Vapaus, August 25, 1930

              i ovat hyvänä todis-i^
ääkärien viralliset
röiäislasten terveyden
asta. Eräässä_ tiedon-sanotaan
että " k p u -
»liisen asejnan tutfci-oti^
nnt täristy ttäviin-a
saamme kuvan
' itsehallinnon viralli-esta.
-Työväestön v a -
tooa'" — sanotaan s i i -
loneinen asunto. Täs-ioneessa
kuluu työläl-
-lä syntymästä kuole-
TKslhuoneisten aaun-irä
Gittsbergissä kä-
Sankaritaru Saksan työläiskapinan
pMvUtä
: Ukko kuljeskeli koko päivän ka>
tuja. Meni tehtaanportille, mihin
lakkolaiset olivat asettaneet vahdit.
Asteli kauppatorille, missä työläiset
olivat sulkuketjussa. Laskeutui myös
pääkadulle, missä seinien kappaleis­t
a rakennettiin barrikaadeja.
Häh loli hjrvin raihnas ja voima­ton.
Laiha vartalo hMiyi Idiin r u o -
ia melkoista kult- to. Jalat vapisivat. Kädet roikkui-iin
kaupungissa. V a l -
ousee se 76-80 pro-lyllisen
asunnon säa-n
vain haave suurim-
•rroicselle".
aa voidaan täydellä
"nälkämaaksi", se
i<:ta ilmoituksesta; jo-
1 sosdemien lehdeSsä
"Perjantaisin ja
n\-j'tävänä ensiluok-iiiaa.
Karl German,
17.- Kaduilla ei näy
n kisoja eikä koiria,
nään kaikissa mah-
•uukslssa. Koirien ja
ajat vartioivat eläi-
Imäterää.
; kaivosalueella tyos-tuh.
työläistä, joista,
in kuuluu 60 pros.
o oli piirissä v. 1928:
vat kaivosalueen työ-nattavasti
vasemmis-
1930 tehdaskömlteain
vallankumoukseliisella
.vat avuttomina. Hän oli jostakin
syystä, erittäin kiihottunut. Hänen
kasvonsakin olivat hiukan punehtu­neet.
Silmät kiilsivät kuumeisesti.
Koko hänen vartalonsa vavahteli
suonenvedontapalsesti.
Ällinkään hän e i kelvannut, sillä
elliän hän mitään olisi voinut teh-dä!
Miitta hän palasi aina kuiten­k
i n jälleen kadulle.
Ensin hän meni niitten luokse,
jotka rakensivat seinää.
— saanko teitä auttaa? kysyi hän
työläisUtä, jotka kiskoivat kiviä ja
hirsiä täyttääkseen kahden kaade-t
im vaunun väliin jääneen aukon.
'Hän pani liikkeeseen vapisevat
kätensä. Tarttui seinän kappalee­seen,
mutta sormet kieltäytyivät tot­telemasta.
K i v i putosi. Hän saattoi
vaivoin ojentaa vartalonsa.
— E i sujii. toveri! sanoi hän naa­puriinsa
katsahtaen. Hymähdelty­k
i n että vanhakin koira voi kerran
haiiöniä. Ehkäpä voin vielä purra
bämpiaattomalla suullsmt
— Hän kohottautui jupisten. M i k ­si
minä en iloitsisi?
Työläinen, jolle tämä kysymyS
näytti tehdjm, vastasi hämmästy-neesti:
— No, ja iloitse, ole hyvä!
Kaikki nauroivat. Ukko tointui k o ­konaan,
pyhki verta otsaltaan jä
lenkutti lyhyin askelin torin suun­taan.
Siellä oli kauheata touhua. Väki­joukko
kuohui kuin meri. Esteketju
oli lyöty hajalle,
— Mistä on kysymjrs? Mitä on t a ­pahtunut?
kysyi ukko väkijoukkoon
työntyen; .
— Poliiseja! huudahti joku nai­nen.
— Katsoppa, huomautti ukko, var­masti
poliiseja! — j a alkoi tunkeu­tua
esteketjua kohti.
— Tulevat, tulevat, huusivat työ­läiset,
ne samat, jotka olivat hänet
ajaneet pois ketjusta.
— Meitä on vähän emme kestä,
kuului ääni.
— Vähän! huusi ukko kaikin voi­min.
Mutta onhan meitä tuhansia
j a vielä tuhansia.
Joku kääntyi häneen .päin.
' — Mutta ovathan Kai>?i työläiset
alhaalla, tehtaan luona, j a meidät
on heistS eristetty. Poliisit ovat
tunkeutuneet väliin.
— BaiTikaadien luotako? kysjri u k ­ko
eloisasti. Puhuttekö työläisistä,
jotka rakentavat barrikaadeja?
— Niin, niin, vastasivat muutamat
H£n pä&tti oOIa palaamatts. Läbti
jUQkseznäÄn. A n e n perässään juok­s
i neljä miestä: katei poiliisia Ja
kaksi siviilipukuista.
Hän kuuli takanaan:
— Se o a hän. f
— Uäia hänet tehtaan luona,
huusi toinen ääni Hän vie niille
tiedonantoa.
— Seis, huusivat muutamat ää­net
jo verraten lähetä.
