasi äänettömyys. Miehet is­tuivat
tuulen tohinaa kuimnellen, ja
harteilleen • satoi vahvaa, valkoista
lunta.
K u l u i hetkinen, matkalaiset otti­vat
reppunsa ja nousivat pystöön.
He seisoivat syvässä lumessa kuin
paalujen reijissä. Oli suuri ponnis­tus
muuttaa jalkoja palkoiltaan.
" K u k a ehtii ensimäiseksi?" kysyi
Bruno, joka oli kahlannut koko a l ­kutaipaleen
edellä j a tunsi väsymys­tä.
"Sinä vai minä?" kysyi Alho Hen­ryltä.
"Minä yritän," vastasi Henry.
Jono lähti liikkeelle, mutta mat­ka
tuskin katkesi. Henry kompastui
lumen olla oleviin risuihin. Hän
vajosi syvälle nietokseen, jonka alla
piili upottava suonsilmä. Jo v a r t t i ­tunnin
kuluttua mies istuutui v o i -
matonna lumUismkeen,
" E n voi kahlata edellä," hän sa­noi
läähättäen.
Alho muuttui tilalleen. Urheasti
mies samosi lumiisohjussa. Pysähtyi
hengittämään j a ponnisti taas eteen
päin. Matka katkesi oivallisesti p a ­rilla
sadalla jaardilla, mutta silloin
tuli pysähdys. Ummen puhkaisu oli
Alholle yhtä ylivounainen kuin
Henryllekin. Hän vaipui kainaloita
myöten kinokseen, yritti irtaantua-,
j a mennä eteenpäin, mutta voimat
pettivät. Kiroten hän vaipui i s t u a l ­leen.
" E i tätä nietosta halkaise itse
pirukaan."
Miehet istuivat hangelle joiksikin
minuuteiksi. Sitten Bruno korjasi
reppuaan ja astui Johtoon. Kuin
hirvi hän ui eteenpäin syvässä h a n -
kessa ja takanaan seurasivat ka­verit.
Bruno tunsi olevansa vielä
hyvissä voimissa. Hän jaksaisi pon­nistaa
useamman tunnin. Mutta
hänenkin voimansa saattavat uupua
ennen määränpäätä ja sitten. — —
Yö on jo kulunut pitkälle. M J T S -
ky hieman laannut j a yhä useampia
ähtiä ilmestynyt taivaanlaelle. Ne
vilkkuvait läpi yön pimeyden, mut­ta
eivät valaise sitä. Ilma on muut­tunut
kylmemmäksL Taantuvan
myrskyn tilalle on tulossa huuru-päinen
tammikuun pakkanen.
Uupuvin voimin ponnistivat B r u ­no
ja kaverinsa loppumattomalta
tuntuvassa erämaassa. Heidän mat-temsa
oli tuskin katkennut enem­mällä
kuin puolella, mutta voimat
alkoivat oUa lopussa. Nälkäkin
näytteli *omaa ratkaisevaa osaansa.
yhden niukan aterian.
Hammasta purren uurasti Bnmo
eteenpäin. Hän alkoi tuntea jäse­niensä
lamaantuvan. Se oli puoldc-sl
nälkää, puoleksi väsymystä. B r u ­no
oivalsi, että jos hän uupuu kes­ken,
niin heidän kolmen hauta saat­taa
olla luminietoksessa. keskellä
asumatonta korpea.
Nuorukainen pysähtyi huohattaen.
Hän katsoi jälslleen. Kavereista el
näkynyt jälkeäkään. He eivät eimän
jaksaneet seurata mukana, vaikka,
kulkunsa piti olla puolta helpom­paa.
Bruno istuutui hangelle, kuunnel­len
villiä höuhkalnten huhullira.
Hän tunsi kuinka pakkanen köTi
tuimemmaksi joka minuutilla. Se
jäädytti vaatteet, jotka olivat l u ­mesta
kastuneet. Alusvaatteet, jotka
h i k i oli kastellut, alkoivat myös­kin
jäähtyä. Bruno tunsi lievän v i ­lun
väristyksen kulkevan läpi. r u u ­miinsa.
Alho ja Henry ilmestyivät pime­ästä
kuin varjot. Heidän käyntinsä
oli horjuvaa- Läähättäen he vai­puivat
Brunon viereen hangelle.
