0379b |
Previous | 1 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ttfEZT WTTimmk Om JfauiAaa Ainoa Kansanvaltai-nen Suomalainen Sanomalehti Canadassa ISO 138 — 1943 (lahhaul — 1939 —40 — Af —o Ankara sodanaikainen talvi tuntui kuluvan tavallista nopeam-min Päivät olivat täynnä Jänni-tystä Ja odotusta yöt levottomia unia Joiden tulkintaan el aamuisin ollut alkaa Oli työtä Ja puuhaa enemmän kuin riittämiin Isan maan vakava katse oli vetoavana suuntautunut tavallisissa orklolols sakin puuhailevan ihmisiin Se velvoitti keskittämään kalkki voi-mat rakentavaan työhön ja uhraa-maan Jokaisen ajatuksenkin hädäs sä olevan maan hyväksi Se velvoitti uhraajan unohtamaan itsensä Ja tavalliset rauhanaikalset harrast-uksensa Mutta se antoi myöskin päivä päivältä uusia voimia lisäsi rohkeutta ja luottamusta valoisaan suureen tulevaisuuteen Näin oli ollut jo ennen joulua ja jatku) aina sivu keskitalven Mutta sitten eräänä aamuna huomasi Ilona ensimmäisen ker-ran että talvi alkoi kääntyä ke-vääksi Häikäisevän kirkas aurinko tuntui lämmittävän huonetta vaikka ikkunaruudut olivatkin vie-lä jäässä Varpustenkin tirskunta pappilan pihalla oli eilistä vlr-keämp- ää Koivut maantielle Joh-tavalla puistokujalla olivat vielä puetut kirkkaasti loistavaan Ja ki-maltelevaan talvipukuun mutta aurinko pudotteli niistä jo silloin tällöin kuuraa tielle Ilona nojasi salin Ikkunan pie-leen Ja katseli aamun kirkkautta Se ennusti taas Jännittävää Ja vaarallista päivää Millä hetkellä hyvänsä saattoi viholllslentokonel-de- n surina täyttää Ilman Monena päivänä olivat pappilan Ikkunat tärisseet Ja maa oll huojunut pommien räjähdellessä lähiympä-ristössä Niin saattoi tänäänkin ta-pahtua Mutta hän el voinut kauan ajatella sÄä Aamu oi liian kirkas i Ja kaunis liian keväinen Jo Hä nen mielensä tulvahti täyteen rle mua ja kesäisiä kuvia jotka kauan olivat olleet piilossa Jossakin hä-nen mielensä pohjalla muistoja Joiden tarkkailuun hänellä ei ollut koko talvena ollut alkaa Tätä ankaraa sotatalvea edeltä-nyt kesä oli ollut hänen nuoren elämänsä muistorikkain Ja kau-nein Se merkitsi hänelle samaa kuin Kaarlo Ja Kaarlo merkitsi hänelle samaa kuin rakkaus maat Ja taivaat täyttävä koko elä-nu- n täyttävä suuri Ja Ihmeellinen tunne Jonka Kaarlo oli herättänyt hänen uinuvassa sydämessään sa-raa- ia herättäen hänet Ilonan Ai-na viime kesään asti hänen elä-tta:- sä oli ollut epämääräistä unek-simista Hän oli ollut kuin kimppu toivlta arkoja hämäriä haaveita ♦fca oliat elämälle vieraita 'u"a Kaarlo oli tullut ja hajeit-aan ut ne Kaarlon rakkaus oli tuoanut hänelle sellaista onnea a uskaa Jollaisesta hän el ollut i kositaan voinut uneksia Koko npr' entinen Itsensä oli Ce nyt pirstaleiksi Hänen toi- - ♦♦ensa Ja unelmiensa kimppu} to hajonnut Mutta samalla hä- - n-- ä oli alkanut versoa uusi ih-- i fc-n-en täysi-ikäine- n Ja entistä --kelpoisempi Siltä lähtien kalk-ki oli ollut rajua ja väkivaltaista --Koko elämä oli syöksynyt eteen-päin hurjana tapaussarjana Ja tfenyt häntä mukanaan - r i mWmmJP lmHHHpBHHHpHHHHpiB TTnvTrrtyari yyie xpi n t "FW-r&JWIWJSllnJ- + SäÄÄ' ÄMBÄ 'TOfTnyTtMTt piwwT? RinpiipvHiniin va3aB(eirsta$aesaaL-3- i xx jffij4'aai-ia- L trjL fray joulua faönnäUäa Uuttavuotta Vof Sanan VAPAA MNA ja VeioollUuul Kertomus sotavuosilta Kirjoittanut Hän tutustui Kaarloon heleällä hiekkarannalla Karjalan kannak-sella Joukko ruskettuneita nuoria ihmisiä oli sijoittautunut hänen lä-heisyyteensä hänen harmikseen sillä hän oli parhaillaan päässyt romaaninsa mielenkiiitoisampaan kohtaan ja olisi tahtonut häiritse-mättä ahmia sen Mutta joukko melusi Ja nauroi Seurueen naiset koketeeralliat muodikkaissa ran- - tapuvulssaan mlhet nauroivat ää nekkäästi ia kilpailivat heidän suosiostaan Ilona alkoi ensin koo-ta tavaransa Ja siirtyä etäämmäk-si äänten kuulumattomiin saadak-seen lukea rauhassa mutta samas-sa hän kohtasi tummansinisten silmim katseen joka oli suunnat-tu suoraan häneen Hän näki korkean