Vapaus, July 17, 1930

              Torstaina, feeinäk. 17 p:nä —> Thnr., Jtily 17
h'
Pr
H"
A /
1^
Tässä lehdessä on ennenkin ol­lut
sekä Maatalous- että Osuus­toiminta-
osastot, joissa on julkas-tu
näille aloille kuuluvia kirjo-tiiksia,
viime aikoina melkoisen
runsaastikin. Vapauden johdolla
on kumilenkin ollut tarkotuk-«ena
saadfa nämä osastot järjestetyksi
**'^%aSnTro1Hse«ti, kerran viikossa i l -
mestyvälöi, erikoissivuksi, joiJa
olis( .amVftoiinUta|ai»sa.- Sellaista
on pidetty vaUtämättömänä edelly­tyksenä
lehden levikille suomalai­sen
maanviljelys väestön «eskuu-d4;
ssa — ja muidenkin, siliä mitä
monipuolisemmaksi lehti kyetään
saamaan, sitä paremmin sen luuli­si
tyydyttävän lukijoitaan.
Osuustoiminta-osaston yhdistä­minen
Maatalous-osastoon johtuu
siitä, että vähävaraisten, alottele-
.- vien maanviljelijäin (jollaisia Ca­nadan
suomalaiset farmarit mel­kein
poikkeuksetta ovat) pahasel­lekaan
toimeentulolle on osuustoi­minta
ihan välttämätön elinehto.
Niin monet, niin kierät ja mahta­vat
voimat toimivat kuin yhteisestä
sopimuksesta farmarin työntulok
sien riistämiseksi niin perinpohjin,
ettei riistetylle vihdoin jää muuta
neuvoa kuin jättää kaikki noiden
isusien saaliiksi ja sortua siihen
työttömin, kodittomien ja nälkäis­ten
armeijaan, joka nykyäänkin
jo täyttää niin maantiet kuin kau
punkien kadut. Tällaista kohtaloa
vastaan taistellakseen täytyy köy­häin
farmarien pakosta liittyä yh­teen,
turvautua osuustoimintaan.
Yhä useammat heistä ovat sen jo
huomanneetkin ,cttä osuustoiminta
on. Heille ainoa elämisen ehto.
Miitta miksi juuri allekirjotta-nul
ryhtyy tätä osastoa toimitta­maan?
Scntähden, ettet ketään
toista sanottu olevan saatavfssa.
Omasta mielestäni kyllä olen tä­hän
toimeen sopimattomin henki­lö
mitä ajatella voi. En ,oIc min­kään
vertaa perehtynyt kumpaan­kaan
alaan, en maanviljelykseen
. , , enkä osuustoimintaan käytännössä,
*'-^'* vaikka kyllä olen molempia sivus-ta
katsellut; Likeltäkin. Mutia
minun silmääni ovat niissä —
niinkuin nyt vanhemmiten liaikes-sa
muussakin •—- pistäneet niiden
vaikeudet ja hankaluudet, sanalla
eanoen, varjopuolet jiikemminkiii
kuin niiden valopuolet. Scntähden
en ole ollut niihin erikoisesti in­nostunut,
en edes elämäni "myrs-ji!
,ky- ja kiihkokaudella". Josta jo on'
pitkä aika kulunut, siitäkin.
' Sitäpaitsi asun kaukana Vapau­den
ilmcstymispaikasta, jokseen­kin
niiii kaukana kuin Canädass^
!
'tääseekin, jä sen tärkeimmiltä
eviämis-alucilta sekä seudulla,
jossa kalastus ja metsätyöt ovat
pääelinkeinoja, maatalous kaikissa
muodoissaan sivuasia.
- Mutta on täällä muutamitt,
joilla on ollut tarmoa ja kestä­vyyttä
raivata peltoja semmoiseen
aarniometsään kuin täällä meidän
tullessamme oli, ja nyt elelevät
maatalouden varassa, joshan ei
ylellisesti, niin kuitenkin laluun-käyyästi.
Jotkut nykyisistä ka­lastajistakin
ovat kokeilleet mo­nenlaista
maanviljelystä niin Suo­messa
kuin Yhdysvalloissa ja Ca-nadassa.
Luotan siihen, että kun
he syksymmällä tulevat kalasta,
pystytään täälläkin kyllä maanvil­jelyksestä
puhumaan ja kirjotta­maan,
vaikka ci sitä kyetä itse
harjoittamaan. Kuinka paljoa
paremmin silloin voisivatkaan mi-nua
avustaa ne toverit, jotka to­della
ovat maanviljelijöitä, kerto^
itialla tällä alalla saavuttamistaan
kokemuksista! Kirjoja meillä kyl-lä
on, mutta kokemus on aina var­mempaa
ja arvokkaampaa kui»
kirjatieto.
* •
Niinkuin sanoin, on tälläkin
Kaarella nuiutamia "omillaan elä­viä"
maanviljelijöitä. Eikä tänne
paljoa useampia sellaisia nykyään
mahluisikaan. Eipä sillä, etteikö
täällä viljelyskelpoista maata olisi
yltäkyllin, vaikka koyätöistä. Mut­ta
täällä on riittävästi farmareita
niihin markkinapaikkoihin nähden,
minne tuotteitaan täältä voipi
edullisesti myydä. Lisää maata
ei kannata avata viljelykseen olo­jen
nykyisellä kannalla ollessa.
