Vapaus, January 8, 1925

              f-,
»oJee pB.
jaen jg,.
aea iao.
N» 4 IVggtofaa, taauaaL 8 iiu — TIiBR. tot. 81h. \SB&
Rahaa teneen
Korsd
. 39.00
Dollarista
LXHETYskuLUTt
4§e lähetyksistä aUe $30.00,
50e lähetyksistä $30--$59.99
asti, 75c lähetyksisät $60.00
—$99.99 ja »$1.00 kaikilta
f100.00 taikka sitC saorem-milta
lähetykaltä; Säfakdsano-malähetyksUIe
on kolat $3.80.
Torontossa ottaa rahaväli-tykfiiS
vastaan S, G. "NEIL,
967 Broadview Ave.
Sodboryssa ja ympäzistöllä
asovat voivat käydä Vapanden
konttorissa tiedostamansa eri»
koiskorssia. .
Laivapiietteja myydään.
' Tiedostakaa pilettiasioita.
VAPAUS
Box 69. Sudbory, Ont
me ja vuoden jo «Uni «Heirtkin, IteTOmaane maJanamine kuljettaa.
sd(i caonss «aoai «nairtmiect
3^ txlindden niin «fnw>ni»eBH kaia
ItenkinrBtilfin., Olepme voineet «•>
dalihesparisatalaicBixen jssemnäi-xin
sekä sanoaalebtemme Inldj»'
konnan kasvamaan imonuttsvan
snoiesti, joka todistaa että joukot
ovat ymmärtäneet meitä, kodca o-vat
toimintaamme niinkin hyvin
vastanneet Samaa voimme sanoa
aineeHisesta kannatoksesta. T^os»
ta. jonka ostimme ilman että olin
meillä oliot mitään pääomaa, on
saato maksetoksi pois kaildci.^ve-riiainat
sekä samoin kaikki ne kos>
tannokset mitä joodoimme maksa­maan
taloa korjatessa.' Tässä kai-
IffaVtBirfs fcailäkin saiaoM «aan ta-kaiidn
senjäUceen kon ofinjDCtt « » •
kessa on tietenkin oliot mokana
jookot, jotka ovat asemamme ym­märtäneet
ja kiitos siitä heille, toi­volla
että vastäisoodessa voisinmte
pQa yhteisymmärryksessä' sooren
yhteisen työmme hyväksL Samalla
on se harmaa pilvi, joka Arthorissa
muotaigan voÖden jookkoja häl-vi|
B8^^. vähitellen alkanot haihtcia ja
taasen voidaan roveta ajattelemaan
soorempien jookkojen yhteisymmär­rystä
keskenään ja että näin olisi
siihen työhön meidän kaikkien nyt
saarin voitto-osinkpmme. Tämä to­sin
onkjn meidän näin vuoden, vaih­teessa
tarkistettava mitä olemme
tehneet koloneen vuoden aikana.
01mmek<a' edes osaksikaan tehneet
sitä .työvänluokan valistamiseksi,
kuin miitä olisimme voineet, tai o-lemmeko
sen Gcommonismi idun,
mikä meissäkin on, antaneet maat­taa
sokeaksi penikkatautimaiseksi»
miksi Lenin I nimittää sokeaa, yksi­puolista
kommunismin ymmärtämis­tä.
TäBaisen kähsahduksen voim­me
tehdä ja silloin kun sen olem-^
me tehneet, niin karkaiskaamme
itsemme kaikesta kuonasta puh­taaksi
ja tehkäämme uusi päätös
tänä vuonna, että > teemme kaik­kemme
työa tasavallan saavuttami­seksi
mikä on meidän päämääräm­me,
niin sillpin olemme tehneet
vuotisen katsahduksen niinkuin työ­läisenä
sen voimme tehdä.
Uora'vuosi antakoon meille lisää
velvoituksia Ja lisää toimia sekä
samaÖa voimaa ymmärtämään maa.-
ilman nykyinen tilanne ja sen jäl­keen
toimimaan itsemme ja koko
työväenluokan , hyväksi,'- ja jos tä­män
teemme niin silloin taas ensi
uutena viionna voimme ehkä kirk­kaammin,
katsella kuin mitä mah­dollisesti
nyt katselemme ' outta
vuotta i&lkaessamme.
' - Osastomme toiminta, jos siitä
taas muutainan sanan pakisisi, kosr
ka on vuosi kulunut-kun olemme
toimineet andessa paikassamme, eli
sanoaksemme, omassa • talossamme,
jonka olimme pakoitettu rakenta­maan
entisen talomme rinnalle, jos­ta
nykjriset .taloa omistavat antoi­vat
meille häädön,, eikä millään eh­dolla
antaneet minkäänmoista toi-nlintaoikentta
meille, vaikka use­amman
kerran käännyimme heidän
puoleensa, saadaksemme osaksikin
toimintaoUceutta^ talossa jossa kyl­lä
oUsi ollut tilaa mplemmillekin,
joa niin. olisi tahdpttu. Kaikesta
huolimatta. olenune kuitenkin S a ­neet
nsrt taas oman katon pääUem-jo
ryhdyttävä, eikä vitkastellen piy-syteltävä
sivussa.
Torpan tytön kosto, joka esitet­tiin
- jouluna osaston näyttämöllä,
esitetä^ toistamiseen Will:iamin o-saston
talolla lauantaina, 10 päivä­nä,
joten, jokaisen on tultava, jotka
jouluna ei Arthurissa päässeet kat-j
somaan. Sisäänpääsykin oh vain
35 senttiä. .. . ^
Eri jnMaioiininta
BENALTO, ALTA.
an johdorta tduuet protestin. Saa­vuttuamme
Moskovaan oli siellä
juorj paraikaa aoori teoUisosanäyt»
tdy. HalHtaksen toimesta annet­tiin
mnlle vapaat katnvaonolipot
sekä pääsylipot näyttelykentiUe.
