Vapaus, November 28, 1922

              %im 2. Tiistaina, HiamsL28p.~Tuesday,Nov.28. No.
V A P A U S
Canadan snomalaisen työväestön äänenkannattaja, flmes-tyy
Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja, .
VAPAUS
(Liberty) ^ „ .
The only organ of Finnish Workerfl in Canada. Fub-llshed
in Sudbury. Ont, every Tuesday, Thursday and
fiAtorday.
Advertising rates 40c per col. Inch. Mmimum cnarge
£or slngje insertlon 75c. Diecount on standmg adverti8e3
fflaent. The Vapaus is the best advertising medium among
^e Finnish People in Canada.
Canadaan ykfli vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme kk.
i l . 5 0 ja yksi kk. 75c. , ^„ ,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
IÄ.ÖO ja kolme kk. $1.75. a-
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
aitsi asiamiesten joillg on takaukset. —
Umotushinta kerran julaistuista ilmotuKsi^§ta 40c.
palstatuumalta. Suurista ilmotuksista sekä ilmotuksistn,
joiden tekstiä ei joka kerta muuteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloilmotukset $2.00 kerta ja 50c. Iisaa
jokaiselta muistovärsyltä; nimenmuutosilmotukset 50c.
ierta, $1.00 kolmekertaa; avioeroilmotukset $2.00 kerta,
$300 (kaksikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lutaantieto-
ja osoteilraotukset 60c. Ikerta, $1.00 kolme­kertaa.
— Tilapäisilmotuksista pitää raha seurata mu-kana.
• .
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
kirjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-goonaHisella
nimellä.
J . V . KANNASTO. Liikkenhoitaja.
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lome St., Puhelin 1 0 3 8 . P o s t i o s o t e:
Box g9. Sudbury, Ont.
Berfstered at the Post Office Department, Ottawa, as
«cord class matter.
• Tiistain lehteen aijotut ilmotukset pitää o^la kont­torissa
lauantaina, -torstain lehteen tiistaina ja lauantain
lehteen torstaina-kello 3. '
Mailman vesivoimat
Suur Britannian Tieteellisten Yhdistysten vesivoi-makomitea
on toimittamiensa tutkimusten perusteella
julaissut raportin mailman vesivoimista. Tämän ra­portin
mukaan käytetään mailmassa 75,000,000 he­vosvoimaa
tehtaitten, aphkövalojen ja katuv^unujen lii­kevoimaksi;
21,000,000 hevosvoimaa rautateille, siitä
pois luettuna katuraitiotietiet 24,000,000 hevosvoi-niaa
laivaliikenteeseen. ^ .
Eri maiden vesivoimat Jakaantuvat seuraavasti:
viloissa,' on suuresti säikähtänyt pohjajoukkojen uusista
liikehtimisistä. Sen sanomalehdet ovat panneet toimeen
häivytyksen «kommunistisesta vallankumoushankkees­ta
», saadabeen oikeutusta röyhkeälle ja raakamaiselle
toimenpiteelleen näitä nälkäisiä työläisiä vastaan. On
sanomattakin selvää, ettei ole kysymys mistään vallan­kumouksesta.
On kysymys vain jokapäiväisestä leiväs­tä
näille työläisille. Mutta sekin on työläisten har­teilla
kävelevän loisluokan mielestä kauhistuttavaa val­lankumouksellisuutta,
kun rikkauksien luojat vaativat
vaikkapa vain paljasta leipää.
On kylläkin todennäköistä, että tällä jättiläis-liikkeellä
on takanaan luokkatietoisten työväen järjes
löjen agitationivoimat, jotka käyttäen tilaisuutta hy
väkseen, harjottavat valistustyötä näiden suurten työt
tömäin joukkojen keskuudessa, samalla kun avustavat
niitä taistelemaan elämisoikeuksiensa puolfsta. Eikäpä
parempaa tilaisuutta usein olekaan. Onhan niin mainio
tilaisuus nyt osottaa miljoonille työttömille raatajille,
kuinka, kun he ovat raataneet pitkiä työpäiviä viheli
äisissä oloissa ja luoneet kaikki tavaravarastot täyteen
rikkauksia, heidän pitäisi kuolla nälkään. Ja kuinka,
näiden työttömien työläisten vaatiessa leipää, Bönar
Law hallitus antaa heille kasakan piiskaa.
