Vapaus, October 2, 1930

              Sivu 4 Torstaina, lokak. 2 p:nä — Thur., Oct 2
Farmarit pelkäävät tuUinkorotusta
Porvarillisissa ' niaatalouslehdis-sä
näkyy yleensä oltavan epäluu­loisella
kannalla meidän ylimää­räisen
parlamentti-istunnon suh­teen.
Parlamentin piti kokoontua
neuvottelemaan toimenpiteistä yhä
uhkaavammaksi käy\'än työttömyy­den
lieventämiseksi. " J a farma­rit
pelkäävät teollisuuskapitalistien
käyttävän tätä tilaisuutta tullien
korottamiseen. Ainahan suojelus-tulleja
puolustetaan sillä syyllä,
että ne vilkastuttavat kotimaista
teollisuutta, siis muka vähentävät
työttömyyttä kaupungeissa. Mutta
niitä vastustetaan sillä perusteella,
että ne korottavat tarvikkeiden hin­toja
niille —• etupäässä farmareil­le
— joiden ostokyky ilmankin on
heikko. *
Vehnänhinta Winnipegissä on
nyt jo sodan-edellisellä tasolla ja
näyttää yhä menievän alaspäin, ei­kä
sitä voida millään tullinkoro-tuksella
auttaa. Yhdysvalloissa se
on koettu ja tulokset ovat nähtä­vissä.
Vuoteen 1921 siellä veh­nä
oli tullivapaa; mainittuna vuon­na
sille pantiin tullia 35 senttiä
bushelille, ja v. 1922 se korotet­tiin
42 senttiin. Mutta nyt tänä
syksynä on viljanhinta Minneapo­lisissa
ollut vielä kahta senttiä
alempana kuin Winnipegis3ä. Tul-litaksalla
ei voida korottaa nii­den
luonnontuotteiden hintoja, joi­ta
meillä on ulkomaille vietäväk­si.
Tullitaksalla voidaan korottaa
vain teollisuustuotteiden hintoja
Mutta ei teollisuuskaan voi ku­koistaa,
jos ei farmari ole osto-kykyinen.
Kuinka canadalaisen farmarin
ostokyvyn laita on, näkyy seuraa­vista
numeroista:
Maaliskuun 31 p :ään 1930 päät­tyneellä
tilivuodella nousi viljan-vienti
Canadastä 232 miljoonaan
dollariin. Sen edellisenä tilivuo­tena,
1929, se nousi 476 miljoo
naan dollariin.
Myllytuotteiden (jauhojen, lesei­den
y. m. jauhatusjätteid^n) vienti
laski samalla ajalla 73, miljoonas­ta
dollarista 50 niiljdohaan dolla­r
i i n ; Teuraskarjan, samaten kuin
maidon ja meijerituotteiden maas­tavienti
on suuresti vähentynyt,
osaksi tyyten loppunut. .Näin räi-
Jceä farmarien tulojen alentumi­nen,
mitä viljanvientiin tulee, joh­tui
jossain inäärin, paitsi viennin
Vähenemisestä, myös hintojen las­kusta
j a huonommasta vuodentu-losta.
Eräässä äskettäin pidetyssä neu­vottelukokouksessa,
joka oli kut­suttu
työttömyyskysymystä käsitte­lemään,
" olivat farmarien edusta-jat
jyrkästi sitä mieltaj että on
erehdys ajatellakaan poistaa työt­tömyyttä
tullien korotuksella.
Työttömyys kaupungeissa johtuu
suurimmaksi osaksi farmarien hei-
. kontuneesta ostokyvystä. Voidak­seen
parantaa oslokykyään, pitäisi
farmarien saada tuotteilleen me­nekkiä
edullisilla hinnoilla. Kil­pailussa
maaijman markkinoilla se
on mahdollista ainoastaan alenta­malla
vehnän y. m. maataloustuot­teiden
tuotantoku<«tannukset mah­dollisimman
alhaisiksi. Ne saa­daan
alhaisiksi, jos alennetaan
niiden teollisuustuotteiden hintaa,
joita farmari tuotannossaan tar­vitsee
ostaa. Mutta suojelustullit,
kyetäkseen "vilkastuttamaan" koti­maista
teollisuutta, päinvastoin ko­rottavat
tarvikkeiden hintoja —
siis lisäävät tuotantokustannuksia
ja yhä heikentävät farmarien osto­kykyä.
Ja farmarien huono osto­kyky
lamaannuttaa teollisuuden,
lisää työttömyyttä, jne. Näin ol­laan
umpikujassa: tullitaksan ko­rotus
vahingoittaa farmareita ei­kä
aula teollisuustyöväkeä, ei vä­hennä
työttömyyttä eikä vilkastu­ta
teollisuutta, sillä kapitalistit
eivät pidä teollisuutta käynnissä
siellä missä ei ole menekkiä eli
tilaisuutta suurien voittojen riistä-
]|iiseen.
"Nykyiset farmituotteiden hin­nat",
sanoi muuan farmariedusta-
. j a , "eivät ole ollenkaan suhteelli­set
niihin hintoihin, mitä farma­rien
pitäisi maksaa niistä tarvik­keista,
joita heidän olisi ostettava.