otsan ja tummahkon tu-kan — hiekkaan painuneen pään josta kaksi vakavaa sllmiää katseli häntä Hän näki pitkän jäntevän vartalon Jossa jokainen lihas oli teräksen luja kuparinväriseksi ahavoittunut Ja Joustava Mies näytti Ikävystyneeltä eikä ottanut osaa toisten meluun Hänen katsecsa sai Ilonan Jää-mään palkalleen Mutta Ilona cl voinut enää keskittää ajatuksiaan lukemaansa Silmät vangitsivat hänet Hänestä tuntui että ne oli-vat katselleet häntä Jo kauan Ja nähneet hänen lävitseen Ne olivat vakavat Ja samalla hymyilevät sil-mät tummasinlset Ja syvät kuin meri Ilona olisi mielellään katsel-lut niitä kauan mutta pian hän huomasi sen sopimattomaksi Ja oli Jälleen lukevinaan Ajatukset eät kuitenkaan enää suostuneet seu- - raamaan luettuja rivejä — Ja hän nuomasi pian ettei Kirja Kunno-stanut häntä enää tällä erää Hän kuuli lähestyviä askelelta hfekalla ja syvä miesääni kysyi: —Saanko Istuutua lähemmäksi? Ilona näki edessään äskeisen katselijansa koko pituudessaan —Ranta ei ole minun hän vas-tasi yrittäen olla hiukan nenäkäs —Tietääkseni täällä on Jokaisella oikeus istuutua mihin tahtoo —Tarkoitan häiritsenkö teitä? mies hymyili —Ainakin vähemmän kuin nuo Ilona viittasi päällään meluavaan Joukkoon Joka el näyttänyt kiin-nittävän huomiota eronneeseen Jä-seneensä —Eikö teidän ole Ikävä yksin? miis kysvl Ja painautui hiekalle —El Olen lukenut Ilona vasta-si — Tuliko teidän ikävä? Mies naurahti Ja kohtauttl olka-päitään —Loukkaisin teitä Jos sanojin totruden hän vastasi — Mutta sa-nokaamme että pelkään ikävys- - tvttävänl heitä— tuolla —Ettekö pelkää Ikävystyttävänne minua? Minä koskaan Ikävystytä tolsiam- - me sillä meillä molemmilla on io tammeksi ikävä —Miten voitte olla niin varma minun ikävästäni? —Näen sen silmistänne on ikävä vaikka onneksi ette Itse tiedä siltä mitään Miehen katse kohtasi Jälleen Ilonan katseen Ja Ilonan sydän värähti Hän tunsi että mies puhui totta Tummansinisten silmien edessä hin ensi kerran huomasi' TORONTO — LAUANTAINA iföift%K tf i I JOULUKUUN — DEcl JS! Kun kellot soivat Muut äänet vaietkoon — nyt kellot soivat Mun sielun' ikävöitkö elonhumuun? — Sua hiljaisuuden henget vartioivat ja juhlaan kutsuen nyt kellot soivat Surusi ilos kätke unhon sumuun Sua — muiden riemuihinsa kulkiessa — on öinen yksinäisyys ympäröinyt Ja usein epätoivoon uupuessa sa tuskan kyynelien kastehessa oot lohdun sanaa turhaan ikävöinyt Mutt' sielun itkisitkö orpouttasi Et kuitenkaan sa luopuis' siitä koskaan Se onhan opastanut kulkuasi g tomusta kohoittaen katsettasi ji se neuvoi etsintään totuuden puhtaan $ Kentiespä valoa nähnyt oisi jos kyllältä iloja omistaisit A Hetkeks' ne ehkä tyydytystä toisi mutta rauhaa sitä ei ne antaa ypisi s jos maailman melskeissä sen kadottaisit: Nyt on kuin kuiskais' hiljaisuuden ääni: g Laps pelkäsitkö? — korkein sua johtaa Ja niinkuin aamun kaste sisimpääni tuo rauha laskeuu mi elämääni kirkastaa silloinkin kun varjot kohtaa Mun sieluni oi! tuntein pienuutesi ikuisen rakkauden syliin vaivu — Totuuden valo tulkoon oppaaksesi ja tähdätköhön siihen katsehesi —Sa oikeuden tuntoon aina taivuj iteiÄfriÄMVÄaÄyÄÄ' RanAdAMjen Pian on Joulu— rauhan- - Ion Ja hyväntahdon Juhla Meille Jotka asumme tällä mantereella tarkoit-taa se tavallista parempia ate-rioita — joulukuusia lahjoja Ja Joissakin tapauksissa ylellisyyttä ja mässäystä Siirtykäämme ajatuksissamme vanhaan kotimaahamme Vainolai nen on viimeisten vuosien aikana niikuln esi-lsMmme- kin aikana tuottanut tuskaa kärsimyksiä ja nälkää siellä Tämä Joulu ras-kain joulu heillä tämän sukupol ven aikana Tuhansittain olemme me kuul leet rakkaiden helmolalstemme hä-tähuudot — Ja lähettäneet pikku paketteja Jouluksi Monen silmä varmaankin kyynelistä kostuu saa-dessaan paketin omaiseltaan tääl tä: tietäessään että el koKo maa ilma ole hyljännyt että me että hänellä oli ollut ikävä Jo kauan että hän oli tietämättään kaivannut noita silmiä Ja tuota _Fn olen varma että mehivkan