Vapaa Sana, July 24, 1943

              ' % nnmki ' jj jjjp&J - %fÄ r iHiBs i A £V "Bii
"L' 11 ! 'n m y a A l m - X Jr '' f rFW --VW S _#
i 1
JHk vk l'I A Jl Kt lv I V & 2 " ioV Jzuh&ni&Aä
'
Il i
Uxiu
4 I
il
?
I
Jlcutenhin aikoMia
oli tullut
(SIOMKNNOS)
Iltanen oli syöty Ja Archerstit is-tuivat
sen Jälkeen takapihan puolci-tell- a
verannalla Jota Oriit nimttt
leikillään "rahlnahucneeksi" Oli hy-tin
suolatsen-kaste- i elokuun ilta
Herra Archer puhalteli sikaarin ui-hu- ja
sanoma lehtensä takaa Joka hä-nellä
oli käsissään routa Archer ku-toi
Jotain Punaiselle 11'stille Alnoit
Sänet mitä siinä kuultiin olivat hä-nen
sukankutlntensa puikot kun ne
kalahtelivat tosiinsa Ja Joskus sil-loin
tällöin Jonkun kopplaisen lentä-minen
verannan slhtlseinään Min-käänlaista
keskustelua el ollut aina-kaan
vähintään viimeisen viiden mi-nuutin
aikana
Corlis istui käppyrässä VVickerlsin
isossa Istumatuolissa ja oli näennäi-sesti
lukevinaan IUrper's Baiaardia
Jonka takaa hän tutki vanhempiaan
miettivin Ja vieläpä kiukkuisinkin
katsein Hänen mielestään oli aivan
käsittamätönSi kuinka vanhemalla
puolen ikää olevat Ihmiset saattoivat
aivan täjsin tyytyväisinä Istua kai-kessa
rauhaasi mitään tekemättä
Istua ainoastaan aivan kuin kaalin-ker- ät
kaalimaassa
"AI tl" sanoi Corlis Ikäänkuin
tunnustellen
Rouva Archer ei edes katrettaan
nostanut kutomisestaan Ja hänen
nopeat sormensa eivät koskaan pu-dottaneet
ainoatakin "silmää" "fii
Corlis" sanoi hän nopeistl hiljaa
mutta päättävällä äArtellä "Vastauk-ien- l
on: el Tänäiltana emme mene
kutiin"
Corlis päästi ärrän traakilllscn
huokauksen Mutta samalla hänen
katseestaan näkyi velttkkimalnen Ja
Ihaileva ilne Hänen äitinsä oli to-dellakin
hämmästyttävä Tarkkanä-köinen
ja päättävä Ainoa mitä tar
vitsi sanoa oli: "Äiti" Ja slllo'n tuo
kamala nainen ikäänkuin Jumallises- -
ta Ilmestyksestä jo liesi mitä oli
tulossa
Hän viskasi kiukustuneestl aika-kauslehden
menemään Ja haukotteli
hyvin äänekkäästi toisella vahvast
auringon paahtamalla kauelikän
teeskennellen peittävän suutansa
Sitten hän oiknsl käsivartensa suo-rak- si
Ja katseli sitä Joka puclelta
Isä-Ukk- o" sanoi hän 'pidättekö
minun uudestp kynsien puhdistuksi-in?"
Hän "Il kerran kuullut Isänsä
sanovan äidille että "lapsella on to-dellakin
erittäin mlelyttävät rikku
kädet" Ja koska tämä Isän mieli-pide
oi) sellainen Johon Corliskln voi
sydämestään yhtyä niin el hän kos-kaan
päästänyt tilaisuutta ohi tuo-matta
esille käsiensä miellyttävä!-sy)tt- ä
Herra Archer laski lehtensä nlas Ja
odotti kunnes Juuri puhaltamana
sikaarin sauhu ehti hälventyä "Al-van
ihmeteltävät" hän mutisi Mut-ta
tuosta kohtellaLsnndesta huolimat-ta
pani Corlis merkille että Isä el
vilkaissut hänen käsiinsä el ei'es
murto-osa- a sekunttlakaan Hänen
nenänsä oli painautunut Jälleen leh
den taakse
Cerlls huokasi taas epätoivoisesti
Ja oikasi molemmat pitkät hoikat
säärensä MioriKsi "Isä-ukko- " sanoi
hän taas hyvin viekottelevastl "et-tekö
haluaisi pelata kanssani ring-ponkla- ?"
