Vapaa Sana, October 27, 1945

              Jjyprsrp '- -} '''' -- ~ w 'jiiwnmiiliHll jmw 'iWjiPllH)ilWw"lH4lHWiPt!IPi slff tt-~—+nm- r)- # ttv j-a- Ti nni'v KrBs- -!
?" Il
IITH
x i kwi v v A 'Ah rA r W A~+-- —+--T il 7
ti ix95' !l rmir i' I Af lv ri i ~ wt5 ? f i x Iii __--r
'ti 'rillGSt Jztm&fudZa
VirTvrj"j'jTrrrii'rriir --- --- Sotatarpect rauhan käytössä
J r Haisu mvh
' EM
r :tfi i ?vi ra a
V-flL- I
i
ii
i k
ki
MV i f ?
bliM-- H
1 '' sf
M
HENRIK HYYRYLÄISEN
ELÄMÄ
Kirj Väinö Kolkkala fJJJJyXjySyJyyA'M' AAAiAAAAA
(Jatkoa)
"Veli Kun saat taman kirjeen
olen Jo porttien talli puolen
Olen tarkoin harkinnut elämäni
Juoksun mahdollisuudet ja taman as-keleeni
oikeutuksen joka vie minut
rajan yli ja tullut siihen vakaumuk-Me- n
että ainoa pelastus minulle ai-noa
vielä jäljelläoleva mlehenarvol-ne- n
teko on poistua elämästä
Mitä tai kttä varten eläisin
Työtäkö?
Kun tulin paikkakunnalle tuotti
työ todellakin minulle tyydytystä
multa nyt el enää pitkiin aikoihin
Sen työn Joka on langennut oallenl
pystyy kuka tahansa toinenkin teke-mään
Jotakuta Ihmistäkö varten
Minulla el ole äitli eikä muitakaan
omaisia Ainoa jota varten kannat-tals- i
elää on Anna tiedäthän mutta
samalla tietänet ettl minä en uskalla
elää häntä varten Omituista mutta
totta: en uskalla eloa rakastettuani
varten en silläkään uhalla vaikka
nnvlMankln että Anna olisi ollut mi-nun
jos vain olisi tahtonut Mutta
minäpä en tahtonut oikeammin en
uskaltanut tahtoa silla kohtaloni es-ti
minut tahtomasta
Veli Sinä ymmärrät minut Mitä
Iloa ollI semmoisesta perhe-elämäst- ä
Jota lapset eivät olisi sulostutta-massa
Minulle olivat lääkärit vakuut-taneet
että tulisin lapsettomana kuo-lemaan
jos ukaltalin koskea nai-seen
tahrimatta häntä — meninpä
naimisiin tai en Koska tiesin ettii
tuo oli tottn en tahtonut kiinnittää
Annaa Itseeni en muodostua hänelle
kiviriipaksi Kalkkein vähimmän
tahdoin ruveta leikkimään neroja
joiden sanotnan olevan enimmäkseen
hedelmättömiä koska tiedän vaisto-maisesti
että Uin hedelmättömyys
n peräisin enimmäkseen Helsingin
ja muiden kaupunkien korilelleUta —
ainakin minun
Olen elänt Iloiten Ja kuolenkln
iloiten Olisin kenties jaksanut eläl
moniaita vuosia kauemmin Jollei
kohtalo ollsl tviintäint tielleni An-naa
Väsyin vuosi vuodelta palnls-kellessa- nl
nikkautenl kanssa silli
minun oli vaikea klelta)tvä siitä
mutta sentään siunaan häntä — hän
se muokkal minusta miehen tietä-mättään
edo tajuamattaan Kuole-man
edessä häviävät huulilta iva
viha ja katkeruus ja soimaan jää
vain rakkauden hymni kun Ihminen
nstuu tuonen viitaan
Terve!