Meidän saaren kalastajafarma-rit
ovat siis terveen vaistonsa oli-jaamina
tulleet siihen, mitä kuo­lemansairas
kapitalismi ckspertti-ensä
kautta julistaa ainoaksi pe­lastuskeinoksi
nykyisestä ahdinko­tilasta:
supistaneet tuotantoa —
j b etukäteen, ennenkuin ovat sitä
alottimeetkaän. Se on käynyt
päinsä niinkauanlojin kalastus ja
neet puolifarmarit, joilla on ollut
maita nimissään, ovat tietenkin
olleet muualla yhtä varovaisia
maanraivaukseen ja sen tuotannon
lisäämisen suhteen kuin täälläkin
Pakosta olleet, sillä eihän hyvä
kään mies kaikkeen repiä, ja elää
täytyy niin itsensä kuin perheen
'jenkin aikaa kun maata raivataan.
jMulta mitä tehdä silloin, kun
yleij^en liikepulan kärjistyessä
työpaikat ympäristöllä suljetaan?
Ja mitä tehdä niiden velkaisten
aavikkofarmarien, joilla ei ole ol­lut
kalavesiä eikä metsiä lälictty
v i l l a , vaan ovat 'niukuin-naukuin
päässeet vuodesta toiseen, maata
loulensa tuotteula, mutta nyt hin­tojen
romahtaessa näkevät joutu­vansa
puille paljaille?
Näiden kysymyksien ratkaisemi­sessa
on meille kaikille kylliksi
järkeilemistä pitkäksi aikaa, tove­rit.
A. B. M .
Oliko oikein pidättää
jHiikia fanmOa?
Maatalous ja Osuustoiminta
Tällin osastoon tarkotetot Idrjotakset pyydetään läbettimiän osetteeila: A. B. Mäkeli, Soiatala, B.C.
ympäristön metsätyöt ovat cläitä-neeti
ta samanlaisissa oloissa elä-
Niin pitkälti kuin muistan
ja se on hyvän matkaa yli piiolen
vuosisadan — tuskin olen saanut
käsiini ainoatakaan maatalousleh-teä,
jossa ei olisi käsitelty kysy­mystä;
"Miten saada pojat pysy­mään
farmilla?" Eräs canadalai-rieh
maatalous-ekspertti, joka
liäitä Amerikan oloja muistaa ^'ic-lä
pitemmälle kuin minä, kirjot-taa
Ontarion ehkä enimmän levin­neessä
maanviljelyslehdessä, että
jb niinä aikoina, kun amerikkalai­silla
farmareilla oli runsaasti lap­sia
ja tnaaseutu täynnä nuorisoa,
farmilchdet ehtimiseen kehottivat
farmareita istuttamaan lapsiinsa
"maahenkeä". Kaupunkien lehdet
ovat yhtyneet samaan virteen, ja
parlamentinkin seinät ovat kajah­delleet
samaa säveltä. Eikä kukaan
ole haikeimmin kuin farmari itse
valittanut sitä surkeutta, että kau­punkien
kirkkaat valot houkuttele­vat
häneltä pojat turmion teille,
niinkuin majakoitten loimu matka-lintuja
syksy-öinä.
Kaikista kehoituksista ja pidät­telyistä
huolimatta on kuitenkin
maaseutu tyhjenemistään tyhjen­nyt
nuorisosta, joka sankoin/jou­koin
on virrannut /kaupunkeihin.
Johtuuko tämä ilmiÖ nuorison "pa-liuudesta"
ja kevytmielisyydestä,
vai oriko muita ja pätevämpiä
syitä, minkätähdcn nuorta miestä
ci miellytä jäädä maalle ja ottaa
elämäntehtäväkseen ravinnon luot-taimista
nälkäiselle ihmiskunnalle?
Oikeastaan farmarit itse —
vaikka tahtomaltaan — ovat an­taneet
jä edelleen joka päivä an­tavat
tähän kysymykseen parhaan
vastauksen.
Tuskin on sitä farmaria, joka
ci päivät päästään luskittelisi,
kuinka pitkiä päiviä hänen täytyy
raataa raskaassa työssä, "aurin­gonnoususta
auringonlaskuun ja
usein siitäkin sivu", ja kahdehtien
kertoisi kaupungin työläisten ly-hyvistä
päivistä. Viune vuosina,
kun suurkaupungeissa on "päivän­valon
säästäminen" otettu käytän­töön,
muistaa hän jokaiselle vas­taantulijalle
— poikansakin kuul­len
— kuvailla kaupunkilaistyö­läisen
leutoa elämää: ei tarvitse
kovinkaan aikasecn aamulla nous­ta,
ja työstä pääsee jo puolivälissä
iltapäivää, joten hänelle jää vielä
pitkä pötky päivää huvitteluihin
tai mihin tahansa, kun taas far­marin
täytyy olla touhussa myö­hään
iltaan, syötellä sikoja, lypsää
lehmiä, niittää heinää, korjata vit­jaa.