Tällä viikolla maksettiin Toron­tossa
teuras-elukoista 5—6 sent­tiä
paunalta sensijaan kun vuosi
sitten maksettiin 9—10 sent­tiä
j a rahtimaksut ovat samat nyt
kuin silloinkin. Ontarian farma­rit
aval tehneet työtä uutterammin
kuin milloinkaan, j a silti heidän
rahallinen asemansa tulee olemaan
entistään huonompi. Muutamat
tuskin kykenevät verojansa maksa­maan.
Kun te lamaannutatte far­marien
ostokj-vyn, niin sillä te suu­resti
lisäätte työttömyyttä kaupun­geissa.
Jos yleisiä varoja ruve­taan
käyttämään työttömyyden lie­ventämiseen
kaupungeissa ja kaup­paloissa,
pitäisi maalaisväestönkin
hyväksi jotain tehdä. Farmareil­lekin
kyllä kelpaisivat tietyöt tu­levana
talvena."
\^ehnän ja ohran Iiinnat ovat
noin 60 prosentissa viime vuoden
hinnasta, villan hinta samaten,
lännellä vielä alempana. Karja,
siat ja voi ovat 75—85 prosen­tissa
viime vuoden hinnoista, jos
niinkään korkealla. Olivatko maa­talouden
voitot viime vuonna ylet­tömän
suuret? Oliko farmari t i -
laisiyidessa niiden nojalla edulli­sesti
rahastamaan liikettään, niin­kuin
suurpääoma teki teollisuuden
alalla? — Eivät olleet. — Entäs
tämän vuoden toiveet? Laputta­kaa
tiehenne kodistanne ja konnuil­tanne,
supistaaksenne tuotantoa!
Tehkää tilaa kapitalistiselle suur-viljelykselle,
alentaaksenne tuo­tantokustannuksia!
Nyt on jo
riittävästi työttömyyttä maanvilje­lyksen
alalla, yhtä hyvin kuin teol­lisuudenkin.
Vaikka maaseudun
työttömyys ei ole niin näkösällä
kuin kaupunkien, on se yhfä tu­hoisa
maan taloudelliselle hyvin­voinnille.
Ja farmarit pelkäävät,
että nykyinen parlarhentin ylimää­räinen
istunto tulee yhä lisäämään
työttömyyttä maatalouden alalla.
Heitä pelottaa Yhdysvaltain esi­merkki.
V. 1922 o l i Yhdysvalloissa jo
uhkaava maatalouspula, ja sen
auttamiseksi kutsuttiin ylimaäräi-rjen
kongressin istunto. Siitä muo­dostui
tullinkorotus-istunto. Tul-litaksa
ylennettiin korkeammaksi
kuin mitä kukaan canadalainen
valtiomies vieläkään uskaltaisi
täällä uneksia. Kuutta vuotta
myöhemmin, v. 1928, kun Yhdys­valloissa
oli vaalit, oli keskeisim­pänä
kysymyksenä "farmarien
avustaminen". Sekin todisti, ettei
korkeista .tulleista ollut farmareil-
Maatalous ja Osuustoiminta
Täbin ota«toon' tarkotetnt kirjotokset pyydetään lähettämiin osotteella: A. B. Mäkeli. Sointola, B.C.
le koitunut pienintäkään huojen­nusta.
Samaa sanoivat yksimieli­sesti
kaikki sikäläiset talous-aukto­riteetit:
korkeista tulleista ei voi
olla muuta tulosta farmareihin
nähden kuin että he joutuvat en-tistäänkin
ahtaammalle.
Toinen, Canadan oloihin ehkä
vielä soveltuvampi varotus on
Austraaliassa saavutettu kokemus.
Luonnostaan on Austraalia
maanviljelysmaa. Se tuottaa veh­nää,
villaa, sokeria y. m. maanvil-jelystuotteita.
Semmoisilla keino­tekoisilla
menetelmillä kuin tuonti-rajotuksilla
se on saanui: rakenne­tuksi
jonkun yerran teollisuutta.
V. 1922 lähdettiin siellä silloin
vallitsevia oloja, parantamaan räi-keillä
tullinkorotuksilla. Vaikutus
oli hetkellisesti elähyttävä, mutta
sittemmin on jouduttu yhä suurem­piin
ia suurempiin vaikeuksiin.
Katkeria työtaistelulta on ollut
alinomaa, tuotantokustannukset
ovat nousseet, maanviljelys ori la­massa,
viennit menneet surkeasti
alaspäin. Kuluvan tilivuoden en-simaisten
10 kuukauden ajalla vä­heni
Austraalian tuontikauppa
noin 18 miljoonalla dollarilla ja
vientikauppa noin 269 milj. dol-ja
vastaan! Molemmat porvaril­liset
puolueet olivat äskeisissä
vaaleissa tullien korottamisen kan­nalla.
Miksi farmarit niitä äänes­tivät?