Veljesi Helkki Tolopainen"
Knä pysähtyi rasahtaen ja kohosi
chtinollle — ikäänkuin kunniaa teh-den
Hän oli Jalo mies säesti tohtori
elän takana Kunulan mies Ja mil-teipä
ainoa sellainen tässä kaupun-Ris- a
minun multlnl ajalla
Siihen sanoin minä niinkuin edes-mennyt
toimittajatoverini antoi Hyy-ryläle- n
sanoa ennen vankilaan me-noaan:
— Amen amen'
Kikä hitossa kuin skool' t5- -
täytti silloin tohtori
Eemeli Pulliaisen mysteeriä oli pal-jon
mutkattomampi Ji helpompi on-kia
Ilmoille
— Mtnikti Mn todeltakin Amerik-kaan
niinkuin kälklrJottukea sa-notaan
krsyln Manu l)lräseltä
Tämä muljautti minuun kummas-tuneen
katseen
— Tietysti hän meni koska ker-iä- n
tilin on kirjoitettu Mitäs sitä
valehtelemaan viitsii ruveta rehelli-nen
mies
— So menikö hän sinne Uksi
naatimie Manu Pylv"nn ldl rei-teensä
Ja tarttuen sitten nuttuni rin-nuksiin
koetti kleputelU minua sa-malla
nauraen niin makeasti että
kyyneleet pursuivat silmistä
— Kaikkia hän kyseleekin! sai
Tihdoln naurultaan huohotetuksi —
MIU vielä — läksi? Tuossa hän on Jo
kymmenisen vuotta pitänyt tukku-kauppaa
tuossa aivan kauppaneu-voksen
nokan edessä kadun toisella
puolella
— Emil Poulson?
Sama mies Ja ankaran vaaral-lisen
kilpailijan onkin kauppaneuvos
tavannut hänessä Käyttelee rahaa
kuin roskaa kai Amerikassa tienat-tua
Sieltä sen on sisukin amerikka-lainen
sisu
X)t minä alan ymmärtää vähän
muutakin Se kassaneiti Joka on K-m- il
I'oulonln liikkeessä on —
— Anna neiti Anna Hyyryläinen
'onka tukkukauppias 1'oulson Isän
kuoltua otti hoiviinsa
— Mutta nyt minä en taas ym-märi- ä
yhtään mitään
— Mitä sitten?
— Miksi he eivät mene naimisiin?
Mistä tnlnä sen voin tietää
vastasi Manu 1'ylvänen Ja valkeni
naurukin oli jo tyrehtvnjt
Mutta niitä me oikeastaan teoin-mekää- n
sillä tiedolla jatkoi hän het-ken
kuluttua
Nyökkäsin Ja hän nyökkäsi vastaan
On suvinen Hinnuntat
Kaduilla kajahtelevat karjan kel-lot
Ja vuohien klllklllkuttlmet yhtyen
'ulolsestl aainupaUäjumalanpalveluk-sesta
polssolttavlen kirkonkellojen
hartaaseen kumahteluun
Virran vesi pällvy sinisenä raik-kaasti
solisten Ja lämmin tuulenhen-ki
kuljettaa kukkien Ja omenapuiden
tuoksuja Seurahuoneen ruokasalin
avatuilta akkunoista sisään Jossa is-tun
eräiden vaarien kanssa Sata-massa
siinä lähellä kelluu kymmen-Kmt- a
komeaa matkutajalalvaa
On otettu enslmnnlset ruokaryy-pyt
Kirkkokansa näkyy parhaillaan
palaavan pltkällälllalla
Mutta katsokaahan Eikö tuolla
tepastelee panklntlrehtojrl Liikkiö
'n tuolla Janne Lipsanen kummalla
kin muija toIesa virsikirja toimes-sa
kainalossa Hahaa
— Mitäs siinä hahatat? kysyy raa-tfniie- s
Manu 1'jlvänen harmistunee-- a
Muuten: Janne Lipsanen on
nyk)iin toimitusjohtaja lalvaosake- -
yhtlo "laululintusen" iännöltsijä —
ettäs tiedät