sulkeutunutta Ja saaste- - Teillä liästä hymyä tuota korkeata otsaa Ja valkoisia hampaita Jotka vä- - — lähtivät auringossa miehen ny myilessä Romaanin unimaallmas- - ta mies oli kutsunut hänet äkkiä todellisuuteen Hän tunsi auringon helteen entistä hehkuvampana ruumiissaan la koki merituulen : lauhkean hyväilyn äskeistä lha- - nampana Ihossaan —Omasta puolestani lasken päl- - lviä milloin lomani loppuu mle jatkoi — enkä käsitä miksi nÄtä 15 P SATURPAY 15 et 3 3 % on S 1 I i i f ! i I f ptuyle&ta jossain täällä otamme osaa hei-dän kohtaloonsa Voimmeko olla avuksi? Tällä mantereella olevat suoma-laiset Jakavat joululahjoina ehkä moniin kymmenllntuhanslln dolla-reihin nousevan summan Ja vaik-ka laskemme vain yhden dollaru henkeä kohden niin olisi summa varsin huomattava PÄÄTTÄ- KÄÄMME että sen rahamäärän Jonka olemme päättäneet käyt-tää lahjojen ostoon ystävillemme täällä käytämme sen hätääkärsi-vien auttamiseksi vanhassa koti-maassamme Ne Joululahjat mitä saamme ja ovat hyvii avustukseen lähettäkäämme lahjapaketeissa omaisillemme Ja tuttavillemme Suomeen Tehkäämme se rauhan Ilon ja hyväntahdon nimessä viattomasti kärsiville yleensä myönnetään meikäläiselle vieläpä velvoitetaan ne viettämään Jossakin tällaisessa palkassa Et-tekö ole samaa mieltä? —En ole lomalla Ilona vastasi Olen täällä vain saadakseni sa-n- oa että olen viettänyt jonkun vii- - kon täälläkin Tyhjäntoimittaja? mies na'i rol --Oikeastaan opskellja Ilona ol kaisi — Väittävät minun olevan virkistyksen tarpeessa --En voi yhtyä väittajlln Teitä hemmoHellaan — mies sanoi hy- - myillen Ja hänen katseensa viipyi kauan ilonan raiuaiua Kasvoina Kirjoittanut V S Suomessa Savon sydämessä pienen mökin pihamaalla astuske-lc- e vanha Paavo jonka hiuksiin vuodet ovat valaneet hopeanhar-maata Ja ennen niin suora ryhti on taipunut kuin lähemmäksi si-tä rakasta maata joka ehkä pian-kin on ottava hänet omaksensa --Pit- äisi tässä plcnistcllä puita niin paljon että riittäisivät yli pyhien miettii Paavo Sillä Jouluhan se en vain kerran vuodessa ja ainakin silloin pitää pirtissä olla valoa ja lämpöä Hän aikookin tämän Jou-lun vVttää täällä mökillänsä vaikka menneinä vuosina on ollut tapana matkustaa lasten luokse sinne etelään Ja hupalsestlhan ne olivat siellä Joulut kuluneet lasten ja lastenlasten parissa Mu-tta tänä Jouluna Paavosta tuntui niinkuin joku olji tahtonut hän-tä Jäämään kotiin Ja hän Jal Huomenna sitten on vielä käytävä kylän kauppapuodissa korvikkeen ja muun ostossa Paavo laskeutuu levollensa mut-ta uni ei oikein tahdo tulla ja siinä valveilla maaten monet miet-teet valloittavat mielen 21 hin ollut aina ollut näin yksin El vie-lä silloinkaan kun oli täytynyt rakas Anninsa saattaa haudan rauhaan Lapset olivat Jääneet Paavon lohduksi Ja ratoksi Multa vuodet vieri lapset varttuivat Ja vuoronsa perään lensivät kuin lin-nut pesästänsä maailmaan Vanhin tytöistä oli äidin vielä eläessä matkustanut kauas meren taa Slvltä käsin aina muistanut van-hempiansa sisariansa Ja veljiänsä Sitten syttyi se kauhea maailman palo Jonka seurauksena Paavokin Joutui tänne tähän pieneen mök-kiin joka kuitenkii oli oma Ja lisäksi näillä rakkailla tanhuilla jossa hän oli syntynyi Tänne hän oli usein vielä Annin eläessä halunnut mutta siellä ne tulivat elämän työntäyteiset vuodet vie-tettyä Karjalan kauniissa maassa Elämän pyörteet ne olivat hänet tänne heittäneet vanhuuttansa viettämään Täältä näiltä samoilta seuduilta olivat he Annin kanssa lähteneet melkein viisikymmentä vuotta sitten kohti etelä-Suom- ea Kaksi nuorta täynnä elämän us-koa Korennossa kantaen omai-suuttansa jalkapatikassa Jäätä myöten Kuopioon Jossa sitten käy-tiin junaan Hyvin oli Paavoa luonnistanut oli saanut työn rau-tatieltä Josta kolmekymmentä vuotta palveltuaan pääsi eläkkeelle Nyt cl tarvinnut muuta kun olla ja elää ja silmissä Jotka olivat sillä het-kellä hyvin kirkkaat I Mies puhui Jälleen totta Ilona oli saanut keväällä valkoisen lak-kinsa