Vapaa Sana, June 24, 1944

              il '
i j
V i '
t 1
i
ffWWk --'ä - # ' ' ir ' 'h
"ii
'lik j&t =' T ===r --zz~F=zr 1? r v
" Mj -- y' v X i III Fl'l ÄI'III'IÄI mixmV'm j7VvM _a3V ' 47 ' 7 ' '' 1 " -- _n V vvSKSSV" ' %¥%k __ w= v ' ii iii 'ti ni ' ' ' _ vvc r W a vft-- ¥ : f SäjyivJ
— r k ar i tss xrj r v -- jfc --k WHi — " HV
_
V!—- fiJ J ' J JWtf?8" i 5 A Mi
TS - ii # xr jj y - 'rUlciAt JidJzeuita
- —
iii Tienhaarassa
Kirj Jim Kjelgaard (Suomennos)
Jabe Crane poisti lukon kivääris-tään
Hitaasti hän ojensi en kohti
harmaata ikkunaa ja katsoi moitteet-toman
kiiltävän piipun lipl Sitten
hän istui ja kuunteli miten villi tuuli
piiskasi mokin seiniä Harkiten hän
vältti katsomasta vaimoaan Viimein
hänen täytyi se tehdä
Mlellyttäväkasvolnen 2D vuotias
tyttö Istui pö)'lan vastakkaisella puo-len
Ja kun Jabe katsoi häntä hän
hymyili Mutta se oli pakoltettua hy
myä piiskatun koiran hännän hei-lutusta
Hetken tunsi Jabe sekaisin
häpeää ja vihaa Hän el ollut kos-kaan
lyönyt Mollyä kuten joillakin
rimmlnar vuoristolaisilla oli tapana
Mutta mies oli sentään isäntä talos-saan
ja eikä vaimon tarvinnut käyt-täytyä
kuten matelevan koiran vain
siksi että hän oli joskus hänelle sen
sanonut
Molly Uski kätensä sanomalehdel-lä
verhotulle ixiydälle Ja sanoi:
"Slme Cole kävi täällä tänään"
"Juan Mitä lian t a li toi r'
"Oo Hän rakentaa uutta karjasuo-jaa
Ji vain halusi tietää josko sinä
voisit antaa apua sen rakentamises-sa
Minä sanoin että sinä annat tie
tää huomenna"
"Käyn katsomassa häntä huomen-na"
Mökki tuntui tulevan ahtaaksi ja
kuumaksi Jabe hypäht Jaloilleen Ot-ti
pyssynsä Ja survaisi lukon paikoil-leen
Hän pisti muutamia patruunoi-ta
taskuunsa Ja puki ylleen villaisen
takkinsa
"Väen sinut myöhemmin" hän mu-tisi
astuessaan ulos
Kylmä tuulen viima pakoitti hänet
taivuttamaan päinsä sivulle Hän al-koi
nousta ylös vuoren rinnettä joka
aikoi aivan mökin takaa — lainsuo
jattoman polkua Ititstamartljat kum-mittelivat
Mollyn unissa — Hän us-koi
että kun Jabe oli kerran tavattu
alametsästyksessä niin hän tulee
tekeitiään jotakin epätoivoisen hur-jaa
Pahempaa kuin salametsästys
maksaakseen määrätyn sakon
Keltä sitten olivat nuo riistanvar-tijat?