Niinkauan kuin farmarit kulke­vat
rahavallan palveluksessa ole­vain
politikoitsijain, pappien ja
sanomalehtien talutusnuorassa, ei­vät
he ole oikeutetut nurisemaan,
jos saavatkin niitä kaloja, joita
ovat onkineet.
• .
Tätä kirjotettaessa näyttää par­lamentti
myöntävän 20 milj. dol­laria
hätäaputöihin, joilla noin
25,000 työtöntä autettaisiin talven
y l i . Mutta Canadassa lasketaan jo
nyt olevan 275,000 työtöntä. Vaik­ka
maakuntahallitukset avustaisi­vat
yhtä suurella summalla ja
kunnallishallitukset samoin yhtä
suurella summalla kuin liittohalli­tuskin,
tulisi tuon laskuperusteen
mukaan yhteensä 75,000 työtöntä
avustetuksi — jos tulisi, sillä suu­r
i osa rahoista tietysti menisi nyt
niinkuin aina ennenkin, päällys-miesten
ja kaikenlaisten nilviäis­ten
taskuihin. Mutta mihin loput
200,000 joutuvat? Ehkä nyt yk­sin
tein ajetaan läpi sellainen työt­tömyysvakuutuskin,
jonka kustan­nukset
otetaan työssäolevain työ­läisten-
palkoista, eikä missään ta­pauksessa
rahaporhojen satamil-joqnaisista
vuosivoitoista. Sehän
olisi "pyhän" omistusoikeuden
loukkaamista. Työläisen palkka
vain ei ole pyhää, sitä saa nipis­tää
kuka kerkiää.
Farmarien pelko tullinkorotuk-sista
ei suinkaan ole ollut turha.
Samoihin aikoihin kun parlamen­tin
piti kokoontua ylimääräiseen
istuntoonsa, saapui Ottawaan ca-nadalaisten
autotehtailijain lähe­tystö
vaatimaan tuUinkorotusta
autoille. Ja sanomalehdet kerto­vat
pääministeri Bennettin heille
lupailleen hallituksensa puolesta,
että se käy helposti päinsä, kun
lasketaan ulkomailta (s.o. "Ameri­kan
puolelta") tuotavien autojen
Kotikasvuinen rehu
Se on aina ollut ^Gärleä, matta
tuskin koskaan niin t^keä kuin
nykyisen maatalouspulan aikana.
Eräs englantilainen asiantuntija
vakuuttaa, ettei sielläkään vielä
ymmärretä käyttää alfalfaa edes
puoleksikaan niin edullisesti kuin
voitaisiin. Usein käytetään ruo­kinnassa
tarpeettoman paljon pro­teiinia,
joka on silkkaa tuhlausta
ja aiheuttaa sekä lihan että mai­don
tuotantokustannuksien kohoa­mista
turhan korkealle. Kiötoisten
rehujen yleisempi käyttäminen pe­lastaisi
Britannian farmarit, mones­ta
heitä uhkaavasta pulmallisesta
tilanteesta. Samaa voi suurella
syyllä sanoa Canadankin maata­lous-
oloista.
Säilörehun käyttöä voisi ja pi­täisi
tuntuvasti lisätä. Samoin
on juurikasvien viljelys paljoa pie­nempi
kuin mitä sen pitäisi olla,
varsinkin rehujuurikkaan (man-gold).
Vehnä olisi parempi käyt­tää
kotona rehuksi kuin myydä
tappiolla- Muitakin jyväviljoja
on takaperoista myydä polkuhin­nasta
ja sitte ostaa ulkomaisia kal­liita
väkirehuja. Kaurojen syöt­täminen
lehmille olisi farmarille
edullisempaa kuin niiden myymi­nen
nykyisillä hinnoilla.,
Yhdysvalloissa on Illinoisin
yliopiston professori W. J . Frasier
julkassut tulokset tutkimuksistaan
ja kokeiluistaan sen kysymyksen
ratkaisemiseksi, millä tavalla saisi
tuotetuksi enimmän ja edullisini-min
maitoa eekkeriä kohden, i '
' Hänen kokeilunsa teHliiri 20
eekkerin alalla kuuden vuoden ai­kana.
Näiden vuosien kuluessa
lehmille ei syötetty mitään muil­ta
kuin tuolla 20 eekkerin alalla
kasvatettuja rehuja. Jä lopputu­los
oli, että maidontuotanto eekke­riä
kohden -di kolme- kej^i^aa »iin
suuri kuin Illinoisin maitofarmien
keskimäärä. Vieläpä ^tuli tuotanto
halvemmaksi maakoron, työpalk­kojen
ja muiden rahallisten meno-
Uhrautuvaisuus he­rättää
epäluuloa
Ontarion maidontuottajain osuus­kuntien
välisistä riitaisuuksista
kirjottaessaan muuan maitofarma-r
i valittaa, että kateiAen ja epä­luulon
pahahenki on päässyt val­lalle
muutamissa näissä osuus­kunnissa.