— Jassoo Hän osasi siis käyttää
mahdolliuuksla jotka hänelle avau-tuivat
Lutlkossa niin hyvin että kiep-sahti
Itsemleheksl Kukas se taas o-- n
Utaakaan "I aulullntusen"
— Tietysti kauppaneuvos pankln-tlrehtoti- rl
Liikkiö ja isännöitsijä Lip-sanen
joilla viimemainituilla kuuluu
olevan osake-fnemmlM- u
— Niin tietvstl tietysti Kas vaan
sitä panklntlrehtööriakln kun sekin
en osannut purjehtia — Mutta elkos
se ole hassua: nuo äijät tuolla pa-laamassa
kirkosta puuttuu — vain
kauppaneuvos
— Se on kuin pitääkin olla vastaa
raatlmles Manu Pylvänen tyynesti
— Kauppaneuvos ajaa Juuri tuolla
parivaljakollaan kotiinsa
Kaupunclnpuutarhurt Kaksonen li-riä:
— Jumalansanalla he ovat edisty--'
neetkln eikös ole oikein ja koh-Ivallis- ta
että heidän kielensä häntä
myös ylistämän pitää
Alvan oikein Suokaa antekl
vaarit Ei naureta: hahaa mutta raa
kai anoa: hehee Mikäs mööpeli
se on tuo Joka tolkkorehtil kirkko-kansan
Jaloissa on kutn vettynyt
priki tai humalainen — nyt se
kiintyy tänne päin — el mutta se-kin
on toimittaja Sarvelnen-vanhu- s
Kirkostako hänkin?
— Lunnolliestl klrkota Kun tu-- 1
vanhaksi vetävät askeleet kirk-koon
tahtoi tai el
Se on totta Kun tulee vanhak-si
Saapas nähdä pääseekö hän
onnellisesti tänne suojaavaan sata-maan
aallokko näkyy olevan an- -
kara Tääsl kuin pääsikin koska
yyl±M wi Wf
'v
ibhbmhiB0P]k IBsIK mBsV3IE-s--- ?
vilRil9DB VlBrK fHHri iJttflBPV dHISf%v{k&£&N
i vvllftmynUUi JHösipPr 2mjB$ i rvimab'i T?¥ t
ftsf ({HmSBHHlUlBJlltt i j BIBIhJhmJIMj (
4 t t Mtc- - i~jt M 4 k Af $ A JtmiHx y v J
Kuvassa yllä nähdään parin torsan metsästäjän jotka lisäksi kai-kesta
päättäen kuuluvat tilhen "heikompaan' sukupuoleen käyttä-vän
sota-aja- n kapittuksia rauhan ajan hommissa Heillä on kuminen
vene Jollaisia käytettiin lentokoneissa siltä varalta jss sattui joutu-maan
meren yllä tekemään pakkolaskun Ilma automaattisesti pu-haltaa
ne täyteen Hunttareilla on lisäksi päällään sadetakit jotka
ovat aikoinaan valmistettu laivastolle
ulko-ov- i rämähti — nvt minä lähden
hyvästi Ja kiitos seurasta
Vaarit naurahtavat halveksuvastl
— Pelkää mokomakin suupaltti
vkslnkertalsten ukkojen seurassa
mutta eipäs pysty lehdessään purai-semaan
"Nurkkalan Viestiä" — Sar-velne- n
on vanhanakin pysty vämpl
Kuljen ruohoisia katuja Ja suuril-la
epätasaisilla laakaklvllla laskettu-ja
kävtävlä joiden vietillä lankku- - Ja
hleaitaln takana ryytimaat tehoitta-va- t
ja omenapuut kukkivat karis-taen
hatulleni kukklensa lehtiä Ja
saavun linnani lrralle kuin muinais-aikaine- n
töyhtokypärlnen ritari —
omenankukat hatussani
Yhä kohisee voimakas tumma vuo
ennallaan Ja linnan harmaat Jyke
vät muurit ja tornit kuvastuvat ve-teen
Toiäytän kouraani niinkuin entis-ajan
ritari torveensa:
Hei vahti! Lakusilta alas!