Hän i tajusi että häntä tavoitetaan
kiinni. Jännitti viimeisetkin voi-
MAAIAI0US
ään avuttomasti lähti hän edelleen, i . . . . ^
Sitten hän meni torille. Työntyi i f "^^t.^^'\'"f^sta,°tl^^
ketjuun: Alutta keljussa seisovat sy- J^^^^^^^^ Täytyy antaa
ppo.«itsionilla menes-'^sgsivät hänet sivuun
a kaivoksiUa. Paikal-istijärjestö
• on huo-
— Olet liian vanha, he sanoi­vat,
jos joku haluaa tunkeutua lä-vanut
viime aikoina,_ ^ i , niin täytyy sinua vielä tukea.
Eosialifascisteilla on Hän ei loukkaantunut. Vieläpä nyö-mia
melko vahvoja käytti päätänsä,
tta yhä varmemmin _ j _ j a naurahti. — Autan jos­sakin
toisessa paikassa.
Hän laahusti edelleen. Pitkin tore­ja
j a katuja saapui tehtaalle saak­ka.
TääUä oli kaikki tuttua. Täällä oU
ollut hänen viimeinen työpaikkansa.
— He-hei — jupjisi hän itsekseen
liikutelleen vaivoin jalkojaan. Nyt
se on kuollut, aivan kuollut.
Hänen äänessään oli jotakin va­hingoniloista.
Hän kulki ohi lakkolaisten este-vartiostojen.
Meni tehtaan pihaan.
SihnaJsi rakennust*i sisään ikku­nasta.
Todellakin — kaikki autiota.
;yöläiset siirtyä v a l -
ten luokkajärjestöjen
asta kaivosonnetto-
3dissa on herättänjrt
)ko Saksan proleta-iessa.
16'2 uhria —
elävä syytös kapita-ilmää
vastaan. Se
ariaatin päättävään
litalistista järjestel--
torin saiöia-uttu
heille tieto.
— Ne tuntevat meidät kaikki, huu­dahti
hän ketjusta, kenen voisi lä­hettää?
,
— He-he, jupisi ukko, kenen» lä­hettää?
Minä voin mennä. Lähettä'-
kää minut! — ja hän suoristausl.
— Voiko hänet päästää? Pääseekö
hän perille? Voitko sinä mennä pe-rUle
asti? kysyttiin häneltä.
Ukko sädehti.
— Miksi en voi! — hän oli vä­hältä
intoutua tanssimaan.
— Antakaa hänelle lappu! hud-dahti
yksi ketjun johtajista, joka
oli kuullut keskustelun.
Kun oli saanut lapun, ukko kään­tyi
Päättäväisesti ja hoippui pois.
Hänen onnistui päsätä väkijoukon
läpi. Hän jätti onnellisesti taaksensti
pääkadun, mutta hSnen askeleensa
lyhenivät. Kaikkialla seisoskeli Ih­misryhmiä.
Kuului Jciihtyneitä pu-iten
mielestä pitäifJ
keasti; pienistä äsi-
Hän hieroi tyytyväisenä käsiään.
K u n pttUHtj toivat lakonrikkurei- hcita, kirouksia. Kadun päässä hän
ta, lähti hUi? työläisten mukana nii-I näki poliiseja.
tä vastaan. Kahdesti hänet sysättiin Nc kulkivat pitkinä ketjuina ja
sivuun, mutta hän tuli jälleen ja
sskaantui ihmishyörlnään. Hän myös
ajoivat edellään Ihmisjoukkoja.
Mutta väkijoukko el paennut. Kaik-
1 on alentavaa, eikä tärttuj erästä rikkuria olkapäähän. 1 k i sivjikadutkin olivat patoutuneet
iata paljon miksi'
jaarittelujen perus-arvostelua
silmällä
ennen satuja Ruot-a
tai engelsmahnin
omen vesillä. - M u u -
»siasiain piiriin. Ve-ja
Japanin' sodail
;en, se oli miehen
ilismi: ulkomaiden
,, se on tullut ny-estykseen.
Karvari^
rä siitä yhtään mi-^
inä suuresti häpeän
n. Venäjän p o l i l i i k -
kompastuskivi, jos-
;mme joutuu vaiva-kseen.
El ole s i l l ­aa
suurelle teknllli-'
mutta' sittenkin s a -
Lopulta hän sai sellaisen sysäyk- täyteen väkeä.
sen että kaatui maahan, ja kun h a ­lusi
nousta, sai vielä iskun päähän­sä.
K u n tointui, tarttui hän päähänsä
j a tunsi, :että se oli veressä.
— Koskeeko? kysyi häneltä joku
työläinen, auttaen häntä jaloilleen.
— Kyllä; — hän koetti hymyijllä.
— Mutta mitä sinä täällä oikeas­taan
teet? kysyi häneltä toinen työ-
Iäinen pyyhkien verta hänen kas­voistaan
ja laskeutuen hänen vie­reensä.
1
— E l mitään, ei taltään! kiirehti
ykko; Minä yksinkertaisesti iloitsin.,
— ja' hänen huulilleen kohosi- tällä
kerralla todellinen hymy.
