Vapaus, May 20, 1930

              III
il-''
l i -
1* ?
Tiistaina, toukok, 20 p:nä — Tues>, May 20
«1'
.1
TAISTELU OIKEISTOVAARAA
VASTAAN
KominterniD opetoksia Ämerikn snomalaiselie tyMelle
Tämä on kirja joka o»i juuri ilmestynyt '•/hc'^^.smf_^'n
kommunistipuolueen Suomalaisen Toimiston toimOfi:*
mana, sisältäen oikeistovaaraa vastaan käydystä taiste­lusta
seuraavat tärkeät kohdat:
Suomen Kommunistisen Puolueen Kesku iro:iii!i:eaa
ikaapelisam^oa, jouluk. 26 p.
Kommun'sti Puolueen Suomalaisen Toimiston lau*
CTUite SKP:n kaapelin johdosta, joulukuun 29 p.
Kaapelitiedlotus K. Im Eksekutiivin Päätöksestä,
Moskova, helmikuun 25 p.
Kirje Amerikan Kommunistisen Puolueen Keskus-
DcDmitealle — P^dlueei. suomalaisia jäseniä varten.
Puolueen Suomalaisen Toimiston Lausunto. '
Tässä kirjassa jruilaJatut maailman vallankumousel-lisen
köyhälistön pääesikunnan päätökset selvästi totea­vat,
että seuraamalla kommunistista puoluetta, ei joudu
harhaan, koska siinäkin tapauksessa että Puolue tekee
virheitä, maailman puolueen johto ne oikaisee.
Työläiset, tutustukaa tämän kirjan avulla Kominter­nin
antamiin opetuksiin tämän kysymyksen yhteydessä.
Kirjan avulla pääsette selville mihin luokkaan todella
kuulumme, mitkä ovat tehtävämme ja miten meidän
luokkataistelijoina tulee suhtautua työväenluokan pettu­reita
kohtaan.
Kirjassa on 54 sivua ja hinta on ainoastaan 15c ja saa
sitä kaikilta lehtiliikkeiltämme ja niiden asiamiehiltä.
ASIAMIEHET! Tilatkaa viipymättä tätä kirjaa ja
tilatkaa riittävästi; ja heti kun saatte kirjan, on sitä yleis-ryntäyksellä
tarjottava kaikille suomalaisille työläisille, •
konlona"
— Miksi isä «i ole käynyt koulua?
«1 ole o l l u t r a h a mUlä
O-o;
a:
A-
:M
V.
A
1/.
«I
<!
A
1 f
l •
f
ua.
„ ppiiil^bn saanut
KiW^«"i!ttä?'riÄ!kai' ha' voinut olla
koulussa?
— Helkin papalla oli rikas koti.
Mistft,se koti t ^ l i rikkaaksi?
^ft^^^gäaiftayat-••teJitaan.:.:•
35^^p>»t^if* •-telidas:: f
Ifl,^ m^^ yalmlste-tiistä
tavarasta saadaan rahaa.
ei Isä .saa rahaa kun
valmistaa tehtaassa taviäraa?
:.^^.Kyiia. l sä saa..yähärt. ^'j '
l ^ ! " ^ — Ituka saa enemmiiä? -
" ~ Öe,TJoka omistaa ,^htaan.,^;
— Mikfii se eaa enemmän, teijeetis
se enemmän työtä?
fin voinut vastata tähän kysy­mykseen,
filhön neljä vuotta van-h&
järkensä olisi sulattanut sitä.
Olen ommellut hetken aikaa kun
taas nyhkästään kylkeäni.
— Äiti. mitä varten Hugo-setä
D M ^ «otaväkeen?
— Sieuä opetetaan sotimaan.
Mitä varten tarvitsee sotia.
K u n cn tähänkään voinut vastata,
niin hetken päästä kuulin varman
pttätöksen.
_ —- Kun minä tulen isoksi, niin
niinä laitan ätdUIc oman kodin. £1
kukaan sota-setä saa tulla sinne tai
ininä ajan pois.
Huokashi helpotuksesta Ja ajatte.
Iiii ll&ässeehi kalkista valkeista ky-jnyitiylcslstä.
kun taas kutiluu:
— XiU, miksi ei m i n u l l a ole sis-
Icöa tai veljeä?
ICOski kipeästi tuo kysymys.
— Öiksi että meillä el ole varaa
Ulatä pikku siskoa tai veljeä.
— Maksavatko ne paljon?
— Eivät ne itse maksa paljon,
mutta "ei äiti ehdi hoitamaan, kun
täytyy ommella ansaitakseen ra-
Haa.,
— Äiti ottaa semmosen tädin kun
Heikhi iidilläkin on hoitamassa
leikkiä Ja Sirkkaa.
— £i SidiUä ole rahaa ottaa sel­laista
tätiä.
Pieni naama on Ihan kysymys­merkkinä.
Kaikki on niin ihmeel­listä
— toisella on yltäkyllin, toisella
ei. ii^tään. Pieni järki el käsitä
vielä «l&ihän nurlnkurlsuuttä tämän
vaih, että saisin hänet isommaksi
voidakseni opiastaa häntä kaikissa
asioissa näkemään ihmlsjirden ar­von
ilman rahan loistoa — ennen-
• kaikksa sodan Järjettömyyden.
Slhiä se piileekin paras valtti, et.
tä mc äidit n i i n aikaisin kuin - u l n -
kln voimme opetamme lapsellemme
varsinkin sodan julmuuden ja hul­luuden.
Laatikoot kouluihin niin "isän­maallisen"
ohjelman kun voivat Se
^ i . Juurru lapsiin, jos me äidit vain
oikealla tavalla aina kumoamme ne
vaikutteet - . ,
KÖHTELIAisiJVKSIA
Vanhapoika ikänelddlle. jonka
parhaat päivät ovat jo menneet: —
"Ett^ö haluaisi saada yhden k i ­haran
minim tukastani?"