Englannin työväki äänesti äskettäin voimakkaan
työväen ryhmän parlamenttiin. Työväenpuolueen edus­tajat
näkyvät ottaneen työttömäin asian esille, vasta­tessaan
kruunun avajaispuheeseen. Heillä olisi mainio
tilaisuu? nyt agiteerata .parlamentissa Englannin mil­joonien
raatajien asian puolesta ja erikoisesti työttö­mäin
puolesta. Englannin työläiset, jotka äänestivät
nämä työväen edustajat parlamenttiin, odottavat heidän
nyt antavan apuaan joukkojen , parlamentin ulkopuo­lella
käytävälle taistelulle- Elleivät työväen edustajat
tule liittymään tähän, pohja'joukkojen taisteluun, pet­tävät
he valitsijainsa toivomukset.
ien bistoriaa
YhdysyalJat
Canada
Itävalta-Unk^rl
"7
Kehitetty
hevosvoima
' 7,500,000
3,38,5,000
570,000
1,500,000
1,250,000
1,100,000
1,250,000
650,000
750,000
200,000
Kokonais-hevosvoima
. . . . . 28,100,000
. . . . . 22,000,000
6,4^0,000
Ranska 5,587,000
Norja 6,500,000
RuQtgi ., 5,500,000
Italia 4,000,000
SvelN , . 1 . , . . . . , , . . . ,3,000,000
^akea 1,425,0.00
Suur Britannia 900,000
J" Kuten edelläoleva taulukko osol,taa, on Pohjois-
Amerika tässä suhteessa erikoisen edullisessa ase­massa,
Yhdysvallat ja Canada omaten yhteensä 51,-
00(^000 hevosvoimaa. Canada, asukaslukuunsa naiden
on tavattoman rikas vesivoimista. Etelä-Amerika, Aasia
Afrika on jätetty tilastoista pois sen takia että niissä
on vasta särtgen'''vähän kehitettyä vesivoimaa.
Sikäli kuin Öljylähteet vähentyvät ja hiilen hinta
kallistuu, pn vesivoimalla tavattoman tärkeä merkitys
teollisuuksien ja liikenteen edelleen kehityksessä. Se
maa, jolla on ehtymättÖmästi vesivoimaa käytettävissä,
kuten esim. Canadalla ja Yhdysvalloilla, omaa arvaa­mattomat
luonnonrikkauden ja niin ollen maniot edel­lytykset
teollisuuksien edelleen kehittämiseen nähden.
Työttömäin mielenosotukset
'''^ Lontoossa
Pitkän aikaa pn Englannin työväki ollut ikäänkuin
hiaahan lyötynä. Sen viimeiset suuret epäonnistuneet
lakot, kuten mainarien lakko; metalliteollisutfetyöläis-ten
lakko ja kutomotyöläisten taistelu, kaikki nämä
näyttivät jättäneen työläisiin pessimistisen mielialan.
Näiden epäonnis^tuneitten taistelujen jälkeen on työn­antajain
jatkuva, hyökkäys ja poikoteeraus järjesty­nyttä
työväkeä vastaan käynyt yhä häikäilemättömäm-mäksi'
työnantajille sangen suotuisissa oloisia, sillä
työttömyys on Englannisa ollut pitempiaikaisempi ja
suurempi kui,n ehkä missään muussa maassa. Työttö­mäin
lukumäärä Englannissa lasketaan 1,500,000—
2,000,000. Hallituksen tilastot tunnustavat sen 1,500,-
000, mutta todellisuudessa se on huomattavasti suu­rempi,
sillä huomattava määrä työläisjä työskentelee
vain osan normaaliajasta. Huolimatta tästä suunnatto
masta työttömyydestä, on hallitus jatkuvasti vähentänyt
työttömyysavustusta, pyrkien sen poistamaan kokonai'
fiuudessaan.
Kauan, kauan ovat nämä työttömät kärsineet äänet
töminä, hiljaisina vaivojaan, nähneet perheensä nälän
' kuoliaina. Mutta nyt näyttää heidän kärsivällisyytensä
loppuvan. Noin viikko sitten alkoivat tämän kaksi
miljoonaisen työttömäin armeijan edustajat kokoontua
kaikista osista Britannian saaria Lontooseen. Heidän
edustajiaan saapui pääkaupunkiin satakunta tuhatta.
Täällä he ovat neuvotelleet asemasta ja päättäneet ker
ta kaikkiaan asettalPvaatimuksensa hallituksen eteen,
vaatien joko työtä, tai työttömyysavustusta, vastaten
täyttä union palkkaa. Työttömäin edustajat halusivat
päästä uuden pääministerin puheille, muta tämä
kieltäytyi heitä vastaanottamasta. Työttömät panivat
toimeen jättiläismielenosotuksen- Hallitus antoi heille
mitä kuuluu kasakan pampusta ja poliisin kapulasta.