Olimme Moskovassa kaksi viiUcMu
Sieltä matkustimme 48 tonnissa jo-nalla
^osehefkaan. Siihen loppoi-
The Red Deer Advoeat«-iehdess»
kirjdtetaan Hepry Kinna j a Paul Ma|:-
feus nimisten miesten niistä ha­vainnoista,
joita he plivat tehneet
Venäjällä käydessään, m. m. seu­raavaa:
.
"Kuten tunnettua läksivät Kinna
•ja Matteus Eckvlllestä elpkuulla
1923. Heidän matkansa päämäärä­nä
oli eräs maanviljfelyskommuuni
Venäjällä, johon eräitä tpisia P U
täältä jo lähtenyt aikaisemmin ke­väällä.
Tuo kommuuni gijaitsee
Kuben maakunnassa, npin 14 mai­lin
päässä Kuschefka nimisestä kau­pungista
Kaakkois-Venäjällä. Kun
Henry Kinna joitakin viikkoja sit­ten
palasi Venäjältä, oli tämän kir^
joittajalla tilaisuus puhutella häntä
ja koetan 8euraava8sa^.esittää hänen
selostuksiaan niin tarkoin kuin mah­dollista.
;
"Matteus ja minä läksimme New
Yorkista Baltic-Amerikan ylin jän lai­valla.
Ostimme matkalipun Lenin­gradiin,
vaan joissain määrin, epä­onnistuneen
matkan jälkeen jou­duimme
-astumaan maihin jLibaussa
Latviassa. Matkalla ollessamme
kuulimme sellaisia huhuja, että sij-hen
aikaan kun neuvostohallitus
paraikaa kansallistutti yksityisomai­suuksia
m.' m. sekin laiva, - jolla
matkustimme, olisi livahtanut pois
venäläisistä satamista, jonkatähden
se ei nyt uskaltanutkaan mennä Le-»
ningradiin eikä muihinkaan: venäläi­siin
satamiin.
"Moskovaa^ meidät lähetettiin
rautateitse. Matkatavaroita oli hy­vin
vaikea saada pakaasivaunuun.
Meidän täytjri maksaa viisitoista
Canadan dollaria siitä, että saimme
taistella hTnri, kun ollaan voitok­kaan
nousun vaiheessa, vihollisen
ollessa eristettynä ja kapinan leyi-teessä
joka suunnalla. Sellaisina
hetkinä tulee - jälkeenjä^eistäkin
sankareita."
•t , • • , -
Stalin myös osottaa, kuinka
Trotskilla vähä myöhemmin, Bres-tin
rauhan allekirj ottamisen aika­na,
ei riittänyt rohkeutta eikä lu­juutta,
hetkenä jolloin vallaniku-1
monsta oli puolustettava, kun se
oli SDuressa vaarassa ja kun sitä
vastassa olivat vuorenkorkuiset vai-i
feeudet Silloin Trotski hermpstui
-eikä uskaltanut seurata Leninin
viisasta, kyhnäjärkistä neuvoa. -Sii­nä
Trotskin rohkeus petti.
yiela on meillä sankaritaru
Trotskin voitokkaasta taistelusta
kianSalaissodan aikana venäläisiä
vastavaDankumouksellisia vastaan.
Koinka on tämän asian laita? .
VaarälBsinariat vastavallankumo-'
okselHset, kuten tunnettua, olivat
Koltshak ja Denikin. Katsotaan-päs,
miten Trotski "johti" puna-arroeijaa
heitä vastaan.
KesäHäv: 1919, kun Koltshak oli
Ufan- kaapungin läheisyydessä,
\ Uraalin länsirinteillä, kdcoöntui
keskuskomitea neuvottelemaan tais-
•telemisesta Koltdiakia -vastaan.
Trotski ehdotti hyökkäyksen häntä
v a s t a a n pysäytettäväksi Bjälaja-yirralle,
lähellä Ufaa,^ja joukot
heitettäväksi etclärintamaBe Deni-i
d n i ä vastaan. Näin olisi jätetty
Uraalf satoine tehtaineen, voimak-
Icaine iöyhäiistöineeh, -_rautatieverk-koineeh,
KoltShaMn käsiin pitem-maksi
aikaa. Siten olisi tämä saa­nut
mahdoHisunden paremmin va-iröstautna
yhä vaikeammaksi kukis­t
a a : saan hylkäd keskuskomitea
Trotskin ehdotuksen, pitäen hänen
BOOBBitehnaansa huonosti harkitto-n
a l Päätettiin kaikkein ensimäisek-ma)
aa Koltshak Siperian tondroiBe
ja aroille.' Vasta sen jaesta oK
Voimat keskitettavl etelärintamalle.
Silloin jättää Trotski mielenosotuk-seUisesti
erohakemuksensa. Siihen
ei keskuskomitea suostunut, ei anta­nut
hänelle eroa. 'Mutta Trotskin
kannattaja, silloinen ylipäällikkö
Vatsetis eroaa. Klamenjev valitaan
ylipäälliköksi. Ja siitä hetkestä
lähtien IVotski ei puutu ei tartu
itärintaman taisteluihin. ' Koltshak
voitettiin, ilman että Trotskille tu­lisi
minkäänlaista kunniaa häneni
voittamisestaan. )
Sitten tuli Denikinin vuoro, syk­syllä
19191 HyöUsäys' Denikiniä
vastaan-epäonnistui. Denikin val­taa
Kurskin, valtaa Orelin. Trotski
kutsuaan etelärintamalta keskus­komitean
kokoukseen. Keskusko­mitea
toteaa tilanteen vaaralliseksi.