Asian valaisemiseksi
hän kertoo seuraavan elävän esi­merkin.
t u l l i niiden myyntihinnasta täällä,
eikä tehtaanhinnasta, kuten tähän j jg^ po^jaHa laskien,
asti on tehty. Erihintaisille au- Maan yhtämittaisessa k^syussa-toille
tulee silloin 25—35 prosent
tia korkeampi tulli kuin nyt. Far
mareille se merkitsee, että he joii
tuvat henkilö- ja kuorma-autois­t
a a n — jotka heille ovat muodos­tuneet
välttämättömiksi tarveka­luiksi
— maksamaan neljännen-tai
kolmannen-osan enemmän kuin
ennen. Se hinnan ero menee puh­taaksi
voitoksi canadalaisten au­totehtailijain
taskuihin. Lehdet
jo viittaavat siihen, että samaa me­nettelyä
voidaan ruveta käyttä­mään
muidenkin teollisuustuottei­den
suhteen, ja varmaan tulee
teoUisuusporhojen lähetystöjä alal­ta
jos toiseltakin käymään Otta-wassa
sitä vaatimassa. Teollisuu­den
tuotteille ei tullia lasketa pai­non
eikä tilavuuden mukaan, niin­kuin
farmituotteille, vaan arvon
mukaan (ad valorem), ja *'arvo"
on tuliiviraslon määrättävissä.
Parlamentilla ei siihen ole mitään
sanomista, jos tahtoisikin. Mutta
larilla. Maan rahallinen asema ei se tahdokaan. Ovathan molem-on
sangen vakava. Työttömyysti­lanne
pahempi kuin mitä se on
koskaan ollut siinä maassa.
Näiden esimerkkien varlossa far­marit
pelkäävät, että täällä Cana-dassakin
teollisuusporhot tulevat
työttömyyden lieventämisen nimel­lä
ajamaan läpi tullinkorptuksia.
Ja farmarit ymmärtävät, miten tu­hoisat
seuraukset siitä olisivat
heille nykyisissä muutenkin vai­keissa
oloissa. "Jos nyt tullitak-saa
yleensä korotetaan", kirjottaa
eräskin farmari, "taikka jos edes
joissakin kohdissa tehdään huo­mattavampi
ylennys, niin farmari
siitä joutuu hinnan maksamaan,
ja se hinta on elintason alenemi­nen
— hänellä tulee olemaan vä­hemmän
elämän mukavuuksia; se
on välttämätön seuraus".
m
Mutta kenen syytä se on, että
farmarien täytyy pelätä parlamen­tin
tekevän, ei tyhmyyksiä, vaan
ovelasti harkittuja palveluksia
teollisuuskapitalismille? — Se on
farmarien oma syy. Mitäs valitsi­vat
edustajikseen miehiä, joista
tietävät jo edeltäkäsin, ettei hei­hin
v6i luottaa, milloin tulee ky­symys
köyhän farmarin etujen
puolustamisesta rahaporhojen etu-mat
parlamentin valtapuolueet ra­havallan
asianajajia. Ja niille far­maritkin
ovat uskoneet etujensa
valvomisen — vaikka ennakolta
hyvin tiesivät, millä tavalla ne hei­dän
etujaan valvovat.
Miks'eivät yhdy kommunistien
kanssa vaatimaan, eikä ainoaltaan
vaatimaan, vaan OTTAMAAN val­tiovallan
riislonalaisten maanvil­jelys-
ja teollisuustyöläisten kä­siin?
Miksi pysyvät rahavallan
kätyrien nenästävedettävinä? Miksi
pelkäävät kommunisteja kuin rut­toa,
etteivät uskalla edes kuunnel­l
a j a ottaa selkoa siitä, mitä heil­lä
on mielessä?
pito j a jatkuva laidunsyöttö oli- se
järjestelmä, jota käyttämällä saa­vutettiin
näin hyvät tulokset. Noi­den
kuuden vuoden kuluessa Saa­tiin
keskimäärin 3888 paunaa mai­toa
eekkeriä kohden, verratturia
1400 paunan keskimääräiseen tuo­tantoon
eekkeriä kohden kuudella
Illinoisin talonpoikaisfarmilla,
j o i l la maidon tuotanto oli pää­asiana.
Talonpoikaisfarmien suhteelli­sesti
huonon tuloksen selitetään
johtuneen lehmien huonommuii-desta
ja sopimattbmain, niukkäsa:
toisten rehujen viljelemisestä. Hy­vien
lehmien ja siitossonnien ohes­sa
perustuivat kokeilualueen erin­omaiset
tulokset viljelysjärjestel-mään,
joka tuotti ensiluokkaista
maissia ja alfalfaa säilörehuksi
talven varalle, jatkuvasti tuoretta
laidunta koko kesäksi ja riittävästi
kotoista jyväviljaa korkeatuottoi­sille
lehmille.
Järkiperäistä lapsenkasvatusta.
— Pappi äidille, jonka pikkupo­jan
hän juuri on kastanut: " E n
ole koskaan tavannut lasta, joka
olisi kasteella käyttäytynyt niin
kauniisti ja k i l t i s t i ."
Äiti: "Me sitä harjottelimme
mieheni kanssa kokonaisen viikon,
valelemalla ruiskukannusta vettä
päähän."
Nyt kun opettaisivat sen ui­maan,
niin poika oppisi pian kont­taamaan.