Mutta t^yöttömät eivät ole vieläkään lannistuneet. Hei­dät)
taisteluinnostuksensa on kasvanut. Parhaillaan
valmistuvat he uudelleen marssillaan pääministerin pu
heille.
Englantilainen ylimystö, joka elää mita loisteli­aammassa
ylellisyydessä ja hekumassa, tuhlaten työläi­siltä
risläraiään rikkauksia upeissa palatseissa ja hu-
Clemenceaun sotakiihotusmatka
Rapskan «tiikeri», entinen pääministeri George
Clemenceau on saapunut Amerikaan, puhumaan, ku­ten
porvarilehdef edeltäkäsin .vakuuttivat, «kuinka
mailmanrauha*.voidaan säilyttää». Liikuttavalla ääni­lajilla
kertoivat nämä yleisön mielipiteen myrkyttä­jät,
kuinka «vanha tiikeri» on nyt tullut «elämänsä
viimeiselle lähetysmatkalle» ja kuinka vanha sota-karhu
esiintyy Amerikan matkallaan «rauhan aposto­lina
».
Tämä «rauhan apostoli» onkin jo ehtinyt pitää
useita puheita. Mutta näyttää, että Amerikan porvaris­tokin,
joka oli valmis kantamaan Ranskan «tiikeriä»
käsillään, hänen maahan saavuttuaan, olisi saanut tar­peekseen
hänestä. Cjemenceau on puhunut «saksalai­sen
militarismin julmuudesta» ja Saksan «uusiMa sota­varusteluista
». Tämä kaikki saksalaisvihan liestomi-nenkin
olisi mennyt mukiin, ainakin sotavarustelun
kannattajilla, joskaan ei saksalaisvihan lietsonnalla
ole enään läheskään sitä makua mikä oli sodan aikana,
mutta Clemenceau ei ole tyytynyt «saksalaisvaarasta»
puhuessaan ainoastaan lietsomaan äärimmäistä kansal-lisuusvihaa,
vaan sen sijaan vielä arvostellut Amerikan
«taloudellisesta imperialismista» sekä Englantia «mail-manvallan
tavottelusta;^, jota, niin totta kuin se onkin,
ei siedetä., Clemenceaulle on Ranskan imperialismi
kaikki kaikessa. Kun Eriglanti ja Yhdysvallat, omien
imperialististen, kauppa- ja taloudellisten etujensa
vuoksi sekä kapitalistisen talouden romahduksen pe­lossa,
ovat alkaneet arkailla, antaa kaikkea voimaansa
ranskalaisen imperialismin avuksi, sen kuristaessa
Saksan hengettömäksi, ei Clemenceau voi olla purka­matta
kiukkuaan näille. Ämerikalaiset ja englantilai­set
toiselta puolen käsittävät, että Saksa on tehty vaa­rattomaksi
ja toiselta puolen' eivät halua Ranskan
käyvän liian suureksi isännäksi Europan mannermaal­la.
Toisaalta vapaamielisemmat ainekset Amerikassa,
jotka vastustivat Amerikan yhtymistä viimeiseen mail-mansotaan,
eivät siedä Clemenceaun sotakiihotusta.
Ämerikalaiset senaattorit ovat sangen, äkseissään
Ranskan tiikerin puheista, Niimpä senaattori Hitch­cock
lausuu: «Nyt kun'Saksa on tasavalta, olisi Rans­kan
tuettava sitä. Minä haluaisin kysyä Clemenceaul-ta
miksi Ranska jatkuvasti provoseeraa Saksaa; miksi
se esim. pitää Saksan alueilla 30,000 mustaa soti­lasta
ja miksi se yhä edelleen painostaa sellaisia toi­menpiteitä,
jotka ovat omiaan kasvattamaan vihaa
Saksassa? Lienee totta, kuten Clemenceau väittää,
että Saksa, Venäjä ja Turkki lähentyvät toisiaan, mul­ta
Ranska" on siihen itse syypää.»
Senaattori Borah, tunnetusti vapaamielisemplä Yh­dysvaltain
senaattoreita, lausuu: «Ei kukaan muu
nykyään elävä henkilö ole niin suuressa määrin vas
tuunalainen Europan nykyisestä kurjuudesta kuin M-Clemenceau.
Hän enempi kuin kukaan muu, on vas­tuunalainen
Versaillesin rauhan mahdottomista ja
murskaavista termeistä.»
New Yorkin johtavista lehdistä ainoastaan Tribu-ne
on sympaattinen Clemenceaun sotakiihotukselle.