1 Innanvahti työntää veneensä vir-taan
Ja noutaa minut valtakuntaansa
Pyhä pihlaja kasvaa sllna missä
sen pitääkin kasvaa se alkaa kohta
tehdä kukkia — kuljen sen ohi pal-jain
päin Ja teen ristinmerkin kier-rellen
sen jälkeen autiolsa saleissa
pihoilla Ja valleilla ja lakeudun vai-lihastöihin-kin
kuuntelemaan niiden
purosten hiljaista hopealle kilahte-levaa
helinää
Mutta kvyhkysten kuhertelua en
kuule Ainoastaan hlljaluus ja au-tius
hymisevät rapistuvien seinien
Ja muurien sisäpuolella
— Llnnanlsäntä sanokaa minne
ovat kyyhkyset kadonneet? kysyn
palatessani vahdilta — Teidän tove- -
rinne?
— Murhatut Sukupuuttoon vastaa
hän alakulolestt
Murhatut? Mutta miksi?
Hän hymähtää hämillään
— Tekivät likaa kuulemma Mu-inaismuistoyhdistyksen
määräyksestä
muuan arkkitehti —
— Terve sinä muinaismuistoyhdis-tys!
Lahtarl
En jaksanut räkyttää lehdesänt
"Nurkkalan Viestiä" ja kansalaisia
vastaan kyllin voimakkaasti — ot- -
krtifsa oli toixlttajavainaa sanoes- -
saan ettet tässä kaupunsla viltitä
koskaan lukea lehteä Josa el tun-nu
piskin ärhentely: oikeammin voi-makasta
ärhentelyä Jonka vielä va-listuksen
nlmesä piti kohdistua puo- -
luelsllnkln — el kuitenkaan omaan
r --"Ji t~--
_
Mlnuun oltiin tyytymättömiä Ja
niin minä lähdin tieheni ajoissa en-nenkuin
osakseni ehti tulla edeltäjä-parkan- l
kohtalo
Mutta hänen käsikirjoituksensa
minä vein mukanani matkalle Ja mi-tä
tässä krjolttamassanl täydennys-liitteess- ä
on kevytmielistä Jumala-tonta
Ja särkynyttä se on peräisin
rollta rakklajolltanl Jolloin olin
"Knnan Valon" toimittajana
Samasta sjnnistä pääsin Juuri äs-ken
moittimasta Henrik Hyvryläisen
kirjoittajaa — Ja nyt heti lankesin
siihen itse
Tästä näkyy kuinka nopeasti Ja
vastustamattomasti esimerkki vaikut-taa
Mutta minkä toimittajatoverini kir-joitti
Ja minä kirjoitin sen me kir-joitimme
Kenties meillä on pakottava syy
kirjoittaa Juuri tällä eikä millään
muulla tavalla — purkaaksemme näi-hin
riveihin pakahtuvan sydämemme
Häneltä se tosin pakahtui tyystin
mutta minulta el
Vielä minä Jaksan hengittää
— LOPPU —
Lake Shore-kaivan-to syvin
Klrkland Lakelta Ilmoitetaan että
Ijike Shore-kalvant- o siellä on syvin
kaivanto koko Pohjois-Amerlkas- a
Kaivanto on 6SS4 Jalkaa syvä Ja
5S0I Jalkaa merenpinnan alapuolel-la
Suunnitteilla on syventää kaivos-t- a
500 Jalkaa lisää Jolloin kaivos tu-lee
olemaan T3S4 Jalkaa hyvä eli hy
vin lähelle kilpailemaan Uraslllassa
olevan St John del Rey-kalvokse- n kansa Jonka anotaan olevan syvin i
tällä pallonpuoliskolla eli MO0 Jal- -'
kaa I
Uhkaus tappamisesta Soossa
Sault Ste Mariesta Ont Ilmoite-taan
että Mrs Arnold Prescottln
keittiön Ikkunan läpi heitettiin pullo
johon oli kirjoitettu uhkaus ettei I-lmoittaa
tuntomerkkejä hänestä joka
hyökkäsi Mrs Prescottln kimppuun