"No kaverit." virkoi nuorukainen,
"joko ketarat alkaa pettämään?"
" A i n a k i n ne luistavat hyvin huo­nosti,"
sanoi Henry, "minun koipe-nl
eivät enään taivu polvien koh­dalta."
" J a mmä en tiedä cnko se lihaa
vai jäätä tuolla kengän sisässä," l i ­säsi
Alho. "Jalkani ovat alkaneet
paleltumaan."
Bnmon otsa vetäytyi ryppyihin.
Hän ajatteli kapakkaa, jpssa ken­gät
vaihtuivat viinaan. Huulillaan
pyöri sana "raukat", mutta sen s i ­jaan
hän huudahti:
"Tehkäämme nopeaan nuotio".
Uupuneet miehet hajaantuivat
läheiseen metsään. Pimeässä he
hoparolvar keräten naavaa ja kui­via
oksia. Niitä oli vaikea löytää,
mutta vihkoin heillä oli risuläjä
hankeen poljetussa kuopassa.
"Kellä on sulat kädet virittäii
nuotio?" kysyi Alho, hampaat suus­sa
kalisten.
" M i n u l l a , kun annatte tikkuja,"
vastasi Bruno. Itse hän harvoin
kuletti tulitikkuja mukanaaan, kos­ka
ei polttanut tupakkaa.
Henry kaivoi laatikon taskustaan,
josta löytyi yksi päätön tikku.
"Onko suliakaan tikkuja?" kysyi
Bruno Alhoon kääntyen.
"Ota minun takkini taskusta,"
vastasi tämä, "sillä omat sorme?ii
! ovat kontassa."
Bruno upotti kätensä Alhon tas­kuun.
Se oh täynnä lunta. Hän
löysi kuitenkin täy.sinäisen tulitik­kulaatikon
ja siirtyi sen kanssa r l -
suläjän viereen polvilleen.
K a i k k i kolme olivat kyyryksissä
lumeen poljetussa kuopassa. Enem­män
kuin mitään he tarvitsivat t u l ­ta.
Bruno raapaisi tikun. Se ei syt­tynyt.
Hän raapaisi toisen tikun.
Sekään ei syttynyt. Hän raapaisi
kolmannen tikun, eikä saanut kipi­nääkään
Irti.
" T i k u t ovat kastuneet," sanoi
Bruno ontolla äänellä.
"Perkele," tuli Henryn ja Alhon
suasta yhtä aikaa.
Bruno raapaisi neljännen ja v i i ­dennen
tikun, mutta samalla t u ­loksella.
Hän raapaisi yhä j a yhä.
niöi korkeista kirouksista, että pe­tolintu,
huuhkoja, lopetti huhuilun­sa
j a suhahtavin siivenljönnin lens!
kauemmaksi korpeen.
"Mitä teemme?" kysyi Henry sam­maltaen.
" M i n u n vereni alkaa hyy-tuHninimuitn^
von kannustamina. Pakkanen j a;
sen Hittolainen, pohjan viima, sylei­levät
heitä jäisin kourin. Kohmet­tuneet
jäsenet alkavat jäätyä toi­nen
toisenW perään. Korvan lehdet,
posket ja nenänpäät ovat valkeat
kuin kynttilät. Veri el enää kierrä
tj-mään.' j jalkoterissä. Sormet ovat J&hkisty-
Me voimme hirttää itsemme lä- i ^^^^ jäätyneen kintaan sisään. K i e li
himmän kuusen oksaan." vastan'i ' e l saa selvää sanaa i r t i . Vain jös-taissa.
Yö on kulunut sivu puolesta. L u ­misade
on tauonnut kokonaan ja
kirpeä pakkanen paukuttaa lumisia
piiita. Taivaankannella välkkyy täh­tien
sarja ja täysi kuu kiertää
omaa rataansa hajaantuvien pilven-riekaleiden
takana. Sen valo on
kirjaillut lumisen metsän, tchd<en
siitä tuhansien varjojen kuolleen
satumaan.
Ö-ämää on täynnä varjoja. K a i k ­ki
ne ovat mkkumattomla. myrkkiä.
Vahi kolme varjoa elää j a liikkuu.