mutta te cl ollut häntä vä-hääkään rasittanut Kalkki oli tapahtunut kuin leikillä Opiskelu el ollut hänelle vaikeata Ja hän olisi voinut ilman tätä virkistys-matkaak- in Jatkaa syksyllä luku-jaan yliopistossa --Olette oikeassa hän myönsi --Ehkäpä minua hiukan hcmmoi-tcllaa- n —Ymmärrän sen mie sanoi Ja katseli häntä lämpimästi — Ym-märrän I hyvin vanhempanne tai ketä hcmmottelijannc lienevät-kaä- n J Teissä on Jotakin Jota te-kee mieli hemmotella kantaa kä-sillään Ja holvata Te olette hy-vin I -- Hyvin? —Sanokaamme naisellinen --m- ies hyväili koko sinisellä katseel-laan Ilonaa — On suuri onni hoi-vata ja hemmol telia teidän kal-taistanne Olen aina toivonut koh luJujtUiU! Hahkcuiiia! TheOnly Cemocratic FinnUh Newpaper in Canada VOLUME XIV mm VUsl pitkää vuotta oli kulunut siltäkin kun hän oli saanut mi-tään tietoa vanhemmasta tyttäres-tänsä Kuinka voinee siellä llekii enää elossakaan? On varmaan surrut Itsensä harmaaksi meidän tähtemme täällä näiden synkkien pitkien vuosien aikana Jumala siunaa lastani siellä kaukana maailmalla Näihin ajatuksiin nu- kahtaa vanhus Huomenna on Joulu-aatt- o Varhainen on vielä aamu kun Paavo Jo herää Sytyttää tulen hellaan Ja kiehauttaa itsellensä kupin korviketta Eipä sitä oikea-ta kahvia olekaan saatu aikoihin -- Mutta lämmittäähän se tämäkin nltn että pääsee taas päivän al-kuun Odottelee tässä nyt vain siksi kun aukaisevat puodin että pää-see vähäisille Jouluostoksille Mat-kaakin sinne on kilometrin verran mutta onhan sitä Paavolla aikaa ei ole erikoista kiirettä minnekään Raikas pakkasaamu valaa virkeyttä Jäseniin Ja niin sitä pian ollaan "Talouskaupan" rapulla Ovea ava-tessa kilahtaa kello Jossain slsähuo ncissa Ja hyväntuulisen nälVMnen kauppias on valmis palvelemaan Mutta encnkun Paavovanhus en nättää edes puhumaan korvckecs- - ta Ja muusta on kauppias nosta-nut tiskille suuren panetin Jossa on vieraan maan postimerkkejä ia muutenkin sen näköinen kuin tu lisi jostain kaukaa Amerikasta as ti se on tullut Paavolle Joulupukki virkkaa kauppias Ja hetkessä oi-valtaan vanhus että hänen van-hin tyttärensä sen on lähettänyt sillä kukapas muukaan se voisi olla Läämmln aalto läikähtää sydä mccn Isän rakkaus lapseensa Jota ei ole nähnyt vuosiin saa vanhuk-sen silmiin kihoamaan kyyneleen Eikä hän hoeta sitä edes salata nlln mies kun onkin Jokapäiväisen elämän tahti on tässä mennyt vä-hän niinkuin sekaisin Ja ottaa het-ken enncnkun Pdavo selviää sa-nomaan että hän tuleekin uudes-taan iltapäivällä toimittamaan a-sia- nsa Vanhus lähtee onnellisena käärönsä kanssa Ja kauppias ?:-va- n oikein arvelee ettei Paavon tarvitsekaan tulla ostoksille tänä jouluna sillä hän uskoo siinä kää-rössä olevan parempaa tavaraa kuin mitä hänellä on myytävänä Ja olkcii arvasi kauppias el tul-lut Paavoa takaisin — Lapsensa rakkaus oli valmistanut hänelle Joulun jonka vanhus tulee muis-tamaan lopun elämänsä — Kert-tuli taavani teidän näköisenne tytön Ilona punastui ja painoi sitä sa-'latakse- en kasvonsa kvjaan Mie hen sanat tekivät hänet onnelli-seksi niin onnelliseksi että hän melkein säikähti sitä Hänelle oli cnnenkM lausuttu samanlaisia sa-noja häneen oli rakastuttu Ja hi-inel- le oli tehty rakkaudentunnus tuksia mutta koskaan hän e' ollut tuntenut samaa kuin nyt Mies oli niinkuin vanha tuttava joku ra-kas läheinen Jota hän oli kauan Ikävöinyt Vain hänen huulillaan sanat merkitsivät Jotain —Teidän läheisyyteenne Joudu-ttuani en ole enää ikävystynyt mies tunnusti — Nyt melkein lloit-{sc- n siltä että lomani kestää vielä miltei kokonaisen viikon Saanhan nähdä teidät täällä joka päivä eh-käpä saan pyytää teidät Illalla kanssani kasinolle tanssimaankin? —Saatte pyytää minut tästä en-sin mereen Ja sitten JohonkI var-Joisamp- aan paikkaan Ilona lupasi —Ja Jos Iltaan mennessä en ala (Jatkon 8:111 UtuU! m ii 1i
Object Description
Rating | |
Title | Vapaa Sana, December 15, 1945 |
Language | fi |
Subject | Finland -- Newspapers; Newspapers -- Finland; Finnish Canadians Newspapers |
