Vapaa Sana, December 16, 1947

              Aamj
NO 142 — 1947
Rf £t3
VAPAA VANA
Poikain viimeinen
kirje isälle
— Satatalven joulumuistoja —
Taivas on synkässä pilvessä lumi
putoilee maankamaralle peittäen
sen valkoisella vaipallaan Ahon
nuorin poika katselee ikkunasta
ulos Ja huudahtaa ihastuksella:
Paästäänpä tänäkin Jouluna reki-kelillä
joulukirkkooni Eikös päästä
kln isä?
Isä ei vastaa pojan kysymykseen
hänellä on muuta paljon raskaam-paa
ajattelemista tällä hetkellä
Joka pitää hänet itseensäsulkeutu-neen- a
Hän ajattelee Joka hetki
neljää vanhinta poikaansa Jotka o
vat rintamalla puolustamassa isän
maan rajoja hyökkäävältä viholli-selta
Joka tahtoo säälimättä tu-hota
mamme Ja kansamme Par-haimmat
poikamme saavat ver-tansa
vuodattaa tälle saalilnhlmol-sell- c
viholliselle Joka pyrkii val-taamaan
kaiken mitä meillä on
vuoslasatojen työmme tuloksena
Näin ajatteli Ahon harmaahapsi-nen
Isäntä iinä istuessaan Hän
muisteli poikiaan Jotka ennen lap-sina
tuossa hänen ympärillään i-lo-lsina
tctihasivat Kuinka hän nyt
tällä hetkellä tunsikaan heitä ra-kastavansa
isän täydellä sydämellä
Miten hyviä he ovat viime vuosina
minua kohtaan olleetkaan ei ole
minun tarvinnut enää huolehtia
talon asioista ja raskaista maa-töistä
pojat ovat kaiken tehneet
Ja hyvin on toimeen tultu puuteta
ei ole ollut mistään Mutta tämä
syksy on ollut raskas minulle van-halle
miehelle kun on täytynyt suo-rittaa
melkein kalkki työt tuo nuo
rin poikakin on vielä aivan liian
nuori Ja heikko talon töitä teke-mään
Vaan näin kai sen nyt täy-tyy
olla Ja tyytyä nurisematta
kaikkeen mietti Isäntä siinä is-tuessaan
Emäntä tuli ilmoittamaan että
illallinen olisi almls Poiki kir-masi
heti keittiöön Ja huudahti
ihastuneena: Oo äiti kuinka slna
olet hyvä Ja kiltti kun olet lait-tanut
Juuri tällaista ruokaa Josta
minä pidän Isä tule syömään älä-kä
siellä istu Ja murjota et
äsken vastannut mitään vaikka
minä kysyin
— Älä väiltä anna hänen olla
välnö — puheli äiti pojalleen —
kyllähän tulee kun ehtii ja Jos cl
tule olkoon syömättä
Siirtyi siitä isäntäkin vihdoin
pöydän ääreen Ja katseli kummas-tuneena
ruokapöytää Ja sen run-saita
antimia kysyi sitten emän-nältä:
Mitäs tämä tällainen nyt
tarkoittaa kun olet tuonut pöy-tään
kalkki parhaimmat Jouluher-kut
Jouluhan on vasta muutaman
viikon päästä EM olisi ollut pa-rempi
säästää tätä kaikkea Jouluk-si
' Jospa pojatkin sattuisivat pää- -
sem~a3ab_n ii-_- u11- ihic I tutuivat ltnv- - j- - — - —
mään kotiin Joulun aikana
— Nyt on minun syntymäpäi-väni
— sanoi emäntä — oletko
sen kokonaan unhoittanut Slna
vanha hupsu et enkä muuta ajat-telekaan
kun noita Isoja poikiasi
Jotka eivät enää tarvitse sinun
huolenpitoasi Kyllä he siellä toi-me- en
tulevat niinkuin toisetkin et
heiltä siellä mitään puutu: eivät-pä
ole edes vaivautuneet sinulle
kirjoittamaan montakaan kirjettä
SUOMALAISEN YHTENÄISYYSVÄEX ÄÄNENKANNATTAJA
TORONTO TUSTAINA JOULUKUUN Hauskaa Joulua
ja Onnea Uudelle Vuodelle 1948!