Yksi joka oli vartlolnnut rim-mlnar
vuoria oli Ijatiikuinen ukko-rahju- s
Jolle lepotuoli oli oikea palk-ka
Hän olikin vetäylynjt sivuun Se
yksi joka oli ottanut hänen paik-kansa
oli untuvanaamatnen poika
Juuri päässyt koulusta Häntä ei ai-nakaan
tapaa vuoristossa tällaisella
ilmalla Hän mieluimmin pysyy ko-tona
paahtaen Jalkojaan uunin luona
Jäte pysähtji kun kaksi harmaata
tarjoa Ulahti tiheikössä edessäpäin
Ne olivat peuroja Vuoden vanha u-r- os
Ja toinen vanhempi kuuslkärklsil-l- ä
sarvilla Mutta Mactlallachtn her-rasmies
alhaalta kaupungista joka
tulee tänne ensi viikolla metsästys-kauden
alkaessa ei maksa 75 dolla-ria
kuuslkärklsestä päistä Sen pi-tää
olla jotakin suurta jotakin sen
rahan arvoista
Lähes 4 tuntia Jabe käveli halki
rimmlnar muorien ennenkuin hän
aapul alueelle jossa suuri rtlsta a-su- stl
Useita keltoja hän pysähtyi
vaanimaan peuraa mutta atna hän
hylkäsi sen arvottomana Viimein hän
seisoi pienen rotkon äärellä Ja kat-soi
sen yli Juuri sitä pukkia jota hän
oli tullut noutamaan Se oli kunin-kaallinen
eläin suuremnioisllla sar-vil- la
Se alkoi liikkua Jabe kohotti
pyssynsä seuraten juoksevaa eläintä
Kun hän painoi lipasinta peura heit-täytyi
raskaasti maahan kierähti pa-ri
kertaa ympäri Ja sitten raakasi
liikkumatta
--Ali rifiht Jabe Xli liiku"
Jabe käännähti salaman nopeasti
ja laukaisi Hän näki Ian 1elchln
nuoren riistanvartijan tempautuvan
taaksepäin luodin sattuessa Mutta
hän ei kaatunut Ja hänen revolve-rinsa
kohosi ennenkuin Jabe ehti
laukaista toistamiseen Jabe tunsi
luodin Iskevin kiviirinsä periin Jo-ka
isku väänsi aseen hinen käsis-tään
"Sinun olisi pitänyt oppia ampu-maan
tarkemmin Jabe" Lelsh sanoL
Ojenna kätesi"!
Jabe ojensi kätensä Ja tunsi kyl-män
teräksen kosketuksen ranteis-saan
Hetken hän seisoi tarkastellen
rartijaa Hän tunsi että vaikkakin
hän oli arvioinnut väärin onni silti
vielä oli hänen puolellaan Lelsh oli
seurannut häntä Kulkeutunut näin
kauaksi 1'immlnar vuoristoon Mutta
nyt hän oli vakavasti haavoittunut
Ja el koskaan voi kävellä pois
"Ala liikkua Me otamme Halaistun
harjanteen polun Suoraan ylös laak-son
rinnettä Jabe Ja sinun on pa-rasta
kävellä edellä"
Äänetönnä Jabe kääntyi ja alkoi
kulkea ylös rinnettä Hän virnisti
itsekseen Vaikkakin hän itsemleles- -
tään olikin suunnitellut juonensa huo-lellisesti
el se olisi voinut onnistua
paremmin Ian Lelsh oli uusi rim-mlnar
vuoristossa Hän el tiennyt
helpointa tietä ulos Ja tietämättään
hän oli valinnut vaikeimman mah-dollisen
Äkkinäinen mielihohde iski Jabea
Hämmentävä Ja rohkaiseva Ian
Leishln pitäisi tietää että hänellä
el ole mitään mahdollisuutta onnis-tua
Ainoastaan narri voisi koettaa
sitä mitä hän nyt aikoo Jabe koetti
tunnustella looklllista syytä siihen
Jos hän olisi vartijan tilalla Jos hän
cllsl lish hän tekisi sopimuksen
Jaben kanssa Tarjoaisi erlkotsvapa-utt- a
avusta Antaisi hänelle vapau-den
ja Itse Jälsi elämään Jabe Ih-metteli
miksi vartija el Jo ollut eh-dottanut
sitä — hän el halunnut
Leishln kuolemaa jos vain olisi Jo-takin
muuta keinoa
Ketjut käsiraudoissa kalisivat kun
Jabe asetti kätensä tuulikaadolle ja
heittäytyi yli Hän aikoi jatkaa mat-kaansa
rinnettä ylös mutta oli pa-koitet- tu
pysähtymään kuultuaan vaa-tivan
komennon: "Seis"
Jabe kääntyi ympäri Ian l-e-lsh
seisoi toisella puolen puunrunkoa
toinen käsi lepäsi puuta vasten mut
ta vapaassa kädessä hänellä oli re-volveri
Ja se oli suunnattuna suo-raan
kohti Jabea Mutta asetta pite-levä
käsi vapisi Ja hikikarpalot oli-vat
kohonneet leishln otsalle Jabe
katseli miten hän raskaasti kiipesi
puun yli Ja leväten huohottaen no-jat
essaan puuta vasten
"Miksi slna et ole Järkevä tässä a-sias- sa"
Jabe tokaisi
Man Mitä sillä tarkoitat!"