Date | 1945-12-15 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | VapaD7001525 |
Description
Title | 0379b |
OCR text | ttfEZT WTTimmk Om JfauiAaa Ainoa Kansanvaltai-nen Suomalainen Sanomalehti Canadassa ISO 138 — 1943 (lahhaul — 1939 —40 — Af —o Ankara sodanaikainen talvi tuntui kuluvan tavallista nopeam-min Päivät olivat täynnä Jänni-tystä Ja odotusta yöt levottomia unia Joiden tulkintaan el aamuisin ollut alkaa Oli työtä Ja puuhaa enemmän kuin riittämiin Isan maan vakava katse oli vetoavana suuntautunut tavallisissa orklolols sakin puuhailevan ihmisiin Se velvoitti keskittämään kalkki voi-mat rakentavaan työhön ja uhraa-maan Jokaisen ajatuksenkin hädäs sä olevan maan hyväksi Se velvoitti uhraajan unohtamaan itsensä Ja tavalliset rauhanaikalset harrast-uksensa Mutta se antoi myöskin päivä päivältä uusia voimia lisäsi rohkeutta ja luottamusta valoisaan suureen tulevaisuuteen Näin oli ollut jo ennen joulua ja jatku) aina sivu keskitalven Mutta sitten eräänä aamuna huomasi Ilona ensimmäisen ker-ran että talvi alkoi kääntyä ke-vääksi Häikäisevän kirkas aurinko tuntui lämmittävän huonetta vaikka ikkunaruudut olivatkin vie-lä jäässä Varpustenkin tirskunta pappilan pihalla oli eilistä vlr-keämp- ää Koivut maantielle Joh-tavalla puistokujalla olivat vielä puetut kirkkaasti loistavaan Ja ki-maltelevaan talvipukuun mutta aurinko pudotteli niistä jo silloin tällöin kuuraa tielle Ilona nojasi salin Ikkunan pie-leen Ja katseli aamun kirkkautta Se ennusti taas Jännittävää Ja vaarallista päivää Millä hetkellä hyvänsä saattoi viholllslentokonel-de- n surina täyttää Ilman Monena päivänä olivat pappilan Ikkunat tärisseet Ja maa oll huojunut pommien räjähdellessä lähiympä-ristössä Niin saattoi tänäänkin ta-pahtua Mutta hän el voinut kauan ajatella sÄä Aamu oi liian kirkas i Ja kaunis liian keväinen Jo Hä nen mielensä tulvahti täyteen rle mua ja kesäisiä kuvia jotka kauan olivat olleet piilossa Jossakin hä-nen mielensä pohjalla muistoja Joiden tarkkailuun hänellä ei ollut koko talvena ollut alkaa Tätä ankaraa sotatalvea edeltä-nyt kesä oli ollut hänen nuoren elämänsä muistorikkain Ja kau-nein Se merkitsi hänelle samaa kuin Kaarlo Ja Kaarlo merkitsi hänelle samaa kuin rakkaus maat Ja taivaat täyttävä koko elä-nu- n täyttävä suuri Ja Ihmeellinen tunne Jonka Kaarlo oli herättänyt hänen uinuvassa sydämessään sa-raa- ia herättäen hänet Ilonan Ai-na viime kesään asti hänen elä-tta:- sä oli ollut epämääräistä unek-simista Hän oli ollut kuin kimppu toivlta arkoja hämäriä haaveita ♦fca oliat elämälle vieraita 'u"a Kaarlo oli tullut ja hajeit-aan ut ne Kaarlon rakkaus oli tuoanut hänelle sellaista onnea a uskaa Jollaisesta hän el ollut i kositaan voinut uneksia Koko npr' entinen Itsensä oli Ce nyt pirstaleiksi Hänen toi- - ♦♦ensa Ja unelmiensa kimppu} to hajonnut Mutta samalla hä- - n-- ä oli alkanut versoa uusi ih-- i fc-n-en täysi-ikäine- n Ja entistä --kelpoisempi Siltä lähtien kalk-ki oli ollut rajua ja väkivaltaista --Koko elämä oli syöksynyt eteen-päin hurjana tapaussarjana Ja tfenyt häntä mukanaan - r i mWmmJP lmHHHpBHHHpHHHHpiB TTnvTrrtyari yyie xpi n t "FW-r&JWIWJSllnJ- + SäÄÄ' ÄMBÄ 'TOfTnyTtMTt piwwT? RinpiipvHiniin va3aB(eirsta$aesaaL-3- i xx jffij4'aai-ia- L trjL fray joulua faönnäUäa Uuttavuotta Vof Sanan VAPAA MNA ja VeioollUuul Kertomus sotavuosilta Kirjoittanut Hän tutustui Kaarloon heleällä hiekkarannalla Karjalan kannak-sella Joukko ruskettuneita nuoria ihmisiä oli sijoittautunut hänen lä-heisyyteensä hänen harmikseen sillä hän oli parhaillaan päässyt romaaninsa mielenkiiitoisampaan kohtaan ja olisi tahtonut häiritse-mättä ahmia sen Mutta joukko melusi Ja nauroi Seurueen naiset koketeeralliat muodikkaissa ran- - tapuvulssaan mlhet nauroivat ää nekkäästi ia kilpailivat heidän suosiostaan Ilona alkoi ensin koo-ta tavaransa Ja siirtyä etäämmäk-si äänten kuulumattomiin saadak-seen lukea rauhassa mutta samas-sa