'Samalla hän —• eikä suinkaan
ilman syyttä valittaa saavansa
perin huonoa palkkaa työstään,
kaupimkilaistyöläisten palkkoihin
verraten. ftap))arit, muurarit, ra­kennusmiehet,
konetyöläisct, teh­taalaiset,
asioitsijat, kauppiaat,
pankkimiehet, lääkärit, lakimiehet
jne. saavat ..paljoa korkeampaa
palkkaa työstään kuin hän. Vaik­ka
otetaan huomioon, että moiien
kaupunki-ammattilaisen työnsaan­ti
on sattuman varassa ja että hei­dän
on tilapäisillä ansioillaan elet­tävä
perheineen vuodet umpeen
kalliissa kaupungissa, onnistuu
farmarin joka aika, ja eritoten
nykyisin, todistaa, että hän kiel­tämättä
ori suhteellisen huonosti
palkattu työläinen. -
^"äiUtMtlc^sä vahvistamiseksi hän
viittaa jäteltyjen farnuen lukuisuu-suuteen,
oppilaitten vähyyteen ja
epäsäännölliseen koulunkäyntiin
maalaiskunnissa, niiden väkiluvun
suureen vähentymiseen ja moniin
muihin maalaiselämän rappiotilan
ilmauksiin. Tuotanto ehtyy. Ei
ole vanhan Ontarion farmeilla
nähtävänä entisajan mainioita
hernepeltoja, ei ihmeteltäviä ohra
vainioita, eikä niiden navetoista
enää lähetetä raskaita junalasteja
jykeviä teurashärkiä mailman
markkinoille. Ja, kaiken päällisik­si,
hänen viimeinenkin poikansa
oli lähtenyt, mennyt kaupunkiin.
Olisipa edes hänkään jäänyt ko­tiin!
Onko tämä johdonmukaisesti
ajateltua ja puhuttua?
iMiksi pojat eivät menisi kau­punkeihin?
Olisivathan he päh­kähulluja,^
jos eivät menisi, kun
kerran kaupungeissa on niin iha­nat
olot, helpot työt, lyhyet työ
iäivät ja hyvät palkat, mutta
maalla niin kaikin puolin surkeat,
tympäsevät ja orjalliset olot kuin
useimmat ihmiset •— eikä vähim­män
farmarit itse — myöntävät
olevan. Mitä oikeutta on vaalia
taikka toivoakaan maalaispoikien
ja tyttärien lähtevän farmarin
ohdakkeiselle polulle, Icun heille
on tarjona niin monta miellyttä­vämpää
elämän-uraa?
Tällä ei ole tarkotetlu halven­taa
niitä vaikuttimia, jolle nuori­son
maahankiinnitlämisen harras­tus
perustuu. Myönnettäköön, että
ihminen ei elä ainoastansa leiväs­tä,
vaan kaipaa thuiitakirt. Mutta
myönnettäköön myös, että ihmi­nen
ci elä ilman leipää, ja että
halu vetää häntä sinne, missä hän
voi saada runsaimman ja parhaim­man
leivän. Ravinnon, vaatetuk­sen
ja asunnon tarve on kaiken
jokapäiväisen työskentelymme
kannustajana, ja jos nämä ovat
edullisemmin saavutettavissa muil­la
elämän aloilla kuin farmauk-sella,
niin käskeehäri terve järki
nuorukaisen ja neitosen antautu­maan
noille muille aloille. Oletta­en
tämän seikan olevan määrää­vänä
vaikuttimena maalaisnuori-son
suuren enemmistön siirtymi­sessä
kaupimkiin, on tässä kiinni­tetty
huomiota ainoastaan poikien
farmilla pidättämisen taloudelli­seen
puoleen.
Porvarillinen ekspertti tunnustaa
• joudutun "Umpikujaan— • -
Ontarion maatalouden laita ei
ole hyvin, sanoo edellämainittu
ekspertti, ja siihen,voimme lisätä,
ettei lilanne muualla Amerikassa
ole yhtään parempi. Asia on ylen
tärkeä ei ainoastaan farmarille,
vaan myÖs kaupunkien teollisuu­delle.
Muodostaahan maalaisväes-lö
varsin tuntuvan osan teollisuus-luolteiden
ostajapiiristä. Mutta
jos farmarilla ei ole rahaa, ei hän
pysty ostamaan. Ajatelkaamme
esim. maanviljelyskoneiden val­mistajia
: kuinka kauan he voivat
pitää tehtaitaan käynnissä, jos ei­vät
saa tuotteitaan myydyksi far­mareille?
Talli valjaitten tekijää,
työkenkien ja työvaatteiden val­mistajaa
y.m. Niinpä onkin tä-riiän
huolestuttavan tilanteen kor­jaamiseksi
ruvettu miettimään mo­nenlaisia
parannuskeinoja. Eks-perltimme
otläa niistä tarkastetta­vakseen
kolme pääasiallisinta ryh­mää.
Tällä hetkellä pidetään suurinta
melua kotoisten matkkinain säilyt­tämisestä
kotoisille tuottajille. Hy­vähän
sekin on, niin pitkälle kuin
siliä päästään. Mutta siitä on se
vika, ettei sillä päästä kyllin pit­källe.
Canada on pääasiallisesti
maanviljclysmaa ja tulee semmoi­sena
pysymään vielä joitakin ai­koja.
Nykyään me kulutamme
muutamia tarvikkeita suuremmassa
määrässä kuin mitä me niitä tuo­tamme.
Niiden tuotteiden hinta
tietysti nousisi kyllin korkean suo-jclustullin
avulla — mutta ainoas­taan
niinkauan kuin pidämme nii­den
tuotannon pienempänä kysyn­tää.