Ikäneito: — "Miksi ette tarjoa
koko peniukkia?"
Vanhapoika: — "TCylläpä osaatte
o l la pureva, vaikka hampaanne o-vatkin
porsliinia!"
Nainen yäpaiituu koti-vosiofilroäsa
Suuriarvoista työtä naisten hyväksi
Neuvostohallitus käsittelee parhail­laan
uusien yhteistalouksia koskevi­en
suunnitelmien toteuttamista, Jo­ka
vapauttai^ naiset kotiorjuudesta
eristämällä heidät kotitaloustehtä-vlstä
J a lasten kasvatuksesta. Täi.
k l n e n päämäärä voitaisiin saavut­taa-
laajentamalla nyt Jo Jossain,
määrin käytännössä oleva yhteis­talous-
j a lastenseimijärjestelmä y-lelseksl.
Tämän suunnitelman on alusta-vasti
laatinut erikoinen työ- Ja e-llnehtojen
parantamisasioita käsit­televä
komissioni, tarkoituksena oi.
Ien kaupunkilaiselämän kollektivi­soiminen
teholsammalle perustalle.
Hankkeen mukana ruokailu tulisi
tapahtumaan yleisissä ruokasaleissa,
ruuan valmistuksen tullessa suori­stettua
suurissa jkeittiölssä. joissa
työskentelevät henkilöt tekevät työ-tään
varsinaisena päivätyönään ku-ten
millä muulla teollisuusalalla hy­vänsä
työskentelevät työläiset. Suu­r
i l l a asuntotaloilla, Joissa asuu kym­meniä
perheitä, tulisi olemaan eri-kolseflastenselmet.
joihin äidit voi­vat
jättää lapsensa asiantuntijoitten
huollettaviksi, täten vapautuen ko-tlvelvolllsuukslstaan
ja voiden osal­listua
Neuvostomaan talouden ra.
kentamlseen yhtärlnnan miesten
kanssa. Samoin py>'kinpesu suori­tettaisiin
kunnallisissa pesulaltok-slssa.
Keskustelua työ­paikalla
Mary oli syntjTxyt Jossakin Cana-dan
korvessa puolalaisista vanhem.
mlsta. Nuorena oli hänen täytynyt
lähteä kotoaan vieraan palvelukseen.
Tavatessani hänet ensi kerran Oli
hän silloin yhdeksäntoista ikäinen,
reippaan näköinen ja miellyttävä
tyttö. *
Tutustuin Maryj-n työpaikassa.
Hän oli kihloissa erään Jack-nimi­sen
pojan kanssa. Jonka syksyllä oli
tÄytynyt lähteä kaupungista metsä­töihin,
Maryn jäädessä kaupunkiin
työhön. Keväällä oli-iieillä aikomus
mennä naimisiin Ja "homestead".
maalle asumaan. Paikka oli jo Jack­illa
valmiiksi ostettu. Tuota aikaa
Mary hartaana odotti ja rukoili a i ­na
työnsä lomassa kauniille haa­veilleen
"korkeimman" siunausta, kä­vi
kirkossa sunnuntaisin j a vakuutti,
ettei hän koskaan IiSovu uskostaan
Jumalaan. Keskustelumme asioista
tahtoi olla vajavaista minun huonon
englanninkielen taitoni vuoksi. Kes­kustelua
meillä kyllä aina syntyi»
\-ar5inkin kun me olimme molemmat
kokonaan vastakkaisia maailman­katsomukseltamme.
Marj' hal\-eksi naisia, jotka naiml*
s i in mentyään kävivät palkkatyössä.
O l i n itse yksi sellainen Ja vielä y h ­den
lapsen äiti. Lapseni oll siihen
aikaan yli kymmenen vuoden ikäi­nen.
Puhulmmie työmme lomassa^ eHl-l
o in kun Mary tiheästi uiisiintuvilta
rukouksiltaan ehti, ktdklsta''asioista..
Kerran hän sitten kysyi m i n u l t a
miksi mlnuUa ei ollilt enempää kuin
yksi lapsi. Vastasin hä^ielle naurah­taen,
että sen vuoksi, kun yhtelskim-ta
el näy takaavan edes kunnollises­ti
sen ainoankaan toimeentulosta.
Mary huokasi Ja mutisi, että olen
pakana, kun en ota vastaail "juma­lan
lahjoja" niin paljon kuiri anne.
taan. /
Lähdin pois tuosta työpaikasta eh-nenkun
Jack palasi metsästä. M a ­ryn
kanssa erosimme sentään ystä­vinä,
vaikka välistä olimme rildelleet-kin
asioista. Toivotin hänelle hyvää
onnea elämässään, niinkuin tavaili,
sesti toivotetaan, vaikka tietääkin,
etteivät toivotukset tyBläiSelle tuo sen
paksumpaa leipää enempää kuin
multakaan nautintoja.
On kulunut kaksi j a puoli vuotta
edelläkerrotusta. Maryä en ollut ta­vannut
kertaakaan tuolla ajalla. Nyt
sattui kuitenkin, että tiemme kulki­vat
ristiin Ja sattumalta tapasimme
toisemme Juuri tuossa risteyksessä.
Kohtaamisemme sattui eräässä kau­passa.
Mary oli huoinannut mlnut>
tarttuu kädestäni kiinni toisella kä­dellä,
toisella pitäen lasta. Joka näyt­tää
pyrkivän häneltä karkaamaan.