Ne katoavat tuuhean kuusikon sy­liin.
Ne ilmestyvät auekan rämeen
laitaan. Ne kiertävät uhkaavan kal­lion
syrjää. Nyt ne ehtivät salo­maan
järven rantaan, pysähtyvät Ja
vaipuvat syvälle hankeen.
"Enää meillä on mitätön taival
jäleUä, kaverit," lausuu etumaisen
ääni, vaikka uupuneen soinnulla.
"Mel ponnistamme tuon järven ylit­se.
Sen toisella puolella ovat ko­vaksi
tallatut tukkitiet, sitten käm­pät.
Ajatelkaa! kämpät ja lämpöi­set
punkat!"
"MUiun silmäni eivät näe niitä
punkkia," huutaa toisen tuskallinen
ääni.
" J a l k a n i ovat muuttuneet jääpui -
koiksi."
" J a mmun vereni lakkaa kier­tämästä,
ennenkuin olemme tuoi:
aavan takana," sammaltaa kolman­nen
epätoivoinen ääni. "Tänä yön;i
ime kuolemme."
"Me jatkamme matkaa," kuuluu
komentava ääni.
Ensimäinen varjo nousee. Hän3:j
kädessään on taikaesine, kimmeltä'
vä viinapullo. Nyt se kiertää huu­lilta
huulille. Vielä kerran nouse­vat
nääntyvät matkalaiset pystöön
He liikkuvat, etenevät aavan suo­jattoman
järyen selän pintaa. Pu-reva
tuuli puhaltaa vasten kasvoja.
He kompastuvat, kaatuvat, nousevat
j jälleen ja jatkavat matkaa. Met-
K e r r a n välähti kiphiä pimeässä, .säinen ranta jää yhä kauemmaksi.
mutta tikku ei syttynyt. Vielä j o l -
takhi raapaisuja ja laatikko oli
tyhjä.
Miehet vaihtoivat katsetta, mutta
eivät nähneet toistensa ilmettä.
Kynä Joka miehelle!
BOX 69
Alho ontosti nauraen. -Tänä yönä h ^ k i n ah?ojen sopukassa takoo kuin.
me palellumme kuin torakat." j-.asaralla: "Kiiruhda, kiiruhda t *i
" E i niin," sanoi Bruno päättä- li:uolet!*'
välsesti. "Me jatkamme matkaa.! " s e on hirveää taivallusta. .Tuolla
mutta teemnie ensin pieniä k o r - j QIJSI ranta, tuolla jokisuu j [ s t u k k l -
jauksla." ^^^at- _ sitten lämpöis^ punkat
Puoleksi väklsten hän työnsi AI- jaksaisi kun pääälsl sinne,
hon risuläjän pääUe istumaan. Veti | Brunon jalat alkavai puutua. Ne
kengät hänen jalastaan, jotka olivat = pjyät enääh totte^^'' Hän puree
lumihyhmää täynnä. Hieroi lumel- i hampaansa yhteen ja reuhtoo r a l -
la Alhon kylmiä jalkateriä. Sitten vostuneena eteenpäin. Tuolla on
tempasi kengät omista jaloistaan,, ^anta kivenheiton päässä. Hänen
otti kuivat sukkansa ja antoi ne pitää pääst-S'
Alhon jalkaan. Tämän märjät su- ' -Mitä ^ pi — ru ja —"
kat hän veti omaan jalkaansa, Hen- Kenkäänsä virtaa vettä. Niiden
rylle hän antoi lämpimän takkinsa, v/.ipliriUe on tarttunut painavat
j a otti itselleen Henryn repaleisen luÄiitierät. Hän on kulkenut Illan
takin. Sen jälkeen hän aukaisi v i i - j-r-heltä jokisuuta,
napullon, antoi ryypyn Alholle, tohj Äkkiä.nuorukainen syöksyy t a k a i ­sen
Henrylle ja kolmannen itsel- i,iiin. Jää painuu jalkalnsa alta
^ , kuin ohkainen pelti.