Tällä kertaa el UI nostanut edes
katsettaan lehdestä mutta sanoi hy-vin
Ystävällisesti vaikka anella
päättävästi cttA "Sanalla sanoen:
el"
"Totta puhuen" sanoi Corlis hy-vin
masentuneena "olisi minulle sa-man
tekeviä vaikka olisin luostari-sia
kaiken sen sijtsta mitä minulla
tässäkin talossa on"
Herra AlJher laski nyt alas sano-malehden
Ja nauraa hohotti sydä-mellisesti
kauniille tyttärelleen
Panna sinut todellakin luostariin"
virnisti hän "siellä varmastikin sai-sit
kaikkea vaihtelua" mihin plksi-ne- n
aviovalmolllnen silmäys tolsal-t- a
sai hänet pysähtymään anomas-ta
enempää
"Sinä tarkoitat nalsluostartn Cr- -
Iis" sanoi rouva Arther "Toiset
luostarit ovat munkkeja varten"
"Hyvä on" sanoi Corlis "Nau- -
luostariin sitten" Hän oli hetken al-kaa
hiljaa ajatuksissaan "Ihmettelen
jos minusta oksi edes mitään hyötyä
sairaanhoitajanakaan?" mietti hän
hyvin vilkkaasti "Mildred Ames
kertoi minulle"
"Corlis rakkaani" keskeytti rou-va
Archer "Isäsi yrittää lukea leh-teän- sä
Mikset ota kirjaa eli jotain
kutomista tahi mitä vain?"
"Se oh mainio ehdotus" san"! her-ra
Arrher kannattaen esitystä "Ei-kä
lainkaan h) My ta katsoa minuun
noin noilla suurilla sielukkailta sil-milläsi
lapseni Sillä se cl tu'e saat-tamaan
sinua minkäänlaiseen tuloK-seen- "
Samalla han puhalsi Coriisellc
iloisen lentomulskun "Sinulla on lu-pauksemme
yrittää mihin haluat"
sanoi hän virnistäen "Sinulla en
enempikin kuin lupauksemme Sinä
voit ottaa son aivan käskemisestä"
Corlis nousi ylös tuollstana Ji
käveli veltosti oven luo Siellä hk!
seisoi hetken ja naputti hyvin äänek-käästi
nahkapaperista tehtyä bm--
punvai jostlnta sormillaan "fin tie
dä mitä tekisi" valitti hän "Olen
lukenut koko päivän ja o'en käyttä-nyt
kaikki kudinlankanl" Hän alkoi
taas sormiensa päillä naputtelemaan
lampunvarjostinta jolloin herra Ar-h- er
kääntyi hermostuneesti tuolu- -
"Minkätähden et mene siitä leik-kimään
Dexterin kanssa?" esitti hän
väsyneesti lehtensä takaa
Corlis katsoi hänen päälleen kyl-mästi
"Min todellakin!" sanoa
tluskasl hän pahastuneena "Kun
henkilö on henkilökohtaisesi kas-vanut
täysi-lkhlsek- si rl tämä hen-kilö
enää leiki polk'en kanssa kuten
hänellä oli tapana tehdä piikasena
ollessa hyvänen aikai"
"Lapsena ollessa" korjasi hänen
äitinsä konemaisesti
"Miksi niinä en leiki Dexterm
kanssa Taivaan tähden!" kertasi
Corlis vielä hyvin Ivallisesti
"Minä korjaan vielä äsken lausu-maani"
sanoi herra Archer painavasti
'Otttaen huomioon en että sinä Ja
Dexter olette tässä nyt puheen a- -
heena ehdotan niinä että lnä me-net
tapaamaan häntä Jossain sopi-vassa
kohtauspaikassa Joka on niin
kaukana kuin mahdollista tästä ve-rannalta"
Viimeisen lauseen halusi
hän oikein erikoisesti alleviivata
Corlis katsoi vanhempiensa päälle
säälivästi "No niin Ainoa mltÄ
oin siihen sanoa" Ja edelleen hän
katsoi heidän päälleen hyvin tark-kaavas- tl
"on se että minä toivon
hyvänen aika — kun minä—"
Hänen äitinsä perinnäinen halu
auttaa toista selviämään pulasta he-räsi
taaskin "Minä tiedän rakkaa-ni"
keskejtti hän lempeästi "Me o-lem- me
Jo anhoJa ja elähtäneitä ja
toinen Jalkamme on Jo Mudassa
"Mene mIs menojasi Ja Jätä meidät
vanhuutemme rauhaan"
J "Te molemmat olette sanfen kiltte-jä"
sanoi Corlis lempeästi Aän-s- sä
[tosin oli hiukan halveksuvaa sävyä
mutta sittenkin hän tarkoitti mitä
sanoi He olivat todella rakastettavia
molemmat Olihan tosin Joskus ti-lanteita
kuten taas tänäkin iltana
jolloin hän havaitsi heidät vähän e- -
riskummallisiksl mutta yleensä oli-vat
vanhempansa hänen mielestä ai-van
erinomaisia
Hän meni ulos takapihalle Näp-säytti
sormiensa päitä Ja vihelsi
El kuulunut Tastausta "Het Moro-nlca- !"