Heti kun tuotantomme ylittää
kotimaisen kysynnän ja meidän
täytyy lähettää tuotteitamme mail­man
markkinoille, putoavat hinnat
siellä vallitsevain hintojen tasalle.
Ikävä kyllä farmarille, on asian­laita
parast^aikaa tällainen veh­nään
ja muutamiin muihin vilja-lajeihin
nähden, samaten kuin
eräihih hedelmiin, kasviksiin ja
lihatavaroihinkin nähden. Voidak­semme
käyttää eduksemme täysin
turvattuja kotoisia markkinoita,
täytyisi meidän vahvasti vähentää
näiden tar\ikkeiden tuotantoa —
toisin sanoen, tuhansien farmarien
täytyi lähteä mailtaan.
Ja kuinka kauan se sittenkään
auttaisi? Sillä noita jälellejäänei-tä
varten on olemassa loinen ryh­mä
suunnitelmia maatalouden pa­rantamiseksi,
näköjään ihan vas­takkainen
edelliselle. Niissä ko
rostetaan tuotteiden oivallisen laa­dun
ja huolellisen lajittelun suur
ta merkitystä niiden roeriekille, sa­malla
kun kehotetaan lisäämään
tuotantoa. Pankaa kaksi kortta
kasvamaan siinä, missä ennen kas­voi
ainoastaan yksi, avatkaa uusia
aloja viljelykselle ja laittakaa ta­loutenne
vientipohjalle! Lähftlä-kää
naudanlihaa Englannin mark­kinoille
kilpailemaan halvemmalla
tuotetun argentinalais&n lihan
kanssa; voita kilpailemaan hal­vemman,
mutta laadultaan erin­omaisen
uusseelantilaisen voin
kanssa; munia pitämään puolensa
pilkkahinnalla saatavia • kiinalaisia
niunia vastaan; vehnää yrittämään
parhautensa Venäjän vehnälnlvaa
vastaan, ja sianlihaa kamppaile­maan
ensiluokkaista tanskalaista
vastaan. Täriiä pelastuksen lie ei
tosiaan tunnu houkuttelevalta, kun
kaikilta maamme ääriltä samaan
aikaan kuuluu hätähuuto, että me
emme kvkene pitämään puoliamme
noita ulkomaisia tuotteita vastaan
omilla kotoisilla markkinoi 11 am­mekaan.
Kolmas parannuskeino on lisä-väestön
hankkiminen maaseudulle
ja pidättäminen siellä. Se näyttää
olleen Canadan viimeaikaisen siir-lolaisuuspoliliikan
larkotukscna,
mikäli sillä mitään määrätietoista
tarkotusperää lienee ollut. Ja mi­kä
on ollut tuloksena, tahi olisi
ollut, jos tuo politiikka olisi on­nistunut?
Ainoa taloudellinen tu­los,
mikä sellaisesta suunnitelmas­ta
saattaa olla, on faräiituötteiden
lisääntyminen entisestään. Ja kun
entisiäkään ei saada myydyksi,
niinkuin nyt /näyttää käyvän sa­doille
miljoonille busheleille vii-mevtiolista
vehnää, niin mitä seu­raa
sitten? *
Eksperttimme tunnustaa olevan­sa
ymmällä. Sanoo, ettei ole tut­kimuksissaan
ja ajattelussaan pääs­syt
asian ytimeep -— enempää kuin
muutkaan porvarilliset puoskarit.
Tarkasteltuaan itsekutakin. noista
siihen päätelmään, että niistä olisi
vain hetkellistä apua, jos sitäkään,
eivätkä ne loppujen lopuksi joh­taisi
mihinkään. Mutta niinkauan
kuinmeillä ei ole tarjottavana'mi­tään
ratkaisua tahi edes valaistus­ta
näin sekavaan tilanteeseen, ei
meillä ole , oikeutta yritt^äakään
saada poikiamme pysymään^ makf-la.
Niin pitkälle oikeudentuntoi­nen
eksperttimme sentään on.
*.
Kuitenkin on syytä epäillä, eikö
eksperttimme todellakaan' olisi
päässyt lähemmäksi asian ydintä,
jos hänellä olisi riittänyt roJikeut-ta
johdonmukaisesti jatkaa talou­dellisia
tutkimuksiaan ja ajattelu­aan.
Hänen olisi täytynyt tulla
samaan, mihin niin monet itiuutkin
tosioloja ymmärtävät ajattelijat
ovat tulleet — tarkotan vain niitä,
jotka eivät ole vuokranneet aivo­jaan
kapitalismin etujen palveluk­seen
— nimittäin, että kaiken ny­kyisen
kurjuuden pohjimriiaisena
syynä on kapitalistinen riisto.
Sen poistaminen ja yhteiskunlajär-jestelmäri
iriuuttaminen ihriiiselli-scmmäksi
on ainoa pelastuksen tie
niin kaupunkien työväelle ttyöttö­myyden
kirouksesta ja aina uhkaa­vasta
nälkäkuolemasta kuin työtä­tekeväin
farmarienkin köyhyydes­tä
ja ahdinkotilasta.