Pyytää minua seuraamaan itseään,
hymyillen omituisesti. Seuraan hä­nen
pyyntöään, vaikkakto vähä epä­röiden,
sillä en tajua mistä on ky-sjTnys.
enkä tUnne häntä. Hän vie
minut lähelle ulko-ovea, Jossa on läp-senvaunut
ja niissä kaksi lasta, noin
kolmen kuukauden vanhoja kumpi­kin
ja siis kaksoisia. Hän tahtoo
näyttää nUtä minulle. Katson enkä
tajua vieläkään, että minkävuoksi
tuo nainen tahtoo minulle lapsiaan
näytellä. Hän huomaa sitten eparöl-misenl
Ja kysyy, ettenkö minä hän­tä
tunnekaan. Koetan muistella, et-tä
kuka hän mahtanee olla, mutta
en vain muista. Hän puristaa lujasti
kättäni ja sanoo, että cm Mary. K a t
soin ihmeissäni, sillä entisensä nä­köinen
hän ei enää ollut. M^ry-par.
ka. hän pillahtaa itkemään j a sanoo,
että eihän se mikään Ihme olekaan
vaikka häntä ei enää vanhat tutta­vat
tuntisikaan, sillä eihän hänestä
ole entisen näköistä JäleJä juuri
laistakaan. Kyyneleet valuvat pitkin
kuihtuneita poskia, eikä hän voinut
pitkään aikaan puhua mitään. Veim­me
vaunut ulos Ja aloimme niitä yh­dessä
lykätä katukäytävää pitkin.
Kysyin häneltä sitten, että kuinka
hänellä on nämä vuodet kulxmeet
Kysymykseeni ei hän vastaa, mutta
sensijaan ottaa minua kaulasta ja
pyytää anteeksi sitä, että hän kak­si
Ja puoli vuotta sitten sanoi minua
pakanaksi. E i sanonut silloin yxa.-
märtaneensä asian koko laajuutta.
CU sitten pitkän ajan perästä vas­ta
päässyt käsitykseen sanojeni tar­koituksesta.
Pois sanot heittäneen­sä
kirkossa käymisen j a rukoilemi­sen.
Puhelimme sitten kaikista asioista
ja erosimme toisistamme tositoverei-na.
sellaisina, että olimme ififcseet
yhteisymmärryksen. — M . J .
H i l d a Tihlä:
V a n k i l a avasi silmäni.
i Suömen yläluokkaa kohtaan l u n -
i nen suurta kiitollisuutta sen joh-
' dosta, että minut v. 1918 vangit­tiin
ja että minua k a i k i l l a mahdoll:-
i silla keinoilla kidutettiin j a koetet-
; tiin vaikuttaa siihen suuntaan, eitä
! minusta t u l i s i henkisesti j a ruumiii-jlisesti
rampa. Terveyteni menettä-
I minen ei ole l i i an korkea hinta sii­hen
rikkauteen verrattuna, minkä
vankilassa ansaitsin. Sitä ennen
oli elämäni hämärää j a hapuilevaa.
Olin vallankumouksellinen, kuulain
parisen vuosikymmentä työväenjär­jestöihin,
pidin puheita, kirjoitte­lin,
olin silloin tällöin hehkuvan
innostunut, mutta s i t t e n k i n . . • toi­nen
polveni notkahteli riistäjäluo-kan
kulttuurille. Sen luokan jä­senet
olivat mielestäni kehittyneitä
eivätkä läheskään niin raakoja
kuin työläiset. Herrasluokan hienot
j tavat hivelivät tunnettani, j a koe­tin
tehostaa niitä maaseudun työ­väelle.
Olin yläluokan jäsen, jota
tunnesyyt pakoittivat olemaan työ­väen
riveissä.
Vankila, avasi silmäni. Siellä
näin sivistyneiden harjottavan sel­laisia
raakalaisteko ja, joihin tuskin
' yksikään Suomen työläinen olisi
; pystynyt. Omin silmin näin jul­muutta
j a riettautta niin julkeaa.,
että kynäni kieltäytyy sitä kuvaile­masta.
Vankilassa oloani saan kiittää,
että nyt olen henkisesti eheä ja
oikea k i r j a i l i j a , j o t a ennen arvoste­l
i j a in mairitteluista huolimatta en
ollut. Vankilassa löysin itseni.
H i l d a Tihlä.
K a l l e Rakman:
V a n k i l a on ollut minun luokka-taistelukoul.
qni.
Vuoden 1918 luokkasodan ko­kemukset
aukaisivat sameat silmä­ni
katselemaan asioita syvällisem­min
kuin mitä siihen saakka
o l in tehnyt, tätä vuoden 1919
saamani omakohtaiset kokemukset
lisäsivät. K u n ohrana näinä aikoi­na
.monessa muodossa tutustutti
mjftua "kom.ero-eläma sain yhä
suuremman Jialun^öttaa selvää siitä
,aatteppfca, .jonjca^yuo vai-liottiiu-
A l o ; n ;sus'"syveT)tyä työvä­enliikettä
Ikasittpleyäan Kirjallisuu­teen,
sekä aktiivisena.. j"Ssjbrienä ot­tamaan
osaa iax}ki^ta\m\nt&iLn.