Päätetään lähettää etelärintamalle
uusia sotilaallisia voimia, uusia so­tilaallisia
avustajia — ja kutsua
Trotski sieltä pois. lUtidet sotilas­johtajat
vaativat jyrkästi, että
Trotski "ei saa sekaantua etelärin-taman
asioihin".'Sen i^rästä "feots-ki
ei ota osaa etelärintaman. sota-liikkeihin.
Siten koko voitokas
kin noidan jonamatkamme.
"Meitä ennen mennyt ryhmä oli
laittanet kontoon aseita rakennuk­sia
asannoiksL Heidän^sinne saa-poessaan
oli siellä oliot jälellä u -
noastaan sodan aiheuttamia rauifi-öita.
Siellä oli entidä auringon
kuivaamista savesta rakennettnja
huoneita, joiden seinät vielä olivat
hahmollaan. Noo savirakennukset
oUvat 26 jalkaa pitkiä ja 16 jal­kaa
leveitä.
"Kommuunilla on hallussaan 900
desjatiinaa maata — d^sjatiina on
7,2 eekkeriä —- johon aiotaan hank-<
kia lisämaata siksi, kunnes v.kom-muunin
haltuun saadaan 2,200 des­jatiinaa.
Maamittari ei ollut vielä
käynyt ^ siellä silloin, kun minä siel­tä
läksin. Liittohallitukselle ei ^tar­vitse
maksaa mitään maasta, .vaan
paikalliselle tai kunnallishallituk­selle
täytyy maksaa 50 senttiä eek­keriltä.
Koneisto, jonka, ensimai-nen
ryhmä osti New Yorkista, saa­pui
perille niin myötään, ettei sitä
ehditty käyttämään lainkaan sinä
vuonna. Siitä huolimatta kasvatti­vat
»he paljon kaikenlaisia kasvik­sia.
' Vuoden 1923 kesällä avasivat
he viljelykselle 270 desjatiinaa,
josta sitten saivat sadon viime ke­sänä.
Ssnlisäksi me avattiin vielä
220 desjatiinaa, josta saimme kor­jata
1,700 puudan sadon — yksi
puuta on 36 puutaa. Ohria me
saimme 2,200 puutaa, rukiita 600
puutaa ja kauroja 360 puutaa.
Kauraa siellä ei vielä yleensä pal­joa
kasvateta, mutta sen kysyntä
näyttää olevan vasta justiinsa alus­sa;
siitä huolimatta maksetaan siitä
sama hinta kuin vehnästäkin. On
nettomuudeksemme me menetimme
noin 500 puutaa vehnää, joka sjrt-tyi
palamaan puimakoneesta lähte­neestä
tulesta J a joka tuhoutui pui­mattomana
olleii. Meillä oli kol­me
International Harwe8ter Com­panyn
öljytraktoria (petrolepmin
hintana on 9 senttiä galoonalta,
gasolihin 6 senttiä ja raa'an^ öljyn
4 senttiä ja suuremmissa määrin
ostaen oli se vieläkin helvempaa),
joiden koko oli 16—30, myöskin oli
meillä^ traktoreilla vedettäviä auro­ja.
Meillä oli yksi Case-tekoinen
höyrykone, kooltaan 65—85, yksi
puimakone, kooltaan 36—58; kaksi
20 vaon kylvökonetta; kaksi itse-sitovaa
leikkoukonetta, Mac-Cor-mick
tekoa; tavallisia ja kiekko-äkeitä;
kolme niittokonetta; hara-vlikoneita
y.m, " v
Kun minä;läksin sieltä viime lo­kakuussa
oli meillä- silloin .15 l i e -
vosta, 18 päätä karjaa ga 70 si­kaa.
Kommuunin väestöön kuului sil­loin
20 miestä, 9 naista j a 12 las­ta;
viimemainitut kävivät koulua
lähellä olevansa kylässä. , .
Tuon kommuunin järjestämisessä
oli tehty erhetys siinä, kun siihen
oli otettu sekä kaupunkilaisia että
maalaisty^estöä. Heidän oppl-ipäinsa
erilaisten elämäntapain täh­den
asiat eivät luistaneet niin ta­saisesti,
kun -dlisi ollut toivottavaa.
Jokainen kuukausi pidettiin kokous,
jossa valittiin kolme peräähkatso-jaa,
sekä suunniteltiin töiden y.in.
toimien järjestämisestä. Päätökset
tehtiin äänten «enemmistön perus­teella;
Kaupunkilaiset, jotka oli­vat
enemmistönä, saivat melkein jo­ka
kerta tahtonsa läpiajetuksi.
Kommuunin jäsenistä pii ainoastaan
viisi farmaria, toiset ollen sellai­sia,
kaupunkilailfcyöläisiä, jotka oli­vat
aikaspifimiri matkustaneet Yh­dysvaltoihin,
josta sittemmin olivat
palanneet takaian.