Ikäänkuin ei mailniassa tällä
haavaa olisi enemmän kuin kylliksi
nälkäisiä suita kaikille niille tuot­teille,
mitä maataloutemme kyke­nee
antamaan! Multa ahnaÄ ka­pitalisti
on riistänyt noiden' näl­käisten
suiden omistajat niin avut­tomiksi,
etteivät he pyslv hankki­maan
itselleen vältlämättömimpiä-kään
elämisen tarvikkeita". Es­tääkseen
tuottajat pääsemästä vä­littömään
yhteyteen kuluttajien
kanssa, kaataa suurkaupunkien ka-^
pitalisti mereen tai roskatunkioi-hin
mälänemään junalaslittain
elintarpeita, samalla aikaa kun tu­hansittain
nälkäisiä työttömiä hoip­puu
samaisten suurkaupunkien ka­duilla.
Parast'aikaa, niinkuin mo­nasti
ennenkin, käyttävät Ameri­kan
farmarit paikoin polttoainee­naan
vehnää, jota eivät saa kau­paksi
— se tulee heille halvem­maksi
polttaa kuin kivihiili — ja
Kiinassa kuolee ihmisiä nälkään
kuin kärpäsiä, miljoonittairi . . •
Onko tämä laitaa? Onko tämä
pallo älyllisten olentojen • asuin­sija?
' ^
Toivorikas farmari
Paikkakuntamme on nyt ko-meimmillaan,
pukeutuneena kaik­kiin
mahdollisiin vihreän vivah­duksiin.
Jokaisella puulajilla^
useinpa jokaisella yksityisellä
puullakin on oma värivivähduk-sensa.
Samaten on heinä- ja vilja­vainioilla
omat erilaiset värinsä,
"itsekullakin lajinsa jälkeen".
Toukokuun kauniit ilmat saivat
kaiken kasvun hyvään vauhtiin, jo­ta
sitte on jatkunut kesäkuussakin.
Runsas sade ja auringonpaiste on
tehnyt ihmeitä. Kaikki touot näyt­tävät
lupaavilta. Apilamaat ovaf
odottamattoman kauniit; vehnä on
puhkeamaisillaan tähkään; kevät­kylvöjen
oraat ovat jo aikaa peit­täneet
maan; koomi ja papu vas­ta
tunkevat päätään päivänvaloon.
Välittämättä kaikista teorioista,
joilla on varotettu liikatuotannon
vaaroista, ovat farmarit ainakin
tässä piirissä olleet täydessä lou­hussa
ja p^neet kylvöön tavallis­ta
suuremman alan Se saattaa olla
huonoa talousoppia, mutta kyllä
sitä nyt kumminkin koetellaan ja
mielenkiinnolla katsotaan, mikä
tuosta on seurauksena. Minun
luullakseni useiminat farmarit en­nemmin
ottavat kärsiäkseen sen
vahingon, että saavat liian inoritä
bushelia viljaa ja liian monta
kuormaa heiniä kuin sen, että nii­tä
tulee liian vähä, niinkuin kävi
viime vuonna. Joudummeko ^kärsi­mään
liikatuotannosta vai emme­kö,
riippuu suuresti ilmoista. Nyt
näyttää siltä, että tulee hyvä vuosi.
Kevätviljaan' on täällä kylvetty
harvinaisen Suuret alat. Osaksi se
johtui siitä, että kovin monessa
pellossa talvivehnän oras, samaten
kuin syksyllä kylvetty apila ei ol­lut
kestänyt talvea. Osaksi aiheli-tui
se inuutämain viime vuosieri
huonosta sadosta. Farmarit toivo­vat,
etiei heidän nyt tarvitse aina­kaan
rehua ostaa elukoilleen.
Paitsi kevätviljojen kylvöalaa,
on lisätty myös myytäväin tuottei­den
kasvualaa. Talvivehnästä, jo-patarniussuuiinitehpista,
l i ^ t u l e e * ^5 ollut pääasialli-simpana
rahalähteenä, on nyt jo
tullut muutamille kahden-kolmas-osan
ja monelle täydellinen kato.
Scntähden on tänä vuonna her^n-,
nyt uusi innostus sokerijuurikkaan
ja päp,ujeri viljeljjcseen. Ne näyt­tävät
jlahteyän liauniisti alkuun,
mutta lopputulos riippuu syksyn
ilmoista.
Omasta kohdastani on minua
onnistanut hyvin sen puolesta, et­tä
molemmat vehnäpeltoni selviy­tyivät
talven alta tyydyttävänsä
kunnossa. Laiho on sitte käisva-nut
mainiosti, joten, jos ei mitään
erikoista onnettomuutta satu, siitä
pitäisi saataman kelpo sato. Toi­nin
pello on ptmaisellä niäulla,
toinen valkoisella. Molemmilie oh
annettu kahta erilaista lannolusai-netta.
Nykyisellä asteella ei niifesä
voi nälidä rifiuuta erotusta kuin
että punainen on tiheämpää jä
valkoinen tummenipaa väriltään^
Minun on. vaikea selittää, mistä
syystä minun vehnäni on meneäty-nyt
niin hyvin, vaikka morien
muun samalla lavoin ja yhtä huo­lellisesti
hoidetut nisuviljelyfcsel
epäonnistuivat. Syyksi voi mah­dollisesti
ajatella sen, että miiiun
peltojani ei ole tiiliputkilla sala­ojitettu,
kun taas naapurieni maat
enimmäkseen ovat niillä varuste­tut.
Olen kyllä selvillä salaojituk­sen
eduista, mutta nyt olen alkä-'
nut arvella, että eiköhän joinakin
aikoina satu ojittamattomillakin
mailla olemaan etuisuutensa. Vii­me
vuosi oli täällä perin kuiva,
joten maassa oli niukasti kosteut­ta.