— Hän Iloitsi! huudahti joku pit­kä
työläinen ,-Ja pukkasi naapuriaan
olevan johtaja^ase- jioifsee, että' häneltä IskettUn kallo
;aval hirveän poli-ita
ei saisi olla so~
iossa. — Tällainen
ika kiertää kansan
n tarrautuu sellal-oiden
pitäisi tuntleä
Dlemus. Tämä mei-seurapllrlmmekln
elkkaa, että Amerl-paljon
edesauttaa
kyjen kehittymistä
Heidän mielestään
eidän kustannuksel-luokka
joka sane-selämän
arvon, l a t -
suurimpaan teklilk-
:aikkl tulevat yhtä
hävittää korkean-sekavasti
sitä ju»
»yritään puhumaan;
Näiden valkutelmi-täytyy
minun k y ­seitä,
joka oij pa.i-ihmisiä,
että: Eikö
jalkapohjissa s i t -
paksulta sitä AUra-cä
vain suomalais­in
enemmän amerl-ä
nimittävät "Plaw
mutta samaa kai
- Nämä ihmiset
sosialistinen yhteis-mutta
se ei saisi
n yksilöllisiä pyy-uaisivat
vapautua
mutta el alistua
rjestetyn tuotannon
rikki.
Ukko katsoi tiukasti työläiseen ja
sulki sitten silmänsä, miettien jota­kin.
Hän tuskin kuuluvasti juplSl
Itsekseen, mutta hetkisen kuluttua,
katsahdettuaan ympärilleen seisoviin
ihmisiin, alkoi puhua verkkaan.
Tunnetteko koiran aseman? —
hänen kasvonsa vavahtivat tuskalli­sesti.
Kalkki nauroivat.
— Minä olen koirana — keskeyt­ti
hän heidät n i i n äänekkästl kuin
voi. Hänen silmänsä näyttivät tum­milta
kuopilta sllmäonteloissa. —
koko elämäni ajan olin koirana —
«jatelkaa Itse, koko elämäni ajan
olen ollut sidottu työntökärrylhln
kuin koira koppiinsa. Ensin ne o l i ­vat
työntökärryt, joilla äitini kul­jetti
vihanneksia kaupunkiin. Ne o-liv^
t vielä keveät! Sitten kuljetin
hlUik&ryjä maan alla, rasksdta r a u -
täkäriyjä. Sitten työntökärryjä teh­taassa.
J a koko minun elämäni on
oUut raskaitten työntökärryjen kal­tainen!
— Hän huoahti ja veti
henkeään. — NUn, jatkoi hän k i i h ­tyneesti,
sellaisia työntökärryjä o-len
puskeiiut seitsemänkymmentä
vuotta. He! Raskaat ovat työntökär­ryt
— (jupina muuttuu yhä h i l j a i ­semmaksi).
— Kolme poikaani oli
niissä, jä kolmannen niistä hau­tasin.
Sairas vaimo tämän kaiken
lisäksi, ja itselläni rikottu rinta. —
Hetken jälkeen hän jatkoi: — K u i ­tenkin
minä työnsin kaikkia kär-
Ukon täytyi tunkeutua" lävitse.
Vasemmalta — kiertoteitä — oli
liian pitkä- matka. Ja oikealla sei­soi
läplpääsemätön Ihmlsselnä; löih
päätti yrittää tunkeutua ketjun läpi.
Odottamatta tyhjeni katu äkisti —
— Ne ampuvat! huusi joku nai­nen,
juosten täyttä laukkaa hänen
ohitseen.
— Ampuvat, timpuvat! kuului
vielä kahdelta ohikiitävältä.
— Palatkaa takaisin! kuului sa­manaikaisesti
muutamia ääniä!
sieltä eivät päästä ketään.
Väkijoukko alkoi liikehtiä ja- k u l ­jettaa
ukkoa mukanaan. Joku s i -
vukulkeva sääli häntä.
— Sinä tarvitset apua, ukko?
Anna saatan sinua.
Ukko ei voinut sanaakaan ään-nähtää.
Hän oli vähältä tarttua
ojennettuun käteen, mutta päästi sen
äkkiä. Väkijoukko huojui edelleen
hän jäi yksin. Poljisit lähestyivät.
Hän näki ensin ketjun, joka puh­disti
katua. Taaempana tuli hei­tä
muutamia satoja jalkaväklosas-toja
ja automobiileja. Viimeiset vä­kijoukosta
kiirehtivät pakokauhun
mavähänsä. H&ien vanhat Jalkan­sa
kiirehtivät n i i n paljon kuin voi­vat.
Kimhan ei vaan kaatuisi. OU
jälellä vielä kaksi katuvalla.
Ukon tila kävi ifauonommaksi.
Henkeä ahdlstL Hän huohotti, r i n ­taa
polttL Tuntui. ett4 tuossa tuo­kiossa
pulpahtaa, kurlnista verta.
uaro kähisi j a juoksi yhä verk­kaisemmin.
Takaa-ajajat huusivat:
— Seis, pysähdy!
V l c i hefctä melkein saavutti hä­net.
— Ammu! huushrat - hänelle toi*
set. Täniä pysähtyi nähtävästi täh­täämään.
Ukko oli pelästynyt. Häntä tämä
myös ilostutti. Ellen hän o l i vielä
ylenkatsottu, mitätön, vanha koira:
Kukaan ei" häneen' huomiota kiin­nittänyt.
Tänään häntä ajetaan
ammutaan!
— K u n e i vain sattuisi, ajatteli
hän sivuuttaen viimeisen kadunris-teyksen.
Laukaus kajahti, häntä
koskematta. Kuula puhkasl ikkuna­kehyksen
hänen vierellään. Hänen
jalkansa notkahtelivat, mutta kum­mallista:
hän e l tunne enää väsy­mystä.