"Sikäläinen ilmasto, ollen melko
kosteaa j a herkkää malariakuumeelle,
ei lainkaan sopinut minulle.. Lu­kuunottamatta
Henry Moro nimis­tä
miestäj olivat kaikki kommuu­nin
jäsenet joutuneet yksi toisensa
jälkeen sairastamaan,' josta. laon-nollisesti
konunuuni kokonaisuudes­saan
kärsL
"Edellamalnittiijeri vaikeuksien
tähden jouduimme me,-" minä ja
Matteus eroaman kommoonista ja
palaamaan takaisin tänne. Mutta
lukuunottamatta edellämainittuja
vaikeuksia, jölka värinään tulevat
vähitellen poistetuiksi, näyttää
kominaunin tulevaisuus lupaavalta
ja tulee se varmasti onnistumaan."
Kulkuneuvoista, yleisestä tilan­teesta
sekä palaumatkastaan sanoi
**Hatlitalnfn vakaamni Ja tebol-waxm
oH hoomattavima jdca poo-
It^a. &ui mini Biiapiin matkoa*
taemani pytfhdyia Modcovana. oU
minidla tilaisons aihdi kaoloisa
Kremlin, jonka monet Icopokatot
kintelivfit aoringonp>isteema: n<d-den
valtavain rakenaokaen katse­leminen
oli Booremmoista. Vaan
nikyi sielUi myöskin baonoua kan­nossa
olevia kataja sekä lasitto­mia
akkonareikiä. Palatessani en
kylläkään olisi voinnt tontea
kaa samaksi. Kataja oli hoomatta-vasti
korjatto, laskemalla ne nelis-kolmaisista
kraniitin palasista, ik
kanat oli~iutetto kantoon ja ra
kennokset maalatto.
"Paluumatkani' kolki Latvian,
Saksan ja Belgian kautta. Saarilla
höyrylaivayhtiöillä on toimistonsa
Moskovassa, num. C. P. Bdla on
siellä toimisto. Kaikissa hallituk­sen
virastoissa tnossa suuressa
Moskovassa kohdeltiin meitä sää­dyllisesti
ja kohteliaasti, mutta
päinvastoin , oli asianlaita suurten
kuljetusyhtiöiden toimistoissa. Lat­vian
Jäpi palatessamme kohdeltiin
meitä kuin karjaa. Saksassa olivat
ihmiset hyvin jrstävällisiä ja Ber-linissä
ollessamme oli meillä tilai­suus
tutkia keisari Vilhelmin palat^
sia "Under den Lin(ien'issä" neljän
kultamarkan maksosta. No belgia­laiset,
joiden kanssa jouduimme
kosketuksiin, näyttivät olevan hy­väntahtoisia,
mutta eivät olleet niin
3rstävällisiä kuin Saksalaiset"
— J . E. L .
DUNBLANE. SASK.
hyökkäys "^nHdniä vastaan suori-tetaan
ilman ;Trotslda,kunnes^^^T^^ m. r*^ur^vaa:
na-aimeija saapuu Mnstallemerelle,
Donin Rostoviin Odessaan asti.
Tästä näkyy, että puna-armeija
voitti vaaraUisimmst ja voimak­kaimmat
vihollisensa ei vain ilman
Trotskia, vaan. vieläpä vastoin hä­nen
suunnitelmiaan ja ehdotuksi-aan.
Sen ohessa käy-tästä selville,
että kunnia vastavaUankpmouksen
kuBstamisesta ei ole tuleva kenelle-komitean
ansioksi, joka etevimpäin
bolshevikien muodostama ° vanha
"Oli erittäin mielenkiintoista kat­sella
rantateiden ratapihoilla ma­kaavia,
käyttökelvottomia veturei­ta.
Minulle kerrottiin, etteivät n6o
veturit olleet sen veroisia, että nii­tä
olisi liannattanot korjata, kos­ka
ne olivat vanhanaikaista, poilla
lämmitettävää maDia,..' Nykyään
käytännössä olevat vetarit ovat.;Mb-gul-
mallisia, suuria jättilaina, joita
lämmitetään joko raa'aUa tai poh-kään
yk£atyiselle henkilölle, vaan distetolla öljyllä. Vetarit ovat
on se lnet*ava,^ngasen
tai ruotsalaista tekoa. Matkustaja-vaunut,,
näkyivät olevan . audelleen
kuntoon laitettuja, olivat hyvässä
kennossa ja pohtalta.' Kon minä
kaarti on voittanut suuremmat vair
keodet kuin mitä millään j^rjgstöllä
mailmassa on öUut vastassaan.- ,^ ensin saavuin Knsehefkaan, toli.sin-
Nämä esimerkit riittäaciyit-^p^, idnosstaan kahdeksan jonaa voo^
tamaan eräiltä porvarien . j i d c ^ i i i ^ sdkaodes^ ' -mmtta poislähtiessäni
halon käyttää Trotaki^fö^, Jä^i»-pi!l apae io iuofiA.^ voorokao
räpcraifflin tarkoito^iöÄ.- .
' Aavilckomaanviljeiijit vallanku
mbuttiella. Täytyy. , ollakin melko
paksu omatunto, joka ei nyt jo
ottaisi ja ajattelisi jotain että mis­tä
johtuu maanviljelijäin kriitilli­nen
olotila ja huomatessaan syyt
siihen myöskin ajattelisi ulospääsyä
tuosta epäinhimillisestä olotilas­ta-
Maanviljelijät aavikolla ovat an­taneet
epäluottamuslauseen juma­laisesta
johdatuksesta ja alkaneet
enempi luottamaan omiin järjestö-voimiinsa
järjestäessään näitä talou­dellisia
asioitaan. , ,
Kuunnellessani erään kerran Far-mers
nnion "delemten" . E. Bol-tonin
puhetta, punui hän aivan
kuin meikäläiset Kommunistipuolu­een
puhujat, selostaessaan maanvil­jelijäin
asemaa nykyisen järjestel­män
vallitessa ja ulospääsyä tuosta
tilanteesta.