Alfcohoh kiersi hetken verissä. "Sulaa! sulaa!" hän huutaa t o i -
lämmin huumaus kävi läpj,' ruumiin sjjjg
j a miehet alkoivat uudeläeen ylivoi- i ' ^ u t t a se on myöhäistä. He ovat
maisen ponnistelun, nälän, väsy- j^jji^ki kolme yhdessä kasassa. Jää
myksen ja pakkasen heitä ahdi-s-|,nuutuu isolta alalta. Hätäinen är-jäisy
ja he ovat ummessa jäiden Ja
liyyhmän seassa.
Syntyi toivoton kamppailu. K a t ­konaisia
huutoja, kirouksia. M y k i s ­tyneet
sormet tavoittelivat kiinni
jäöpalosten reunasta. Ne tarrautui­vat
kerta toisensa perään kiinteään
jäähän, joka lohkesi sitä mukaa
kuin hukkuva yritti Jään päälle.
Heidän ponnLstelu näytti toivotto­malta.
Bruno on vihdoin kovalla Jäällä.
Hirmuinen kylmä puistaa häntä,
mutta mi.^sä ovat kaverit?
" A u t a " , kuuluu katkonainen ääni.
Alko on kyynärpäidensä varassa
liukkaan jään .sjTjän reunasisa.
Bruno rientää avuksi. Jää painuu
altaan. Hän syök.syy pltkälle«i ja
ojentaa kätensä. Kohta on AlhO"'
kin kiinteällä jäällä.
"Missä on Henry?" huutaa Bru­no
käheällä äänellä.
"Pohja.ssa!" kuuluu ^Ihori vas­taus
kuin eläimen mörähdys.
Bruno ottaa toivottoman askeleen
kohti sulaa avantoa. Jää rysähtää
uhkaavasti. Hän perääntyy j a t u l -
jattaa sekunnin ajan mustaan, v i r ­taavaan
veteen. EI näy merkkiä­kään
Henrystä. — —
Vihainen vihuri puhaltaa ja pak-kaneh
paukahtaa rannalla olevassa
puussa. Bruno tuntee Jäykistyvän­sä
seisaalleen. Hän aukasee suuh-
5a ärjäisten käheästi: "Me jatkam­me
matkaa." Samalla hän ottaa jäy­kän
askeleen, mutta Alho ei seuraa
häntä.
Mies on käpertynyt jäälle kuin
avannosta nostetu kala. Hyhmän
j a lumen seasta kuuluu kuin kuo­levan
korahdus:
"Pullo, anna minulle pullo!"
Bruno kalvaa kimmeltävän esi­neen
taskustaan, kamalan vilun
häntä piiistaessa. Hän kaataa o-maan
suuhunsa kirpeää viinaa. Sit­ten
ojentaa pullon Alholle. Tämä
tartuu siihen suonenvedon tapalsestl.
Sormet kiertyvät pullon kaulan
ympärille kuin rautaplhdit, eivät­kä
oikene Jälleen. Kirkas viina v a ­luu
loristen hjryhmässä makaavan
miehen suuhun. Bruno tuijottaa
näkyä kauhistuneena. Hän yrittää
ottaa pullon itselleen, mutta se on
kuin rautasorvis.sa. PuoUtäJuton
mies joi pullon tyhjäksi ja sitten
Ispäsi hiljaa.
Bruno jätti paikan, syöksyen epä­toivon
vimmalla eteenpä^. Hän
kahlasi jälleen nietoksessa, kiertäen
kauempaa vaarallisen Jokisuun. Hä­nen
jäätyneet vaatteensa murtuivat
polvien taitteesta Ja kainalojen a l ­ta
ryömlessään nellnkontän vahr
vassa hangessa. Äkfciä hänet py­säytti
takaansa kuuluva ärisevä ää­ni.
Bruno näki lumisen olennon
kierivän Jäällä sulan avannon reu­nalla.
Olento noasl polvUleensa, slt-'
ten seisaalleen. Hn ojensi molem­mat
kätensä Ja kammottava k a r j a l -
su kuului kuutamo yössä:
"Me jatkamme matkaa!"
Seuraavassa hetkessä kuului }hola-kahdus
ja avannon vesi räiskähti
korkealle ilmaan. Luminen olento,
sadat kämpät kiertänyt Nevalan
Al^io, oli heittäytynyt sulaan avan­toon.