hän kohtasi tummansinisten silmim katseen joka oli suunnat-tu suoraan häneen Hän näki korkean otsan ja tummahkon tu-kan — hiekkaan painuneen pään josta kaksi vakavaa sllmiää katseli häntä Hän näki pitkän jäntevän vartalon Jossa jokainen lihas oli teräksen luja kuparinväriseksi ahavoittunut Ja Joustava Mies näytti Ikävystyneeltä eikä ottanut osaa toisten meluun Hänen katsecsa sai Ilonan Jää-mään palkalleen Mutta Ilona cl voinut enää keskittää ajatuksiaan lukemaansa Silmät vangitsivat hänet Hänestä tuntui että ne oli-vat katselleet häntä Jo kauan Ja nähneet hänen lävitseen Ne olivat vakavat Ja samalla hymyilevät sil-mät tummasinlset Ja syvät kuin meri Ilona olisi mielellään katsel-lut niitä kauan mutta pian hän huomasi sen sopimattomaksi Ja oli Jälleen lukevinaan Ajatukset eät kuitenkaan enää suostuneet seu- - raamaan luettuja rivejä — Ja hän nuomasi pian ettei Kirja Kunno-stanut häntä enää tällä erää Hän kuuli lähestyviä askelelta hfekalla ja syvä miesääni kysyi: —Saanko Istuutua lähemmäksi? Ilona näki edessään äskeisen katselijansa koko pituudessaan —Ranta ei ole minun hän vas-tasi yrittäen olla hiukan nenäkäs —Tietääkseni täällä on Jokaisella oikeus istuutua mihin tahtoo —Tarkoitan häiritsenkö teitä? mies hymyili —Ainakin vähemmän kuin nuo Ilona viittasi päällään meluavaan Joukkoon Joka el näyttänyt kiin-nittävän huomiota eronneeseen Jä-seneensä —Eikö teidän ole Ikävä yksin? miis kysvl Ja painautui hiekalle —El Olen lukenut Ilona vasta-si — Tuliko teidän ikävä? Mies naurahti Ja kohtauttl olka-päitään —Loukkaisin teitä Jos sanojin totruden hän vastasi — Mutta sa-nokaamme että pelkään ikävys- - tvttävänl heitä— tuolla —Ettekö pelkää Ikävystyttävänne minua? Minä koskaan Ikävystytä tolsiam- - me sillä meillä molemmilla on io tammeksi ikävä —Miten voitte olla niin varma minun ikävästäni? —Näen sen silmistänne on ikävä vaikka onneksi ette Itse tiedä siltä mitään Miehen katse kohtasi Jälleen Ilonan katseen Ja Ilonan sydän värähti Hän tunsi että mies puhui totta Tummansinisten silmien edessä hin ensi kerran huomasi' TORONTO — LAUANTAINA iföift%K tf i I JOULUKUUN — DEcl JS! Kun kellot soivat Muut äänet vaietkoon — nyt kellot soivat Mun sielun' ikävöitkö elonhumuun? — Sua hiljaisuuden henget vartioivat ja juhlaan kutsuen nyt kellot soivat Surusi ilos kätke unhon sumuun Sua — muiden riemuihinsa kulkiessa — on öinen yksinäisyys ympäröinyt Ja usein epätoivoon uupuessa sa tuskan kyynelien kastehessa oot lohdun sanaa turhaan ikävöinyt Mutt' sielun itkisitkö orpouttasi Et kuitenkaan sa luopuis' siitä koskaan Se onhan opastanut kulkuasi g tomusta kohoittaen katsettasi ji se neuvoi etsintään totuuden puhtaan $ Kentiespä valoa nähnyt oisi jos kyllältä iloja omistaisit A Hetkeks' ne ehkä tyydytystä toisi mutta rauhaa sitä ei ne antaa ypisi s jos maailman melskeissä sen kadottaisit: Nyt on kuin kuiskais' hiljaisuuden ääni: g Laps pelkäsitkö? — korkein sua johtaa Ja niinkuin aamun kaste sisimpääni tuo rauha laskeuu mi elämääni kirkastaa silloinkin kun varjot kohtaa Mun sieluni oi! tuntein pienuutesi ikuisen rakkauden syliin vaivu — Totuuden valo tulkoon oppaaksesi ja tähdätköhön siihen katsehesi —Sa oikeuden tuntoon aina taivuj iteiÄfriÄMVÄaÄyÄÄ' RanAdAMjen Pian on Joulu— rauhan- - Ion Ja hyväntahdon Juhla Meille Jotka asumme tällä mantereella tarkoit-taa se tavallista parempia ate-rioita — joulukuusia lahjoja Ja Joissakin tapauksissa ylellisyyttä ja mässäystä Siirtykäämme ajatuksissamme vanhaan kotimaahamme Vainolai nen on viimeisten vuosien aikana niikuln esi-lsMmme- kin aikana tuottanut tuskaa kärsimyksiä ja nälkää siellä Tämä Joulu ras-kain joulu heillä tämän sukupol ven aikana Tuhansittain olemme me kuul leet rakkaiden helmolalstemme hä-tähuudot — Ja lähettäneet pikku paketteja Jouluksi Monen silmä varmaankin kyynelistä kostuu saa-dessaan paketin omaiseltaan tääl tä: tietäessään että el koKo maa ilma ole hyljännyt että me että hänellä oli ollut ikävä Jo