Ösaltiaari tShän v a i k i i t t i rt|r55kin ise,
että olin,mennyt naimisiin tiiöri
täuÄiuvuoden jälkeen, ja'perhesuh­teet
asettivat kännettavafe«f"ili lisää
velvollisuuksia. .
iiihe?l«ään. eiVAt.tiBto-
>ni.i^uit,enfeaän vielä, ö nit-tä
kaikkea yksjlo saa kokea, tämän
yhteiskuntajärjesteVmän. Sj^llitessa
toimiessa sosialistisen tyoyäeriliik-keen
hyväksi. Mutta tämän puuttii- j
van tiedon^ hankkimiseen ' V a l m i s ti
ohrana jälleen . tilaisuuden n. s.
elok. leikkauksessa' 1923. ; Silloin
nim. minutkin, niinkuin sadat koh­talotoverini
vangittiin, ja matkani
k u l k i Vaasan kautta Turun läänin
vankilaan, missä hovioikeus tutki
"syntejäni." Tällöin sain viettää
vankilassa 8 kuukautta j a lyhyen
väliajan jälkeen vielä Tammisaa­ren
pakkolassa 1 vuoden. J a kaiken
kokemukseni perusteella voin osal­tani
otsikossa mainittuun kysymyk­seen
vastata, että: on. Jo tutkinto
vankina ollessani minulle selvisi
että ainoa opintopaikka köyhällf!
työmiehelle on vankila. J a opiske
lua siellä helpottaa se, että siellä
on tovereita jotka jo aikaisemmin
ovat olleet tilaisuudessa hankki­maan
itselleen k i r j a l l i s ia tietoja, j£
jotka tietojaan erikoisen auliisti
tarjoavat toisillekin. K a i k k i vapaa-aika
kului ahkerasti kirjojen pa
rissa, luokkataistelukäsite selveni
Samalla tulin ymmärtämään mit*
on oikea toverihenki. Ja jos ei
muualla ole oppinut todella prole
taarisen palavasti vihaamaan ka
pitalistisen luokkavaltion harjoit­tamaa
vääryyttä, jos ei muualla oU
oppinut tuntemaan toverihenkeä j?
luokkasolidarisuutta, niin kurjala
ainakin on se paikka, jossa nämäl
oppii. , Sieltä tuloni jälkeen voir
aivan toisella tavalla kuin ennei
suhtautua tulevaisuuttakin koske­v
i in kjrsymyksiin.
Mihun on siis omaha osaltani
kiitettävä luokkavaltion edustaiav
ohranaa, siitä että valmisti minulle
tilaisuuden luokkakäsitteiden sei
vittämiseen.
L y h y e s t i : Vankilaöri oTlut miiiur
luokka ta,istelUkouluni!
Kalle Rakman.
F. O V — t a:
Monivuotinen piina on kasvattanut
sammumattoman vihan |iörva-ristoa,
sen järjestelmää
ja apureita kohtaan.
Olen palvellut Tammisaaren pak­kotyölaitoksella
neljän vuoden k u ­ritushuonetuomion
poliittisista
syistä. Tämä aika on ollut minulle
monessa suhteessa hyödyksL Moni­vuotinen
jokapäiväinen piina on
niinä vuosina kasvattanut sammu­mattoman
vihan porvaristoa, .»en
järjestelmää — kuin myöskin sen
apureita sosialidemokraatteja koh­taan.
Toiselta puolen taas se aika on
v-aikuttanut sen, että työväenluo­kan
asia on minulle tullut entis-täänkin
rakkaammaksi, käsitteet
selvenneet entistäkin selvemmäksi,
taistelutarmo ja innostus kaksin­kertaistuneet.
- >
Kirjallsuoden lukeminen j a opis­kelu
o%-at avartaneet maailmankat­somustani
j a selvittäneet monta
epäselvää kysymystä-
Olen iloinen siitä, että olen ollut
vankilassa, että porvaristo on no­teerannut
minun vähäpätöisen t o i -
mintani työväenliikkeessä neljän
vuoden ja kymmenen päivän korP
tushuonerangaistuksen arvoiseksi.
F, O. V — t a .
T. H j . Langström:
Vankilassa on aikaa hedelmälliseen
ajatteluun, mutta puuttuu mah­dollisuudet
jokapäiväiseen
luokkataistelutoiminnan
seuraamiseen.
Ensimaiseen kysymykseen: " O n ­ko
vankilassa olo ollut teille hyö­dyksi
tai vahingoksi?" on vastat­tava,
että se on ollut minulle sekä
hyödyksi, että vahingoksi.
Hyödyksi ensinnäkin sen kautta,
että vankilaan jouduttuani sain p i ­tempiaikaisen
levähdystilaisuudert,
jonka tunsin olevan hyvin tarpeel­lisen,
sillä t/)siasiahan on, että järr
jestötoiminnassa mukana ollessa ei
sellaisen loman saantiin ole mah­dollisuuksia.
Lepo teki ihinulle hy­vää.
H y v i n suureksi hyödyksi lasken
myös, että vankilaan joutumiseni
kautta t u l i minulle tilaisuus tarkas­t
e l l a , ajatella ja toimittaa yhteen-vefoja
edesmenneistä toiminnoista.
Sellaiseen tarkasteluun ei, mikäli
se itseäni koskee, tahtonut n. s. va­paudessa
olla tarpeellista aikaa.
Se siis oli vastaisen varalta sangen
terveellistä j a opettavaista. Hyö­dyksi
on merkittävä myös se, että
vankilassa r i i t t i paremmin kuin va­paudessa
aikaa perinpohjaisempaan
lueskelemiseen. Tarpeellisten kir­j
a in puute rajoitti kuitenkin huo­mattavassa
määrin lueskelu- ja
opiskelumahdollisuuksia. Omast£
puolestani en ole täysin tyytyväi­nen
vankilaopiskeluni tuloksiin.
Mielestäni jossain määrin suuren­nellaan
poliittisten vankien opiske­lumahdollisuuksia
Suomen vanki­loissa.
Vahingoksi on vankilassa olo ol­lut
siinä että siellä; olematta t i l a i ­suudessa
seul^aamaah''' tiröväeh
rientoja jä järjestötoimintaa, joi-'
den kehitys aina kulkfee 'riÖpeässä'
tempossa eteenpäin, "'jää käytäii'-
nöllisen' elämän - thhiieinisessa -Vah­vasti
jälke^J' Köliihivuötinenkin
Vartkilassabtö Jättää varsin merkit­tävän
'äuRoh' 'liötämyksiih; - mikäli
se Icoskäe' käytännöllistä elämää.