Saattoi tapahtua sillä tavalla,
että meidän ojittamattomien pel-lojemmc
pohjamaassa oli säilynyt
suurempi varasto kosteutta, ainakin
sen verran, että oras pääsi hyvään
kasvun alkuun syksyllä.
märien pääasiallisimpana tuloläh­teenä,
ovat laitumet erikoisen tär­keät.
Nimittäin säännöllisessä v i l -
jelylcsessä olevat syöttölaitumel.
Luonnonlaitumista ei nykyaikaisen
karjanhoidon . yhteyd^sä enää
kannata puhuakaan.
Muuan maitofarmari kirjottaa,
että hänen päikkakiiririal laan'. nä3rt-li
tämän vuoden kevät mitä 'tuhoi-simmalla
kaikellekin kasvullisuu­delle,
mutta eritoten laidunvilje-lyksille.
Kului tavattoman pitkä
aika suojaavan luiriipeittecn läh­döstä
siihen, että ilma vihdqjn
asettui lämpöseksi. Tuona vaaral­lisena
aikana, jota kesti viikko-määrin,
harVa farmari odotti juu­ri
mitään laidunmaistaan. Miitta
kesäkuun I päivänä näriiä laitumet
olivat yhtä hyvässä kasvussa
kuin lavallisina vuosina vasta
puolivälisiä kesäkuuta.
Nyt tämä farmari — hänellä
kun näyttää olevan tutkiva luonne
— haluaisi jonkun tieloniekäri se­littävän
syyn tähän ilmiöön. Mikä
seikka se oikeastaan oh, joka loi­sina
vuosina tuhoaa laitumemme?
Tänä keväänä olivat juuri semmoi­set
olösuhttel, että entisien koke­mustemme
nojalla me kaikki pdo»
limme lailumiemriie tuhoutuvan,
ja kuitenkin ne virkosovat. Niin
tekivät minunkin kaikki peltoni,
paitsi mehuapila-pelto. Mutta se­pä
onkin 'kasvi, josta ei koskaan
tiedä, mikä sille milloinkin pis­tää
päähän. Kuitenkin me sitä ama
viljelemme, koska emme tiedä mi­tään
muuta senvertaisla laidunre-huksi.
Me sen olemme tulleet huo­maamaan
epävarininimaksi kaikista
apila-lajebta. Samaten kuin ai f al­faa,
emme sitäkään enää moniin
vuosiin ole yrittäneetkään viljellä
yksinään, vaan kylvämme sekaan
timotein ja alsiken siementä, kaik­kia
niin runsaasti, että riittää ko­ko
alalle, vaikka ainoastaan yksi
näistä kolmesta jäisi eloon. Tä­mä
menettely on osottaulunut käy- Koy-tännöliiseksi,
koska pellon voi an­taa
olla sinään pari-kolme vuotta
sen jälestä, kun mehuapila on en-simäisenä
vuotena syöty olematto­miin.
Alfalfan viljelyksestä on meillä
muutamina viime vuosina saatu
huönönpuoleisia tuloksia. Silti em­me
hellittäneet, vaan kylvimme si­tä
jonkun verran joka vuosi. Van­hat
varret vain ohenivat ohenemis­taan.
Tänä keväänä me vasta odo-timmckin
näkevämme ne oikein
heikkoina, mutta saimmekin mie­lemme
hyväksi nähdä sekä Vanhat
että uudet pellot ihan yhtä vank­koina
kilin ne olivat viiirie vuon­nakin.
Tämä oli ineille' sangen
rohkaisevaa, sillä jos sitä jatkuu
muutamia vuosia, isäahime alfalfa-pellomme
taas sellaiseen kuntoon
kuin haluaisimmekin niiden ole­van,
ja kylvämällä uusia peltoja
lisää saamme kyntää nurin ne van­hemmat
alat, mitkä mielestämme
eivät näytä kyllin voimakkailta.
Siat maJpnaan Saonieo veM ja lian^ii-inuinila
iHiiinnnttiainaan n
Saadaksemme tähän osastoon
hiukan huumoriakin, julkasemme
seuraavan, ' Siiömeri taloudellisten
eksperttien laajanäköisyyttä kuvaa­van
kirjotuksen "Pellervo"-leh-destä:
"Oikeita taloadelU^ suuitaviivDja
nj^yisenä iamakantena
Apilakasvit laitu­mella
Hyvää vuolla toivotaan kaikkial- meistä tippaa
la Itä-Canadassa . . . . . ..
sitä ei
- ja missapa
Itä-Canadassa
Nykyisenä vaikeana maatalouden
lariiakautena, jöäloln hinnat alituises­ti
laäkevät, iiäyttää allakuloisuiis VaU
•taavan- mondssakin: palkoissa', maan­viljelijän
mielet; ja työinto ja röh-kea
tiiievafeuifteen luottamus vähe-vän.
Ja ktiriimlhkin on huomioon o-tettava.
että juuri tällaisten välkeuk-sieri.
aikana ovät jTrittelläÄt ja isit-keät
ihmlsöt käfköna aikoina ka­raistuneet
ja voimakkaiden ponnis-tustensa
kautta nousseet vaikeuksien
voittajiksi. Henry Ford sanoo elä­mäkerrassaan
tällaisista Ihmisistä:
••Mies ori kuitenkin luomakunnan
ylväin olento. Mitä tapahtuneekin,
bän pn aina.mies. Liike-elämä 5bu-ukoon
huomeflnä ahdinkoon — hän
on kuitenkin mies. Hän menee muut­tuneiden
olojen läpi niin kuin lämpö
vaihteluiden pysyen aina mlehö-nä.