kauan että hän oli tietämättään kaivannut noita silmiä Ja tuota _Fn olen varma että mehivkan sulkeutunutta Ja saaste- - Teillä liästä hymyä tuota korkeata otsaa Ja valkoisia hampaita Jotka vä- - — lähtivät auringossa miehen ny myilessä Romaanin unimaallmas- - ta mies oli kutsunut hänet äkkiä todellisuuteen Hän tunsi auringon helteen entistä hehkuvampana ruumiissaan la koki merituulen : lauhkean hyväilyn äskeistä lha- - nampana Ihossaan —Omasta puolestani lasken päl- - lviä milloin lomani loppuu mle jatkoi — enkä käsitä miksi nÄtä 15 P SATURPAY 15 et 3 3 % on S 1 I i i f ! i I f ptuyle&ta jossain täällä otamme osaa hei-dän kohtaloonsa Voimmeko olla avuksi? Tällä mantereella olevat suoma-laiset Jakavat joululahjoina ehkä moniin kymmenllntuhanslln dolla-reihin nousevan summan Ja vaik-ka laskemme vain yhden dollaru henkeä kohden niin olisi summa varsin huomattava PÄÄTTÄ- KÄÄMME että sen rahamäärän Jonka olemme päättäneet käyt-tää lahjojen ostoon ystävillemme täällä käytämme sen hätääkärsi-vien auttamiseksi vanhassa koti-maassamme Ne Joululahjat mitä saamme ja ovat hyvii avustukseen lähettäkäämme lahjapaketeissa omaisillemme Ja tuttavillemme Suomeen Tehkäämme se rauhan Ilon ja hyväntahdon nimessä viattomasti kärsiville yleensä myönnetään meikäläiselle vieläpä velvoitetaan ne viettämään Jossakin tällaisessa palkassa Et-tekö ole samaa mieltä? —En ole lomalla Ilona vastasi Olen täällä vain saadakseni sa-n- oa että olen viettänyt jonkun vii- - kon täälläkin Tyhjäntoimittaja? mies na'i rol --Oikeastaan opskellja Ilona ol kaisi — Väittävät minun olevan virkistyksen tarpeessa --En voi yhtyä väittajlln Teitä hemmoHellaan — mies sanoi hy- - myillen Ja hänen katseensa viipyi kauan ilonan raiuaiua Kasvoina Kirjoittanut V S Suomessa Savon sydämessä pienen mökin pihamaalla astuske-lc- e vanha Paavo jonka hiuksiin vuodet ovat valaneet hopeanhar-maata Ja ennen niin suora ryhti on taipunut kuin lähemmäksi si-tä rakasta maata joka ehkä pian-kin on ottava hänet omaksensa --Pit- äisi tässä plcnistcllä puita niin paljon että riittäisivät yli pyhien miettii Paavo Sillä Jouluhan se en vain kerran vuodessa ja ainakin silloin pitää pirtissä olla valoa ja lämpöä Hän aikookin tämän Jou-lun vVttää täällä mökillänsä vaikka menneinä vuosina on ollut tapana matkustaa lasten luokse sinne etelään Ja hupalsestlhan ne olivat siellä Joulut kuluneet lasten ja lastenlasten parissa Mu-tta tänä Jouluna Paavosta tuntui niinkuin joku olji tahtonut hän-tä Jäämään kotiin Ja hän Jal Huomenna sitten on vielä käytävä kylän kauppapuodissa korvikkeen ja muun ostossa Paavo laskeutuu levollensa mut-ta uni ei oikein tahdo tulla ja siinä valveilla maaten monet miet-teet valloittavat mielen 21 hin ollut aina ollut näin yksin El vie-lä silloinkaan kun oli täytynyt rakas Anninsa saattaa haudan rauhaan Lapset olivat Jääneet Paavon lohduksi Ja ratoksi Multa vuodet vieri lapset varttuivat Ja vuoronsa perään lensivät kuin lin-nut pesästänsä maailmaan Vanhin tytöistä oli äidin vielä eläessä matkustanut kauas meren taa Slvltä käsin aina muistanut van-hempiansa sisariansa Ja veljiänsä Sitten syttyi se kauhea maailman palo Jonka seurauksena Paavokin Joutui tänne tähän pieneen mök-kiin joka kuitenkii oli oma Ja lisäksi näillä rakkailla tanhuilla jossa hän oli syntynyi Tänne hän oli usein vielä Annin eläessä halunnut mutta siellä ne tulivat elämän työntäyteiset vuodet vie-tettyä Karjalan kauniissa maassa Elämän pyörteet ne olivat hänet tänne heittäneet vanhuuttansa viettämään Täältä näiltä samoilta seuduilta olivat he Annin kanssa lähteneet melkein viisikymmentä vuotta sitten kohti etelä-Suom- ea Kaksi nuorta täynnä elämän us-koa Korennossa kantaen omai-suuttansa jalkapatikassa Jäätä myöten Kuopioon Jossa sitten käy-tiin junaan Hyvin oli Paavoa luonnistanut oli saanut työn rau-tatieltä Josta kolmekymmentä vuotta palveltuaan pääsi eläkkeelle Nyt cl tarvinnut muuta kun olla ja elää ja silmissä Jotka olivat sillä