if
Juhla
Hän
Pyhä-y- ö Ja
Sua
Pyhä-y- ö
Juhla
Pyhä-y- ö
Kävi
Jo
Pyhä-y- ö
Ja kaitsija
Pyhä-y- ö
Sua
Pyhä-y- ö
Juhla
Pyhä-y- ö
Sinä
Tänne
Pyhä-y- ö
3 Ja kaitsija
Pyhä-y- ö
M Sua
it _ _ _ _
llldL
UMlB'
Pyha-y- ö sydän yö kello tornin lyö
suuri saapunut — loppunut työ!
Pyhä-y- ö tuhatvuosicn vanha
Kuvan kaunis kalpea neitsyt
Olkivuoteen vierellä polvistuu
Esikoistansa jumalten lahjaa
katsomaan unhoittuu
on mestari syntyi
kaitsija kansoille maan
Pyhä-y- ö on kaipaus tyyntyi
käymme suojaamaan
sydän lyö kello tornin lyö
suuri saapunut — loppunut työ!
tuhatvuosien vanha
tietäjät vanhana viisaat
ammoin lapsosen luo
Pyhiinvaellusmatkalle mekin
Käymme saman seimen luo
on mestari syntyi
kansoille maan
on kaipaus tyyntyi
käymme seuraamaan
sydän yö kello tornin lyö
suuri saapunut — loppunut työ!
tuhatvuosien vanha
synnyithän meillekin vielä
erheiden maailmaan
Vaikk ei löytyisi nytkään sulle
Majapaikkaa parempaa
on mestari syntyi
kansoille maan
on kaipaus tyyntyi
käymme juhlimaan
— Hilma Alho
— _ _vkuiUJ
16 P — TUESDAY DEC 16th
S
i
n
- tU- - a - - 'Utkl- -Lli fc- lV
T
niinkuin toisten talojen pojat ja hyödyttäisi ha pian tulee Ja me palaamme voi-mon- et
muut Minäkin saan veljel- - Pojat olivat kirjoittaueet lsäl- - tolllslna kotiin sellainen toivej a
tänl kirjeen harva se viikko Sii- - lensä usein huolimatta siitä että usko meillä kalkilla on Sitten si-nä
näet millaisessa arvossa nuo eivät olleet saaneet vastausta sillä näkin Isä saat taas helpompaa
poikasi sinua pitävät eivät edts isä el ollut niitä kirjeitä saanut kun me palaamme kotiin saat viet
kirjoita kannattaako heitä sitten Emäntä oli ne avannut Ja lukenut tää vanhuutesi päivät helpommalla
niin raskaasti surra puhumatta Isännälle niistä mitään kuin mitä ne nyt näinä raikaina
Isännän kurttuisille kasvoille lc vaikka klrjett olivat uhkuneet aikoina ovat
rahtivät kyynelhelmet Emännän rakkautta vanhalle isälle Pojat Oltiin Jo Joulun delllsvilkossa ja
kiivaat Ja klusolttavat sanat louk- - olivat kirjoittaneet rohkaisevia Ahon vanha Erkki-isänt- ä asteli
kaslvat häntä mutta hän vaikeni sanoja Isälleen Ja keholttaneet kirkonkylää kohden hänen päas- -
elkä vastannut mitään mitäpä se kestämään urhoollisesti sillä rau- - (Jatkoa S nllä sivulla
VOLUME
Oli omissa
hautajaisissan
Vapaalle Sanalle kirjoitti Wäinö
Korkkala
Toy kiiti Hannalla el ollut muuta
vanhuudenturvaa kulu ainoa ivoiltan-sa
Jaakko UM hänen miehensä
nimeltään Jaakko hänkin oli Jo ai
koja sitten kuollut Jaakko poika oli
roteva Ja hartelkas kuin Sven Dufva
aikoinaan mutta älyltään SvenU
paljon terävämpi