Siipikarjan hoidosta sivuelin­keinona
on eräs Leedsin yliopiston
professori Englannissa tehnyt tut­kimuksia,
joista on päässyt siihen
tulokseen, että järjestelmällinen
kananhoito voidaan kehittää tär­keäksi
tekijäksi tavallisella seka-viljelysfarmilla.
Farmin siipikar­jan
tuotanto voidaan järkiperäisel­lä
hoidolla kehittää kolmenkertai­seksi
seitseniässä vuodessa, hän
väittää. Laskien lehmän tuolanr
noksi keskimäärin 672 gallonaa
vuodessa ja maidon ollessasöydyt-lävän
h)'vässä hinnass"^'|i||Mto<|ls?'
taa numeroilla, että'33ife^f* tifc|
taa farmarille saman verran v d i^
toa kuin yksi lehmä. ':• '
Kirj ottajan läheisyydessä asuu
muuan etevä meijeriraies ja taita­va
maanviljelijä, joka on paljon
toiminut tämän maakunnan meije-rijärjeslöjen
hyväksi. Niiden jär­jestämisessä
j a johtamisessa hän
on vapaasti uhrannut aikaansa ja
kykyjään. Menettänyt monet päi­vät,
poissa kotoaan, missä häntä
kyllä olisi tarvittu omia asioitaan
hoitamassa. Istunut monet illat
kokouksissa, toisinaan hyvinkin
'pitkäin' matkojen päässä kodistaan,
ajanut autollaan näiden järjestöjen
asioilla tuhansia maileja, saamatta
mitään maksua vaivoistaan. Jos­kus
hänelle on hiukan korvattu
kulunkejaan, mutta useimmiten ei
niistäkään ole mitään puhuttu.
Tästä kaikesta huolimatta hän
on menettänyt maidontuottajien
luottamuksen, vieläpä omain naa­puriensa.
Heissä on syntynyt sem­moinen
epäluulo, että varmaankin
tuo mies tavottelee omaa etuaan
heidän kustannuksellaan. Epäile­vät
hänen pyrkivän kiertäväksi
neuvojaksi tai johonkin sellaiseen
"laiskanvirkaan". He eivät voi
saada päähänsä, että yleistä hyö­tyä
harrastava mies saattaa tehdä
palkatontakin työtä. Omasta puo­lestaan
kirjottaja sanoo, ettei hän
vaihtaisi farmitalouttaan kiertä­vän
meijerikonsulentin toimeen,
vaikka siitä maksettisiin 10,000
dollaria vuodessa palkkaa. Se on
kiusallisimpia toimia mitä olla
voi.
Kirjottaja ei ole läheskään aina
ollut yhtä mieltä edellä kuvatun
miehen kanssa menettelytavoista,
vaan sanoo usein o/lleensa eri miel­tä
monessa kysymyksessä. Mutta
koskaan hän ei ole epäillyt tämän
miehen vilpittömyyttä asialleen.
Josv hän' lienee jotain toimia ha­lunnutkin,
on hän tiennyt niistä
saavansa palkakseen korkeintaan
kunnioitusta, mutta ei rahaa.
Kirjottaja kertoo, olleensa usei­ta
vuosia erään maidontuottajain
osuuskunnan johtokunnassa, ja sa­noo
ruvenneensa ajattelemaan, et­tä
mahtavatkohan hänenkin' naa­purinsa
olla yhtä epäluuloisia hä­nen
suhteensa., Hänkään ei ole
saanut' mitään maksua ajastaan,
j a ainoastaan kerran on hänelle
korvattu osa matkakuluistaan vuo­sikokoukseen,
joka korvaus kuiten­kin
oli paljoa vähemmän kuin hä­nen
vuotuinen jäsenmaksunsa
osuuskunnalle. Sen johdosta hän
arvelee, että ehkä olisi asianmu­kaisempaa
maksaa osuuskuntien
johtokuntien jäsenille jonkunlai­nen
korvaus kokouksissa käymi­seen
kulutetusta ajastaan ja mat­kakustannuksistaan.
Se korottaisi
liikkeenhoidon menoja, mutta eh­kä
se lisäisi arvonantoa johtokun­nan
jäsenyydessä olemiselle j a vä­hentäisi
epäluuloa itsekkäiden etu­jen
ajamisesta.
Ohra kananjyvinä
Olemme jo ennen jonkun ver­ran
seuranneet hallituksen koease­milla
tehtyjä kokeita ohran käyt­tämisestä
maissin eli koomin t i ­l
a l la kanojen ruokinnassa. Asial­la
on suuri merkitys Canadan kan-sallistaloudelle,
sentähden että
maissi on enimmäkseen ollut Y h ­dysvalloista
tuotettava, kun taas
ohra on kotimainen vilja, jota
täällä voidaan kasvattaa missä
tahansa. Maissia on näihin asti
pidetty inilt'ei kaikkein välttämät-tömimpänä
tekijänä kananruokin-nassa,
j a pääasiallisesti siitä syys­tä
sitä on Yhdysvalloista tuotet­tu
kymmenien miljoonain dolla­rien
arvosta. Nyt kun Yhdysval­lat
on tullimuurilla sulkenut ra­jansa
canadalaisilta tuotteilta, on
Canadassa täytynyt ruveta supis­tamaan
tuontia. Kokeet ja tutki­mukset
ohran sopivaisuudesta mais­sin
tilalle alotettiin kuitenkin jo
vuosia ennen tätä tullisuhteiden
kiristymistä. Yleensä voimme sa­noa,
että ohra on havaittu yhtä
edulliseksi munatuotannolle kuin
maissi, vieläpä pikemmin parem
maksi kuin huonommaksi.