Päinvastoin — hänen oU
keveämpää kuin , milloinkaan en­nen.
Ammimta jatkui. Niin, ihmiset
eivät huutaneet — ne ampuivat.
- K u u l a sattui häneen. Lävisti hä­nen
kätensä. Sen. jossa liän kantoi'
kirjelappusta. Hän' ei uskaltanut"
avata kättään, kärsi vaivaavaa'
tuskaa.
Nyt hän oli jo kadunkulmassa,
missä rakennettiin bärrikaadia. Hän
kääntyi kulman taakse.
N i i n , sltoä oU kiviseinä, jonka
toverit olivat rakentsmeet.
Se on vielä ehtinyt kasvaa. Y l e t ­tyy
jo toisen kerroksen korkeudelle
ja sulkee kadun.
Hän koetti huutaa. Toivoi, etta
toverit kuulevat, tulevat auttamaan,
mutta barrikaadln takana olevat-ihmiset
eivät vieläkään ymmärtä­neet.
Lakkolaiset heristylvät vasta sit­ten
k.un näkivät takaa-ajajat. K u u l ­tuaan^
laukaukset he hyppäsivät es­teen
takaa jä juoksivat hlntä vas­taan.
. Eäitivätkö he? Huutoyrltys oli;
vlepnyt ukolta vlimelsetklh voimat;'
jalat kieltäytylväl tottelemasta..
Ammunta jatkui, kuulat vluhahtell-,
vat ohitse. Iskivät särähtäen jäi-,
kakäytävään. Vielä yksi sattui hä­neen.
Hän tunsi heti, että on haavoit­tunut.
Aivankuih kaira olisi" hänen
selkäänsä kiertynyt". TUskalUnen k i ­pu
tunkeiiftui yhä syveiiinlälle. Pblt-
Kanojen sai-ra^
da
maanosien tuhoten varsinkin k a -
nanpoikasla, jotka ovat sangen alt­tiita
taudille j a joista kerran tär-timnan
saatua kuolee 40—100 pros.
Taudin aiheuttaja on eräs bak­teeri
(b. pullorum), joka tarkem­massa
tutkimuksessa (mikroskoop­pisessa)
on helposti löydettävissä
ku(dleltten veressä ja slsäeUmls.sä.
TartxmnaUe alttiita ovat varsinkin-alle
3 viikon ikäiset kahanpoikaset.
ja jos saastutus tapahtutr ensimäi- sarjassa on yksi osa keltuaisrakku-l."
sääntyy j a ulostukset ovat keltais-j tä selville tomaianr-ta,
valkoista tai vetelää. VaUteain- | ta- j a -^^^alasairalstii''
min sairaat joutuvat lopulta jon- .'kantajista), ottanuUIft-kanalan
kLnlaiseen unitilaan ja kuolevat l o - j kaista kokonisuUdeasinJ
pullisesti heikontuneina. — Suolls- | joiden avulla vaaralliset jlösiHHf-'
to on voimakkaasti _ punehtunut, | daan määritellä. NfiistÄ 00:-'
maksa j a perna usein suuresti t u r - t hat j a hUonöt • mMllJat heti'•
vonnect ja erinäisissä sisäelimissä, [ tettava, nuor^iimxat^:iJ]rv)lt
varsinkin maksassa, sydämessä ja eristetään aj Jätetäi^ döoä-keuhkoissa
tavataan pieniä har- nlntakauden loppuun; JoUolÄ*"!
raaankellertäviä pesäkkeitä. Muna-j lopetetaan Ja ksÄalassa
li
!
Jlkilla pitäisi hei- ^ icunnollisestL Paljon voin työn-olla
oma vapaus
tahansa vaikkapa
tää. Miitta minua ylikuormitettiin
liiaksi. Mutta mitä volvkolra tehdä?
•ia jos se vain h e i - ! Ensin hän puree. Sitten haukkuu.
Valtio, jos sitä o l -
, pitäisi pysyä pys-~
)ttamista ja työn­si
esiintyä ensin-illä
sellainen joh-ismiin.
Niin. että
olet huomaavinasi
örivän -vielä sellal-jotka
pitäisi olla
eiköhän silloin o-kylvettä
jalkapoh-äs.
sa meidän joka-ässämme
kummit-tisen
yhteiskunnan
ivijalkaa, täynnän-ielihaluja.
n i i n m i -
Kun Piavr Riverin
le^ammekin ilme-ti
sellaisia mleUte-
Pda; vähän rikas-en
antautua luok-
Toiset ovat sitä
Loppunsa edellä — väl imiurlsee. S i ­tä
lyödään, mutta se palvelee isän­täänsä,
uskollisesti Ja rehellisesti.
(Ukko laski päänsä riipuksiin.) E n
miiiäkäan; -vaiiha koira, enää pure.
Mutta sen -vuoksi en saa enää m i ­tään
takaisinkaan. • Seitsemänkym­mentä
vuotta olen työskennellyt
kimiallisesti Mutta njrt en ole m i ­tään.
E h mitään. Herrat tehtaano­mistajat
laskevat rahojaan. Heiltä ei
voida odottaa mitään hyväntekeväi­syyttä.
— Hän katsoi tehdasraken­nuksiin
j a puhkesi yhfäkkiä naura­maan.