Vankilasta päästyäni olen Siin^
suhteessa-mohasti huomannut höl-.
möyteili>-jä-'avufctomuutenL Se oii
kiusallista; j a ' v i e nähtävästi hyvän
ajan, ennenkuin aukot^jälleen -käy-'
vät umpeen. Toinen seikka jnikä
myös kuulunee "kredit"-puolell.e
on terveyden heikfintyminän.' Suo*
men vanlcilaoloissa, kuten tunnet­tua,
ei terveydenhoito ole vahvim­pia
puolia. Harva se mies, jokS
niistä fyysillisesti terveenä selviy­tyy.
Allekirjoittanut ei tehnyt sii­nä
suhteessa -poikkeusta, sillä py­syvänä
muistomerkkinä töin siehä
tuon vakinaisen vankilataudin, reu­matismin,
joka ennen vanldläalT
joutumista oli minUlle jaivan tunte­maton.
Siinä menopuoli. Voidak­seni
vastata kolmanteen kysymyk­seen
olisi nyi siis voitot j a tappiot
pantava vaakakuppiin j a punnitta­va.
Mutta kun lisään vielä voiton
puolelle nuo mielestä unohtumat­tomat
muistot elämyksistä vanki­lan
toveripiirissä j a vankilan sisäi­sestä
elämästä saadut kokemukset,
j o i t a ei ole -vallan vähäarvoiseksi
arvioitava, niin painuu hyötypuoli
varmasti alaspäin. Lopputulokseksi
siis jää: Vankilassaolo on minulle
ollut enemmän hyödyksi kuin va­hingoksi.
On tarpeellista kuitenkin
momauttaa, että teen johtopäätök­seni
huomioonottaen, että a i k a jos-a
on kysymys on jo elettyä. En
tietenkään toivo, että kukaan luok­katoveri
joutuisi vankilaa nuo elä­mykset
kokemaan, joskaan työvä­enluokan
vallassa ei ole — nykyis
ten järjestötoimintaan kohdistavi­en
vainojen aikana — keinoja es­tää
jäsentensä vankilaan joutu-
• nasta. Se seikka on jokaisen
uokkataistelurintamalla olevan to­merin
otettava huomioon.
T. H j . Langström.
ten eh erityisemmin vihaa porva­ristoa
sen johdosta, että se toimit­ti
feinut muutamiksi vuosilcsi van­kilaan.
E m i l TuomL
KAarlo Luoto:
Niiltä a j o i l t a olen aanaut kirjoittaa
kokemusteni kirjaan vain
täysiä lehtiä.
Yhtenä .kauimmin poliittisena
vankina olleena (lähes kymmenen
vuotta), olen ennättänyt' vakiin­nuttamaan
vankilan vaikutuksen
"luokkatäistelijaan."
Vankilassa oloni on minulle ol­lut
ehdottomasti hyödyksL Tämän
sanon siinä mielessä, että talou­delliset
vahingot, ovat luokkatais-t
e l i j a l l e sivuasioita.
Meikäläistä yksilöä kuormite­taan
vapaassa elämässä n i i n . p a l j on
kaikenlaisilla vielvoUisuuksilla ja
tehtävillä, että omintakeinen työ,
ajatuksiensa kokoaminen, itsensä
kehittäminen ajan vaatimuksia vas­taavasti,
j a lopuksi työtarmon säi­lyttämiseksi
välttämätön lepo, ovat
puolinaisinakin ajatellen mahdotto­muuksia.
Vankila: tarjoo tilaisuu­den
näiden kaikkien toteuttami­seen.
Olin viime vuosina Vaasan
liääninvankilassa, ensimäisellä ker­r
a l l a vähän vajaan vuoden, toisella
k e r r a l l a neljätoista kuukautta, ko­ko
ajan . yksityisessä kopissa. En
voi kieltää, ettenkö toisinaan olisi
elänyt murheellisiakin hetkiä, mul­ta
yleisesti täydyn sanoa, että ne
olivat sisältörikkäita, jopa nautin-t
o r i k k a i t a vuosia. Useimmat iltani
olivat ihania, yaeltaessani mieli­kuvituksen
maailmoissa. Jos surin,
nähdessäni sieluni silmillä köyhä­listön
kurjuutta; jos i t k i n ilosta
mielikuvitukseni onnellisimmissa v i ­vahteissa,
sen voin siellä tehdä va­paasti
kenenkään häritsemättä.
Omaa kohtaloaan ei mies itke.
Hausknutensakin löytää sellaisessa
elämässä, että voi sydämensä poh­j
a s t a nauraa itsekseen. On muis­tettava,
että sellainen yksinäisyys
muodostaa sielunelämän tavatto­man
herkäksi eri vaikutteille ja
jättää kyllä hermostoon jälkensä.
Yleensä olen vankilassa ollessani
hyötynyt paljon. Varsinkin sieltä
saamani henkiset arvoit ovat moni­puoliset
j a runsaat. Työnteko ja
ajatteleminen kulutti aikani hyvin
nopeasti. Se on sittekin tosi, että
"työssä, työssä lepää tuskat sen­tään."
. . ,
Entisiltä ajoilta voin majnitsfj^. ,
Jouduttuani "v. \IÖoi^'^""yiäpp^ip
ha työnantaja mieli vähentää palk­kani,
kun o l in muka j o j i i a s -nsäta.
SazK>ln länelle vasten naanuia, että
kylläpä sekin on kirstäUIstä. k u n a i ­ottiin
pienentää hyvin' ansaittua
palkaa, vaikka ty&iantaja <di rikas
Ja minä olin varaton. Olen oQnt hä­nen
työssään kolmeksmimerita vuot­t
a Olen tehnyt ahkerasti j a tunnol­lisesti
työni, j a lisäksi avustin hän­tä'
neuvoilla, kun hän kehitteli pie­nestä
liikkeestä suurta.