Kun hän vain antaa tämän aja.
tuksen ' uudestaan «yntyä itsessään,
niin Se avaa kaivospaikkoja ja voi­malähteitä
hänen slsäiseöär olemuk-sesaan.
Mitään varmuutta ei ole
muualla kuin hänessä itsessään. M t
tään rikJs^utta ei ole muualla kuin
hänesisä itsessään. Paista vapautu­minen
on avain varmauteen ja sisäi­sen
rikkauteen."
Samanlainen maamiestä rohkaise­va
Ja tulevaisuuteen luottava hen­ki
huokUu Siina kirjassa, jonka O.
suuskassojen Keskusliitto on äsket­täin
julkaissut niriiellä "Talouden,
hoitp laMavaroilla". Tä£sä julkaisun­sa,
joka pn'85-islvua laaja, on-kaksi
prof. Gebharttin äskettäin pitämää
esitelmää nimeltä - "MaanvUjeUjäih
velkaantuminen - tätä ' nykyä" jä
"Miksi Suomen lainat ovat kalliim:
mafc kuin-tiseämpien muitten mait­ten?"
sekä lisäksi Suomen pankin
pääjohtajan Risto Rydin esitelmä
kunnalU^äivniä "Maan taloudelli­nen
tila Ja ulkomaiset laJnat".
Voimakkain sanOin ja rriukaansa
tempaavalla tavalla kehoittäa
profeässori €febhärd nykyisenä
vaikeana • aikana ' säästäväisyyteen
Ja rohkeaan löbväan työhön. "Supis­takaa
kulutusta, tehkää lakko laino­jen
ottamista vastaan uusiin yrityk­siin
niin kaiian nuiii korko on kor­kea
ja maatalous kaimattaä niin
huonosti kuiri se viime vuosifaa ori
tehnyt", hän huudahtaa. "Mrittä sa:
maila kun näin rupeatte kulutusläk-koon".
jatkaa professori" CTebhard
kirjassaan, "samalla l^riitykää;
tistä suuremmalla tarmolla ja har-ktonallä
tuotantoanne lisäämään.
Senvuoksi älkää osuusmeijeristv
lakkoilko! Viekää sinne riiaitonne vii
myöten, paitsi mitä
tarvitsette lapsille, vasikoiUe ja lior-saille.
- ' • • * -
Älkää myös lakkoilko monaunyyn.
iiosimsicaimista. missä sellaisia on!
ta virhettä, että rakennetaan liian
suurta Ja kallista.
Ja toinen uuisl yritys, johon olisi
syytä 'pyrkiä, on sianhoito laidmita.
misineeii, sillä sellainenkaan ei Vaa.
di stiurla pääomia ja'Ypidaan nyky­oloissa
saada kannattavaksi."
Tällaista oppia ' esittää- professori
Gebhard määmlehille ensimäisessä
esifämäsisääri.'' "iloisessa esitelihäs-sään
"Miksi Suomen lainat ovat kai.
liimmat kuin useariipien muitten
maitten?" hän vaSsih mielenkiintoi­selle
tavalla ösOlttäa, että kokonaisen
känsakuiinari tulee samoin kuin yk.
sityisen henkilön olla uuttera, jär.
ijestystä kaikessa toiminnassaan ra.
kastava, lakia kunnioittava ja oikeu­dentuntoinen
ermenkuin se saa luot­tamusta
talouselämää johtavissa pii­reissä
ulkomailla.
Syyt, miksi Suomi saa lainoistaan
maksaa korkeamman koron kuin e-sim.
Skandinavian maat, on prof.
Gebhard ryhmitt^yt poliittisiin,
taloudeUisiin ja läriateknillislin. Te­kijä
osoittaa valaisevasti, miten her.
kät ulkomaiset lainamarkkinat ovat
erilaisille syiHe ja "miteh me, järjes.
tämällä elämämme Järkiperäisesti,
Voimme saada ulkomaisten JälnoJem-riie
korot aleneiriaaii.
Pääjohtaja Ryti taas osoittaa esi.
telmässäätt, että meidän ulköriiaiöen
velkamme, vaikka se näyttääkin
vielä suhteellisen pieneltä, oh tar.
peeEsi suuri vähävaraisen Icansamme
kannettavaksi. Meidän el siis' tul6
kuvitella, että me ulkomaisia lainoja
ottariialla kohoaisimme' helposti hy-virivbintiin
ja rikkäiiteeh. Siihen
pääämäärään pyrittäe^ä on pääjoh.
ia ja Rydin mukaan väin yksi tie.
"Qn hiioiriioon otettava,'*; lausuu Iän.
"että kansakunnan kehityksen pää.
asiallisesti täytyy tapahtua seii o.
man työn ja sälistävälsyydcn varas-sa".