het-kellä hyvin kirkkaat I Mies puhui Jälleen totta Ilona oli saanut keväällä valkoisen lak-kinsa mutta te cl ollut häntä vä-hääkään rasittanut Kalkki oli tapahtunut kuin leikillä Opiskelu el ollut hänelle vaikeata Ja hän olisi voinut ilman tätä virkistys-matkaak- in Jatkaa syksyllä luku-jaan yliopistossa --Olette oikeassa hän myönsi --Ehkäpä minua hiukan hcmmoi-tcllaa- n —Ymmärrän sen mie sanoi Ja katseli häntä lämpimästi — Ym-märrän I hyvin vanhempanne tai ketä hcmmottelijannc lienevät-kaä- n J Teissä on Jotakin Jota te-kee mieli hemmotella kantaa kä-sillään Ja holvata Te olette hy-vin I -- Hyvin? —Sanokaamme naisellinen --m- ies hyväili koko sinisellä katseel-laan Ilonaa — On suuri onni hoi-vata ja hemmol telia teidän kal-taistanne Olen aina toivonut koh luJujtUiU! Hahkcuiiia! TheOnly Cemocratic FinnUh Newpaper in Canada VOLUME XIV mm VUsl pitkää vuotta oli kulunut siltäkin kun hän oli saanut mi-tään tietoa vanhemmasta tyttäres-tänsä Kuinka voinee siellä llekii enää elossakaan? On varmaan surrut Itsensä harmaaksi meidän tähtemme täällä näiden synkkien pitkien vuosien aikana Jumala siunaa lastani siellä kaukana maailmalla Näihin ajatuksiin nu- kahtaa vanhus Huomenna on Joulu-aatt- o Varhainen on vielä aamu kun Paavo Jo herää Sytyttää tulen hellaan Ja kiehauttaa itsellensä kupin korviketta Eipä sitä oikea-ta kahvia olekaan saatu aikoihin -- Mutta lämmittäähän se tämäkin nltn että pääsee taas päivän al-kuun Odottelee tässä nyt vain siksi kun aukaisevat puodin että pää-see vähäisille Jouluostoksille Mat-kaakin sinne on kilometrin verran mutta onhan sitä Paavolla aikaa ei ole erikoista kiirettä minnekään Raikas pakkasaamu valaa virkeyttä Jäseniin Ja niin sitä pian ollaan "Talouskaupan" rapulla Ovea ava-tessa kilahtaa kello Jossain slsähuo ncissa Ja hyväntuulisen nälVMnen kauppias on valmis palvelemaan Mutta encnkun Paavovanhus en nättää edes puhumaan korvckecs- - ta Ja muusta on kauppias nosta-nut tiskille suuren panetin Jossa on vieraan maan postimerkkejä ia muutenkin sen näköinen kuin tu lisi jostain kaukaa Amerikasta as ti se on tullut Paavolle Joulupukki virkkaa kauppias Ja hetkessä oi-valtaan vanhus että hänen van-hin tyttärensä sen on lähettänyt sillä kukapas muukaan se voisi olla Läämmln aalto läikähtää sydä mccn Isän rakkaus lapseensa Jota ei ole nähnyt vuosiin saa vanhuk-sen silmiin kihoamaan kyyneleen Eikä hän hoeta sitä edes salata nlln mies kun onkin Jokapäiväisen elämän tahti on tässä mennyt vä-hän niinkuin sekaisin Ja ottaa het-ken enncnkun Pdavo selviää sa-nomaan että hän tuleekin uudes-taan iltapäivällä toimittamaan a-sia- nsa Vanhus lähtee onnellisena käärönsä kanssa Ja kauppias ?:-va- n oikein arvelee ettei Paavon tarvitsekaan tulla ostoksille tänä jouluna sillä hän uskoo siinä kää-rössä olevan parempaa tavaraa kuin mitä hänellä on myytävänä Ja olkcii arvasi kauppias el tul-lut Paavoa takaisin — Lapsensa rakkaus oli valmistanut hänelle Joulun jonka vanhus tulee muis-tamaan lopun elämänsä — Kert-tuli taavani teidän näköisenne tytön Ilona punastui ja painoi sitä sa-'latakse- en kasvonsa kvjaan Mie hen sanat tekivät hänet onnelli-seksi niin onnelliseksi että hän melkein säikähti sitä Hänelle oli cnnenkM lausuttu samanlaisia sa-noja häneen oli rakastuttu Ja hi-inel- le oli tehty rakkaudentunnus tuksia mutta koskaan hän e' ollut tuntenut samaa kuin nyt Mies oli niinkuin vanha tuttava joku ra-kas läheinen Jota hän oli kauan Ikävöinyt Vain hänen huulillaan sanat merkitsivät Jotain —Teidän läheisyyteenne Joudu-ttuani en ole enää ikävystynyt mies tunnusti — Nyt melkein lloit-{sc- n siltä että lomani kestää vielä miltei kokonaisen viikon Saanhan nähdä teidät täällä joka päivä eh-käpä saan pyytää teidät Illalla kanssani kasinolle tanssimaankin? —Saatte pyytää minut tästä en-sin mereen Ja sitten JohonkI var-Joisamp- aan paikkaan Ilona lupasi —Ja Jos Iltaan mennessä en ala (Jatkon 8:111 UtuU! m ii 1i |
Tags
Comments
Post a Comment for 0379b