H i - h l . siksi minä riemuitseu-mieltä,
että se kuuluisi vain Enem­män
• sivistyneille, tuolle vallcokau-luskSyhäiistölle.
Näitä lUnaisuja ei
oikeastaan TOi 'sanoa oikeistolaisuu-deksi,
-vaan tuhtuu se suorasta»
peiiimSlliseltä vaäihoillisuudeltä.
vallassa hän ohitseen. Hän painau­tui
tiukemmin semää vasten, sul­kien
silmänsä. Hänestä tuntui, et­tei
häntä nähdä ollenkaan.
— Katsokaa ukkoa! huusi yksi k y ­päräpäinen
ja kiskoi hänet esille.
Hän nauroi saamalleen vangille ja
OEotti sitä toisille.
— Eikö halua paeta? kysyi muu­dan
poliiseista ja pukkasi hän ke­veästi
selkään.
— Oikeammin ei kykene, vastasi
toinen. Hän- on jo veressä.
Mutta siihen jo sekaantuivat toi­setkin:
— Ajakaa hänet tiehensä, antaa
sen juosta.
— Juokse! huudahti poliisi, jokn
piti häntä kauluksesta kiinni. Ukko
käytti tilaisuutta hyväkseen j a läh­t
i juoksemaan — mutta ketjun läpL
— Ei slJme! huudahti poliisi,
tarttuen häntä jälleen kaulukseen!
Tuonne päin! ja hän antoi hänelle
sellaisen sysäyksen, että ukko lensi
toiselle puolelle ja lyyhistyi kadulle.
Hän päätti, ettei hän nouse sa­massa.
Sen lisäksi hän o l i loukan­nut
jalkansa. Hän nousi vasta sit­ten,
kun ensimäinen ketju o l i k u l ­kenut
hänen ohitseen. SlUoln hän
hypähti jaloilleen ja lähti omaan
suuntaansa.
Ensm hän ontui. Sitten juokäd
täyttä laukkaa. Kuitenkin hän kat-sahteli
pelkäOlen poliisiautoihin^ Ja
huoahti keveämmin vasta sitten,
kun oli joutunut niitten takapuo-leUe.
Hänen oli kuljettava vielä neljä
katuväliä. Siellä hänet toverit nä­kevät.
K u n vain; jalat kestäfeivät
Sysäys oli häntä hieman heikon-tanut.
—
Yhtäkkiä kuuli hän huudon. E i ­hän
jvain hänelle huudettu? Edessä
kadulla el ollut ketään, hän päätti
olla kääntymättä. Hän Joudutti as­keleitaan.
Huuto toistui.
— Seis! huusi Jonkun ääni
— Pysähdy f huusi tolnon.
Hän tajusi, että huudetaan hä­nelle,
jos hän pysähtyy — hänet p i ­dätetään.
Löydetään kirjelappiu.
tl kuin tulessa.
• Riiitta kipu vain , kiihdytti-häntä
ja kiirehti juoksua. Myös ylhäältä
kuului muutamia, laukauksia, kuulat
vinkuivat kaikkialla. Mutta apukin
lähestyi.
Hän ehti katsahtaa vastaan Juok­seviin.
iSoettl kestää Jaloillaan, no­jautui
seinää vasten. Yhtäkkiä kalk­k
i pimeni, kouristus värisytti tuon
ukon murhista, jalat menettivät
tarmonsa; Hän lyyhistyi, lyyhistyi
yhä syvemmälle j a syvemmälle, t a ­juntansa
mfenettl.
Työläiset kannattivat hänen pää­tänsä.
Joku toi vettä. KasteU hä­nen
ohimoltaan.
Hän virui kuin kuollut. Mutta
hengitti vielä. Hänen oli n i i n hyvä
olla! Ei haluttanut Uikkua. Yht­äkkiä
tunkeutui aivoihin ajatus tie­donannosta.
Vaivoin hän avasi silmänsä. K o ­ko
hänen kasvonsa oli valeltu ve­dellä,
— Siinä, sanoi hän, avateh lä-plammutun
kätensä. Kutsuvat apua.
— Heti lähdemme, kuului vas­taus.
Se, Joka luki tiedonannon, kään­t
y i omiensa puoleep. Muut jäivät
ukon viereen.
Yksi tai-ttul hänen haavolttunee-sefen
käteensä.
Kummallista, verta ei näy,
hän sahoil
— E i , vahvisti ukko; Olen lilan
vanha, sitä ei ole enää minuun
Jäänyt.
Vasta -ayt he havaitsivat, että
hänen ruumiinsa oli «öunuttu lä­pi
useista kohdista. Avasivat kulu­neen
takin. Ukko väisti heidät. Hän
oli niin väsynyt, ffiln tarvitsi le­poa.
'
— Jättäkää! hän Jupisi.
He jättivät hänet ra,uhaan. Yht­äkkiä
hän kouristui icaisaan kuin
mato.'
— Kuotec! huudahti Jokii nuoru­kainen
Jar kääntyi pbispälh.
— Niin, kuolee, v^h-vistivat toi­set.
Hän kuuli heidati sanansa alvan-k
u i n Jostain kaukaa.
N i i n . hän kuolee. Mutta hSn ei
ole siitä {Kihoillaan.
Hän halusi vain yhä tovereita,
valvoin hän kääntyi heihin päin.
Muudan heistä komartiil.