edellisenä Iltana taikka hän tappaa
Kaupungissa kerrotaan että on al-keissa
perustaa vapaaehtoinen yli-määräinen
patrullitoimlnta kaupun- -
klln ja samalla poliisit suorittavat
peruteelllsla tutkimuksia sekä nais
ten päälle hyökkääjistä että nuoren
koulutytön murhaajasta joka löydet-tiin
kuristettuna lähellä koulua viime
viikolla
m ww vt a
~ i
~
'
i 1 x
v
' -
i
u -
1
—
—
—
—
-- -
—
—
—
—
-
—
—
—
—
—
-
v v a s
—
—
i
'V- -
Ko4U ja SoJifaJz&iAa
Kirjoittanut KV
(Jatkoa)
Sorjakorja cl Jättänyt häntä kui-tenkaan
rauhaan ja niinpä han
Jonkin ajan kuluttua tapasi Jälleen
itsens? hlivikelemästä noille lumo
tuilla malla Tällä kertaa pääsi
hän onnellisesti saman kuusen alle
Josta hän oli ensikerran Sorjakoi-Ja- n
nähnyt Huut mäen rinteellä oli
ruvennut vlhottamaan
Sorjakorjaa ci näkynyt mutta
sen sijaan tuli hlrsinajasta ulos
kolme vahvaa miestä kullakin mu-kanaan
Jousi keihäs ja kiiltävä --
Urainen kirves He astelivat tan-huan
halk suoraan sitä kuusta
kohti Jonka ulia Korri makasi Sai
kähtyneend ryömi hän kuin kissa
takaperin ja lähti sitten juokse-maan
minkä hänen ontuva jalkan-sa
suinkM salli
"Kun hän muutamalla harjulla
oli saanut pahimman nääntymyk-sens- ä
pois levähdetyksi ja kohousl
ympärilleen silmäilemään ilmes-tyivät
nuo kolme miestä Jälleen
hänen näköpXrllnsd Uusi kauhu
valtasi hänet Ja suinpäin lähti hän
matkaansa Jatkamaan
Kauhistuksissaan piiloutui hän
rytöjen keskelle Ja näki miesten
suuntavaan askeleensa slä savu-patsasta
kohti Joka kohoni heidän
kotiluolansa edustalta
Luolassa oi at hänen vanhem-pansa
sekä ukkovaari kotona ja
kun vieraat olivat tulleet lähelle
singahti heitä vastaan kaksi luu-kärkl- stä
keihästä Korr kuuli huu-toja
Ja karjuntaa ja hänen ältVisä
viiltävän kimeä ääni sai hänet sel
laisen kauhun valtaan että hän ta-juttomana
lankesi maahan ja täri
si kuin suonenvedon kourissa
Kun hän metel Jo kauan sitten
tauottua vihdoinkin tuli tuntol- -
BiiSSSSV S
BBBBt BBBBBBv
BBflflflflflBSBBflflaBI
E& hBPBBBBb v
fsCT-- aB B tV
iaB 1
KESÄINEN KUVA
Ann Miller Columbian tanssltihtl
muistuttaa tissi kuvassa meille mie-liin
urinkclsla Vesipäiviä niin syk-syisten
Ilmojen vallitessa Komea
te Ann on eikä tilli kuvalla mitlin
muuta tarkoitusta olekaan kuin an-taa- n
lukijan "lepuutella allmllln"
Annatta
hinsa Ja uskalsi hiipu luua la helsyyteen tapasi han omaiea siellä verisinä Ja elottomina Jiuj kalaisista ei näkynyt enad jalke kaän
Vavisten Ja silmät kauhasta Jay klstynelMä tuijotti han pitkän a kaa liikkumattomina makaavila o-mai- siinsa Vasta kun uusi kourls-tuskohta-us
oli vahalla va-utt- ai hänet maahan kääntyi han poj
Ja lähti ilman päamaaraa harha-ilemaan
Seuraavan päivän aurinko oli
kiivennyt Jo korkealle kun han äk- käsi kulkeutuneensa sen tutun kuu
sen juurelle valkeiden muukalai-sten