Johtui mieleeni puhetilaisuuteen
saapuneet suomalaiset vapaussaik-karit
että mitähän vapaussaikkarit
ajattelisivat jos ymmärtäisivät tuon
puheen. He tietenkään eivät voisi
muuta ajatella — jos nim. he y-leensä
mitään ajattelevat — kuin
että sam,aa. l i i k e ^ ] ; kaikkialla, kuin
Suomessakin kommunistinen liike
jota he vapaussaikkarit olivat Suo­men
porvariston mukana tukahutta-massa
vuotena 1918. '
• Panee ajattelemaan, että olisiko­han
pojat täälläkin valmiit myy­mään
itsensä kurjasta shillingistä
porvareille jos täälläkin tilaisuus
siihen tarjoutuisi. Vieläköhän oli­sivat
valmiit samallalailla rusikoi­maan
kuin silloin siellä valkpisessa
tuhatjärvien suoperuköilla, tukahut-taen
työläisten ja maaitaviljelevän
väestön nälkä ja vapauden kaipuun
verivirtoihin? Ainakin mitä olen
tullut huomaamaan heidän käytök­sestään
täällä '•— ja mitä heidän a-jatustensa
tulkki Canadan Uutis^
riepu osottaa — saa siitä sen • kä­sityksen
että porvarit voivat vielä­kin
käyttää heitä, nyrkkinään yrit­täessään
tehdä se, mitä heillä teetti
Suomen porvaristo ;takoa nälkä työ­läisten
vatsoista ja järki päästä,
mutta vieläkin helvetiUisempiä kei­noja
käyttäen ja kokemuksesta op­pineina.
. . Onhan heillä Canadan
Uutinen oi vana. oppaana ja kun sii­hen
vielä lisäksi saadaan joku rys­sän
Nikun verikenraaleista niin kyl- sellaiset tehtävät.
SUAäbttg. JCrt^pattefceiMMi «mol-loiaBn.
e! vaan riitoin Inm he tar­vitsevat
kananaan niofau?
Matta ariaan. Onko Canadan
maanviljelijiUi syytä jirjestiytyä?
JärjestiytyvitkS fae vain oikkoU-Iäkseen,
ilman piruottaan? Ei suin­kaan
seoraoksia ilman syitä, onhan
farmarit nyljettynft poiUe paljaille
korkeilla vmilla, korkeilla kone-y.
m. maksoilla, ja jos farmarilla
on jotain myytävää niin saa sen
myydä pilkkahinnalla. Jos farma-'
riUa^ei olisi ihmistontoa että hän
vaan^ tekisi työtä, nokkaisi ja toi­sinaan
täyttäisi mahalaukkonsa jol­lain
ravalla, cHisi hän tannotoin
loontokappale jolla ei ole järkeä
eikä intohimoja. Hän olisi tuomit­ta
perikatoon.
f^urmarin elämä on kyllä niin
alas painetta ettei monellakaan ole
niin paljon kapitaalia että voisivat
yhtyä Canadan Farmers unioon,
niin kernaasti kuin > haluaisivat sii­hen
yhtyä ja vaatteetkin * niin rie­kaleina
että lamppujen kokooja ei
maksaisi niistä viittä senttiä i
M. We8t
Sota
Kirj. Antero Virta.
Lantölemmen esimiehen poika,
Severi, oli sotapalveluliseen lähdös­sä;
Poika oli kasvanut kotosalla,
oli hiljainen ja kiltti ja aherteli
uutterasti isänsä laajoilla vainioilla.
Pojassa ei ollut oikeastaan mitään
vikaa ja kunnon miestä hänestä
sopi toivoa.
Nyt piti hänen lähteä garnisoniin
ja 66 pii Severistä hieman vaikeata.
— Nop, ppikaseni, olethan sinä
aina osoittanut isänmaallisuutta ja
urheata henkeä, sanoi esimies Ikä­valko.
— Reippaasti vain temppuja
tekemään, ja sinusta voi ^ l l a ken­raali
taikka sotaministeri.
— Kyllä minä vaan sorkkisin
suota ja paimentaisin vaikka lehmiä
enneiflcuin olisin kenraalina ja so-tahinisterinä.
£>ikö se sotahomma
aina ole vähin joutavaa?
— Johan sinä nyt, Severi, puhut
päättömiä. Etkö muista, miten in­nostuimme
vapaussodan aikoina. Si­tä
korkeata isänmaallistunnetta en
unohda.
— Kyllähän isä taisi innpstua,
mutta eipä lähtenyt mukaan ja mi­nä
makasin jalka sairaana.
— Niin, n i i n . . . niinhän se oli
. . . kaikki eivät pääse....
Esimies Ikävalko räpytteli silmi­ään.
Se taisi olla, että poika pe­loissaan
löi kirveellä jalkaansa ja
hän ei -tosiaan halunnut sinne hen­keään
kaupalle. Ei, ihminen voi
kyllä innostua muutamista asioista,
mutta henki hänelle on kallis,
Severi meni suorittamaan sota­palvelustaan
ja mies hänestä siellä
alkoi kehittyä. . Kohta alkoi tulla
rahanpyyntikirjeitä isäukolle ja kun
palvelusajan lopulla ei ukko erää­seen
pyyntöön lähettänyt) kirjoitti
poika: "Eikö isä ymmärrä, että
reilun sotamiehen .täytyy" vähäh
ryypätä ja harrastaa naisasioita, ja
se kysyy rahaa."
Ukko läiietti, mutta itsekseen ki­rosi.