— Kärsit kovin pappakulta?
kysyi hän tarttuen uium'käteen.
— En, k u i s k i tämä. Hänen
olonsa muuttiil aivan teveäksi, hän
lakkasi ttmtema^ta omaa ruumis-
Loiset sisädimissä. — Kanoissa
esiintyvien sisäelinlolsien lajlmäärli
"on sangen suuri j a laatuun nähden
paljon monipuolisempi kuin ihölol-
£ien, mutta ottaeSsamme näistäkin
vain tärkeimmät jä tavallisimmat
yoimme rajoittua seuraavien loisla-
Jien selostamiseen.
Sukknlamadot. — Sukkulamato on
kanoilla tavallisin suolistoloinen, Jo­k
a voi toisinaan kanaloissa saada
aikaan pahfva tuhoa. Se esliritjry
kanoissa kahtena lajina: suurena
Sr—12 sm. t a i pienenä 1|2—1 112 sm.
pituisena, joista pitempi on yleisem­p
i ja vaarE^llsempl. Pitkä sukkula­mato
on kiemurainen, väriltään kel­lertävä
j a asettuu tavallisesti kanan
.ohutsuoleen sekä joskus umplsuo-
•liin. Tolsinaan tavataan se suolis-
|.ton ulkopuolellakin vapaana vat­saontelossa.
Pieni sukkulamato taas
.on jokseenkin suora, melkein -val­koinen
ja pesiytyy tavallisimmin
iimpisuoliin.
Sukkulamadon munat joutuvat
ruuan mukana kanan suolistoon ja
kehittyvät siellä muutamissa viikois­sa
täysikasvuisiksi. Matojen va­hingollinen
vaikutus johtuu siltä,
Vttä madot hampaistetullla "haka-huulUlaan"
ärsyttävät ja vahingoit­tavat
suoliston seinämää, saaden
aikaan vakavia tulehduksia j a suo-pääiaisia
kuollokohtla limakalvolhih.
SoB matoja on nmsaasti, voi suo­listo
niistä tukkeutua Jä suoliston
^^Inämät pahasti laajeta. Madot
käyttävät hyväkseen suolistossa ole-
B a ravintoaineita Ja -verta, aiheut­tanen
siten isäntäelälmelleen pahoja
Kivltsemlshähföltä.
Oireet. — Sairaat ovat velttojfVi
imellalta, syövät huonosti ja ovat
janoisia. Ulostukset ovat-veteliä ja
Jmalsia. Sairaat laihtuvat j a kuo­levat
heikkoina j a vähäverisinä.
Hoito. — Jos kanoissa on sukku­lamatoja,
voi niitten olemassaolon
tavallisesti huomata ulostuksista,
aifatojen poistaminen voidaan t o l -
rnittaa seuraavalla tavalla: sairail­l
e ' annetaan aamulla glaubersuola-
Uuosta. 5 teelusikallista (llyos: 10 tr.
glautersuolaa 100 g. vettä) Ja p i -
d"citään nälässä koko päivän. Seu­raavana
aamuna annetaan matoja
äppavana' lääkkeenä tärpättlöljyä,
bssa on sama. määrä ruokaöljyä, i
2 ^ teelusikallista. 3 tuntia myö-1,
hemmm annetaan taas glaubersuo-läa.
Hyvällä meiiestykseUä voidaan j
^yltää myös tupakKaa vjätteltä tai
fiyvln kuivattuja lehtiä, jotka on fe^,
bJfenolhhetu jauhoksi), jota sekolte-
1|j»n; kanoille päivittäin annetta­vaan
kiilyärehuun suhteessa 1:50
(im g. tupakkaa l kg. kohti kuiva-rehua')
jä syötetään 1—4 viikon a i ­kana.
la^asfiaäfii. — Lapamato on myös
kanoilla jokseenkin yleinen suolis­toloinen.
Se on litteä, valkoisen kel­lertävä,
osiin jakautunut mato, jo­ka
on suhteellisen leveä, pääpuoli
kuitenkin kapeampi ja itse pää pie­ni
kuin nuppineulan^ pää. Suuruus
vaihtelee lajien mukaan 1 mm—23
srii.
Häntäpäässä olevat litteät osat,
jotka ovat "kypsiä" (täysin kehit­tyneitä).
Irtautuvat ja joutuvat
ulostusten mukana kanatarhan
maaperä,äh. Siellä ne hajoavat ja
siten vapauttavat Itsessään olleet
madon munat, jotka säilyvät elin­voimaisina
viikkokausia ja kehitty­vät
edeUeen, Jouduttuaan sattumal­ta
kärpäsiin, perhosiin, hyttysiin,
mullassa- oleviin matoihin y.m.s.