"Päästä minut apaaksl unohda
tämä kalkki Ja minä autan sinut u-lo- s
täältä"
"Pelkäätkö Jabe"
"Kn sinä narrit Minä en vaan ha-lua
nähdä sinun kuolevan tänne"
Vartija kaiveli taskujaan Veti u-l- os
pienen avaimen Jonka hän heitti
kauas pensaikkoon
"Siellä meni avain sinun käsirau-toihisi
Nyt — odota hetkinen"
Taskustaan hän otti raakanahkat-se- n
hihnan Jonka pujotti Jaben kä-sirautojen
läpi solmtten sen lujasti
Toisen pään hän kiinnitti vasempaan
ranteeseensa
"Ala kulkea Jabe Xlä yritä Juosta
tai livahtaa pensaikkoon yon tulles-sa
Niin totta kun sen teet tulen
tyhjentämään koko tämän revolverin
sisällön nahkaasi"
Jabe kääntyi Ja jatkoi matkaansa
ylös Cooney-rotkost- a Hän oli täydet-llsets- t
vapaa omantunnon tuskista
Hän oli antanut Ulshllle tilaisuuden
Ja tuo narri oli sen hyljännyt Hyvä
oli hän el tulisi koskaan pääsemään
pois Cooney-rotkost- a
Mutta Jollakin Ihmeellisellä voimal-la
hän jaksot kiivetä ylös Cooney-rotkost- a
Ja alas toiseen Pimeys las-keutui
Vartija ponnisteli ylös rin-nettä
Ja pitkin matkan harjannetta
myöten Habaday-rtnteell- e Jabe hen-pessiä- n
mittaili Ja määritteli neljän-nesmalle- ja
Jolloin hän arveli vartijan
sortuvan maahan väsymyksestä
Sitten kun vartijan ennestään hidas
kulku muuttui etanan ryömimiseksi
Ja hengityksensä valkeaksi Ja kuulu-vaksi
Jabe alkoi mitata hänen kes-tävyytensä
matkoja ylittalo Sitten
he viimein olivat prökklmetslkössä
lihetli Habadar-rintee- n toista laitaa
Ainoastaan äkillinen puiden loppu- - Jabe kantoi Leishln sisälle asettaen
mlnen Ilmaisi heille että he olivat lanet hellästi vuoteelle
saapuneet Halaistun harjanteen po- - j „„ on loukkaantunut" hän ttaaahktaseeJenanbehtaiahskenjsaseonpl äkikinreissktyelshltäiäukpaitnosleknushaäellaiJst-a--- iJ h„ä„ntäpakMsuolsltyl?" -- „8uatko glnä Utsmu-olull-ae aJ' „ „ - Ian Leishln välillä Kolmetoista mal
lia — Kolmetoista mallia milloin
tuntui mahdottomalta kulkea kolmea
Se oli—
"Kumman polun haaran me otam
me?"
Ian Leishln ääni kuului pimeässä
Se oli sanomattoman väsynyt aaveen
ääni Ja Jabe tiesi siitä että vartija
Jcka Jo oli suorittanut mahdottoman
el voisi Jatkaa samalla lailla Mah-dollisesti
hän Jo oli sortumisen par-taalla
Mutta sitä el voinut sanoa eh-dottomasti
Sillä hän oli Jo ollut si-tä
satoja kettoja tuolla loppumatto-malla
kolmentoista mallin taipaleel-la
Jabe kuuli Jonkun Joka mahdolli-sesti
el ollut hän sanovan: "Mennään
alas vasenta haaraa"
"Kiitos Jabe" Ian Leishln ääni
tuli nyt kuten kaukaa "Ala kulkea
alas oikean puolista haaraa"
"Vasenta" Jabe sanoi epätoivoi-sesti
'-'Va-senta
Olkea vie takaisin
rimmlnar vuorille"
Jabe heittäytyi äkkiä maahan var-tijan
Jalkoihin Ian Lelsh putosi ku-ten
märkä säkki hänen päälleen Suu-ri
revolveri laukesi Ja luoti Iski maa
han vain tuuman päästä Jaben oi-keasta
korvasta
Oli valkeaa täällä pimeässä kolm-ikertaisesi
valkeampaa käsiraudoissa
kumartua Ja kantaa Ian Leishln velt-toa
ruumista käsissään Se olisi ollut