asuinmajan luona Siinä hai
pikemminkin putosi kuin laskeusi
pitkälleen Ja vaipui heti sikeään
uneen
Aurinko oli painumassa Jo kuu-senlatvo-jen
tasalle kun han tuli
rajusti herätetyksi Jykevä koura
oli kahmaissut kiinni hänen pi-tkään
Ja ryonälseen tukkaansa Ja
temmannut hänen selsoalleen
Kesti hetken ennenkuin Korri
kykeni tajuamaan että honen vi-erellään
seisoi suuri ja parrakas
muukalainen yks niistä Joita asui
Sorjakorjan majassa lian parkasi
kauhistuneena Ja yritti pakoon
mutta muukalaisen Jykevä koura
pltel' häntU yhä tukasta ja han
sätkyttell turhaan kuin kala kou
kussa Lausuen jotakin Korrille
käsittämättömiä sanoja alkoi mu-ukalainen
rauhallisesti astella hi-rsinäJ
alle raahaten vastaan rp-nlstelev- ää
nahkamekkoista Ja l-ikaista
poikaa mukanaan
Sisälle tultuaan hellttl iso mies
otteensa Ja Korri kyyrahtl lattial-le
heitellen pörröisen tukkansa
varjosta pelästyneitä Ja kyraavli
katseitaan Hänen ympärilleen
kerääntyi väkeä Jotka nauraen o-soltt- ellvat
hänji toisilleen Ja pu-huivat
omituista laulavaa kieltä
josta Korri el ymmärtänyt sana-akaan
Niiden Joukossa oli Sorjakor-Jaki- n
Ja hänen näkemisensä jo-llakin
tavalla lievensi Korrln pe-lästy-stä
Kun he olivat acansa keskuste-lleet
otti Korrin vangitsljr seinä-ltä
pienen puuvartisen aseen Joka
oli samanlaista ainetta kuin he-d- in
kirveensä Ja keihäankarken-s- ä
Ja pisti sen tulisijaan Hetken
kuluttua otti hän sen sieltä taka-sin
punaisena Ja kihisevänä lähe-styi
Korrla Ja kahmaisten hanti
Jälleen tukasta painoi aseen Uinen
otsalleen Tuskasta kXJasten va-ipui
Korri permannolle Ja tajunsa
menettäen alkoi säikytellä Ja
vaahdota
Havahduttuaan tunsi hän poJt#
tavaa kirvelyä otsassaan Mutta
hänen edessään seisoi nyt kok-onaan
toinen mies: monlryppyto"1
Ja valkopartaan ukko Jota hän
ei ollut äsken rhnyt Lempeast
puheli se Jotakin hänelle Ja auttoi
hänet ylös sekä lähti taluttamaa
ulos He kulkivat kappaleen
matkaa metsään Ja pysähtyivät
lähteen luo Jota mj holvissa
puissu Korr näki outojen eläin-ten
kalloja Ukko pakotti häre
kumartumaan lähteen jll ia soa
nakl hän otsassaan kolmikulmat-se- n
syvän Ja punottavan lovea
Mutta vaari alkoi pestä har3n
päätään Ja kasvojaan puhuen si-malla
Jotakin yksitoikkoisella a
Juhlallisella äänellä
Kokonaan uusi entisestä 'nta--tl
poikkeava elämä alkoi nyt Ka-rille
Joka ikinen päivä sa n
oppia Jotakin uutta Hän tuli hu-omaamaan
että talossa oli kahden-laista
väkeä toisia joila cui sa-manlainen
merkki otsassa n
hänelläkin toiset taas ilman m
EdelllsM kutsutuin crjlksl ia nii-den
tehtävänä oli raskaana
työt sekä jälkimmäisten pal™e
mlnen Niiden joukossa al T-Kor- rin
omaan luolakansaan ku-luva
mhs mutta muut olivat mu-ukalaisten
omaa heimoa
Korri kuului sis myöskin orji
(Jatkoa T: teliä sivulla)