Mutta kysymyksellä on toinen
kin puolensa: kanojen terveys j
yleinen hyvinvointi. Siinä suh
teessä sdlitetään Ontarion Maan
viljelysopiston taholta annetussa
virallisiessa lausunnossa,. että
"maissin ja-ohran välillä on, mi
käli nykyään tiedetään, olemassa
eroa ainoastaan kahdessa kohden
ohrassa 011 vähemmän A-vitamiinia
j a hiukan enemmän kasvisyylä kuin
maifi^issa. Kasvisyyn . enemrnyy-destä
johtuva ero on siksi vähä­pätöinen,
että sitä tuskin tarvitsee
ottaa huomioon. Ainoa tärkeä
ero on A-vitamiinissa- Mutta si
tä voi saada kuinka runsaasti ta
hansa sekottamalla . pöperöannok
siin joko apilan lehtiä tahi kala-öljyä;
ehkä myös kalajauhossa on
sitä riittävästi. Tämän huomioon
ottaen voi ohra täydelleen korvata
maissin kanojen ruokinnassa, mi;
käii meidän opistolla j a tietääk­semme
muuallakin toimeenpan
nuista kokeiluista voi päät'tää. K o
konaisina syötettäessä maissi on
maukkaampi kuin ohra, mutta ka
nat ... näkyvät tottuvan ohraankin
Nykyisten hintasuhteiden vallites
sa, kun ohra tulee paljon hai
veinmaksi kuin maissi, ei ole mi
tään syytä, miksi ohraa ei sopisi
käyttää maissin sijassa ulkosalla
kasvaville nuorikoille yksinomaan
ja muniville kanoille enimpänä
osana pöperössä sekä myös kaa
putusjyvinä, vaikka mausta voi
aluksi olla vähä haittaa, ennen­kuin
kanat siihen tottuvat."
maissista tullut perin huono sato
ja siitä tietysti johtuu tuntuva hin­nannousu,
lienee parasta ruveta
heti totuttamaan nuorikolta koko­naisiin
ohriin joko vähitellen se­kottamalla
niitä kaaputusjj-viin ta­hi
syöttämällä ensin pieninä an­noksina
aamusilla, kun linnut
ovat nälissään ja odottavat ruokaa;
siten ne saadaan-tottumaan ohran
makuun. Sillä tavoin voivat ka-nanhoitajat
,ilmap mitään vaikeut­ta
tai vaaraa päästä käyttämään
talvimunijain ruokinnassa ainakin
huomattavia määriä ohraa, kuiten­k
in muistaen, että säännöllisesti
on syötettävä runsaasti vihantare-hua,
etenkin apilaa tai alfalfaa,
koke,naton l^,^J
Keribi ne vasta kesäkö
Oli huvittavaa ^
ien ^selässä, eikä mif^
;^>^>' villan ^
1^'npaat laskeutuivat
^'rl^a.telivat kanat ne ,j
Keritessä löytvi lähelnl
;a punkkeja, jotka J
pelastuneet. Seuraa^
löytyi vielä muutamia. J
f^vasti olivat kehittv^ei,
vuoden villan säni^,
n^nni^a. Sen perältä.,^
niassa on "
ja että kalaöljyä — painti sadan lammasta, ei nii> -
paunan annosta kohden — on an-! ole ollm ainoatb J
noksiin sekotettava. Jos linnut: Mainiitava on elteiT
ovat tilaisuudessa pääsemään vä-| ollut muita lampaita.
littömään auringonpaisteeseen aina' syöpäläisiä olisi voin
syyskuun loppuun saakka, ei kala-jtua: sitäpaitsi on kiri
öljyä tarvitse käyttää ennenkuin: mi uudispaikka inii.
vasta siitä ajasta lähtien. Muussa; ole pidelty lam
tapauksessa on sitä pantava annok-: kun Hiistä kerran p
siin jo aikaseramin.
Myyntirenkaihin liitty­minen
pakolhseksi
Voidetta vammoihin. — Vaalea­tukkainen
tytönletukka saapui hos­pitaaliin
tapaturman jälkeisekia
päivänä. "Tahtoisin tavata"^ hän
sanoi, "sitä nuorta miestä, joka
loukkaantui eilisessä auto-onnetto­muudessa."
"Tekö olette se tyttö, joka o l i
hänen mukanaan?" kysyi sairaan­hoitajatar.