helppoa Jos vaan hän olisi voinut
saada hänet hartioilleen Mutta Jabe
ei voinut nostaa käsiään niin kor-kealle
Ja vielä kannattaa niillä mi-tään
Hän käveli noin mallin alas
Halaistun harjanteen polkua kantaen
Ian lelshiä käsillään — jos hän las-kee
hänet maahan el hän mahdollt-sest- l
voi nostaa häntä ylös Jälleen —
Hän Istahti kannolle lepäämään
Kahden minuutin kuluttua hän
nousi jatkamaan matkaa Lelsh var
maan painoi yli ISO paunaa Noin
mallin kulettuaan Jäljen kädet olivat
puutuneet puupokkelolksl
Aamu koitti Jaben saapuessa mö-killeen
Hän pysähtyi pihamaalle luo-den
nopean tutkivan katseen tai-vaalle
Tulee olemaan kaunis päivä
Vyön aikana pilvet olivat haihtuneet
Jollakin tavalla se tuntui tärkeältä
Jabe laahusti ovelle Se avautui Mol-ly
seisoi ovella Hän oli valvonut
odottaen häntä Jabe tunsi kiitolli-suutta
häntä kohtaan Mollyllä oli
oma taitonsa parantaa kalkki sai-raat
Sairaat hevoset koirat oravat
ja yleensä kalkki sairaat luontokappa-leet
Ne harvoin kuolivat hänen heitä
i-- mi ii-au- a muuna nan
näki hämärästi miten Molly riisui
Ian Leishln paidan Ja pyyhki pois
kuivaneen veren Se on huvittavaa
Jabe ajatteli että miehen olkapäätä
voivat olla noin valkeat vaikka hä-nen
kasvona ovat pronssin rukeat Ja
ahavclttuneet Ian Lelsh oli ainoas-taa- n
poika mutta hänellä oli miehen
kasvot
"Se on puhdas reikä" häa kuuli
Mollyn sanovan "Luoti on mennyt
lävitse hajoamatta"
"Minä menen ulos" Jabe sanoi
"Kutsu minua sitten kun hän herää"
Jabe meni ulos Istuutuen penkille
mökin seinustalla Aurinko nousi
Juuri Plmminar vuorien takaa Hän
oli hämmentynyt syystä että ne var
masti elivät samat vuoret mutta Jol-lakin
avalla ne olivat muuttuneet
Ellen ne Ja kalkki siellä elävät olen
not olivat olleet hänen persoonallista
omaisuuttaan Tänään ne eivät enää
olleet hänen Jabe Istui liikkumatta
hartiansa painuneena kumaraan niil-le
kasaantuneen kurjuuden painosta
Hän oli menettänyt Pimmlnaarit Ja
hän el vielä varmuudella tiennyt mi-ten
Sitten se hänelle vähitellen kir-kastui
Hän oli ne menettänyt parem-malle
miehelle Hän oli kohdannut
tllstanvartljan Ja riistanvartija oli
voittanut
Jabe tiesi että hän Itse el koskaan
olisi voinut kävellä noita kolmeatois
ta mallia Cooney-rotkost- a Halaistun
harjanteen polulle Hän olisi tehnyt
kaupan Ja päästänyt vankinsa va-paaksi
ja antanut auttaa Itsensä tur-vaan
Myöskin hän tajusi nyt miksi
hän el ollut antanut Ian Leishln ot-taa
oikeanpuolista polun haaraa Ja
antanut hänen kulkea kuolemaansa
takaisin Plmminar vuorille Jabe Jo
silloin oli tuntenut mestarinsa Mut-ta
el ole häpeäksi tulla piiskatuksi
Jonkin taholta joka on sinua parem
pi Mutta se on häpeäksi jos teet jota-kin
joka el ole kunniallista Ovelta
Molly kutsui: "Tule sisään Jabe"
Ian Lelsh Istui vuoteessa tyynyjen
varassa Hän näytti väsyneeltä ulos-kuluneel- ta
Mutta hän el enää ollut
se riutunut olento joka oli puhunut
viime yönä pimeässä Viikon lepo