— Muistan, miten illoilla j a 50.
läkin -vaivasit aivojasi sen l i i ^ e en
että kaikkein ^-väikeÖÄÄisQMdii, t i -,
liiteiktäaii' bii-''; IcdeMltfövä' Isaapa
miähdollisimmäh siiuÄ
löin vankilassa ' 'häirtkkiiiiaiii • tl^t<i-,
lisäys on'oniit ''mj^öhaiisemmäss^';
toiminnassaiii erititäin 'ättifr^a alil?^
edfstäm&iefksi,, säesti rouva.
— Pustei työtä kuin jtäita — ja
nyt olen ty^iantajan mielestä m l -
itätön kalu
Wyrsig iski nyrkkinä^ votmakkaas-ti
pöytään.
— Mutta eihän herra Horsig ollut
ennen . n i i n ; tyly, kummasteli rouva
—£bkä ei, myönsi mies. — Mutta
nyt on hänellä, kiiboittajana vanhin
vävy. herra Senf. Töinä johtaa nyt
kaikkea, j a hänen plllinsa mukaan
on ^tanssittava. Hän khistää tFÖlai-siltä
kaikki voimat. Jotta saa itsel­leen,
apelleen Ja mulUe sukulaisilleen
ruhtinaalliset olot Vävyjä on.oUce-astaan
kolme. He -vievät liikkeen voi­tot.
Ovat ktiin syöpäläisiä työläisten
nimissä. Imevät heidän vertaan.
Tuhlaavat varoja elämällään j a ke-muillaan.
K u n h r a Sentin vanhhi
tytär on pääsevä ripille, t i l a t t i in B e r .
Unin hienoimmasta huTteUista kaksi
E m i l Tuomi:
Vankila avasi luokkataistelukäsi
sitystäni, antoi tilaisuuden
lueskeluun j a vieraitten
kielien opiskeluun.
na..
Ollessani Saksassa sotavankina
läheä neljä vuotta, tulin olleeksi
väUttöihaäsä setJrustefössä • ei»ipuol-ta
isaäpallöa •^olevien ja'^uBeihin
eri känfelälfeiiukSiin^JkuuIuvieh '^k-^"
'eliöiden kaitsss, rahtinäisiä,! k r e i^
veistä j a l o p r d e i ^ äUcäen-8uo%iEif
laiseen jääkanhölikaaniis i a s t i . ' ' '-
kitt o l i l i y v i n sisaltSrikasta j a ^ k ^ t -
teitä avartavaa a i k a i a . . ^ - i ; ; :
Tammisaaressa ollessarii näin
ilomielellä mitenkä monet nuoret
ja epävarmalla kannalla olevat
miehet kehittyivät "tosimiehiksi".
Siellä harjoftivat itselleen muuta­mat
kaksi jopa kolmekin -vierasta
kieltä, puhumattakaan monesta
muusta luokkataistelussa välttär
mättömästä taidosta. Vankila on
sitäpaitsi vielä luokkataistelun
koepaja, jossa koetellaan yksilön
kestävyys j a jossa siihen sopimat­tomat
j a heikot putoavat sivulle.
E n mitenkään toivo joutuvani
vankilaan, mUtta kaikesta huoli­matta
en kuitenkaan haluaisi vaih­t
a a vankilassa viettämiäni vuosia
vapaana eletyiksi. Ne ovat minulle
erittäin muistorikkaita. Idiltä
a j o i l ta olen saanut kirjotella ko­kemusteni
kirjaan vain täysiä leh­tiä.
Tietoa, taitoa j a kokemusta
olen kerännyt vankilassa ollessani,
ja niitähän ennenkaikkea tarvitaan
luokkataistelussa.
- Kaarlo Luoto.
Työn palkka
Oli sateinen UtaJÄivä, Rouva Wyr-sig
istui asunnossaan j a teki koUtyd-tä.
Hän oU a h k ^ x a u t U ansaitsi
suti vähän. Kolme lasta leUdä l a t.
tiaUa.
kokkia laittamaan heridiuruokia. V a ­likoidut
ruoka-aineet tuotiin kau-pimgista.
TarjoUiJoiUe (hankittiin
komeat Uvrepuvut, kuten' oU oUut
ennen ruhthiaiden pidoissa. Vieraita
oU neljäkymmentä. Vihiit juoksivat
virtoina. Sellaisia mässäyksiä! jot­ten
matkat ulkomaiden kalliisiin
kylpylöihhi. Monet muut ylellisyys-menot.
J a meidän työläisten o n mak­settava
ne kaikki. lifeidän lihoistam­me,
luistamme Ja ytimistämme k i s.
kotaan sitä enemmän. — Halvempaa
jä tuottavampaa työtä! — huude­taan
meUle äUtulsestL Nälkäpalkko-
Jemme korolttamisesta el siedettäi­si
p u h u a k a a n—
V i h a Ja raivo leimahtivat Wyr-sigln
sUmistä, kun hän piti tuota
putetta.
- Sanoppa HorsigiUe, mitä ajat­telet.
E i hän kuitenkaan kehtaa e-rottaa
sinua, kun olet oUut nUn k a u ­an.
,
- Pitkää palvelusaikaa el nykyl.
sln ota huomioon kukaan; £ä aina­kaan
h e r r i Horsigin vävy.