" N i i n olen", oli vastaus, " j a n i i ­nä
ajattelin, että täytynee antaa Hä­nelle
se suudelma, jota hän koetti
minulta ryöstää.'*
Omasta puolestamme myönnäm­me
kirjottajan ehdotuksen täysin
oikeudenmukaiseksi. Eihän ketään
voida vaatia ajamaan yhteistä asiaa
omalla kustannuksellaan. E i sen­kään
nojalla, että toinen sattuu
olemaan irtnostuneempi asiaan
kuin toinen. Mutta korvaukset ja
•palkkiot on pidettävä niin alhai­sina,
ettei niiden takia kannata
ruveta etuilemaan eli noita luot­tamustoimia
itselleen keinottele­maan
^ai niistä kilpailemaan.
Muuten, olemme tulleet siihen
käsitykseen, että se, joka yhteisissä
asioissa ösottamastaan innostuk­sesta
tai näkemästään vaivasta
odottaa saavansa palkakseen edes
"kimnioilusla", pettyy pahasti-
Tavallisesti hänen- palkkanaan on
initä ilkein arvostelu, moite j a epä­luulo.
Viisaimmin tekee, jos ei
odotakaan muuta, sillä siten sääs­tyy
katkerilta pettymyksiltä.
.Mistä se johtuu, että ihmiset
tuin yleisesti epäilevät toisiaan
oman edun tavottelijoiksi ja tees-
Tämäkään kokemus ei ole niin
uusi kuin voisi luulla siitä mie­lenkiinnosta,
mitä asialle nykyään
omistetaan. Erään maatälousleh-den
toimittaja kirjottaa käyneen­sä
useita vuosia sitten muutamalla
farmilla Quebecin maakunnassa, ja
kun näki ohria viskeltävän muni­ville
kanoille iltaruuaksi, otta­neensa
asian puheeksi isännän
kanssa. Tämä sanoi, ettei hänellä
ollut minkään Vertaa muita jyviä
kuin- ohria varattuna munivillekaan
kanoilleen. Ne olivat nuoria ka­noja,
jotka kolmen kuukauden
ikäisistä olivat tottuneet syömään
ohria. Toimittaja ei enää täsmäl­leen
muista, mitä isäntä kertoi nii­den
talvimuninnan tuotannosta;
muistaa vain ihmetelleensä, että
sellaisella ruokinnalla oli saatu
niin hyviä tuloksia. Näille ka­noille
syötettiin pöperöä, jossa ei
ollut ensinkään maissia. Mutta
talossa oli erinomaisen hyvin säi­lynyttä
apilaa ja muuta vihanta-rehua,
m.m. kaalia, joita kanoille
annettiin joka päivä.
Kalaöljyn arvoa kanojen ruo­kinnassa
ei sinä aikana niin ylei­sesti
tunnettu kuin nykyään, eikä
tuo 150-lukuinen kanaparvi ollut
sitä koskaan saanut, vaan tyydyt­tivät
A-vitamiinin tarpeensa api­l
a l l a — vaikka emme silloin vie­lä
tienneet mitään vitamiineja ole­vankaan.
Koska erityisesti tänä vuonna on
kentelijoiksi? — Siitä, että ihmi­set
enimmäkseen ovat semmoisia,
j a luulevat kaikkia kaltaisikseen.
i ne pysyneet poissa.
Su-'=ien ja intiaanien U
kia on lampaat viime TB«,
säiläkin otettu navej
eika sittennnin ole hänelu"*
lammasta hävinnyt.
p . , „ . . ^^""'^ ''^n olevan am
Bntanman työväen -halhtus kunnossa, vaikka niiden
on ottanut pannakseen voimaan i de kelmltava. mytm^i
sellaisen lainsäädännön, jonka,' ^at uuhet olevan niin li
avulla maanviljelijäin enemmis- teiväl sentähden tule
töllä tulisi olemaan valta pakot- Hän ei ole niille talvell
taa vastahakoiset vähemmistöt osal- ,ä„vt mitään muuta kmn
listumaan enemmistön hyväksymiin ja rehuksi niitettyä lanrai
tuotteiden myyntiä koskeviin sään-' lampaittensa hvTinvoinliin
nöstelyihin. Moiset vastaanhan- tää niiden puhtautta «vöpi
gottelevat vähemmistöt ne aina ja vaikka hän ei ole niiil»
kaikkialla ovat ehkäisseet yleisiksi
tarkotettujen myyntisuunnitelmien
onnistumisen. Britannian parla­mentille
esitettävä lakiehdotus an­taisi
jollakin määrätyllä tuotan­toalalla
työskenteleville farmareil­le
oikeuden muodostaa sitä tuo-' _ B"»ish Columbian m;
tantoalaa hallitsevan myyntiren-! jaoston toimesta on l&sä 1
kaan jä pakottaa vähemmistöt' nassa kokeiltu kalanja
alistumaan näiden järjestöjen mää-^ nalla, ja useat etevimm
r ä y k s i i iK Samanlaista valtaa on J^l^i-aluf^en maitofarraarit
yritelty ja parast'aikaa yritetään; saaneensa sillä maidon ra;
hankkia Canadan eri maakuntien j kuuden nousemaan. 11
vehnänmyyntirenkaille ja muille « " <^ll"t "i^analainen
suurille tuotanto-osuuskunnille. I l^esken, joista toiset ovat
British Columbiassa ovat tuollai-p^itä miellä, että maidon
sesta osuuskunnallisesta monopo- voidaan ruokinnalla
lista taistelleet liedeltiiänkasvatta-jat,
perunanviljelijät ja maidon­tuottajat
Fraserjoki-alueella. Otel­tu
siitä on toisinaan kovillekin,
mutta vaihtelevalla onnella ja rat-1 kuitenkin telineet, ja orat j
kaiseviin tuloksiin pääsemällä, j virallisen vahvistuksen Tail|
Tässä Canadan läntisimmässä maa- juuri parliaaseei. aikaan
sista asli. Sielläkin on
ole niille I
kaan antanut syöpäläiskyl]
Kalanjauho-I
ruoldnta
että voirasvan prosentti
saaminen maidossa 1
nalla on mahdottomuus.