Pääjohtaja Rydin esitelmää lu­kiessa
johtuu vaistöriialsesti inieleen
erään nykyjään elävn talouselämän
suurmiehen sanat kun hän laiisui:
Maailmassa. on kahdenlaisia hiillu.
ja. foinen on rialljoonanömistaja, jo.
ka luulee rahoja kökoariiallä ,vbivari.
sa saada - JoiÄInl^ta todellista vai.
taa; toinen peiiriitön yiiteiskunrian
uudistaja, joka uskoo, että jos häh
voisi- ottaa rahat yhdeltä luokalta
jä antaa ne toiselle, niin yhteiskun.
nan epäkohdat oitis korjaantuisivat
Molemmat ovat harhatienä."
•Jos me ottaisimme osaa tuotta­vaan
työhön luovan voimamme hel­posti
• tunnettavissa rajoissa, iiiln o_.
Iisi kysymys vain siltä, liittäisikö
luovaa työtä kaikiUe Ja saisiko ku.
fcin mitä hän tarvitsee. Todellinen
puute elämän välttlunattömistä tar.
peistä - - ei väärä puute, joka riip-,
puu kilisevien metallikappaleiden-puutteesta
taskussarnme —. voi rnp-pu^>.
yaM riititämättöinästä tuotan,
nosta, Jä tämä vuorostaan on ti-
Iästä "f
l a meille s«
luottoa saav
men kansan
Itaikessa toi
k u i n suojel
leet temmel
työväentaloil
lilaisuuksissi
oittava"' ku
kaarti koton
sään, ja n i i
kuin ohrana
saan ja hov
tasaan.
ille j,
jos niiden
"maamme ki\
des korot nia
ta, "vaikka s(
teellisen pie
ole kuin 3
markkaa eli
henkeä kohdi
mitä maassa
Ja ahkera;
munia, jos k
pakkasissa ai
dat miljoona
syyltä pakoll
laan sotavar
keja vastaan,
pyydä kuin c
naapureiltaan
Eiköhän sei
lisätä edeiläo
lueteltujen "hi
lä kolmaskin
joka ci tiedä
nenkään vakj
distajan tarko
ole koskaan o
delta luokalta
l e " . Kysymys
misestä sille It
lukuinen, tatf
laiska loisluol
ryöstää lyötät»
tuloksia, niink
raskaan raataj
karot, leivän
Iästä ja ilon
nen "nykyjään
suurmies", jok
käsitä, ei ymr
teiskunnallisest
nempää kuin s
Maidon käsi
astiat ja muut
tävä ehdottomai
jetta on nouda
aikoina, mutta
ilmoilla. Astiat
haalealla vedelli
mällä vedellä'ji
harjalla; pesun
sesti huuhdeltäv
Jä ja sitte asd
jos suinkin ma
paikkaan, missä i
sevät niihin vä
maan, mutta joi
sistä ja kaikin
sekä hajuton. Nä
ja, jolla on 20
meijereissä, ma
jia juustotehtaissa
tä tavallinen pe
sessa määrässä 1
seenkin yhtä h:
kuin mikä muu
Maitokannuja pe:
va, että nuden'(
ta tulevat kun
hangatuksi, sillä
min tahtovat jää(
toivottaisi,
ei maatalous enää pitkiin aikoihin.
tuskinpa koskaan, ole ollut niin " « « ^ « ^ « » » f a . missä sellaisia on!
5 . . - i - 1 1 missa sellaisia vielä ei ole, ryhty.
yksinomaan nisunviLjelyksen varas- vaa «ms ' ^
sa kuin "Lännellä" eli aavikko-maakunnissa.
Idä^ä on maitota­lous,
hedelmäviljelys, potaalinkas-vatus
tahi joku muu maatalouden
"haara syrjäyttänyt viljankasvaluk-sen.
^45enistamLsettaari pallo4 vaadi eöei
Siellä, missä Ij-psykarja on far-jniissä taas tee sitä meillä tavalis.
kää niitä puutufanaaan.
Sillä mimainmyyntiouuskuntain
perustaminen on niitä harvoja uuisla
yrityksiä. Johon tätä nykyä rohke­nen
kelioittaa maanviljelijöitä. Itse
osuuskunta el näet tarvitse pääo­maa
kuin nimekä. Eräfeä"kanalain
seirilmiten seurauksena riittämättö.
mästä tuntemuksesta siitä, niitä jä
miten on tuotettava. ^ . i .
Esitelmässään käsittelee pääjoh­taja
Ryti osittain samoja asioita kuin
prof. tiebhSd. vaikka loiselta kan-naita,
tullen kuitenkin i^äasiaUises.
ti samoihin tuloksiin.,
Edellämainittu kirja "Talouden-hoito
lainavaroilla", on Juuri nyj>yi-senä
lariiakautaia. erikoäsestl terve­tullut.
Se herättää luldjan entistä
syvemmin yriunärtamään taloudelH-sia
ilmiöitä j a rohki^see taa^ o.
makohtaissiln ponriistuks&i ytäkeuk-sien
ToittamiseKa," .
Lehmän pieksäi
pyiy alallaan lW
ja vaarallinen ta
ten on lehmällä
miksi se ei pysy
säjä voi oUa liia
puristaa sen nisiä
jästi; nisissä voi
maitotiehye. nön
du ' tulemaan '
maitosuihku. tahi
olla sellainen h«
jostakin syystä ä
siämmenkään ei si
••••
saapui taas Vapi
paan. Asiamieliet
hettäkää tilauksia
man enimmän j e j
Lähetetään postir
le Canadassa.
teos käsittelee as
teellä "Länsinn^
uatta" kidassa !^
syitä. Läfaetetaaa
kaikkialle Hinta 1
Box 69,