Bruno tukki korviaan ja syöksyi
eteenpäin. Hänestä timtui, k u i n o l i ­si
.saanut yliluonnolliset voimat. Hän
tunsi, kuinka jalat jäätyivät, kuin­ka
kädet jäykistyivät. Kasvoille
hyytyi lasimaUien kuori. Silti hän
kahlasi nietosta, kunnes oli tukki-ka.-
x)illa ja kovaksi tallatulla tiellä.
"Olen pelastunut," härr^mutlsr It-tselleen
ja alotti hitrjam Juoksun.
Kuutamon ' sjrniiyttämät varjot
tuntuivat juoksevan kilpaa kans­saan.
Kirjava kuvasarja vilisi a i ­voissaan
nälän, vilun Ja väsymyk­sen
kanssa kamppaillun yön kau­huista.
Yhä soi korvissaan Alhon
kammottava parkaisu! "Me jatkam­me
matkaa!"
Bruno ei tiennyt, kuinka kauan
hän oli juossut. Mutta äkkiä, y l ­lättävän
äkkiä loppuivat voimansa
j a täydellinen lamaannus valtani
hänet.
Vastomaljesti Jalkansa kuljettivat
häntä kappaleen matkaa. Hän py­sähtyi
ja tunsi päätänsä huimaa­van.
Suunsa ehti päästää lyhyen
hätähuudon, ennen kuin hän kaa­tui
tajutonna tielle.
K u n Bruno Jälleen heräsi, oli hän
tukkikämpän seinien sisällä ja —
"lämpölses.';ä punkassa." Ympäril­lään
oli joukko parrottuneita i h ­metteleviä
kasvoja. Ne ollvaC k a i k ­ki
hänen työtovereitaan^ Hän o li
yöllä juossut kivenheiton päähän
iiitlykää yhteenr
niiiiiiiiiiiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiuiiiiiifiniiiui
XIV Vuosik. Voi J
o.
rt.
tti
DliraiDalaiset fascisdidnekset
Har jotuttaisivat sotalaitoksen avulla kaarti
taistelemaan kommunismia vastaan
LMIIIilllllllllillllillllilllllillllliltllllllllililllllilliilllllililliiiililililllllllHHIHllll
f JOS AUOHE MATKUSTAA SUOMEEN
= kirjoittakaa meille ja tehkää paikkatilauksenne sekä ilmoitta^
E kaa millä j^uhalla saavutte Montrealiih. Välitämme laiyai-'
E lippuja kaikille linjoille. Avustamme matkan järje-stäinijfessä
E vapaasti.
1 JOHN STAHLBERG
1 VAPAUS MONTREAL BRANCH
I 1196 St. Antoine St, Montreal, Que.
^.iiiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiiHitiiiiiiiiiiiiiHiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiti^
jr
U fSpssaaiia
Naiaillo ja miehille suosittelee kylpyjään. Etevät hierojat
tavattavissa.
AToinnat Keskiviikkona, ja torataina kello 3—12.
Perjantaina 1—12. Lauantaina 1—2 yolla.
• Snnauntaina 9 ap. 1 ip,
56—58 Widmer St, Toronto, OAt
Se !iäipyy näkyvistä.
Etumainen matkaaja kahlaa jääl­lä
kuin laumaansa johtava susi.
jonka voimat ovat ehtymättömät.
Toiset seuraavat perässään epätoi-
Neljä eriväristä kynää, punainen,
viheriäinen, sininen j a musta, jois­ta
jokaista voi käyttää, erikseen
mitä,, m i l l o i n k i n haluaa. Erittäin
käytännölh'nen tehdä muistiinpano­ja.
Kuten tästä vierestä olevasta
kuvastakin näette voi kunkin te­rän
asettaa sangen yksinkertaisesti,
ilman mitään vaikeutta. Kynässä
olevan kalenterin alla on pieni py­kälä
jonka asettaa vain haluaman­sa
terän värin kohdalle, työntää
kynän yläo.saa ulospäin j a s i l l o in
tulee näkyviin haluttu terä.
Kynässä myö-skin on selvä h y .'
vin näyttävä kalenteri. Ka­lenteri
on todenmukainen, ei ole
väliä mikä m i l l o i n k i n on vuosilu­vun
numero. Siis "elämänikäinen".