saattaa hänet jaloilleen jälleen
"Minä vain haluan antaa sinun tie-tää
että minä en halunnut juosta kar-kuun"
Jabe sanoi töykeästi
Ian Lelsh seurasi katseellaan Mol-lyä
ennenkuin hän sanoi "Jos mi-nulla
olisi tuollainen vaimo ja hän
tulisi saamaan lapsen niin minä
hoitaessa Molly varmaan parantaa I myöskin tekisin paljon hänen puo-rllsta- u
vartijankin terveeksi jälleen lestaan Minä tiedän kuinka kovasti
Kuljetusvälineitä — vanhaa ja uutta
suuri juhla JAP
Olkoon Ihminen piintynyt
kaupunkilainen tahansa yhtenä
rälvänä vuodessa hänellä kuitenkin
on Ikävä maalle mikäli tämä suoma
lainen kansa on kysymyksessä
Juhannus el ole Juhannusta kau-pungissa
vaikka koivunvastat tuok-sulslvatk- ln kiukaan nurkassa niitty- -
kukat hohtaisivat pöydillä Ja avonai-sesta
Ikkunasta kuuluisi hanurinsoit-toa
Ja Ilosta nuorta naurua
Suvijuhla en vietettävä vetten var-lil- a
lehtevillä rannoilla kokkojen
iäressä Siiman täytyy saada hyväil-lä
malsemanllnjojen pehmeitä poi-muja
ja värlvlvahteiden silmää Kor
van pitää saada vapautua arkirämi-näst- ä
niin että kuulo herkistyy tuu-len
huminan lehvien kuiskeen lal-neltt- en
laulun Ja lintujen viserrysten
välittäjäksi
Kesän korkein hetki häviää kaupun-giss- a
haihtuu kalpenee kadottaa
kuulakkuutensa ja mataloituu taval-liseksi
areksl Siitä el helähdä ru-noa
eikä siinnä satua sillä kalut huk-kuvat
katujen sokkeloihin Ja hohto
ammu kivimuurien lohduttomiin
pintoihin IulstoJen vihreyskin vai-kuttaa
vain kaihomieliseltä muistu-tukselta
maaseudun suvisesta vihan-nuudes- ta
Ja koivuilla koristettujen
laivojen lähtöä katselee kaupunkiin
Jäävä surullisin silmin itänet valtaa
yksinäisyyden alakuloisuus hänestä
tuntuu kuin olisi kalkkien hylkää-mä
jollakin tavoin muun Ihmis-kunnan
ulkopuolelle Joutunut
Kaupunki on tyhjänä Kadut Joilla
ihmisvilinä muulloin muistuttaa vlr-ranjuoks- ua
ovat kuin pohjaklviään
myöten kuivuneet uomat Autius on
ahdistava Vain silloin tällöin vilah-taa
silmiin joku arkaillen asteleva ja
melkein Itseään häpeävä hahmo Ja
sinä olet koettanut saada sitä peu-raa
Jabe"
"Minä yritin tappaa sinut" Jabe
sanoi
"Minä myöskin koetin tappaa si-nut
S luoti ei ollut aiottu ainoas-taan
pyssysi perään Minä luulen Ja
be että me olemme tasoissa Luu-len
että vaimosi voi viilata nuo rau
dat poikki"
Jabe seisoi ääneti sillä alkaa kun
Molly työskenteli käsirautojen kans-sa
Sitten kun ne olivat poissa hän
käveli poispäin Ja puki ylleen tak-ktns- a
ja hattunsa Hän kääntyi ym-päri
"Minä Jätän sinut Mollyn kans-sa
hetkeksi Sinä tulet ehkä viihty-mään
täällä Minä menen tapaamaan
erästä miestä"
"Ketä sinä menet tapaamaan?"
"Miestä nimeltään Slme Cole"
Kun hän käveli poispäin mökistä
hän kuuli Mollyn nauravan Ja hä-nestä
tuntui kuin se olisi onnellisin
ääni mitä hän oli kuullut
4 wm i_X ¥ X #?T
JUHANNUS
Valotäyttymyksen
Kuva en otettu IndiatU jotta vanhanalkaltta kul jetuttap käytttäin „ „ on 8uprfortrttin väUll kvljetuktma Tä1 „mIt „t pZm£x CSi
&!