Kanojen saadessa ravinnokseen täl­lä
tavalla- saastutettuja hyönteisiä
y.m. Joutuvat myös lapamadon a l ­kiot
kanan suolistoon Jossa ne lo­pullisesti
kehittyvät uusiksi madoik-
.si.
toimeen täydellinen puhdistus,
sinä päivinä kuoriutumisesta, kuo- loista muuttunut, ollen pinnaltaan k u t e n sanottu, «a^^I^^
levät sairastuneet säännöllisesti I himmeitä, muodoltaan kulmikkaita. hoifo tavallisesti .-tuipksetontB.-
kaikki. Sitäpaitsi voivat täysikas-j ja sisältäen keltaisen ruskeata, u - j tenkin »n th^fX^^h: f^^. P^''"^^^:
vulset kanat myös saada tartun-[sein paksua ja sitkeää massaa. i iiyvä vaikutus salrasttimelslin Ja^-o5f
nan. sairastua ja kuoliakin. Usein
kuitenkin jäävät kanat
sestl ter\-eiksl j a muni
kantaen kuitenkin itsessään
relta j a ollen siten suurena vaara- otettava huomioon seuraavaa: kos- määrä. 'M
ka taiiti leviää tavallisimmin ulos- ' " ^
tiisten kautta, on pidettävä huolta Coccidlosis (lue: ^KddloÖs).
mitä ankarimmasta puhtaudesta. Tämä tatiU. joka k a n i l n n l n h r t t e^
na koko kanalalle. Sitäpaitsi ovat
tällaisten kanojen munat usein saas­tutettuja
(18 prosenttia), niistä on
seurauksena, että niistä haudotet- Ruoka-astiat, vesikupit, pesät, Jät­täessä
poikaset jo kuoriutue.ssaan
ovat sairaita ja kuolevat säännölli­sesti
kaikki, ehdittyään sitä ennen
mahdollisesti tartuttaa terveistäkin
munista kuoriutuneet.
Oireet kananpöikasilla. — Poika­set,
Jotka ovat saaneet tartunnan
Joko munassa tai enslmäisinä vuo-tiat
j a orret on puhdistettava pUI-vittiiin
ja varsin tarkkaa huolta on
pidettävä ulostusten pikaisesta pois­tamisesta
ja hävittämisestä. Hau-tomakoiieet
on puhdistettava jokai­sen
haudonnan jälkeen, keinoemot
samoin. Keinoemon lattiaan voi­daan
pingoittaa-jokseenkin tlheäsll-rokauslna
kuoriutumisesta, ovat i mainen rautalankaverkko, jolla
hieikkoja, haluttomia ja huonosti
kehittyneitä. Niiltä puuttuu ruoka­halu
kokonaan ja saii-auteon liittyy
tavallisesti ripuli, jolloin ulostus on
keltaisen vallcoista, juoksevan puu­romaista,
llmansekalsta, kehittyen
myöhemmin vetiseksi valkoiseksi'taJ
vihertäväksi. Ulostusta liimautuu
toisinaan peräaukon ympärille, k a ­saantuen
j& kuivuen siihen niin
runsaasti, että peräaukko tukkeutuu
ja ulostammen on mahdotonta. Täl­löin
piipittävät poikaset tuskalli­sesti.
— Silmät ovat tavallisesti
k i i n n i koko sairauden ajan, joka
päättyy kouristuksiin ja kuolemaan.
Oireet täysikasvuisilla. — Jos poi­kaset
ovat taudin saadessaan yli 4
vuorokauden Ikäisiä, kestävät ne
sen usein Ja paranevat tavallisesti
sairastettuaan ensin useita viikkoja.
Tämä paraneminen on kuitenkin
usein näennäistä, niin että ruumiis­sa
yhä piilevät bakteerit voivat saa-pojkaset
oleskelevat ja jonka ala­puolelle
on järjestetty helposti puh­distettavia
peltllevyjä. Näille le­vyille
putoavat verkon läpi poikas-le
on :pelolttavan tuttu, -voi kaxvjl^'
Iässäkin saada aikaan pahaa ta«r
hoa..' • • :Jt^*
Coccidiosis pn sahgett tartluvft*'
Ja taudin aiheuttajat kykene^,
säilymään cläjnruqmlfh' tilkopUQlC)|^
lakin pitkähkön ajan. Tartunta fe-'
viää ruuan Ja; jupmaveden vftUtyto^'.
sellä, johon taudin aiheuttajat Joö-.
tuvat saastutettujen; eläinten \iU»4'
tuksien mukana; - T"-^
Taudille alttiita- ovat ;
nuoret muutamien viikkpjen
ten ulostukset, jotka nlhi ollen e l - poikaset, Joilla'taiitlVtavalllscäti'ou»
vut ehdi saastuttaa terveitä. K a l k k i hyvin nöp>eastl -taippävaa; Hell^di^v
kuolleet on tarkasti hävitettävä, salrastuyät myös nuptikkokahat. Ja.
Taudin selville saaminen kanalassa muutamien kuukauSIeii vanhat,'JoU-}
el ole omin voimin helppoa. Valko-yatsurl
on epäiltävissä aina silloin,
jo.s vastasyntyneltttn poikasten jou­kossa
sattuu lukuisia kuolemanta­pauksia
ja jos vanhemmista silloin
tällöin joku kuolee oireitten ja e l i n -
muutosten ollessa sellaisia kuin e-dellu
on mainittu. Jos epäilykset
ovat oikeutettuja, on parasta heti
kääntyä lähimmän eläinlääkärin
puoleen, joka erinäisten tutkimus­ten
avulla voi saada asiaan sel­vyyttä.'