Versaillesin ryövärirauhan tekijät ovat kukistu­neet
yksi toisensa jälkeen. Sen äärimäiset painostajat
eivät enään saa sympatiaa. Heidän aikansa on ollut ja
mennyt. Tämä ei edellytä että kapitalistimailma olisi
tullut rauhanrakkaaksi ja kyllästynyt sotiin. Mutta
Versaillesin rauhan seuraukset ovat käyneet itse kapi-talistimailmalle
murskaaviksi ja uhkaaviksi. Yksin
Ranskan imperialismi enään uskaltaa vaatia sen kir­jaimellista
toteuttamista.
Tämän takia Clemenceaun saksalaisvihan lietson­ta,
sotakiihotus ja Versaillesin rauhan ja Kansain Lii­ton
puolesta kiivailu tuntuu Amerikassa mauttomalta
eikä saa sympatiaa, '
— Englannin ent. sota- ja sittemmin siirtolaismi-nistcrin
pitäessä vaalipuheita, huudettiin hänet alas
puhujalavalla. Äänestyksessä huudettiin tämä sota-tar^^
etrustlen edustaja alas parlamentista.
V,
Kauan kestävässä ja kiihkeässä
kilpailussa englantilaisten ja rans­kalaisten
turkiskauppiaitten välillä
turkiskaupan kontrolliäta joutui yli­valta
asteettain englantilaisille. Tä­mä
voitto johtui puhtaasti taloudel­lisista
eduista joita he omistivat ja
heidän kykenemättömyydestään ja­kaa
väkijuomia ja kangasta halvem­malla
kuin ranskalaiset.
Niinpä horjutti Englannin ylem­myys
kauppaasioissa ranskalaisia
kauppiaita kaikkialla, jota suuresti
avusti ranskalaisten keskuudessa
vallitseva petollisuus, joka teki tie­tä
brittiläisten voitolle. Sillä sotilas-ja
muiden virkailijoiden historia on
jatkuvaa petollisuutta, häpeämätön-tä
voittojen anastusta monilla eri
keinoilla. Niinpä eräs Francois Bi-got,
v, 1756, erään Cadetin kanssa,
myi kuninkaalle noin 23,000,000
edestä sotaväen muonavaroja, - jotka
alkujaan olivat maksaneet heille
vain 12,000,000, saaden täten voit­toa
noin 11,000,000 frankia.
Tämä oli vain yksi monista kei­noista.
Sillä aikaa pitivät virkailijat
pitojaan palatseissa. Bigotin var­kaudet
kokonaisuudessaan nousivat
24,000,000 f rankiin, joka ilmeni
oikeuskuulustelussa Parisissa. Hän
kyllä oli palkannut paljon siviili-ja
sotavirkailijoita todistamaan ti­liensä
laillisuutta, mutta heidät sii­tä
huolimatta tuomittiin maksamaan
usea miljoona frankia korvausta.
He pääsivät tässä helpolla; heitä ei
kidutettu, kuten he olivat määrän­neet
tehtäväksi tavallisille sotilaille,
eikä heitä ruoskittu, kahlehdittu,
heidän jäseniään ei katkaistu eikä
heitä leimattu polttomerkillä eikä
hirtetty, joihin rangaistuksiin he,
tehdessään väärennyksiään ja var-kauksiaan,
olivat armotta tuomin­neet
sellaisia joiden ainoana rikok­sena
oli ollut että olivat tehneet
jonkun pikkuvarkauden taikka rik­koneet
jonkun merkityksettömän
lain.
iMyöhemmin perustettiin muita
yhtiöitä; North West yhtiö, joka
myös sai huikeat tulot, ja jonka
menettelytavat olivat samallalset
kuin muidenkin; sitten perustettiin
toinen Canadan yhtiö, ja näideii
kahden välillä syntyi kiihkeitä tais­teluita.
Mutta vieläkin hirveämpi
oli se sota, joka kehittyi North
West yhtiön ja Hudson Bay yhti­ön
välillä. Superior-järven länsi­puolella
joutuivat nämä kaksi yh­tiötä
otteluihin ja North West yhti.