kutsui hän kimakasti "Missä
sinä tyhmeliinl olet" Moronica oli
vain hyvtttely-nlm- l heidän Sprlnater
Spaniel koiralle jonka kuultuaan oli-si
koiran pitänyt kohta ymmärtää
vastata Mutta koskaan hän el sitA
tehnyt Moronica makasi tälläkin
kerta kukkapensaan juurella Jossa
hän kuultuaan Corlisen äänen hiu-kan
liikautti vain korviaan Corlis
löysi hänet Ja polvistui ruoblkoUt ty
TÄSSÄ HE NYT OVT
_-- —~—~ "3BK—
— M—!~Äsdr—
&r SP—
Liiiiiiii VZ d
tf JDDDDlft ?' ' iiiiiBs ♦'Ci M
' SiiiiiiiiiiiiiiiiiiVSSt iP
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiM ' v
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiA M
- iHfliifiliisiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiBHiTfll
iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiv iiiiiifl
VEJE "l))nlsiV'Mtv TPHBH
Torontotta pidettiin poliisien vuotjisten kesäjuhlien yhtey-deltä
kauneuskilpailut Kuvassa väsemmalli Miss Dorothy
Dales tuli Miss War VVorkenktl ja oikealla oleva Mitj Marion
Saver Miss Torontoksi Kanilta tyttöjä Vaikka meidän mie-lettä
olisivat kaikki kilpailuihin csaaottaneet saaneet saada
ensimmäisen palkinnon
väilemään koiraa "MinkKthaen e
koskaan tule kun sinua kutsutaan'
Sinä arvoton hirvittävä puolik
ymmärtämätön elukka" Moronica
kääntyi seljalleen Ikäänkuin tarJo-te- n
rintaansa kyhntttaiäksi Corlir
kynsiskcli sitä totteleviises' uaeiU
minuutttja Vanhempiensa kls!jy
että hänen on mentävä vieläkin led:
kimäan Dexterin kanssa vava&l hä
nen sydäntään MiU Ussl hyödyt ä
tuntea Itsensä enää lapseksi kun oi
kohta viidentoista Ta asiaHimt
melkein tiiysi-ikäine- n jost hänsi
vanhempansa aina häntä muistutta
vat milloin vain se sopii heidän
Seuraavasta ovesta Joka oli Frank- -
Imin autotalli kuului hirvittävä va-saran
taonta ja mäiske sekä kaikrl- -
laisia epäselviä sanoja kuten: Oh
senkin mutterit! Corlis nousi yk3
Puhdisti hameensa wa okol sukkan-sa
Han katsoi taaksensa verannalle
Vanhempansa eivät olleet uutta
neet lainkaan asentoaan Hän päfitti
mennä katsomaan mitä' Dexter teki
Maleksien hän meni siitä portista
ulos joka croltti kaksi takapihaa toi-sistaan
H£n poimi ruusunkukan ja
pisti sen näppärästi kauniiseen tum
maan tukkaansa Dexterin heikkou
den hän tunsi romantllllsiin tuck-suih- in
Dexter oli vain uimapuvuraan Ja
Ihonsa kimalteli hiestä Hän työs-kenteli
kiihkeästi vasaransa kansa
vanhan radiaattoiin ktmpusa Hä-nen
pisamalse kasvonsa oli hikiset
ja likaiset liasta ja rasvasta Ja nä-kyi
niissä muutamia ventäpliiktn
"Mitä Dexter" huudahti Corks
iloisesti "mitä maailman Ihmeetsä
sinä teet?" Hän pysähtyi likaisen Ja
rasvaisen autotallin ovelle puristaen
hameensa helmejä lähemmäksi ää-riään
siten estäen niiden kosketta-masta
likaiseen ovenpieleen
Dexter taukosi takomoitta hetkek-si
luodea Corliaeta pitkän silmäyk-sen
kulttmMa ttmiA mitään erikois
ta mielerklintoa "Minä vispian Jää--elB'clvos- ta"
sanoi hli 'Etkö näe
sitä?"