• Wyr5ie'äifeppasi eteensä lehden jä
alkol'-lu6öfc'-JSen-''Jokainen artUtkeU
Jännitti häneä^mieltään;- Lidteminen
johti^^sitäiJeätÖ äiatiikset pids äskei-
^tä.<'Z«^lieEtuäES^ sen o l l 4iän rau-^
%kl3ihen7^^i«teli'' mmitaml^ sauhuja
^^'ittsuUtui iiiäättC^ - -
•--Hän- o l i vielä' v<ri«»lssaan,; vasta
vUs&ymmenensä ialulla,- • mutta kä-tä
huoUmatta muistuteltiin hänfeHie,'
fitt» : hän muka : aljMd..,pUa -vanlialla
iäUösib,. , . - . i i . ' '
NUn teki värsmkin Horsigin i l -
^«MS-^^lfömP' iijrsähtyi taas kerran
ä ä i i ^ r läliälÖn- "-työjÄHcaHa j a slr-kelu''
i)aHbmS=}^ Alan
•'pyäÄ'nahtiStf,'-kurt-i teidät, sanoi
häifz-i- t^Ön 'tJitaä sUiuä äolkerial-seniiiiiÄI'''
Muuten el iiUckeeni )pm
suoritusl^rkyisenä. Tilaflenhe on han­kittava
toinen mies.
Wyrsig hätkähti sen kuoltuaan Ja
ponnahti pari askelta pois koneensa
äärestä. — Mutta seuraanhan minä
ts^össä koneen vauhtia, puolustautui
hän äreästi j a kävi punevammaksi.
— Lorua! kumosi vävy. — Pidätte
l i i a n l>alJon pausseja. Voimavhrtaa
menee hukkaan. Mitä tehtävä? M i ­nim
on annettava teiUe jotakin
muitta työtä, tosin vähempipalk-nuBa
on. Vasta vijiua OTH,
sa j a . : ..
~ & i t paikkani
«B«ötisi avulla. S£QOI ^
räan. ' ™
— J a sinun on opet^^j^-
lämä työ uhmaiii Hantsäg '
—- E n ole haatani
tasi Wyrsig kylmäs-j.
— Saadaanpa näodä'
ei, anna leikkiä kaas^^
purraan, niin purraaa' i
hotti suojeluÄuntaiainei
Wyrsig oh vihdoin
ea ääressä..Hän oi: mai
letisä tasapainon. Mieto
—Siis liika mies! Siäii
ka!
Nousi katkeria hi
K i että Jysto. Mailma,
missä. Hän horjahti.
Vauhtipyörä tempasi
tl. useita kertoja ympäri
Verta, riekaleita....
Koneet pysähtyivät,
haudassa. Kauhistusta.
E ääntä, ei värähdysä
ruimillssa.
Se kannettiin ääneti pnä j
ta.
K u n se tuottiin koUa.
ya Wyrsig sen päälle.
vat hirveän tuskan vaBaäii
Rouva tointui ja kaatoi i
k l ja ulvahteU. Kirosikinj
työnantajia.
Pitkän ajan kuluttua
delleen tajuihinsa. Piätt£,fc
tä j a taistella edelleen
sensa hengen ja eläi^]
Päätti kasvattaa heisa
luokkataisteli joita.
— Täytyyhän työläSstefii
joskus sortajien ikeen
hän.
Kaunotar roerii
päällikkönä
Rohkein merirosvous,
kään aikaan on tehty
lä, suoritettiin joku aitat
panilaisella Deli-Xla:
valla. joka kulki Sarankaöi
kongin väliä Etelä-Kilnäja.'
laivan matkustajien
myöskhi eräs nuori,
nis tyttö Kantonista. Job]
toisten matkustajien vielj
oli hänen tapana miestöi
puettuna tulla känpeDe".
auringonnousua, feraäna;
hän tavallisuuden/mu^^
pötuolissä ' käniielli, ''^'i
'silkkihousiijen. täskiiit^
huolimattomasti ^^Klfet
lUii. SittCTi häicf^vetf'
1) Vankilassaolosta oli minulle
enemmän hyötyä koin vahinkoa.
2) Minulla pii siellä tilaisuus-
"koota itseäni"; , itehdä perinpoh­jaista
tiliä aikaisemmasta toimin­nastani;
oppia tuntemaan erilaisii
ihmisluonteita ikäänkuin taimila-v
a l l a ; syventyä rauhassa kirjalli­suuteen,
josta sain hyödyllisiä tie­toja
vastaista toimintaani varten
työväenliikkeessä; varmentaa käsi­tystäni
luokkataistelun välttämät­tömyydestä;
opiskella vieraita kie­liä
jne. Nämä tuloEset olisivat to­dennäköisesti
jääneet saavuttamat­ta,
jos en olisi joutunut lähes nel­jäksi
vuodeksi vankilaan.
3) Olin vankilaan joutuessani
henkisesti sangen rasittunut liian
useiden järjestötehtävien johdosta,
ja kun olen ruumiUlisesti terve, j o ­ten
kestin Tunmiillisestikin vanki­lan
rasitukset sangen hyvin, muo­dostui
-vankilassa olo minullctjgait-
Keno » l vilsL Rouva l ä t ^ t L —
Isä ttdee kohta, sanoi hän l^BflÖe.
Nämä hajensiväC nieltiäan k n l n olisi
ilmoitus oUut heille kehoitus.
Takavuosina oU Wyrsig ciUut itse
iloinen ja riehakka sekä jdtänyt
leikistä j a lasten UKit^ a s t a . Mutta
nyt Uesi kotiväki, että hän oU ylen
vakava j a teki olennollaan muitt&in
seliaisiksL
Tcrtlsena j a väsyneenä tuli :hän'
nytkin huoneeseen. Tervehti kpve-ästL
Rouva katsahti ystävälU^sti,
nousi työnsä äärestä j a meni autta­maan
märkiä vaatteita pois sekä
väänsi niistä ^tten.vettä.
— Mitä syötävää? kysyi mies ny-reästL
Rouva pisti taioksuvia nu&alait-teita
pöydäSe, j o s a lautaset 0|Uvat
jolkottamassa. Mies tunsi t u o k s u s i,
että ruaSca oU tiittua i a mieluista.