öllä oli se etuisuu^ että- sitä johti
taisteluintoiset kaupiaat joista yksi
oli Donald "^Mackenzie, joka myö­hemmin
tuli Yhdysvalloissa John
Jacob Astorin liikekumppaniksi. As-tor
sai niihin aikoihin $500,000
vuodessa perusteellisesti myrkyttä­mällä
indiaanit väkijuomilla, anas­tamalla
heidän omaisuutensa ja
murhauttamalla heitä. Hudsons Bay
yhtiö taas oii brittiläinen kauppa-toimi
ja johdettiin sitä Lontoosta;
se oli: kauan sitten joutunu,t brit­tiläisten
kauppiaitten kontrollin alai­seksi,
vaikka sen osakkeenomista­jissa
oli useita aristokratiaan kuu­luvia
henkilöitä.
Verisiä yhteentörmäyksiä tapah­tui
edelleenkin kahden yhtiön vä­lillä.
V. 1811 tuotiin lalvalasti vä­keä
asuttamaan sitä paikkaa joka
nyt on Winnipeg, ja jonka alueen
oli loordi Selkirk ottanut epäilyttä­villä
keinoilla iSaltean, heimon indi-aaneilta.
Tämä sota tuli ajanpitkään ää­rimmäisen
kalliiksi, niin päättivät
molemmat yhtiöt. Senvuoksi yhdis­tyivät
ne. Voitoista jotka olivat al­kujaan
tulleet North West yhti^
östä saatiin ne suuret omaisuudet,
jotka myöhemmin tulivat huoma­tuiksi
pankeissa, • höyrylaivoissa,
rautateissä ja muissa kapitalistisis­sa
liikeyrityksissä.
Brittiläisten vallottaessa Canadan
joutuivat useat raskalaisista alueis­ta
englantilaisten, skotlantilaisten ja
canadalaisten sotilasvirkailijoiden,
kauppiaitten taikka canadalaisten
politikoitsijoiden omaisuudeksi.'
Sillä aikaa muodostui mahtava
maataomistava luokka, joka oli
mahdollinen sen jälkeen kun öH
tehty joitakin. muutoksia maitten
jako järjestelmässä. Maita annet­tiin
suosituille henkilöille jotka te­kivät
anomuksensa Toimeenpaneval­le
Neuvoskunnalle ja niille jotka
olivat korkeimmissa virlcatehtävissä
jotka. taas suorastaan vaikuttivat
kuvernööriin. Kaikenlaisia väären­nyksiä
tehtiin alueitten hankinnassa,
jotka eivät suinkaan tapahtuneet
virkailijoiden tietämättä; he hyö­tyivät
itsekin niistä, siksi niitä sai
tapahtua.
Eri virkailijoiden ja kirkkokunti­en
taistellessa Saavuttaakseen mah­dollisimman
suuria maai-alueita it-selleeri,
jotka useiinkin saatiin
käyttämällä petosta, astui esille toi­nenkin
kilvottelija. Tämä oli yk­sityisten
maataomistavien isäntien
joukko joka oli kokoonpantu mie­histä
jotka- yhdistivät siiunnatto-mia
tiluksia useissa eri osissa maa­ta,
ja jotka pyysivät hallitusta käyt­tämään
buuria summia rakentaak­seen
teitä, että heidän tDuksilleen
olisi hyvä pääsy, ja että puutavaraa
ja muita tuotteita voisi kuljettaa.
10,000 Ontarion maanviljelijän
allekirjoittama anomus lähetettiin
Englannin parlamentille v, 1831,
Tässä anomuksessa vaativat he
papistolle määrätyn maa-alueen
myyntiä ja siitä saadut tulot käy­tettäväksi
opetukseen ja erinäisiin
sisäisiin parannuksiin, vedoten sii­hen
että tämä kirkollinen laitos
ei ole kristillinen vaan on se ihmis­kunnan
hyvinvoinnille vahingolli-,
nen. Vaikka Englannin kirkko oli
vähemmistönä, kontrolleerasi kir­kolle
luovutettua maata (joka oli
kuudes osa kaikesta luovutetusta
alueesta) noin 60 pappia,
•Mutta Englannin kirkolla ' oli
korkea poliittinen asema Canadassa,
ja niin kohteli se tämänkaltaisia
anomuksia halveksuen. Niin jat­kui
katkera kilvoittelu mutta pa­piston
reservien tuloja ei voitu hel­littää
kirkollisten käsistä.
Tällä aikakaudella (puolivälissä
yhdeksättätoista vuosisataa) vallitsi
Canadassa n.k. «perhe-sopimus» —
nimitys jolla tarkoitettiin jonkin­laista
klikkiä jonka yhdisti sukulai­suussuhteet.
Mutta kuitenkaan ei
tämä nimitys oikein sopinut sillä
hyvin harvoissa tapauksissa olivat
näin yhdistyneet virkailijat ja
muut yksilöt sukua toisilleen.