Jopa taitaa olla pojassa^ muu
takin henkeä kuin isänmaallisuutta.
Poika palasi garrisonista todella­kin
reipastuneena. Sille täytyi he­ti
teetättää lankisaappaat, ja kädet
housun taskuissa se kuljeskeli kyläl­lä
naurattelemassa tyttöjä. Naapu­rit
jo alkoivat tehdä valituksia.
"Miten ihmeessä sinusta on sel­lainen
tullut?" sanoi _Ikävalko po­jalleen,
"Kyllä sitä oppii", vastasi Severi
eikä lähten^rt enää suota möyri­mään.
Sanoi kuuluvan rengeille
iiia «opMNiM anna «sttamaaa.
tm iiHtoia.
Semi lihti »etaiStt ja p»lari
sielti paba iiacva Jalassa. Se oli­kin
aattnnnt hyvään aikaan, silli vi­ranomainen
oli jo Severiä hake»
massa jonkko-osastooa.
- Näette nyt, että hänessä ei
ole miestä lähtemään, sanoi Ikä­valko.
^
— Jätetään siloi, kon haava pa­ranee,
joka näyttää muuten mität­tömälle,
sanoi viranomainen j a pois­tat
i
— On siinä mokomaa - tarpeekd
ja jos niin tiukalle tolee. lyön vaik<
ka koko pulikan nurin, ennenkoin
lähden sinne.
Lääkäri toli totkimaan haavan.
•— Se on verrattain'lievä. Parin
viikon perästä voi Severi' lähteä rin
tamalle, sanoi tämä.
—- Ei se käy, ei mitenkään^ Se­veri
on ainoa poikani, enkä häntä
raajarikkona anna mielettömän so­tainnon
saaliiksi.
— Mutta isänmaan vaatii
— Isänmaa? No nyt on helvetti
Hiiteen semmoinen isänmaalliauus,
joka vaatii tappelemaan. . E i , kyllä
teidän pitää auttaa Severi jäämään.
- Sitä en voi.' Korkeintaan si­ten,
että lyhentäisimme hänen nilk-kojaan,
mutta ehkä hän haluaa pi
tää jalkateränsä.
—- Te olette raaka, tohtori.
— Aika vaatii.
Lääkäri poistui ja Ikävalko. jäi
Severi-pojan kanssa neuvottele­maan.
- Hyvä. Kun kerran lääicäri on
tuollainen taipumaton sika, tulen
toimiin kyllä itse. Kun jalka alkaa
parantua katkaisen kyynärloani, sa­noi
" Severi.
— • Jos sota jatkuu, ei sinulla
näinollen ole yhtään tervettä vjäsen-!.
tä sen päätyttyä. *
- No, mutta säästyyhän henki,
sanoi Severi topakasti.
lä saamme järjestyäkin tiukasti jos
mielimme voittajana suoriutua moi­sista
raatelijoista. Nyt olisi mie­lestäni
vapaussaikkareilla kylliksi
aikaa tuumata tätä maailman kie-rpiitta,
että mistä johtuu heidänkin
nykyinen työttömyytensä jia., kurja
tilanne, sillä pidän heidänkin tilan
nettaah'luonnottoman kurjana, sil
loin kun Suomen porvaristo lakka­si
heitä tarvitsemasta. Työläisten
vaatimukset Suomessa knn . tulivat
toistaiseksi tukahutettua, niin jou­tivat
vapaussaikkarit lähteä vaikka
sinne, missä pippuritkin kasvavat.
Ja he tulivat Canädaan nauttimaan
työttömyydestä entisten työttömien
lisäksi. Kuten sanottu, nythän oli­si
aikaa opetella järkeilemään "ettei
teitä voitai?i enempi käyttää rosvo-järjestelmän
verikoirina, rosvosaa-liin
uskollisena vahtihnrttina, sillä
kuka tietää, kuinka pian täällä työ­tätekevä
lapkka Joutaa puoinsta-m
a a n n i i ^ maan rikkauksia, joita
työtätekevä luokka on koonnat,
kansan j a maaUman yhteiseksi hy­vin
voinniksi. Silla kuka tiesi mil­loin
kani^lqrUääntyy kaikenmoisiin
keinottelijoihin, maan rikkaaksien
rosvoöjiin ja itse ottea hallttosoh-jot
kädinsä.
Vieläkö aijotte oUäTherrain tun­nottomina
pclinappnlpina, omien
työläistoverienne hirttämisissäT Jos
Inolette että teillä olisi jotain yh­teistä
herraanne^;: kans^, mepkää
silloin heidän joolikoonsa asnmaaa
kaopunkien hienoihin hotelleihin.
Jos ei mooten niin koittakaapa vaan
pilai) vaoksi tarjota itseänne asonto-toveriJosi
vaikkapa^. vaan nyt sellai-eslle
herralle koin teidän valkoinen
Muutaman ajan kuluttua jo Ikä­valko
työlästeli pojalleen:
— Sinun pitäisi todellakin häve­tä.
Minä olen koonnut omaisuuden
ja sinä hävität sitä, etkä enää aio
tehdä työtä. Mitä isänmaallisuutta
luulet tällaisen olevan.
— Niin, mutta minunhan. pitää
käydä asekunnassa harjoituksissa
vähän väliä ja sitten on fasekunnalla
huveja ja kaikkea puuhaa^ ja kaik­ki
sanovat, että se on isänmaallis­ta,
virkkoi poika,
— Mutta kuka piru sitten töitä
tekee?