Fraserin farmarit ovat 1
kunnassa, jossa, yleensä koetetaan
olla mahdollisimman "brittiläisiä",
Biitaunian esimerkki varmaan tu­lee
vaikuttamaan myyntiosuuskun-l
i in rohkasevasti.
"Tämä ehkä on suurin lainsää-kalanjaulion
syöttämisellä i
le niinkin suurissa am
3 paunaa lehmää kohden;
ja tultu näkemään, ellä
maidon rasvapitoisuutta,
dcii maatalous-osaston to:
vaan ei mene takaamaan,]
suussaan tunnusti
laöljyltä, jota vastaan häni
lapsuuden-aikainen kauhu!)
Ruotsissa on kalanji
dännöllinen muutos mihin koskaan
on ryhdytty maatalouden alalla", j
sanoo Britannian maanviljelysmi- »m^^-^
, . 1 maistuuko se rasva v
nisterin edustaja parlamentissa.
*''Mutta ajat ovat muuttumassa, ja
jos emme ole valmiit suhtautu-maan
tilanteeseen uudella^ ja roh-j _ porsaille, k*
kammalla mie elia, on yhta hyva. ^^^^
poistua pe ista. , | ^.^^^^^ ^.^^ io_i2
Se maata ouslehti, jossa naita ^..^ ,„,|,,.a„noksista, m:
mietelmiä julaistaan, on sama, jon- ^^^^^^^^^ ^.^^.^^
ka toimitus saman numeron joh- . .pUm yytetlävi
lavassa artikkelissa canadalaisten, ' j^^^,^„j^„HolIa vo^ d
farmarien nimessä julisti, etta va-\ jj^gjj^,g,]i,„udet elukkain
paita me olemme ja vapaina PY;! ^^^^g.^ :., British Colufflbi
symme, maksoi
mitä maksoi!"j ^^^^^^^
vasti innostunut asiaan,
me. sillä missään ei ofc
nialulollisuuksia "maai
haan" kalanjauhon vain.
kuin t;issä maakunnassa.
Kuinkasta nämä "rohkeat" mutta i
perin vastakkaiset mielialat soin-'
tuvat yhteen?
Ei ole tarvinnut kylpy­vesiä
lampaifleen Kyllä luonto neuvoo.
nun mieheni on erityisen:
I ritaudille. herra
Huonommistakin keksinnöistä an- j^aydj matkustava naisi"
nettu patentti.) Kapteeni nyökäytö
. "Olen kuullut sellaista
Eräs Uuden Ontarion f, armari­valitettavan
enne nkin,
kirjottaa keksinnöstään, jonka han^
teki, niinkuin useimmat keksinnöt ^^gjtekö voisi neuvoa na«
on tehty, sattumalta. .. ^n tehtävä sfU»'^
V. 1918 häiv oli hankkinut kuu- ^ ^ ^ ^ ^ ^ .aituesa? ^
puhdasveristä Shropshire-rotuis-lantniastajciiiissä-^
yksi^ pässi. Ne tarvitse neflV*
tulivat Itä-Öntariosta j a olivat niin ^.^^^^ Uv^re^-
tä>Tinä punkkeja- jök'ikinen kuinj ^^^^^ J^^ .^^^ «itäkin.
o l la voi. Oli kylmä kevät, ja ha- '
neliä ei vielä ollut lammaskettaa
varattuna, n im hän piti niitä öisin
kanakopissa. Kun yöt alkoivat
ämmitä, tuli lampaille siellä liian
kvsvi sannantaik"!^
taja, '"^^^Z^
kuuma, ja punkit rupesivat köm- maa, Joka vuotaa
pimään ulommaksi ihosta, villan jnajaa ,
pinnalle. Ensin niitä ilmestyi ^^'^''^^ " ^ —
vain muutamia kerrallaan, j a heti
kanat ne nokkivat suihinsa. Il­mojen
yhä lämmitessä, nousi punk­keja
pinnalle runsaammin, j a sita
myöten kanat « e popshrat. Omis­taja
ei uskaltanut keritä lampai-
Vaara '^Tl^it sisi'
nä vielä svöt keeba,
Tomi."
Tomi:
ja silte pois