Pitkien aikojen kuluessa tämä
joukko piti itsellään melkein kaikki
korkeammat yleiset virat, joiden
kautta ja vaikutuksestaan toimeen­panevaan
neuvoskuntaan, sillä oli
hallitusvalta. Kuvernöörien sano­taan
alistuneen hjljaa sen vaikutuk­sen
alaiseksi,^ huomatessaan että oli
mahdotonta onnistuneesti sotia tuo­ta
hyvinjärjestettyä puoluetta vas­taan.
Tähän aikaan oli huomattavissa
Ontariossa tapahtuvat maitten lup-vutUkset.
3,200,000 ekkeriä annet­tiin
eräälle joukkueelle jotka kut­suivat
itseään nimellä «United Em­pire
Loyalists», ja heidän lapsilleen;
nämä lojalistit olivat pakolaisia Yh-dysvalloästa
ja olivat asettuneet
asumaan Ontarioon ennen vuotta
1787, Useat heidän jälkeläisistään
vieläkin asuvat näillä lahjoitetuilla
mailla, erittäinkin Torontossa. So­tilasvirkailijoille
annettiin useita tu­hansia
ekkereitä. Viralta pois jou­tuneet
sota- ja merimiehet saivat
joitakin tuhansia, samoin kuin tuo­marit
ja lakiasioitsijat. iSuupfmman
osan siitä maasta jonka lojalistit,
olivat saaneet myivät he keinottele­ville
virkailijoille turhanpäiväises­tä
hinnasta. 20O eekkeristä mak­settiin
vaan kaluuna rommia taik­ka
kuusi ypuntaa — harvoin jälki­mäinen.
Niistä joiden haltuun suu­ret
osat maata joutui, hyvin har­vat
asuivat taikka asuttivat niitä
muilla. He oloskelivat kaupun­geissa,
ollen .heillä siellä vaikutas-valtaa,
Maa^ pidettiin keinottelua
varten. Oli todistettu että ylj mil­joona
eekkeriä maata oli otettu
vilpillisillä keinoilla.
Yhtenä esimerkkinä maat-keinot­telusta
voi pitää sitä kun ylitse mil­joonan
eekkeriä harvinaisen hyvää
viljelysmaata Prince Edward saa­rella
annettiin kouralliselle yksilöi­tä.
Vaikka nämä maat luovutettiin
erinäisillä ehdoilla, joita yksi öli
että ne asutettaisi, niin ei tätä eh­toa
ollenkaan otettu huomioon. Hal­litus
ei käyttänyt mitään pakkokei­noja,
vaikka kansa ja lainlaatijakun-ta
pyrki tuomaan sen huomioon tä­tä
epäkohtaa.
Koko tuolla saarella oli vain sa­ta'
tuhatta eekkeriä viljelyksen alai­sena,
loput pidettiin erämaana, sil­tä
varalta jos tarpeen pakottaessa
omistajat saisivat siitä hyviä hin­toja.
Tämä viljelyksellä oleva maa
annettiin asukkaille ja Iciskottiin
siitä korkea vuokra.
^IJII|{fl»UH!UIIIIiMI!MiilliMHSiEmiM{llliI||ilIIilI||yiiiiailli||i^
I Joulurahat Suomeei
E LäbettäkäS beti niin viela ehtivät joulukd.
LÄHETYSKUSTANNUKSET:
LÄHETYSKULUT: 40c lähetyksistä alle $30; 50c lähetvV» to.
40; 60c lähetyks. $40—$60; 75c lähet. $C0-$l0ö Vi­dan
dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. — Sähu-,
lähetyksille $3.50 lisämaksu. ^•»««o.anoii
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A. T. Hill, 957 g . ,
view Ave. '
I Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne
s Tiedustelkaa hintoja y. m.
5 Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamies.
1 VAPAUS,
s BOX 69, • SUDBURY, ON
i Pilettilidke tehtävä J. V. Kanna«ton nimeasä.
isiiiiiiiiiiiii"iiiHi"""iiiiiiniiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiii^,„^
. Hautaiäen latb-ottjelnia
^
Työläitpuolueen suomalaiieiT or-ganiseeraajan
A. Hautamäen mat­ka
Port Arthurin alueella on jär­jestetty
seuraavasti:
Marrask:
Lappi 28—29 p.
Kivikoski 30 p.
Joulukuu:
Tarmola l p .
North Branch 2 p.
Port William 3 p.
Kaministquia 4 p, ;
Pohjola 5 p^
Rowa 6 p,
Miller 7 p.
Port Arthur 8 p.
Schreiber 9 p.