Corlis huokasi väsyneesti "Jos
sinä haluat olla non leikillinen
myö" sanoi hän loukkaantunee
niin alan ninä huutamaan Mmi
in voi karsä nti Mna tuin Juuri
ajettua ulos omalta verannaltani
eentihden että kuulin sell liian
paljon tuota samaa" Hän otti puh
taan soiomalehdea ja lev'tti vn
erään laatikin päälle joka rll si'nä
uU:opuo'ella oven Ja istui sm päälle
laskien molemmat kätensä polviensa
päälle Ison aikaa Istui hän iinä ala- -
luksissaan ja katsoi tuimasti Dexte
rin touhua Huulensa tiukasti yh-teen
puserrettuna Ja suuret r-ske- at
silmänsä osoittaen yksinäisyyttä
ikään kuin myötätuntoa anoen hän
siinä isui "Ole hyvä Dexter älPkä
ole minulle epäkohtelias" pyysi Un
hartaasti
Kohta el ainoastaan rnyCtätunto
vaan vieläpä ihastuskin täytti Dex-terin
rinnan aivan tulvilken Hän oti
hiestyneenä ja ollen myöskin hänellä
omat vastuksensa siinä oli hi n kh-t- a
valmis väittelemään Corlisen
kanssa Mutta äsken kuulemansa
tytön sydämellinen pyyntö teki hä-net
aivan voimattomaksi riitaa ra- kentamaan Sen sijaan tu'i hänen
kuusitoista vuotisesta sydämerULän
Juro sovitteleva lohdutus "S on tä- mä hiestävä kuumuus Josta se Joh tuu" sanoi hän siivosti "He eität
voi myöskään olla alallaan Varhem-pani
niin he ovat samanlaisia Siit-tämistä
selittämistä sehttänMtä ko-ko
illan Se saattaa minut lan sai raaksi"
Corlis osasi peittää kasvonsa il-meen
aivan tunteettomaksi Tn
kuulostaa minusta aivan kauhealta!"
sanoi hän lävistäen nuorukaisen mitä
sielukkaimmallla katseellaan Dex ter tuli aivan sanattomaksi tuon e- -
deltäkäsln aavistamattoman kttn Johdoata jossa oil syvää ymalrtä- -
(Jatkoa 7: neliä siruilai
I
i-ij-j--j-in-nrr"
rrrrr ----- --" - -
AVOVETEEN
Kirjoittanut Urho Karhumäki
Suomalaisen maalaisnuorukaisen kaunis elämäntarina
laskuineen ja nousuineen ja urheiluvoitoin een
iWWMMMXWMXMXI
Hän on Jo lammen päässä Takasi-vu
on suorempi kuin talon puoleinen
mutta siellä on välijoki Jonka ylitse
johtaa jhä vain kahden notkuvan
hirren käymäsilta Siinä on hlljen-i-tttäv- ä
vauhtia ellei halua uida joes-sa
tällä kertaa on niin kiire ettei
tllsl aikaakaan
Hän pääsee onnellisesti Joen ylitse
Lampi Jo milteipä kautaltaan aaltoi-lee
suon hyllymlsen vuoksi Juoksi-ja
on hiessä Ja rasvassa kiristäessään
saunarannan suoraa taipaletta Hän
vaistoaa voittaneensa muutamia se-luntte- ja
Alvan oikein ajan ottajan
lasi putoaa epäröimättä alas Ja Juok-sija
lähtee toiselle kierrokselleen Ilo-isesti
kädellään vilkuttaen
Hän on njt hlestnt Ja norja
Tolen kierroksen ensimmäinen puo-likas
joelle asti menee vaivattomas-ti
mutta Hukutuilta astellessaan hän
tulee katsahtaneeksi lammen yli Ja
horjahtaa veteen Rantaan läplstel- -
lessä kuluu muutamia sekuntteja Han
Jatkaa parhainta vauhtiaan klukkul-sest- l
Ilokseen hän toteaa tavoittaneensa
takaisin Joella sattuneen vllv Uk-sen
käl puotoaa alas reippaasti
Alkaa kolmas kierros Jotakin on