— Hengit ja piiat,
— Vai niin. Mutta kun ne eivät
lurjukset tee mitään, jos ei ole ta­lon
miestä mukana. Ja kohtahan ei
saakaan renkejä ja piikoja.
Näin vierähti taas -muutama aika
ja jossain rajalla oli s^jntynyt ka­hakka.
Varovaisuuden vuoksi kul­jetettiin
sinne sotaväkeä ja Severin­kin
ikäluokka käfAcettiin aseisiin,
Severistä ja hänen isästään tuli
yhfäkkiä ystävät.
— Mitä hittoa ne nyt rupesivat
kahnaamaan. Tulee vielä oikea so­ta.
Ja 'nyt sinunldn pitäisi lähteä,
sanoi Ikävalko.
— Ei, pirunsoita, niinä en lähde.
Kaiketi minun oin hotaistava taas­kin
kirveellä jalkaani^
— Niin, periaatteessaan sitä voi
kannattaa sotaa, mutta käytännössä
se on hiton il^vää. Minä vaan en
tahtoisi tolia metsäkukon tahi sian
tavoin ammnttiksL Jos minä koet*
taisin pohna lääkärimme kanssa, jos
"Kaikki ihmiset ovat täällä kau
huisKaan!"
G;eorg Eastman oli Juuri tullut
puodista, josta hän oli käynyt o»
tamassa kannullisen bentsiiniä au
toonsB, jplla hän perheineen ajeli
kptiinsä' pieinen merikaupungin
ympäri pientä ranskalaista siirto-maasaarta.
" '
Vahvistuksin odottavat he erään
Viktor Berardin kotiinpaluuta, tun­netun
rikollisen ja rosvon, joka
äskettäin on palvellut kymmenet
vuotensa Uudessa Kaledoniassa
Hän ön niin hirmuvaltainen, etti.
saaren alkuasukkaat miltei vapise
vat pelosta!"
"^Ehkä \me tekisimme viisaimmin,
jos laittauttaisimme autpmme «nsi
maiseen Jaivaan, joka näille maille
saapuu, ja ppistuisimme ennen kuin
hirmiivalta alkaa", .lausui Lenie
Eastman heikosti naurahtaen.
"Luulen tuon Viktor Berardin
olevan vain jonkinlaisen »tarun",
huomautti hänen miehensä kohant*
ten olkapäitään. , "Kuitenkin onnis­tui
minun saada jotain muutakin.
Puolimatkassa tästä eteläiselle ran­nikolle
on pieni vaatimaton maja­talo,
jossa me voimme kyllä syödä
päivällistämme ja viettää y^mme."
He jatkoivat autolla matkaansa
Ja tulivat'' hämärissä majataloon,
jota heille oli edeltäpäin suositeltu.
"Me kuulimme kaupungissa ker
rottavan eräästä sankarista ja snu-lurjuksesta,
jonka nimi on Viktor
Berard ja joka tulee piakkoin ko­tiin",
sanoi Eastman rouya Töur-nierille,
cmännöitsijälle tämän tar­joillessa
heille päivällistä.
" Oh hoh, niin. Se on hirveätä,
herra!" pääsi häiieltä hätkähtäen.
"Onko hän tosiaankin niin hirvitä
tävä?" ihmetteli rouva Eastman.
"Vai ovatko ihmiset peloissaan vain
kanojensa ja puutarhainsa takia?"
Rouva Toiimier huokasi syyään.
"Jos Viktor Berard haluaa ka­nanpoikia,
ei hän käy kanalassa
yöllä, vaan hän saapuu keskellä
kirkasta päivää taloon ja vaatii, et­tä
hänelle paistetaan, hänelle; vielä
sienien ja parhaimman kastikkeen
kera! Ei, rouva, el se ole pilapu-hetta.
Berard ori hirvittävä ihmi­nen.
Ryövääkö hän joltakin raha-kukicaron?
EU hän menee kaupun­kiin
ja vaatii sadoilta rahaa — ci
häh pelkäisi edes tuhatta henkeä!
Kun katu on ihmisiä täynnä, i l -
maantuu hän ja - kaikki — pysähty­vät
ja kalpenevat!"
"Mutta onhan teillä saarellanne
poliiseja!" huudahti rouva E^ttman.
Emännöitsijä sulki salaperäisesti
silmänsä.
Viktor Berardilla on, monta ys­tävää",
sanoi hän erikoisella pai­nolla,
"Ymmärrättekö? Eräät hä^
nen hyvät ystävänsä. olivat huomat­tavia
siirtokunnan mieliiä-"
Minä pidän seikkailokertomuk-sita,
rouva Toumier, matta Ionien­pa,
etten ensi yöoä saa mdcotolced.
Toivon, että laiva, jolla hän saapan,
ei oIC' täällä ennen 4nin me okm-me
päässeet pois."
Sen piti saapua Joori tänään",
vakootti 'emäntä osoittamatta eri­koisempaa
myötätontoa. , ''Viktor
ssaaa
Benvi vai Jo aBa
Eriia «idMtt fanrtttti
Tn«aiTtfr!W.
'«HaSoor fanssf mies tieUi yy.
aihtyen talon kohdalle Ja emlmifii^
sijä syöksjri vastaan.
"Hyvää Utaa, herraavikr/ kaja^
Isäntä syöksähti nyt «"«Vfi^ftr:
"Viktor Berardr hän miltei ks^
jahti pelosta.
Molemmat amerikalaiaei istoivat
ihmetyksesU hUjaa Ja odottavat
merkillisen rosvon lähestyanistä.