Nipigon 10 p.
Fort William_^ll ,p.
Port Arthur, 12 p^
Toverien yllämainituilla paikka­kunnilla
pyydetään ottamaan pu­hetilaisuudet
huomioon ja toimi­maan
kaikkensa niiden onnistumi­seksi.
P. A. Piiritoimikunta
j>, A. Beck, sihteeri.
!yö?äeiii taistelurintaialta eri niäista
Lahtarismin synnjiys-hälinä
Ruotsissa
Vakuuttavaa ja vähemmän vakuut­tavaa
kielenkäyttöä puolella
ja toitella.
' Tukholma 3-11. — Sotaherra Ad-lercreutzin
singahuttama iskekää-tunnus
oli kapitalistikorvain ihana
kuulla, mutta siinä lienee ollut
yksi haftta: sitä ei olisi pitänyt
huutaa niin kaiken kansan kuullen.
Olisi pitänyt menetellä hissupäiten
— seurattava. Suomen valkoisten
esimerkkiä, hankkia valmiiksi käsi­kranaatit,
mauserit ja sen sem­moiset,
ja sitten vasta sanoa: has
kiinni työläisiin! Sen vuoksi ovat
suurkapitaalin äänenkannattajat hie­man
ymmällä ja häkelteleyät, että
mitäs sitä nyt sellaista, parhain
herra Adlercreutz, mutta lisäävät,
että «voidaan yhtäkaikki joutua sii­hen,
että lahtariliikettä voidaan pi­tää
kantallieen terveyden ilmailu­na.
» (Mussolini on luvannut kohot­taa
liiran arvon 150 prosentilla;
mitä Mannerheim lupasi, ei tämän
kirjoittaja tiedä, mutta kaivoon se
markka (porvarin Isänmaa) vain
poksahti!)
Tällaisella yhtäkkisellä sotahuu­dolla,
ilman, että täkäläiset Pihka­lat
ja muut enkelit ihmishahmos­sa
ovat vielä saaneet kaikkea klaa-riksl,
on se vika, että asia tulee,
suotta puheenaiheeksi ja työväki,
maalitaulu, on tilaisuudessa pohti;
maan aaiaa, sillä pohtimiseen se
kutistuu täällä niinkuin Suomessa­kin
tehtävänsä tasalla olevain johta-jain
puutteessa, johtajain, jotka ei-vät
ainoastaan älyä ajan käskyä
vaan ymmärtävät myös herättää
teitä työläisten taholta, jork
ten kävisivät argumentista t
muksellisessa agitatsionityössä
ka sitten on tässä kysymys'
vasta yallankumoustunnuksest
mokratiaa vastaan. Kun herra
ti ei tietenkään tahdo, että
pidettäisiin kurjana provoka:
na, niin mielimme me lähteä
että hän mielii nähdä «va
joukot» sotajalalla «fascisi
hengessä». Ja fascistinen hen
se mferkitsee työväenjärjestöjei
tajain murhaamista, työväen
malehtiyritysten ryöstämistä
polttamista, työväen edustajai
kottamista, luopumaan valtu
taan kunnallisissa ja valtio!
laitoksissa jne. Mikä kaunis
taantumuksen unelma.»
Kuten näkyy, on västmanni
la sosialidemokraattisella leJ
varsin selvä käsitys valkoisten
tiiuriesitaistelijain päämäärist
keinoista, siksi tunnettuja ova
lialaiset ja suomalaiset tapaht
paha vain, että tässäkin liene
symys' vain sanoista, joskin
on parempi kuin vaikenemine
Kommunistinen kunnallisjä
toimeenpanee täällä muuten
raskuun 8 pnä väittelykoko
asiasta, mihin tilaisuuteen on
suttu porvarillistenkin edu-
On mielenkiintoista saada k
mihin tulokseen siellä päästäär
tarismin uhkaavan hyökkäj-ksi
työläisten itsepuolustuksen
teen.
Olkoon vielä mainittu, että
Iäinen toverilehti syystä ky
tahtoisi nähdä mitä hallifui
tehdä upserille, joka avoimeiti
tää vallankaappausta «kaman
lemaa» eduskuntalaitosta vasta
respektiä! No, kyllähän täällä Bran- mielii alistaa työväenluokan r
ting respektiä herättää, mutta mi-|^enjterrorin hallinnan alaisekä
tä siitä on apua ' työväenluokalle
ruotsalaisen Vendeen nousussa, sei
nähdään ja ikävä kyllä — varmas­ti
ennemmin tai myöhemmin.