'--
- __ - - _ - ' i m
— Mukaillut --
—
—
„
yksinäinen va :- - sa sulkeutuu k
taa unhoittaa yn
osansa Mutta s
Kuvat menneistä
sevat väkiisnkin i
karammln niitä k i sitä Itsepintaiseni')
Ja rupeavat ela
kultaisten päivien
valkeat riemulne"-nuoruude- n
haavei!
märässä auterelsu
herkklne sykahf
neemman Iän hlljai- -'
ket Joille lapsellisen
rekkaan haavemlel
antaa omakohtalst n
teen — kalkki u
'
M I- -
L
" "=
siira
SISTl in
kuu
fikmdKUi
' 'mtrtt
Lapuuät
ixkela£
inilEeen j
un:
yvänoloa is
im j t
Ji!tojn hov
uuuavai sumien kat lammen pinnai c- - u?_ kmuinm ulLf
merkillisen surulllstk
uaaua on junannu- - ja El r
naKKaan remuavaa n -- jureleistf kä mahtipontista va hymmro: herttaista Ja runons i viehkeä
Se on suvinen vasMr artselle jci iuue Koivut korvaan Kuuet ta
kut Ja puurot on Vu na kmii
Piin k 'tilaklrkkiv
den tilalle on suvj an sataslltt
suus Ja kuulakkuus Ja ilma a
sama aresta eroittura sunnuiiUl:
Juhlatunnelma suun a suloinen ml
ha rauha Joka valuu siuun Ja tul
sydämen herkimmät kMet vänjl
mään
tvuKapa meistä el su ttilsl at
tlssaan maan tuoksua kitkisira
kolvunlehvlen lemua k ikkollekkia
Kaasiusia vedenpintaan laulua mJ
toa karkeloa valkeata hämärät u
mu-usvle- n Ja a:lnjonnonS
lhmevaloa! Oma lumonsa on r
nonsa on Juhannuksia Mutta ni
maalla
Mu pitkälle olen::: taas fu
seet että Juhannus on vella
keastaan se on lo kaalia — Iitin
kesäkuun 24:nä It soittelet ti
menpllllään tontut ' yppit pensiisi
poluillemme Ja Titania horiuu kn
astuu esiin salon sokkeloista Iit
kelmmllään on Poholun suvi k
kellumillaan sen kukk-u- a Tihca
rantavetten partahi a rakenneta!
kokkoja tuhansista k akoista
taan kuistien Ja ve j u-- n koriste
Ja tuhansissa kodels' raJmlitelliU
juhlamokia Jusslnra va viettoa "V
ten Kohta käy tan- - tanharill
ihmiskunta viettää kf m nuomaöei
maan nuoruuden ia an nuonn'
sa Juhlaa
Lrhvthän se on T an kel fr
hannuksena se on k k saan o3
heti sen Jälkeen a tM l
delmää Ja kallistua yymlatUs
katoamlstan kohti '0 tästä
ven sadun Ivhvvd aion ntt
nemisestä kukkiei VjiatamlM
nuoruuden nopeas' jnnenemlrt
antaa Juhannusvie kln oman kj
menot Ja mielialat te asettaa orö
nln (valmentajan'
duttaa pienen kalp
pitoon Mutta el o
pikemminkin pälnv
omansa antamaan
jolsmaalalsuuden -- u
sävyn tunnelman- -
Tuskinpa me eJ-- s
imme ellei Honpi'! --
ta pldättyvälsyydt
mlellsyyden piena t
lolsuus el kuulu
mukseemme —
VIVV-laa- n surUStt f
maasta
jonka
V
"-3-
-p-y
kuinka
katselemiin
uselämrt
kesäruokiin
leikkiä
ulle Ji V"
pisaran -
i IDi '
j uatalsrt P
een oP
ijiss &
--ae otsl u J =
i-i- tii i
aial "
irl etua
-- yneea
HS
us
kuuntelijoita riemussa- - —
notaanhan Kalevaa ™-'- 3 ' VJ " Se laulu on uruista
muovaettu M - ?& ° el siltikään ca
ekspanslonl-volma- a
' y
heimomme esi-UlU- e s1
mulnalsaud- -
m e MI t-- myoaeajui
o
fr
vjnninfoksl
-- a i——
an:ajas
"
-
'
'
'
-
=
teavat mra sur - -
►Tohti toivoa kU rcIt
Valon temmata V£tSS
Omat laulunsa tott
Ihanimmaksi oppaka
5
- =