hullusti hän tuntee sen Jo lammen
päässä Hien Irtautuminen on pysäh-tyn- jt
tuntuupa kuin polkukin olisi
lilan syvällä turpeen sisässä mutta
rapa sieltä kuitenkin ttrskahtelee
varpelden lävitse silmille
Matka et edisty kuten pitäisi Nyt
el ole enää varaa pudota jokeen mut-ta
vähillä se pitää jäykistyvin Jaloin
kopsiessa Loppukiertoa on raskasta
taivalta Hänestä tuntuu kaiken al-kaa
kuin tarpoisi vastamaata
Tällainen orjantjö ei läy piteni-mäl- tt
laatuun eikä johda tat koitet-tuun
tulokee:f Han muistaa missä
merkeissä on matkaan lähtenyt ja
tahtoo tempaista väsymyksensä Jäk-kyde- n
kuin ruodon keitetyn kalan
sisästä Tämähän on suurenmoisin
rata koko maassa koko maailmassa!
Tämä on ratkaisevin kilpailu hänen
tähänastisten Ja tulevaisten Juoksu-Jens- a
historiassa!
Tjtön kädenliike laiturin päässä
käy lammen suuntaan mutta Joukslja
on päässyt jo Irti eikä kielteinen
i meiklnanto pysty masentamaan hän-- I
tä Hän tuntee miten veri jälleen
j väljätl vlrtallee varvasaskel lkee
i kimmoisasti kirkkaat vesisuihkut
I viittovat tietä
! Hän rapsahtaa oravan askelin het
kuvat slltapuut Ja kiihdyttää vauhti-aan
Se on vaarallista vielä tässä
I valhessa koska sielun Ja ruumiin
vihamlelien nevankin vilun Ja ka-teuden
henget vaanivat jokaIella ko-homättää- llä miehen hartioille hypä-täkseen
Mutta hän on haastanut
heidät nyt avotaisteluun Ja aikoo Jät-tä- ä yhden toisensa Jälkeen nevamät-täikkoo- n
Ilmaa haukkomaan
Saunatormä vilahtaa neljännen
kerran ajanottajan käsi nousee Ja
laske kaksi kertaa mikä merkitsee
sitä että edellisen kierroksen tappio-rekunn- lt orat tavoitetut Tytön asen-noista
ja käden liikkeistä näkee mitä
hänkin toivoo taistellen Ja auttaen
ajatuksin mukana koko viimeisen
kierroken
Kahden voimat siinä tarvitaankin
Urakka on lilan uskallettu Kalkki
lammen kirot ja vostsataiset kateu-den
kyyt on hälvtetty polun varteen
Juoniansa punomaan Kapa räiskii
okaisten nev apuun oksakarahka
koukkaa ja turve puhkeaa nykäisten
Jalan puollääreen miltei koko mie-hen
nevalle pitkälleen Koko kierros
tuntuu oletan Jyrkästi kohoavaa vas- - tamaata Ja Joklsillan riukurulta on
alta piin vapisuttamassa kalkki Väli
mäen vaarin plrnt Juoksija Donkai
ee ylitse hellittämättömän taistelu
tahtonsa lennättämänl Eniä ei ole
kula puoli kierrosta Jäljellä Ja lam-rmeetnivätakkainsal
ssiatuänaelialtnuiryllelanäävilNkuäkttyaya
Jälleen ssnnatöraä laiturin piä ai--
AA%wyM
nipukulsen tytön vilkkuva kisl
Mutta se vapisee ny Mnnitk tä Kaksikymmentä : kuntia Kmmenen enää! Tul '
du! Hän Joutuu Käsi p„ Jaa nj kaana alas
Juoksija hypähtää Mfcllle Tn laskee kellon kivelle Molen
mulskahtavat lampeen He uivat Jo- - suuhun Ja nousevat slfapuille lr
maan Tästä he palaavat lammea n-pär- l eri puolta Juosten SaunalaitE
kohdalla he jälleen Jo: urat rastii
kalu avautuvin sylin
— Olen voittanut sinut Xjt tt minun!