Brantingin äänenkannattaja kyllä
on mielestään aika poikaa. Se kir­joittaa:
«Se ei ole parlamenttarismi taik­ka
demokratia, joka on kukkinut
loppuun ja kuihtuu, vaan kiihko­kansallisen
ja kapitalistisen taan­tumuksen
vallanhinfo, joka on elä­vöittänyt
fascistiset mielialat. Aja­tus
teonvoimaisen säilähallituksen ! rilehdetkin lausuneet, ettei voi
pystyttämisestä voi tosin näyttää J'telia Ruotsin ulkopohtnkkaa :
Kysymys on kinkkinen, ja t
lehden pilapiirtäjä, joka esitt
sialidemokraattisen sotamini
kylmä kääre päässä, sanoi
«nemmän kuin aavistikaan. 1
pääministerin asema on, jos
doUista, vielä kinkkisempi; bä
ylistänyt voittoisaa' Poincareta,
duttanut voitettua ja piestyä
saa, morkannut Unkarin (ja
men) työväennousua ja ylis
sen fualle saatua Heijasdem
tiaa. Lisäksi ovat täkäläiset p
lapselliselta, sillä sehän on pitkän
päälle pitämätön, mutta ajatus^i-tä,
että monta vuotta saataisiin
sietää suoraan halveksituista jou­koista
luohtunutta työväenhallitus­ta,
on suurille piireille varmaan
riittävän sietämätön kypsyttääkseen
nämä yläluokan kapinaliikkeelle.
Vika meidän' maan tällaisten
hankkeiden suhteen on siinä, että
meillä on myös teonvoimainen työ­väenliike
(mikä ei estä, että palkat
on kautta linjan poljettu nälkära­jaan
tai sen alle!). Ruotsissa ei
varmaankaan kävisi demokratian
heittäminen laidan yli yhtä hel­posti
kuin on käynyt surullisessa
Italiassa.»
«SocialNDjemokrateni» on, kuten
näette, pistänyt kälet housuntaskui-hin,
sylkeä tirskahuttanut ja- jul-mistanut
hahmonsa. Mutta täkäläi­nen
toverilehti hoksauttaa aivan oi­kein,
ettei maksa vaivaa kovin
kerskua «Ruotsin työväenliikkeen
teonvoimaisuudella>. Ellei Ruotsin
Brantingia, Mitenkäs siis, jc
kun Adlercreutz tulella ja m
la luo säilähallintansa? Mitä
tällöin Branting, joka itsekin i
tää asettavansa kansan edun
kan edun eddle? Sanoohan
Creutz, että säilän takana on
sa, ja selvää on m y ö s , että
missä ei ole kättäpitempiä.
on — työväenluokka! — ^^
antaa tapahtumain vastata!
*
4-11, — Herra Adlercreut
saanut niin tuntuvia nenäpu
että hän katsoo parhaaksi peri
Hän koettaa selittää, että hän
koitti vain «henkistä ryhmitt
tä> — fascistflaisessa hengesää.
lainen selitys tietysti tekee s
vaikutuksen jos varsinainen
rastaja selittäisi tarkoittavansa
mattiaan ilman puukkoa ja s
tä, eikä sitä paranna se, etta
Adlercreutz selittää närkästyt
lähinnä aiheutuvan siitä, etta
maan ystäviä, jotka äskeisen
oikeistososialismi tee enemmän, jat- aikana suorittivat rikkurien aa
kaa toverilehti, kuin italialainen
valmistaakseen työläiset kaikin Icei-tia,
saatiin «esteettä hävaisU».
tä saa vain aavistuksen, etta •
oleva
noi^ lyömään taantumuksellisen Adlercreutzin vaarassa
keikausyrityksen, niin auttavat suu- maa oli rautatieosaKKe •
ret sanat varsin vähän.
Toinenkin oikeistososialistinen ää­nenkannattaja
on puuttunut tähän
jupakkaan. Tämä västmannilainen
lehti kirjoittaa:
cQn valittavana kaksi vaihtoeh­toa
koetettaessa päästä selvyyteen
tästä (yläluokan) vallankumoushä-
Herra Adlercreutzin -seht?.
luonnollisesti merkitse sita,
Ruotsin suurporvarit olisiva
puneet fascismin <ihanteef »'
pahan, vain Idätetty haj''*
kaheessa ja seurata, muualla
kaiseiymin suurella men
käytettyjä metoodeja tjo^ea
lytyksestä: joko on tarkoituksena saunan i^jestän^ssa.^^^.^.^
provoseerata väkhraltaisia toimenpi- Mutta herra
\