Hanna omisti pienen töllin peru-nnmaatllkkulnee- n
Ja vähäisine ryy
tlaloineen sekä akkunan alla kaava-it- u
valkoruusupensatneen Tai hau
ei oikeastaan omistanut sitä ?e oli
suuren talon omaisuutta sijaiten
sen Uholla kujan varrella klikin
kylässä Hänen miehensä oli ollut
Ikänsä talon päiväläisenä Ja Hanna
myöskin Nuoiempl Jaakko seurasi
heidän esimerkkiään olemalla pie-neltä
tenavasta saakka talon töissä
Isänsä kuoleman Jälkeen Jaakko
sitten kuin itsestään Joutui talon lr-taimisto-on
kuten on Tapana lolkllll
sesti sanoa teki t)otä mielensä ha
lusta eikä suinkaan minkään pakon
alaisena sillä talon haltljaväkl oli
hyvä hänelle Ja äidille
Vuodet kuluivat Jaakko palveli
silloin asevelvollisena kun tuli kal-kille
kutsu lähteä ylimääräisiin ker-tausharjoituksiin
Samassa komppa-nas- a
palveli myös talon nuoria poi-ka
Pentti vanhin taas muualla
Millä teillään pojat viipyivät kun-nes
talven tullen syntyi vimmattu
sota Hanna oli pojastaan ylpeä sa-moin
talon väki kuultuaan kirjeiden
välityksellä heidän sei v van lujina
Ja järkähtämättöminä vihollista
vastassa
linnalla oli rukouksen lahja Hän
el käyttänyt sitä kumminkaan vää-rin
Itsekkäästi Ainoattaan silloin
kun hän aavisti poikansa olevan hen-genvaarassa
hän rukoili palavasti
poikansa kalkkien polkien Ja itsen-sä
puolesta Ja Jätti koko Suomen
kansan hyvän Jumalan armoihin
Hannalla el tietysti ollut omaa
radiota — niillä köyhä mökkiläinen
olisi hankkinut sellaisen— mutU
talossa oli Hanna Ja talon muona-renpl- t
Ja siirtoväki olivat Jokailtai-sia
vieraita kuuntelemassa radiota
Isännällä olikin tapanaan virittäes-sään
adlon käyntiin laususkella
— Yhteistähän n uskovaisten ta
vara niinkuin esimerkiksi tämän ra-dion
kuuntelukin
—Niin onkin aanion Hanna yhty
puheeseen ristien kätenä
Mutta sitten tapahtui että talon
vanhin poika kaatui eräässä klivaas
sa taistelussa Ja haudattiin kotipitä
Jänsä sankarihautaan muiden urho-jen
keralla Kului taas viikkoja Ja
nuori poika Pentti haavoittui vai-kf-ts- tl
vasempaan käsivarteensa
karnaatlcslrpaleista sai lojua sota-sairaalassa
viikkoja Ja palasi sitten
kotiinsa TVnttl kertoi Jaakon voivan
hyvin mutta Hanna eli pelossa Ja
vavMuksessa Hän el voinut muuta
kuin rikoilla Ilukollemlnenkln tun-tui
niin Joutavalta teräsmyrskyä
vastaan JoiVus Hannasta mutta hän
el voinut muuta kuin rukoilla
Hannan mitta täyttyi vasta silloin
kun helmikuussa hänen ainoa poi-kansa
Ilmoitettiin kadonneeksi
Hannan valtasi tällöin hiljainen su-r- u mutta Itkettyfiän hetkentä hän
fatkoa S neliä sivulla
rTy i"jm- -
XVI
a
i
1
'1
knI
M
H
X
ii