KAHDESKYMMENES LUKU
Suurkilpailujen humina tasa
kaikkialla Täyteen sulloutuneet "a
tiovaunut viiden läänin linjunt 1 katkeamaton jono pienempiä moor
rikulkuneuvoja kiiruhtaa kohden fc pakenttää Jossa liput hulmuan:
Parkkeerauspaikoilla on venyn levenevä ruuhka Ihmisjonot llpj
luukkujen edustalla ulo'turat i tielle asti
Kmmenlsa tuhanisa taloissa kautta maan perheentuvissa Ja vi rassalela kärpäia kuhisevissa n
kahuoneesa Ja lehtevlssa vllpoloia
väreilee tama odotuksen jannltji
Paukkuu Ja iatlee Jo Kantala ta-van
selnähyllylläkln Odottae!ia
ukko täyttelee kolmafa pilpai
taan Tyttärellä on värikäs kespj
kuna silmät lo!staat Mutta maas
on pukeutunut klrkkomustiinsa
kävelee juhlallisesti kuin kaappikä-l- o
Huomio! Poika hiljaa Aika
Jo! Vaikka poika muutenkl on lilja
kuin kesäpäivän ahven
Kläintaihan lisät j t penkkirivit k-ahisevat
Jo kirjavanaan väkeä nl
ka puolituntinen on jälellä vielä t'i
nilsalkaan Airuet johdattelevat &
mlslä palkoilleen soittokunta Järj
telee nuottitelineitään aätelökact
aat pyorähtelevät hoyiuhtävlne laa-tikoineen
Ratamestarit alhaalla frnV
levät Juoksukenttää hiki hatussa U
kotakklnen lähettäjä petoo pii
tojensa pääsä pistoolit kädes! N
r-oleon- ln Ilme kasvoiihan
Viidentuhannen luok i alta Terot
telee pukusuojien ede a takakefi
lä kakslkymmenpälnen joukko W
kalaukkujen hakaset i paahteleva:
verrttelypukuja pollaVlee esiin
nllä viineltä tiilen punaisia to
hat tutut taIstelutov terreh
toisiaan
— Kas Viemelän Yo' Tem
Sanoivat sammuneen un $&
Yrjö tuntee entlsn uisteluti
rinsa monien suurkllpj
Jan Jäntevän puserrul
käämättomän rehdin
luhaaste Kumpikin
vaistoaa alkavan on
den Muutaman hetk
kamppailevat armi
seen voimanpisaraan?
Kuntonsa putesta
mitä huolellisen "in
Kalkki he ovat
lalskarslntoja va: n
rimman Juoksijan
pällyksen hiven hai
Iän yksinäisyydessä
vaimentuneen Juc~-Kulnk- a
hänen numrr
harjoituksensa tulee
sä äärimmäisen jäi
meisteltyä kuntoa ja
kilpailussa
Slutta eivätkö
parhaillaan
kuuntelemalla kentän
tntetotTti toisilleen trKlt!!3T
telmlään tai Juttuam a
uen "
n se oa r
ve-l- n tair
ta selTaA
jn ank
l luttua H
„stl tK
s
s tafS
entasM
Ct OlTI?
iman f
iam!i- -
In E'tT
niele
tev!0
ama viJ rt
moja tf
vässä _
kälp- - a iioT
kuluta --vovoJ
k-a- nji A
'
nasta
heistä suurkilpailua koskeTaa
tamatta nähtävästi ollenkaan
_i i vntattna
tö
101
muutaman miuuun" -- —-
voimat tarTitasn vllmcseea pi
taisteltaessa metrin J "
kymmenesosista
Vaikka olisikin 'f jäädä kuuntelemaan riitä t- - 4
anotttaTsa malttaa Tri8fL
Ja pujahtaa pienestä taka9t--