Jos kanala on toistaiseksi alvaii
vapaa yalkovntsurlsta, on koetettava
sö myös sellaisena säilyttää^ Jolloin
da ylivallan (varsinkin keväällä mu- esim. tulee hankkia siitosmunat jn
nlnnan ollessa korkeimmillaan) ja
sairastuttaa kanat, joista osa täl­löin
kuolee. Sairaat ovat halut­tomia
ja vetäytyvät syrjään. Ruo­kahalu
puuttuu. Jano sitävastoin
polkascji sellaisista kanaloista. Joissa
todistettavasti el ole valkovatsurla.-
Jos taas kanala on saastutettu,
on toilailtava kuten .^dellä. on ker­rottu
Ja sen lisäksi koetettava" paas­ia
taudinkulku on pltkäaikalsemi»,
loppuen niilläkin tevallisestl kudl^-. -
maan. Vanlicmmat: elä,imet eivät o|e-läheskään
yhtä vastaanottavaisia^.^
ne osoittavat tuskin mli^ttnlabdDpi^
oireita ja voivat pärantuakin, Jä!&-v
dch usein silloin n.s; taudlskaatitT:
jHcsi. c l i ovat itse täysin terveititi
mutta voivat silti levittää f a r t i m t &i
STnpärlstöönsä. ; '
Oireet. — Tauti keskittyy taval-«
lisimmin suollstopn jä oItei;t aika--
;vat pahalla rlpulUia',-,ulois£usiepl''ol»
lessa vetelää/ yalkplsta tai vlhertäi
vää ja limamaliita. Ripiilia eivät
parahna mitkääh .lääkkeet; sairaat
elv<lt syö, niillä on sylkivuotolB; läl
heikkenevät Ja- laihtuvat. Harja
muuttuu slnk-täväkäi. 'Poikaset kaoi
levät 2—4 päivän kuluessa, vanlhem^
ttiat f^as pahasti: laihtuneina- 4 ^ /
viikoi^- Jälkeen. ,
{Taistelun
Mistä hän vapautui? Niin, hä­net
vapautettiin työntökärryistä,
kahleista. Hän ei ole enää koira
Hän koetti hymyillä. ,
Mikään el ole kuolemaa keveäm­pää
— kuiskaisi h ^ ^ bet^äJbitäen
viimeisen Icerran. '
Oireet. — Madot käyttävät mlljä
suurliÄmassa määrässä hyväkseen
suolissa löytyviä' isäntäeläimelle tar­koitettuja
ravintoaineita aiheuttaen
siten sairaissa heikkoutta, laihtu­mista-
j a verenvähyyttä sUnä mää­rin,
että kuolema voi olla seurauk­sena.;
Ne ärsyttävät j a vahingoit­tavat
suoliston seinämiä saaden a i ­kaan
pahojakin tulehduksia ja erit­tävät
itsestään myrkyllisiä aineita,
jotka, yhä enemmän tulehduttavat
suolistoa Ja aiheuttavat valkeata
verenvähyyttä. Yleensä ovat oireet
samanlaatuisia kuin sellaisilla k a ­noilla,
Jotka^ ovat sukkulamatojen
saastuttamia.
Hoito, — E l ole varsin helppoa
todeta, onko kanoilla lapamatoa.
Toisinaan voi ulostuksessa olla ma­don
osia. Jonka perusteella voi t a u ­din
määritellä, mutta tavallisesti
tuleva.t madot Ilmi vasta enslmäl-sen
lihrin kuoltua, kun raadona-vaUIcsessa
on todettu niitten ole­massaolo.
— iiääkkeelllnen hoito on
aivan sama kuta sukkulamadoissa,
TarUtnrat taodit eli sellaiset, jot­ka
pienten, silmin näkymättömien
taudin aiheuttajien (bakteereltten
y.m.) kautta Joko suoraan tai, k u ­ten
tavaHIstai, ulostusten, ravin­non,
Jupmaveden y.m. välityksellä
voivat sairastuttaa useita kanalan
ykstlältä yhtaikaa Ja Jotka siten
voivat saada kanalassa aikaan var­sin
suurta tuhoa.
Jos kanalassa epäillään puhjen­neen
Johloih tarttuvan taudm ovat
hyvät netiyot kalliita. On ryhdyt­tävä
mitä perusteellisimplin toi-
-menpiteislin taudin leviämisen es­tämiseksi
Ja sen laadun selville s a a -
miseksC
VancovatoarL — Valkovatsuri on
tätä nykyä tärkein t£. vaarallista
tarttuva tauti kanojen keskuudes«ia 1 | i !
Ja on suorastaan pcloittavassa mää-\t^.
Tässä levinnyt kautta kalkkien
saueitaL
J^citLSuttauia ranq/cL
on uusi, juuri ilmestynyt runokokoelma, M i k k ö' R u-t
a s e n kirjottamia runollisia helmiä; Rutasen.runat^
ovat halutuimpia lausujille, niiden tempo on vaikutta­va,
kiinnittäen lausujan ja kuuntelijan runon aihee­seen.
Mutta yksin emme tunne tyydytystä, runokieieh"
kaipuullemme siitä, mitä kuulemme runoja lausutta­van,
vaan suomalainen työläinen tuntee tarvetta s a ­laiselle
jalostavalle lukemiselle kuin on runous oma^
'kohtaisesti.
!• Taistelun Säveliä täyttää ne vaatimukset mitä työ-fejäisrunoilijalle
voidaan asettaa, josta takeena on Ruta-
Jsen tunnettu nimi aikaisempien teoksiensa kautta, jöis-ita
etutilalle voimme tämän uuden teoksen asettaa.
j.den haaraliikkeistä.
VAPAUS, Box 69, Sudbury, Ont.
HS