"Hyvä tervehdys Oostottaa, vaik-kei
olisiikaan lämmin. Kas niin. ol-kaapahan
nyt vähän iloisempi mi-non
palaustani. Ja laittakaapa
Toomier hyvä, poUolUnen Beanjo-lalsta
vuodelU 1896 pSytään.**
Hän heittäytyi ryökeästi tooUUe
pöydän ääreen ja tähysteH uteliaa­na
amerikalaisia nyökäyttäen alen- ,
tuvasti päätään tervehdyksekd. ;
"Hienoja matkustajia Europasta
tai Amerikasta, luulen ma", laosoi
hän äänekkäästi. "Sellainen seora
on minulle kunniaksi Toomier.
herrasväki ottaa mieleMän osaa m i ­nun
kolmeen pullolliseen Beaojo-laista.
*
"Tuhannet kiitokset, herra!" lau­sui
Georg Eastman, "mutta vaimoni
ja nunä olemme juori lopettaneet
syömisen ja aiomme vetäytyi^, syr­jään
rasittavan päivän jälkeen."-
^'Minä olen Viktor Berard, nä-nut
kyllä tunnetaan", sanoi mlea
tappelua haastavasti. "Kun minä
pyydän, ei olo tapana kieltäytyä,"
"Voimme juoda yhden lasillisen
viiniä herra Berardin kanssa", lau­sui
rouva Eastman sovittavastt.
"Rouva on yhtä armollinen kuitt
kauniskin", huudahti rosvo julkeas­ti
irvistäen.
"tournier ystävä, minä olen pa­lannut
rakkaille saarilleni tyhjin
teskuln. Minun täytyy> heti pyytää,
teidän apuanne. Tarvitsen viisitu­hatta
frangia. ;
Toumier pudotti pulloja pöytää»^
ja hätkähti.
"Armahtakaa, herra ' Berard 1*
pyysi hlTn murtunein äänin. "Te
tiedätte, ettei minulla ole edes näl­jättä
osaakaan siitä j a että jos an-.
taisin ^ tuhannen olisin mennyttä
miestä."
"Kyllä minä kohta otan «elyille.:
paljonko teillä on^ Toumier", «eUttil
rosvo. "Te tiedätte, miten •käsitte­len
valehtelijoita."
"Kaikkien pyhien nlmesBä, herra
Berard, puhun totta. Tahtoisitteko
saattaa häviöön kÖyhlmyKsen, Joka
on niin paljon raatanot hankkiak-.
seen seh pienen mitä mintiUakin'
on,"
"Kotsömme Jcyllä^ koinka suoreen-häviöön
köyhimysraakka joutua"»
mutls* rosvo. keinuteUen l^ääit
tuolilla. "Mieleen Jnolahtas myös-kri
olla paljon rahaa. Näkeehän
sen, että epätoivoinen asemani on
j^o hellyttänyt hienon roovan Ja hä­nen
miehensäkin. Ne tulevat avuk­sesi
Tournier. Eikö ' olekin totta/
että ne avustavat minua, äh, : et
millään vähäpätöisellä kahdellakym­menellä
tuhannella, vaan ssnökaam-;.
me yiidelläkymmen«llä tuhannella
frangilla?"
'Luulenpa, että laskette Ulaii
rohkeata leikkiä"^ lausui Eastman
rauhallisesti. "Minä kernaasti au­tan
hätään joutunutta mautamalla
frangilla, ' mutta vaimoni ja minä
olemme matkalla jo menettäneet
milteipä enemmän koin on • oUut
varaa, emmekä me ole lainkaan^ rik­kaita."
: • ;'
Rosvo levittäytyi pöydän yli ja
ilkkui amerikalaiselle. <
V Viisikymmentätuhatta frangia'^
lausui hän korostaen jokaista. t a ­vua.
"Rahat ovat maltettavat he­ti
tai menetän minä kärBivälllsyy^-,:
ni. Alkää puhuko enää tyhmyyk­siä."
" J a ellei nHtä suoriteta?" kysyi
'Eastman tyjmesti. .
Berard hörppäsi vilniään ja otti ^
sitten taskustaan revolverin, jonka
merkityksellisesti laski pöydälle,.
'No siinä tapauksessa",'sanoi hän
sitten, "ettei rahoja makseta tulee '
tästä jutusta melankoolisen traagil--'
inen." " '
"Kuulkaahan nyt, hyvä mles'%
Eastmanin ääni oli nyt, kun hän
näki vaimonsa kalpeuden, muuttu-not
vakavaksi, "minä en aio suorit­taa
teille tahoja. Tule Lon", kään-tjri
hän vapisevan vaimonsa puo-een,
"menemme huoneeseemme :ia
luomenna ilmiannamme tämän. mie­len
pdusille,"
Viktor Berard otti suuren re­volverin
pöydältä ja sormieli Kipa-sinta.
"Puhutte kuin amerikalainen : J a
hollu", sanoi hän kärsimättömiati
Eastmanille. "Älkää yrittäkökään
lähteä huoneesta. Jos menette VfeU
1(B päin, olette te huollat mies."
"Kieiiotte vaarallisen verkon ym­pärillenne",
selitti Eastman. ; HS-tiett
kasvonsa olivat käyneet jhA:
kalpeiksi kuin vaimonsakin.: "Ainoa -
seuraas tästä.on teille se, etta tei­dät
viedään takaisin vankilaan. H i - '
nä voin matkakreditiivilläni saad^-
amerikalaiselta konsolilta korikdii-taan
viisituhatta frangia.
. • t l
m
m
mt i
m
1
m
lii
1-^ I
i i
m
I
mm
m m
mm
(Jatkoa kahdejcsannella aivnQa.) m