Hän y r i t t i j a y r i t t i syödä sitä. mut­ta
ei' saanut. «iMipmäfin paljon'.
Työnsi läan lautasen puis j a Jä!
timottamaan e t e e ni
— wakä slniia vaivaa? kysyi rou­va
hnnURsnan. J a a ^ t t i sievän käsl-vartfesa
hänen rjkäpiälleen.
— KmiTehan. Anna, olen kovin
kyllästynyt, huoikaä mies ja lasSa
si muuta, tervetulleeksi levoksi, jo-jkasvonsa nyrkkiensä varaan. — V a n .
kaista."
— Saaiokaa vain, herra Senf, jos
olen Uikaa. E n tahtoisi mitään a l ­muja,
sopersi Wyrsig pelottomastl.
— Ettepä tietenkään, alkoi vävy
tdstellä. ~ Ettehän tarvitse ahnuja.
Olettehan maksanut vuosi vuodelta
kaihit jäsenmaki^mne llitolleime.
Ttottahan se nyt antaa teille! Sai­sitte
^kuiteiddn kUttää meitä, , k un
antaisimme teUle toista lyötä, vaik­k
a olette vanha. Nuoret voimat o-vsA
halvempia ja suorittavat enem.
miän.
— O l i n nuori, k u n t u l in herra Hor-Äigln
pälveliäcseen, seUtU Wyrsig vä-
•vyUe. O l i n vasta 20 vuoden IkJUnen.
SUtä lähtien öU» tässä lUkkeessä.
Tämän hyväksi käytetty kaikki voi­mat.
K u k a on saanut Ijyödyn? Tie­tysti
herra Hordg! Mikä on mtaun
paikkani?
Vävyn, herra Senf in. kasvot väräh-teUvät.
Hän käänsi ne pois Wyrsl-gin
terävien j a syyttävien katseiden
edestä j a asteli eräst4 toista työläis­tä
kohtL
— Hatisthe! huusi hän. — Toflkaa.
pa tänne.
"BR asteUvat W y i s l g ^ luo. — Saat­te
siirtyä enä viikon a h B t a tyS»-
kentelemäah tällä koneella, sanoi
hra Senf Hantshelle. — Osaatteko
-cata- tyea? ' — - — - - "'
— f i n ; r'tuh'«ipävaraa; vaste
— No se on h c ^ ^ öfiTäa. Wyrsig
sÄa- Opettaa 'teiiSSt. Saatte sitten 80
penniä enemmän tnntiiMlIOäa. Yä-^
märrättdkö?
— Ymmänfin, herra johtaja! sa-ntfi
ibmtshe kunnJoittavästL — K i i ­tän
Teitä!
— J a te saatte mennä pakkaus»
humieeseen. sanoi Senf Wyi^giHe.
— Pakkäushtioneeseen! hnudishti
"V^yrsig liämmästyneenä.
— N i i n änun nyt kävi, k u n kuu-.
lÄ? -
— Ellette halua, ilmoittajaa—
H r a Senf käärisi Wyrög515e sä­liinsä
j a l^itl astelenaatt p(äs.
Niri sinim nyt K v i . k tm k o n -
hit liittoosi, tSksA Kartatte fvata.
Näet nyt, miten hyvä menestys tal-kelhi"
kulkea alas lälv!
den vieressä kaksi in
s i a p i t i vahtia. MöKöidiat
llvat,'kuten ainäidn--'
istuivat rauhaHisöö^^'
polviin tuHen. KuiFBe
kauniin tytoö; ssttiHvit'!
lilansa ihasttftsesta,"-;^
vonsa kirkastuivat kiiä
tämä ästtil suoraa»;
ja katsoi heitä suloij
Mutta äkkiä ihastuttava"
tikin taskustaan kaksi
ampui toisen poliisin, jt*»;
tui kokonaan ihailuun
nähtyään hurmaavan
sään. Hetkisen kuluttua j
toveri saavuttanut saman
Molemmat laukaukset
tenkin olleet ainoastaan
merkki. Noin kaksit<Ät»:l
miestä veti äkkiä esille i
joUla he pitivät ktirissa Ö
hlstön ja 120 matkustaj^
nahien oli sillä välin
mentosillalle, mistä hto.
murteella jakeli käskyjä»]
ti j a .epäröimättä Kiln./
pettajatar, joka antoi *-
vän työtä koskevia oi
räideh ryövärien tuä tn
nuhuoneeseen ja sitoa
mittäfät, toiset saivat
kapteenin ja mnnt up
kapteeni tuli ulos kaji»?
lään pelkkä pyjamas,-
nim naisen, joka huo
teU kahta revolveria,!
konaan ymmälle ja katos'
tyttävän nopeasti
oU tullutkin, sillä
hän voinut ottaa
vakavalta kannalta,
man selvemmän v;
heti senjälkeen tooöm^^
ren kiinattaren kasijs».
Juutasta.. Kapteeni
perinpohjaisesti
sään tämän solakan
taren, m'Jtta tuli piajg
ville siitä, mitä d l t j "
natär oi^^ "^^^y
täansa vasten j a . t o g^
tiaihaän .J^atsan
HänepärffitÄLlietö^
dessääu. kuinka . k i a ^
Saaksi erään itiO^
STtyi häntä tottele»^
nopeasti.
'Näin fei^a^
jonka Jälkeen b g ^
tutkia sen ja ^
män v a r m a r . i _ e g^
olla arvoa ja J o : s U^
hänene ja hänf=^
tun oltiis saarntta
sntöi hän lastata
veneisiin.
neljä v a n k i a ^ „ ^ ' 'S
i ^ t olivat JO
la. sen koojnmö e
jgän tatmlista
nen kallisarvoisfo^
J(Ļj