Kalenteri asetetaan siten että kk.
l-:sen päivän kohdalle käännetään
kalenterin yläpuolella olevaa pien­tä
rengasta h i i n , että v i i k o n päi­vän
k i r j a i n tulee l : s e n päivän koh­dalle
ja s i l l o i n on aina sen kuun
kalenteri.
Kynän yläo.sa sisältää varasto-
.säiliön. Ja alaosasta kääntämällä
suiopo-osan pois, voi kuluneen tai
katkenneen kynän helposti asettaa
paikoilleen. Kynän lyijyjä, nii3en
loppuessa, voi meiltä t i l a t a koska
tahansa j a maksavat ne verrattain
vähän. Kynän mukana seuraa E n g ­lanninkielinen
käyttöohje, mutta i l ­man
sitäkin voi kuka tahansa ky­nää
käyttää.
Kynät on valmistettu kestäviksi.
Ne eivät ole mitään lasten leluja.
Blnla $125
Postivapaasti lähetettsTiä k a i k k i a l ­le
Canadassa. Tilatkaa, tai käy­kää
ostamassa.
Vapanden KirjidiaDppa
Saomalainen Kaherrysliike Melba
318 Queen St W., Pub. AHelaide 0070
. Sähkökiharoita annetaan uusimman menetelmän mukaan^
Kaikkea alaan kuuluvaa työtä suoritetaan kohtuullisilla hin*
noilla. ,
Sulkeutuen arv. yleisön suosioon.
H U OM.!
Olen takaisin liikkeessäni. Myöskin on töissä ammatti*
taitoinen naisparturi, joten voitte saada tyydyttävän palveluk­sen.
Käykäähän tutustumassa.
J . O K S A N E N — Viipauden talossa, kaynt! siVoIta.
SUDBURY TAXI
PHONE899
Viisi umpinaista Studebaker autoa aina yleisön palvelukses­sa.
Kokeneet luotetut auton kuljettajat. Suomalaisia palvelee
suomalaiset. — Pitkille ja juhlamatkoille erikoishinnat aopl.
mukscn mukaan.
SUDBURY TAXI — PHONE 899
Autoasema postikonttorie vastapäätä Durham kadulla
J. V. VENHOLA
SUDBURY ONTARIO
Suomalainen Höyrysauna
Avoinna Joka arkipäivä kello 1 päivällä kello 12 yöllä;
Lauantaisin kello 10 aamulla kello 12 yöllli.
770 Aquedttct Street, Montreal. Que1»ee
SUDBURY.ONT.
SUOMALAINEN PALLOHUONE
A V A T T U 239 QUEEN ST. W.
Va.stapäätä St. Patrick St:iä, 2:nen ovi länteen
Prinsessa kahvilasta.
T U P A K K A A MYÖSKIN SAATAVANA
Toronto, Ont Tervetuloa!
-•f--*—— — — — — — — — — ~ — — — - — »JBLA
NORMRh COAL & WOOD CO.
KOVAA J A PEHMEÄÄ KOLIA — KOKSIA _ KOVAA JA
PEHMEÄÄ PUUTA
202 Mackey BIdg. — Puhelin 744, Sudbury*^
VA1'.AST0PAIKKA LORNE STKEET — PUHELIN 8 r t . -
kämpästä ja eräs valveilla ollut
mies kuullut hätähuutonsa. Hän
jäi elämään, mutta .sai kamppailla
eUnästään moniviikkolsen taudin
kanssa, ennenkuin paleltuneet jä-sensä
tulivat erttiselleen. Kauan
jälkeen päUi hän toisti nukkuissaan
tuon kauhun yön huudon. "Me jat­kamme
matkaa!"
Alho ja Henry lepäsivät syvällä
jään alla koko pitkän talven. Virta
oli kuljettanut heidän ruumiinsa
kauaksi hukkumapaikalta. Vasta
seuraavan kevään uittomiehet löy­sivät
heidän Jäänöksensä j a hauta­sivat
ne aution erämaan multiin.
J. J A R V iS
ASIOIMISTO
Huone 108, Huron Chamber*: ...
Puhelin 2189 — P.O. Box 1181
SUDBURY, ONT.
Lakiasioita, asiakirjoja,
kansalaispapereita, siirtolaislniäi^
y. m.
Kiinteioiistolainoja
Voadittaissa tavattavana iltasiii -
nUnOITTAKAA ,